sponsored by halti
Timo Vesala
Moi
Tietääkö kukaan millainen haltin teltta tai vaatteet murheellisella
Grönlandin retkikunnalla oli? Tuntuu jotenkin käsittämättömältä että
ihmisiä kuolee hypotermiaan varsinkin kun ovat "kaikkeen"
valmistautuneet. Toisaalta haltin varusteita käyttäneenä en pidä
tapahtunutta mahdottomana. Haltin -30 makkari kun sovelias suomessakin
lähinnä kevät-syksy retkeilyyn ja mikälie-tex takistani tuli aikoinaan
vesi läpi parin kolmen käyttökerran jälkeen.
Timo
Pekka Lylykorpi
Timo Vesala wrote:
Minullekin tuli mieleen tuo varusteiden mahdollinen heikko taso kun
kuulin uutisen. Mutta kaipa Halti on pistänyt parastaan tavalla tai
toisella näiden varusteiden suhteen. 80-luvulla eräälle Haltin isolla
rahalla sponsoroimalle kiipeilyretkikunnalle hankittiin Lowen ja North
Facen varusteet ja niihin lätkäistiin vain päälle Haltin lätkät eli ei
Halti itse eivätkä retkikuntalaisetkaan uskoneet Haltin tavaroiden
laatuun.
> Timo
Pekka Lylykorpi
Sami Yl{murto
Pekka Lylykorpi <Pekka.L...@uta.fi> wrote:
: Minullekin tuli mieleen tuo varusteiden mahdollinen heikko taso kun
: kuulin uutisen. Mutta kaipa Halti on pistänyt parastaan tavalla tai
: toisella näiden varusteiden suhteen. 80-luvulla eräälle Haltin isolla
: rahalla sponsoroimalle kiipeilyretkikunnalle hankittiin Lowen ja North
: Facen varusteet ja niihin lätkäistiin vain päälle Haltin lätkät eli ei
: Halti itse eivätkä retkikuntalaisetkaan uskoneet Haltin tavaroiden
: laatuun.
Olen kuullut, etta myos tama Gronlannin retkikunta oli toiminut yllamainitulla
tavalla, eli kamoissa oli lahinna Haltin merkkeja liimailtuna.
Onko kellaan tietoa kyseisten retkikuntalaisten kokemuksesta ja
valmistautumisesta?
Sami Ylamurto
--
*************** Sami Ylaemurto ***************
* Teekkarinkatu 19 c 54 33720 Tre Finland *
******** http://www.uta.fi/~sy56150/ ********
Nestori Simola
In sfnet.harrastus.retkeily Tuomas Raivio <tuomas...@hut.fi> wrote:
: Viime sunnuntain Hesarissa oli aukeaman juttu retkikunnasta ja
: ylimalkainen selostus kamoista. Kuvasta voisi yrittää tunnistaa malleja.
: Uskomaton juttu. Tuskin 50 kilometria olivat edenneet. Kuulostaa siltä,
: että sittenkin oli lähdetty soitellen sotaan. Huh. Karmeaa.
Onko todellakin kyse siita samasta retkikunnasta?
- Nestori (ei uutisia kuullut, mutta hesarin lukenut henkilo)
Jouni.Karppinen
Sami Yl{murto <sy5...@uta.fi> kirjoitti artikkelissa
<5iktd6$8...@cc.tut.fi>...
> Pekka Lylykorpi <Pekka.L...@uta.fi> wrote:
> Onko kellaan tietoa kyseisten retkikuntalaisten kokemuksesta ja
> valmistautumisesta?
>
> Sami Ylamurto
Minulle on jäänyt sellainen mielikuva, että jollain www-sivulla
selostettiin retkikunnan matkantekoa, mutta en tiedä osoitetta.
Tietäisikö joku paremmin?
Saattoi olla Hesarin www??
Murheellinen juttu poikien tapaus.
--
Jouni Karppinen
Jarno Mikkola
On 11 Apr 1997, Jouni.Karppinen wrote:
>
>
> Minulle on jäänyt sellainen mielikuva, että jollain www-sivulla
> selostettiin retkikunnan matkantekoa, mutta en tiedä osoitetta.
> Tietäisikö joku paremmin?
> Saattoi olla Hesarin www??
Totta. Selostusta löytyy Hesasin www-sivuilta.
Tarkka osoite on
www.helsinginsanomat.fi/klik/retkikunta
Ainoana haittapuolena näissä sivuissa on, että täytyy olla Hesarin tilaaja
tai muutten vaan asiakasnumeron haltija päästäkseen sivuja lukemaan.
>
> Murheellinen juttu poikien tapaus.
Totta. Antaa varmasti paljon ajattelemisen aihetta jokaiselle
retkeilijälle.
Jarno Mikkola
Pekka Lylykorpi
Jarno Mikkola wrote: Totta. Selostusta löytyy Hesasin www-sivuilta.
> Tarkka osoite on
>
> www.helsinginsanomat.fi/klik/retkikunta
>
> Ainoana haittapuolena näissä sivuissa on, että täytyy olla Hesarin
> tilaaja
> tai muutten vaan asiakasnumeron haltija päästäkseen sivuja lukemaan.
Toivottavasti en nyt loukkaa tekijänoikeuksia kovin rajusti kun nyt
liitän tämän uutisen sieltä tänne (meidän Hesarimme painettu versio ei
tästä kertonut)
Pekka Lylykorpi
Kaksi Grönlantia ylittänyttä
suomalaista kuoli
hypotermiaan
Väsyneet vaeltajat eivät saaneet kovassa
tuulessa telttaa pystyyn
Kaksi Grönlannin halki yrittäneen retkikunnan kolmesta jäsenestä,
Tommi Heinonen ja Ari Mattila, kuoli onnettomuudessa keskiviikon
ja torstain välisenä yönä. Retkikunnan kolmas jäsen Timo Polari
pelastettiin jäätiköltä.
Mattilan ja Heinosen kuolinsyynä oli hypotermia, eli kehon
alilämpöisyys Retkikunta oli hiihtänyt viisi päivää erittäin raskaissa
oloissa. Kolmikko kertoi satelliittipuhelimella maanantaina, että he
olivat
pystyneet etenemään pahimmillaan vain 1,3 kilometriä tunnissa. Lumi oli
pehmeää ja viikonloppuna pakkasta oli 5-17 astetta. Timo Polarin
kertomuksen perusteella pakkanen kiristyi ja tuuli yltyi viikon aikana.
Avun tulo kesti
kuusi tuntia
Polari kertoi torstai-iltana puhelimessa, että uupuneet vaeltajat
eivät
saaneet telttaa pystyyn keskiviikko-iltana kovan tuulen takia. He
kaivoivat lumikuopat, jotka kuitenkin täyttyivät nopeasti. Kokenein
vaeltaja Polari, retkikunnan johtaja, kertoi havainneensa hypotermian
oireet tovereissaan ja kamppailleensa pitääkseen heidät hengissä.
He käynnistivät mukana olleen hätälähettimen kello 12 yöllä.
Helikopteri Ammassalikista pääsi kuitenkin paikalle vasta kello kuusi
aamulla, jolloin Mattila ja Heinonen olivat jo kuolleet.
Ari Mattila oli 26-vuotias espoolainen atk-konsultti. Iniössä asuva
Tommi Heinonen, 27, oli valmistumassa lastentarhan opettajaksi. Timo
Polari, 29, on liikunnan tuntiopettaja Seinäjoella.
Tavoitematka oli
600 kilometriä
Polari ja Heinonen olivat vaeltaneet aikaisemmin muun muassa
Huippuvuorilla. Mattila oli kolmikon kokemattomin. Hän oli
ensimmäisellä pitkällä vaelluksellaan Polarin ja Heinosen kanssa viime
syksynä. Kolmikko vaelsi 365 kilometriä Yosemiten kansallispuistossa
Kaliforniassa Yhdysvalloissa. Miehet olivat tutustuneet
laskuvarjojääkärikoulussa.
Retkikunnan tavoitteena oli hiihtää Grönlannin mannerjäätikön halki
Ammassalikista Kangerlussuaqiin. Matkaa on noin 600 kilometriä.
Kolmikko arveli matkaan kuluvan noin neljä viikkoa. Retkikunnalla oli
viranomaisten lupa mannerjäätikön ylittämiseen ja paikallinen poliisi
oli
tarkistanut heidän varusteensa. He saivat myös viime hetken ohjeita
Ammassalikissa asuvalta lääkäriltä, joka on itse kokenut retkeilijä.
Janne Sinkkonen
Pekka Lylykorpi <Pekka.L...@uta.fi> writes:
> Minullekin tuli mieleen tuo varusteiden mahdollinen heikko taso kun
> kuulin uutisen. Mutta kaipa Halti on pistänyt parastaan tavalla tai
> toisella näiden varusteiden suhteen. 80-luvulla eräälle Haltin isolla
> rahalla sponsoroimalle kiipeilyretkikunnalle hankittiin Lowen ja North
> Facen varusteet ja niihin lätkäistiin vain päälle Haltin lätkät eli ei
> Halti itse eivätkä retkikuntalaisetkaan uskoneet Haltin tavaroiden
> laatuun.
Hesarin sunnuntainumeron kuvassa näkyi vaatteissa teksti "Drymax" ja
teltta näytti (ellen muista väärin, voin muistaa väärin) Terra
Novalta. GPS:äkään ei ollut Haltin valmistama vaan taisi olla
Garmin. :)
Kaikenkaikkiaan surullinen tarina tuo Grönlannin ylitys. Olisi tosiaan
mielenkiintoista kuulla ihan tarkkaan mikä meni pieleen ja miksi.
--
Janne Sinkkonen <ja...@iki.fi> <URL: http://www.iki.fi/~janne/ >
Matti Sunell
Janne Sinkkonen <ja...@avocado.pc.helsinki.fi> writes
> teltta n ytti (ellen muista v rin, voin muistaa v rin) Terra
> Novalta. GPS: k n ei ollut Haltin valmistama vaan taisi olla
Teltta oli jokin Terranovan isompi malli. Itsellani on saman valmistajan
Ultra Quasar, mutta enpa ole joutunut sita myrskyssa pystyttelemaan.
Periaatteessa kyseiset teltat lienevat varsin helppoja pystyttaa, eri asia
on tietysti jos myrsky on kauhea ja miehet vasyneita.
Minahan en ole mikaan sanomaan talviretkeilysta mitaan painavaa, mutta
yllatyinpa vaan kylmyyden salakavaluudesta ensimmaisella
vuoristoreissullani paasiaisena Pohjois-Norjassa. Onnistuin kylmettamaan
sormeni ja varpaani niin, etta vielakin ovat melkein kaikki sormen- ja
varpaanpaat hieman turtia. Tosin normaali tunto palailee vahitellen.
Mutta paleltumista ei huomaa silloin kun se tapahtuu, vaan se pitaisi
osata ennakoida. Joten enpa enaa pakkasessa ja tuulessa ota rukkasia
kasista kuin enintaan muutamaksi sekunniksi, jos on pakko, ja suojaan
makuupussin sisallakin jalkani erikseen. Kas kun vasta Tromssan
sairaalassa (jonne jouduin saatuani olkapaani sijoiltaan) huomasin mustaa
varpaan paassa.
Varmasti noinkin kokeneet retkeilijat tietavat tammoiset
itsestaanselvyydet eivatka myoskaan tuhlaa voimiaan loppuun. Mutta myrskyn
voima saattaa jaatikolla olla niin kaamea, ettei sita meikalainen osaa
kuvitellakaan.
--
Matti Sunell
sun...@elisir.helsinki.fi
Tuomas Raivio
Nestori Simola wrote:
>
> : Viime sunnuntain Hesarissa oli aukeaman juttu retkikunnasta ja
> : ylimalkainen selostus kamoista. Kuvasta voisi yrittää tunnistaa malleja.
> Onko todellakin kyse siita samasta retkikunnasta?
>
> - Nestori (ei uutisia kuullut, mutta hesarin lukenut henkilo)
Kyllä.
Tuomas
Tuomas Raivio
Timo Vesala wrote:
>
> Moi
>
> Tietääkö kukaan millainen haltin teltta tai vaatteet murheellisella
> Grönlandin retkikunnalla oli?
Viime sunnuntain Hesarissa oli aukeaman juttu retkikunnasta ja
ylimalkainen selostus kamoista. Kuvasta voisi yrittää tunnistaa malleja.
Uskomaton juttu. Tuskin 50 kilometria olivat edenneet. Kuulostaa siltä,
että sittenkin oli lähdetty soitellen sotaan. Huh. Karmeaa.
Tuomas
Juha Jokila
|
|
|
|______
|__|___|
|__|___|
|
|
|
|
_____|______ Tommin ja Arin muistoa kunnioittaen
Timo Vesala wrote:
>
> Moi
>
> Tietääkö kukaan millainen haltin teltta tai vaatteet murheellisella
> Grönlandin retkikunnalla oli? Tuntuu jotenkin käsittämättömältä että
> ihmisiä kuolee hypotermiaan varsinkin kun ovat "kaikkeen"
> valmistautuneet. Toisaalta haltin varusteita käyttäneenä en pidä
> tapahtunutta mahdottomana. Haltin -30 makkari kun sovelias suomessakin
> lähinnä kevät-syksy retkeilyyn ja mikälie-tex takistani tuli aikoinaan
> vesi läpi parin kolmen käyttökerran jälkeen.
>
> Timo
Tämä onnettomuus kirpaisee mieltäni eritysesti.
Noin kolme viikkoa sitten keskustelin ed.m. Tommi Heinosen kanssa Sport
Expossa yli tunnin vaelluksesta ja siihen varustautumisesta. Messuilla
olivat ahkiot, sukset, makuupussit, hiihtoasut ja teltta näytteillä.
Kun kerroin, että olin menossa itse kahden oman inttikaverini (kurssi
30) kanssa viikon hiihtovaellukselle lappiin, niin hän tokaisi, että
sinne hänkin mieluummin nyt olisi lähdössä ja puistatellen kertoi
pelkäävänsä vaellusta. Silloin oletettuun lähtöön oli vain viikko aikaa,
mutta lähtöhän sittemmin siirtyi kovien lumimyrskyjen takia.
Varusteista sain sen käsityksen, että hiihtoasut olivat Haltin omia
Dry-Max asuja, lämpöasuna oli Marmotin untuva-asut, ja makuupussina
Haltin Nandat, joihi oli lisätty jokin kangas, mutta ei eristettä.
Surullisen kuuluisa teltta oli myös Haltin käsialaa. Sen kuva ja rakenne
näkyy selvästi HS 6.4.1997 sivulla D9 ja se oli messuilla pystyssä.
Kysyin silloin Tommilta, minkälainen teltta heillä on. Hänen
osoitettuaan viereistä kaarihäkkyrää, sanoin heti, että meinaatteko
saada tuon pystyyn kovalla tuulella ja perustelin väitteeni
seuraavasti: Teltassa on neljä kaarata geodeetin mallisesti. Pystytys
vaatii, että kaksi kaarata kumpikin pujoitetaan kolmeen eri tunneliin
ja kaarien päät sovitetaan teltan kulmassa oleviin prikkoihin. Toiset
kaksi kaarta pujoitetaan samoin, mutta tunneleita on neljä per kaari.
Yhteensä pujoituskohteita tulee 22 sisäteltan osalta, ja sitten
pääliteltta vedetään päälle ja kiinnitetään kuudesta kulmasta
sisätelttaan ja vasta sitten voidaan telttaa ruveta ankkuroimaan
naruilla hankeen.
Siihen Tommi tokaisi, että kyllä se onnistuu, onhan yhdelle kaarelle
tarkoitetut tunnelin suut merkitty samanvärisin tunnuksin.
Teltta joka jo kahden kaaren pingoituksen jälkeen muodostaa purjeen, on
todella hankala pidellä tuulessa, saati myrkyssä. Kokoaminen vaatii
varmasti hanskojen käyttöä ja osittain jopa paljaita käsiä
onnistuakseen.
Ko. olosuhteissa paljaina ollessan kädet paleltuvat 15 sekunnissa,
elleivä ole siihenmennessä hanskoissa jo kangistuneet.
Mielessäni pyörii koko joukko kysymyksiä.
Jollei teltasta saatu suojaa, onnistuiko silloin edes ruuanlaitto
kohtalon iltana?
Oliko hanki liian kovaa kaivettavaksi alumiinilapioilla, kun eivät
suurempaa kuoppaa saaneet tehtyä, saati lumiluolaa tai iglua?
Hiihdettiinkö voimat liian äärirajoille, ennen leiriytymiseen
ryhtymistä?
Oltiinhan jo nyt tavoitteesta jäljessä.
Kun hätäviesti oli lähetetty, tuudittauduttiinko hypotermian
siivittämään hyvänolontunteeseen ja pelastajien tulon odotteluun?
Oliko hiihdetty vaatteet märiksi, ennen leiriytymistä?
Jos Gore-Tex:ien sisällekkin keryy kovalla pakkasella hikoiltaessa
satoja grammoja lunta ja jäätä, niin varmasti myös DrymaX asuihin kertyy
jäätä.
Jos siihen päälle vetää untuva-asun, niin jää sulaa ja kastelee kaikki
vaatteet takuuvarmasti. Tiesivätkö he tämän ja riisuivatko he
lumimyrskyssä tuulenpitävät hiihtoasut ennen taukovaatteiden pukemista?
Vai kävikö luonnonvoimat yksinkertaisesti liian koviksi?
HS 6.4.1997 mukaan Gröönlannissa voi olla pakkasta -4 - -30 C astetta
ja tuuli tasaisesti 0 - 27 m/s Ns. kylmien laskutuulien aikaan on
mitattu tuulen nopeudeksi jopa 80 m/s. Siihen päälle vilä sakeaa
lumisadetta ja näkyvyys putoaa 2 metriin.
Viidessä päivässä ehtii juuri sopivasti kastelemaan kaikki varusteensa,
vaikka melko huolellinen olisikin.
Viidessä päivässä ehtii kuluttamaan voimansa ja elimistön
helppokäyttöiset varaenergiat.
Viidessä päivässä tottuu kylmään niin, ettei kylmää enää tunne helposti.
Viidessä päivässä ehtii luulemaan, että kyllähän tämä tästä sujuu --
vaikka tuurilla.
Laskuvarjojääkäri ei anna periksi, sitä taotaan laskuvarjojääkärin
päähän ensimmäisestä palveluspäivästä lähtien. Sissiharjoituksissa
nukutaan lumikuopissa kuusien juurilla lapin paukkupakkasillakin ja
kukaan ei valita -- ainakaan ääneen.
Meidän kursilla tavattiin sanoa, että paleleminen ja kylmyys saavat
armeijassa aivan uusia ulottuvuuksia. Nyt on Tommi Heinonen ja
Ari Mattila saavuttaneet viimeisen ulottuvuuden Gröönlannin
mannerjäällä.
Suruun osaaottaen,
Juha Jokila
jjo...@cc.hut.fi
Antti V{yrynen
Juha Jokila <jjo...@cc.hut.fi> writes:
>Varusteista sain sen käsityksen, että hiihtoasut olivat Haltin omia
>Dry-Max asuja, lämpöasuna oli Marmotin untuva-asut, ja makuupussina
>Haltin Nandat, joihi oli lisätty jokin kangas, mutta ei eristettä.
Minunkin mieleeni tulvi useita kysymyksia, kun luin perjantaiaamuna
onnettomuudesta. Teltan menettaminen ei rajuissa olosuhteissa ole
mitenkaan harvinaista. Ainakin Hesarin 6.4. esittaman varuste-
luettelon perusteella jai sellainen kuva, etta tahan ei ilmeisesti
ollut varauduttu.
Tavallista makuupussia ei ole terkoitettu taivastalla nukkumiseen ts.
se ei pida kovin hyvin tuulta. Ainakin Mountain Equipment valmistaa
3-kerros Goresta valmistettuja tukevia "sakkeja", joihin voi pusseineen
ryomia. Tallaisessa sakissa ei muistaakseni ole vetoketjuja tms.
ainakaan niin pitkalla matkalla, etta niiden jaatyminen juurikaan
haittaisi sakin toimintaa. ME valmistaa (ainakin tilauksesta) myos
pusseja, joissa ko. paallinen on kiinteana.
Saatavilla on myos "hatatelttoja" eli pusseja, joihin voi menna myrskya
tms. piiloon. Tallainen pussi on pienikokoinen ja melko halpa ensiapu,
jos on esim. yksin patikoimassa ilman telttaa, jalka katkeaa ja myrsky
yllattaa. Olen tormannyt naihin Norjassa, mutta kai naita Suomestakin
saa.
Oliko Gronlannin retkikunnalla mitaan vastaavaa mukana, sita tieda en.
Se, olisiko tallaisiin pusseihin suojautuminen ollut helppoa ilmeisen
rajuissa olosuhteissa, onkin sitten toinen juttu.
>Laskuvarjojääkäri ei anna periksi, sitä taotaan laskuvarjojääkärin
>päähän ensimmäisestä palveluspäivästä lähtien. Sissiharjoituksissa
>nukutaan lumikuopissa kuusien juurilla lapin paukkupakkasillakin ja
>kukaan ei valita -- ainakaan ääneen.
Julkisuuden ja sponsorien paine ja periksiantamattomuus on vaarallinen
yhdistelma. Jos talta reissulta olisi tultu hanta koipien valissa kotiin,
ei Etelamantereelle suunniteltuun retkeen ehka olisi ollut helppo saada
rahoitusta.
Veikka Gustafsson paasi edellisen kerran ilman lisahappea Mt.Everestille
kiivetessaan 250m paahan huipusta, mutta kaantyi takaisin. Timo Polarin
kokemusta ja kykyja mitenkaan aliarvioimatta, tata on todellinen kokemus.
Veikalla on toki jo nyt huima ura takanaan, eivatka sponsorit yhdesta
"epaonnistuneesta" keikasta miesta hylkaa.
Helppohan se on jalkeenpain taalta kotoa saunan lauteilta kommentoida.
Arin ja Tommin muistoa kunnioittaen,
--
---- O Antti Vayrynen email: Antti.T....@hut.fi -------
-- _ <^_# Kyyhkysmaki 15 B 25 tel: 358-0-51 20 132
-- \/\ 02600 Espoo, Finland http://www.hut.fi/~avayryne
______ \_ Helsinki University of Technology / Technical Physics _______
Markku Kalima
In article <avayryne....@snakemail.hut.fi>,
Antti V{yrynen <avay...@beta.hut.fi> wrote:
>
>Minunkin mieleeni tulvi useita kysymyksia, kun luin perjantaiaamuna
>onnettomuudesta. Teltan menettaminen ei rajuissa olosuhteissa ole
>mitenkaan harvinaista.
En tiedä missä mainittiin ,että he menettivä telttansa.
Hesarissa 11.4 sanottiin: "Polari kertoi to-iltana puhelimessa, että uupuneet
vaeltajat eivät saaneet telttaa pystyyn ke-iltana kovan tuulen takia.."
Jos he olisivat menettäneet telttansa, niin ettei matkasta olisi
enää tullut mitään, niin luulisi että olisivat käynnistäneet hätälähettimensä
heti, eikä vasta puoleltaöin. Myöskään mistään erityisen kovasta myrskystä ei
ollut mainintaa.
täällä on kovasti kirjoiteltu varusteista ja niiden kestävyydestä, mutta
koska itse en kuulu niihin, joiden mielestä vain mersu on auto, niin
rohkenempa epäillä, että syy tapahtuneeseen ei ollut varusteiden
syytä. (ainakaan en ole löytänyt lehdistä yhtään mainintaa).
En ole voinut välttyä ajatukselta, että kokemattomuudella on voinut olla
merkityksensä onnettomuudessa. Retkikunnan kuopus oli kai ensimmäisellä
pitkällä vaelluksella vasta viime vuoden syksyllä ja mielestäni on aikamoista
yltiöpäisyyttä lähteä seuraavaksi 600km taipaleelle, hyiselle jäätikölle,
mukanaan sadan kilon ahkio.
Matka oli tarkoitus suorittaa neljässä viikossa. Se merkitsee noin 21km
keskimääräistä päivätaivalta. Itse pidän tahtia aika kovana. Hesarin 12.4
mukaan he olivat edenneet viiden ensimmäisen päivän aikana 30km, eli vain
6km päivässä. (Tosin alku on kai reitin hankalin ja hitain vaihe).
>Arin ja Tommin muistoa kunnioittaen,
Kuten myös,
Markku Kalima
--
-------------------------------------------------------------------
Markku Kalima - tel. +358 50 5112265 - email. mka...@cc.hut.fi
-------------------------------------------------------------------
Timo Kiravuo
In article <3351D7...@ntc.nokia.com> jouko moisander <jouko.m...@ntc.nokia.com> writes:
> Suunnitelma ja varusteet oli tarkastettu ja hyväksytty myös paikan-
> päällä ja viimevuotinen Huippuvuorten vaellus oli antanut hyvän
Lueskelin tuossa viime iltana Pihkalan ja Bouchtin reissusta kertovia
kirjoja. Silmään pisti porukan keski-ikä, 44 vuotta.
Olen kuullut tarinan, jonka mukaan toisen maailmansodan jälkeen
Yhdysvalloissa alettiin pohtia syytä siihen, että kauppalaivojen
upotessa erilaisista syistä vanhat merimiehet selvisivät hengissä
nuoria hyväkuntoisia paremmin. Selitykseksi keksittiin yleinen
elämänkokemus ja aikaisempi kovista paikoista selviäminen. Tästä
syntyi sitten Outward Bound -niminen koulutusjärjestelmä, jossa nuoret
viedään luontoon kiipeilemään ja kokemaan muuta seikkailukoulutusta.
En tiedä tarinan ylläolevan todenperäisyydestä (tämän kirjoitettuani
älysin käyttää verkkoa ja kas vekkulia,
http://www.outwardbound.org/philosophy.html sanoo että maa heitti,
mutta muutoin tarina pitää suunnilleen paikkansa), mutta tällä
hetkellä ja julkisuudessa olleiden vajavaisten tietojen perusteella
epäilen että tällä Grönlanninreissulla porukan kokemattomuus johti
onnettomuuteen. Henkilöitä tuntematta otaksun että suorituspaineet
olivat kovat ja säätä ei osattu kunnioittaa.
> Tällä kertaa olosuhteet vain olivat äärimmäiset. Jos suhteuttaa
> kuljetun matkan koko retken pituuteen, ei voi kuin tulla siihen
> tulokseen, että matka ei olisi niissä oloissa onnistunut.
Jatkuivatko olosuhteet samoina koko matkan, käsittääkseni
mannerjäätikön reunat ovat juuri hankalimmat kohdat ja reissu
helpottuu ylös jäätikölle nousun jälkeen. Muutaman päivän odottelu
teltassa olisi saattanut saada myrskyn puhaltamaan ohi ja hanget
kovenemaan. Tai sitten ei.
> Jossittelu on kuitenkin turhaan. Paikalliset viramomaiset, joilla
> taatusti on kokemusta, eivät lähtöä estäneet ja helikopterikin
Jossittelu ei ole turhaa. Jos hymistelemme että kavereille sattui
huono tuuri tai että sää petti, menevät kuolemat hukkaan. Itse pidän
vainajien muistolle arvokkaampana että selvitämme mikä meni pieleen ja
otamme oppia. Sääolosuhteet Grönlannissa eivät ole mikään salaisuus,
reissua oli valmisteltu ja tietoa kerätty pari vuotta, vehkeet olivat
ilmeisesti parasta mitä saatavilla oli, mikä siis meni pieleen?
--
Timo Kiravuo
Helsinki, Finland
Heino Pekka
jouko moisander wrote:
> Tällä kertaa olosuhteet vain olivat äärimmäiset.
Eritysen mieleenpainuva oli paikallisen viranomaisen haastattelu (en
nyt muista kuka, mutta jotenkin kytköksissä siihen pelastusryhmään):
"Olisiko niissä oloissa voinut toimia jotenkin toisin ?"
"Ei."
- Pekka
Jukka Kohonen
kir...@nixu.fi (Timo Kiravuo) wrote:
% Jossittelu ei ole turhaa. Jos hymistelemme että kavereille sattui
% huono tuuri tai että sää petti, menevät kuolemat hukkaan. Itse pidän
% vainajien muistolle arvokkaampana että selvitämme mikä meni pieleen ja
% otamme oppia.
Ehdottomasti samaa mieltä.
--
Jukka....@iki.fi * "...and remember it's almost always a bad idea
to reinvent the well." -- Pedro Roque Marques
Jukka Kohonen
Heino Pekka <p...@ele.tut.fi> wrote:
% Eritysen mieleenpainuva oli paikallisen viranomaisen haastattelu (en
% nyt muista kuka, mutta jotenkin kytköksissä siihen pelastusryhmään):
%
% "Olisiko niissä oloissa voinut toimia jotenkin toisin ?"
% "Ei."
?
Luin tuossa uudelleen läpi Hesarin artikkeleita ja minua jäi askarruttamaan:
käsitinkö oikein, että hätäkutsua ei lähetetty suinkaan heti teltan kaaren
hajottua, vaan paljon myöhemmin? Ilmeisesti teltan kaari hajosi siinä
puolenpäivän maissa keskiviikkona, kun oli päätetty leiriytyä ja sitä
yritettiin pystyttää, sitten kaivettiin lumikuopat, ja hätäkutsu
lähetettiin keskiyöllä, siis melkein puoli vuorokautta myöhemmin?
Jos näin on, voisiko ajatella, että "täydellisen rationaalisesti" ajatellen
hätäkutsu olisi pitänyt lähettää saman tien, sillä eihän kai porukka
voinut kuvitella kumminkaan selviytyvänsä koko reissusta ilman
telttaa => pois pitää kumminkin päästä => miksi viivyttää hätäkutsua?
Ja ei, en minä väitä että minä olisin osannut tehdä tuollaisen ratkaisun
siinä tilanteessa, enkä yritä väittää että "olipas tyhmästi tehty",
vaan yritän tässä ihmetellä, olisiko _voitu_ tehdä toisin ja olisiko
tilannetta jälkikäteen rationaalisesti analysoimalla mahdollista oppia
jotain... jos vaikka sattumalta sen ansiosta joku kerta säilyisi itse
hengissä...
Juhana Häme
Jukka Kohonen wrote:
> Luin tuossa uudelleen läpi Hesarin artikkeleita ja minua jäi askarruttamaan:
> käsitinkö oikein, että hätäkutsua ei lähetetty suinkaan heti teltan kaaren
> hajottua, vaan paljon myöhemmin? Ilmeisesti teltan kaari hajosi siinä
> puolenpäivän maissa keskiviikkona, kun oli päätetty leiriytyä ja sitä
> yritettiin pystyttää, sitten kaivettiin lumikuopat, ja hätäkutsu
Lahtematta mitenkaan viisastelemaan tasta surullisesta onnettomuudesta
(josta tietomme ovat aika niukat) palautan mieliin Anariksen
onnettomuuden Ruotsissa 1978. Siina kuoli yhdeksasta yhdessa
suojautuneesta retkeilijasta kahdeksan, ja ainoalta henkiinjaaneelta
jouduttiin amputoimaan kadet ja jalat. Nailla kahdella onnettomuudella on
yksi yhteinen piirre: tungokseen asti taysi, ahdas lumikuoppa, joka
tayttyi myrskyssa lumella. (Muuta yhteista onnettomuuksilla ei juuri
ollutkaan, saatilaa lukuunottamatta - Anariksen uhrit olivat
"turistivaeltajia", jotka vaelsivat merkittya reittia tuvalta tuvalle.)
Muutin teeman otsikon - mielestani on asiatonta mollata ohimennen yha
uudelleen varusteiden valmistajaa tietamatta, oliko varusteiden laadulla
mitaan osuutta asiaan. Eikohan se jo tiedeta, mika logo retkelaisten
kamppeissa oli.
Juhana
jouko moisander
Tuomas Raivio wrote:
> Uskomaton juttu. Tuskin 50 kilometria olivat edenneet. Kuulostaa siltä,
> että sittenkin oli lähdetty soitellen sotaan.
Tuskinpa kuitenkaan, vaikka Tommi sanoikin viikkoa ennen matkaa,
että kaksi vuotta on tehty hommia ja kuitenkin meinaa tulla kiire..
Suunnitelma ja varusteet oli tarkastettu ja hyväksytty myös paikan-
päällä ja viimevuotinen Huippuvuorten vaellus oli antanut hyvän
kuvan siitä mitä olosuhteet voivat olla. Tekniikkakin, puhelin ja
hätälähetin toimivat.
Tällä kertaa olosuhteet vain olivat äärimmäiset. Jos suhteuttaa
kuljetun matkan koko retken pituuteen, ei voi kuin tulla siihen
tulokseen, että matka ei olisi niissä oloissa onnistunut.
Jossittelu on kuitenkin turhaan. Paikalliset viramomaiset, joilla
taatusti on kokemusta, eivät lähtöä estäneet ja helikopterikin
pääsi viemään lähtijät jäätikölle. Ei tosin aivan suunniteltuun
paikkaan, mutta eihän Turun kenttääkään suljeta, jos Seutulassa
on sumua.
jouko
Sami Yl{murto
Timo Kiravuo <kir...@nixu.fi> wrote:
: Olen kuullut tarinan, jonka mukaan toisen maailmansodan jälkeen
: onnettomuuteen. Henkilöitä tuntematta otaksun että suorituspaineet
: olivat kovat ja säätä ei osattu kunnioittaa.
: > Tällä kertaa olosuhteet vain olivat äärimmäiset. Jos suhteuttaa
: > kuljetun matkan koko retken pituuteen, ei voi kuin tulla siihen
: > tulokseen, että matka ei olisi niissä oloissa onnistunut.
: Jatkuivatko olosuhteet samoina koko matkan, käsittääkseni
: mannerjäätikön reunat ovat juuri hankalimmat kohdat ja reissu
: helpottuu ylös jäätikölle nousun jälkeen. Muutaman päivän odottelu
: teltassa olisi saattanut saada myrskyn puhaltamaan ohi ja hanget
: kovenemaan. Tai sitten ei.
: > Jossittelu on kuitenkin turhaan. Paikalliset viramomaiset, joilla
: > taatusti on kokemusta, eivät lähtöä estäneet ja helikopterikin
: Jossittelu ei ole turhaa. Jos hymistelemme että kavereille sattui
: huono tuuri tai että sää petti, menevät kuolemat hukkaan. Itse pidän
: vainajien muistolle arvokkaampana että selvitämme mikä meni pieleen ja
: otamme oppia. Sääolosuhteet Grönlannissa eivät ole mikään salaisuus,
: reissua oli valmisteltu ja tietoa kerätty pari vuotta, vehkeet olivat
: ilmeisesti parasta mitä saatavilla oli, mikä siis meni pieleen?
: --
Haltin telttaa ei kai parhaalla tahdollakaan voi kutsua parhaaksi
saatavilla olevaksi (vaikka kyseista mallia oli jotenkin paranneltu).
Eiko mukana ollut tosiaankaan varakaarta tai -telttaa tai bivakkipussia???
Itseani ihmetyttaa miten arktiselle retkelle lahdetaan niin huippukunnossa
etta posketkin on lommolla (sisaanpain) kuin maratoonarilla ikaan.
Olen kuullut, etta jotkut ovat laihtuneet vastaavilla viikkojen mittaisilla
reissuilla useita kiloja. Onko jollain tietoa tasta "rasvantankkauksesta"
tuollaisille retkille???
Sami
Antero Aunesluoma
Jukka Kohonen wrote:
> Luin tuossa uudelleen läpi Hesarin artikkeleita ja minua jäi > > askarruttamaan: käsitinkö oikein, että hätäkutsua ei lähetetty
> suinkaan heti teltan kaaren hajottua, vaan paljon myöhemmin?
> Ilmeisesti teltan kaari hajosi siinä puolenpäivän maissa
> keskiviikkona, kun oli päätetty leiriytyä ja sitä
> yritettiin pystyttää, sitten kaivettiin lumikuopat, ja hätäkutsu
> lähetettiin keskiyöllä, siis melkein puoli vuorokautta myöhemmin?
Aivan sama tuli minunkin mieleeni. En tiedä mutta olisiko tilanne voinut
ollut sellainen että:
a) kaverit olivat aikeissa omin avuin korjata telttaa, kunhan
b) sää olisi sen sallinut.
Toisin sanoen kaverit olisivat ajatelleet selvitä yhden yön
lumikuopassa, toivoen että aamuun mennessä sää paranee, ja sitten
korjata teltan kaaren.
Itsekään en halua mitenkään tuomita tai arvioida kavereiden toimintaa,
useinhan tuollaisissa tilanteissa tehdään rationaalinen ratkaisu sen
hetkisten tosiasioiden ja ennusteiden perusteella. Joskus nuo tosiasiat
ja ennusteet (=sääolosuhteet) voivat ajan kuluessa muuttua olennaisesti,
niinkuin nyt saattoi käydä.
Itse uskon että voimme kaikki sekä valitella kavereiden huonoa tuuria
että koittaa jotenkin ottaa tapahtumista opiksemme. Ei nämä kaksi ole
minusta mitenkään toisiaan poissulkevia.
--
Antero Aunesluoma
antero.a...@helsinki.fi
Timo Kiravuo
> Jukka Kohonen wrote:
> > askarruttamaan: käsitinkö oikein, että hätäkutsua ei lähetetty
> > suinkaan heti teltan kaaren hajottua, vaan paljon myöhemmin?
En usko että kukaan olisi niin tietämätön että lähtisi tuollaiselle
retkelle ilman riittäviä varusteita teltan kaaren korjaamiseen.
Pitäisin melko varmana että mukana oli ylimääräisiä kaaren kappaleita
ja/tai kaaren osien päälle meneviä holkkeja.
Mutta esim. viidentoista metrin tuulessa, joka lennättää lunta pintaa
pitkin, ei tuollainen korjaustoimenpide ole triviaali. Operaatio
riippuu kaaren rakenteesta, mutta yleensä on venytettävä kaaren
sisällä olevaa kuminauhaa, jotta pääsee kunnolla käsiksi päässä
olevaan solmuun, joka on sitten avata, vaihdettava kaaren osa,
venytettävä kuminauha taas osien läpi ja sidottava solmu uudestaan.
Osa valmistajista on optimoinut kaaren rakenteen valmistusta eikä
korjausta varten, esim. oman Tena Master 3:n kaarista en keksi suoraan
mitään helppoa konstia päästä sisällä oleviin solmuihin
käsiksi. Hillebergin telttojen kaarissa solmut ovat esillä ja teltan
mukana tulee varakaari ja korjaushylsy.
Ruotsissa ja Norjassa on tunturiretkeilijöillä usein mukana iso
tuulenpitävä pussi, johon mahtuu koko porukka sisään tuulensuojaan,
siis bivakkisäkkiä isompi. Olisikohan tuolllaisesta sitten ollut
hyötyä vai olisiko koko porukka kierinyt tuulen ajamana säkissä pitkin
lakeutta, en tiedä.
Juhana Häme
Timo Kiravuo wrote:
> (snip)
>
> Ruotsissa ja Norjassa on tunturiretkeilijöillä usein mukana iso
> tuulenpitävä pussi, johon mahtuu koko porukka sisään tuulensuojaan,
> siis bivakkisäkkiä isompi. Olisikohan tuolllaisesta sitten ollut
> hyötyä vai olisiko koko porukka kierinyt tuulen ajamana säkissä pitkin
> lakeutta, en tiedä.
Aiemmin mainitsemassani Anariksen onnettomuudessa 1978 kuolleista 2 oli
kyseisenlaisessa pussissa, 6 lumikuopassa ja 2 taivasalla. Ainoa henkiin
jaanyt oli taivasalla, osan aikaa ainakin osittain makuupussissa. Aluksi
kaikki olivat ko. pusseissa mutta ryhtyivat sitten kaivamaan lumikuoppaa,
joten luottamusta pussin pitempiaikaiseen tehoon ei ollut. Ryhmalla oli
yhteensa 4 pussia, joten niiden kapasiteetti lienee ollut 2-3 hloa.
Suomessa myydaan "hypopussukaksi" ristittya yhden hengen
hypotermianestopussia. Olisi mielenkiintoista ja hyodyllista kuulla
kayttokokemuksia siita, jos jollakulla on ollut. Samoin kuin niista
isommistakin pusseista. (Hillebergin luettelossa on muistaakseni 2 hengen
pussi.)
--
Juhana
Markku Kalima
In article <5it9fl$8...@cc.tut.fi> Sami Yl{murto <sy5...@uta.fi> writes:
>Timo Kiravuo <kir...@nixu.fi> wrote:
>
>: > Tällä kertaa olosuhteet vain olivat äärimmäiset. Jos suhteuttaa
>: > kuljetun matkan koko retken pituuteen, ei voi kuin tulla siihen
>: > tulokseen, että matka ei olisi niissä oloissa onnistunut.
Hyvinkin mahdollista. Itseäni ihmetytti heidän suunnitelmansa. Tarkoitus oli
ylittää jäätikkö neljässä viikossa (mukana oli vain viiden päivän varamuona).
Tämä tekee 21km/päivä keskimääräiseksi vauhdiksi, eikä tuohon lukemaan vielä
sallita yhtään luppopäivää. Nyt he olivat edenneet 6km päivässä.
Toinen itseäni suuresti ihmetyttänyt asia on, että Hesarin mukaan Retkikunnan
nuorimmalla jäsenellä Ari Mattilalla ei ollut lainkaan kokemusta pitkistä
talvivaelluksista, eikä arktisista olosuhteista. Jos näin todellakin on, niin
ei retken ikävä lopputulos ole sittenkään kovin ihme.
>: Jatkuivatko olosuhteet samoina koko matkan, käsittääkseni
>: mannerjäätikön reunat ovat juuri hankalimmat kohdat
Tietääkseni ovat, mutta reunoilla tarkoitettaneen ensimmäista pariakymmentä
kilometriä, jotka ovat hyvin railoisia.
>: ja reissu helpottuu ylös jäätikölle nousun jälkeen.
Railojen jälkeen kyllä, mutta myöhemmin tulee vastaan suuri korkeus (2000-3000m
merenpinnasta), joka taas tuo omat ongelmansa. Matkasta on periaatteessa
ensimmäiset 300km ylämäkeä ja loput alamäkeä (noin karkeasti).
>: Muutaman päivän odottelu teltassa olisi saattanut saada myrskyn puhaltamaan
>: ohi ja hanget kovenemaan. Tai sitten ei.
Tuntuu oudolta, ettei tälläisiin odotteluihin oltu varauduttu lainkaan, ainakaan
muonan tai aikataulun suhteen.
>: Jossittelu ei ole turhaa. Jos hymistelemme että kavereille sattui
>: huono tuuri tai että sää petti, menevät kuolemat hukkaan. Itse pidän
>: vainajien muistolle arvokkaampana että selvitämme mikä meni pieleen ja
>: otamme oppia.
Ehdottoman samaa mieltä.
Sääolosuhteet Grönlannissa eivät ole mikään salaisuus,
>: reissua oli valmisteltu ja tietoa kerätty pari vuotta, vehkeet olivat
>: ilmeisesti parasta mitä saatavilla oli, mikä siis meni pieleen?
Olisiko liika optimismi ja todellisuuden aliarviointi yksi merkittävä syy?
>Haltin telttaa ei kai parhaalla tahdollakaan voi kutsua parhaaksi
>saatavilla olevaksi (vaikka kyseista mallia oli jotenkin paranneltu).
Minusta tämä jatkuva Haltin mollaaminen ei ole kovin rakentavaa. En
lainkaan usko, että lopputulos olisi ollut toisenlainen, jos heillä olisi
ollut mukana NorthFacen tai Hillenbergin teltta. Eiköhän nuo Haltin
kaveritkin osaa telttoja tehdä, jos haluavat. Edulliset vakioteltat lienevät
hieman eri juttu. Varakaaren puuttuminen kyllä ihmetyttää minuakin.
Vielä jäi semmoinen asia vaivaamaan, että miksi kaksi paleltui kuoliaaksi,
mutta yksi selvisi lähes ilman paleltumia. Kaikilla oli kuitenkin samat
varusteet ja olosuhteet. Täytyyhän tähänkin joku selitys olla?
Esa K Viitala
Timo Kiravuo wrote:
> Ruotsissa ja Norjassa on tunturiretkeilijöillä usein mukana iso
> tuulenpitävä pussi, johon mahtuu koko porukka sisään tuulensuojaan,
> siis bivakkisäkkiä isompi. Olisikohan tuolllaisesta sitten ollut
> hyötyä vai olisiko koko porukka kierinyt tuulen ajamana säkissä pitkin
> lakeutta, en tiedä.
Tuulisäkiksi kutsuttu, suorana käännøksenä. Olosuhteet tuntureilla ovat
jäätikøstä poikkeavat siinä että, tunturissa voi milteipä poikkeuksetta
kaivaa itsensä kunnolliseen lumiluolaan ja hätäluolaan. Jäätikøllä tämä
voi olla hankalaa, sillä jos vaikka kinoksia løytääkin, niin ne
tuppaavat siirtymään melko vauhdilla myrskyssä.
Mainitsemasi pussi/säkki on hätätilanteissa käytettävä tuulisuoja, jonka
käyttø tapahtuu mielellään ns. lumikuopassa. Siis tilanteissa, jolloin
normaalia luolaa (tai hätäluolaa) ei saada kaivettua. Kuvittelisin, että
lumikuopassa kolme ukkoa säkissä olisi pysynyt paikoillaan. Näissä
säkeissä on hihnat/lenkit sen ankkuroimiseksi paikoilleen esim suksia
tms käyttäen.
---ekv
--
Esa K Viitala,e...@corena.no,CORENA A/S,Giant Schnauzer:"Black Devil"
P.O.Box 1024,N-3601 Kongsberg,Norway, CBR1000F:"Black Dream"
tlf.+47 32 737439 (j),+47 32724906 (h),DoD #7865, NMCU #14073
+47 922 22159 (mbl) L i f e b e g i n s a t 2 0 0
Juhana Häme
Timo Kiravuo wrote:
> (snip)
>
> Ruotsissa ja Norjassa on tunturiretkeilijöillä usein mukana iso
> tuulenpitävä pussi, johon mahtuu koko porukka sisään tuulensuojaan,
> siis bivakkisäkkiä isompi. Olisikohan tuolllaisesta sitten ollut
> hyötyä vai olisiko koko porukka kierinyt tuulen ajamana säkissä pitkin
> lakeutta, en tiedä.
Aiemmin mainitsemassani Anariksen onnettomuudessa 1978 kuolleista 2 oli
kyseisenlaisessa pussissa, 5 lumikuopassa ja 1 taivasalla. Ainoa henkiin
jaanyt oli taivasalla, osan aikaa ainakin osittain makuupussissa. Aluksi
kaikki olivat ko. pusseissa mutta ryhtyivat kaivamaan lumikuoppaa, joten
luottamusta pussin pitempiaikaiseen tehoon ei ollut. Ryhmalla oli
yhteensa 4 pussia, joten niiden kapasiteetti lienee ollut 2-3 hloa.
Suomessa myydaan "hypopussukaksi" ristittya yhden hengen
hypotermianestopussia. Olisi mielenkiintoista ja hyodyllista kuulla
kayttokokemuksia siita, jos jollakulla on ollut. Samoin kuin niista
isommistakin pusseista. (Hillebergin luettelossa on muistaakseni 2 hengen
pussi.)
--
Juhana
(Tasta replysta on jonkun silmiin saattanut osua virheellinen versio,
jossa on yhteensa 10 uhria. Huomattuani asian peruutin sen ja lahetin
taman korjatun version. Uhreja oli siis yhteensa 8. )
Esa K Viitala
Juhana Häme wrote:
> Aiemmin mainitsemassani Anariksen onnettomuudessa 1978 kuolleista 2 oli
> kyseisenlaisessa pussissa, 5 lumikuopassa ja 1 taivasalla. Ainoa henkiin
> jaanyt oli taivasalla, osan aikaa ainakin osittain makuupussissa. Aluksi
> kaikki olivat ko. pusseissa mutta ryhtyivat kaivamaan lumikuoppaa, joten
> luottamusta pussin pitempiaikaiseen tehoon ei ollut. Ryhmalla oli
> yhteensa 4 pussia, joten niiden kapasiteetti lienee ollut 2-3 hloa.
Hypotermiasta tuntureilla kuolleiden uhrien viimeiset tekoset ovat usein
mitä oudoimpia. Terve, rationaalinen ajattelutapa katoaa, syntyy
hallusinaatioita ja uhrit ryhtyvät esim. riisuuntumaan (tietyssä
vaiheessa kylmän tunne katoaa ja tilalle tulee tunne liiallisesta
lämmųstä!), kävelemään päämäärättųmasti (omana päämääränään päästä
tiettyyn "varmaan" kohteeseen, mitä ei ole olemassakaan.), jne. Esim.
Norjan tuntureilla menehtyy vuosittain porukkaa myrskyihin, ja lųytyneet
henkilųt ovat yllättävän usein lähteneet omin päin taivaltamaan.
Parhaiten kyseiset pussit toimivat, jos niissä istuu makuupussissaan.
Suositusten mukaan istuma-asento saadaan aikaan riittävästi ja
oikeanmuotoista lumikuoppaa kaivamalla. Persmusten alla tietysti
käytetään makuualustaa, joko pussissa tai sen ulkopuolella, tilasta
riippuen.
REIJO BLOMBERG
Siis eihän kai Halti ole muuta kuin tuotemerkki. Tossa juuri Erä
lehdessä oli Goretex takkien vertailu ja lähes kaikki takit oli tehty
Kauko Idässä - suurin osa Kiinassa olis merkki sitten mikä tahansa.
Tosiasillisesti, muutamat takit tulevat varmaan samalta
tuotantolinjalta,mutta niihin lyödään sitten vain tietyn tunnetum merkin
lätkä selkään.....
REIJO BLOMBERG
Kun luin lehdestä artikkelin retkikunnan kohtalosta tuli lähinnä
mieleen, että porukalta petti ensin hermot ja sitten harkintakyky. Jos
he pääisvät etenemään viikossa n. 30 km, niin kai se rupee suomalaista
karpaasia jurppiin ja on pakko lähteä eteenpäin oli keli millainen
tahansa. Ainakin ymmärsin niin, että alku oli nousuvoittoista ja lisäksi
raskas upottava lumi + ahkioissa painoa n. 70 - 90 kg. Se voi olla kova
koitos kenelle tahansa. Jos piti paikkansa, että kaveri lähti viimeisenä
päivänään liikkeelle kovassa tuulessa ja lumisateessa avotunturissa,
niin se lienee tuhoon tuomittu yritys. Kaippa luitte lehdistä, että
pääsiäisenä Norjan tuntureille jäi kymmeniä ihmisiä loukkuun huonon
kelin vuoksi ja siellä oli varoitettu ihmisiä lähtemästä tuntureille.
Norjassa ja Ruotsissahan näitä onnettemuuksia saattuu enemmän kuin
meilleä Tunnetuihan onnettomuus linee Anriksella sattunut kuoleman
tapasus musitaaksen n. kymmenisen vuotta sitten. Sitten Norjassa on
ollut lumivyöry onnettomuuksi + jäätikkötapaturmia jopa kesällä.
Sverre Slotte
In article <KIRAVUO.97...@jalopeno.nixu.fi>,
Timo Kiravuo <kir...@nixu.fi> wrote:
>
> En usko että kukaan olisi niin tietämätön että lähtisi tuollaiselle
> retkelle ilman riittäviä varusteita teltan kaaren korjaamiseen.
Juttelin Sport-Expossa poikien kanssa nimenomaan heidän
telttavalinnastaan, koska minusta vaikutti hieman omituista että he
käyttivät Haltin vakiokaaria ja että he olivat pelkästään yhden teltan
varassa.
Kyselin nimenomaan noista kaarista (ovatko Haltin std-kaaret vai esim
Hillebergin suosimat Easton-kaaret). He olivat kokeilleet eri kaaria
ja tulleet siihen johtopäätökseen, ettei Easton-kaari ole tavallista
kaarta parempi.
Yksi teltta oli heidän mukaansa myös riittävä, koska he aikoivat
kaivautua lumeen jos teltta hajoaa. No, näinhän he myös tekivät.
Viime viikonloppuna kävin Ruotsin Vildmarksmässan:lla ja keskustelin Bo
Hillebergin kanssa tästä tragediasta. Hän ei ottanut kantaa varusteiden
laatuun, mutta sanoi vain että noin kovassa tuulessa on teltan kuin
teltan pystyttäminen todella vaikea temppu, ja että kaaren korjaaminen
pahassa myräkässä ei sekään ole niitä helpompia tehtäviä.
Ruotsalaistrio ylitti Grönlannin noin kymmenen vuotta sitten. Heillä
oli mukana kaksi telttaa: Hillebergin tunneli ja varatelttana
Fjällrävenin Pop-Out (vastannee nykyistä Sjangelia). He kokeilivat
muistaakseni Pop-Out:ia telttana, mutta totesivat pian että se kelpaa
vain purjeeksi, kun tuulee takaa.
Christer Boucht totesi äskettäin jossakin lehdessä että hän pitää
pyramiditelttaa parhaampana mallina. Myös Huurre-retkikunta käyttä
pyramidia kun se hiihti pohjoisnavalle 1980-luvun alkupuolella. En
tosin tiedä, saako niitä enää mistään.
Ja asiaa vain vähän sivuava loppukevennys:
Tämän päivän (ke 16.04.1007) Hesarissa oli erään lääkärin kirjoittama
juttu energiankulutuksesta rasituksen aikana, jossa hän mainitsi Ranulph
Fiennesin ja Mike Stroudin retki etelämantereen halki. Nämä kaksi
herraa retkeilivät yhdessä mutta olivat sen verran eri mieltä melkein
kaikesta päivärutiineihin liittyvästä, että kumpikin kirjoitti oman
kirjansa tästä retkestä. On mielenkiintoista verrata nämä kaksi
kirjaa; miten mitättömiltä vaikuttavat asiat suurenevat kovan
rasituksen alla.
Kirjojen nimet (ulkomuistista):
Ranulph Fiennes: Mind Over Matter
Mike Stroud: Shadows on the Wasteland
Sverre
--
Sverre Slotte | Mail: sve...@iki.fi |
Granbackagränden 4 E 33 | Home: +358 9 8558 007 | GSM: +358 40 5232 576
02210 Esbo, Finland | Work: +358 9 4376 6208 | Fax: +358 9 4376 6856
Juhana Häme
Sverre Slotte wrote:
>(snip)
> pyramiditelttaa parhaampana mallina. Myös Huurre-retkikunta käyttä
> pyramidia kun se hiihti pohjoisnavalle 1980-luvun alkupuolella. En
Fjallravenilla on edelleen ohjelmistossaan Thermo Expedition, 4 hengen
pyramiditeltta saadettavalla keskisalolla. Noin isoksi ymparivuotiseksi
polyesteriteltaksi varsin kohtuullisen painoinenkin, 3100 g.
Mielenkiintoisen tuntuinen, en ole nahnyt koskaan enka tieda
ominaisuuksista enka hinnasta.
--
Juhana
Niin katsokaat, etta te wisusti waellatte,
ei niinkuin tyhmat, waan niinkuin wiisaat.
Ef. 5:15
Simo-Pekka Reponen
Gršnlannin tragedia nŠyttŠŠ kŠynnistŠneen tarpeellisen keskustelun
retkeilijŠn talviturvallisuusasioista. Gršnlanti-replyissŠ viitattu
tuulisŠkki (vindsŠck) mainitaan KAIKISSA ruotsalaisissa talviretkeilyŠ ja
-varusteita koskevissa lehtijutuissa lumilapion ohella PAKOLLISEKSI
hŠtŠvarusteeksi avotunturissa liikkuville hiihtovaeltajille. Siksi tuntuukin
kummalliselta, ettŠ po. sŠkkejŠ ei Suomesta tahdo lšytyŠ mistŠŠn kaupoista,
saatikka ettŠ niiden kŠytšstŠ puhuttaisiin.
Itse kŠvin viikko sitten Tukholmassa, jossa tuulisŠkkejŠ oli myynnissŠ
retkeilykaupoissa useita eri malleja, hinta n. 800 kruunua. Kaikilla
ruotsalaisilla/norjalaisilla varustevalmistajilla (FjŠllrŠven, Hilleberg,
Haglšfs, Ajungilak...) on omat sŠkkinsŠ, jotka pakattuna vievŠt ison greipin
kokoisen tilan ja painavat puolisen kiloa. Pakkauspussin kylkeen on ommeltu
kuvitettu kŠyttšohje.
Henkilškohtaista komeusta tuulisŠkkien kŠytšstŠ minulla ei ole, mutta olisi
mukava kuulla kokemuksia.
Suomessa myytŠvŠŠ Hypopussukkaa (n. 275 mk) sen sijaan olemme testailleet
retkiluistelukŠytšssŠ. Se on kevyt ja mahtuu pieneen tilaan, mutta on hieman
liian ahdas esim. vaatteenvaihto-operaatioon. Parempi silti sekin kuin ei
mitŠŠn. Halpa ja vŠlttŠvŠ henkilškohtainen hypotermiapussi syntyy myšs
suurinta kokoa olevasta mustasta jŠtesŠkistŠ. JŠtesŠkki/ Hypotermiapussi
kuuluu esim. Englannissa myšs jokaisen melojan aina mukana pidettŠvŠŠn
hŠtŠvarustukseen.
Ruotsalaisia voidaan moittia monesta asiasta, joista yksi on
turvallisuusasioiden ylikorostaminen. Suomessa sen sijaan retkeilijŠn
yleisin turvallisuusvarustus on pelkkŠ usko siihen, "ettei mitŠŠn kuitenkaan
satu". Otetaan siis valikoiden oppia ruotsalaisista ainakin silloin, kun
lŠhdemme retkelle pois kotimetsistŠ, joissa hŠdŠn tullen voi viritellŠ tulet
tai vanhaan vitsiŠ noudattaen lŠhteŠ kotiin.
Talviturvallisuusasioista on muuten helmikuussa ilmestynyt uusi
suomenkielinen Mika Kalakosken kirja "Ulkoilijan talviturvallisuus ja
lumimajoitteet" ( Kustannus Oy Ajatus). Suosittelen lukemista - muutenkin
kuin retkeilykirjojen kauppiaana.
Simo-Pekka Reponen
Retkeilykirjat / Outdoor Books Tmi
Suvikummunrinne 4 U 35
FIN-02120 ESPOO
FINLAND
e-mail: s...@sci.fi
phone/fax (09) 426128 (intl +358-9-426128)
mobile (0400) 636826
www.sci.fi/~spr
Pekka Holopainen
Simo-Pekka Reponen wrote:
....
Henkil kohtaista komeusta tuulis kkien k yt st minulla ei ole,
mutta olisi
mukava kuulla kokemuksia.
Noita tuulipusseja näyttäis maailmalla liikkuvan muutamaa eri mallia;
Norjan ja Ruotsin tuntureilla liikkuu kosolti väkeä joilla on mukanaan
vekkulin oransseja/ punaisia n. 2,5m * 2m * 0.8m (pit * lev * kork)
nylon tms. materiaaleista rakennettuja pusseja. Kelpaavat suojaksi esim.
vuotavaan lumikuoppaan. Keräävät kosteutta sisälleen. Olen kerran
onnistunu nukkumaan moisessa yhtäjaksoisesti noin 6h ja nukkupussi(
Fjällrävenin Himalaya Polar) oli oikeesti märkä kokeen jälkeen.
Enemmän kuitenkin on sellaisia 2*2*2m "kuutioita" joihin voinee
kääriytyä ja odottaa et ulos sopii tulemaan.
Tuollainen pussi kulki itselläni muutaman vuoden talvet mukana aina
(aikana jolloin yöpymisiä pakkas- /lumiolosuhteissa tuli noin 50/vuosi.)
ja havaitsin sen kapineeks jota ilman en enää liikkeelle läksis.
Esimerkkinä pussin suojissa suoritettu mt-kelkan männän vaihto n. -40
asteen pakkasessa käsipelissä - pussin suojaamana sai lämpötilan
nousemaan siedettäväks et työkalut pysy käsissä. Tai monta avotunturissa
pidettyä nukkumispaussia jolloin lentävä lumi kesti hyvin pussin
ulkopuolella.
Toinen omistani on Bo Hillebergin käsialaa Caravanin tuotenimellä ja on
tuollainen kuutiopussi. Sulkeutu ennen vetoketjulla mut vaihdoin
vetskarit velcrotarraan jo vuosia sitten - toimii hyvin. Toinen on
enempi aerodynaamisesti muotoiltu ja kaverin vaimolla ompelutettu. Malli
on matalampana parempi kovassa tuulessa ja kiinnitys on mitoitetty
Lynxin GLX Syncron kylkiprofiilin mukaisesti...
Oma mielipiteeni on et moinen pussukka vastaa huokeeta henkivakuutusta.
Hypotermia on kyllä hankala heppu; se kun vaikuttaa ensin korvien väliin
ja sit vasta muuhun ruumiiseen. Joitakuita vuosia sitten poikain kanssa
kokeiltiin miten hypotermiitti oikeesti vaikuttaa ja kelluttiin
jäähileisessä meressä tuulipuvut päällä ja ihmeteltiin toistemme
reaktioita. Kumma kyllä jokainen kokee/ tuntee hypotermian omalla
tavallaan, mulla vilu/kylmä/h-vetin kylmä-vaiheiden jälkeen alko tuntua
hetken ihan hyvältä - ei palellu, alko vaan väsyttää eikä edes veneeseen
nousu tuntunu enää niin tarpeelliselta... muut havaitsi samansuuntaisia
tuntemuksia. Eihän siinä mitään, mut vaarallisin juttu huomattiin kun se
tasainen vaihe alko- LUULI pystyvänsä uimaan luodolle mut siinähän
meinas käydä huonosti; raajat oli täysin voimattomia vaikka liikkuvatkin
ja uimasuorituksesta meinas tulla syvyyssukellus.
Samansuuntaisia havaintoja on kuivalta maaltakin, hypotermian uhri ei
edes huomaa missä tilassa on ja mihin pystyy. Äärimmäinen väsymys
oireilee samoin.
Pekka
Juhana Häme
Simo-Pekka Reponen wrote:
>
> Gršnlannin tragedia nŠyttŠŠ kŠynnistŠneen tarpeellisen keskustelun
>
> Ruotsalaisia voidaan moittia monesta asiasta, joista yksi on
> turvallisuusasioiden ylikorostaminen. Suomessa sen sijaan retkeilijŠn
> yleisin turvallisuusvarustus on pelkkŠ usko siihen, "ettei mitŠŠn kuitenkaan
> satu". Otetaan siis valikoiden oppia ruotsalaisista ainakin silloin, kun
> lŠhdemme retkelle pois kotimetsistŠ, joissa hŠdŠn tullen voi viritellŠ tulet
> tai vanhaan vitsiŠ noudattaen lŠhteŠ kotiin.
Toivottavasti Gronlannin tragedia saa meidat taas vahan aikaa uskomaan,
etta eravaelluksella _vaara on todellinen_. Myos kesalla: edellinen
suomalaisille tapahtunut kuolemiin johtanut varsinainen
retkeilyonnettomuus taisi olla kahden vaeltajan hukkuminen Suomujokeen
sen yli kahlatessaan.
Saamme olla onnellisia Suomen retkeilyolosuhteiden "ystavallisista
aidinkasvoista" - suojaavasta metsasta, tiheasta autiotupaverkosta,
hyvista radiopuhelinyhteyksista ja loivista tuntureista (joista jokaisen
voi huiputtaa kumisaappaat jalassa). Nama verrattain miellyttavat
olosuhteet eivat kuitenkaan saisi houkutella piittaamattomuuteen
turvallisuusasioissa eivatka varsinkaan kevytmielisiin
turvallisuusneuvoihin esim. taalla nyysseissa. Kannattaa aina muistaa,
etta rehvakkaita ohjeita voi lukea joku ensimmaista vaellustaan
suunnitteleva ja ottaa ne tosissaan. Muistelen vielakin kauhulla viime
talvena naissa nyysseissa ensikertalaisille Yliperan kavijoille annettua
ohjetta yopya paljaalla hangella maavaatteen paalla.
Matti Juuma
In article <335557...@tuko.elisa.fi> Juhana Häme <Juhan...@tuko.elisa.fi> writes:
>From: Juhana Häme <Juhan...@tuko.elisa.fi>
>Subject: Re: Gronlannin tragedia (Oli: sponsored...)
>Date: Wed, 16 Apr 1997 15:49:31 -0700
>Sverre Slotte wrote:
>>(snip)
>> Christer Boucht totesi äskettäin jossakin lehdessä että hän pitää
>> pyramiditelttaa parhaampana mallina. Myös Huurre-retkikunta käyttä
>> pyramidia kun se hiihti pohjoisnavalle 1980-luvun alkupuolella. En
>> tosin tiedä, saako niitä enää mistään.(snip)
Yksi minua askarruttanut seikka tassa telttavalinnassa on, etta niissa
muutamissa Bouchtin kirjoissa hanen naparetkiltaan puhutaan miten keittaminen
yleensa tapahtui teltan suojassa. Keittaminen lammitti teltan ja kehon.
Primuksen porina oli mukavaa kuunneltavaa.
Samoin Huurre retkikunta ymmartaakseni keitteli aina sisalla. Heilla jopa
aamuisin muistaakseni tehtiin teltasta sisavessa avattavan pohjaluukun kautta.
Hesarin kuvan perusteella naytti, etta nailla uudenaikaisilla varusteilla
ollaan varauduttu vain ulkona tapahtuvaan keittamiseen.
Epailematta tulen pitamisella sisalla on omat haittansakin
-Matti-
Coffee Daemon
Matti Juuma wrote:
>
> In article <335557...@tuko.elisa.fi> Juhana Häme <Juhan...@tuko.elisa.fi> writes:
> >From: Juhana Häme <Juhan...@tuko.elisa.fi>
> >Subject: Re: Gronlannin tragedia (Oli: sponsored...)
> >Date: Wed, 16 Apr 1997 15:49:31 -0700
>
> >Sverre Slotte wrote:
> >>(snip)
> >> Christer Boucht totesi äskettäin jossakin lehdessä että hän pitää
> >> pyramiditelttaa parhaampana mallina. Myös Huurre-retkikunta käyttä
> >> pyramidia kun se hiihti pohjoisnavalle 1980-luvun alkupuolella. En
> >> tosin tiedä, saako niitä enää mistään.(snip)
Svärre Slottelle vielä kaarista - Fiennes+Stroud käyttivät
katkaisemattomia Eastonin kaaria, jolloin maksimoitiin kestävyys sekä
estettiin kuminauhojen venymisen tuomat ongelmat. He siis käyttivät
vastaavanlaista telttaa kuin polari+kump. Josta kommentoi vaikeasta
pystyttämisestä kovalla tuulella. Pyramiditeltta saa kiitokset
idioottivarmasta pystyttämisestä - miinuksena paino.
Norjalaiset retkueet ovat käyttäneet usein Helsportin tunnelitelttoja.
Varsinkin soolohiihtäjät - helppopystytys.
Miksi suomalaiset eivät olleet kehittäneet ahkioihin bivakkeja?- useat
Norjalaiset ovat.
Jos ilma sallii niin ulkona voi kokkailla, muuten se tapahtuu sisällä.
Tämän voi suorittaa turvallisesti, kunhan on sinut bensakeittimen
kanssa. Norjalaiset käyttävät vielä nykyäänkin ns.
Nansen-cookeria(polttimena MSR), joka on ulkonäöltään vastaavannäköinen
lieriö, kuin hesarin kuvassa. Mutta sisuskaluissa heiastuspintoihin
kiinnitetty huomiota, kuvanhan vanha kattila oli pelkkä tuulensuoja.
Suosittelen lämpimästi tutustumista Fiennesin sekä Stroudin kirjaan
Mikko Suominen
mil...@utu.fi
KARI KAUTTO puh. 511 29973, VALIMO 10/518
In article <335370...@online.no>, Esa K Viitala <es...@online.no> writes:
>
> Mainitsemasi pussi/säkki on hätätilanteissa käytettävä tuulisuoja, jonka
Eik|s noiden Gr|nlannin sankareiden telttaa olisi voinut k{ytt{{
"varah{t{s{kkin{"? Mik{ olisi est{nyt poikia k{{riytym{st{
ulkotelttakankaaseen, jolloin se olisi (l{hes) vastannut tuollaista
t{{ll{ mainittua tuulis{kki{? Eiv{tk| he ymm{rt{neet tehd{ niin, vai
veik| tuuli teltankin?
>
> ---ekv
> Esa K Viitala,e...@corena.no,CORENA A/S,Giant Schnauzer:"Black Devil"
T:Kari
Juha Jokila
Sverre Slotte wrote:
>
> pyramiditelttaa parhaampana mallina. Myös Huurre-retkikunta käyttä
> pyramidia kun se hiihti pohjoisnavalle 1980-luvun alkupuolella. En
> tosin tiedä, saako niitä enää mistään.
Muistelisin, että Huurre-retkikunnalla taisi olla itse suunnitellut ja
valmistetut pyramiditeltat. Materiaalina oli jokin rinkan kangas, joka
takuulla kestää tuulet ja tuiverrukset.
Hekin olivat testanneet kaarisalkotelttaa, ja hylänneet sen viimeisissä
testeissään Resolut Bayllä ennen matkaa.
Pyramiditeltta on niin helppo valmistaa suorine saumoineen, että siitä
selviytyy vähänkin motivoituneempi retkeilijä itsekkin. Ääriolosuhteissa
ei tarvitse kikkailla painon optimoinilla, vaan kaikessa voi keskittyä
kestävyyden maksimoimiseen. Silloin materiaalivalinnatkin helpottuvat
huomattavasti.
Juha Jokila
jjo...@cc.hut.fi
Antti Kalliokoski
Grönlanti ja jopa Lapin kesä!
Hypotermia on vakavasti otettava asia myös Yliperällä tai Finnmarkissa
jopa KESÄLLÄKIN!
Itselläni on kokemus elokuulta Karasjokan latvoilla lähellä Suomen
rajaa. Koko päivän satoi vaakasuoraan rännän sekaista vettä,
paljakassa tuuli rajusti ja lämpötila oli nollan tienoilla. Ei ollut
Gore-Texia edes keksitty ja vaatteet olivat läpimärät. Kädet ja kaikki
mahdolliset elimet paleli ja meni aivan tönköiksi, mutta matkaa oli
jatkettava, kun ei voinut keskenkään jättää! Lopulta järki voitti ja
ensimmäisen vähänkin sopivan telttapaikan osuttua silmiin
pysähdyttiin. Siinä vaiheessa oli jo teltan pystytys noin 15 m/sek.
tuulessa lähes mahdoton tehtävä. Minulla on edelleen käsitys, että
ellei mukana olisi ollut puolikkaan muovipullossa Pecoulia, josta
otettu paukku antoi hetkellisen humauksen ja uskoa itseemme, emme
olisi velipojan kanssa saaneet telttaa pystyyn. Hirmuinen vilu ja
kankeus sekä krampit hellittivät hetkeksi. Miten upealta sitten
tuntuikaan ryömiä telttaan ja pussin suloiseen lämpöön ja juoda kuumaa
kahvia.
Kokemus opetti kunnioittamaan erämaata ja yllättäviä sään muutoksia
ns. "kotinurkillakin". Virhe kannattaa aina tehdä mieluummin
turvalliseen suuntaan, mikäli voi valita!
Arto Kojo on tasan oikeassa!
Antti Kalliokoski
hoa...@uta.fi
http://www.uta.fi/~hoanka/
Arto Kojo <a...@vipunen.hut.fi> wrote:
>Pekka Holopainen <ga...@netlife.fi> writes:
>> Hypotermia on kyllä hankala heppu; se kun vaikuttaa ensin korvien väliin
>> ja sit vasta muuhun ruumiiseen.
>
>Totuuden sanoja, joista kuultaa l{pi omakohtainen kokemus.
>
>On turha mietti{, miksi joku porukka ei tehnyt sit{ tai ei tehnyt
>t{t{. Kun ruumiinl{mp| on kauttaaltaan laskenut, eiv{t aivot toimi
>normaalisti. Tuntuu aivan luonnolliselta esimerkiksi poistua
>makuupussista ja l{hte{ k{velem{{n "kohti" l{hint{ asumusta.
>
>Ratkaisut hengiss{ pysymisest{ on siis teht{v{ silloin, kun aivot
>viel{ toimivat. T{ss{ vaaditaan sit{ kokemusta, sill{ ongelma on
>nimenomaan se, ett{ omasta mielest{ kaikki on koko ajan my|s
>p{{kopassa hyvin.
>
>Itse en ole koskaan ollut hypotermiassa. Olen kuullut ainoastaan suoria
>kuvauksia kyseisest{ tilanteesta.
>
>
>--
>
>Fishing Fanatics Finland
>
>*23*
Markku Konkkola
In article <5j2aih$5...@nike.research.nokia.com>, sve...@iki.fi (Sverre Slotte) writes:
>Ruotsalaistrio ylitti Grönlannin noin kymmenen vuotta sitten. Heillä
>oli mukana kaksi telttaa: Hillebergin tunneli ja varatelttana
>Fjällrävenin Pop-Out (vastannee nykyistä Sjangelia). He kokeilivat
>muistaakseni Pop-Out:ia telttana, mutta totesivat pian että se kelpaa
>vain purjeeksi, kun tuulee takaa.
>
Milloin tuulee kupoliteltan takaa?
Tapahtuneessa on monia asioita, joita en ymmarra. Esimerkiksi varamuonan vahyys,
matkan jatkaminen vaikka aikataulusta oltiin alussa jo hirveasti jaljessa,
hatakutsun myohainen lahettaminen. Telttaa ihmettelin jo kun nain sen
lehdessa. Sen pystyttaminenhan on tyolasta kesakelillakin.
Tuskinpa meista juuri kellaan on kokemuksia edes likipitaen vastaavista
oloista, vastaavista vaelluksista tai hypotermiasta ja sen ensioireista.
Yksi retkikunnan jasenista selvisi ehka onnekkasti ehka kokemuksensa
ansiosta hengissa ja toivottavasti kertoo kokemuksistaan julkisuudessa
kun ja jos jaksaa.
Make
--
Markku K|nkk|l{ Computing Centre of Jyv{skyl{ University Jyv{skyl{, Finland
Markku Könkkölä Computing Centre of Jyväskylä University Jyväskylä, Finland
E-mail: konk...@jyu.fi phone: +358-41-603594 http://www.jyu.fi/~konkkola/
=======================================================================================
Pekka Sallinen
Antti Kalliokoski <hoa...@uta.fi> wrote:
> tuulessa lähes mahdoton tehtävä. Minulla on edelleen käsitys, että
> ellei mukana olisi ollut puolikkaan muovipullossa Pecoulia, josta
> otettu paukku antoi hetkellisen humauksen ja uskoa itseemme, emme
Kannattaa kuitenkin muistaa, että alkoholi ei auta hypotermiaan, vaan päin
vastoin vaikuttaa haitallisesti lisäämällä pintaverenkiertoa jolloin
sisäelimiin joutuu jäähtyneempää verta. Mm. sydänkohtauksen riski kasvaa
merkittävästi.
Tietysti hetkellisesti henkeä kohottava vaikutus on kiistaton ja joskus
tarpeen; tässähän ei tietysti ollut kyse mistään humalatilasta tai siihen
hakeutumisesta.
-- Pekka Sallinen pekka.s...@iki.fi
-- Liisankatu 5 A 7 p. 040-5558866 / 02-2354554 (koti)
-- 20810 Turku http://koti.kolumbus.fi/~kauppa/
-- FINLAND ATK-kaapelit ja pientarvikkeet
Niilo Siljamo
Tapio Johtimo <t...@alpha.hut.fi> writes:
> Luinpa minäkin kirjan "Retkikunta jääkauteen", joka siis kertoo
> edellisestä täysin suomalaisesta Grönlannin ylittäneestä
> retkikunnasta.
Onko tuo ilmestynyt myös nimellä "Hiihtäen halki Grönlannin"? Se
kertoo nähtävästi samasta retkestä.
--
Niilo....@Helsinki.FI + http://www.iki.fi/siljamo/
Department of Meteorology + sil...@iki.fi
University of Helsinki +
Finland +
Heikki Kokkinen
Pekka Sallinen wrote:
> Kannattaa kuitenkin muistaa, että alkoholi ei auta hypotermiaan, vaan päin
> vastoin vaikuttaa haitallisesti lisäämällä pintaverenkiertoa jolloin
> sisäelimiin joutuu jäähtyneempää verta. Mm. sydänkohtauksen riski kasvaa
> merkittävästi.
Eräässä amerikkalaisessa retkeilyoppaassa mainittiin, ettei hypotermiaan
joutunutta pitäisi lämmittää paljaat-kehot-vastakkain menetelmällä,
koska se nostaa pinnalla kulkevan veren lämpötilan liian korkeaksi
verrattuna muuhun verenkiertoon aiheuttaen myös sydän ongelmia.
Heikki Kokkinen
Sverre Slotte
In article <5j7043$8...@mordred.cc.jyu.fi>,
Markku Konkkola <konk...@jyu.fi> wrote:
>
> Milloin tuulee kupoliteltan takaa?
Epätarkka ilmaisu, pyydän anteeksi.
Retkue käytti Fjällrävenin Pop-Out-telttaa "spinaakkerina"
myötätuuliosuuksilla. Hiihtäjät ja ahkiot muodostavat junan, ja teltta
toimii veturina. Retken puolenvälin jälkeen on pelkkää alamäkeä ja
yleensä vielä myötätuulta -> homma onnistui hyvin.
Vaaratilantetita tosin oli kun vauhti oli kova ja railo "ilmaantui"
vähän matkan päässä. Muistaakseni Fiennes & Stroud kokeilivat myös
purjeita, mutta luopuivat niistä juuri tämän takia.
Sverre
Mpee
REIJO BLOMBERG wrote:
>
> Kun luin lehdestä artikkelin retkikunnan kohtalosta tuli lähinnä
> mieleen, että porukalta petti ensin hermot ja sitten harkintakyky. Jos
> he pääisvät etenemään viikossa n. 30 km, niin kai se rupee suomalaista
> karpaasia jurppiin ja on pakko lähteä eteenpäin oli keli millainen
> tahansa.
Kun tähän lisätään se, että sponsori oli kirjoittanut kokonaisella
aukeamalla: "Hiihtoa vaille valmis reissu", niin minusta voi
syyttää Hesaria jäbille annetusta täysin turhasta henkisestä
lastista. Mikä muu on yhtä hyvä lisäämään jurppimista?
-Mpe
Markku Kalima
In article <335BF8...@sll.fi>, Mpee <m...@sll.fi> wrote:
Áý>>
>Kun tähän lisätään se, että sponsori oli kirjoittanut kokonaisella
>aukeamalla: "Hiihtoa vaille valmis reissu", niin minusta voi
>syyttää Hesaria jäbille annetusta täysin turhasta henkisestä
>lastista. Mikä muu on yhtä hyvä lisäämään jurppimista?
Kylläpä oli tuulesta temmattu syyte. Kaverien lähtö ko. reissulle oli
täysin vapaaehtoista ja riskien otto myöskin. Hesari loi heille sponsorina
mahdollisuuden tähän yritykseen. Väitteesi Hesarin syyllisyydestä on täysin
käsittämätön.
Lausahdus "Hiihtoa vaille valmis reissu" oli poikien oma humoristinen
kommentti tulevasta reissusta, joten senkään luomisesta ei voitane Hesaria
syyttää.
Minusta on erittäin hienoa, että HS yrittää tarjota lukijoilleen
mielenkiintoista luettavaa, jopa osallistumalla tällaisten retkikuntien
sponsorointiin. Toivoa vain sopii, että he lähtevät jatkossakin tukemaan
uusia yrittäjiä.
Roihuvuoren nuorisotalo
Roihuvuoren nuorisotalo wrote:
>
>
> >
> > On ollut osittain mielenkiintoista seurata käytyä keskustelua Grönlannin
> surkeasti päättyneestä ylitysyrityksestä. Nykyajan retkeilijä tuntuu
> olevan hyvin
> merkki- ja laatutietoinen varusteita valitessaan. Kokemuksetkin
> ilmeisesti hankitaan
> suoraan kantapään kautta. Sellainen seikka unohtuu monella
> että on edelleen
> olemassa tähänkin aiheeseen rutkasti liittyvää kirjallisuutta, jota
> kyllä löytää kirjastoista. Alkaen Nansenista, Bouchtista,
> Huurre-retkikunnasta...
> Kun nyt ikäänkuin välinepuolella on keskustelu käyty ilmeisen
> tyhjentävästi olisi
> mielenkiintoista kuulla/nähdä keskustelua tärkeimmästä - kokemuksesta.
> Oliko tehdyssä
> matkassa järkeä retkikunnan kokemuksella. Lopputuloshan on surkea ja
> aivan mahdoton!
> Noin ei olisi saanut käydä missään olosuhteissa? Selitys ei voi
> olla se, että
> teltta oli vääränlainen. Tai että luonto käänsi heille selkänsä, kuten
> Helsingin Sa-
nomat päätoimittajansa Virkkusen kynällä kirjoitti. EI LUONTO MITÄÄN
> KENELLEKÄÄN KÄÄN-
> NÄ. Ihminen kääntää selkänsä luonnolle ja välillä terveelle järjelle.
> Se että HS uutisoi ja sponssasi tätä onnetonta retkikuntaa ennen matkaa
> ja matkan aikana
> toivottavasti jatkaa avointa linjaa ja uutisoi edelleen missä meni
> vikaan.
> Eikö nyt olisi jo korkea aika selvittää syyt ja jättää Haltin
> haukkuminen ja kaikki
> muut epäasiallisuudet pois. Onkos muuten se retken ainoa henkiinjäänyt
> tullut jo maa-
> han vai jäikö hän Grönlantiin. Suru on miehellä tietenkin suuri mutta
> nyt odottavat
> kaikki vastausta!?!
> Syvästi pahoillani tapahtuneesta
> Matti Kykyri
REIJO BLOMBERG
No tämä ei ollut aivan vastaus tähän mutta....
Paikallisten olosuhteiden tuntemus on aina tärkeää ja sitä saa vain
kokoemuksen ko paikassa .Esim kesällä pari vuotta sitten olimme
Rondadessa vaeltamassa. Kuljimme päivällä Dåralseterista Björnholliaan
n. 8 tunnin matkan. Päivä olis sateentuntuinen, mutta ei satanut. Joten
emme laittaneet sadevarusteita päälle. Edelleenkään ei satanut ja pidmme
ruokataon n. parin tunniin kävelyn jälkeen. Sitten nousimme n. 1700
metriin ja matkalla jouduimme vähitellen pilveen, seuraus se, että
huomasimme olevamme lähes 100 prosenttisessa koseteudessa ilman
vesisadetta. Siinä vaiheessa ei auttanut enää sadevaatteiden kaivelu,
koska ei ollut mukana katetta, jonka alla olisi vaihdettu kuivat
päälle. Kyseessä oli merkitty reitti ja reitin pääsä lämmin majoitus,
mutta kyllä tuo loppu matkast eli yli puolet oli tosi kylmää puuhaa,
eikä siinä viitsinyt edes taukoja pitää. joten joten tyhmästä päästä saa
kärsiä koko lkruumis - onneksi ei tullut kuitenkaan hikoiltua
sadeasusteen alla....
Pekka Sallinen
Roihuvuoren nuorisotalo <Roihuvu...@roihunt.pp.fi> wrote:
> nomat päätoimittajansa Virkkusen kynällä kirjoitti. EI LUONTO MITÄÄN
> terveelle järjelle.
Vaeltaminen "olen luonnon herra"-periaatteella on typeryyttä, joka johtaa
usein kuolemaan. Luonnon kannalta tärkeää ei ole haaste, ei kunnia, ei
sosiaalinen hyvinvointi, ei äitiys, ei nuoruus tai vanhuus. Merkitystä on
ainoastaan eloonjäämisellä.
Luonto ottaa vastaan sen, joka on valmis periksi antamaan, sillä tällainen
henkilö ei yksinkertaisesti täytä selvitymisen kriteerejä. Ihminen on
onnistunut minimoimaan pienten luonnonilmiöiden vaikutuksen "sivistyneessä
maailmassa", vaikka edelleenkin saattaa joutua vaikka pyörremyrskyn
uhriksi. Siirtyessään pois tästä ympäristöstään ihminen ei haasta luontoa,
vaan haastaa itsensä ja kokeileen selviytymispotentiaaliaan, tiedosti sen
tai ei. Itse pyrin tiedostamiseen ja potentiaalini kohottamiseen sille
tasolle, että en joutuisi kulkemaan selviytymiskykyni äärirajoilla. Kun
raja on riittävän korkealla, voi hankkia elämyksiä.
Grönlannin retkellä vain Polarilla oli riittävä varustus. Muut eivät
olleet typeriä, eivätkä varmaan erityisen taitamattomia. He vain
haukkasivat liian suuren palan halutessaan kulkea taitojensa äärirajoilla.
Kuten muissakin kestävyystesteissä, vaellustaidossakin raja löytyy vasta,
kun testattava menee rikki. He löysivät etsimänsä rajan.
Matti Sunell
Kirjakauppakierroksellani tiistaina havaitsin Arohongan antikvariaatissa
Helsingin Mannerheimintiella kelpo valikoiman arktista kirjallisuutta. Oli
mm. Christer Bouchtin "Hiihtaen halki Gronlannin" ja Huurre-retkikunnasta
kertova "Suksilla pohjoisnavalle", kirjoittajan nimi muistaakseni Matti
Saari. Joten kiinnostuneet menkaa ostamaan. Itse saastelen rahojani
vuoristokiipeilykirjallisuuteen. Kaupan oli useita vanhoja
matkakertomuksia, esim. Nansenin Gronlannin-matka 450 markalla.
--
Matti Sunell
sun...@elisir.helsinki.fi