Aloittajille roolipeli
vesa lahti
Roolipeliä ja olemme tulleet siihen tulokseen, että ne ovat aika vaikeita
aloittajille. Joten haluasimme tietää mikä olisi hyvä ja helposti opittava
roolipeli.
Tuukka Heimola
vesa lahti wrote in message ...
jos ei, niin...ööh...no ainahan on Taru Sormusten Herrasta seikkailupeli
:-).
Itse asiassa ainoa vaihtoehto joka tulee mieleen on Ultima Thule. Säännöt
ovat yksinkertaiset mutta muuten peli ei kyllä kovin laadukas ole. Mitäs
muut sanovat?
-----------------------------------------------------
tuukka....@pp.inet.fi
-----------------------------------------------------
"Jos jumalat vihaavat minua ja perhettäni, heillä on varmasti hyvät syynsä
siihen."
-Marcus Aurelius
Saku Putkonen
> ovat yksinkertaiset mutta muuten peli ei kyllä kovin laadukas ole.
Näin sanomalla saatat ajaa vaikka kuinka monta ihmistä
yrittämästä aivan loistavaa peliä. Peliä olen toki
pelannut vain kirjastosta lainattuna, mutta olen
ajatellut ihan ostaakin, on peli sen verran hohto.
--
// "Life is the Theatre of Tragedy.
// Dying? I only feel apathy!"
//
// Saku Putkonen @ saku.p...@pp.inet.fi
// http://www.mbnet.fi/~sputkone/
Susi
vesa lahti <vez...@artic.net> wrote in message
news:JiRY4.754$s_.1...@uutiset.nic.fi...
> Olen kavereiden kanssa katsellut erilaisia ilmaisia roolipelejä ja
> Keski-Maa Roolipeliä ja olemme tulleet siihen tulokseen, että ne
> ovat aika vaikeita aloittajille. Joten haluasimme tietää mikä olisi hyvä
> ja helposti opittava roolipeli.
Äkkiseltään sanoisi, että onhan noita, mutta harvemmin laadukkaita.
Kehottaisin melkein ottamaan jonkun muuten hyväntuntuisen pelin ja sitten
opettelemaan noita sääntöjä vähitellen niin, että aloitettiais käyttämällä
vain perussääntöjä (siis lähinnä yksinkertaisimmat kyky- ja taisteluheitot)
ja sitten lisättäisi erikoistapauksia käyttöön vähitellen. Hieman köykäistä,
mutta on toiminut.
--Susi
Mikko Rintasaari
: > Itse asiassa ainoa vaihtoehto joka tulee mieleen on Ultima Thule. Säännöt
: > ovat yksinkertaiset mutta muuten peli ei kyllä kovin laadukas ole.
: Näin sanomalla saatat ajaa vaikka kuinka monta ihmistä
: yrittämästä aivan loistavaa peliä. Peliä olen toki
: pelannut vain kirjastosta lainattuna, mutta olen
: ajatellut ihan ostaakin, on peli sen verran hohto.
Juuh. Hieno tuote, tyylillä tehty ja toteutettu. Erinomainen valinta
ensimmäiseksi peliksi.
-Adept
**** - Hey ape, your planet is dying - ****
Ukko Kaarto
suomenkieltä halajaa, niin yksinkertaisimmillaan laskutoimitukset lienevät
suomenkielisessä D&D:ssä´(tehdäänkö tätä vielä, ainakin kirjastosta löytyy),
Runequestissa (suosittelen) tai sitten (ilmeisesti) Taru Sormusten Herrasta
Seikkailupeli tai Ultima Thule :)
Kuitenkin aloittavalle luolamestari-pelinjohtaja-suurpääpormestarille lienee
helpompaa jos säännöt ovat mukana tukena kertomassa missä mennään ja ei
tarvitse itse taikoa ja improvisoida niin paljon. Tällöin helpoin roolipeli
lienee se jonka maailma on itse pelinjohtajalle ja mahdollisimman monelle
pelaajalle tuttu. Tässä auttavat monet kirjat (olkoon sitten Dragonlance tai
Tolkien tai Dick/Gibson tai Verne tai joku muu), leffat ja sarjikset. Mitä
tarkemmin rajattu jo valmiiksi pelimaailma on, sitä helpompi on pelaajien
hahmonsa sinne upottaa ja myös helpompi sitä maailmaa pelinjohtajan murentaa
kun pelaajat luulevat tietävänsä kaiken (hahaa).
Eli ota peli jonka tausta on mahdollisimman monelle tuttu. Jos et tiedä mikä
mihinkin maailmaan sopii, niin kerro mitä kirjoja&leffoja itse /pelaajasi
ovat kokeneet ja mikä kiinnostaa ja kaivetaan sellainen peli esiin. Ne
nopanheitot ja numerot ovat loppujenlopuksi pelkkää extraa, vaikka oman
osansa tuovatkin...
Aurinkoa,
Bigthunder
Petri M Makinen
: Eli ota peli jonka tausta on mahdollisimman monelle tuttu. Jos et tiedä mikä
: mihinkin maailmaan sopii, niin kerro mitä kirjoja&leffoja itse /pelaajasi
: ovat kokeneet ja mikä kiinnostaa ja kaivetaan sellainen peli esiin.
Jep!
Siksi osuva valinta olisikin Stormbringer, koska Elric-sagan perusteella
maailma ja sen tunnelma ovat tuttuja. Jos kyseinen kirjasarja ei ole tuttu
niin sivistuksessä on Moorcockin kokoinen aukko, joka on syytä paikata.
Stormbringer on kyllä sellainen peli, että ilman kirjoihin tutustumista ei
varmaankaan saa siitä kaikkea irti, koska maailman synkkyys välittyy helpommin
jos traaginen saga on tuttu.
Stormbringer on pelinä yksinkertainen siihen pisteeseen saakka, että pitkän
linjan ropeltajan käsissä säännöt ovat aikalailla "ohuet" ja omia säätöjä
on pakotettu tekemään, mutta alkuun pääsee vallan mainiosti. Omat kokemukseni
GM:nä perustuvat juuri Stormbringeriin, jota pelasimme 91-94 ja kokemus oli
valaiseva, joten voin suositella muillekin. Magiasysteemi on sairaan cool,
mutta ikävä kyllä sellainen, että harmaat hiukset ovat taatut! (KOKEMUS PUHUU)
Pelin "parannetussa" versiossa eli Elricissä magiasystemmi on muutettu, mutta
kuulemani mukaan huonoon suuntaan.
Petri
Toni Koski
hack'n'slashilla? Säännöt ovat yksinkertaiset ja hyvällä mielikuvituksella
sitä voi jopa pelata pitkään.
rfxN
>Eikös suurin osa kaikista ropettajista ole aloittanut klassisella D&D
>hack'n'slashilla? Säännöt ovat yksinkertaiset ja hyvällä
>mielikuvituksella sitä voi jopa pelata pitkään.
Suurin osa uudemman polven ropettajista on AFAIK aloittanut jollain
WoD -jutulla tai Cyberillä, mutta mätöstä on aina kyse kun on newbiet
pöydän ääressä. D&D:llä minäkin kyllä aloitin, mutta vain siksi kun ei
ollut parempaa tiedossa.
Itse suosittelisin aloittelevalle porukalle jotain peliä mihin on
saatavilla riittävästi taustamatskua. Säännöt ei nyt ole yleensä ongelma,
kunhan ne vaan ovat loogiset eivätkä mitenkään ylettömän monimutkaisiksi
turvonneet.
Vaikea suositella mitään peliä, kun ei ihmisten genrepreferensseistä
ole hajuakaan. Kokeilun arvoisia peruspelejä voisi olla Runequest
(fantasia), MegaTraveller (perinteinen scifi), Cyberpunk 2020 (cyberpunk-
scifi) ja Call of Cthulhu (kauhu).
Nämä ovat vanhempia, vakiintuneita pelejä, joihin saa kiloittain
taustamateriaalia, mutta joiden peruspakkauksellakin pelaa pidempään.
Parhaassa tapauksessa rahallisestakaan investoinnista ei tule suuren
suurta, kun löydät käytettynä perussäännöt ja puolen tusinaa lisäosaa.
--
rfxN
Janos Honkonen
news:8F4579ECArf...@195.74.0.3...
> Vaikea suositella mitään peliä, kun ei ihmisten genrepreferensseistä
> ole hajuakaan. Kokeilun arvoisia peruspelejä voisi olla Runequest
> (fantasia), MegaTraveller (perinteinen scifi), Cyberpunk 2020 (cyberpunk-
> scifi) ja Call of Cthulhu (kauhu).
Humm. Ihan aloitteleville en kyllä itse suosittelisi MegaTravelleria tai
Call of Cthulhua, MT:tä etenkään jos sääntöjen yksinkertaisuus ja
intuitiivisuus on minkäänlainen kriteeri. Aloittelijaystävällisin noista
voisi olla nimenomaan CP2020, pelimaailma kun on tietyllä tavalla tarpeeksi
lähellä nykymaailmaa että samaistuminen on helppoa, eivätkä säännöt
monimutkaisuudellaan huimaa vaikka kaikki vapaaehtoiset lisäyksetkin ottaisi
mukaan.
Ja sitten vain ampumaan mummoja ja poliiseja railgunilla.
--
Janos Honkonen "Coke, you can't feel the beating"
(remove PIN before replying)
ja...@iki.fi
> Aloittelijaystävällisin noista
>voisi olla nimenomaan CP2020, pelimaailma kun on tietyllä tavalla tarpeeksi
>lähellä nykymaailmaa että samaistuminen on helppoa, eivätkä säännöt
>monimutkaisuudellaan huimaa vaikka kaikki vapaaehtoiset lisäyksetkin ottaisi
>mukaan.
Jostain sain sen käsityksen, että alkuperäinen kysyjä oli vielä aika
nuori. Ihan vaan ylläpitääkseni kukkahattutätimainettani voisin omasta
puolestani huomauttaa, että joku kiltihkö fantsupeli voisi olla
sopivampi genreltään ja teemoiltaan lapsen ikäiselle aloittelijalle kuin
cyberpunk.
(Jos kysyjä ei ole lapsi, niin sitten tämä ei toki päde. Jos kysyjä on
sitä ikäluokkaa, joka on lapsi mutta loukkaantuu jos se sanotaan ääneen,
pyydän anteeksi.)
--
Jaana Heino----------------------------email: ja...@iki.fi---------
Iirislahdentie 42 C 9----------------------------------------------
02230 Espoo---------------------------Power corrupts, but we-------
FINLAND-------------------------------still need electricity.------
Janne Hägglund
ja...@iki.fi writes:
> Jostain sain sen käsityksen, että alkuperäinen kysyjä oli vielä aika
> nuori. Ihan vaan ylläpitääkseni kukkahattutätimainettani voisin omasta
> puolestani huomauttaa, että joku kiltihkö fantsupeli voisi olla
> sopivampi genreltään ja teemoiltaan lapsen ikäiselle aloittelijalle kuin
> cyberpunk.
Ole huoleti, tuollaiset kommentit ovat Substraalia kukkahatullesi. ;-)
Ainakin miespuolisia keskenkasvuisia kutkuttaa fantasia tyyliin: "Mä oon
kulmakunnan kovin jätkä, kaikki pelkää mua ja mä niittaan kaikki, joista
mä en pidä!" (vrt. gangsta-rap)
Ei muuta kuin raakaa kybermättöä! Hack & Slashiä tuutin täydeltä
pelipöydässä, niin ei tarvitse toteuttaa sitä Jenkkilä-tyyliin tosielämässä.
Ja kyllä siitä oppii - ainakin sen, että tuolla asenteella keskimääräinen
elinikäsi jää huomattavan lyhyeksi, olit kuinka kova jätkä hyvänsä.
- - - - - - -
Tästä tulikin mieleeni herkullinen kokemus tosielämästä:
Jotkut teistä muistavat varmaankin Vappu Taipaleen kampanjan
sotaleluja vastaan. Sodan leikkiminen kun on niiiin pahasta lapsen
henkiselle kehitykselle, eikä kersoille saa antaa pyssyä käteen,
jotteivat ne oppisi tappamaan.
No, nuoruudessani pelasin AD&D:tä samassa porukassa Vappu Taipaleen
pojan kanssa. Ja kuten jo arvaattekin, hän oli porukan pahin
hack & slasheri. Lähes joka ikinen hänen hahmoistaan oli optimoitu
tappokoneeksi, ja persoonallisuus samaa luokkaa. Hänen pitkäikäisin ja
rakastetuin hahmonsa oli fighter nimeltä Massacrer. (Tuo nimi oli
hahmolle kampanjan edetessä muodostunut lempinimi. Alkuperäinen oli John
jotakin - tuskin kukaan enää muistaa...) Massacrerin miniatyyri oli
loistava: tyyppi kahlasi veressä, irtopää jaloissa kierien. Taidetta!
Tästä huolimatta (varmaankin Vappu Taipaleen mielestä) tai sitten tämän
takia (minun mielestäni) pojasta kasvoi terve ja tasapainoinen mies.
ELI: Antakaa lasten leikkiä!
HG
> Jaana Heino----------------------------email: ja...@iki.fi---------
> Iirislahdentie 42 C 9----------------------------------------------
> 02230 Espoo---------------------------Power corrupts, but we-------
> FINLAND-------------------------------still need electricity.------
--
hg | The brain does process all sensation, Crowley said. If the brain
@iki | is fully awake and conscious of what it is doing, why on earth
.fi | should it treat any sensation as a less than orgasmic experience?
| - Robert Anton Wilson, "Masks of the Illuminati"
Janos Honkonen
> Jostain sain sen käsityksen, että alkuperäinen kysyjä oli vielä aika
> nuori. Ihan vaan ylläpitääkseni kukkahattutätimainettani voisin omasta
> puolestani huomauttaa, että joku kiltihkö fantsupeli voisi olla
> sopivampi genreltään ja teemoiltaan lapsen ikäiselle aloittelijalle kuin
> cyberpunk.
Ok, asiallinen huomautus, korjaan lausuntoani:
Sitten vaan hakkaamaan maajusseja miekalla ja ampumaan kaartilaisia
varsijousella. :)
Oni
>
> Olen kavereiden kanssa katsellut erilaisia ilmaisia roolipelejä ja Keski-Maa
> Roolipeliä ja olemme tulleet siihen tulokseen, että ne ovat aika vaikeita
> aloittajille. Joten haluasimme tietää mikä olisi hyvä ja helposti opittava
> roolipeli.
Varmasti helpoin peli oppia on (A)D&D eli (Advanced) Dungeons & Dragons.
Toinen helppo tapaus on Cyberpunk 2020, jota myöskin saa
suomenkielisenä. Säännöiltään aika helppo, mutta maailmaltaan rikas
Fading Suns voisi myös olla katsastamisen arvoinen. Siinä voi tosin
vaikeutena olla hahmon tekeminen, kun se täytyy todellakin rakentaa
arvoineen ja taitoineen jne. alusta asti. Pelin toinen laitos tosin tuo
tähänkin paljon apua vaihtoehtoisella hahmonluonnillaan.
Muuten sanoisin, että ehdottomasti paras tapa aloittaa pelaaminen on
yrittää löytää kokenut GM, joka pelauttaisi teille muutaman seikkailun
selittäen samalla mistä on kysymys.
--
"Even heroes die..."
- Oni
mvpa...@cc.hut.fi
> Jostain sain sen käsityksen, että alkuperäinen kysyjä oli vielä aika
> nuori. Ihan vaan ylläpitääkseni kukkahattutätimainettani voisin omasta
> puolestani huomauttaa, että joku kiltihkö fantsupeli voisi olla
> sopivampi genreltään ja teemoiltaan lapsen ikäiselle aloittelijalle kuin
> cyberpunk.
<flamebait>
Niin, joo, örkkejä saa kyllä tappaa pilvin pimein mut ei huumeita
välittäviä mummoja?
Ainakaan meidän kiltit D&D:t ei ollu ehkä kaikkien kampanjamaailman
asukkien mielestä kovin kilttejä...
</flamebait>
--
Mikko Parviainen
I bet the human brain is a kludge. - Marvin Minsky
Saku Putkonen
Nyt käy ihmettelemään ja kovasti. Pelit, kuten RQ ja AD&D ovat
mielestäni kyllä aika vaikea oppia pelaamaan _oikein_. RuneQuest
ja Glorantha nyt jokatapauksessa ovat... no, ei tuoda RQ-vihaani
esiin ;)
Joka tapauksessa aikoinaan pummimme isobroidin pelauttamaan
meitä MERPiä yhden session, sitten luin tämän englanninkielisen
MERPin niin hyvin että osaisin ja ihan hyvin se meni, MERPiä
neuvon kaikille.
Eihän se heti täydellisesti mennyt, mutta kokemus on paras
opettaja mielestäni. Tai sitten ei ;)
BTW RuneQuestin hahmonluontikin on jo paljon hankalampi
kuin MERPin, jossa taustaton hahmo luodaan 10 minuutissa. Jos
tykkää hack&slashista, siitä vain liukuhihnahahmoja ;)
Saku Putkonen
> perusteella enemmän tai vähemmän raakaa. Se on sellaista
> sankaritoimintaa (mytologisten sellaisten, eli haavoittumaton
> ja pirun kova jätkä joka kanssa vetää sit heikompiaan turpiin)
> ympäristössä tai toisessa.
Teinien? Väitätkö tosiaan esim. 18-vuotiaiden pelin olevan
välttämättä tuollaista? Sanoisin, että peruskoululaisten peli
on tuollaista, ainakin suurimmilta osin.
> Lapset ovat lapsia, ja jalkapallohan raaistaa myös.
Ja tappaa.
Saku Putkonen
Mitään. Minulla makaa Stormbringer aivan turhana hyllyssä.
Tommi S Nirha
: Ainakin miespuolisia keskenkasvuisia kutkuttaa fantasia tyyliin: "Mä oon
: kulmakunnan kovin jätkä, kaikki pelkää mua ja mä niittaan kaikki, joista
: mä en pidä!" (vrt. gangsta-rap)
Niinpä, mutta aina voi olla kulmakunnan kovin sankari joka vetää
aamusella lohikärmettä turpaan saadaaksensa gork-pekoniinsa munia
päälle.
Jos lahtaa miekalla 50 koboldia, onhan se nyt vähemmän raaistavaa kuin
ampua 50 mibbiä, kun ne toiset ovat vain satuhahmoja?
Jotenkin en jaksa uskoa, että teini-ikäisten peli olisi systeemin
perusteella enemmän tai vähemmän raakaa. Se on sellaista
sankaritoimintaa (mytologisten sellaisten, eli haavoittumaton
ja pirun kova jätkä joka kanssa vetää sit heikompiaan turpiin)
ympäristössä tai toisessa. Ja miksei olisi?
Niin, kyllähän ne vanhemmat voivat valvoa lapsiansa, hyvä juttu se on,
kunhan nyt antavat silti lastensa vetää örkkipataljoonia lakoon.
Lapset ovat lapsia, ja jalkapallohan raaistaa myös.
Tommi Nirha
--
Questions, answers. Wish I knew which was which.
forname...@iki.fi - +358 50 336 9247 - Mäkelänkatu 27A11 00550 HKI
ja...@iki.fi
ala-asteikäistä ihmistä. Ihmisten erilaisen kehittymisnopeuden
huomioonottaen lapsen ikärajaa ei voi viivottimella vetää. Yksilöstä
riippuen se kulkenee jossain 12-15 ikävuoden laitamilla? Nuoria ollaan
sitten vielä paljon kauemmin, mutta nuoria koskevat eri jutut.
Janne Hägglund wrote:
> Ainakin miespuolisia keskenkasvuisia kutkuttaa fantasia tyyliin: "Mä oon
>kulmakunnan kovin jätkä, kaikki pelkää mua ja mä niittaan kaikki, joista
>mä en pidä!" (vrt. gangsta-rap)
Toki. Väkivalta ja voimakkaat tunteethan meitä monia aikuisia
naispuolisiakin kiinnostavat tarinanaiheina. ;)
Silti imnsho on ero lapsille sopivalla "mä oon kovin miekkamies ja tapan
kaikki monsterit" -mentaliteetilla ja vähän vanhemmille tai aikuisille
suunnatulla julmuuden, nopean elämän, korruption, seksuaalisuuden ja
niin edelleen käsittelyllä.
"Lapsille sopivalla" en siis tarkoita mitään "kasvattavaa ja hempeää",
toisin kuin taidat kuvitella, vaan ainoastaan sitä, että teemat ovat
sellaisia, että lapsi pystyy niitä käsittelemään. Hyvän ja pahan välinen
taistelu ja örkkien/pahisten mättäminen miekalla/isolla pyssyllä ja niin
edelleen käyvät oikein helposti 7-8-vuotiaaltakin ja luultavasti ilman
traumoja, jos kotikasvatus on muuten järkevää. :)
Keskiverron 12-13-vuotiaankaan kykyyn käsitellä huumeriippuvuuksia,
synkkyyttä ja syrjäytymistä, asennetta "Tyyli ennen tarkoitusta",
perjantai-illan ammuskelua huvin vuoksi tai seksuaalisuuden, vihan ja
rakkauden sekoittumista onnettomissa ihmissuhteissa en sen sijaan oikein
usko.
Olen seurannut melko läheltä turhan pienten cyberiä larpanneiden
ihmisten puheita ja - ikävää jos loukkaan jotakuta, se ei ole tarkoitus
- puhe oli aika karmeaa kuultavaa. Aivottomasta väkivallan, rappion ja
itsekkyyden ihannoinnista tuskin on hyötyä kenellekään. En välttämättä
usko siihen, että näistä ihmisistä joskus tulee huonompia kansalaisia,
mutta minusta on selvää, että älyttömyyksien tai kurjuuden ihannointi
lapsessa, joka selvästi ei ymmärrä sitä mitä ihannoi, ei ole suotavaa.
Minusta on ilmiselvää, että on olemassa elokuvia, jotka eivät sovi
lasten katsottavaksi. Yhtä ilmiselvää on se, että on olemassa lapsille
sopimattomia roolipelejä. Kyse ei ehkä ole kuitenkaan niinkään lapsille
sopimattomista teemoista vaan ennemminkin tunnelmista ja teemojen
käsittelytavoista.
Ja on väistämätöntä, että jos halutaan roolipelien (tai elokuvien tai
kirjojen tai minkä vaan) tulevaisuudessakin voivan käsitellä aikuisella
tasolla aikuisille sopivia teemoja, on pelaajien pakko myöntää, että
kaikki pelit eivät sovi lapsille. "Mistään ei oo ikinä harmia kellekään"
asenne johtaa ainoastaan siihen, että kun harmia kuitenkin joskus
jollekin on, väitteitämme siitä, että harmia ei kuitenkaan tästä ole
kaikille ei enää otetakaan vakavasti.
Kuulenko jonkun sanovan, että kattoo ne lapset sit kuitenki salaa niitä
kiellettyjä leffoja? Varmaan katsovatkin. Tässä vaahtoamisessani ei ole
kyse siitä, että lapset nyt varsinaisesti kärsisivät, jos saavat nähdä
tai tehdä jotain mikä ei heille sovi. Tuskin kärsivät, ihan hyviä on
tullut meistäkin.
Uskon kuitenkin, että lapset saattavat hyvinkin kärsiä siitä, jos heistä
vastuussa olevat (ensisijaisesti omat vanhemmat, mutta myös kokeneemmat
neuvoja antavat samaa asiaa harrastavat) eivät osaa tuoda esiin
käsitystään siitä, millaiset asiat sopivat lapsille ja millaiset eivät.
(Lisäksi ajattelen, että lapsikin voi käsitellä vaikeampiakin asioita,
jos on olemassa joku aikuinen, jonka kanssa niitä juttuja voi käydä
läpi. En siis ole ajamassa mitään "pois kaikki maailman pahuus lasten
näkyviltä" -kukkahattutäteilyä.)
> Ja kyllä siitä oppii - ainakin sen, että tuolla asenteella keskimääräinen
>elinikäsi jää huomattavan lyhyeksi, olit kuinka kova jätkä hyvänsä.
Oppii, jos pelinjohtajalla on tämä käsitys. Jos pelinjohtajastakin on
cool, että kovat jätkät pärjää vittumaisella asenteella, niin opi siinä
sitten jotain. :)
> ELI: Antakaa lasten leikkiä!
Ja vielä varmuuden vuoksi, ettei tullut epäselväksi: en ollut
kieltämässä sotaleikkejä enkä parpaarin tai vaikka kovan kyperjätkän
pelaamista keneltäkään. :) Huomautinpahan vain, että minusta nuoremmalle
pelaajalle on syytä ennemmin suositella jotain kevyttä fantsua kuin
kyberpunkkia, varsinkin jos aloittamista ei ole seuraamassa joku
aikuinen, joka auttaa teemojen käsittelyssä.
--
mvpa...@cc.hut.fi
> Ja vielä varmuuden vuoksi, ettei tullut epäselväksi: en ollut
> kieltämässä sotaleikkejä enkä parpaarin tai vaikka kovan kyperjätkän
> pelaamista keneltäkään. :)
Eikä tuo sotaleikkien kieltokaan nyt kovin paha ole -- taisi mulla
olla kaksi vesipyssyä, enkä nyt heti muista kovin montaa kertaa leikissä
ketään ampuneeni, millään vehkeellä.
Siltikin nykyään pelaa sotapelejä, ja kovia kyperjätkiäkin, kunhan
pelinjohtajat niitä pelejä pitäis...
No, katsoo mitä kieltää niiltä omilta lapsilta sitten joskus. Ei nyt
ainakaan kilttiä fantasiaa, kun itsekin sitä pienenä pelasi. B-)
Oni
>
> > Varmasti helpoin peli oppia on (A)D&D eli (Advanced) Dungeons & Dragons.
>
> Nyt käy ihmettelemään ja kovasti. Pelit, kuten RQ ja AD&D ovat
> mielestäni kyllä aika vaikea oppia pelaamaan _oikein_. RuneQuest
> ja Glorantha nyt jokatapauksessa ovat... no, ei tuoda RQ-vihaani
> esiin ;)
>
lienee kuitenkin pääasia päästä kokeilemaan roolipelaamista yleensä. Ja
mielestäni nopeiten pelaamaan pääsee D&D:llä, kun vain heittää muutaman
arvon, ostaa releet ja ei kun menoksi. Toisaalta en ole AD&D:tä pitkään
aikaan pelannutkaan, joten muistikuvani voivat olla jo hyvinkin
vanhentuneita :-)
> Joka tapauksessa aikoinaan pummimme isobroidin pelauttamaan
> meitä MERPiä yhden session, sitten luin tämän englanninkielisen
> MERPin niin hyvin että osaisin ja ihan hyvin se meni, MERPiä
> neuvon kaikille.
>
Oletan, että olit itse pelannut broidisi pelissä. Olenko oikeassa?
> Eihän se heti täydellisesti mennyt, mutta kokemus on paras
> opettaja mielestäni. Tai sitten ei ;)
>
Ilman muuta. Viittaa edelliseen kommenttiini.
Niko Mikkanen
> Minusta on ilmiselvää, että on olemassa elokuvia, jotka eivät sovi
> lasten katsottavaksi. Yhtä ilmiselvää on se, että on olemassa lapsille
> sopimattomia roolipelejä. Kyse ei ehkä ole kuitenkaan niinkään lapsille
> sopimattomista teemoista vaan ennemminkin tunnelmista ja teemojen
> käsittelytavoista.
>
> Jaana Heino----------------------------email: ja...@iki.fi---------
Tarkennuksen vuoksi:
Puhuessasi roolipeleistä tarkoittanet kuitenkin pikemminkin
pelityylejä, etkä niinkään spesifisiä pelisysteemejä? Kyllähän CP2020:aa
voi pelata sekä mätkispätkiksenä (mennään pahisten "linnaan" ja tapetaan
kaikki) siinä missä peeloteinigoottiangstielämänkokemuksena (itketään
huumeisiin kuolleen tyttöystävä-äitipuolen ruumiin vierellä veressä
pulppuavan amfetamiinin amplifioidessa taustalla pauhaavaa HIMiä uusiin
ulottuvuuksiin)
Okei, tämä tietenkin vaikeuttaa pelien kirjoittajien työtä
suunnattomasti, ja on tietenkin hankalaa ruveta jakamaan pelin
sääntökirjaa eri ikäluokille tarkoitettuihin osioihin, mutta täytyy
muistaa, että viime kädessä vastuu on myös pelinjohtajalla, joka ne
skenaariot ostaa/suunnittelee. Kenties kaupallisille (ja miksei
muillekin) moduuleille voisi laatia kansainvälisen luokitusjärjestelmän,
mutta miten siitä saataisiin sitten sellainen, että "adult theme
handling" ei suorastaan houkuttelisi kakaroita niitä ostamaan, onkin
sitten se vaikeampi kysymys, kuten levy- ja elokuvateollisuus on
todistanut jo vuosien ajan. Ei se mahdotonta ole, siinä pitäisi vaan
viisaiden päiden lyödä yhteen ja miettiä asiaa.
Jankatätihän voisi johtaa aiheesta käytävää paneelikeskustelua
Ropeconissa, saataisiin siihen mukaan vaikka Steve-setä ja Unca Richard.
Ehkä jotain tulostakin saataisiin aikaiseksi. Mä voin hankkia Jankalle
kukkahatun.
GNiko
--
The best way to save face is to keep the lower half closed.
watc...@no.more.spam.iki.fi
> Teinien? Väitätkö tosiaan esim. 18-vuotiaiden pelin olevan
>välttämättä tuollaista? Sanoisin, että peruskoululaisten peli
>on tuollaista, ainakin suurimmilta osin.
Ilmainen Vihje: Iällä ei ole _mitään_ tekemistä sen kanssa.
Maailma on täynnä <ikäluokan edustajia>, jotka pelaavat todella hyvin(*),
ja <ikäluokan edustajia>, jotka pelaavat todella kehnosti. Totta kai on
varmasti yleisempää, että nasuna ei funtsita asioita niin paljon, kuin
sitten vähän vanhempana, mutta iän mukana ei kyllä tule mitään jumalaista
ymmärrystä tai Oikean Roolipelaamisen lahjaa jostain taivaasta. Se on
lopulta kuitenkin tapauskohtaista.
- Mikki
(*) Disclaimer: Tässä yhteydessä "hyvin" = "muutenkin kuin kaikkea
liikkuvaa kepittäen." Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että oikeassa
elämässä pelaaja, jonka hahmot tappavat kaiken, tai peli, jossa näin
tapahtuu, olisi automaattisesti huono peli, tai että ko. pelaaja(t) eivät
pystyisi pelaamaan muunkinlaisia pelejä. On paljon pelaajia, joilla
riittäisi kykyä, vaan ei halua. Monille pelaaminen on sellaista
suoraviivaista toimintaviihdettä, ja ovat siihen vielä tyytyväisiäkin. It
doesn't _take_ all kinds, we just _have_ all kinds...
-----------------------------------------------------------------------------
- Mikko Rautalahti -- "It seems an emotional enema is next on the agenda. -
- watc...@iki.fi -- Flush out the excess humanity." - JTHM ------------
- WatchMan @ IRC ----------------------- http://www.iki.fi/~watchman/ -
---------------------------------------------------------------------
watc...@no.more.spam.iki.fi
>Jostain sain sen käsityksen, että alkuperäinen kysyjä oli vielä aika
>nuori. Ihan vaan ylläpitääkseni kukkahattutätimainettani voisin omasta
>puolestani huomauttaa, että joku kiltihkö fantsupeli voisi olla
>sopivampi genreltään ja teemoiltaan lapsen ikäiselle aloittelijalle kuin
>cyberpunk.
Eääh, nyt ei ymmärrä -- mikä sinänsä ei varmaan tule kellekään
yllätyksenä, mutta kuitenkin. Mitä ihmettä? On hyväksyttävämpää ja
kiltimpää tappaa kasapäin porukkaa miekalla kuin pyssyllä? "Tapa porukat
ja ota niiden aarteet" on kivempi teema kuin "tapa porukat ja ota niiden
fyffet"? Ei kai nyt sentään? =)
- Mikki
Tuukka Heimola
Mikko Rintasaari wrote in message <8h1h3q$r2k$1...@ousrvr3.oulu.fi>...
>Juuh. Hieno tuote, tyylillä tehty ja toteutettu. Erinomainen valinta
>ensimmäiseksi peliksi.
>
No höh. Minusta kirja on epätasapainoinen. Jollekin (muistaakseni
loitsuille) on varattu järjettömästi tilaa, verrattuna siihen kuinka paljon
kirjassa on vinkkejä esim. aloittelevalle peejiille. No tuo haittaa
tietenkin vain aloittelijoita.
-Tuukka
Gnizhak
> Ilmainen Vihje: Iällä ei ole _mitään_ tekemistä sen kanssa.
> Maailma on täynnä <ikäluokan edustajia>, jotka pelaavat todella hyvin(*),
Hmm.. luulisi Mikin roolipelaajana käyttävän noppia noiden muuttujien
arpomiseen :))
> (*) Disclaimer: Tässä yhteydessä "hyvin" = "muutenkin kuin kaikkea
> liikkuvaa kepittäen." Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että oikeassa
> elämässä pelaaja, jonka hahmot tappavat kaiken, tai peli, jossa näin
> tapahtuu, olisi automaattisesti huono peli, tai että ko. pelaaja(t) eivät
> pystyisi pelaamaan muunkinlaisia pelejä. On paljon pelaajia, joilla
> riittäisi kykyä, vaan ei halua. Monille pelaaminen on sellaista
> suoraviivaista toimintaviihdettä, ja ovat siihen vielä tyytyväisiäkin. It
> doesn't _take_ all kinds, we just _have_ all kinds...
Juu.. kai kaikki katsoi Maanantain (29.5.) Cindy Crawford leffan.
Toimintaviihdettä.. tarvitseeko sanoa enempää?
--
-= Gnizhak =-
Ilari Tuominen - gn...@dlc.fi
"Nainen puhuu yhdelle, katselee toista ja ajattelee kolmatta"
-?-
watc...@no.more.spam.iki.fi
><clip>
>> Ilmainen Vihje: Iällä ei ole _mitään_ tekemistä sen kanssa.
>> Maailma on täynnä <ikäluokan edustajia>, jotka pelaavat todella hyvin(*),
>> ja <ikäluokan edustajia> <clip>
>Hmm.. luulisi Mikin roolipelaajana käyttävän noppia noiden muuttujien
>arpomiseen :))
Näääh. Geeämmän ei tartte arpoa, se voi vain päättää. =)
>Juu.. kai kaikki katsoi Maanantain (29.5.) Cindy Crawford leffan.
En helvetissä katsonut. =)
Janne Aho
saattavat kyllä ottaa vaikutteita sieltä ja täältä mutta jos niitä "pahoja"
juttuja tulee riittävästi nuorena niin ei sitä enään tee mieli murrosiässä
paukuttaa sitten oikeasti niitä mummoja siellä kadulla kun on jo 10
vuotiaana tuhonnut kokonaisia jengejä singoilla ja kaikennäköisillä suolet
seinille aseilla.
Humakt, hitto on tässä harjoiteltu viikko hereillä oloa saattaa vähän
vaikuttaa tähän juttuun ;)
Niko Mikkanen
> No joo ajattelin sitten minäkin taas lisätä oman mielipiteeni tänne, lapset
> saattavat kyllä ottaa vaikutteita sieltä ja täältä mutta jos niitä "pahoja"
> juttuja tulee riittävästi nuorena niin ei sitä enään tee mieli murrosiässä
> paukuttaa sitten oikeasti niitä mummoja siellä kadulla kun on jo 10
> vuotiaana tuhonnut kokonaisia jengejä singoilla ja kaikennäköisillä suolet
> seinille aseilla.
>
> Humakt, hitto on tässä harjoiteltu viikko hereillä oloa saattaa vähän
> vaikuttaa tähän juttuun ;)
Hyvä teoria, mutta todellisuudessa vähän mahdoton osoittaa todeksi:
Länsimaisessa yhteiskunnassa tapahtuvan väkivallan koko ajan
lisääntyessä ja raaistuessa voisi väittää asian olevan jopa päinvastoin.
Kukkahattuihmiset käyttävät termiä "väkivaltaan turtuminen." Esimerkkinä
vaikkapa se, että monet roolipelaajat pitävät täysin luonnollisena ja
normaalina toisten pelaajien heittelemisen nopilla ja kirjoilla.
GNiko
--
"Those are my principles. If you don't like them I have others."
--Groucho Marx
ja...@iki.fi
> Puhuessasi roolipeleistä tarkoittanet kuitenkin pikemminkin
>pelityylejä, etkä niinkään spesifisiä pelisysteemejä? Kyllähän CP2020:aa
>voi pelata sekä mätkispätkiksenä (mennään pahisten "linnaan" ja tapetaan
>kaikki) siinä missä peeloteinigoottiangstielämänkokemuksena (itketään
>huumeisiin kuolleen tyttöystävä-äitipuolen ruumiin vierellä veressä
>pulppuavan amfetamiinin amplifioidessa taustalla pauhaavaa HIMiä uusiin
>ulottuvuuksiin)
Juu, puhuin lähinnä siitä mikä genre milläkin tyylillä sopii lapsille ja
mikä ei. Toki luonnostaankin suurin osa lasten pelaamista kyberpeleistä
ei ole kyberpunkkia nähnytkään, kunhan vaan ovat sellaisia poikki-ja-
pinoon-ja-mun-äijä-on-kovempi-ku-kukaan... Silti minusta kyberpunk ei
ole lasten genre enkä sitä lapsille ensisijaisena pelinä suosittelisi
(missään muodossa, incl. CP2020) enkä tykkäisi, jos omat natiaiseni
ihannoisivat sen teemoja aivottomasti. :)
> Okei, tämä tietenkin vaikeuttaa pelien kirjoittajien työtä
>suunnattomasti, ja on tietenkin hankalaa ruveta jakamaan pelin
>sääntökirjaa eri ikäluokille tarkoitettuihin osioihin, mutta täytyy
>muistaa, että viime kädessä vastuu on myös pelinjohtajalla, joka ne
>skenaariot ostaa/suunnittelee. Kenties kaupallisille (ja miksei
>muillekin) moduuleille voisi laatia kansainvälisen luokitusjärjestelmän,
>mutta miten siitä saataisiin sitten sellainen, että "adult theme
>handling" ei suorastaan houkuttelisi kakaroita niitä ostamaan, onkin
>sitten se vaikeampi kysymys, kuten levy- ja elokuvateollisuus on
>todistanut jo vuosien ajan. Ei se mahdotonta ole, siinä pitäisi vaan
>viisaiden päiden lyödä yhteen ja miettiä asiaa.
Minustahan on siis niin, että noiden varoitusten tarkoitus on informoida
*vanhempia* siitä, mitä niiden lapset puuhailee. Pelifirman tms
vastuulla ei ole rajoittaa materiaaliaan vain tiettyjen ikäluokkien
käyttöön, sen vastuulla on vain informoida ihmisiä siitä, mille
ikäluokalle peli soveltuu. Vanhempien ja muiden vastuullisten tehtävä on
sitten huolehtia natiaistensa kulutustottumuksista...:)
>Jankatätihän voisi johtaa aiheesta käytävää paneelikeskustelua
>Ropeconissa, saataisiin siihen mukaan vaikka Steve-setä ja Unca Richard.
>Ehkä jotain tulostakin saataisiin aikaiseksi. Mä voin hankkia Jankalle
>kukkahatun.
Mä olen huono puheenjohtaja. Mut jos hankit sen kukkahatun ja Steve- ja
Richard-sedät ja puheenjohtajan, mä voin *osallistua* siihen paneeliin.
Kukkahattu päässä.
(Oh dear, mitä lupauksia sitä ihminen tekee.)
ja...@iki.fi
> Eääh, nyt ei ymmärrä -- mikä sinänsä ei varmaan tule kellekään
>yllätyksenä, mutta kuitenkin. Mitä ihmettä? On hyväksyttävämpää ja
>kiltimpää tappaa kasapäin porukkaa miekalla kuin pyssyllä? "Tapa porukat
>ja ota niiden aarteet" on kivempi teema kuin "tapa porukat ja ota niiden
>fyffet"? Ei kai nyt sentään? =)
Luit jo varmaan vastaukseni, mutta kertauksen omaisesti sanottakoon
vielä, että joo, on ihan sama, tappaaks pahiksia pyssyllä vai miekalla.
Sinänsä on erikoista, että kun sanoo, että "kyberpunk ei mielestäni ole
lasten genre", todistettavasti enimmäkseen järjissään olevat isommat
ihmiset sanoo, että "sama kai tappaaks pyssyllä vai miekalla". Jos ns.
aikuiset saa kyberpunkista tuon verran irti, voisi kuvitella ettei ole
olemassa juuri mitään riskiä, että lapset hahmottaisivat niitä rajumpia
teemoja... ;)
Janos Honkonen
news:3935242A...@helsinki.fi...
> Jankatätihän voisi johtaa aiheesta käytävää paneelikeskustelua
> Ropeconissa, saataisiin siihen mukaan vaikka Steve-setä ja Unca Richard.
> Ehkä jotain tulostakin saataisiin aikaiseksi. Mä voin hankkia Jankalle
> kukkahatun.
Kädet tärisevät! Jalat tuntuvat keitetyltä spagetilta! d20:n kokoiset
hikikarpalot puristuvat otsalle!
...voi luoja, ei taas tätä kiusausta ilmoittautua ropeconin paneeliin...
Janos Honkonen
> Sinänsä on erikoista, että kun sanoo, että "kyberpunk ei mielestäni ole
> lasten genre", todistettavasti enimmäkseen järjissään olevat isommat
> ihmiset sanoo, että "sama kai tappaaks pyssyllä vai miekalla". Jos ns.
> aikuiset saa kyberpunkista tuon verran irti, voisi kuvitella ettei ole
> olemassa juuri mitään riskiä, että lapset hahmottaisivat niitä rajumpia
> teemoja... ;)
Ei, kun kyseessä oli mun osaltani inhottava flashbacki niiltä ajoita kun
tein roolipeliesittelyjä kirjakaupoissa ympäri maata... Yleensä siinä
ropehyllyn vieressä törmäsi ihan mukavaan porukkaan, mutta sitten oli joka
paikassa tämä yksi henkilötyyppi, geneerinen 12-15 v. roolipelaaja, joka
liimautui kylkeen ja halusi välttämättä kertoa koko päivän, kuinka heidän
peliporukalla kaikki on kyberoitu / loitsittu siihen kuntoon että vain
päälle putoava vuori tappaa ja sillonkin vaan jos epäonnistuu dex-heitossa,
ja kuinka heillä on Lamborghini varustettuna neljällä gatlingilla ja
kertasingolla / vorpal sword +20 of whatever-slaying ja kuinka heidän
hahmonsa tappoivat niin pirusti jengiläisiä / kaartilaisia / tankkeja /
lohikäärmeitä. Kolmannen kerran jälkeen alkoi edustushymy väkinäistyä kun
innokas esiteini puski kohti.
Loppujen lopuksi musta nykyään tuntuu, että kyllä sellainen nuori
pelaajasakki saa hack'n'slahsia ja mussukointia aikaan vaikka Bunnies &
Burrowsista.
Susi
<ja...@iki.fi> wrote in message news:8h5rh6$3es$2...@oravannahka.helsinki.fi...
> Sinänsä on erikoista, että kun sanoo, että "kyberpunk ei mielestäni ole
> lasten genre", todistettavasti enimmäkseen järjissään olevat isommat
> ihmiset sanoo, että "sama kai tappaaks pyssyllä vai miekalla". Jos ns.
> aikuiset saa kyberpunkista tuon verran irti, voisi kuvitella ettei ole
> olemassa juuri mitään riskiä, että lapset hahmottaisivat niitä rajumpia
> teemoja... ;)
Hum? Olenko nyt vain hidas, vai onko joku erityinen syy, miksi niitä
kyberpurkan 'rajumpia teemoja' ei voi käsitellä fantsussakin? Kyse on kai
kuitenkin enemmän pelin raadollisuusasteesta kuin genrestä.
--Susi
Lauri C. Gardner
Haluasin huomauttaa kaikille etta tata threadia lukee nuoremmat ja pyydan
kaikkien muiden puolesta etta joudutte kahlamaan nain monen viestin lapi.
Itse aloitin D&D:lla ja minusta se on ihan hyva peli, ihan oikeasti.
Itsella on monia hyvia muistoja siita, kun aloitin silla pelilla.
Elikka, kannattaa kokeilla.
P.S. Missa oikein asutte? Se useimmiten auttaa vahan kokeneempien
pelaajien/pelijohtajien loytamiseen, jos teita kiinnostaa se.
--
Lauri Gardner
Ropettaen vuodesta '92
mvpa...@cc.hut.fi
> skenaariot ostaa/suunnittelee. Kenties kaupallisille (ja miksei
> muillekin) moduuleille voisi laatia kansainvälisen luokitusjärjestelmän,
> mutta miten siitä saataisiin sitten sellainen, että "adult theme
> handling" ei suorastaan houkuttelisi kakaroita niitä ostamaan, onkin
> sitten se vaikeampi kysymys, kuten levy- ja elokuvateollisuus on
> todistanut jo vuosien ajan. Ei se mahdotonta ole, siinä pitäisi vaan
> viisaiden päiden lyödä yhteen ja miettiä asiaa.
Mielenkiintoinen idea. Saattaisi toimiakin, mutta ongelmia tuosta
saattaa tulla.
Kaivoin nimittäin eilen hyllystä vanhan Harpoon-tietokonepelin. Sen
kyljessä on semmoinen joku EU-ikärajaluokitus, jonka mukaan kyseinen
peli sopii kaikille kolmivuotiaista ylöspäin. Pelin ohjekirjaa en
ole koskaan jaksanut koskaan lukea läpi, ja muutenkin se on hieman
liian monimutkainen minulle. Enkä nyt ihan kolmivuotiaskaan enää ole. B-)
Tuo luokitushan merkitsee vain sitä, onko pelissä verta ja/tai seksiä,
ei sitä onko se kyseiselle ikäryhmälle suunnattu.
Jos noihin moduuleihin saisi jonkun paremman luokituksen, joka kertoisi
niiden sisällöstä jotain konkreettisempaa, olisi ihan hyvä. Sitten voisi
laittaa jonkun "juonen taso"-kohdan myös...
Hm, aihe ja sen käsittely... Vaatii miettimistä.
mvpa...@cc.hut.fi
>> Ropeconissa, saataisiin siihen mukaan vaikka Steve-setä ja Unca Richard.
>> Ehkä jotain tulostakin saataisiin aikaiseksi. Mä voin hankkia Jankalle
>> kukkahatun.
> Kädet tärisevät! Jalat tuntuvat keitetyltä spagetilta! d20:n kokoiset
> hikikarpalot puristuvat otsalle!
> ...voi luoja, ei taas tätä kiusausta ilmoittautua ropeconin paneeliin...
Laitatko sinäkin kukkahatun päähäsi?
(Ja joo, jos joku saa minut johonkin paneeliin, lupaan tulla sinne
kukkamekossa...)
mvpa...@cc.hut.fi
> Eääh, nyt ei ymmärrä -- mikä sinänsä ei varmaan tule kellekään
> yllätyksenä, mutta kuitenkin. Mitä ihmettä? On hyväksyttävämpää ja
> kiltimpää tappaa kasapäin porukkaa miekalla kuin pyssyllä? "Tapa porukat
> ja ota niiden aarteet" on kivempi teema kuin "tapa porukat ja ota niiden
> fyffet"? Ei kai nyt sentään? =)
Hm, ainakin silloin kun minä olin pienempi, fantsu jotenkin tuntui
kiltimmältä ja kivemmalta. Tiedä sitten mistä johtuu.
Sitä paitsi, kyperissä kaikki on pahoja, fantsussa (D&D:ssä siis,
puristeille) hahmot ovat yleensä hyviä (tai lainkuuliaisia) ja tappavat
sitten pahoja (tai kaaoottisia) tyyppejä, mikä jossain mielessä
"oikeuttaa" verilöylyn.
(No joo, oli meillä kyllä LG-hahmoja jossain shadowrunissakin,
yhdet fiksut menivät räjäyttämään ison varaston täynnä huumeita, kun
ne ei keksineet mitään käyttöä niille, kun eivät itse vetäneet.
Oma jengiläishahmoni repi pelihousunsa tästä kuultuaan, kaikki
hahmot kun olisivat eläneet (lyhyen) loppuelämänsä herroiksi
myyntituloilla...)
Eikä fantsupeleissä yleensä ole kauheasti huumesekoiluja ja "pimeää"
maailmaa muutenkaan. Ehkä se on parempi, kun paha on konkretisoitu
pahoihin ököihin ja aina voi mennä kotilinnaan takan ääreen jos tuntuu
pahalta. Jos tietäisin jotain psykologiasta, sanoisin että tämä hyvä,
pelkojen ja pahuuden kohtaamista pitää treenata, mutten tiedä niin
en sano. B-)
--
Mikko "Örkit syö pikkulapsia, kyllä niitä saa tappaa" Parviainen
mvpa...@cc.hut.fi
> Hum? Olenko nyt vain hidas, vai onko joku erityinen syy, miksi niitä
> kyberpurkan 'rajumpia teemoja' ei voi käsitellä fantsussakin? Kyse on kai
> kuitenkin enemmän pelin raadollisuusasteesta kuin genrestä.
Totta kai voi. Toisaalta, luepa vaikka D&D ja CP2020. Tyylissä on
pienoinen ero, tai oli silloin kun minä niitä luin.
Pienenä niitä pelattiin kuten kirjassa lukee. Tai no, johonkin pisteeseen
asti.
Kai niitä tummia fantsujakin löytyy, mutta en kovin moneen ole
törmännyt.
Shadowrun taas joskus on kyllä ihan hupicyberiä. Ai, mut sehän onkin
fantsua, eli pahiksia saa tappaa miekalla. Vaikeeta...
--
Mikko Parviainen
ja...@iki.fi
> Tosin minun on pakko sanoa, että huumeiden käyttö tai muut
>perinteisen kyberpunkjutut eivät kyllä minusta ole sen korruptoivampia...
>äh, paha sana, tuosta tulee helposti väärä kuva. Sanotaan haitallisempia
>teemoja kuin mitkään muukaan.
Sadannen kerran, ei se teema vaan sen käsittely.
>hei"-linjalle, mutta se, miten se sitten kääntyy käytökseksi oikeassa
>elämässä, onkin asia erikseen. Tässä vaiheessa mukaan tulevat kotikasvatus
>ja muut vastaavat asiat.
<snip>
>Toisaalta, minä sallisin muutenkin pennuille aika paljon asioita, joten en
>varmasti edusta keskivertovanhempia. =)
Ehkä hiukan yllättäen minäkin todistetusti kuulun siihen
kasvatussuuntaan, joka antaisi omien lastensa kuulla ja nähdä aika
paljon sellaista, mitä keskivertovanhempi ei antaisi. Ero on kuitenkin
siinä, että minusta sillä, että lasta ei erityisesti suojata esimerkiksi
ilkeyden, huumeiden, kieroutuneiden motiivien, julmuuden tai
epäoikeudenmukaisuuden olemassaololta ja sillä, että hän pelaa aikuisten
valvomatta pelejä, joissa näitä asioita pidetään (tai lapsi tulkitsee
pidettävän) ihannoitavina ja c00leina, on helvetillinen ero. Go figure.
:)
Heli Kinnunen
<skandit uupuu, koittakaa kestaa ;)>
>Eikä fantsupeleissä yleensä ole kauheasti huumesekoiluja ja "pimeää"
>maailmaa muutenkaan. Ehkä se on parempi, kun paha on konkretisoitu
>pahoihin ököihin ja aina voi mennä kotilinnaan takan ääreen jos tuntuu
>pahalta. Jos tietäisin jotain psykologiasta, sanoisin että tämä hyvä,
>pelkojen ja pahuuden kohtaamista pitää treenata, mutten tiedä niin
>en sano. B-)
Herravarjele :) Yhdessa vaiheessa meidan Keski-maa-kampanjaa liki puolet
hahmoista oli narkkareita (galenas, tukamur ja muut mukavat yrtit), yksi
veti Dunlendingien viskia kuin sieni ja aina kun vastaan tuli jokin
eksoottinen yrtti, jota ei heti tunnettu, niin pitihan sita kokeilla. Pahin
narkkis yritti jopa huumepaissaan kaannyttaa hevostaan narkomaniaan.
Tasta Tolkien ei varmaan koskaan puhunut ;) Sita vaan ihmetellaan aina
kovasti, etta miten se Galenas-yrtti eli *piippukessu* vaikuttaa saantojen
mukaan kuin marihuana.... tietaako ICE:n vaki jotain mita kirjat eivat sano?!?
:)
Taytyy sanoa etta ei kay GM'aa aina kateeksi kun joutuu keksimaan varikkaita
halluja sille narkomaanipuolelle partysta. Krapula-aamujen kuvaukset ovat
jo legenda ;)
--
Heli Kinnunen (dar...@cc.jyu.fi)
URL: http://www.jyu.fi/~darkelf/index.html
ja...@iki.fi
>Hum? Olenko nyt vain hidas, vai onko joku erityinen syy, miksi niitä
>kyberpurkan 'rajumpia teemoja' ei voi käsitellä fantsussakin? Kyse on kai
>kuitenkin enemmän pelin raadollisuusasteesta kuin genrestä.
Toki. Huomasit varmaan, että alkuperäisessä kommentissani sanoin, että
suosittelisin lapsille ennemmin jotain *kevyttä* fantasiaa kuin
kyberpunkia. Tarkoitin tuolla keveydellä nimenomaan "tavallista
ropefantsua", jossa teemat ovat, no, kevyitä.
Ei ole mitään syytä miksi fantasiakin ei voisi käsitellä rajujakin
teemoja ja ainakin kirjallisuudessa näin usein onkin. Se, että jokin
teos kuuluu genreltään fantasian alaan ei todellakaan tee siitä sinänsä
lapsille sopivaa. :)
Minna Laine
>Humm. Ihan aloitteleville en kyllä itse suosittelisi MegaTravelleria tai
>Call of Cthulhua, MT:tä etenkään jos sääntöjen yksinkertaisuus ja
>intuitiivisuus on minkäänlainen kriteeri.
Saattaa olla makuasia mutta minusta Cthulhu voisi olla aloittelijoille
suhteellisen suositeltavakin peli. Hahmojen luonti on simppeliä ja varsinkin
jos porukka on lukenut Lovecraftia tai edes muita vuosisadan alkupuolelle
sijoittuvia dekkareita/kauhujuttuja niin maailmaan on aika helppo päästä
kiinni.
Tietysti Cthulhun _vetäminen_ ensimmäisenä pelinä saattaa olla vaikeaa mutta
on se kauhupelin tunnelmanluonti vaikeaa kokeneemmillekin. ;)
Minna "Meira" Laine
mvpa...@cc.hut.fi
> Ei ole mitään syytä miksi fantasiakin ei voisi käsitellä rajujakin
> teemoja ja ainakin kirjallisuudessa näin usein onkin. Se, että jokin
> teos kuuluu genreltään fantasian alaan ei todellakaan tee siitä sinänsä
> lapsille sopivaa. :)
Tai pahimmassa tapauksessa edes aikuisille sopivaa. Yritin eilen aloittaa
"Pahan perintö"-nimistä kirjaa. Ei pystynyt, ei tuommoinen tuuba voi
olla kenellekään sopivaa...
Okei, käännös vaikutti paljon (pääsin "mannunvartijaan" asti, keksikääs
mikä se on alkukielellä), mutta ei tuossa paljon muutakaan hurraamista
ollut.
Tai no, ehkä tuo oli sitten sitä "kevyttä d&d-fantasiaa" tai jotain. Ja
minä liian raskas...
mvpa...@cc.hut.fi
> In article <8h7i1r$65job$3...@midnight.cs.hut.fi>, <mvpa...@cc.hut.fi> wrote:
> <skandit uupuu, koittakaa kestaa ;)
Parempi sekin kuin aaltosulkuja, kestetään. B-)
>>Eikä fantsupeleissä yleensä ole kauheasti huumesekoiluja ja "pimeää"
>>maailmaa muutenkaan. Ehkä se on parempi, kun paha on konkretisoitu
>>pahoihin ököihin ja aina voi mennä kotilinnaan takan ääreen jos tuntuu
>>pahalta. Jos tietäisin jotain psykologiasta, sanoisin että tämä hyvä,
>>pelkojen ja pahuuden kohtaamista pitää treenata, mutten tiedä niin
>>en sano. B-)
> Herravarjele :)
Voisi tarkentaa joo. Sanan "fantsupeleissä" voisi korvata ilmaisulla
"alle kaksitoistavuotiaiden pelaamissa fantsupeleissä" tai jotain.
Oli siis tarkoitus sanoa, että fantasiassa on paljon helpompaa löytää
se turvapaikka kuin paranoidissa cyberissä. Ehkä, ja silloin jos pelaa
kuten D&D:n sääntökirjassa lukee.
> Yhdessa vaiheessa meidan Keski-maa-kampanjaa liki puolet
> hahmoista oli narkkareita (galenas, tukamur ja muut mukavat yrtit), yksi
> veti Dunlendingien viskia kuin sieni ja aina kun vastaan tuli jokin
> eksoottinen yrtti, jota ei heti tunnettu, niin pitihan sita kokeilla. Pahin
> narkkis yritti jopa huumepaissaan kaannyttaa hevostaan narkomaniaan.
No, sittemmin kyllä jossain D&D:ssä tulin mukaan kampanjaan tilanteessa,
jossa yksi hahmoista oli juottanut toiselle jotain kivaa sienijuomaa
majatalossa. Aina voi antaa kaverille halluja...
(Majatalon ovi sitten tukittiin sen eteen nostetulla kuuden metrin
korkuisella ja metrin paksuisella kiviseinällä, ettei kukaan karkaa.
Rääh sitäkin kampanjaa...)
Mikko Rintasaari
: Mikko Rintasaari wrote in message <8h1h3q$r2k$1...@ousrvr3.oulu.fi>...
: -Tuukka
Ok. Korjaan väittämääni hieman. Ultima Thule ei todellakaan paljoa
selittele sitä mitä roolipelaaminen on ja miten siihen pääsisi käsiksi.
Kuitenkin jos aloittelevalla GM:llä on jo itsellään pelikokemusta sopii UT
minusta hienosti oman kampanjan rakentelun rungoksi.
-Adept
**** - Hey ape, your planet is dying - ****
Gnizhak
Sami Kivela <lha7...@kyamk.fi> wrote in message
news:8F473042CS...@193.167.57.6...
> watc...@no.more.spam.iki.fi wrote in <8h70mu$jfr$1...@tron.sci.fi>:
> > Tosin minun on pakko sanoa, että huumeiden käyttö tai muut
> >perinteisen kyberpunkjutut eivät kyllä minusta ole sen
>
> koskaan käytä ainakaan perussääntöjen kamoja--jopa Smash, joka
> laskettaisiin kaiketi CP:n maailman kokikseksi on sen verran tylyä
> tavaraa ettei sen käytössä ole mitään pointtia.
>
Kyllä meillä noin satunnaisesti hahmonluontivaiheessa GM saattoi päättää
jollekin hahmolle jonkin addiktion tupakanpoltosta kovempaankin kamaan.
Riippuen millainen tausta hahmolle syntyi. Se oli sitten hahmon oma asia
halusiko/kykenikö hän siitä eroon.. Esimerkkinä eräs teknohahmoni joka
kiskoi smashia pienestä pitäen. Muut vihjailivat lopettamisen suuntaan,
mutta hänelle se oli elämäntapa. Kyllähän siitä haittojakin oli, mutta
minkäs voi. Ei se kyllä hyvääkään tehnyt :>
Näitä sattuu, jotenkin siitä tuli enemmän sellainen "lande joka vetää
kuistilla kaljaa"-ilmiö kuin coolin kamankäyttäjän imagó, jos nyt sellaista
sitten jollekin voi edes tulla :>
Kalle Marjola
peli, jossa mahdollisimman vähän sääntöjä (ja nekin mahdollisimman
loogisia) ettei uusia pelaajaparkoja litistetä pelien hassuuksilla
tai liialla opeteltavalla.
Jos kaikki aloittelijoita, niin sitten joku simppeli juttu, jossa
esimerkkejä. Siltä kannalta vanha d&d on hyvä, tosin vaaroja riittää..
--
&Kalle || No rest for the wicked
Esa Hilli
Ehkä paras liike on vain kaapata joku suhteellisen mielenkiintoinen ja
ymmärrettävä peli (eli joku muu kuin Wraith) käteen ja alkaa pelaamaan-
jos sitä alkaa kovasti kelailemaan ja miettimään niin jää pian
aikomuksesksi koko homma.
Taru sormusten herrasta- seikkailupeli on ainakin yksinkertaisimmista
päästä.
Esa Hilli
On Fri, 2 Jun 2000, Lauri C. Gardner wrote:
>
> Taas tallainen. Ensinnakin kyberpunkin ja fantasian ero. Pelityyli, mikaan
> ei esta etta pelataan fantsua, -punk tyyliin (jos et usko lueppa Thieves
> World sarjaa, varsinkin alkuosaa), tai kyberpunkkia fantsu tyyliin
> (lueppahan vain Diamond Age, Neal Stephenson tai plaraa GURPS Cyberpunk).
Ihan totta.
>
> Itse aloitin CPunkkiin tutustuminen vuonna '96, ja voin sanoa
> katsellessani ymparoivia ase-lehtia, CPunk lahde materiaalia, oikeata ja
> ropea. Kylla se vaikuttaa. Talla hetkella itse tiedan enemman miten tappaa
> toisia kanssa ihmisia kuin on minusta normaalin henkilon pitaisi tietaa.
> Varsinkin kun ei pysty keskustelemaan ropettajan kanssa ilman etta
> keskutelu jossain pisteessa siirtyy aseisiin/inttiin tai talvisotaan.
Heh heh. Useimmat roolipelaajat tietävät varmasti huomattavasti enemmän
ihmisten tappamisesta kuin heille olisi hyväksi, mutta väitän kyllä että
se ei tee meistä sen väkivaltaisempia. Useimmat roolipelaajat eivät
perustavat väitteensä tappamisesta käytännön kokemuksessa joko puumiekan
heilutukseen, muovikuulaaseilla ampumiseen tai kirjoista
luettuun, oikea tuliase ei monella ole käynyt kädessäkään. Vertailun
vuoksi useimmilla pornon suurkuluttajilla on aika vähän seksiä...
>
> Minusta kyse on juuri siita etta onko se sallittua. Esimerkiksi jotkut
> hahmoistani on tayspaisia sosiopaatteja. Ne tietaa aivan tasan tarkalleen
> mita ne tekee. Mutta kuitenkin.
Mutta kun sinä et ole se hahmo.
Kaikkihan sen tietää.
>
> Lyhyesti: Minusta varsinkin nuoremmalle pelaajalle, ne eivat pysty
> prosessoimaan mita ne on tekemassa pelissa, ja kuinka se vaikuttaa heidan
> omaan psyykkeensa. Elikka ropettaminen on ihan hauskaa ja se on mainio
> harrastus, mutta on rajansa kaikessa.
Mikä sitten on se kovuuden määrä mitä nuoriso peliinsä saa, vaatii se nyt
jotain kokemusta... No niin, tottahan tuo on mutta vain tavallaan.
> Karjistaen, vetamassa Kult-roolipelia alle kakskymppisille kotona
> asuvlle, ilman etta pelaajia saastetaan miltaan.
Häh, missä?
>
> Rambling on,
> --
> Lauri Gardner
> Kukkahattuseta, palkka-armeijaan hakeva ex-siwari...
Jaa, ne päästi sinut pois sieltä.
Niilo Paasivirta
><mvpa...@cc.hut.fi> wrote:
>>Eikä fantsupeleissä yleensä ole kauheasti huumesekoiluja ja "pimeää"
>>maailmaa muutenkaan. Ehkä se on parempi, kun paha on konkretisoitu
>>pahoihin ököihin ja aina voi mennä kotilinnaan takan ääreen jos tuntuu
>>pahalta. Jos tietäisin jotain psykologiasta, sanoisin että tämä hyvä,
>>pelkojen ja pahuuden kohtaamista pitää treenata, mutten tiedä niin
>>en sano. B-)
>hahmoista oli narkkareita (galenas, tukamur ja muut mukavat yrtit), yksi
>veti Dunlendingien viskia kuin sieni ja aina kun vastaan tuli jokin
>eksoottinen yrtti, jota ei heti tunnettu, niin pitihan sita kokeilla. Pahin
>narkkis yritti jopa huumepaissaan kaannyttaa hevostaan narkomaniaan.
Kaikkein hauskin (?) tarina juuri tämän kampanjan jännittävistä yrteistä on
se, kun pari yrttien tuntijaa (Skutsi ja El Wis) oli illalla lähtenyt
leiristä katsomaan, olisiko ympäristössä (jossain päin Calenardhonia,
myöh. Rohan) mahdollisesti jotain arvokkaita tai mielenkiintoisia yrttejä.
Ja olihan siellä. Löysivät ihmeellisen, värikkään kukan, jollaista eivät
ole koskaan ennen sitä eivätkä sen jälkeen koskaan nähneet.
No, tätä yrttiähän piti tietysti kokeilla käytännössä, kun sen vaikutuksia
ei tietysti voinut tietää, kun sitä ei edes tunnistanut. Ja kokeilu
tapahtui seuraavasti: keitettiin kukasta, sekä erään hahmon (Skutsi)
jämähuume-yrteistä teetä, ja juotetaan se porukan haradilaiselle
bardille (Birhasa Ibn Tabbah eli "Hasa"). Hasa ei vielä tuntenut porukan
omalaatuista huumoria ja ryysti teen.
Tuo outo kukka aiheutti Hasan siirtymisen varjojen maailmaan, jossa valo
oli pimeyttä ja päinvastoin, ja jossa hän näki kaiken kuolleena tai
kuolevana. Jos vastaan olisi tullut vaikkapa Sormusaave, Hasa olisi nähnyt
senkin täydessä "loistossaan", ja päinvastoin.
>Taytyy sanoa etta ei kay GM'aa aina kateeksi kun joutuu keksimaan varikkaita
>halluja sille narkomaanipuolelle partysta. Krapula-aamujen kuvaukset ovat
>jo legenda ;)
Legendaarisin "morning after" lienee Skutsin herääminen Tharbadissa
katuojasta, viemäriputken huuhtelemana, leninki päällään (kyseessä oli
RUMA ja karvainen metsäläismies), hirvittävässä krapulassa ja
vieroitusoireissa. Onneksi ohikulkeva merimies tarjosi tulta huumesätkään.
Keski-maan tarinoita (myös nuo jutut) voi lukea täältä:
http://www.co.jyu.fi/~np/rpg/MERP/
(Jos nyt joku ei vielä tiennyt.)
watc...@no.more.spam.iki.fi
>Okei, käännös vaikutti paljon (pääsin "mannunvartijaan" asti, keksikääs
>mikä se on alkukielellä), mutta ei tuossa paljon muutakaan hurraamista
>ollut.
Groundskeeper, oletan?
watc...@no.more.spam.iki.fi
>watc...@no.more.spam.iki.fi wrote in <8h70mu$jfr$1...@tron.sci.fi>:
>> Tosin minun on pakko sanoa, että huumeiden käyttö tai muut
>>perinteisen kyberpunkjutut eivät kyllä minusta ole sen
>Ainakin CP2020 on varsin huumeiden vastainen, yksikään hahmo ei juuri
>koskaan käytä ainakaan perussääntöjen kamoja--jopa Smash, joka
>laskettaisiin kaiketi CP:n maailman kokikseksi on sen verran tylyä
>tavaraa ettei sen käytössä ole mitään pointtia.
Totta hitossa sen käytössä on pointtia. Tulee helvetin hyvä olo.
Eihän heroiiniakaan kukaan käytä sen vuoksi, että siinä olisi jotain
_oikeaa_ hyötyä; se tekee ihmisen keholle todella pahasti hallaa, ja
sekä vieroitusoireet että addiktion vahvuus ovat siitä vittumaisemmasta
päästä. Ongelmanahan on jälleen kerran se, että perinteisessä "mennään hei
pistään jätkille hubaa dunkkuun"-pelityylissä ei-pelitekniset vaikutukset
eivät kiinnosta porukkaa, kun niiden avulla ei voi voittaa...
Mitä itse Smashiin tulee, sen suurin ongelma on lähinnä säännöissä
mainittu naurettavan lyhyt vaikutusaika -- 1d6+1 minuuttia on lähinnä
kehno vitsi. (Ylipäätänsä CP2020:n huumausaineiden vaikutusajat ovat
täysin päin mäntyä, ja ovat selvästi suunniteltu tasan pelivaikutukset
mielessä -- "pidetään tää kesto lyhyenä että nää jätkät ei trippaile koko
seikkailun ajan." Ongelmana on se, että hinta-hyötysuhde on täysin
perseestä. Miksi joku maksaisi tonnin 2-7 minuutin rushista, varsinkin
kun sivuvaikutukset ovat niin pahoja? Heroiinista saa sentään vastinetta
rahalleen.)
Samu Pirinen
>Okei, käännös vaikutti paljon (pääsin "mannunvartijaan" asti, keksikääs
>mikä se on alkukielellä), mutta ei tuossa paljon muutakaan hurraamista
>ollut.
>
-Samu-
watc...@no.more.spam.iki.fi
>>äh, paha sana, tuosta tulee helposti väärä kuva. Sanotaan haitallisempia
>>teemoja kuin mitkään muukaan.
>Sadannen kerran, ei se teema vaan sen käsittely.
Fair enough.
CP2020:aa (ja Joona Vainion erinomaista käännöstä) lainatakseni:
"Muista: Huumet ovat vaarallisia. Jos sekoilet niiden kanssa, saat
luultavasti hahmosi hengiltä. Tai ainakin raunioitat hänet korjaus-
kelvottomaksi. Valinta on sinun.
"Ihan niinkuin oikeassakin elämässä."
Ei ainakaan minusta vaikuta kauheasti siltä, että tällaista
meininkiä ihannoitaisiin -- itse asiassa Cyberpunkin tapa käsitellä näitä
asioita on kaikesta huolimatta varsin konservatiivinen, mikä tuskin on
kauhean yllättävää, kun ajattelee, missä maassa peli on julkaistu ilman
mitään "suggested for mature players"-lätkää.
Olen myös sitä mieltä, että Cyberpunkin teemojen käsittely tuskin
on sen pahempaa kuin jossain D&D:ssä vahvasti esille tuleva "On ihan okei
tappaa jos on pakko tai tekee mieli, koska tappamisesta saa lisää ekspaa
ja kun saa tarpeeksi ekspaa, saa uuden levelin ja on parempi ihminen.
Sitäpaitsi ruumideen ryöstäminen on kivaa ja oikein!"-henkisyys. Ainakin
CP:ssä yleensä kehitetään joku muukin tekosyy ihmisten rullaamiseen kuin
"ne on hirviöitä, niitä saa tappaa."
>>Toisaalta, minä sallisin muutenkin pennuille aika paljon asioita, joten en
>>varmasti edusta keskivertovanhempia. =)
>Ehkä hiukan yllättäen minäkin todistetusti kuulun siihen
>kasvatussuuntaan, joka antaisi omien lastensa kuulla ja nähdä aika
>paljon sellaista, mitä keskivertovanhempi ei antaisi. Ero on kuitenkin
>siinä, että minusta sillä, että lasta ei erityisesti suojata esimerkiksi
>ilkeyden, huumeiden, kieroutuneiden motiivien, julmuuden tai
>epäoikeudenmukaisuuden olemassaololta ja sillä, että hän pelaa aikuisten
>valvomatta pelejä, joissa näitä asioita pidetään (tai lapsi tulkitsee
>pidettävän) ihannoitavina ja c00leina, on helvetillinen ero. Go figure.
Ks. yllä. Itse en ajatellut lähteä "aion nyt katsoa vierestä,
ettet vain rupea ihannoimaan tällaista toimintaa"-linjalle (enkä myöskään
yritä antaa ymmärtää, että sinäkään lähtisit), vaan selvittäisin tietyt
asiat. Kyllä ne asiat juttelemalla siitä sitten selviävät, kunhan asioista
vain puhutaan alusta asti järkevällä tasolla (sen sijaan että lässytetään
ja toistellaan "elä ole paha, ole hyvä"-tyylisiä ympäripyöreitä juttuja,
niinkuin kakara olisi joku ääliö, joka ei pysty käsittämään asioita
ollenkaan).
Minä antaisin melko varauksetta kakaroideni pelata CP2020:aa, ei
siinä mitään. Alle kymmenvuotiaita se tuskin edes kiinnostaisi kauheasti,
ja sen jälkeen pennuilla luultavasti rupeaisi olemaan sen verran älliä
päässä, että tajuavat, että ihmisten ampuminen ei oikeassa elämässä ole
kuulia. Jos eivät tajua, olen paska kasvattaja tai lapsissa on oikeasti
vikaa.
watc...@no.more.spam.iki.fi
>Heli Kinnunen <dar...@tukki.jyu.fi> wrote:
>> In article <8h7i1r$65job$3...@midnight.cs.hut.fi>, <mvpa...@cc.hut.fi> wrote:
>> <skandit uupuu, koittakaa kestaa ;)
>Parempi sekin kuin aaltosulkuja, kestetään. B-)
H|h. Aaltosuluthan ovat kauniita ja mielest{ni parasta, mit{
internetiss{ voi n{hd{. =)
No, ehkä ei.
mvpa...@cc.hut.fi
No niinpä onkin. Saksaksi AD&D:ssä tuo on sitten "Waldläufer", eli
jotakuinkin "metsäjuoksija". B-)
Heli Kinnunen
Niilo Paasivirta <n...@horus.co.jyu.fi> wrote:
>Kaikkein hauskin (?) tarina juuri tämän kampanjan jännittävistä yrteistä on
>se, kun pari yrttien tuntijaa (Skutsi ja El Wis) oli illalla lähtenyt
>leiristä katsomaan, olisiko ympäristössä (jossain päin Calenardhonia,
>myöh. Rohan) mahdollisesti jotain arvokkaita tai mielenkiintoisia yrttejä.
>Ja olihan siellä. Löysivät ihmeellisen, värikkään kukan, jollaista eivät
>ole koskaan ennen sitä eivätkä sen jälkeen koskaan nähneet.
>
>No, tätä yrttiähän piti tietysti kokeilla käytännössä, kun sen vaikutuksia
>ei tietysti voinut tietää, kun sitä ei edes tunnistanut. Ja kokeilu
>tapahtui seuraavasti: keitettiin kukasta, sekä erään hahmon (Skutsi)
>jämähuume-yrteistä teetä, ja juotetaan se porukan haradilaiselle
>bardille (Birhasa Ibn Tabbah eli "Hasa"). Hasa ei vielä tuntenut porukan
>omalaatuista huumoria ja ryysti teen.
>
>Tuo outo kukka aiheutti Hasan siirtymisen varjojen maailmaan, jossa valo
>oli pimeyttä ja päinvastoin, ja jossa hän näki kaiken kuolleena tai
>kuolevana. Jos vastaan olisi tullut vaikkapa Sormusaave, Hasa olisi nähnyt
>senkin täydessä "loistossaan", ja päinvastoin.
...ja bardi kun oli, niin teki laulun 'Musta aurinko nousee' kun vaikutukset
eivät ollet kadonneet vielä aamullakaan. Touche, Hasa, touche. ;)
>Legendaarisin "morning after" lienee Skutsin herääminen Tharbadissa
>katuojasta, viemäriputken huuhtelemana, leninki päällään (kyseessä oli
>RUMA ja karvainen metsäläismies), hirvittävässä krapulassa ja
>vieroitusoireissa. Onneksi ohikulkeva merimies tarjosi tulta huumesätkään.
Hyvä luoja. Muisti on tehnyt valikoivaa unohtamista ja unohtanut kokonaan
tuon episodin. Mutta eipä olekaan minun hahmoni ja eihän *minun* hahmollani
ole paheita, eihän. ;) (Paitsi mitäpä nyt vain lähellä itsemurhaa käyvä
vietti hyökkiä jokaisen peikon, örkin ja muiden Mörkkiksen ötököiden kimppuun
totaalioffensen kera. Ja vakaa päätös päästä rahasta eroon kylvämällä
sitä ympäri Keski-maan kaupunkeja ja kyliä. Eli siis se tavallinen seikkailijan
luonne ;)
Susi
<mvpa...@cc.hut.fi> wrote in message
news:8h7i8o$65job$4...@midnight.cs.hut.fi...
> Susi <su...@artic.net> wrote:
>> Hum? Olenko nyt vain hidas, vai onko joku erityinen syy, miksi niitä
>> kyberpurkan 'rajumpia teemoja' ei voi käsitellä fantsussakin? Kyse on kai
>> kuitenkin enemmän pelin raadollisuusasteesta kuin genrestä.
>
> törmännyt.
Vaikkapa Warhamster, ainakin sellaisena kuin minä olen sitä nähnyt
vedettävän -- maailma jossa kaikki vähääkään erilainen on todennäköisesti
vaarallista ja vihamielistä ei voi olla kovin kiva paikka elää. Tämähän
väitetysti kirjoitettiin aluperin kauhufantsuksi, mitä tuo perusasenne
ympäröivään maailmaan kyllä heijasteleekin.
Inhorealismi ja pikkusieluisuus istuvat mun silmäni mukaan fantsuun
vähintään yhtä hyvin kuin kyberiin, varsinkin jos pyritään vetämään peliä
edes jokseenkin uskollisesti keskiajan sosiaalihistorialle eikä vain
Legendaarisena Seikkailuna. Tämä on mun mielestäni enemmän pelinjohtajasta
kuin genrestä riippuva ominaisuus -- tai sitten mulle on vain osunut
käsittämätön värisuora pelinjohtajia, jotka tekevät maailmasta mieluummin
tulkinnan kuin materiaalien mukaisen (Funk-vampire? AD&D meets Salvador Dali
/ Poison Elves? Välillä mietityttää, että mitäköhän sieniä nää miehet syö
kirjoittaessaan=).
--Susi
Susi
<ja...@iki.fi> wrote in message news:8h80v7$ehj$1...@oravannahka.helsinki.fi...
> Susi wrote:
>>Kyse on kai kuitenkin enemmän pelin
>>raadollisuusasteesta kuin genrestä.
>
> suosittelisin lapsille ennemmin jotain *kevyttä* fantasiaa kuin
> kyberpunkia. Tarkoitin tuolla keveydellä nimenomaan "tavallista
> ropefantsua", jossa teemat ovat, no, kevyitä.
Joo, huomasin. Sisänsä älähdys oli kai hieman epätäsmällinen, että mua
ärsyttää lähinnä tää yleismaailmallinen perusolettamus, että fantsu on
kevyttä ja harmitonta kun taa kyber on ilkeää ja likaista. Väärin. Kyberissä
on edes teoriassa olemassa sellaiset käsitteet kuin tasa-arvo ja ihmisarvo;
se ei sisällä esimerkiksi aatelisluokan olemassaolon mahdollistavaa
perusoletusta siitä, että joillakin on oikeus käskeä koska he ovat
syntyperäisesti parempia ihmisiä. Kyberissä arvot voidaan määritellä hyvin
pitkälle sen pohjalta, kuinka pitkälle hahmo pystyy kantaansa pönkittämään
(eli tulivoima, vaikutusvalta tai raha auttaa kenen tahansa asemaa);
feodaaliyhteiskunnassa arvot ovat ja pysyvät, vastaanpulikoijille tulee
turpiin. Tai pitäisi. Vituttaa, että suurin osa kirjailijoista ja
pelintekijöistä käsittää fantasiakeskiajan linjoilla 90-luku goes Camelot.
Fantasia, jos viitsii edes vähän ajatella keskiaikaisen yhteiskunnan
sosiaalisia realiteetteja (jotka varsinkin peleistä usein heivataan kun ne
ei oo kivoja), on vähintään yhtä julma genre kuin keskiverto kyberpunk.
Musta on todella sääli, että useammat ihmiset ei kirjoita/pelauta tältä
pohjalta. Vakavissaan, moniko fantsuhahmo on koskaan saanut turpiin
kunnioituksen puutteesta, jumalanpilkasta tai aatelisena esiitymisestä?
> Ei ole mitään syytä miksi fantasiakin ei voisi käsitellä rajujakin
> teemoja ja ainakin kirjallisuudessa näin usein onkin. Se, että jokin
> teos kuuluu genreltään fantasian alaan ei todellakaan tee siitä sinänsä
> lapsille sopivaa. :)
Allekirjoitan. En mä ole eri mieltä sun vaan maailman kanssa=).
--Susi
mvpa...@cc.hut.fi
> <mvpa...@cc.hut.fi> wrote in message
> news:8h7i8o$65job$4...@midnight.cs.hut.fi...
>> Susi <su...@artic.net> wrote:
>>> Hum? Olenko nyt vain hidas, vai onko joku erityinen syy, miksi niitä
>>> kuitenkin enemmän pelin raadollisuusasteesta kuin genrestä.
>> törmännyt.
> Vaikkapa Warhamster, ainakin sellaisena kuin minä olen sitä nähnyt
> vedettävän -- maailma jossa kaikki vähääkään erilainen on todennäköisesti
> vaarallista ja vihamielistä ei voi olla kovin kiva paikka elää. Tämähän
> väitetysti kirjoitettiin aluperin kauhufantsuksi, mitä tuo perusasenne
> ympäröivään maailmaan kyllä heijasteleekin.
Warhamsteriin roolipelinä en olekaan koskaan enemmälti tutustunut.
Kiitos esimerkistä. (Veripaljua ei taideta laskea roolipeliksi... B-)
Pitäisi varmaan joskus katsella.
Sinänsä, Harn vaikuttaa kyllä joskus aika tummalta, tai ehkä siinä vaiheessa
kun hahmot kuolevat tulehduksiin sun muuta...
Susi
<mvpa...@cc.hut.fi> wrote in message news:8hd4h4
>> Vaikkapa Warhamster, ainakin sellaisena kuin minä olen sitä nähnyt
>> vedettävän -- maailma jossa kaikki vähääkään erilainen on todennäköisesti
>> vaarallista ja vihamielistä ei voi olla kovin kiva paikka elää. Tämähän
>> väitetysti kirjoitettiin aluperin kauhufantsuksi, mitä tuo perusasenne
>> ympäröivään maailmaan kyllä heijasteleekin.
>
> Warhamsteriin roolipelinä en olekaan koskaan enemmälti tutustunut.
> Kiitos esimerkistä. (Veripaljua ei taideta laskea roolipeliksi... B-)
> Pitäisi varmaan joskus katsella.
Suosittelen. Oikein kelpo tekele, lukuunottamatta tekijöiden ajoittaisia
huonoa huonompia nimiletkauksia (vaikka rikollispomo Edam Gouda, tunnetaan
myös nimellä the Big Cheese...).
> Sinänsä, Harn vaikuttaa kyllä joskus aika tummalta, tai ehkä siinä
vaiheessa
> kun hahmot kuolevat tulehduksiin sun muuta...
Joo, tää tuli myös mieleen. Jopa niin trash idea kuin Deadlands olisi
luultavasti varsin hieno jos sitä vedettäisi riittävällä paatoksella ja
otsanrypistyksellä. Okkultistinen villi länsi on perusteellisen pimeä
idea=).
--Susi
Janne Aho
<mvpa...@cc.hut.fi> wrote:
>
> Sinänsä, Harn vaikuttaa kyllä joskus aika tummalta, tai ehkä siinä
vaiheessa
> kun hahmot kuolevat tulehduksiin sun muuta...
>
> Mikko Parviainen
>
Siis mitä tummaa/synkkää siinä on että ollaan mahdollisimman realistisia.
Hārn on vain mahdollisimman tarkka kuvaus keskiaikaisista realiteeteistä
pienellä fantasialla höystettynä aivan mahtava peli itse asiassa, vaikkakin
julkaisija yrittää tehdä siitäkin kaiken kansan ropea, onneksi Grosby
julkaisi oman versionsa, joka jatkaa vanhaa linjaa.
Humakt
ja...@iki.fi
>Tai pahimmassa tapauksessa edes aikuisille sopivaa. Yritin eilen aloittaa
>"Pahan perintö"-nimistä kirjaa. Ei pystynyt, ei tuommoinen tuuba voi
>olla kenellekään sopivaa...
Haluan muuten valittaa. Yritin ostaa n. 10-vuotiaalle kummipojalle
lahjaksi kirjaa, tarkoituksena indoktrinoida poitsu lukemaan scifiä ja
fantasiaa. Olin ajatellut, että ostan jonkun hyvän fantsukirjan, josta
itse pidin pienenä - niinku vaikka LeGuinin Maameren velhon tai Cooperin
Pimeä nousee -sarjaa.
Mutta mutta. Ei ollut missään Helsingin isossa kirjakaupassa mitään
kelvollista. Tarjolla oli joko huonosti käännettyä 26-osaista
hömppäfantsusarjaa taikka suomalaisia lättänöitä "kaks poikaa joutuu
vahingos fantsumaahan" tai "kolme lasta pelastaa tulevaisuuden
totalitaarisen yhteiskunnan" -lätinöitä, joissa ei ollut kerrassaan
mitään omaperäistä eikä kielessäkään kehumista. Astrid Lindgreniä oli
muutama kirja, mutta kun ne on pojalla jo ja se pitää niitä kai sitä
paitsi "lastenkirjoina" niin se ei tullut kyseeseen...;)
En sitten ostanut fantasiaa enkä scifiä vaan ihan muun lahjan. Mutta
suututti kyllä, perkele.
Onko kellään mitään vihjeitä, mitä lapsukaiselle voisi nykymaailmassa
kaupasta saada? Pitäisi olla semmoinen lapsille sopiva kirja, joka on
sen verran laadukas, että viihdyttää aikuistakin, jos noin intuitiivisia
kriteerejäni yrittäisin saada muotoiltua paperille.
Jatkot shk.sf:ään kun sinne kerta kuuluvat.
ja...@iki.fi
> Ks. yllä. Itse en ajatellut lähteä "aion nyt katsoa vierestä,
>ettet vain rupea ihannoimaan tällaista toimintaa"-linjalle (enkä myöskään
>yritä antaa ymmärtää, että sinäkään lähtisit), vaan selvittäisin tietyt
>asiat. Kyllä ne asiat juttelemalla siitä sitten selviävät, kunhan asioista
>vain puhutaan alusta asti järkevällä tasolla (sen sijaan että lässytetään
>ja toistellaan "elä ole paha, ole hyvä"-tyylisiä ympäripyöreitä juttuja,
>niinkuin kakara olisi joku ääliö, joka ei pysty käsittämään asioita
>ollenkaan).
Menee jo niin sivuun ryhmän aiheesta, että pitäisi kai lopettaa. Enpä
silti lopeta...:)
Se, että sanoin, että on asioita, mitä en antaisi lasteni tehdä aikuisen
valvomatta ja että näihin kuuluvat tiettyihin genreihin kuuluvat
roolipelit (ja elokuvat ja kirjat...), ei toki tarkoita, että haluaisin
seista vieressä vahtimassa koko ajan kun kakarat pelaa. Lapsen ikäisillä
"valvonnaksi" tuppaa riittämään se, että aikuinen tietää mistä pelissä
on kyse ja silloin tällöin juttelee pelitapahtumista lasten kanssa.
En minä ole juuri ollenkaan huolissani sellaisista lapsista, joiden
vanhemmat tuntevat ko. genret itsekin ja tietävät mitä roolipelaaminen
on ja osaavat keskustella lasten kanssa pelin herättämistä asioista...
Suurimmalla osalla roolipelaajista ei vain satu vielä olemaan tällaisia
vanhempia. Jo scifin ja fantasian harrastuskin on meidänkin ikäpolvessa
vielä aika harvinaista, puhumattakaan jostain meidän vanhempien
ikäisistä ihmisistä.
Sen sijaan minua kyllä huolettaa ihan oikeasti se, että monien
roolipelaavien lasten vanhemmilla ei ole sen vertaa hajua lastensa
harrastuksesta, että pystyisivät sen teemoilta tuohon mainitsemaasi
järkevällä tasolla juttelemiseen. Esimerkiksi tuntuu usein siltä, että
lasten vanhemmille on hyvin epäselvää se, mitä tapahtuu pelissä oikeasti
ja mitä vaan leikisti. Tällaisessa tilanteessa päädytään vähän turhan
helposti siihen, että vanhempien kielteinen tai kauhisteleva asenne vain
ruokkii pahojen juttujen cooliutta.
Toisin sanoen: jos minun hypoteettiset lapseni omatoimisesti päätyisivät
pelaamaan jotain, mitä en sinänsä pidä lapsille sopivana, en toimisi
toki siten, että kieltäisin ko. pelin kokonaan, vaan yrittäisin
ennemminkin päästä juttelemaan pelin teemoista järkevästi jne. En
kuitenkaan silti *suosittelisi* lapselle ekaksi peliksi sellaista, mitä
en pidä lapsille sopivana tai suositeltavana, vaan jos joku lapsi
kysyisi minulta, että mitä peliä kantsis pelata, suosittelisin (minusta
sopivia) lastenpelejä.
On kuitenkin ainakin yksi asia, minkä saattaisin kieltääkin: minun
keskiverto 12-vuotiaani ei todellakaan lähtisi viikonlopun mittaiseen
cyberlarppiin, jossa järjestäjien ja osallistujien keski-ikä on 17
vuotta. Sellaiseen, missä järjestäjien keski-ikä on 25 vuotta saattaisi
lähteäkin, mutta vasta sitten kun olen keskustellut järjestäjien kanssa,
ja tuskin sittenkään...
Paha, rajoittava ja kukkahattuinen äiti minusta siis saattaisi tulla.
Too bad. :)