Ruåtsin armeijan suksien voitelu?
Hessu Järvinen
Etsiskelin kuukkelilla (google.com) keskustelua otsikon aiheesta. Löytyihän
sitä jonkin verran. Mutta minä kun olen tälläinen onneton lasikuituajan
kasvatti (ekat sukset oli kyllä puuta, mutta en voidellut itse...), jäi
epäselväksi se miten itse toimitus suoritetaan.
Voidellaanko sukset siis: a) tervalla ja jätetään sikseen vai b) terva
toimii jonkinlaisena pohjavoiteena ja muutoin tehdään normaali
luisto/pitovoitelu normaaliin muovisuksi -tyyliin. Tiettävästi sukset siis
ovat puuta :-) Ne on ne "valkoiset salamat", 210 pitkät. Sauvatkin on
originaalit...heh.
Terveisin,
-Hessu
Vesku_HKI
Juuri noin eli laitetaan tervaa pohjiin ja paahdetaan niitä pohjia
miedolla liekillä sopivan kaukaa, jolloin terva imeytyy syvälle suksen
syihin eikä sitä tarvitse edes uusia joka vuosi.
Niillä voi sitten hiihtää sellaisenaan, mutta ensimmäiset kilometrit
on tahmeita juuri tervatuilla suksilla ennenkuin enin kuluu pois ja
pohja tasoittuu eli jatkat vain hiihtoa mieluiten karhella
ladulla/jäällä vaikka alussa tuntuukin että liukuminen on kuin täi
tervassa :-)
>luisto/pitovoitelu normaaliin muovisuksi -tyyliin.
Pitohan puusuksessa on jo valmiiksi ja se toimii sellaisenaan
pakkaskeleillä. Suojakelillä tuppaa lumi paakkuuntumaan pohjaan kiinni
ja silloin käytettiin ennen parafiiniä, mutta epäilen että nykyisin
kannattaisi käyttää noita varsinaisia parafiinin kaltaisia
luistovoiteita jotka sulatetaan vanhalla silitysraudalla pohjaan ja
siklataan enin sitten pois. Keskiosan jättää melkein paljaaksi niin
pitoa löytyy. Jos hiihtelee kunnon pakkaskeleillä kuten nyt, ei
kannata laittaa mitään luistovoidetta ja pito ja luisto on silti
mainiossa balanssissa. Puusuksi ei oikein toimi suojakeleillä.
Kokeilemalla opit kyllä oikean voitelun.
peks...@spam-iki.fi
> Voidellaanko sukset siis: a) tervalla ja jätetään sikseen vai
Tervaa pohjaan vain ja menoksi, se sekä luistaa että pitää (ainakin
pakkasella ja valmiiksi itse tehdyllä ladulla). Voidellakin saa, pitoa en
menisi lisäämään. Suurin ongelma lienee minkälaista tervaa käyttää,
hautatervaa suositellaan, mutta säletervakin mainitaan.
Tässäpä ohje sivulta http://hiihto.klubi.net/madshus/qa/390-p.shtml:
---- Lainaus alkaa ----
Pitäisi saada vanhat puusukset kunnostettua umpihankiretkeä varten. Kuinka
tehdään hyvä tervaus pohjiin ja partioaitassa näin tervapohjiin
käytettäviä luistoaineita. Kuinkas voiteluaineet pitäs laittaa?
17.11.2000
--------------------------------------------------------------------------------
Tämä ohje on kokeneelta hiihtoniilolta, joka tervaili suksia jo silloin
vanhaan hyvään aikaan: Parasta tervaa suksen tervaamiseen on nk.
hautaterva, jota nykyään jälleen saatavilla. Tervattavien suksien täytyy
olla täysin kuivat. Suoraan varastosta otetut eivät kelpaa vaan suksien
tulee kuivaa sisällä huoneenlämmössä vähintään vuorokauden.
Ensin suksen pohjaa hiukan lämmitetään esim. toholla (kaasulla) tai
kuumailmapuhaltimella. Tämän jälkeen tervaa levitetään ohuelti
pensselillä, sitten pohjaa lämmitetään uudelleen kunnes terva kiehuu.
Pohjan annetaan hiukan jäähtyä ja tervauksen voi tehdä uudestaan niin
monta kertaa kuin terva näyttää imeytyvän pohjaan. Lopuksi täysin
jäähtyneen pohjan pinta tasoitetaan korkilla sileäksi.
Tervatut sukset eivät välttämättä tarvitset mitään muuta
luisto/pitovoidetta. Jos luistovoidetta kuitenkin haluaa käyttää,
hangataan luistovoidetta pohjaan ohuelti ja tasoitetaan korkilla.
Minna Tanskanen
---- lainaus päättyy ----
-- pekka sallinen @ iki fi
Tapio Manner
pohjaan. Vanhojen sälesuksien liima ei kestänyt kuumentamista joten
sinne piti keksiä liuotteellinen terva, jota ei tarvinnut kuumentaa.
TLM
Jorma Valkama
omistanut kuin yhdet puiset (Karhut) sukset, jotka eivät olleet sälesukset.
Niitä ei tadettu koskaan edes tervata. Sen sijaan useammat sälesukset
omistaneena ja niillä kovasti kilpaakin hiihtäneenä olen joutunut myös
huoltamaan niitä sälesuksitervalla ja voiteilla.
Tervattu suksi oli muistini mukaan liukas, mutta ei pitänyt ollenkaan. Siksi
siihen oli aina lisättävä jonkinlaista voidetta (Rex:iä oli eri värisiä,
kullekin lämpötila-alueelle omansa).
Sälesuksiterva levitettiin puhdistetulle pinnalle (ainakin vanhat voiteet
poistettu) siveltimellä tai vaahtomuovin palasella. Annettiin kuivaa useampi
tunti (seuraavan aamuun) ennen voitelua.
JV
"Tapio Manner" <tapio....@kolumbus.fi> wrote in message
news:3C3039B1...@kolumbus.fi...
SK
> Aikanaan ilmeisimminkin hautaterva paahdettiin yksipuisten suksien
> pohjaan. Vanhojen sälesuksien liima ei kestänyt kuumentamista joten
> sinne piti keksiä liuotteellinen terva, jota ei tarvinnut kuumentaa.
Kun kaasupullon, tai no hitsauspullon, kokoisena hiihdeltiin ns. kilpaa tervasimme
sälesukset sälesuksitervalla. Mömmön kuivuttua lämmitimme varovasti pohjaa uudelleen
ja pyyhimme irtoavan aineen pois. Näin saimme hirmu liukkaan pohjan. No meni asian
viereen. Svedu sukset kestävät kunnon paahtamisen ja keli paranee muissa viesteissä
kerrotuilla konsteilla (tasoitus/hiihto).
blomberg
Ensiksi puusukset olivatpa ne puuta tai sälettä pitää pohjustaa ensiksi
tervalla. Sälesuksia varten kehitettiin sälesuksiterva, jotta tervaus
voitiin tehdä helpommin. Sälesuksen voi paahtaa ja niin tehtiin mm. Intissä
vm 61. Mikään ei estä esim täyspuu sukseen sälesuksitervaa. Sälesuksiterva
vain kuluu pohjasta nopeammin, jos sitä ei lievästi lämmitä.Yleensäkin jo
kohtullisillakin hiihtomatkoilla tervauksen joutui uusimaan kauden aikana.
Penskana hiihdin vain siinä 500 km/talvi sälesuksilla ja käytin pohjiin
tervaa useampaan otteeseen. (ainakin 2- 3 kertaa) Terva estää mm
suojakelilillä kosteuden imeytymiseen puuhun. Jos halusin tervauksen
kestävän käytin hautatervaa ja paahdoin sen varovasti myös sälesuksen
sisään. Sitten tervan annettiin vielä imetyä sisä lämmössä suksen sisälle.
Intissä vm 61 kilpahiihtäjät vielä siiklasivat paahdetun suksen pohjan
tasaiseksi. kuten nykyäänkin parafiini siiklataan. Sälesuksiterva ei ole sen
kummempaa kuin liuottimella ohennettua tervaa. Vanhasta sälesuksiterva
purkistani en ole voinut viime talvena päätellä mitä luotinta Suolahden
terva on käyttänyt, mutta eiköhän tärpätti tai mineraalitärpätti käy. Eli
coctailin voi tehdä itse. Täyspuusukset myös lämmitettiin ja tervattiin,
koska jalkavuutta ja kärjen kiperyyttä ei saatu säilytettyä muuten kuin
pitämällä suksi kärjen osalta painossa - samoin myös jalkavuus vaati
lämmitystä ja säilytystä puristimessa. Ilman hoitoa puusukis tuli laudaksi.
Sitten voitelu
Tervan päälle vedettiin luistovoitelu ja keskelle pitovoitelu, kuten
nykyäänkin. Kyllä tervattu suksi tietyllä n. 5 - 10 asteen pakkasessa
luistaa. Pitoa siinä ei välttämättä ole ellei ole kovin tikkuinen pohja.
Silloisessa voitelussa käytettin myös luistovoitelussa useita kerroksia,
jotka tasoitetiin voitelun jälkeen eli periaate on sama kuin nykyäänkin.
Suojakeli oli ongelmallinen, mutta silloin saatettiin kotikonstina käyttää
kynttilää! eli parafiinia. Ainakin alkuaikoina tuskailin sitten pidon
kanssa, koska en älynnyt aluksi laittaa pitovoidetta keskelle.Sitten kyllä
puusuksille myytiin myös karkealle kelille liisteriä. Kellarissa taitaa
vieläkin kulkea Rexin hopealiisteriä puusuksille.
Vielä 60 - 70 luvun taitteessa ostin appiukolle kaasukäyttöisen
voitelulämmittimen puusuksia varten, sillä hän siirtyi hyvin nuljakkaasti
muovisuksiin. Vielä vanhoilla päivillä hiihteli mieluummin puusuksilla,
vaikka kellarissa oli useammat parit muoviläpyysköitäkin. Pahus ja pilas
myös paahtamalla perheemme ensimmäiset muovisukset.
rb
"SK" <lassi....@nokia.com> kirjoitti
viestissä:3C3071B6...@nokia.com...