Jos oletetaan että sais pellolle laitatettua 2 kpl sähkötolppia ja
varastossa olis 10mm voimavirta"vaijeria" eli puolet alumiinia ja puolet
terästä, niin mikä vois olla 3680:kHz:lle suurinpiirtein hyvä arvaus
dipolin mitalle. Olis hyvä jos tarttis kaivinkonetta vain kerran.
Eli pitäskö sitä dipolinmittaa lyhentää vai pidentää
teoreettisesta mitasta.?
Eli 300 / 3,68 = 81,52 m
ja se / 2 on 40,76m
Peltomaa tuntuu aika kuivalta paikalta , ei siis saviselta.
Tarkotuksena olis tehdä semmonen säänkestävä antenni joka ei ole heti poikki
tai solmussa.
¨Tunerilla saa sitten säädettyä mutta voisi sen yrittää
saada mahd hyvin kohdalleen etukäteen miettimällä.
-vk- (OH6JSI / OH3HWU)
Voit laittaa tolpat vaikka 41 m päähän toisistaan niin jää
tilaa eristimillekin. Olet unohtanut erään tärkeän seikan
eli sen, että sähkö kulkee aineessa hitaammin kuin tyhjössä.
Kuparille sopivahko lyhennyskerroin on 0.95 - 0,97 mutta
alumiinin ja teräksen sekoitus lienee hieman erilainen.
Jos laskee kuparin mukaan niin pituus olisi 38,7 - 39,5 m.
Koska kupari johtaa paremmin sähköä voisi olettaa sen
olevan pitempi kuin tuo sinun systeemisi. Itse tekisin
antennista hieman pitemmän ja pätkisin pituutta vähitellen
etsiäkseni SWR:lle hyvän arvon. Tuon voi tehdä helpoimmin
laittamalla pylväiden yläosaan rissat ja antennin vetää
ylös naruilla. Silloin se on helppo laskea myös mahdollista
huoltoa tai vaikka antennin vaihtamista varten jos haluaakin
workkia muilla bandeilla 80 lisäksi ja tehdä siitä vaikka
perhosdipolin tai G5RV:n.
Masa OH2BIO
>Voit laittaa tolpat vaikka 41 m päähän toisistaan niin jää
> tilaa eristimillekin. Olet unohtanut erään tärkeän seikan
> eli sen, että sähkö kulkee aineessa hitaammin kuin tyhjössä.
> Kuparille sopivahko lyhennyskerroin on 0.95 - 0,97 mutta
> alumiinin ja teräksen sekoitus lienee hieman erilainen.
Itse asiassa voisi olla edullisempaa viedä ne pylväät vielä muutaman
metrin päähän kauemmas toisistaan. Silloin dipolin pään (eristimen) ja
pylvään välinen etäisyys saadaan muutaman metrin suuruiseksi, jolloin
(enemmän tai vähemmän) maadoitetun pylvään ja dipolin pään välinen
kapasitanssi saadaan minimoitua.
Dipolin päissä on jännitemaksimit (korkea impedanssi), joten juuri
dipolin päissä nämä hajakapasitanssit vaikuttavat kaikkein eniten.
Tuo kokeellisesti todettu 0,95 .. 0,97 lyhennyskerroin johtuu juuri
tuosta ripustuksesta aiheutuvasta hajakapasitanssista, eikä metallilla
juuri ole vaikutusta. Mainittu lyhennyskerroin on tyypillinen arvo ja
voi vaihdella asennustavasta riippuen.
Jos dipolin mitoitetaan kahden maadoitetun metallisen pylvään välille
siten, että esim. munaeristin on suoraan kiinni pylväässä ja dipolin
pää 1-2 cm päässä pylväästä, jolloin kapasitanssi on paljon suurempi
ja lyhennyskerroin saattaa pudota jopa 0,90 tasolle.
Tämän takia pylväsväli kannattaa mitoittaa siten, että pylväs on
muutaman metrin päässä eristimestä, joko sähköä johtamattoman narun
päässä tai jos sähköä johtavaa vaijeria käyttää eristimen ja pylvään
välillä, silloin useampia eristimiä voi laittaa peräkkäin, jolloin
kunkin eristimen ylitse vaikuttava hajakapasitanssit ovat sarjassa,
joten dipolin pään ja pylvään välinen kapasitanssi säilyy pienenä,
eikä kovin pieniin lyhennyskertoimiin tarvitse mennä. Perääkkäin
kytketyistä eristimistä on toki hyötyä myös silloin, kun workitaan
suurilla tehoilla, sillä eristimen jännitekesto kasvaa.
Paul OH3LWR
Hetkonen. Tarkoitatko siis, että lyhennyskerroin ei olisikaan
olemassa sähkön metallissa kulun hitauden vuoksi vaan ulkoisten
tekijöiden? "Mitä kummaa", kuten kenraali Kaluuna sanoisi.
Masa OH2BIO
> Tuo kokeellisesti todettu 0,95 .. 0,97 lyhennyskerroin johtuu juuri
> tuosta ripustuksesta aiheutuvasta hajakapasitanssista, eikä metallilla
> juuri ole vaikutusta. Mainittu lyhennyskerroin on tyypillinen arvo ja
> voi vaihdella asennustavasta riippuen.
Minunkaan mielestäni metallin ominaisuuksilla ei ole käytännössä vaikutusta
lyhennyskertoimeen. Vapaassa tilassa ymmärtääkseni lyhennyskerroin riippuu
dipolin pituuden ja paksuuden suhteesta: mitä ohuempi lanka, sitä suurempi
kerroin - riippuvuussuhde ei toki ole lineaarinen. Tasan puolen aallon
mittainen dipoli on induktiivinen (Zin = noin (73 + j43) ohmia ja
reaktanssin tappamiseksi dipolia on lyhennettävä. Tämän ilmiön luulen
johtuvan siitä, ettei virtajakauma reaalisessa dipolissa ole tarkasti
sinimuotoinen (koska langalla on paksuus ja se katkeaa syöttöpisteessä).
Mainitsemasi hajakapasitanssit vaikuttavat tarvittavan lyhennyksen määrään
varmasti myös, jos vain ovat tarpeeksi suuria.
Jari, OH3JRN
Tästäpä tulikin mieleen.
Joskus löysin jostakin kirjasta juuri kaavan, joka kertoi dipolin
mitoituksen muuttumisesta sen paksuuden funktiona (käytännön
toteutuksena aikanaan ns. rysädipoli alemmille HF-taajuuksille).
Tietysti kaava löytyi vasta sen jälkeen kun antenni oli jo
lyhennysyritys-erehdys-perkele-pidennys-menetelmää käyttämällä
viritetty. Virityspisteen muuttuminen ei katkaisun jälkeen ollutkaan
ohuesta langasta tehdyistä dipoleista saatujen kokemusten mukainen.
Jälkeen päin asiaa tarkasteltaessa käytännön toteutus käyttäytyi kyllä
yllättävän kiltisti tuon aiemmin mainitun kaavan mukaisesti. Olisipa
sen tiennyt jo siinä vaiheessa.
Hukkasin sittemmin em. kaavan, enkä ole tuota antenniteostakaan enää
löytänyt (kas kun nimeä en enää muista). Olisiko jollakin ko. hukassa
kaava tarjolla? Kaikista viime aikoina selaamistani antenniopuksista
se tuntuu puuttuvan.
Luru
Niin, tähän tietysti liittyy myös kaistanleveyden kasvaminen, sitäkin
varten on olemassa yksinkertainen kaava. Senkin saa esittää, mutta
tuota resonanssipisteen siirtymistä ensisijaisesti haen.
Luru
Mistä on peräisin tämä käsitys suiitä, että metallin laadulla olisi
jotain vaikutusta lyhennyskertoimeen ?
Ettei tässä nyt vain sotkettaisi kaksi asiaa keskenään.
1.) On tietysti tunnettua, että koaksiaalikaapelissa signaali etenee
alle valon nopeuden. Polyeteeni-eristeisissä (PE) kaapeleissa (esim.
RG58) tämä nopeuskerroin on 0,67 luokkaa, kun taas ilma-eristeisissä
(spiraalituki) tai vaahtoeristeisissä nopeuskerroin on melko lähellä
yhtä. Oleellista koaksiaalikaapelin kohdalla on se, ettei signaali
etene keskijohtimessa ja vaipassa vaan näiden raajaamassa eristeessä.
Tämän eristeen dielektrisyysvakio vaikuttaa signaalin nopeuteen.
Jossain harvaeristeisessä avolinjassa tai lapamadossa silanne on ihan
vastaava, mutta lapamadon tapauksessa osa kentässä on ilmassa ja osa
muovissa. Myös kierretyissä kaapeleissa (esim. CAT5) ei kaikki kenttä
etene eristeessä vaan osittain ilmassa tai kaapelitäytteessä, joka
vaikeuttaa nopeuskertoimen ennustamista.
2.) LF ja MF alueen vertikaaleissa on Marconin ajoista asti käytetty
huippukapasitansseja, eli kapasitanssihattua (top loading), jossa
vertikaalin huilussa on kaksi tai useampia vaakasuuntaisia ulokkeita
(vähän samaan tyyliin kuin sateenvarjon metalliosat). Myös T-antennia
voidaan pitää tällaisena (esim. Lahti AM), kun taas Marconilla oli
neljän tornin varaan viritetty kymmeniä ellei peräti satoja
vaakasuoria vaijereita, jotka kytkeytyvät tornien keskellä olevaan
pystysuuntaiseen varsinaiseen antenniin, jota lähetin syötti. Näillä
ilmassa olevilla vaakasuorilla johtimilla on aika suuri kapasitanssi
maata vastaan, jolloin varsinaisessa pystysuorassa antennivajerissa
saatiin kulkemaan ihan kunnollinen antennivirta (josta haluttu
vertikaalipolarisoitu säteily lähti), vaikka rakennelman korkeus oli
reilusti alle 1/4 aallon (varsinkin kun aallonpituudet saattoivat olla
kilometrien luokkaa :-).
Huippukapasitansseilla alamittainen antenni siis saatiin tehokkaasti
säteilemään, tarvitsematta turvautua häviöllisiin pidennyskeloihin.
2b.) Joissakin alamittaisissa vaakapolaroiduissa käännettävissä
monialueantenneissa on käytetty vastaava temppua, eli dipolin
kumpaankin päähän on laitettu 4-8 metallista tikkua poikittain
kapasitanssihatukiksi (end loading), jotta pärjättäisiin
alamittaisella elementeillä. Tällä tavalla kapasitanssi dipolin päästä
puomiin ja dipolin vastakaiseen kapasitanssihattuun kasvaa ja saadaan
ihan mukava virta kulkemaan itse dipolissa.
Tämän pitkän harhailun jälkeen voidaankin palata kahden maadoitetun
tukipisteen välille laittuun 80 m lankadipoliin. Koska sekä pylväät
että niiden alla oleva maa on kuitenkin enemmän tai vähemmän johtavia,
on dipolin päiden välillä kapasitiivinen kytkentä, aivan kuten 2b.
tapauksen alamittaisella moniaaltoantennilla. Tästähän väistämättä
seuraa se, että tarkalleen puolen aallon mittaiseksi dipoli on
ylipitkä, joten jollain hyväksi havaitulla (0,95 .. 0,97)
lyhennyskertoimella sitä voi yrittää saada resonanssiin.
Puoliaaltoisessa dipolissa syöttöpisteen kohdalla on virtamaksimi ja
teoriassa dipolin päissä pitäisi RF-virran olla nollassa. Jos päissä
on kuitenkin jotain kapasitansseja maata (tai vastakkaista dipolin
päätä vastaan), silloin virta ei dipolin päätyeristimen kohdalla ole
nolla, joten dipolia pitää lyhentää alle puolen aallon.
Itse asiassa minua ihmetyttää se, ettei sen enempää alamittaisia 80 m
antenneja tehdä isoilla päätykapasitansseilla, vaan yritetään
häviöllisillä antennitunereilla saada järjestelmä edes jotenkin
vireeseen, varsinkin kun nykyisillä postimerkin kokoisilla
omakotitonteille ei tahdo saada mahtumaan täysmittaisia 80 m dipoleja.
Miten sitten paljas/eristetty dipolijohdin vaikuttaa
hajakapasitansseihin ja siten lyhennyskertoimiin on toinen juttu.
Paul OH3LWR
> Puoliaaltoisessa dipolissa syöttöpisteen kohdalla on virtamaksimi ja
> teoriassa dipolin päissä pitäisi RF-virran olla nollassa. Jos päissä
> on kuitenkin jotain kapasitansseja maata (tai vastakkaista dipolin
> päätä vastaan), silloin virta ei dipolin päätyeristimen kohdalla ole
> nolla, joten dipolia pitää lyhentää alle puolen aallon.
Taitaapa itse asiassa olla vielä niinkin, että ideaalisella sinimuotoisella
virtajakaumallakin (siis äärettömän ohut lanka) tyhjässä avaruudessa (ei
maata tai tolppia tai mitään muutakaan olemassa) dipolia on lyhennettävä.
Varmaankin siirtojohtomallin kautta tätä asiaa voisi lähestyä. Voisikohan
se olla niin, että joka tapauksessa dipolin haarojen välillä on
kapasitanssia joka aiheuttaa tämän dipolin tehollisen pitenemisen. Jos
näin on, niin tämä kyllä taitaa hidastaa signaalin kulkua (siis tässä
aaltojohdossa), mutta hidastuminen ei siis riipu edelleenkään johteen
ominaisuuksista. Pakko myöntää, että tämä(kään) asia ei ole minulle aivan kirkkaasti valjennut, joten oikaiskaa tarvittaessa.
Jari, OH3JRN
>Taitaapa itse asiassa olla vielä niinkin, että ideaalisella sinimuotoisella
>virtajakaumallakin (siis äärettömän ohut lanka) tyhjässä avaruudessa (ei
>maata tai tolppia tai mitään muutakaan olemassa) dipolia on lyhennettävä.
>Varmaankin siirtojohtomallin kautta tätä asiaa voisi lähestyä. Voisikohan
>se olla niin, että joka tapauksessa dipolin haarojen välillä on
>kapasitanssia joka aiheuttaa tämän dipolin tehollisen pitenemisen.
Aika vaikeahan noita dipolin puoliskojen välistä kapasitanssia on
välttää :-).
Ihan sama ilmiöhän on havaittavissa maata vasten toimivassa
täysimittaisesta varttiaallon vertikaalista, jossa hajakapasitanssit
maata vasten edellyttävät lyhentämistä teoreettisesta varttiaallosta.
Hajakapasitanssit toki riippuvat "langan" paksuudesta.
>Jos
>näin on, niin tämä kyllä taitaa hidastaa signaalin kulkua (siis tässä
>aaltojohdossa),
En nyt heti keksi, miten aaltojohtomalli auttaisi selittämään
lankadipolin lyhennystarvetta.
Paul OH3LWR
Tarvitaanko enää muuta? Tieto tuon koksin lyhennyskertoimen
ominaisuudesta ja kun dipolin lyhennyskerroin on 0,95-0,97
niin minkäs johtopäätöksen teet? Sen, että sähkö kulkee siinä
kuparissa hitaammin kuin auringonvalo tyhjössä. Muistanpa
kerran kun samassa talossa asui sähkömies joka esitteli
minulle, kymmenvuotiaalle, että "Katsopas kun käännän tuota
valokatkaisijaa niin lamppu ei syty heti vaan vasta pienen
hetken päästä koska sähkö kulkee johdossa hitaastai". :-)
Masa OH2BIO
>Tarvitaanko enää muuta? Tieto tuon koksin lyhennyskertoimen
> ominaisuudesta ja kun dipolin lyhennyskerroin on 0,95-0,97
> niin minkäs johtopäätöksen teet?
Hukkemiskuolemilla ja runsaalla jäätelönsyönnillä on selkeä
korrelaatio, joten tästä kai pitänee tehdä se johtopäätös, että
hukkumiskuolemat johtuvat jäätelönsyönnistä ?
>Sen, että sähkö kulkee siinä
> kuparissa hitaammin kuin auringonvalo tyhjössä.
Miksi sitten paksummassa kuparissa nopeus pienee (kaiken järjen mukaan
nopeuden pitäisi kasvaa kun sekä induktanssi että häviöt
pienenevät:-). Miksi maan tai ripustuseristimen läheisyys pienentäisi
valon nopeutta kuparissa ? Tällä varmaan on kyseesä ihan uusi fysiikan
haara, ehkä joku vielä saa siitä Nobelin palkinnon :-).
Sekä materiaalipaksuuden vaihtelun vaikutus (ohuella johtimella on
pienempi hajakapasitanssi) että pääty- ja maakapasitanssien vaikutus
voidaan paljon kätevämmin selittää hajakapasitanssimallilla.
Mutta eiköhän tässä ole taas muutamaksi vuodeksi keskustelunaihetta
3699 porukalle :-).
Paul OH3LWR
Eikö dipoli kannattaisi tehdä aineesta, jossa sähkö kulkee vielä hitaammin
kuin kuparissa, lähes eristeestä? Silloin kertoimeksi saataisiin 0,5 - 0.1
ja dipoli sopisi pienellekin tontille.
Hannu OH3NOB
Eli tiivistettynä kaikki nämä hukkumiskuolemat sun muut jätskinsyönnit, niin
42metriä vois olla sopiva väli ja paalujen kiinityspisteistä
eriste(köydellä):llä dipolin päät pois paalujen läheltä.... Hienosäädön
joutuu kaiketi tekemään jokatapauksessa jos ilman tuneria aikoo
tulla toimeen..
-vk- (oh6jsi / oh3hwu)
Minä asennutin kolme tolppaa,joista keskimmäiseen on hinattuna baluni.
Jos aiot saada paksun vaijerin suhtkoht suoraksi,niin keskitolppa on hyvä
ratkaisu.Aion kokeilla noita Fat-dipoleita,jolloin kaistaleveys paranee.
Ehdotan äärimmäisten tolppien väliksi 45 metriä.(Keskitolppa n.21/24m jos
aikomuksena on rakentaa joskus Windomeita).Silmukoita latvaan ja 2m latvasta
jolloin voipi kokeilla erilaisilla langoilla.Vetonarut valmiiksi
silmukoihin.
Päätytolpat kannattaa harustaa jos maa on pehmeää.Minulle haudattiin lisäksi
parimetriset poikkipuut koska maa on löysää savea.Jos onnistut saamaan
ylipitkiä
tolppia (yli 14m),niin aina parempi.
73
-Matti
moro!
En ole vielä saanut selvyyttä mitä tolpat maksaa. Jos en saa oikeita
sähkötolppia niin teen ne muulla keinoin.
Antenneita on kiva kokeilla ja tehdä omia virityksiäkin, mutta se aika on
vielä edessäpäin. Ensihätään haluan nuo epämääräisesti roikkuvat dipolin
kuvatukset pois katolta ja talon nympäristöstä.
Kaivinkone järjestyy ja pikkutolppia on haruspainoiksi maahan. Vaijeriakin
on. ja ohkasta saa rautakaupasta , 2 - 5 millistä. Harrastepaikassa on sitä
paksua voimavirtavaijeria tai mitä senyton ja se vaikuttaa silleen
lonkkatuntumalta vähän "jykevämmältä antennilta" kuin tuo 2mm vaijeri. Kai
siinä vähän kaistanleveysvaikutuksiakin on. Ajattelin kokeilla sitten joskus
taittodipolia ja niiden taiitojen lisäyksiä, eli kumpaakin suuntaan se
taitto.
Vähän epäselvää on että mitenkä kaukana / lähellä se taitodipoli saa olla
itseään. Eiköhän sekin kokeilemalla
selvene.Muistan lukeneeni jostain että ihan lapamadosta tehtykin toimisi,
eli pää vaan oikkariin ja keskelle toiseen johtimeen syöttö.
Jos saan semmoset oikeat siistit sähkötolpat niin pitää
hommata tai tehdä semmoset tolppakengät että
pääsee kiipeilemään.
Sitten joskus jos masto ja mastoluvat järjestyy niin
pitää tehdä dipolit sitten haruksiin että syöttöpiste nousee.
-vk- (oh6jsi / oh3hwu)
No niillä elektroneilla on isompi alue täytettävänään. Tietysti. :-)
>Mutta eiköhän tässä ole taas muutamaksi vuodeksi keskustelunaihetta
>3699 porukalle :-).
>Paul OH3LWR
Keskutellaanko siellä hamssihommista ja tekniikastakin? :-D
Masa OH2BIO