> Markku Kalima
--
½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½
Mikko Vulli 03-3173290
lhp...@info1.info.tampere.fi
½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½½
Maailman pisin 'MJAAA!' löytyi Ohiolaisen
juomatehtaan rekan takapuskurista, johon
se oli tarttunut erään kanadalaisen
kalastajan vitsistä. 'MJAAA!'lle oli siis
venynyt pituutta yli 2000 km.Kanadalaisen
vitsi oli muuten ennätysmäisen kuiva. |
Osaako joku kertoa vinkkejä, miten aito kuksa valmistetaan. Minulla olisi
kohtalaisen nätti pieni pahka, josta olisi kiva ruveta sellaista vuolemaan.
Ymmärtääkseni pahka ensin jotenkin liotetaan ja pehmitetään, ennen
kovertamista. Entä mitenköhän tuo kovertaminen suoritetaan (ei koneilla,
vaan perinteisillä menetelmillä)? Entäs miten estetään kuksan kuivuminen ja
halkeaminen.
Markku Kalima
Kuksan teko on oikeastaan helppoa, jos vain on jotain tuntumaa
teräviin työkaluihin.
Ei ole olemassa yhtä "oikeaa" tapaa veistää kuksa, koulukunnissa
löytyy...
Pääryhmittely voisi olla kaksiosainen: pahkasta repimällä tehtävät
luomukuksat, sekä taltalla/koveltimella/jyrsimellä/puukolla/
moottorisahalla rakennettavat tavanomaiset kupit. Jälkimmäiset voi
vielä jakaa materiaalin mukaan koivunpahka- ja raidanvisakippoihin.
Luomukuksa syntyy parhaiten, kun pahka irroitetaan keväällä
mahlanjuoksuaikana ja kuppiosa muodostetaan repimällä pihdeillä
keskeltä aloittaen. Pahkaa ei saa päästää kuivumaan.Taltalla voi
irroittaa aloituslastun ja työtä jatketaan kiskomalla syiden mukaan
lastuja kunnes kupin seinämä on sopivan ohut. Kahvaa varten on pahkaa
irroitettaessa jätettävä sopiva pala runkopuuta, joka muotoillaan
puukolla. Kuori irroitetaan vasta viimeiseksi, jottei kaunis ulkopinta
kolhiinnu työn aikana. Tällainen kuppi on kestävä, koska seinämä
muodostuu luonnollisen syyrakenteen mukaan.
Tavanomainen kuppi rakennetaan isommasta pahkasta, jossa on varaa
veistää kahvakin samasta mötikästä. Sahauspintaan piirretään ensin
pyöreä reiän malli kahvapuineen. Keskeltä tätä ympyrää ruvetaan
naputtelemaan kourutaltalla vuoroin vastakkaisista suunnista palasia
pois. Kun kuoppa on tarpeeksi syvä, viimeistellään sisäpintaa
koveltimella, joka on kysymysmerkin muotoon taivutettu puukko;
sellaisen voi tehdä itsekin esim morapuukosta, jonka laminoitu terä
kestää taivuttamista parhaiten. Rautakaupoissa niitä näkyy joskus
myynnissäkin.
Sitten vain irroitetaan liikoja pois kupin ympäriltä, karkea työ käy
hyvin sahalla, miksei kirveelläkin, kunhan varoo lohkeamista.
Karkea raspi on hyvä väline loppumuotoiluun ennen TERÄVÄLLÄ puukolla
tapahtuvaa loppumuotoilua. Kahvan reiän voi tehdä kapealla
kourutaltalla tai poralla; kahvan muu muotoilu on sitten tekijän
taiteellisesta silmästä kinni! Lopuksi hiotaan, hiotaan ja hiotaan
asteittain hienonevalla paperilla; oikein hienon loppusilauksen saa
kuulemma villasukalla...
Suolavedessä marinointi on sekin koulukuntajuttu, kyllähän se estää
kuivumishalkeamia ja -muodonmuutoksia. Samoin jälkikäsittely
vahaamalla tai öljyämällä - kyse on makuasioista. Sisäpinnan voi
kyllästää konjakilla tai brandylla - tämä käsittely poistaa varsinkin
pajunsukuisesta raidasta parkkihapon maun.
Raita on mielestäni kiitollisempi kuppimateriaali. Hyviä visoja löytää
lievästi soistuneilta rinnemailta ainakin pohjoisempaa - en tiedä onko
etelässä ao jalopuuta lainkaan? Vanha raitapensas kasvattaa joskus
tyvelleen, usein kokonaan maan alle mainion möhkäleen kiharasyistä
puuta, joka tuoreena on erittäin helppoa veistettävää ja kovettuu
kuivuessaan kauniiksi luunkovaksi materiaaliksi. Raitakuppi ei
syyrakenteensa vuoksi tarvitse mitään suolavesimarinaadeja - olen
kovertanut niitä kymmeniä, eikä yksikään ole tietääkseni haljennut.
Kari Mikkola
Rovaniemi
Yksi tapa taitaa olla polttokovertaminen. Periaate taitaa mennä
sillä lailla, että pieneen koverrettuun koloon laitetaan hehkuva
kekäle, jota sitten puhallellaan, ja näin kuksa alkaa kovertumaan.
Välillä uutta kekälettä nuotiosta, ja taas sama huomma. Korjatkaa,
jos olen väärässä...
--
// Mikko -----------------------------------
Aito kuksa valmistetaan pahkasta repimällä, eli puukkoa, talttaa tms. ei
pitäisi varsinaisesti käyttää. Näin pahka muodostuu puun syiden mukaan
luonnollisesti. Tällöin kuksan ei käsittääkseni pitäisi haljeta.
Pehmittämistä tämä tietysti vaatii, menetelmästä en tiedä.
Halkeamisen voi vuollussa pahkassa estää myös päällystämällä kuksa
epoksiliimalla (esim. Araldit; hitaampi versio on parempi). Tällöin
kuksasta tosin tulee hieman muovisen oloinen.
Kaupoissa myytävät puusta sorvatut ei-pahka-halpakuksat käsitellään
tavallisesti suolaliuoksella (tulee suolaisen makuista kahvia) tai
öljyllä. Öljytty kuksa pitäisi öljytä ajoittain uudelleen.
-- Pekka Sallinen peks...@kirjasto.kaarina.fi
-- Liisankatu 5 A 7 p. 040-5558866 / 02-2354554 (koti)
-- 20810 Turku http://koti.kolumbus.fi/~kauppa/
-- FINLAND ATK-kaapelit ja pientarvikkeet
>Aito kuksa valmistetaan pahkasta repimällä, eli puukkoa, talttaa tms. ei
>pitäisi varsinaisesti käyttää. Näin pahka muodostuu puun syiden mukaan
>luonnollisesti. Tällöin kuksan ei käsittääkseni pitäisi haljeta.
>Pehmittämistä tämä tietysti vaatii, menetelmästä en tiedä.
Minusta pehmittäminen tehdään juuri suolaliuoksessa liottamalla. Samalla
tulee puuaines suolattua ja tämän pitäisi vähentää halkeamisriskiä.
Itse tuota kerran kokeilin, mutta tuloksena oli vain muutama syöpymisjälki
Trangian alumiinikattilan pohjaan. Liekö sitten suolaliuokseni ollut liian
laihaa.
Tuosta suolaamisesta on muutenkin sanottu, että tuoreehkosta puusta
tehdyt tarvekalut voi upottaa muutamaksi päiväksi karkeaan merisuolaan,
jotta tarvekalu ei kuivuessaan halkea. En ole tätä itse kokeillut (pitäs
kyllä: Roselliin uusi kahva), mutta maalaisjärjellä ajatellen tämän luulis
toimivan: osmoosin myötä vesi siirtyy hissukseen puun sisäosista pintaan,
sen suurempia jännityksiä aiheuttamatta.
- wellu
--
"Sinä et todella tarvitse edes tietokonetta aloittaaksesi tienaamaan. Tosin
oma tietokone ja Internet yhteys nopeuttaa tulostasi, mutta ei ole ollenkaan
välttämätön." -- "Tienaa Internetillä", pyramidimarkkinointiyritys Finalta