VR NOHABin väritys
Kimmo T. Lumirae
Kysymys kuuluu: minkä värinen oli Suomessa vuonna 1959 käynyt
NOHAB-veturi? Oliko perusväri ruskea vai mikä? Punaruskea vai vain
ruskea? DSB:n ruskea vai NSB:n ruskea? Mahonki vai pähkinä? Entä
raidoitus? Keltainen? Beige? Luonnonvalkoinen?
Lähteeksi käyvät värivalokuva (onko kenelläkään missään???), oma
muistikuva, tuntemasi henkilön muistikuva tai hätätilassa kirjallinen
kuvaus tai erittäin hyvin perusteltu päätelmä. Puhtaasti arvailuja on
tehty riittämiin jo aiemmin mutta niiden tuloksena on mm. yksi
julkisuudessa esiintynyt pienoismalli maalattu siniseksi...liekö
sekoitettu MaK -koeveturiin joka oli kuin olikin sininen keltaisin
raidoin.
Hyvästä vastauksesta olen hyvin kiitollinen
Kimmo T. Lumirae
Esa A E Peuha
> Kysymys kuuluu: minkä värinen oli Suomessa vuonna 1959 käynyt
> NOHAB-veturi?
Tuohon en osaa valitettavasti vastata mitään, mutta...
> sekoitettu MaK -koeveturiin joka oli kuin olikin sininen keltaisin
> raidoin.
Kumpi? Vai molemmat? Suomessa kun oli sekä linja- että vaihto-MaK.
Entä se neljäs vuokralla ollut veturi (jonka valmistajaa en tähän hätään
muista), minkä värinen se oli?
--
Esa Peuha
student of mathematics at the University of Helsinki
http://www.helsinki.fi/~peuha/
Jukka Ruuskanen
"Esa A E Peuha" <esa....@helsinki.fi> kirjoitti viestissä
news:86pzo2k...@sirppi.helsinki.fi...
Se neljäs veturihan oli Jenbach. Värejä en minäkään muista.
Jukka Ruuskanen
wsad
> muista), minkä värinen se oli?
FMP:ssä on kuva ainakin jostain Jenbachista, joka on siinä kuvassa oranssi.
Kari Jokinen
Jenbachhan o(li)n punakeltainen: nokkapellit, konekopan päällinen ja
hytin etuseinä keltainen, muuten punainen.
Kippari
Jorma Rauhala & Hannele Korkeakoski
osti G.A.Serlachius Oy:n Mäntän tehdas Saalasti Oy:ltä. Siinä on Saalastin
tuolloin asentama Isotta Fraschini Breda -moottori ja se oli täysin
uudistettu muutenkin. Aiemmin veturi oli VR:n puna/kermaväreissä. Veturi on
tullut Suomeen vasta 1959, eli siinä on siksi ollut heti tuoreeltaan
"oikeat" värit.
-Jorma
Kimmo T. Lumirae
Ahaa. Tuo on minulle uutta:
Olen ollut käsityksessä että Jenbach toimitettiin ilmeisesti alun alkaen
vanhassa Otso-värityksessä punakeltaisena ja siis konepeiton raidan
kanssa, joka on myöhemmin jäänyt Otsoista pois. Sittemmin Jenbach
maalattiin oranssiin ollessaan Serlachiuksella Mäntässä ja siitä on
allekirjoittaneella HO-malli.
Sinisellä veturilla tarkoitin linja-MaK -ia. Siitä on painettu oikein
postikorttikin ja siis värillisenä. Vaihto-MaK -ista ei ole muuta tietoa
kuin mustavalkoisia kuvia.
Kimmo T. Lumirae
Jukka Voudinmäki
************************************
Tässä vähän aiheeseen liittyvää, mutta enemmänkin aivan muuta
NOHAB-juttua.
Ruotsalaisessa Tåg-lehdessä (3/2001) on pitkä artikkeli näistä
NOHABeista.
Artikkelin mukaan 5 vetureista (622, 623 ja 641-643) oli tarkoitettu
Suomen rautateille. Jutusta ei käy ilmi, toteutuiko tarkoitus koskaan.
643 kävi ainakin Suomessa ns. demoveturina.
Lehdessä on kuva vetureista 623 ja 641. Niiden väri on kauttaaltaan
marjapuuronpunainen (muistuttaa paljon pk-seudun lähiliikennejunia) ja
karja-aura on keltainen.
Olen Ruotsissa asuessani nähnyt yhden NOHABin Tågåkerietin väreissä. Se
veturi oli hopeanharmaa ja keskellä sivusuunnassa meni punainen raita.
Ulkonäöltään nämä veturit muistuttavat aivan virtahepoa. Sen lisäksi ne
ovat suurikokoisia ja ainakin Tågåkerietin veturi piti mielettömän kovaa
ääntä.
Tässä aiheeseen liittyviä nettilinkkejä:
http://home.online.no/~kjetjoh2/di3/di3.html
http://www.teknikarv.nu/jarnvagar/normalspar/diesellok-di3.html
http://www.trnng.dk/gm-emd/english/gm-emd1939-1999.htm
--
Tämä viesti lähetettiin Fourtalk.net-palvelusta (http://fourtalk.net).
Perttu Karttunen
kovin samanlainen.
NSBnr Littera Tillverkare Tillv-år Lev-datum Tid. ägare,
omnr.,anm. Slopad Skrotad etc
643 Di3b NH 2402 1960-12-09 Kosovo, har gått i
Finland, slette snuter
Tuollaiset maininnat löytyi osoitteesta
http://www.teknikarv.nu/jarnvagar/normalspar/diesellok-di3.html
Tämä koskenee sitä Suomessa käynyttä Nohabia
-Perttu K.
Juhana Siren
> Onkos tämä NOHAB sitten vastaava kuin Brittien Deltic. Ainakin
> ulkonäkö on kovin samanlainen.
Ei. BR:n 55-sarjan vetureiden nimitys Deltic tulee Napierin
Deltic-moottorista, joita kussakin 55-sarjalaisessa oli kaksi
kappaletta. Moottori oli alunperin venekäyttöön kehitetty
18-sylinterinen vastakkaismäntäperiaatteella toimiva ahdettu
kaksitahtidiesel, jossa sylinterit oli järjestetty kärjellään seisovan
kolmion muotoon. Lisätietoa:
The Deltic Preservation Society: http://www.thedps.co.uk/
Definitive Deltics: http://www.55s.co.uk/
Kannattaa kuunnella äänitiedostoja, Delticin käyntiääni on
todella erikoinen.
NOHAB taas on yleisnimitys Nyquist och Holm AB:n lisenssillä
valmistamille, alunperin GM:n suunnittelemille vetureille. Samoja
koneita valmisti myös AFB, Anglo Franco Belge. NOHABin koneet menivät
suurimmaksi osaksi Tanskaan, Norjaan ja Unkariin, AFB:n Belgiaan ja
Luxemburgiin. Suomessa käynyt yksilö oli NOHABin tuotantoa.
Jos NOHABit jotakin muistuttavat, niin F7 voisi olla lähempänä.
--
*** Juhana Siren *** Juhana...@oulu.fi *** OH8HTH (2 m, 70 cm) ***
Nice video - shame about the song. (from Not the Nine O'Clock News)
Perttu Karttunen
-Perttu K.
Kimmo T. Lumirae
VR:llä 1958-59 vuokralla olleen NOHAB-koeveturin väritys voitaneen
katsoa melko luotettavasti selvitetyksi. Veturi on ollut tumman
viininpunainen, ei esim. pähkinänruskea eikä NSB:n ruskea vaan
aavistuksen sinertävään vivahtava tummanpunainen; hyvän punaviinin
värinen. Veturista ei ole värivalokuvaa edes Rautatiemuseossa eikä
tiedossa olisi sellaista missään julkaistun.
Raidat ovat olleet vaalean kerman väriset eli "luonnonvalkoiset" tai
"maalarinvalkoiset". Keulassa olleen logon värityksessä on
silminnäkijähavainnoissa hajontaa yhden muistaessa keltaista joka
vivahtaisi aavistuksen oranssiin ja toisen muistellessa samaa
kermanvalkoista kuin veturin raidoitus.
Värin ja raidoituksen olin jo ennen lopullisia silminnäkijähavaintoja
päätellyt seuraavasti:
Raidat sattuvat olemaan TÄSMÄLLEEN samalla tavalla muotoillut kuin DSB:n
MY- ja MX- NOHABeissa vuodesta 1954 alkaen. Missään muussa NOHABissa ei
ole tällaisia raitoja. Olisikin ollut outoa käyttää täsmälleen samaa
maalauskaaviota kahdessa eri mallisssa silti muunnellen väritystä.
Outoa, mutta ei toki mahdotonta.
DSB:n koneissa on toisaalta nokkalogo ja kylkitekstit tehty keltaisella,
joka hyvinkin sopisi ylläolevaan kuvaukseen. Tällöin proto tai
oikeastaan GM-demo olisi noudattanut täysin DSB:n väritystä.
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan toista silminnäkijähavaintoa, jonka
mukaan logo olisi ollut saman kermanvalkoinen kuin raidat. Tätä tukevat
myös mustavalkovalokuvat, joissa logo näyttäisi olevan suunnilleen
samansävyinen raidoituksen kanssa.
Veturin väri ei ole millään tavalla ainutkertainen. Ilmeisesti GM:n omat
designerit vaikuttivat NOHAB-tyyppisten veturien väritykseen koska
peräti kolmeen eri maahan maalattiin veturit jokseenkin samalla
viininpunaisella värillä; DSB:lle Tanskaan, CFL:lle Luxemburgiin ja
MĮVille Unkariin. Näistä DSB-NOHABissa ja MĮV-NOHABissa on
kermanvalkoinen raidoitus ja MĮV-NOHABissa kermanvalkoinen nokkalogo.
Näiden veturien lisäksi tulee siis vielä "oma" protomme tai demomme.
Kysymys on siis ns. tehdasmaalauksesta; myöhemmin ko. maiden vetureita
on maalattu eri väreillä ja eri maalauskaavioilla.
Veturin telit ovat luultavasti mustat tai tummanharmaat. Kyljen säleikön
(josta muuten näkyy aivan kuin ristikkosillan vinopalkkeja; veturin
kantava rakenne perustuu pitkälti kummankin kyljen
ristikkosiltarakenteeseen) väritys vaihtelee eri NOHABeissa mutta
alustavan tutkimuksen mukaan mustavalkovalokuvissa ei erotu sävyeroa
säleikön ja kyljen välillä joten säleikkö lienee punainen samaan tapaan
kuin CFL:n vetureissa. Katto sen sijaan on ongelma; sitä ei juurikaan
erota mustavalkokuvista. Mahdollisesti kattokin on punainen kuten CFL:n
vetureissa; katto saattaa olla myös harmaa kuten MĮVin tai DSB:n
vetureissa.
Kiitos Petri Salliselle, Jan Nylundille ja Matti Bergströmille, jotka
ovat auttaneet keräämään silminnäkijähavaintoja. Kiitos myös Pekka
Siiskoselle VR:n juhlapienoisrautatietä koskevasta tiedosta.
NOHABeja tutkii useita harrastajia maassamme. NOHAB -asia ei jää tähän
vaan aiheesta saattaa olla tulossa julkaisuja eri foorumeilla. Ainakin
yksi pienoismalli on valmisteilla; sarjavalmistuksesta sen sijaan ei ole
tietoa vaikka sekä Heljanilla että Rocolla on uudet mielenkiintoiset
NOHAB-mallit.
Kimmo T. Lumirae
Harri Haavisto
"Pekka Siiskonen" <psi@mikrolog_dot_fi.no.spam> kirjoitti viestissä
news:Is5b8.114$9Y5....@read2.inet.fi...
> Rautatiemuseon VR:n 100-vuotisradassa on (tai oli) yksi Nohab jossa oli
> Nohabin logo keulassa, ja joka siis merkkasi sitä lainakonetta.
Muistaakseni
> perusväri oli Sm2:n väritystä muistuttava (tumma viininpunainen), ja
viivat
> olivat melko vaaleita, vaaleampia kuin dieselvetureiden "kerma".
> Pienoisrautatie oli tehty 1961/62 joten tekijöillä (PRK:n ja VR:n
porukkaa)
> oli varmasti tuoreessa muistissa lainaveturin väritys mallia maalatessaan.
Itsekin rupesin tämän keskustelun innostamana tutkimaan asiaa, lähinnä
nettiin pohjautuen.
Nohabista löytyykin melkolailla informaatiota (esim
http://www.nohab.inbox.as/mail ), onhan veturi nyt tavallaan "ajankohtainen"
kun viimeisetkin yksilöt poistu(i)vat aktiivikäytöstä eri puolilla
Eurooppaa. Joten tässä omia arvailujani keskustelun ylläpitämiseksi
(vaikkakin keskustelun aloittaja sellaiset ehdottomasti kielsi).
Suomesta käyneestä yksilöstä löytyi pari hyvää mustavalkoista kuvaa (esim.
Trollhättnissa ilmeisesti vastavalmistuneena
http://homepage.internet.lu/a.schmit/3643.jpg, ja sama veturi jossain
Ruotsissa, ilmeisesti vuokrajan päätyttyä
http://nohab.hu/nsb3641-3big.jpg ), sekä muutama värikuva muista samana
aikana valmistuneista vetureista, mutta "suomalaisen" veturin värityksestä
vain se, että veturi oli Norjaan luovutettaessa (tumman)vihreä valkoisin
raidon ( http://www.nmj.no/Nyheter%20NMJ%20Superline.HTM, kuvassa vihreä
ilmeisesti liian vaalea ).
Norjaan luovuttettaessa veturin maalauskaavio poikkeaa täysin siitä asusta
joka veturilla oli Suomessa, joka taas muistuttaa suuresti tanskalaisten
vetureiden vastaavaa asua, kruunullinen siipipyörä on vain korvattu Nohab:n
logolla. Mustavalkokuvasta ei värejä voi muuta kuin arvailla mutta
puskinpalkki on ilmeisesti kirkkaan punainen, valkoisin (?, voi olla myös
keltainen, jos kuva otettu keltasuodattimella) kehyksin, Karja-aura on koria
vaaleampi, ilmeisesti haalean punainen. Koristenauhat taas tummempia kuin
puskinpalkinreuna, ilmeisti siis luonnonvalkoisia à'la tanska. Korin väri on
tumma, joko norjan vihreä tai tanskan ruskea. Veturin valmistumisvuonna -58
Nohabilla oli työn alla sekä tanskalaisia että norjalaisia vetureita;
valmistusnumero osuu saumattomasti norjalaissarjan loppuun, joten siltä
pohjalta arvaillen korin väri voi olla kumpi tahansa.
Se että veturin väritys ei herätä suurempia muistikuvia, osoittanee sen että
veturi sulautui melko saumattomasti VR:n tuonajan väriskaalaan. Jos veturi
olisi ollut kovin poikkeavan värinen, olisi sen vuoden kestänyt oleskelu
jättänyt vahvemmat muistikuvat ( vrt. kelta/musta Dr12 pohjainen koeveturi
Dr15). Värivaihtoehtoja ovat siis veturinvihreä/keltainen (Vr11), musta,
harmaa, viininpunainen ( Dm3,Hr11), "hurun" punainen ja kerma (Dr12).
Jos nyt otetaan huomioon P.Siiskosen huomio (tosin kyseessä voi olla
muistikuvan sijasta myös laiskuus, tanskalaisveturin kun on saanut
valmiina), niin voitaneen olettaa että veturin kori on maalattu tehtaalla
tanskan punaisella (arvatekin maalinjämiä juuri päättyneestä
tanskalaissarjasta).
Eli jos nyt maalaisin Kds1:n väritys olisi seuraava: katto harmaa, kori
tanskanpunainen, koristeraidat ja logo luonnonvalkoinen, karja-aura
haaleanpunainen, puskinten väli punainen valkoisin reunuksin, alusta musta.
Kiitos niille jotka ovat jaksaneet tänne asti,
Harri Haavisto
Petri Sallinen
ollut vetruri lienee nokkamaalauksen osalta poikkeus, koska yleensähän
nokalle maalattiin rautatieyhtiön oma logo - ei veturin valmistaneen tehtaan
logoa. Logo ja logon väritys ovat yleensä yrityksille tabuja - niiden värejä
ja muotoja ei poikkeusoloissakaan saa yleensä muuttaa. Siksi logon väriä
voisi jäljittää tehtaan vanhoista historiikeista tai mainospainotuotteista.
Jos raidat Suomessa käytössä olleessa veturissa ovat olleet esim. valkoiset
ja logo vaalean keltainen, on lopputulos vanhassa mustavalkokuvassa
kummankin osalta valkoinen eli väriero on vaikesti erotettavissa. Vanhoissa
mustavalkonegatiivifilmeissä tietyt värit taipuvat tietyillä tavoilla
tiettyyn suuntaan. Tällä perusteella voidaan jälkeen päin (ainakin osittain)
päätellä mahdollinen originaaliväri (kuvan ottamisvuoden perusteella
valitaan mahdollinen käytetty filmivalmistaja jne.) Suomen
Ilmailuhistoriallisessa Lehdessä on viime vuoden syksyltä artikkeli
mustavalkokuvien värien tunnistamisesta. Kaivan lehden kotona esille, jotta
voisin kertoa mikä numero, kun en nyt muista ulkoa. Yhdellä tutulla
valokuaajalla olen nähnyt myös pari hyvinkin syvälle aiheeseen menevää
kirjaa.
Petri Sallinen
"Harri Haavisto" <ha...@intrin.fi> kirjoitti viestissä
news:fK7b8.189$9Y5....@read2.inet.fi...
Perttu Karttunen
http://www.nohab-gm.com/index_en.html
Tuolla on heti ekana kuva nohanista, joka taitaisi vastata värikysymykseen
ainakin sen päävärin osalta.
Eikö tästä olisi aihetta kirjaksi? jos joku sellaista innostuisi
kirjoittamaan. voisi myydä ainakin harrastajien keskuudessa. .Vr:n
historiikeista saattaisi jotain tietoa löytyä..
-Perttu K.
Perttu Karttunen
In 1954, an initial batch of four AA16 locomotives (axle arrangement
A1A'A1A') was delivered to DSB (Danish State Railways) who also played an
important role in the design of this European double-cab export model. These
four units became DSB MY 1101-1104, later to be followed by other 55
locomotives of the class. At the same time, a demonstrator was also built
which roamed Europe in hope for further orders. Although the demonstrator
even made it to Turkey, the only resulting order was placed by NSB
(Norwegian State Railways), where this particular locomotive became Di3.602
in 1957, the first member of a class of 35 locomotives, most of them of
Co'Co' axle arrangement. Expecting a contract with VR (Finnish State
Railways), NOHAB began the construction of a batch of 5 locomotives. The
contract, however, did not materialize, so NOHAB eventually sold the
locomotives to NSB. One of these units, later NSB Di3.623, was used again as
a demonstrator and brought an order from a country of the Eastern block; in
1963-1964, 20 units were built for the Hungarian State Railways (MÁV) which
became the M61 class (also in Co'Co' arrangement). With a few exceptions,
all of NOHAB's streamlined cab locomotives were originally equipped with
steam heating and a large water tank typical for the American FP7/9. Only
the last few Norwegian Di3's (3630-33) were delivered with electric train
heating, using a separate diesel engine for this purpose, yet later on, most
other Di3's of NSB and some MY's of DSB were rebuilt with the same electric
heating equipment.
(Lähde: http://www.nohab-gm.com/index_en.html )
Löytyy kuviain noista vetureista .
Tuolta osoitteesta voi lukea lisää NOHAB:eista, ja siellä on paljon tietoa
veturityypistä. Ja kuvamateriaaliakin on kiitettävästi.
Kimmo T. Lumirae
jo 1958-59. Ja Nohabeja toimitetiin Norjaan, Tanskaan, Luxemburgiin,
Belgiaan ja Unkariin eivätkä läheskään kaikki ole viininpunaisia.
Nimenomaan tuo MĮV malli johon viittaat on väritykseltään ns.
kiikankaakan koska monissa kuvissa punainen näyttää heleämmältä kuin
viinipunainen johon viittaan. Toisaalta MĮV museokoneiden viininpunainen
on hyvin lähellä päättelemääni VR Nohabin/DSB väriä.
Kimmo T. Lumirae
Harri Haavisto
"Petri Sallinen" <petri.s...@energia.fi> kirjoitti viestissä
news:De8b8.10223$zZ5.2...@news.kpnqwest.fi...
> Vielä pari huomiota mahdollisesta Nohabin logon väristä. Suomessa käytössä
> ollut vetruri lienee nokkamaalauksen osalta poikkeus, koska yleensähän
> nokalle maalattiin rautatieyhtiön oma logo - ei veturin valmistaneen
tehtaan
> logoa. Logo ja logon väritys ovat yleensä yrityksille tabuja - niiden
värejä
> ja muotoja ei poikkeusoloissakaan saa yleensä muuttaa. Siksi logon väriä
> voisi jäljittää tehtaan vanhoista historiikeista tai
mainospainotuotteista.
>
Eiköhän nuo värilogot ole enemmänkin nykyajantuotoksia, käytetään
painotekniikan yms. kehityksen mukaanaan tuomia mahdollisuuksia. Olettaisin
että viisikymmenluvun logoissa tärkeintä on muoto, ei tarkat värit.
> Jos raidat Suomessa käytössä olleessa veturissa ovat olleet esim.
valkoiset
> ja logo vaalean keltainen, on lopputulos vanhassa mustavalkokuvassa
> kummankin osalta valkoinen eli väriero on vaikesti erotettavissa.
Vanhoissa
> mustavalkonegatiivifilmeissä tietyt värit taipuvat tietyillä tavoilla
> tiettyyn suuntaan. Tällä perusteella voidaan jälkeen päin (ainakin
osittain)
> päätellä mahdollinen originaaliväri (kuvan ottamisvuoden perusteella
> valitaan mahdollinen käytetty filmivalmistaja jne.) Suomen
> Ilmailuhistoriallisessa Lehdessä on viime vuoden syksyltä artikkeli
> mustavalkokuvien värien tunnistamisesta. Kaivan lehden kotona esille,
jotta
> voisin kertoa mikä numero, kun en nyt muista ulkoa. Yhdellä tutulla
> valokuaajalla olen nähnyt myös pari hyvinkin syvälle aiheeseen menevää
> kirjaa.
>
> Petri Sallinen
>
Tuollainen päättely vaan vaatinee hyvät perustiedot asiasta: mahdolliset
värivaihtoehdot, käytetyn filmin tyyppi (siniherkkä, viherherkkä tai
pankromaattinen), käytetty suodatus (oliko mahdollisesti käytössä kelta-,
sini-, viher- vai punasuodin ), kuvan ottohetki (aamupäivä, keskipäivä,
iltapäivä?) jne. Värien päättely vanhasta mustavalkokuvasta on aina
riskipeliä, lähes yhtä epävarmaa kuin vanhasta värivalokuvasta...
Harri
Petri Sallinen
>
> Tuollainen päättely vaan vaatinee hyvät perustiedot asiasta: mahdolliset
> värivaihtoehdot, käytetyn filmin tyyppi (siniherkkä, viherherkkä tai
> pankromaattinen), käytetty suodatus (oliko mahdollisesti käytössä kelta-,
> sini-, viher- vai punasuodin ), kuvan ottohetki (aamupäivä, keskipäivä,
> iltapäivä?) jne. Värien päättely vanhasta mustavalkokuvasta on aina
> riskipeliä, lähes yhtä epävarmaa kuin vanhasta värivalokuvasta...
>
> Harri
Olet oikeassa riskien suhteen. Päättely perustuu useimmiten tietyn
ajankohdan filmimarkkinoiden tuntemukseen (joita 1950-luvulla ei ollut yhtä
runsaasti kuin nykyisin). Yhtenä tärkeänä perustietona on myös se, onko kuva
ns. tehdaskuva vai harrastelijan ottama näppäys. Teollisuuskuvaajat
käyttivät parempia (ja kalliimpia) filmejä kuin harrastelijat (= taas
voidaan sulkea osa filmeistä pois). Lähtökohtana on myös tieto siitä, että
tutkittava kohde on ollut väriltään esim. keltainen. NOHABin tapauksessahan
haluaisimme selvittää sen oliko logo valkoinen, maalarinvalkoinen vai
vaaleankeltainen. Pieleen voi päättely mennä silti - kuitenkin metodia
käytetään historian tutkimuksessa.
Mahtaisiko kenelläkään olla mahdollisuutta selvittää asiaa suoraan
NOHABilta? Kysymällä esim. onko olemassa asiakirjatietoja tai muuta tietoa
siitä, millä väreillä Suomeen toimitettu NOHAB maalattiin.
Petri Sallinen
Harri Haavisto
>
>
> Mahtaisiko kenelläkään olla mahdollisuutta selvittää asiaa suoraan
> NOHABilta? Kysymällä esim. onko olemassa asiakirjatietoja tai muuta tietoa
> siitä, millä väreillä Suomeen toimitettu NOHAB maalattiin.
>
> Petri Sallinen
>
Matsonilta ja lähetinkin hänelle kyselyn asiasta viimeviikolla sivulta
http://www.nohab.inbox.as/mail löytyvään kontaktiosoitteeseen. Vastausta ei
ole vielä tullut, tosin osoite ei vaikutan "henkilökohtaiselta".
Harri Haavisto
Harri Haavisto
Lähetin uuden tiedustelun P.Mattsonille kokeillen toista netistä
löytämääni osoitetta ja sain vastauksen lähes välittömästi (Hän oli
yrittänyt vastata aikaisempaankin tiedusteluuni, mutta olin ilmeisesti
antanut väärän paluu osoitteen). Hänenkään (tai Nohab:n?) arkistoista ei
löydy värivalokuvaa Kds 1:stä, joten sellaista ei kai olekaan.
Harri Haavisto
Harri Haavisto
"Pekka Siiskonen" <psi@mikrolog_dot_fi.no.spam> kirjoitti viestissä
> Rautatiemuseon Fleischmann-Nohab on löytynyt! Matti kertoi:
>
> ... kaivoin museoradan Nohabin esiin: kas raidat ja logo ovat samalla
> beigellä ja tuo perusväri on juuri se mitä kuvittelinkin eli aika lailla
> Tanskan koneiden väri....
>
> pekka
Tuo nyt sitten näyttäisi vahvistavan Kimmon tutkimukset (omat
väriehdotukseni olivat pelkkiä arvailuja ja enkä niitä olisi edes
lähettänytkään, jos olisin ensin lukenut Kimmon viestin. Huomasin sen vasta
kun sain omani kirjoitettua ja lähetettyä) ja selvittävän lopullisesti myös
logon värin.
Tuota myös tukee se että kaikissa kolmessa kuvassa jotka tunnen, logo ja
raidat näyttävät saman sävyisiltä. Jos ne olisivat eri sävyä, näkyisi se
varmasti myös jossain kuvassa, kuvat kun ovat varmasti eriaikoina otettuja
ja erittäin todennäköisesti on käytetty eril filmilaatuja (vrt. Dm4 kuvien
nokkakeltainen).
Harri
Harri Haavisto
> news:3C6304...@kotiposti.net...
Kuten kerroin lähetin P.Mattsonille kyselyn NOHAB:sta ja hän on käynyt läpi
veturia koskevia papereita ja löytänyt joitain mainintoja ko. veturin
värityksestä:
"Hittade ett meddeland från 18:e
Oktober 1958 som lyder:
...Enligt överenskommelse skall
loket målas på motsvarande sätt
som de danska loken. Järnvägens
emblem får icke påmålas. Nohabs
vingmärke målas på nosen...
Hittade också ett meddelande från
NSB som innan de övertar Di3.643
önskar att Nohab skall måla om
loket i NSB:s gröna färg.
Detta kanske kan bevisa att loket
var målat DSB röd."
Eli veturi toimitettiin Suomeen maalattuna DSB:n tyyliin ja ennen luovutusta
Norjaan NSB:n vihreäksi.
Tämä tiedonmuru vahvistanee rautatiemuseon pienoismallin värityksen
oikeellisuuden.
Harri