Tästä lienee keskusteltu aiemminkin, mutta en goolettamalla
löytänyt vastauksia, joten kyselenpä uudelleen.
Eli sain kesällä sopivan koivupahkan, josta haluaisin tehdä
itselleni kuksan. Luin netistä joitakin ohjeita, mutta muutama kysymys
jäi vielä vastausta vaille. Eli kun kyseessä on noin 4kk kuivunut
koivupahka, niin miten se tulisi käsitellä ennen työstöä. Joku
sanoi keittävänsä suolavedessä ja repivänsä syitä irti
märkänä, ja joku kertoi työstävänsä kuivana.
Eli kauanko kannataa keittää ja kuinka paljon suolaa pitää laittaa?
Annetaanko kuksan kuivua keittämisen jälkeen vai kannattaako
työstää märkänä?
Valmiin kuksan ajattelin kyllästää pellavaöljyllä, koska siitä
minulla on hyviä kokemuksia puun kanssa. Mutta pitäisikö kuksan olla
täysin kuiva ennen öljyämistä, vai onko sille edullista, että
suolavesikosteus jää kyllästämään puuta.
Markku
Yksi tarina:
Nappasin pahkan koivun oksasta täällä Helsingissä (varastin). Joku
toinen oli yrittänyt ottaa pahkan vääntämällä käsin sen oksan poikki,
jossa pahka oli, mutta homma oli jäänyt puolitiehen. Oksa roikkui
säikeiden varassa puussa kiinni. Sahasin sen irti ja toin kotiin.
Vaikea sanoa, kauanko pahka oli roikkunut oksan varassa tai kuinka kuiva
se oli alunalkuaan.
Sahasin pahkan noin-kokoon ja keitin sen kattilassa, jossa oli
kourallinen suolaa. Kiehui siellä jonkun aikaa.
Sen jälkeen aloin työstää kuksaa ulko- ja sisäpuolelta puukolla ja
kuksankaiverrusveitsellä. Säilytin tekelettä jääkaapissa parin minigrip
-pussin sisällä, jottei se kuivuisi.
Pahka oli sen verran pieni, että sain aikaiseksi enemmänkin korvattoman
mukin kuin kuksan. Toisaalta tein kuksasta hyvinkin ohutseinamaisen
yläosastaan.
Kun muoto oli lopullinen, käärin kuksan talouspaperiin ja muovipussiin
ja jääkaappiin. Annoin kuksan kuivua jääkaapissa pikkuhiljaa muutaman
viikon, aina muistaessa vaihdoin kuivat talouspaperit pussiin.
Kun otin kuksan käyttöön, käsittelin sen mehiläisvahalla. Uutin vahaa
hiustenkuivaajalla lämmittäen kuksaan.
Alkuun suola maistui varsinkin punkkua juodessa. Nyt kuksa on muutaman
vuoden ollut mulla töissä päivittäisenä kahvikuppina. Ei ole elänyt eikä
halkeillut.
--
kirjoitti,
Jaakko
o~
(___/___)
/
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
http://www.avokanootti.info/
http://www.meridianx.fi/jaakko/jaakko.html
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
> Sahasin pahkan noin-kokoon ja keitin sen kattilassa, jossa oli
> kourallinen suolaa. Kiehui siellä jonkun aikaa.
Keititkö niin kauan, että puu jotenkin pehmeni sisältä ja puuta
saattoi helposti repiä pihdeillä syiden mukaan tai kostuko puu ihan
ytimiä myöten?
Muistan jostain lukeneeni, että aito pahkakuksa tehään juuri
repimällä, jolloin työstöpinta on syiden mukainen, ja kuksasta saa
todella ohuen.
Markku
Pahka oli sen verran toispuoleinen ja rakenteeltaan pyörteinen
(oletettavasti jokin tauti), ettei tuo perinteinen tekniikka olisi
toiminut. Puu oli läpeensä kostea. En muista keittoaikaa.
*******************************************************************
Toinen tarina:
Olen aina tehnyt näin. Puusta sahauksen jälkeen olen kuorinut aihion
mahdollisimman varovasti. Sen jälkeen olen upottanut sen puoleenväliin
ämpäriä merisuolan sekaan.Joskus viikon päästä on suola märkää ja on suolan
kuivauksen vuoro uunissa. Aihio taas upoksiin kuivan suolan sekaan. Tätä
jatkuu niin kauan kunnes suola ei enää kastu. Tällöin on aihio tarpeeksi
kuiva työstöön. Kun kuksa on valmis niin käsittelen sen ulkopuolelta
mehiläivahalla ja sulattamalla esim föönillä vaha puuhun. Lopuksi kevyt
loppuvahaus ja kankaalla hieronta.
Kuivausprosessi on tietysti tällä menetelmällä tosi pitkä mutta
hellävarainen. Minulla ei ole ollut kiire mihinkään.Esimerkkikuksan kuva
löytyy finet.binaries.kuvat ryhmässä otsikolla Kuksa.
BM
Suolaa laitetaan ikivanhan pottumetodin mukaan. Eli ensin kaadetaan suolaa
kunnes raaka pottu kelluu. Sitten lisätään hissukseen vettä, kunnes potatoe
vajoaa kattilan pohjalle. Se on siinä.
Keittoaika riippuu pahkan koosta. Ei sitä liikaa voine keittää.
>Annetaanko kuksan kuivua keittämisen jälkeen vai kannattaako
>työstää märkänä?
Ammattilaiset työstävät kuksaa aina märkänä.
>minulla on hyviä kokemuksia puun kanssa. Mutta pitäisikö kuksan olla
>täysin kuiva ennen öljyämistä, vai onko sille edullista, että
>suolavesikosteus jää kyllästämään puuta.
Täysin kuivaksi kuivattaminen lisää halkeilun riskiä.
Imeytymistä ja kuivumista voi kokeilla:
värjää suolavesi jollain pigmentillä ja pane kymmenen kalikkaa
kiehumaan, ota palikka pois vaikka kymmenen minuutin välein ja halkaise
kalikka, näet imeytyykö veittovesi syvällekin.
Vähän samaa kuviota voi kokeilla kuivattamisen kanssa, mutta tässä ei
värjäys auta.
Leikin näillä asioilla joskus kun oli puuvene ja kyllästeitä.
Ei ne litkut pitkälle mene normaalilämmössä sivelemällä.
Toisaalta merivesi on ja pysyy puun sisällä läpi talven, kun se sinne
kerran on päässyt.
Hitaasti kuivattamalla ei halkea. Työstöjen välillä kuksa säilyy hyvin
muovipussissa jääkaapissa. Siellä sen voi sitten pikkuhiljaa
kuivattaakin lisäämällä talouspaperia kuksan ympärille ennen
muovipussiin laittoa.
Kuksa pitää kuivattaa siihen ympäristöön, missä sitä aikoo käyttää tai
säilyttää.
Jos eka kuksa onnistuu, niin hieno juttu. Jos kymmenes, niin silloin
alkaa jo tietää, mistä epäonni johtuu.
Toimii vain jos pigmentti imeytyy aivan kuten itse suolavesikin. Ainakaan
jäälyhdyissä elintarvikeväri ei jäädy muun veden mukana, ei ainakaan kaikki
sävyt. Suola voi sitäpaitsi siirtyä muilla mekanismeilla kuin
kapillaarisesti! Se voi lisäksi tehdä aivan muuta kuin imeytyä (esim.
poistaa solunestettä).
> Leikin näillä asioilla joskus kun oli puuvene ja kyllästeitä.
> Ei ne litkut pitkälle mene normaalilämmössä sivelemällä.
100C on sun normaalilämpös?
> Hitaasti kuivattamalla ei halkea. Työstöjen välillä kuksa säilyy hyvin
Halkeaa, jos on haljetakseen.
> Kuksa pitää kuivattaa siihen ympäristöön, missä sitä aikoo käyttää tai
> säilyttää.
Juu, mutta veden korvaaminen öljyllä muuttaa asetelmia.
http://www.kouvolansanomat.fi/arkisto/vanhat/2006/12/11/uutiset/juttu5/sivu.html
Loppu jää valmistajan kätevyyden varaan
HTTP 404 Not FOUND.
> >http://www.kouvolansanomat.fi/arkisto/vanhat/2006/12/11/uutiset/juttu5/sivu.html
>
> HTTP 404 Not FOUND.
Perskules, lehtitalo, eikä pidä huolta arkistostaan?
No, tuolla http://www.kerhot.tunturilatu.fi/Default.aspx?id=162 on
hiukan lyhyempi kuvaus kirjasta.
Suosittelen jo pelkästään kuvien ja kertomusten takia, puhumattakaan
itse käsitöiden valmistukseen liittyvistä ohjeista ja kokemuksista.
Lieköhän pätevät neuvot? Matti Rekola...never heard.
Pahantekoon voisi päteviä neuvoja saada vaikka Harjun Lasselta, joka on
maankulu pahantekijä (vielä kuitenkin vapaalla jalalla :-)
Lassen ohjeila saapi kuksia etelässäkin. :-)
Terveisiä vaan mainolle messujen ilopillerille, jos alituiselta
pahanteoltansa joutaa tätä lukemaan.
Harjun Lassella on joku salainen aine, jolla hän käsittelee kuksat
sisäpuolelta. Ei ole öljy eikä lakkakaan, vaan joku elintarvikekelpoinen
mömmö, jonka hän on maailmalta kolutessa löytänyt. Mielestäni sillä
käsitelty kuksa on kaunis ja käyttökelpoinen olematta tahmea tai muutenkaan
pahanhajuinen. Sääli vaan, että käsittely pitää joskus uusiakin ja aineen
nimeä ei pahantekijä pannahinen ole meille pottukäsille kertonut.
> Harjun Lassella on joku salainen aine, jolla hän käsittelee kuksat
> sisäpuolelta. Ei ole öljy eikä lakkakaan, vaan joku elintarvikekelpoinen
> mömmö, jonka hän on maailmalta kolutessa löytänyt. Mielestäni sillä
> käsitelty kuksa on kaunis ja käyttökelpoinen olematta tahmea tai muutenkaan
> pahanhajuinen. Sääli vaan, että käsittely pitää joskus uusiakin ja aineen
> nimeä ei pahantekijä pannahinen ole meille pottukäsille kertonut.
Epoksi?
Ei taida olla elintarvikekelpoinen? (amiiniensa vuoksi)
>
> Lieköhän pätevät neuvot? Matti Rekola...never heard.
>
Heh, sanoinhan että esittely kirjasta oli vajavainen, kirja kertoo
Toivo Haavistosta, jonka tekemiä töitä on esillä Lapin
maakuntamuseossa Arktikumissa, noin ihan niinkuin esimerkiksi. Ainakin
suurin osa alan harrastajista on kuullut tai tai jopa nähnyt hänen
töitään..
> Harjun Lassella on joku salainen aine, jolla hän käsittelee kuksat
> sisäpuolelta. Ei ole öljy eikä lakkakaan, vaan joku elintarvikekelpoinen
> mömmö, jonka hän on maailmalta kolutessa löytänyt. Mielestäni sillä
> käsitelty kuksa on kaunis ja käyttökelpoinen olematta tahmea tai muutenkaan
> pahanhajuinen. Sääli vaan, että käsittely pitää joskus uusiakin ja aineen
> nimeä ei pahantekijä pannahinen ole meille pottukäsille kertonut.
Sen jälkeen kun kuksa on onnistuneesti valmistettu, pitää sen
luontainen käyttö sen kunnossa, hyllynkoristeeksi vuosiksi nostettu
kuksa on useimmiten entinen.
Lapissakin löytyy jopa paikallisista jos jonkinlaista kuksan
"lakkaajaa", mutta lyhytikäisiä nuo pinnoitetut kuksat on
tosikäytössä.
Jopa 1637 vuodelta oleva kuksa on säilynyt aivan käyttökelpoisena,
se on saavutus mitä sopii tavoitella.
Kuksa on joko käyttöesine tai hyllynkoriste, tuskin koskaan molempia.
En tiedä. Olen vain kuullut, että kuksia olisi pinnoitettu
Aralditilla.
Epoksihartsin höyryt ovat vaarallisia, mutta kovettuneen epoksin saa
hävittää tavallisen kotitalousjätteen mukana. Eli ei se
kovettuneena enää ainakaan myrkkyä ole.
Markku
Ei tuo todista elintarvikekelpoisuudesta *yhtään mitään*.
Mm. alkaliparistot saa hävittään kotitalousjätteiden mukana, mutta
rupeaisitko sinä sillä perusteella SYÖMÄÄN NIITÄ muka turvallisina??
Niin no, omani on vain 15 vuotta vanha, joten onhan se sangen lyhytikäinen.
>Jopa 1637 vuodelta oleva kuksa on säilynyt aivan käyttökelpoisena,
>se on saavutus mitä sopii tavoitella.
En näe mitään itseisarvoa ehdottamassasi ennätystehtailussa. Lantalaisten
kiireyhteiskunnan hommia tommoiset.
Mulle kuksa on lähinnä pragmaattinen käyttöesine, joka kestää minkä kestää.
Kun aika siitä jättää, niin tehdään tai hankitaan uusi. Ei siinä sen
kummempaa.
>> >Epoksi?
>>
>> Ei taida olla elintarvikekelpoinen? (amiiniensa vuoksi)
> En tiedä. Olen vain kuullut, että kuksia olisi pinnoitettu
> Aralditilla.
> Epoksihartsin höyryt ovat vaarallisia, mutta kovettuneen epoksin saa
> hävittää tavallisen kotitalousjätteen mukana. Eli ei se
> kovettuneena enää ainakaan myrkkyä ole.
Itse asiassa epoksihartista ei juurikaan höyryjä tule. Polyesteri haisee
maasta taivaisiin, epoksi on varsin hajutonta.
Ja myös varsin myrkytöntä, epoksin haitallisin piirre on sen allergisoivuus,
joka ilmenee lähinnä ihokosketuksessa, jossain määrin myös siitä vähäisestä
määrästä höyryjä, jota hartsista tulee. Hankalampi, tosin hieman epävarma
terveysongelma ovat epoksin bisfenolit, jotka saattavat elimistössä toimia
estrogeenin tavoin, ja tällä on kaikenlaisia ikäviä seurauksia, mm. alentaa
miesten hedelmällisyyttä.
Joka tapauksessa, kuksaan käytettävä epoksi pitäisi sekoittaa erinomaisen
huolellisesti, että hartsi ja kovettaja menevät "tasan", eikä seoksen sekaan
jää vain toista komponenttia kovettumattomiksi "taskuiksi". Tiedä häntä
miten tuollaiset sitten käyttäytyisivät kun kuksaan kaadetaan kiehuvaa
nestettä... Itse en epoksia käyttäisi syömävälineen pinnoitukseen.
-Tapio-
Hajuttomuus ei ole tae vaarattomuudesta. Lueppa:
"Epoksimaalit sisältävät epoksihartseja, amiineja sekä liuottimia.
Amiinikovettimien sijasta on siirrytty käyttämään vähemmän herkistäviä
kovettimia, mm. amideja, joissa vapaan amiinin pitoisuus on alle 5 %.
Epoksihartsi on merkittävä allergisen ihottuman aiheuttaja. Epoksihartsi ja
amiinit aiheuttavat myös allergista nuhaa. Amiinit ovat myös aiheuttaneet
allergista nokkosihottumaa (altistuminen on aiheutunut hengitysteitse).
Suojaudu koko- tai puolinaamarilla, joka on varustettu A2P2
yhdistelmäsuodattimella ja suojakäsineillä. "
Huomaa kohta hengitysteitse altistuttu IHOTTUMALLE. Että noin "vaaratonta"
ainetta.
> Ja myös varsin myrkytöntä, epoksin haitallisin piirre on sen
> allergisoivuus,
> joka ilmenee lähinnä ihokosketuksessa, jossain määrin myös siitä
> vähäisestä
Vittu mitä arvailua ja annat sentään "neuvoja", joilla vaikutetaan ihmisten
terveyteen.
> Vittu mitä arvailua ja annat sentään "neuvoja", joilla vaikutetaan ihmisten
> terveyteen.
No sukupuolielin itsellesikin. Lainamassasi tekstissä puhuttiin allergioista
ihan niinkuin minunkin kirjoittamassani. Ero niissä oli se, että omasi oli
kaivettu jostain työturvallisuustiedotteesta, jossa kerrotaan miten toimia
jos tekee epoksihommia 8 tuntia päivässä, 200 päivää vuodessa.
Harrastushommissa tilanne on pikkasen toinen.
-Tapio-
> Mm. alkaliparistot saa hävittään kotitalousjätteiden mukana, mutta
> rupeaisitko sinä sillä perusteella SYÖMÄÄN NIITÄ muka turvallisina??
Sinulla on omituinen tapa ymmärtää asioita. Puhuin siitä, että
olen KUULLUT epoksia (Aralditia) käytettävän kuksan pinnoitteena -
ja sinä luet, että minä haluaisin syödä sitä.
Yritin hieman etsiä tietoa epoksin elintarvikekelpoisuudesta, mutten
löytänyt. Löysin, että sen höyryt ovat vaarallisia, kuivuneena sen
saa hävittää kotitalousjätteen mukana, ja että sitä käytetään
yleisesti elintarviketeollisuuden pinnoitteena, lähinnä kai
lattioissa.
Aineen haitallisuus ei suoraan kerro mitään sen
elintarvikekelpoisuudesta. Onhan teflonkin elintarvikekelpoinen, kun
sitä saa pannuissa käyttää, vaikka sisältää haitallisia aineita
(fluori ja PFOA) Olennaista tuolloin on, ettei pinnoittesta irtoa
ruokaan mitään..
Markku
> Markku
>
Aina välillä löytyy sanallisia helmiä - onnittelut Markulle.
Ei kuksaakaan pidä syödä, vaikka olisi kuinka ruoka loppu. :)
Olennaista on määrät, Markku. PFOA:ta ei PTFE:ssä (Teflon on vain
tuotemerkki, ei geneerinen nimi) ole juuri nimeksikään. Vapaan fluorin
määristä en ole aiemmin kuullutkaan, mutta sinä osaat varmaan valistaa.
Samoin kuin osaat kertoa, miksi PTFE:n ("Teflon") sisältämä fluori on niin
perin vaarallista verrattuna esim hammastahan tai juomaveden sisältämään
vapaan fluorin määrään? (Suomessa on monella paikkakunnalla vapaata fluoria
aivan hemmetisti juomavedessä - eikä sitä ole sinne lisätty)
Joku retkeilee 8 tuntia päivässä, 200 päivää vuodessa ja kuuma vesi
epoxy-kuksassasi saattaa irroittaa jotain semmoista, mitä et normaalisti saa
mukaasi. Aika helvetin heikkoja neuvoja sulla, kun vaarattomuudenkin totesit
"hajuttomuuden" perusteella. Oikea noopel tason tiedemies taidat olla?
Ei, vaan olennaista on haittallisten aineiden irtoavuus. Teflonin
turvallisuutta on epäilty juuri siitä syystä, että siitä saattaa
irrota haitallisia aineita. Vapaata fluoria pinnoitteesta voi irrota,
jos teflon pääsee sulamaan, PFOA:ta kai muutenkin.
Pointti ei kumminkaan ollut Teflonin turvallisuudessa tai
vaarallisuudessa, vaan siinä, ettei materiaalin
elintarvikekelpoisuutta voi päätellä vain siinä olevista
ainesosasista.
Markku
Tästä nyt viimeistään taitaa kaikille olla selvää mikä tämä Tuukka L. on:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/nyysit/3.4.html#trolli
"Tuukka", onko koskaan vielä tehty diagnoosia siitä mitä Sinä sairastat?
Olisi hyvä jos tietäisit sen itse ja hankkiutuisit hoitoon sen sijaan että
rähjäät täällä useissakin ryhmissä aivan tarpeettomasti.
Toivoo mm. -asser
>
>
Pointti rekisteröity, mutta olikos asiasta jollakulla edes kysymys ilmassa?
Joo on. Multa puuttuu nöyryyttä ja lisäksi itsetuntoni on poikkeuksellisesti
kunnossa. Ei oo suomalaiskansallista taipumusta suruun ja ylettömään
viinanjuontiin.
Lisäksi lapsuuteni oli onnellinen.
Diagnoosini on, että olen psyykeltäni poikkeuksellisen terve suomalaiseksi.
Entäs sinä itse? Rohkenit sentään kirjoittaa viimein tänne jotain?
Aatteleppa, mitä kirjoituksestasi aattelee naapurisi, työkaverisi ja kaikki
muut suomalaiset? Aatteleppa sitä. Aaattele mitä ulkomaalaisetkin sinusta
ajattelee. Häppee vähän.
Paskapuhetta! Tuukka on tunnettu tiukka keskustelija.
>Rohkenit sentään kirjoittaa viimein tänne jotain?
-Mitä minun pitäisi pelätä? En tosin ole monenkaan alan asiantuntija enkä
esim. tehnyt yhtään kuksaa, mutta ostanut kyllä muutamia. Ja seuraan
mielelläni itseäni fiksumpien kirjoittelua, mutta näköjään herkemmin kuin
monet muut pahoitan mieleni turhasta rähjäämisestä.
>
> Aatteleppa, mitä kirjoituksestasi aattelee naapurisi, työkaverisi ja
> kaikki muut suomalaiset? Aatteleppa sitä. Aaattele mitä ulkomaalaisetkin
> sinusta ajattelee.
-Kyllä minä tiedän mitä ne ajattelevat. Ne ihailevat kaikkia niitä, jotka
osaavat olla alentumatta "Tuukkamaiseen" tyhjänpäiväisyyteen.
Siksipä en jatka tätä enää. Jos se Sinua yhtään lohduttaa niin saat
"viimeisen sanan". Mikähän se on???
-asser
Oon niin terve, etten kelpaa "sykiatreille". Tavaliset "atrit" on jo
todenneet, ettei ole tarvetta enempään tutkintaan.
> mielelläni itseäni fiksumpien kirjoittelua, mutta näköjään herkemmin kuin
> monet muut pahoitan mieleni turhasta rähjäämisestä.
Mää olen sinua fiksumpi, joten lue ja ole hiljaa.
> Siksipä en jatka tätä enää. Jos se Sinua yhtään lohduttaa niin saat
> "viimeisen sanan". Mikähän se on???
> -asser
Oisko vaikka tää: Asser on koiran nimi.
Kyllä, sinulla itselläsi oli kysymys elintarvikekelpoisuudesta.
(annat suluissa ymmärtää, ettei epoksi olisi elintarvikekelpoinen
tiettyjen aineosien vuoksi):
Tuukka L. wrote:
> "Markku Kalima" <mka...@pp.nic.fi> wrote in message
:-))
Luin itsekin uudestaan ketjun, ja näinhän se meni. Tuukka L. epäili
epoksin elintarvikekelpoisuutta 6.1., mutta ei muistanut sitä enää
10.1. Eli hänen omien (vaatimattomien) sanojensa mukaan:
Alan itsekin kallistua Hannun linjalle.
Markku
Nuo tuokos se nyt todisti, että epoksi on elintarvikekelpoista? (minkä maan
elintarviketurvallisuusvirkamies sinä olet? Albanian? :-)
Anteeksi vaan, mutta tartteekos sinua muistuttaa, että käänsit keskustelun
PTFE-muoviin eli "Tefloniin". Käsittääksein kyseinen sivujuonne ei
todistanut epoksin elintarvikekelpoisuudesta last' eik' paskoo, joten
voitonjuhlat voit keskeyttää ennenaikaisina ja yrittää vastata kysymykseen.
Joka on edelleen auki.
Joten en ole unohtanut yhtään mitään, ihmettelin vain PFTE:n ympäriltä
väännettyä triumfia ja sitä, miksi se ketään olisi kiinnostanut.
Ei tarvitse, koska minä en kääntänyt keskustelua Tefloniin, vaan
otin sen vain analogiseksi esimerkiksi alkuperäiseen, epoksiin
liittyvään kysymykseen. Sinä käänsit keskustelun kokonaan
Tefloniin, ja unohdit epoksin matkasta.
> Joten en ole unohtanut yhtään mitään, ihmettelin vain PFTE:n ympäriltä
> väännettyä triumfia ja sitä, miksi se ketään olisi kiinnostanut.
Olet varsin itseriittoinen ihminen - väännät keskustelun haluamaasi
suuntaan ja sitten ihmettelet ketä se kiinnostaa. Mihin meitä muita
tässä keskustelussa tarvitaan?
Markku
Analogioillako se tuoteturvallisuus nykyään todetaan? Jännää. Kerro lisää.
>Olet varsin itseriittoinen ihminen - väännät keskustelun haluamaasi
>suuntaan ja sitten ihmettelet ketä se kiinnostaa. Mihin meitä muita
>tässä keskustelussa tarvitaan?
Lukijoiksi?
Hoh hoijaa. Luehan uudestaan nuo viestit, niin ehkäpä sinulle
valkeaa, mitä ko. esimerkillä tarkoitin.
> >Olet varsin itseriittoinen ihminen - väännät keskustelun haluamaasi
> >suuntaan ja sitten ihmettelet ketä se kiinnostaa. Mihin meitä muita
> >tässä keskustelussa tarvitaan?
>
> Lukijoiksi?
Ei kiitos enää, kun ei juuri ole mitään luettavaa.
Markku
Ei todistanut. Minä en väittänyt mitään epoksin
elintarvikekelpoisuudesta.
Käyttäydyt kuin trolli.
Paraskin sanomaan.
>
> Niin no, omani on vain 15 vuotta vanha, joten onhan se sangen lyhytikäinen.
>
> >Jopa 1637 vuodelta oleva kuksa on säilynyt aivan käyttökelpoisena,
> >se on saavutus mitä sopii tavoitella.
>
> En näe mitään itseisarvoa ehdottamassasi ennätystehtailussa. Lantalaisten
> kiireyhteiskunnan hommia tommoiset.
>
> Mulle kuksa on lähinnä pragmaattinen käyttöesine, joka kestää minkä kestää.
> Kun aika siitä jättää, niin tehdään tai hankitaan uusi. Ei siinä sen
> kummempaa.
Kappas, taidatkin olla aika veijari ;-)
Niin itse, kuin monet muutkin tuntemani kuksantekijät panostavat
kuitenkin sen verran tähän mielenkiintoiseen harrastukseen, ettei
kuksan pitkä käyttöikäisyys mitenkään ole rasite, päinvastoin,
se on käytännöllisyyden ja kauneuden lisäksi hyvä lisäarvo.
Kestävyyshän on merkki siitä, että tekijä tuntee puun ja aihion
"luonteen", tietää sen ominaisuudet ja osaa hyödyntää taitojaan.
Toivon itse, että ensimmäiset tekemäni kuksat ovat vielä lasteni
ahkerassa käytössä. Tai ainakin sellaisilla käyttäjillä, jotka
osaavat arvostaa aitoa, omaan käyttöön tehtyä käsityötä.
Jos tekisin sarjatyönä koivulankusta koneella kuksia ja muita
tarve-esineitä, niin ehkä ajattelisin toisin?