Perusteluja larpin vihaajilta
Erik Johan Forsstrom
varmaan tule aikoihin pelaamaankaan.
Haluaisin kuitenkin tietää, että mikä
teitä muita oikein ärsyttää larppaamisessa? No bofferitaistelut ovat
itsestään selvyys... Liittyykö larppiin jokin ikävä stereotypia, joka
karkottaa kaikki tai jotain vastaavaa? Missä oikein mättää?
Tämä vain tuli mieleeni, kun luin tuota PJ-kilta -threadia. Siihen kun jos
haluaisi kuulua, niin ei saisi pelata larppia oikeastaan ollenkaan. Vai
ymmärsinkö väärin. Elikkä jos joku, joka on vannoutunut larpin vastustaja,
voisi vähän selittää miksi mielellään hautaisi koko genren.
Kalle Marjola
> Tämä vain tuli mieleeni, kun luin tuota PJ-kilta -threadia. Siihen kun jos
> haluaisi kuulua, niin ei saisi pelata larppia oikeastaan ollenkaan. Vai
> ymmärsinkö väärin. Elikkä jos joku, joka on vannoutunut larpin vastustaja,
> voisi vähän selittää miksi mielellään hautaisi koko genren.
Larpit korruptoivat mielen ja tahdon. Ennenkuin edes huomaat, on PJ
viemässä koko ryhmää metsään hyppimään muoviset suippokorvat päähän
liimattuina. PJ-kilta ei voi ottaa riskejä.
--
&Kalle || No rest for the wicked
Matti Koskinen
Erik Johan Forsstrom <fors...@hytti.uku.fi> wrote in message
news:8f5qjo$hfk$1...@luotsi.uku.fi...
> Haluaisin kuitenkin tietää, että mikä
> teitä muita oikein ärsyttää larppaamisessa? No bofferitaistelut ovat
> itsestään selvyys... Liittyykö larppiin jokin ikävä stereotypia, joka
> karkottaa kaikki tai jotain vastaavaa? Missä oikein mättää?
Larppaajat ovat äänekkäitä ja hupsuja. Sanalla sanoen hörhöjä.
--
Matti Koskinen (mkos...@nettilinja.fi)
___
"And some certain significance lurks in all things, else all things are
little worth, and the round world itself but an empty cipher..."
-Herman Melville: Moby Dick
Heli Kinnunen
Erik Johan Forsstrom <fors...@hytti.uku.fi> wrote:
>Ensiksikin. Minä EN ole larppaaja. Ikinä en ole sitä pelannut, enkä
>varmaan tule aikoihin pelaamaankaan.
>
>teitä muita oikein ärsyttää larppaamisessa? No bofferitaistelut ovat
>itsestään selvyys... Liittyykö larppiin jokin ikävä stereotypia, joka
>karkottaa kaikki tai jotain vastaavaa? Missä oikein mättää?
>
>haluaisi kuulua, niin ei saisi pelata larppia oikeastaan ollenkaan. Vai
>ymmärsinkö väärin. Elikkä jos joku, joka on vannoutunut larpin vastustaja,
>voisi vähän selittää miksi mielellään hautaisi koko genren.
Minäkään en ole larppaaja enkä kovin äänekäs larpin "vastustaja"
(juputan vain hiljaa nurkassa silloin tällöin), mutta eiköhän sitä voine
yrittää arvailla mikä "larpin vastustajia" jurpii.
1. Televisiosta tulee aina kivoja (?) dokumentteja larppaajista. Puvut
päällä riehutaan pitkin metsää ja ollaan niin erilaisia. Tauno Tavallinen
katsoo televisiota ja kun kaveri kertoo Tauno Tavalliselle olevansa
roolipelaaja, niin Taunohan tietenkin heti kysyy kaikkea niista poffereista
ja puvuista ja eikö se nyt ole vähän lapsellista? Tauno Tavallisia on noin
50 Roolipelaajan tuttavapiirissä. Ärsyyntymiskynnys alenee, kun samat
kysymykset kuulee 50 kertaa ja 50 kertaa selittää pöytäpelin eron
larppaamiseen. Tavallisesta pöytäpelaamisesta ei televisio dokumenttia
tee (mikä itse asiassa taitaa olla ihan hyvä juttu, tekisivät sen vain
pieleen kuitenkin).
2. Larpeissa tapaa pipipäitä, joita vaan pitää sietää. Pöytäpelistä
voit sentään potkia ne pois. Toisinaan nämä pipipäät tulevat selittämään
Pöytäpelaajalle kokemuksiaan larpista hyvin suureen ääneen ja kertovat
kuinka larppaaminen on Ainoa, Oikea tapa roolipelata. Pöytäpelit ovat
vain hack'n'slashia ja Väärin! (Vaikka em. selostus siitä larpista olikin
pahempaa kuin yksikään H&S-pelisessio, minkä koskaan olet pitänyt.)
3. Halu kuulua ryhmään. Sama ilmiö kuin "kylä-ajattelu" vuosisadan alussa,
eli "meidän poppoo on parempi kuin teidän". Halutaan erottua omaksi ryhmäksi,
joka voi rauhassa kertoa kuinka kaameita "ne" ovat. Kerrotaan larppaaja-
vitsejä ja niin edelleen. Samaistutaan "omaan" ryhmään.
Kohdat 1 & 2 ovat omakohtaisia kokemuksia (olkoonkin, että osa kohdasta 2
on toisenkäden tietoa ja osittain päätelty juttujen perusteella) ja kohta
3 on yhteisöteoriaa.
Nimiä en paljasta ennenkuin kidutettaessa. Jos joku tunnistaa itsensä
tästä tekstistä ja keksii kenestä/mistä on kyse, hävetköön. Paljon. ;)
--
Heli Kinnunen (dar...@cc.jyu.fi)
URL: http://www.jyu.fi/~darkelf/index.html
Tommi S Nirha
: Haluaisin kuitenkin tietää, että mikä
: teitä muita oikein ärsyttää larppaamisessa? No bofferitaistelut ovat
: itsestään selvyys... Liittyykö larppiin jokin ikävä stereotypia, joka
: karkottaa kaikki tai jotain vastaavaa? Missä oikein mättää?
Lähinnä kai se, että meidän territooriollemme on tunkeutumassa jotain
ulkopuolisia jotka tekevät asiat Väärin. Lisäksi ne ovat lähes kaikki
nuoria Peeloja jotka kuvittelevat larppien olevan hieno asia eivätkä
ymmärrä Roolipelien (jotka ovat siis niitä joissa ei koskaan käytetä
haltiakorvia) Hienostuneisuutta ja Ylevämmyyttä.
Me Aidot Roolipelaajat kun emme koskaan olleet nuoria emmekä idiootteja
kuten ne teinigoottilarppaajat.
Ugh, eliitti on puhunut, kansa, vaviskaa ja uskokaa.
Tommi Nirha
--
Questions, answers. Wish I knew which was which.
forname...@iki.fi - +358 50 336 9247 - Mäkelänkatu 27A11 00550 HKI
Riku Korhonen
> 1. Televisiosta tulee aina kivoja (?) dokumentteja larppaajista...
No, televisiosta en edes jaksa aloittaa. Tilanne jonka Heli kuvasi on kuitenkin
myös omakohtaisesti tuttu ja vaikka se onkin ärsyttävää niin en nyt sentään
noitavainoa sen pohjalta aloittaisi.
> 2. Larpeissa tapaa pipipäitä, joita vaan pitää sietää.
Juu. Jos menee avoimeen peliin niin tämähän varmasti pitää paikkansa.
Mutta en nyt tämänkään pohjalta ymmärrä että miksi täytyy larppeja vastustaa.
Eikö olisi helpompaa vain olla menemättä niihin?
> 3. Halu kuulua ryhmään. Sama ilmiö kuin "kylä-ajattelu" vuosisadan alussa,
> eli "meidän poppoo on parempi kuin teidän". Halutaan erottua omaksi ryhmäksi,
> joka voi rauhassa kertoa kuinka kaameita "ne" ovat. Kerrotaan larppaaja-
> vitsejä ja niin edelleen. Samaistutaan "omaan" ryhmään.
Ja tämä nimenomainen piirre on havaittavissa ihan missä tahansa harrastusryhmässä
/ ammatissa / laita_tähän_ihmisjoukko:ssa tässä tai missä tahansa muussa maassa.
Olen jopa ollut huomaavinani vastaavanlaisen "oikea roolipelaaja" ryhmän
kehittymistä täälläkin pelit.trollissa.
Ja se tälle keskustelulle pakollinen disclaimer:
"En näe itseäni larppaajana mutta myönnän kuitenkin osallistuvani liveroolipeliin
kun mielenkiintoinen peli osuu kohdalle. Normaalissa viikossa on kuitenkin
kahdesta kolmeen (hyvässä viikossa enemmän) pelisessiota ja normaalissa vuodessa
neljästä kuuteen livepeliä."
t: riku; joka käyttäisi miellään live-pelien keinoja elävöittämään tiettyjä
kampanjansa osia, mutta on liian laiska että saisi mitään aikaan tarpeeksi
nopeasti...
"Ihminen on ainoa eläin joka ymmärtää virheensä, mutta silti toistaa ne."
Ville Vierimaa
> Me Aidot Roolipelaajat kun emme koskaan olleet nuoria emmekä idiootteja
> kuten ne teinigoottilarppaajat.
Mitäs kun olen täysi-ikäinen goottirope-äijä?? Se ei kaiketi ole yhtä
paha-asia, vai?? Kaikenlisäksi aloitin vieläpä suht vanhan tuon ropeamisen
(n. 17).
Erik Bunn
> Larpit korruptoivat mielen ja tahdon. Ennenkuin edes huomaat, on PJ
> viemässä koko ryhmää metsään hyppimään muoviset suippokorvat päähän
> liimattuina. PJ-kilta ei voi ottaa riskejä.
Kaytannon syy: liima, jolla korvat kiinnitetaan, lapaisee
ihon ja rappeuttaa verenkierron. Kaikki se lateksi, joilla
bofferikepakot paallystetaan, tekee saman hengitettyna.
Ja kaikki tietavat, etta ilmastointiteippia kaytetaan vain
hamstereihin. Mokomat pervertikot.
//ebu
hooligan
Erik Johan Forsstrom kirjoitti viestissä
Haluaisin kuitenkin tietää, että mikä teitä muita oikein ärsyttää
larppaamisessa?
*** Ei minua ärsytä varsinaisesti larppaamisessa mikään vaan tulkinta jolla
larp tulkitaan kuuluvaksi roolipeleihin. Omasta mielestäni (onhan se
kieroutunut, tiedän) larp on vain teatterin eräs esiintymismuoto, ei
roolipelien. Larp käsittää hyvin vähän perinteiseen roolipeliin verrattavia
asioita (hahmot ovat melkeinpä ainoat yhteiset tekijät), mutta teatterin
kanssa larpilla on yhtä paljon yhteistä kuin oikealla kädellä vasemman käden
kanssa.
Mikä tekee sitten roolipelin jotta voi erottaa larpin siitä? Roolipelissä on
mukana ns. Y-faktori eli 'pelaajan säkä'... joissain sitä simuloivat nopat,
joskus taas väärinymmärykset PJ:n ja pelaajan välillä, mutta larpista tuo
olennainen osa puuttuu - näin olen käsittänyt (vai tuleeko offgame ja
nopanheittosessio jota sitten seuraa ingame? Ei ymmärtääkseni.)
Ja lisäksi... larpistit (eli kiihkonäyttelijät) puolustavat rakasta
harrastustaan kuin muslimit moskeijaansa. Lokaa lentää enemmän kuin
Yhdysvaltain presidentinvaaleissa ja kaikilla on sangen mukavaa - mutta
tuohan nyt ei varsinaisesti liity larppaamiseen.
Liittyykö larppiin jokin ikävä stereotypia, joka karkottaa kaikki tai jotain
vastaavaa?
*** 13-vuotias pisamanaamainen teinipoika mustaan kaapuun pukeutuneena
kertomassa viisauksia medialle jonka jälkeen kaikki kuvittelevat että
roolipelaaminen on sitä mättäältä mättäälle hyppimistä rääsyihin
pukeutuneena. Etovaa suorastaan äärikonservatiiviroolipelaajan egolle.
Missä oikein mättää?
*** kts. ed. vast... ja taitaa minussakin olla hieman vikaa mutta sille en
mahda mitään.
Elikkä jos joku, joka on vannoutunut larpin vastustaja, voisi vähän selittää
miksi mielellään hautaisi koko genren.
*** En minä sitä hautaisi.... onhan teatteri sangen suosittu taidemuoto.
Sitä voi harrastaa mm. kansanopistoissa ja larppiklaaneissa.
Jos vastaat lähetäthän vastauksesi vain uutisryhmään, kiitos.
Ja sitten ihan vihjeeksi... mikään edellä mainittu ei ollut tarkoitettu
kenellekään henkilökohtaisesti eikä mistään kirjoittamastani tulisi
kenenkään vetää hernettä nenään.
Mikael Nerve
Deputy God, Part-Time Intellectual
Oderint dum metuant
Niko Mikkanen
>
> Erik Johan Forsstrom kirjoitti viestissä
>
> Haluaisin kuitenkin tietää, että mikä teitä muita oikein ärsyttää
> larppaamisessa?
> *** Ei minua ärsytä varsinaisesti larppaamisessa mikään vaan tulkinta jolla
> larp tulkitaan kuuluvaksi roolipeleihin. Omasta mielestäni (onhan se
> kieroutunut, tiedän) larp on vain teatterin eräs esiintymismuoto, ei
> roolipelien. Larp käsittää hyvin vähän perinteiseen roolipeliin verrattavia
> asioita (hahmot ovat melkeinpä ainoat yhteiset tekijät), mutta teatterin
> kanssa larpilla on yhtä paljon yhteistä kuin oikealla kädellä vasemman käden
> kanssa.
Öh? Paitsi että myös sohvapelaaminen on eräänlaista näyttelemistä.
Sanooko sanat "Kuunnelma" tai "radionäytelmä" mitään? Molemmissa
pelimuodoissa omaksutaan kuvitteellinen hahmo ja improvisoidaan sen
tekemisiä pelinjohdon luomassa kontekstissa. Esitystapa vain on vähän
eri. Toiset käyttävät enemmän mielikuvitusta ja istuskelevat mukavasti
pöydän ääressä, toiset taas eivät omaa luovaa mielikuvitusta ja joutuvat
näyttelemään kumikorvat päässä hahmojensa kokemukset. (Juuei, tuo oli
ääreensäviety ja hieman diskriminoiva erottelu, mutta ääriesimerkit on
yleensä helpompi hahmottaa)
> Mikä tekee sitten roolipelin jotta voi erottaa larpin siitä? Roolipelissä on
> mukana ns. Y-faktori eli 'pelaajan säkä'... joissain sitä simuloivat nopat,
> joskus taas väärinymmärykset PJ:n ja pelaajan välillä, mutta larpista tuo
> olennainen osa puuttuu - näin olen käsittänyt (vai tuleeko offgame ja
> nopanheittosessio jota sitten seuraa ingame? Ei ymmärtääkseni.)
>
> Mikael Nerve
Ja larpeissa ei koskaan esimerkiksi tehdä sitä kuuluisaa
Kivi-Paperi-Sakset - testiä? Ja mitenkäs tähän selkeään rajanvetoon
suhtautuvat esimerkiksi nopattomat sohvapelisysteemit, tai peliporukat,
jotka pelaavat muuten vaan ilman noppia? Tai larpit, joissa taisteluiden
ratkomiseen käytetään väkivallattomia (=bofferittomia) vaihtoehtoja,
kuten pelikortteja tai (ta-daa) noppia? Ja kuvittelisin larpissa olevan
paljon enemmän mahdollisuuksia pelaajien ja pelinjohtajien välisiin
väärinymmärryksiin kuin pöytäpelissä, jossa "Siis mitä se sano?" on
paljon luontevampi heittää kuin larpissa.
GNiko
--
Tyranny is always better organized than freedom is.
Mikko Rintasaari
parempaa olkinukkea jota vihata.
Roolipelaajat vastaan Liveroolipelaajat vitsi kävi vanhaksi jo
ensimmäisellä esiintymiskerrallaan. Ja jos joku teistä on aivan oikeasti
vakavissaan niin osanottoni hänen lähipiirilleen. Ei hyvin mene.
-Mikko 'Adept' Rintasaari
roolipelaaja, propeilla tai ilman
**** - Hey ape, your planet is dying - ****
Erkka Leppanen
Erik Johan Forsstrom <fors...@hytti.uku.fi> wrote:
>Haluaisin kuitenkin tietää, että mikä
>teitä muita oikein ärsyttää larppaamisessa?
En minä larppeja suorastaan inhoa, mutta keksin kyllä helposti monta
pätevää syytä olla pitämättä niistä:
1) JATKUVUUDEN PUUTE. Pöytäpeleissä on mahdollista laatia laajoja
kampanjoita, joita voi pelata intensiivisesti viikottain. Mutta larpissa
tämä on käytännössä mahdotonta. Ahkerakaan pelintekijä ei välttämättä ehdi
väsätä kuin pari kolme larppia vuodessa, ja vaikka pelin lopussa
tapahtumat jäisivät auki, ei siitä päästä jatkamaan ennen kuin kuukausia
myöhemmin. Ja samasta tilanteesta on tällöinkin vaikea jatkaa, koska on
varsin epätodennäköistä, että kaikki kolmekymmentä pelaajaa pääsisivät
mukaan myös seuraavaan peliin. Tämä jatkuvuuden puute saattaa vaikuttaa
myös pelaajien asennoitumiseen: koska he tietävät, ettei peliin tule
jatkoa, hahmot eivät epäröi esimerkiksi tuhlata koko omaisuuttaan
päivän aikana. Huomisesta ei tarvitse piitata, koska sitä ei tule.
2) VAATTEET. Larpeissa vaaditaan, että hahmo on pukeutunut asianmukaisesti.
Jos et pue yllesi aikakauteen kuuluvaa vaatetusta, pilaat muidenkin pelin,
sanotaan. Kuitenkaan harvalla ihmisellä on aikaa, taitoa ja halua ruveta
väsäämään itsellensä panssaria, juhlakolttua tai edes viittaa.
Pöytäpeleissä saat sentään pukeutua ihan miten tahdot, eikä se
häiritse kenenkään pelaamista.
3) PELAAJAN FYYSISET RAJOITTEET. Larpeissa voit käytännössä esittää vain
sellaista hahmoa, jota itse muistutat fyysisesti. Yli kaksimetrinen ei voi
esittää kääpiötä, hento tyttö ei voi esittää barbaarisoturia, kukaan ei
voi esittää lohikäärmettä, pyörätuolivammainen voi esittää vain
pyörätuolivammaista. Tällaisia rajoituksia ei pöytäpeleissä ole.
4) PELAAJAN HENKISET RAJOITTEET. Larpeissa sinun täytyy itse asettua
hahmosi henkiseen ajatusmaailmaan, joka saattaa pahimmassa tapauksessa
olla päinvastainen kuin omasi. Kuten fyysiset rajoitteet, myös nämä
henkiset rajoitteet saattavat vähentää valinnanvaraasi hahmoissa. Jos
olet ujo ja hiljainen, et voi esittää hovinarria tai bardia. Jos taas
olet vilkas ja puhelias, et voi esittää synkeää samoojaa. Jos olet tyhmä
ja huonomuistinen, et voi esittää viisasta tietäjää. Pöytäpeleissäkin toki
on tällaisia rajoitteita, mutta niiden kiertämiseen on usein olemassa
säännöt.
5) TOIMINTOJEN MALLINNUS. Jos larpissa hahmo tahtoo tehdä jotain, mitä
pelaaja ei oikeasti osaa tehdä, siihen tarvitaan joku kummallinen
sääntö. Täytyy leikkiä kivi-paperi-saksia tai jotain muuta pelleilyä. Tai
sitten käydä naurettavan näköisiä hidastettuja otteluita teräsmiekoilla.
Bofferimatsit tosin saattavat olla parhaimmillaan komean näköisiä.
6) TAPAHTUMIEN HALLINNAN VAIKEUS. Pöytäpeleissä pelinjohtajalla on aina
kokonaisuus hanskassa, ja hänellä on useitakin tapoja vaikuttaa
tapahtumien kulkuun. Larpeissa taas pelinjohtaja ei yleensä tiedä
puoliakaan siitä, mitä pelissä on tekeillä. Tämän vuoksi tapahtumat
saattavat ajautua aivan eri suuntaan kuin mitä pelinjohtaja on
tarkoittanut. Joskus tämä saattaa johtaa mielenkiintoisiinkin
lopputuloksiin, mutta yleensä antikliimaksiin.
7) PROPIT JA MILJÖÖ. Larpeissa vaaditaan uskottavuutta myös ympäristöltä,
mikä aiheuttaa järjestäjille kohtuuttomia vaatimuksia. Pitäisi vuokrata
keskiaikainen linna, avaruuslaiva tai edes uskottavan näköinen
hirsimökki. Kaikki propit täytyy todellakin tehdä sellaiseksi kuin ne
ovat, eikä pelinjohtajan suullinen kuvaus riitä. Rahaa palaa ja päreet
palaa.
8) OFFGAME-KIELTO. Larpeissa ei saa offgamettaa, ellei sitten jollakulla
pelaajalla ole vähintään hengenlähtö lähellä. Ei saa puhua muuta kuin
hahmonsa suulla, ei saa heittää kommentteja eikä repiä tilannehuumoria.
Monet hyvät naurut jäävät nauramatta, toisin kuin pöytäpeleissä.
9) TODELLISUUDEN ASETTAMAT RAJAT. Vakavin puute larpeissa. Sellaista
asiaa, mitä todellisessa maailmassa ei ole, on lähes mahdotonta toteuttaa
larpeissa uskottavasti. Miten saisi taivaalle lentävän lohikäärmeen? Miten
velho voisi paiskata tulipallon? Miten toteuttaa auringonpimennys,
tulipalo, maanjäristys tai jokin muu asia, jota juoni kaipaa.
Pöytäpeleissä rajoituksia asettaa vain pelinjohtajan mielikuvitus ja
kertojantaito.
Pöytäpeleissä hahmolla on vapaus mennä minne haluaa, tehdä mitä
haluaa. Hän näkee ja kokee asioita, joita larp-hahmo voi vain kuvitella.
Hän voi tappaa ja naida ilman, että siihen tarvittaisiin jokin latistava
sääntö. Hän voi kärsiä kipua siten, että se aidosti tuntuu hänen
toimintakyvyssään. Hän voi tehdä asioita, joita pelaaja itse ei voisi
ikinä tehdä, mutta hänen ansiostaan myös pelaaja voi kokea jotain siitä
tunteesta, mikä hahmon kautta välittyy.
En minä sano, etteikö larppaamista kannattaisi kokeilla, muttei sitä
harrastaa kannata :-)
--
******Erkka Leppänen****** On vaarallista riistää tiikeriltä pentunsa
*******ste...@uta.fi****** ja naiselta unelmansa.
*******040 500 6048*******
http://www.uta.fi/~sterle/
Riku Korhonen
Erkka Leppanen vastaa:
> Pöytäpeleissä hahmolla on vapaus mennä minne haluaa, tehdä mitä
> haluaa. Hän näkee ja kokee asioita, joita larp-hahmo voi vain kuvitella.
Muuhunkin voisin kommentoida ehkä myöhemmin kun on aikaa, mutta tuo lause kyllä
kaipaa nyt selvennystä.
Eli sinä nyt sanot että: (pieni lauserakenteen muutos selvyyden lisäämiseksi):
Hahmo näkee ja kuulee asioita, joita larp-hahmo voi vain kuvitella.
Ja kun vähän todellisuutta heitetään sekaan, tsät tulee:
"Pöytäpelissä pelaaja voi kuvitella hahmonsa näkevän ja kokevan asioita joita
larp-hahmo voi vain kuvitella"?
Tietysti sen voi vielä jatkaa: "Pöytäpelissä pelaaja voi kuvitella hahmonsa
näkevän ja kokevan asioita joita larppaaja voi vain kuvitella hahmonsa
kuvittelevan."
Olenko minä nyt vaikea tai jotain, mutta minusta tuossa ei nyt ole lainkaan
eroa, paitsi toisessa kuvittelu viedään toiseen potenssiin...
Yhä vahvemmin tästä Erkan (osin kyllä hyvinkikin järkevästä) esityksestä käy
ilmi "minulla on mielipide, ja koska se on minun mielipiteeni sen täytyy olla
oikea. En edes välitä ottaa selville koska olen tottakai oikeassa" asenne. En
väitä etteikö kaikki tuo mistä Erkka sanoisi ole joidenkin, ehkä jopa
useimpien, larppien ongelma. Kutienkaan ne eivät ole kaikkien pelien ongelmia.
Kukin taaplaa tyylillään ja niin edelleen. Tämä sohva/live keskustelu vain syö
kaistaa aivan liikaa suhteessa sen mielekkyyteen...
t: riku
"Roolipelaaja on ainoa ihminen joka ei tee virheitä, mutta siitä huolimatta
toistaa ne."
rfxN
<8f694i$dbf$1...@ousrvr3.oulu.fi>:
>Menee teillä jokseenkin huonosti ihmiset. Ette sitten löydä yhtään
>parempaa olkinukkea jota vihata.
Onhan niitä, esim. lätkäfanit, formulahullut, nahkapäät jne. Larppaaja
rääkäisee kivasti kun sitä potkiaisee arkaan paikkaan, esim. bofferiin.
>Roolipelaajat vastaan Liveroolipelaajat vitsi kävi vanhaksi jo
>ensimmäisellä esiintymiskerrallaan. Ja jos joku teistä on aivan oikeasti
>vakavissaan niin osanottoni hänen lähipiirilleen. Ei hyvin mene.
Roolipelaajat vs. Larppaajat -jutussa kyse ei ole kertakäyttöisestä
vitsistä (vaikka lyhyen keskittymiskyvyn omaavat one-shot larppaajat voivat
näin luulla), vaan jatkuvaluonteisesta Oikean Roolipeliharrastuksen
puolustamisesta.
hooligan
Niko Mikkanen kirjoitti
Öh? Paitsi että myös sohvapelaaminen on eräänlaista näyttelemistä.
Sanooko sanat "Kuunnelma" tai "radionäytelmä" mitään? Molemmissa
pelimuodoissa omaksutaan kuvitteellinen hahmo ja improvisoidaan sen
tekemisiä pelinjohdon luomassa kontekstissa. Esitystapa vain on vähän
eri. Toiset käyttävät enemmän mielikuvitusta ja istuskelevat mukavasti
pöydän ääressä, toiset taas eivät omaa luovaa mielikuvitusta ja joutuvat
näyttelemään kumikorvat päässä hahmojensa kokemukset. (Juuei, tuo oli
ääreensäviety ja hieman diskriminoiva erottelu, mutta ääriesimerkit on
yleensä helpompi hahmottaa)
*** Mutta oletko useinkin verhoutuneena mustaan kirpputorilta ostettuun
viittaan kädessäsi lateksiase viettänyt rentouttavaa sohvepelisessiota?
Kuunnelma ja radionäytelmä ovat teatterin eräitä muotoja... ne kun ovat
suunnatut tietylle yleisölle, kuten jotkut larpeistakin.
Mutta tuo kumikorva-vertaus on sangen paikkansapitävä, joskin jotkut heistä
varmasti omistaisivat mielikuvituksen poikasen mikäli joku saisi kerrottua
heille että mitä se oikea roolipelaaminen oikein on. Ei, se ei ole mättäältä
mättäälle hyppimistä eikä lateksimiekalla mätkimistä... se on abstraktia
visualisointia sanotun perusteella - larp on liian konkreettista, larp
vaatii paikan. Ei ole kovinkaan hyvä larp jos se suoritetaan
kerrostaloyksiössä ja paikan pitäisi olla synkkä kuusimetsä jossa örkkejä
vaanii joka puskassa.
Ja larpeissa ei koskaan esimerkiksi tehdä sitä kuuluisaa
Kivi-Paperi-Sakset - testiä?
*** Ai niin... minä kun luulin että tuo on se testi jolla pääsee sisään
porukkaan. Ja tuohan on vähän sama kuin kolikonheitto.
Ja mitenkäs tähän selkeään rajanvetoon suhtautuvat esimerkiksi nopattomat
sohvapelisysteemit, tai peliporukat, jotka pelaavat muuten vaan ilman
noppia?
*** Tuo pelihän on aivan selvästi kerettiläinen, roviolle joutaisi moinen.
Samoin kuin nopattomat pelaajat. :)
Tai larpit, joissa taisteluiden ratkomiseen käytetään väkivallattomia
(=bofferittomia) vaihtoehtoja, kuten pelikortteja tai (ta-daa) noppia? Ja
kuvittelisin larpissa olevan paljon enemmän mahdollisuuksia pelaajien ja
pelinjohtajien välisiin väärinymmärryksiin kuin pöytäpelissä, jossa "Siis
mitä se sano?" on paljon luontevampi heittää kuin larpissa.
*** Mutta eikö silti larp (eli niinkuin se myös tunnetaan
'näytelmäroolipeli') ole teatraalinen suuntautuminen roolipelien mystisen
maailman saloihin? Minulla on selkärankaani painautunut mielipide että larp
= spontaaninoloinen teatteriesitys. Onhan siinä pelinjohtaja joka on
etukäteen suunnitellut (olettaisin) 'seikkailun' ja valinnut paikan jossa
se esitetään. Mutta larpilla on samat ongelmat kuin kesäteattereillakin,
luonto tekee joskus tepposiaan ja hyisen lämmintä vettä vuotaa
taivaankannesta kuin kirnusta kaataen. Siinä on pelaajien mielikuvitus
koetuksella kun piti olla matkalla halki kuivan autiomaan janoon
kuolemaisillaan olevia pelastamaan (pelastettavat heppulitkin vielä köllivät
nivusiaan myöten lammikossa kun viereinen rumpuputki olikin tukossa).
hooligan
rfxN kirjoitti Rintasaaren Mikon ohella
Menee teillä jokseenkin huonosti ihmiset. Ette sitten löydä yhtään
parempaa olkinukkea jota vihata.
Onhan niitä, esim. lätkäfanit, formulahullut, nahkapäät jne. Larppaaja
rääkäisee kivasti kun sitä potkiaisee arkaan paikkaan, esim. bofferiin.
*** Joo... lätkäfanit ei paljoa älähdä jos niitä tönii (mitä nyt
paikallisvastustajien kesken käytäviä pikku nahinoita syntyy), formulanistit
ovat niin kyllöstyneitä etteivät hekään enää älähdä ja kun nahkapäille aukoo
niin eihän ne penteleet tajua edes mistä on kyse.
Parempia olkinukkia olisivat toki helluntaiseurakuntalaiset, lestadiolaiset,
kaatumatautiset ja pokemonistit, mutta onneksemme he eivät juurikaan ole
täällä häiriöksi, toisin kuin eräät (mm. minä).
Roolipelaajat vastaan Liveroolipelaajat vitsi kävi vanhaksi jo ensimmäisellä
esiintymiskerrallaan. Ja jos joku teistä on aivan oikeasti vakavissaan niin
osanottoni hänen lähipiirilleen. Ei hyvin mene.
Roolipelaajat vs. Larppaajat -jutussa kyse ei ole kertakäyttöisestä
vitsistä (vaikka lyhyen keskittymiskyvyn omaavat one-shot larppaajat voivat
näin luulla), vaan jatkuvaluonteisesta Oikean Roolipeliharrastuksen
puolustamisesta.
*** Niin... Kauniit ja rohkeatkin kävi vanhaksi jo vuosia sitten mutta yhä
vieläkin sillä on seuraajia. Eiköhän tässä ole kyse samasta asiasta -
jatkonjatkonjatkonjatkoista. Ja näin vältämme sen että tämä ryhmä ajautuisi
kuolleiden listojen seuraan.
Mike Pohjola
Adept:
> Roolipelaajat vastaan Liveroolipelaajat vitsi kävi vanhaksi jo
> ensimmäisellä esiintymiskerrallaan.
Hiljaa, tai ne lopettavat! Tämä on kiinnostavinta mitä tästä ryhmästä on
saanut lukea kuukausiin. Siis oikeasti: Roolipelit erottaa larpeista se,
että roolipeleissä on mukana Y-faktori eli pelaajan säkä, jota
simuloidaan väärinymmärryksillä pelinjohdon ja pelaajien välillä.
Mahtavaa! Nerve, älä lopeta! (Kiitos myös Leppäselle, joka valitti sitä,
että larpeissa ei ole tarpeeksi off-gamea.)
Jos vielä saisi jonkun kertomaan miten sai kahvia SuoLin
vuosikokouksessa...
Mike, joka roolipelaa istuen ja seisten
Kalle Kivimaa
> Jos vielä saisi jonkun kertomaan miten sai kahvia SuoLin
> vuosikokouksessa...
Kahvia? Kahvia??!!?? Siellä mitään kahvia tarjottu, siellä
keskusteltiin kiihkeästi mm. hallituksen ehdottamista
sääntömuutoksista ja niistä osa jopa tyrmättiinkin. Sitä paitsi
hallitus on luvannut järjestää tarjoilua vain, jos kokousväen on pakko
nukkua nuorisotalon lattialla, mitä ei tällä kertaa vaadittu.
--
* Sufficiently advanced magic is indistinguishable from technology (T.P) *
* PGP public key available @ http://www.iki.fi/killer *
Saku Putkonen
> haluaisi kuulua, niin ei saisi pelata larppia oikeastaan ollenkaan. Vai
> voisi vähän selittää miksi mielellään hautaisi koko genren.
Ok, yksinkertaisesti että jokainen ymmärtää. Let's clear this out once and
for all!
Jos olet Roolipelaaja, vihaat LARPpaajia, sillä he ovat ihan tyhmiä,
teinejä, tekoahdistuneita ja sinun Kuuluu vihata heitä. Heidän naurettavat
sukkahousubofferitaistelunsa kuvottavat sinua, ja sinun täytyy päästä
heistä eroon millä hinnalla hyvänsä. Muuten ei Tietokone (eikä Niilo)
ole onnellinen ja sinut teloitetaan niskalaukauksella... päähän!
--
// "Life is the Theatre of Tragedy.
// Dying? I only feel apathy!"
//
// Saku Putkonen @ saku.p...@pp.inet.fi
// http://www.mbnet.fi/~sputkone/
Matti Vähätalo
> päällä riehutaan pitkin metsää ja ollaan niin erilaisia. Tauno Tavallinen
> katsoo televisiota ja kun kaveri kertoo Tauno Tavalliselle olevansa
> roolipelaaja, niin Taunohan tietenkin heti kysyy kaikkea niista
poffereista
> ja puvuista ja eikö se nyt ole vähän lapsellista? Tauno Tavallisia on noin
> 50 Roolipelaajan tuttavapiirissä. Ärsyyntymiskynnys alenee, kun samat
> kysymykset kuulee 50 kertaa ja 50 kertaa selittää pöytäpelin eron
> larppaamiseen. Tavallisesta pöytäpelaamisesta ei televisio dokumenttia
> tee (mikä itse asiassa taitaa olla ihan hyvä juttu, tekisivät sen vain
> pieleen kuitenkin).
Onko tuo mikään syy? Minkä elitistit sille mahtavat?
Tuosta ei voi syyttää larppaajia, ja sitäpaitsi tekeekö televisio
harrastuksesta huonomman? Samaa larppaamista se on silti...
> 2. Larpeissa tapaa pipipäitä, joita vaan pitää sietää. Pöytäpelistä
> voit sentään potkia ne pois. Toisinaan nämä pipipäät tulevat selittämään
> Pöytäpelaajalle kokemuksiaan larpista hyvin suureen ääneen ja kertovat
> kuinka larppaaminen on Ainoa, Oikea tapa roolipelata. Pöytäpelit ovat
> vain hack'n'slashia ja Väärin! (Vaikka em. selostus siitä larpista olikin
> pahempaa kuin yksikään H&S-pelisessio, minkä koskaan olet pitänyt.)
Yleistyksiä, yleistyksiä. Vaikka en sitä poissuljekaan, ettäkö ei larpeissa
sellaista tapaa. Vältä heitä. On niitä samanlaisia pipipäitä
pöytäpelaajissakin, niitä et vain koskaan tapaa. Heiltä voi sitäpaitsi oppia
jotain...
> 3. Halu kuulua ryhmään. Sama ilmiö kuin "kylä-ajattelu" vuosisadan alussa,
> eli "meidän poppoo on parempi kuin teidän". Halutaan erottua omaksi
ryhmäksi,
> joka voi rauhassa kertoa kuinka kaameita "ne" ovat. Kerrotaan larppaaja-
> vitsejä ja niin edelleen. Samaistutaan "omaan" ryhmään.
Etkö itse juuri väitä, että pöytäpelipoppoo eli me on parempi kuin
larppaajat eli te? vähän ontuu...
Ja miksei ihminen saisi kuulua ryhmään, jos se hänelle suo pelastuksen.
Sitäpaitsi, mitä pahaa larppaajat ovat sinulle tehneet? Etkö voisi vain
pysyä heistä erossa? Eikö se ole aivan sama, onko niitä olemassakaan, jos et
ole niiden kanssa missään tekemisissä?
Annetaan kaikkien kukkien kukkia
Morloc, (sekä larppaaja, että pöytäpelaaja)
"Hitler oli viimeinen messias; hän kosti juutalaisille Jeesusta vastaan
tehdyt vääryydet!"
Matti Vähätalo
> harrastaa kannata :-)
Miksei? Vaikka sinä et sitä harrasta, niin ei kai sitä kieltääkään kannata,
jos siitä joku sattuu vaikka pitämään! {:-)-3-(<
Morloc
Mikko Rintasaari
: rint...@paju.oulu.fi (Mikko Rintasaari) wrote in
: <8f694i$dbf$1...@ousrvr3.oulu.fi>:
: >Menee teillä jokseenkin huonosti ihmiset. Ette sitten löydä yhtään
: >parempaa olkinukkea jota vihata.
: Onhan niitä, esim. lätkäfanit, formulahullut, nahkapäät jne. Larppaaja
: rääkäisee kivasti kun sitä potkiaisee arkaan paikkaan, esim. bofferiin.
Oi! Tervetuloa, voin ruveta sinulle larppaajaksi, kun jäi tänään
kontaktitreenitkin väliin. Mäntinhakkaaminen näyttää olevan meille
yhteinen harrastus. Ryhdytäänkö sitten toistemme mänteiksi? Voin tuoda
sinulle bofferin jota voit potkaista, jos se on sinun versiosi valkoisesta
hansikkaasta.
: >Roolipelaajat vastaan Liveroolipelaajat vitsi kävi vanhaksi jo
: >ensimmäisellä esiintymiskerrallaan. Ja jos joku teistä on aivan oikeasti
: >vakavissaan niin osanottoni hänen lähipiirilleen. Ei hyvin mene.
: Roolipelaajat vs. Larppaajat -jutussa kyse ei ole kertakäyttöisestä
: vitsistä (vaikka lyhyen keskittymiskyvyn omaavat one-shot larppaajat voivat
: näin luulla), vaan jatkuvaluonteisesta Oikean Roolipeliharrastuksen
: puolustamisesta.
Tervetuloa sitten herra mäntti. Saat tulla esittämään haasteesi
potkaisemalla bofferiani. Typeryys on ainoa kuolemansynti.
-Adept
W.Juusti
Erik Johan Forsstrom wrote in message <8f5qjo$hfk$1...@luotsi.uku.fi>...
>Ensiksikin. Minä EN ole larppaaja. Ikinä en ole sitä pelannut, enkä
>varmaan tule aikoihin pelaamaankaan.
>
>karkottaa kaikki tai jotain vastaavaa? Missä oikein mättää?
>
>Tämä vain tuli mieleeni, kun luin tuota PJ-kilta -threadia. Siihen kun jos
>haluaisi kuulua, niin ei saisi pelata larppia oikeastaan ollenkaan. Vai
>ymmärsinkö väärin. Elikkä jos joku, joka on vannoutunut larpin vastustaja,
>voisi vähän selittää miksi mielellään hautaisi koko genren.
Jep jep, ei tähän voi muuta sanoa kuin että, kaikki varmaan muistaa
taannoisen KUMMELI sketsin larppaajista. Kyllä oli hauskaa selitellä
kavereille ja sukulaisille mitä itse pöydän ääressä pelailee.
Niilo Paasivirta
[nips]
Sekä, minusta ehkä vakavin "epäkohta":
10) EI OMIA HAHMOJA. Larpeissa hahmot annetaan lähes aina valmiina käteen.
Eli pelistä tuleekin näytelmä. "Pelaajat" esittävät annettuja roolihahmoja
eli näyttelevät. Ja näytelmäpeliksihän sitä kutsutaankin. Teatterimaailmassa
samaa sanotaan improvisaatioksi. Mikäs siinä, jos moista haluaa harrastaa.
Itse en halua "pelata" valmista, jonkun muun tekemää hahmoa. Sama vika
RopeCon-peleissäkin, niitä en enää pidä (paitsi Elitistisiä ja Yleviä
Sisäpiirin Kutsupelejä, joihin pelaajat tietenkin tekevät itse hahmonsa :).
Kummelissa oli itse asiassa aika hyvä larppi - siinä pelaajat olivat
ilmeisesti saaneet tehdä ihan omat hahmot.
Heli Kinnunen
Matti Vähätalo <mat...@pp.phnet.fi> wrote:
<snippelisnappeli>
>Onko tuo mikään syy? Minkä elitistit sille mahtavat?
>Tuosta ei voi syyttää larppaajia, ja sitäpaitsi tekeekö televisio
>harrastuksesta huonomman? Samaa larppaamista se on silti...
Kysymys ei ollut *varsinaisesti* larppaajien pään ongelmasta kohdassa 1.
Vaan Tauno Tavallisista, jotka tulevat kysymään, pukeudutko sinäkin peikoksi,
kun aloitetaan roolipeleistä puhuminen.
Ärsyyntymistä 50. kerran jälkeen -> ärsyyntyminen siirtyy alkupäähän,
eli larppaajiin, vaikka Tauno Tavalliset olisivatkin ne oikeat ärsyyntymisen
kohteet. Sitäpaitsi - voisivatko seuraavat "iiiihaaaaant ja erilaiset
larppaajat" mainita vaikka sanasen pöytäpeleistäkin niissä telkkuohjelmissa?
Please? Pretty please?
<clip>
>Yleistyksiä, yleistyksiä. Vaikka en sitä poissuljekaan, ettäkö ei larpeissa
>sellaista tapaa. Vältä heitä. On niitä samanlaisia pipipäitä
>pöytäpelaajissakin, niitä et vain koskaan tapaa. Heiltä voi sitäpaitsi oppia
>jotain...
Kyllä. Heistä saa mahahaavan. Ja välttäminen ei aina ole optio. Suosittelen
mm. MUSHin Wizardiksi/adminiksi/staffiksi ryhtymistä. "MUTTA MEIDÄN LARPISSA
SAI PELATA VAIKKA KOLMOSGENERAATION SALUBRIA!" Ja kun kerrot Peelolle,
että täällä se ei onnistu, "Power Word, No" ja saat samaa kuunnella
eri muodossa, niin arvatkaa sapettaako? Mainittakoon, että onneksi
on se hiljainen, järkevä enemmistö, joka toisinaan kertoo HYVIÄKIN
larppi/pöytä-juttuja.
>> 3. Halu kuulua ryhmään. Sama ilmiö kuin "kylä-ajattelu" vuosisadan alussa,
>> eli "meidän poppoo on parempi kuin teidän". Halutaan erottua omaksi
>ryhmäksi,
>> joka voi rauhassa kertoa kuinka kaameita "ne" ovat. Kerrotaan larppaaja-
>> vitsejä ja niin edelleen. Samaistutaan "omaan" ryhmään.
>
>Etkö itse juuri väitä, että pöytäpelipoppoo eli me on parempi kuin
>larppaajat eli te? vähän ontuu...
>Ja miksei ihminen saisi kuulua ryhmään, jos se hänelle suo pelastuksen.
Kiitos kun leikkasit tuon kolmen kohdan selostuksen pois. Minä sanoin,
että kohdat 1 & 2 olivat omakohtaiseen kokemukseen perustuneita ja KOLMAS
on *yhteisöteoriaa*. Ja jos vain tietäisit millaisia juttuja me kerromme
*itsestämme* pöytäpeli-idiootteina, niin...
>Sitäpaitsi, mitä pahaa larppaajat ovat sinulle tehneet? Etkö voisi vain
>pysyä heistä erossa? Eikö se ole aivan sama, onko niitä olemassakaan, jos et
>ole niiden kanssa missään tekemisissä?
>Annetaan kaikkien kukkien kukkia
Anteeksi vain. Minähän sanoin tuossa ihan alussa, jonka jätit pois, että
en ole larppaajien vastustaja, vaikka joskus nurkassanikin jupisen. Minulle
on siis ihan <sensuroitu><sensuroitu><sensuroitu> sama mitä siellä metsässä
tapahtuu. Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja ruiskutetaan DDT:tä päälle,
kyllä se siitä lakkaa kukkimasta.
Tämä oli sarkasmia/ironiaa/whatever. Have a nice day.
watc...@no.more.spam.iki.fi
>1. Televisiosta tulee aina kivoja (?) dokumentteja larppaajista. Puvut
>päällä riehutaan pitkin metsää ja ollaan niin erilaisia. Tauno Tavallinen
>katsoo televisiota ja kun kaveri kertoo Tauno Tavalliselle olevansa
>roolipelaaja, niin Taunohan tietenkin heti kysyy kaikkea niista poffereista
>ja puvuista ja eikö se nyt ole vähän lapsellista? Tauno Tavallisia on noin
Tästähän on puhuttu aiemminkin, ja huomautan, että vaikka
epämääräiset paskajournalistit tekevät skandaalinhakuisia "dokumentteja"
-- ja nimenomaan lainausmerkeissä -- vähintäänkin kyseenalaisin metodein
(mm. ja leikkaavat ihmisten kommentit pois asiayhteydestä, sotkevat itse
peliä läsnäolollaan), ei ihan oikeasti liity itse harrastukseen juuri
ollenkaan.
Esim. surullisenkuuluisan "Vampyyrit"-dokumentin tekoa sivusta
seuranneena voin sanoa, että se, mitä kuvattiin, ja se, mitä telkkarista
tuli, olivat kaksi aika eri asiaa. Ja jos suoraan sanotaan, se, mitä
kuvattiin, ei ehkä myöskään ollut ihan sitä suomalaisen larppikulttuurin
kermaa, kun matskua kuvattiin mm. enemmän tai vähemmän legendaarisessa
Tampereen Vampirepelissä, jossa yksi pelinjohtaja mm. sai päähänsä lähteä
kesken pelin juomaan ölppää ja katsomaan rockin SM-skaboja. Siinä on
sitten sitä roolipelikokemusta perheen pienimmille.
Jos tuolta nykäistisiin pystymetsästä keskiverto finnipärstäinen
roolipelaaja, joka kertoo vakavalla naamalla siitä, kuinka hahmot ostivat
isot pyssyt ja joku sanoi pippeli ja sitten kikatettiin, reaktio olisi
ihan sama alan harrastajien piirissä. Alimman yhdistävän tekijän mukaan
arvioidessa ihan mikä tahansa on käsittämätöntä paskaa.
>2. Larpeissa tapaa pipipäitä, joita vaan pitää sietää. Pöytäpelistä
Höpö höpö. Vastuullinen pelinjohto valitsee pelaajansa ja pitää
ääliöt kaukana. Kirveellä, jos on tarvis.
>3. Halu kuulua ryhmään. Sama ilmiö kuin "kylä-ajattelu" vuosisadan alussa,
>eli "meidän poppoo on parempi kuin teidän". Halutaan erottua omaksi ryhmäksi,
>joka voi rauhassa kertoa kuinka kaameita "ne" ovat. Kerrotaan larppaaja-
>vitsejä ja niin edelleen. Samaistutaan "omaan" ryhmään.
Joo! On kivaa olla nurkkapatriootti. =)
- Mikki
-----------------------------------------------------------------------------
- Mikko Rautalahti -- "It seems an emotional enema is next on the agenda. -
- watc...@iki.fi -- Flush out the excess humanity." - JTHM ------------
- WatchMan @ IRC ----------------------- http://www.iki.fi/~watchman/ -
---------------------------------------------------------------------
Janne aho
Erik Johan Forsstrom <fors...@hytti.uku.fi> wrote in message
news:8f5qjo$hfk$1...@luotsi.uku.fi...
> Ensiksikin. Minä EN ole larppaaja. Ikinä en ole sitä pelannut, enkä
> varmaan tule aikoihin pelaamaankaan.
>
> Haluaisin kuitenkin tietää, että mikä
> teitä muita oikein ärsyttää larppaamisessa? No bofferitaistelut ovat
> itsestään selvyys... Liittyykö larppiin jokin ikävä stereotypia, joka
> karkottaa kaikki tai jotain vastaavaa? Missä oikein mättää?
>
molempia, pöytäropea reilu 13 vuotta ja larppaamistä 4 kertaa, joista
kahdessa ollut mukana pelin johtajana (ne kyllä pelaavat mukana), molemmat
ovat sangen mukavia harrastuksia mutta jos lähdetään vertaamaan näitä niin
larp on lähinnä heikon mielikuvituksen omaavan henkilön yritys päästä
lähelle sitä pöytäroolipelaajan mahtavaa tunnetta, kokemusta, jonkä
pöytäroolipelaaja pystyy vaivatta luomaan omassa päässään ilman mitään
konkreettisia puitteita. Jatkossa kyllä pyrin käymään larpeissa
(valitettavasti tällä hetkellä ainoa tapa harrastaa jotain roolipeleihin
liittyvää), ja pelaamaan/johtamaan pöytä ropea aina kun siihen on
mahdollisuus. (Matti Vähätalo miten olisi jos aloittaisin RM tai RQ
kamppanjan :)
Janne Humakt Aho
Janos Honkonen
news:3916B73D...@novogroup.com...
> Yhä vahvemmin tästä Erkan (osin kyllä hyvinkikin järkevästä) esityksestä
käy
> ilmi "minulla on mielipide, ja koska se on minun mielipiteeni sen täytyy
olla
> oikea. En edes välitä ottaa selville koska olen tottakai oikeassa" asenne.
En
> väitä etteikö kaikki tuo mistä Erkka sanoisi ole joidenkin, ehkä jopa
> useimpien, larppien ongelma
Äh, eniten kritiikkiähän alalla kuin alalta saa niiltä, jotka eivät
oikeastaan tiedä mistä puhuvat. "Mä olen kerran ollut Pieksämäen
15-v. Pallopääklaanin 'Satiaismetsä 103 - Maagi kutsuu demonin
majataloon' -pelissä, ja nyt sitten voin sanoa, että larppaaminen on sitä
tai tätä tai tuota.
Kyllä. Pöytäpelaaminen on sitä, että 13-vuotiaat istuvat pöydän ääressä,
heittelevät noppia, teeskentelevät lyövänsä kaikkea mitä tulee vastaan ja
puhuvat Pokemoneista ja tisseistä. Näin kerran vierestä, kylmää tiärän.
--
Janos Honkonen "Coke, you can't feel the beating"
(remove PIN before replying)
watc...@no.more.spam.iki.fi
>Erik Johan Forsstrom kirjoitti viestissä
>larppaamisessa?
>larp tulkitaan kuuluvaksi roolipeleihin. Omasta mielestäni (onhan se
>kieroutunut, tiedän) larp on vain teatterin eräs esiintymismuoto, ei
>roolipelien. Larp käsittää hyvin vähän perinteiseen roolipeliin verrattavia
>asioita (hahmot ovat melkeinpä ainoat yhteiset tekijät), mutta teatterin
>kanssa larpilla on yhtä paljon yhteistä kuin oikealla kädellä vasemman käden
>kanssa.
Herää nyt jo haistamaan aamukahvin pehmeä tuoksu. Montako kertaa
tämä täytyy käydä läpi?
Yhteisiä tekijöitä:
1) Pelaajat pelaavat hahmoja.
2) Hahmoja pelataan pelinjohdon valvonnan alla.
3) Pelinjohto luo yleensä skenaarion, jonka mukaan hahmot
toimivat.
4) Yleensä hahmojen toimintaa simuloidaan yhteisten sääntöjen
avulla.
5) Larpeissakaan ei ole käsikirjoitusta tai ennalta määrättyä
juonta, sen enempää kuin muissakaan roolipelaamisen muodoissa.
6) Pelaamista voidaan suorittaa joko ryppyotsaisesti "oikein"
roolipelaamalla, tai vähemmän vakavalla "tänne tultiin pitämään
hauskaa"-mentaliteetilla.
Noin niinkuin aluksi. Metodit ovat erilaiset, periaatteet ovat
käytännössä samat. Olet väittänyt samaa aiemminkin, ja sinua on korjattu
aiemminkin. Jostain kumman syystä korjauksen jälkeen ei ole koskaan tullut
minkäänlaisia faktoihin perustuvia argumentteja vastaan. Mistähän tämä
johtuu?
Kyllä, tietenkin larppaamisen ja "perinteisen" roolipelaamisen
välillä on eroja. Mitä siitä?
Eri peliryhmilläkin on eroja. Joissain ryhmissä mikä tahansa
menee, kunhan pelinjohtaja ei saa kiinni kusettamisesta. Joissain ryhmissä
pelikerta on huono, jos ei ole vähintään yhtä kunnon tappelua. Joissain
ryhmissä kaikki heitetään aina nopilla. Joissain ryhmissä kaikki sääntöjä
noudatetaan aina. Joissain ryhmissä pelataan telkkari päällä. Ruvetaanko
tässä nyt ihan vakavissaan selvittämään, että kuka pelaa Oikein ja kuka
Väärin, vai kasvetaanko edes vähän aikuisiksi?
En ihan oikeasti käsitä tällaista vakavissaan harjoitettavaa
fanattisuutta. Vitsit ovat asia erikseen, niitä voi ja saakin heittää,
mutta tällainen "larpit ovat pahasta, yhyy yhyy, olisi parempi jos kukaan
ei larppaisi eikä varsinkaan koskaan puhuisi aiheesta"-nillitys on täysin
käsittämätöntä. Luulisi nyt jumalauta että aikuiset -- tai edes melkein
aikuiset -- ihmiset oppisivat kasvamaan sen verran isoiksi, että saisivat
nykäistä päänsä sieltä ahtaasta ja haisevasta paikasta ja käsittäisivät,
että muiden harrastuksia ei ole pakko harrastaa itse, ja että pienellä
suvaitsevaisuudella pääsisi helvetin pitkälle.
Olen ensimmäisenä valmis myöntämään, että larppaajissa on paljon
ääliöitä. Niinkuin tämä nyt olisi jonkinlainen suuri yllätys. Totta
vitussa siellä on ääliöitä. Jokaisessa ihmisryhmässä on paljon ääliöitä.
So what? Tämän uutisarvo on täysin nolla. Ihmiset ovat ääliöitä, mutta
yksilöt voivat olla fiksuja. Se ei kauheasti ole harrastuksista kiinni.
Jos ei tee mieli harrastaa jotain, mikäs siinä. Jos tekee mieli
kritisoida jotain, anti mennä... mutta tällainen naurettava, lähinnä
sosiaalivammaisille idiooteille sopiva "mun Amiga hakkaa sun PC:n/jokerit
hakkaa hifkin/äitis syö kutunjuustoa"-tason lässytys tuskin vakuuttaa
ketään.
Kasvetaan nyt herran tähden isoiksi, jooko? Ja tämä ei nyt ole
niinkään vastauksena suoraan sinulle, vaan enemmänkin kommenttina
yleisesti ottaen.
>Ja lisäksi... larpistit (eli kiihkonäyttelijät) puolustavat rakasta
>harrastustaan kuin muslimit moskeijaansa. Lokaa lentää enemmän kuin
>Yhdysvaltain presidentinvaaleissa ja kaikilla on sangen mukavaa - mutta
>tuohan nyt ei varsinaisesti liity larppaamiseen.
On tietenkin jännää huomata, että yleensä larppaamista
puolustetaan täällä lähinnä silloin, kun joku rupeaa erikseen sitä
haukkumaan. Mietitään nyt sitten, mistä se johtuu, ja mikä on aikuista
käytöstä ja mikä ei. Hohhoijaa.
>*** 13-vuotias pisamanaamainen teinipoika mustaan kaapuun pukeutuneena
>kertomassa viisauksia medialle jonka jälkeen kaikki kuvittelevat että
>roolipelaaminen on sitä mättäältä mättäälle hyppimistä rääsyihin
>pukeutuneena. Etovaa suorastaan äärikonservatiiviroolipelaajan egolle.
All fanatics must die.
>*** kts. ed. vast... ja taitaa minussakin olla hieman vikaa mutta sille en
>mahda mitään.
Voisit joskus yrittää.
Mike Pohjola
Mikki:
> Alimman yhdistävän tekijän mukaan arvioidessa ihan mikä tahansa on > käsittämätöntä paskaa.
Ja tämä tuntuu toimivan myös tässä ryhmässä. Kaikki tai lähes kaikki
larpeista esitetyt kommentit ovat täysin ääliömäisiä "minä kyllä tiedän
kun katsoin Matti Näsää pienenä" -tason kommentteja, minkä vuoksi kaikki
nämä larpinvastustajat vaikuttavat ääliöiltä.
En minä tiedä ovatko he oikeasti ääliöitä, luultavasti. Mutta varmaan
jollain on jotain fiksuakin kommentoitavaa larpeista roolipelaamisen
alalajina. (Tai sitten joku osaisi kertoa miksi se sitä ei ole
vetoamatta noppien välttämättömyyteen.) Todistakaa joku, että olen
oikeassa, tai menkää suosiolla haastamaan riitaa Adeptin kanssa.
> Höpö höpö. Vastuullinen pelinjohto valitsee pelaajansa ja pitää
> ääliöt kaukana. Kirveellä, jos on tarvis.
Vielä kun saatais tänne Mikki moderaattoriksi... ;)
Mike
Vesa-Matti Sarenius
>Haluaisin kuitenkin tietää, että mikä
>teitä muita oikein ärsyttää larppaamisessa? No bofferitaistelut ovat
Larppi on "trendikästä", trendikäs on suolesta --> Larppi on
suolesta. Larppaajat pelaavat Larppia --> Larppaajat ovat suolesta.
D.G.S.A = Dangerous Goods Security Advisor, jos jotakin on ruvennut
ihmetyttämään.
--
Vesa-Matti Sarenius, D.G.S.A * - Am I a man or what? - A What!*
mailto:sarenius.at.paju.oulu.fi * - What? - Yes, that's right! *
http://www.student.oulu.fi/~sarenius * * * * * * * * * * hmmmm! *
Finland, Europe. Tel. +358-8-342236 fax.+358-8-5305045. * * * * * *
ja...@iki.fi
> Kasvetaan nyt herran tähden isoiksi, jooko?
Joo! Aloitetaan siitä, ettei oteta ääliöitä vakavasti!
--
Jaana Heino----------------------------email: ja...@iki.fi---------
Iirislahdentie 42 C 9----------------------------------------------
02230 Espoo---------------------------Power corrupts, but we-------
FINLAND-------------------------------still need electricity.------
ja...@iki.fi
>10) EI OMIA HAHMOJA. Larpeissa hahmot annetaan lähes aina valmiina käteen.
Tämähän riippuu toki vain ja ainoastaan larpin järjestäjistä - ja on
myös pöytäpelikampanjoita, joissa PJ tekee hahmot. Mikään ei pakota
tekemään näin, kummassakaan.
>Eli pelistä tuleekin näytelmä.
Ja tämä syyseuraussuhde menikin sitten jo yli tajuntani, korkeelta ja
lujaa.
Eiku hyvänen aika, mitä mä just äsken ite ehdotin isoksi kasvamisen
ensimmäiseksi askeleeksi. Hei, kuulkaa, älkää tehkö niinku minä teen
vaan niinku minä sanon.
Niilo Paasivirta
mieluimmin pysyn pöydän ääressä: larpeissa pyöritään pienessä ja lyhyessä
kohtaamisessa, kun pöydän ääressä voidaan käydä vaikka kokonainen sota.
Esimerkiksi vanhoilta D&D-ajoilta yksi parhaista pelisessioista: pelaajan
mahtava sankarihahmo oli kuljettamassa aarretta sponsorilleen (jumalalle), ja
selvitteli matkan varrella läpi kulkemansa maan poliittista tilannetta; hän
yöpyi kahdessa linnassa, ensimmäisessä vastaanotto oli tavattoman ystävällinen
ja vieraanvarainen, isännät kyselivät tältä sankarilta ummet ja lammet, ja
tarjoilivat vaikka mitä. Seuraavana iltana sankari saapui toiseen linnaan,
jossa vastaanotto oli erittäin epäluuloinen ja varovainen, ja kohtelu lähes
tyly. Sankari alkoi selvitellä, miksi nämä kaksi linnaa (ja alueen kaksi
lääninherraa) käyttäytyivät näin. Jossain vaiheessa alettiin siirrellä
pöydällä armeijoitakin. Kyllä olisi latistunut aika pahasti larppina, kun
"kaksi linnaa" olisi koostunut kahdesta huoneesta ja "armeijat" muutamasta
Raistlin-kloonista pihamaalla :) Ja sankarikin oli sitä tasoa, että hän
vastasi pientä armeijaa ihan yksinäänkin. Miltähän sellainen olisi larppina
näyttänyt?
Tai ajatellaanpa vaikka juoksua Umbra-ulottuvuuksien läpi. Eipä oikein
Abyss tuntuisi larppina miltään, tai käyminen kuussa, ufon kyydissä,
pilvissä ja vaikka missä (tapahtumia 60-luvulle sijoittuvasta Werewolf-
pelistä). Hm, ehkä ydinpommin purkamisyritykset olisi voinut järjestää
larppinakin, mutta ei siinä olisi ollut ihan samaa tunnelmaa.
hooligan
Joo! Aloitetaan siitä, ettei oteta ääliöitä vakavasti!
*** Nytkö jo te keksitte että minä kirjoitan mitä sylki sormiin tuo?
Kun minä asiasta kirjoitan se pitäisi huomata. Silloin on kyseessä täysin
vakavamielistä tekstiä ilman että sekaan on hämmennetty attikalaista suolaa,
ilman hammasten kiristystä kirjoitettua, joskus jopa itseironista tekstiä.
hooligan
Janos Honkonen kirjoitti viestissä
Kyllä. Pöytäpelaaminen on sitä, että 13-vuotiaat istuvat pöydän ääressä,
heittelevät noppia, teeskentelevät lyövänsä kaikkea mitä tulee vastaan ja
puhuvat Pokemoneista ja tisseistä. Näin kerran vierestä, kylmää tiärän.
*** Wau! Onko vielä tuollaisia pelejä? 13-vuotiaat pöydän ääressä noppiaan
heittelevät kaikkealyövät tisseistäpuhuvat pokemonistit! Ilmoittautukaa!
Minä tiedän että teitä on... jostain se alkaa se puukin, ensin tulee siemen,
sitten verso... siitä kasvaa hiljalleen puu joka hakee sitä omaa tilaansa
kasvaa ja kehittyä.
Mikäli joku/jokin vie siltä edellytykset kehitykselle se kuolee pois.
(... ja sitten siitä tulee larppaaja.) :)
hooligan
watc...@no.more.spam.iki.fi
Yhteisiä tekijöitä:
1) Pelaajat pelaavat hahmoja.
*** Mutta saatko tehdä ihan 'itsesi näköisen' hahmon? Elikä -
diplomaattisesti käytävään scenarioon solutat karvaisen taistelijan,
onnistuuko hyvin? Eikö se ole hyvin usein niin että PJ antaa sinulle
valinnanmahdollisuuden hahmoista?
2) Hahmoja pelataan pelinjohdon valvonnan alla.
*** Niin... teatterissakin on ohjaaja. (Turkka muuten voisi olla kova sana
larp-pj:nä)
3) Pelinjohto luo yleensä skenaarion, jonka mukaan hahmot toimivat.
*** Mutta onko skenaarioiden väliselle ajalle olemassa elämää? Kun tullaan
taistelusta ja mennään tavernaan viikoksi toipumaan haavoista ennen kuin
lähdetään pohjoisen vuoristoseuduille samoilemaan niin onnistuuko tuo
toipumissessio? Siinä kaverit, siis kynnelle kykenevät, kiertelevät kylässä
ja kenties hankkivat varusteita, jotkut voivat auttaa kyläläisiä ja jotkut
vain alkoholisoituvat. Lisäksi suoritetaan joissakin piireissä ns.
lisääntymisakteja.
4) Yleensä hahmojen toimintaa simuloidaan yhteisten sääntöjen
avulla.
*** Mutta otetaanko kesken taistelun huomioon fumblet tai aseen hajoamiset
(eri aseet kestävät oikeasti eri määriä, ei puukepillä kauheammin tapparaa
torjuta)? Entä kriittisten osumien syntyminen? Pitääkö lyötävää sattua ihan
oikeasti?
5) Larpeissakaan ei ole käsikirjoitusta tai ennalta määrättyä juonta, sen
enempää kuin muissakaan roolipelaamisen muodoissa.
*** Ei... mutta tarkka roolijako ja spontaania näyttelemistä kun koetetaan
esiintyä annettuna hahmona.
6) Pelaamista voidaan suorittaa joko ryppyotsaisesti "oikein"
roolipelaamalla, tai vähemmän vakavalla "tänne tultiin pitämään
hauskaa"-mentaliteetilla.
*** Niin... mutta silti minua ihmetyttää kuinka simuloidaan Salama-loitsu
ahtaassa dungeonissa. Pysäytetäänkö peli ja aletaan kiivaasti arpomaan
(Kivi-Sakset-Paperi-metodilla) mistä kulmasta se sinkoaa ja mihin suuntaan?
Olet väittänyt samaa aiemminkin, ja sinua on korjattu aiemminkin. Jostain
kumman syystä korjauksen jälkeen ei ole koskaan tullut minkäänlaisia
faktoihin perustuvia argumentteja vastaan. Mistähän tämä johtuu?
*** Se on niinkuin hakkaisi päätään kiviseinään. Helpottaa kummasti kun
lopettaa. :)
Kyllä, tietenkin larppaamisen ja "perinteisen" roolipelaamisen välillä on
eroja. Mitä siitä?
*** Joku otti ja pyysi selittelemään... ja minähän tein työtä käskettyä. Ei
kukaan pyytänyt ketään puolustautumaan kuin naispuuma pesällään.
Eri peliryhmilläkin on eroja. Joissain ryhmissä mikä tahansa menee, kunhan
pelinjohtaja ei saa kiinni kusettamisesta. Joissain ryhmissä pelikerta on
huono, jos ei ole vähintään yhtä kunnon tappelua. Joissain ryhmissä kaikki
heitetään aina nopilla. Joissain ryhmissä kaikki sääntöjä noudatetaan aina.
Joissain ryhmissä pelataan telkkari päällä. Ruvetaanko tässä nyt ihan
vakavissaan selvittämään, että kuka pelaa Oikein ja kuka Väärin, vai
kasvetaanko edes vähän aikuisiksi?
*** Ei :) - molempiin
En ihan oikeasti käsitä tällaista vakavissaan harjoitettavaa fanattisuutta.
Vitsit ovat asia erikseen, niitä voi ja saakin heittää, mutta tällainen
"larpit ovat pahasta, yhyy yhyy, olisi parempi jos kukaan ei larppaisi eikä
varsinkaan koskaan puhuisi aiheesta"-nillitys on täysin käsittämätöntä.
Luulisi nyt jumalauta että aikuiset -- tai edes melkein aikuiset -- ihmiset
oppisivat kasvamaan sen verran isoiksi, että saisivat nykäistä päänsä sieltä
ahtaasta ja haisevasta paikasta ja käsittäisivät, että muiden harrastuksia
ei ole pakko harrastaa itse, ja että pienellä suvaitsevaisuudella pääsisi
helvetin pitkälle.
*** Älä muuta virka... ja auttaisi sinunkin elämääsi mikäli löytäisit sen
heijastavan esineen.
Olen ensimmäisenä valmis myöntämään, että larppaajissa on paljon ääliöitä.
Niinkuin tämä nyt olisi jonkinlainen suuri yllätys. Totta vitussa siellä on
ääliöitä. Jokaisessa ihmisryhmässä on paljon ääliöitä. So what? Tämän
uutisarvo on täysin nolla. Ihmiset ovat ääliöitä, mutta yksilöt voivat olla
fiksuja. Se ei kauheasti ole harrastuksista kiinni. Jos ei tee mieli
harrastaa jotain, mikäs siinä. Jos tekee mieli kritisoida jotain, anti
mennä... mutta tällainen naurettava, lähinnä sosiaalivammaisille idiooteille
sopiva "mun Amiga hakkaa sun PC:n/jokerit
hakkaa hifkin/äitis syö kutunjuustoa"-tason lässytys tuskin vakuuttaa
ketään.
*** Hei... Koproliitit ovat oma lukunsa mutta tuo alkaa jo hipomaan
henkilökohtaisuuden hienoa rajaa. Minua ei pennin vertaa liikuta hyppiikö
joku sukkahoususillaan ympäri metsiä kun ei minun pihaani eksy hyppimään,
hintiksi luulisin ja voisin vielä HIVauttaa. Ja kun on takana sangen tylsä
päivä sitä mielellään jopa riitelee fanaatikkojenkin kanssa... olivat he
sitten puolesta tai vastaan (jopa hesalaiset käy tässä tapauksessa).
Kasvetaan nyt herran tähden isoiksi, jooko? Ja tämä ei nyt ole niinkään
vastauksena suoraan sinulle, vaan enemmänkin kommenttina yleisesti ottaen.
*** Ai? ... no unohda edellisen kohdan alku sitten. Ja muista... minä en
kasva isoksi, minä olen jo. Henkisestä puolesta en mene sanomaan mitään...
mutta ainakin toistaiseksi olen selvin päin selvinnyt kaikesta.
On tietenkin jännää huomata, että yleensä larppaamista puolustetaan täällä
lähinnä silloin, kun joku rupeaa erikseen sitä haukkumaan. Mietitään nyt
sitten, mistä se johtuu, ja mikä on aikuista käytöstä ja mikä ei. Hohhoijaa.
*** Juu... mutta ketä oikeasti kiinnostaa seurata RQ:n strength-keskustelua
kun ei koko RQ kiinnosta, eikä oikein kiinnosta figumyynti-ilmojakaan
lueskella. Elikä elämäähän tämä tuo tänne ja herättää taas kaikki lukijat
kommentoimaan, jokaisellahan on mielipiteensä.
Ja mitä kirjoitit siitä että minua on ojennettu... luuletteko että minun
kultakalamainen muistini ottaisi jotain kehittävää vastaan?
Voisit joskus yrittää.
*** Minähän yritän, joka päivä. Heräämisen ja herätyskellon sammuttamisen
välisen ajan, ihan tosissani yritän. :)
Susi
Erkka Leppanen <ste...@uta.fi> wrote in message
> 1) JATKUVUUDEN PUUTE. Pöytäpeleissä on mahdollista laatia laajoja
> kampanjoita, joita voi pelata intensiivisesti viikottain. Mutta larpissa
> tämä on käytännössä mahdotonta.
Totta -- larp on pakosta melko episodiluontoista. Tätä voi kuitenkin käyttää
myös kerronnallisena keinona; eräässä pöytäpelikampanjassa GM on jo kahdesti
pikakelannut aikaa useammalla kuukaudella eteenpäin, mikä toimii
Vampire-hahmojen elinkaaressa paremmin kuin hyvin. Tiedän myös
larpkampanjoita, joissa pelien välejä on täytetty rope-sessioilla.
> Tämä jatkuvuuden puute saattaa vaikuttaa
> myös pelaajien asennoitumiseen: koska he tietävät, ettei peliin tule
> jatkoa, hahmot eivät epäröi esimerkiksi tuhlata koko omaisuuttaan
> päivän aikana. Huomisesta ei tarvitse piitata, koska sitä ei tule.
Tätä esiintyy kyllä ihan yhtä paljon jatkuvissa pöytäpelikampanjoissa,
joissa pelaajat luottavat siihen, että GM ei päästä hahmoja liian pahaan
kuseen -- pelaajathan saattaisi päättää, ettei homma ole enää kivaa. Paskaa
pelaamistahan tuo on, mutta joidenkin mielestä valitettavan normaalia.
> 2) VAATTEET.
> 3) PELAAJAN FYYSISET RAJOITTEET.
> 4) PELAAJAN HENKISET RAJOITTEET.
> 5) TOIMINTOJEN MALLINNUS
> 7) PROPIT JA MILJÖÖ.
Jälleen totta -- larppiin valmistautuminen vaatii enemmän viitsimistä ja
väsäämistä kuin pöytäpeliin. Minä jopa lisäisin tuohon listaan
maailmamateriaalit sekä muut hahmolle olennaiset tiedot, jotka pitäisi
opetella ulkoa (vrt. pöytäpeliin, jossa voi tilanteen kärsimättä tarkistaa
papereista tai kysyä GM:ltä). Vaivaa se vaatii, mutta ei olennaisesti
enemmän rahaa kuin esimerkiksi pikku-ukkojen tai lisäosien hamstraaminen.
Väitän kyllä, että pöytäpelissäkin pelaajan persoonaan ja toimintaan
kohdistuvat rajoitukset ovat jossain määrin voimassa. Suhtaudun jokseenkin
nihkeästi useimpien ihmisten kykyyn pelata uskottavasti vastakkaisen
sukupuolen edustajaa, saati sitten epäihmistä; poikkeukset ovat harvassa.
Sääntömekaniikkaa on pöytäpelissä huomattavasti enemmän, ja pelaaja tuo
kyllä ropeen ihan samat henkiset rajoitteet kuin larppiinkin. Ropessa
kriittiset tilanteet on helpompi mallintaa nopilla, mutta vaatii silti
melkoista uudelleenasennoitumista ennen kuin arka nörtti pystyy pelaamaan
johtajahahmoa edes välttävällä uskottavuudella, puhumattakaan huvikseen
naisia naurattavasta pelimiehestä. Seksi on roolipelaajien suurimpia
kompastuskiviä.
> Bofferimatsit tosin saattavat olla parhaimmillaan komean näköisiä.
Tämähän oli vitsi? Taistelijat syöksyvät toisiaan kohti, iskevät, ja
miekkojen ykohtaamisen ääni on ah-niin-antiklimaattinen 'poff'? Ää.
> 6) TAPAHTUMIEN HALLINNAN VAIKEUS. Pöytäpeleissä pelinjohtajalla > on aina
kokonaisuus hanskassa, ja hänellä on useitakin tapoja vaikuttaa
> tapahtumien kulkuun. Larpeissa taas pelinjohtaja ei yleensä tiedä
> puoliakaan siitä, mitä pelissä on tekeillä. Tämän vuoksi tapahtumat
> saattavat ajautua aivan eri suuntaan kuin mitä pelinjohtaja on
> tarkoittanut.
Tähän päivään mennessä minulle ei ole selvinnyt miksi tämä olisi ongelma.
Elleivät pelaajat tietenkin ole umpipeeloja ja vie hommaa johonkin suuntaan,
johon se ei maailman puitteissa kertakaikkiaan voisi mennä -- mutta tämäkin
on oma vika jos sellaisia tanopäitä peliinsä päästää. Suunniteltu kliimaksi
on minusta harvinaisen toissijainen asia verrattuna pelinsisäiseen
uskottavuuteen.
> 8) OFFGAME-KIELTO. Larpeissa ei saa offgamettaa, ellei sitten jollakulla
> pelaajalla ole vähintään hengenlähtö lähellä. Ei saa puhua muuta kuin
> hahmonsa suulla, ei saa heittää kommentteja eikä repiä tilannehuumoria.
Kunnollinen debrief on myös tätä varten. Enkä kyllä panisi pahakseni jos
muutamissa pöytäpeleissäkin jäisi se paskanjauhanta vähän pienemmälle
volyymille. Jos mun ei enää ikinä tarte kuunnella papin ja uhkapelurin
välistä if-game anaaliseksiläppää...
> 9) TODELLISUUDEN ASETTAMAT RAJAT. Vakavin puute larpeissa.
> Pöytäpeleissä rajoituksia asettaa vain pelinjohtajan mielikuvitus ja
> kertojantaito.
Jälleen kerran sinällään totta. Minua tuo ei häiritse, suosin low-fantsu
inhorealismia ja psykologisia loitsuefektejä, joten lohikäärmeen tai
tulipallon proppaaminen ei koskaan tule olemaan minun ongelmani.
> Pöytäpeleissä hahmolla on vapaus mennä minne haluaa, tehdä mitä
> haluaa. Hän näkee ja kokee asioita, joita larp-hahmo voi vain kuvitella.
Nykypäivä/low-fantasy rajoissa tuo menee kyllä enemmän niin päin, että
larppihahmo näkee ja tuntee sen, mitä pöytäpelaaja vain kuvittelee.
Konkreettisimpana ehkä se, että yhdessäkään larpissa en ole vielä joutunut
tilenteeseen, jossa yhtäkkiä selviää, että se vastustaja oli ihan eri
puolella huonetta kuin mitä GM:n kuvauksen perusteella oletin.
> Hän voi tappaa ja naida ilman, että siihen tarvittaisiin jokin latistava
> sääntö. Hän voi kärsiä kipua siten, että se aidosti tuntuu hänen
> toimintakyvyssään. Hän voi tehdä asioita, joita pelaaja itse ei voisi
> ikinä tehdä, mutta hänen ansiostaan myös pelaaja voi kokea jotain siitä
> tunteesta, mikä hahmon kautta välittyy.
Tavallaan totta, mutta siinäkin on haittansa. Kuvitteellisten olentojen
tappaminen on helppoa ja turvallista, jos GM kuuluu siihen kastiin jonka
mielestä PCt ovat oman elämänsä sankareita -- on valitettavan helppoa päätyä
tilanteeseen, jossa hahmot rutiinisti tappavat hankalat NPC:t ilman
minkäänlaisia seuraamuksia maailman tasolla. Seksi taas tuntuu olevan
joillekin ihmisille valtava ongelma. Tavallisesti se joko vaivihkaa
tiputetaan
tai räikeästi ylipelataan, jolloin syntyy ensimmäisessä tapauksessa
seikkailiapoikia joita ei pätkääkään hämää se, että kohti juoksee alaston
D-kupin amatsoni ja toisessa esimerkiksi totaalisen mauttomia
kimppaseksikohtauksia 1800-luvulla. Nämä ovat kärjistyksiä mutta
valitettavasti myös ropeuran varrella esiintulleita tapauksia. Niiden
välttäminen on kiinni pelaajista ja pelinjohtajasta, ei siitä pelataanko
seisten vai istuen.
Yhteenveto? Larpissa on ehdottomasti enemmän fyysisiä rajoitteita sekä
pelaajia että ympäristöä että materiaalin omaksumista koskien. Kaikki muu on
kiinni tasan pelaajista ja pelinjohtajasta -- eräs syy siihen, että larppaan
niin harvoin.
--Susi
Mikko Rintasaari
: Vaihdoin otsikon, kun ei tässä ole mitään larppivihaa, vaan lisää syitä, miksi
: mieluimmin pysyn pöydän ääressä: larpeissa pyöritään pienessä ja lyhyessä
: kohtaamisessa, kun pöydän ääressä voidaan käydä vaikka kokonainen sota.
...
...
Oletko sinä Niilo aivan oikeasti näin rajoittunut olento?
Se mitä sinä tässä suuressa viisaudessasi pajatat menemään on että löytyy
aiheita joita voi käsitellä paljon paremmin perinteisen RPG:n kuin
livepelaamisen keinoilla.
Hienoa! Tuon nyt luulisi olevan itsestäänselvää kenelle tahansa ala-asteen
apukouluversiosta selvinneelle. (pahoitteluni jos et selvinnyt)
On myös aiheita joita voi hyvin käsitellä livepelien keinoilla. Jos
pelitilanne on hyvin mallinnettavissa, ja hyödyntää kunnolla välittömän
fyysisen läsnäolon suomia mahdollisuuksia, saattaa kannattaa toteuttaa se
livepelinä.
Itseasiassa en taida jaksaa tästä yhtään pidemmälle. Ne jotka osaavat
yhtään käyttää omia aivojaan kyllä ymmärtävät. Liian pienestä
hiekkalaatikosta lapsena kärsineet nurkkapatriootit ja muut "Käyn mä
larpeissa mutta en ole larppaaja"-lukutaidottomat saavat aivan vapaasti
jatkossakin rynnäköidä peitsi tanassa kohti tuulimyllyjä.
Eiköhän tämä riitä henkien taistosta aseistamattomien vastustajien
kanssa.
-Adept
"thinker, dreamer and adventurer"
**** - Hey ape, your planet is dying - ****
: Esimerkiksi vanhoilta D&D-ajoilta yksi parhaista pelisessioista: pelaajan
: mahtava sankarihahmo oli kuljettamassa aarretta sponsorilleen (jumalalle), ja
: selvitteli matkan varrella läpi kulkemansa maan poliittista tilannetta; hän
: yöpyi kahdessa linnassa, ensimmäisessä vastaanotto oli tavattoman ystävällinen
: ja vieraanvarainen, isännät kyselivät tältä sankarilta ummet ja lammet, ja
: tarjoilivat vaikka mitä. Seuraavana iltana sankari saapui toiseen linnaan,
: jossa vastaanotto oli erittäin epäluuloinen ja varovainen, ja kohtelu lähes
: tyly. Sankari alkoi selvitellä, miksi nämä kaksi linnaa (ja alueen kaksi
: lääninherraa) käyttäytyivät näin. Jossain vaiheessa alettiin siirrellä
: pöydällä armeijoitakin. Kyllä olisi latistunut aika pahasti larppina, kun
: "kaksi linnaa" olisi koostunut kahdesta huoneesta ja "armeijat" muutamasta
: Raistlin-kloonista pihamaalla :) Ja sankarikin oli sitä tasoa, että hän
: vastasi pientä armeijaa ihan yksinäänkin. Miltähän sellainen olisi larppina
: näyttänyt?
: Tai ajatellaanpa vaikka juoksua Umbra-ulottuvuuksien läpi. Eipä oikein
: Abyss tuntuisi larppina miltään, tai käyminen kuussa, ufon kyydissä,
: pilvissä ja vaikka missä (tapahtumia 60-luvulle sijoittuvasta Werewolf-
: pelistä). Hm, ehkä ydinpommin purkamisyritykset olisi voinut järjestää
: larppinakin, mutta ei siinä olisi ollut ihan samaa tunnelmaa.
: --
: http://www.co.jyu.fi/%7Enp/
--
Mikko Rintasaari
: Janos Honkonen kirjoitti viestissä
Voi että sinä olet hauska ihminen. Tässähän aivan saumat ratkeaa kyljissä.
: Mikael Nerve
: Deputy God, Part-Time Intellectual
^^^^^^^^^
Ilmeisesti tuo älyllisyys löytyy sitten jossakin muussa aika-osassa kuin
siinä minkä vietät verkossa.
Voisit vaikka perustaa aivan oman uutisryhmäsi näille egovammaisille
vikinöillesi.
Ville Salo
<snip>
>.... Ja jos suoraan sanotaan, se, mitä
>kuvattiin, ei ehkä myöskään ollut ihan sitä suomalaisen larppikulttuurin
>kermaa,... <snip>
>>2. Larpeissa tapaa pipipäitä, joita vaan pitää sietää. Pöytäpelistä
>
> Höpö höpö. Vastuullinen pelinjohto valitsee pelaajansa ja pitää
>ääliöt kaukana. Kirveellä, jos on tarvis.
Oletkos huomannut että näppituntumalta sanoen suurin osa larppaajista
tuntuu osallistuvan peleihin joissa tapaa pipipäitä. Ongelmalarppaajia
eivät olekaan "suomalaisen larppikulttuurin kerma" vaan se suuri
koulukiusatuista muodostuva suuri massa, joka ei ole tarpeeksi ujoja
ollakseen hiljaa kuten me pöytäpelaajat mutta jotka ovat kuitenkin
aivan yhtä "lameja" kuin me pöytäpelaajat. Heidät on tietynlaisessa
seurassa liikkuminen ja siellä coolin esittäminen (tai pitäisikö sanoa
cooliuden larppaaminen) saanut tuntemaan olonsa hienoksi. Realiteetit
ovat kärsineet. Tämä on yleistystä, enkä voi sanoa etteikö myös meillä
pöytäpelaajilla olisi vääriä käsityksiä harrastuksemme ja omien
itsiemme ylimmäisyydestä.
--
Ville Salo vs...@sci.fi
Please do not send an e-mail copy of your reply to my post.
watc...@no.more.spam.iki.fi
>Ärsyyntymistä 50. kerran jälkeen -> ärsyyntyminen siirtyy alkupäähän,
>eli larppaajiin, vaikka Tauno Tavalliset olisivatkin ne oikeat ärsyyntymisen
>kohteet. Sitäpaitsi - voisivatko seuraavat "iiiihaaaaant ja erilaiset
>larppaajat" mainita vaikka sanasen pöytäpeleistäkin niissä telkkuohjelmissa?
>Please? Pretty please?
Kuten sanottu, telkkariin menevää matskua editoidaan aika
reilusti, eikä haastateltavien mielipiteitä siitä, mikä on oleellista
välttämättä juurikaan kuunnella. Kun joku kansankynttilä saa päähänsä
tehdä jännän ja innovatiivisen larppidokumentin, on heikommilla hatussa
pitelemistä. Varsinkin, jos halutaan tehdä valmiiksipureskeltua
pullamössö-ohjelmaa, jätetään hankalammat ja enemmän selitystä vaativat
aiheet suosiolla pois.
Lienee myös päivänselvää, miksi esim. kahden minuutin
uutisspotissa ei ruveta käymään läpi roolipelaamisen perusteita ja
historiaa...
watc...@no.more.spam.iki.fi
>> joskus taas väärinymmärykset PJ:n ja pelaajan välillä, mutta larpista tuo
>> olennainen osa puuttuu - näin olen käsittänyt (vai tuleeko offgame ja
>> nopanheittosessio jota sitten seuraa ingame? Ei ymmärtääkseni.)
>Ja larpeissa ei koskaan esimerkiksi tehdä sitä kuuluisaa
>Kivi-Paperi-Sakset - testiä? Ja mitenkäs tähän selkeään rajanvetoon
>suhtautuvat esimerkiksi nopattomat sohvapelisysteemit, tai peliporukat,
Jeh. Lähdetään nyt liikkeelle siitä, että jos roolipelaaminen
jostain helvetin syystä vaatii nimenomaan jonkinlaisen satunnaisluku-
generaattorin sopiakseen johonkin vähintäänkin outoon roolipelaamisen
määritelmään, jätän suosiolla väliin... Jos joku sanoo roolipelaavansa,
ensimmäinen kysymykseni ei todellakaan tule olemaan, viskotaanko siinä
varmasti noppaa.
Ville Salo
>Haluaisin kuitenkin tietää, että mikä
>teitä muita oikein ärsyttää larppaamisessa?
No periatteessa pöytäpelaajien ja live-pelaajien tavoite on sama:
pelata hahmoa ja eläytyä hahmoon. (Tämähän on vain välitavoite,
lopullinen tavoite voi olla pitää hauskaa, pohdiskella elämän
arvoituksia tai jotain aivan muuta)
Larpeissa on vain se vika, että larppaajat näyttävät ja kuulostavat
naurettavilta pelatessaan, eivätkä itse tajua sitä, koska ovat niin
sisäänlämpiävää porukkaa.
watc...@no.more.spam.iki.fi
>*** Mutta eikö silti larp (eli niinkuin se myös tunnetaan
>'näytelmäroolipeli') ole teatraalinen suuntautuminen roolipelien mystisen
>maailman saloihin?
Ei.
>Minulla on selkärankaani painautunut mielipide että larp =
>spontaaninoloinen teatteriesitys. Onhan siinä pelinjohtaja joka on
Niin on tuntunut painautuvan. Viitsisitkö vaihteeksi kuunnella,
mitä aiheesta sanotaan? Sinulle on toistuvasti selitetty, miksi
larppaaminen ei ole teatteria. Ainoa argumenttisi tähän mennessä on ollut,
että larpeilla on samat ongelmat kuin kesäteattereilla, ja sitäpaitsi
niissä pukeudutaan hassusti ja ollaan hupsuja.
Tämä on suoraan sanoen täysin naurettava argumentti. Se ei ole
todellisuuspohjainen, se on ristiriidassa täällä esitettyjen faktojen ja
mielipiteiden kanssa, ja olettaa, että paska larppi = kaikki larpit. Kuten
sanottu, jos kaikki pöytäpelit olisivat niiden todella huonojen
pöytäpelien standardien mukaisia, tämän ryhmän vakituisista lukijoista ei
takuuvarmasti kovin moni moista pelleilyä jaksaisi harrastaa.
Jokainen leffa ei, luojan kiitos, ole Independence Day. Paskaa
filmataan kilometrikaupalla, kyllä, mutta se ei todellakaan kerro mitään
elokuvan potentiaalista tai luonteesta yleisesti -- tai
ideaalitilanteessa. Onneksi.
>etukäteen suunnitellut (olettaisin) 'seikkailun' ja valinnut paikan jossa
>se esitetään. Mutta larpilla on samat ongelmat kuin kesäteattereillakin,
>luonto tekee joskus tepposiaan ja hyisen lämmintä vettä vuotaa
>taivaankannesta kuin kirnusta kaataen. Siinä on pelaajien mielikuvitus
>koetuksella kun piti olla matkalla halki kuivan autiomaan janoon
>kuolemaisillaan olevia pelastamaan (pelastettavat heppulitkin vielä köllivät
>nivusiaan myöten lammikossa kun viereinen rumpuputki olikin tukossa).
Mitä helvettiä? Anteeksi, mutta tässä ei ole mitään järkeä. Kyllä,
on ihan selvä, että eläytyminen aavikolla olemiseen on helvetin vaikeaa,
jos ollaan vaikkapa märällä suolla. Mikä tässä on pointti? Onko tämä nyt
jonkinlainen liveroolipelin määritelmä? "Pelinjohtajalta edellytetään
pelin järjestämistä mahdollisimman ääliömäisissä olosuhteissa niin, että
homma varmasti menee reisille?"
Hei, ei millään pahalla, mutta yritetään nyt funtsia näitä asioita
edes _vähän_, ettei puhuta täysin pehmoisia. Onko perinteinen
roolipelaaminen kautta linjan paskaa, jos joku ääliö yrittää pelauttaa
hiuksianostattavan jännää ja tunnelmallista Call of Cthulhu-sessiota
keskellä teinien kansoittamia, harvinaisen kosteita kotibileitä?
watc...@no.more.spam.iki.fi
...ei NIIN isoiksi. =)
watc...@no.more.spam.iki.fi
>watc...@no.more.spam.iki.fi
>> Yhteisiä tekijöitä:
>> 1) Pelaajat pelaavat hahmoja.
>*** Mutta saatko tehdä ihan 'itsesi näköisen' hahmon? Elikä -
>diplomaattisesti käytävään scenarioon solutat karvaisen taistelijan,
>onnistuuko hyvin? Eikö se ole hyvin usein niin että PJ antaa sinulle
>valinnanmahdollisuuden hahmoista?
Ajoittain. Ajoittain taas sitten ei. Ei tästä ole mitään
sääntöjä, sen enempää kuin perinteisessäkään roolipelaamisessa.
Enkä myöskään käsitä, mitä ihmeen väliä tällä on? Onko homma niin,
että roolipelaaminen ei ole roolipelaamista, jos jokaiseen skenuun ei saa
solutettua karvaista taistelijaa?
>> 2) Hahmoja pelataan pelinjohdon valvonnan alla.
>*** Niin... teatterissakin on ohjaaja. (Turkka muuten voisi olla kova sana
>larp-pj:nä)
Ilmeisesti se, että pöytäpelejäkin pelataan pelinjohdon valvonnan
alla, ei oikein uponnut perille. Oh, well.
>>3) Pelinjohto luo yleensä skenaarion, jonka mukaan hahmot toimivat.
>*** Mutta onko skenaarioiden väliselle ajalle olemassa elämää? Kun tullaan
>taistelusta ja mennään tavernaan viikoksi toipumaan haavoista ennen kuin
>lähdetään pohjoisen vuoristoseuduille samoilemaan niin onnistuuko tuo
>toipumissessio? Siinä kaverit, siis kynnelle kykenevät, kiertelevät kylässä
>ja kenties hankkivat varusteita, jotkut voivat auttaa kyläläisiä ja jotkut
>vain alkoholisoituvat. Lisäksi suoritetaan joissakin piireissä ns.
>lisääntymisakteja.
Voi hyvä isä, totta kai valittu pelimuoto vaikuttaa pelin
luonteeseen. "Roolipeleissä pitää voida nopeuttaa aikaa, jotta saadaan
kerättyä lisää hipareita ja hankkia lisää taikaesineitä" tuskin on kauhean
vakuuttava roolipelaamisen määritelmä.
>> 4) Yleensä hahmojen toimintaa simuloidaan yhteisten sääntöjen
>>avulla.
>*** Mutta otetaanko kesken taistelun huomioon fumblet tai aseen hajoamiset
>(eri aseet kestävät oikeasti eri määriä, ei puukepillä kauheammin tapparaa
>torjuta)? Entä kriittisten osumien syntyminen? Pitääkö lyötävää sattua ihan
>oikeasti?
Oikeassa tappelussa aseet eivät ihan oikeasti hajoile koko ajan.
Jos hajoaa, sitten hajoaa. Mitä ihmettä sinä oikein haluat? Tarkat
taulukot sille, mitä tapahtuu? Jos joku fumblaa, kyllä sen huomaa.
Ja lyötävää voi sattua ihan oikeastikin -- tai sitten ei. Riippuu
ihan pelistä. Ylipäätänsä sinun olisi hyvä pikku hiljaa oivaltaa, että ei
ole olemassa mitään ylintä larp-auktoriteettia, joka sanoo erikseen, miten
larppeja pitää pelata. Pelin yksittäiset säännöt ja käytännöt riippuvat
ihan siitä, minkälaisen pelin pelinjohtaja haluaa tehdä.
> 5) Larpeissakaan ei ole käsikirjoitusta tai ennalta määrättyä juonta, sen
>enempää kuin muissakaan roolipelaamisen muodoissa.
>*** Ei... mutta tarkka roolijako ja spontaania näyttelemistä kun koetetaan
>esiintyä annettuna hahmona.
Tota, kyllä tämä meillä päin on liittynyt roolipelaamiseen ihan
tilanteesta riippumatta. Harvemmin ovat jätkät istuneet pöydän ääressä
peukku takalistossa ja sanoneet rauhallisella, värittömällä äänellä, "nyt
minun hahmoni pyytää sinun hahmoasi tekemään hiukan tietä, että pääsen
polulla ohi. Mitä sinun hahmosi tekee?"
>> 6) Pelaamista voidaan suorittaa joko ryppyotsaisesti "oikein"
>>roolipelaamalla, tai vähemmän vakavalla "tänne tultiin pitämään
>>hauskaa"-mentaliteetilla.
>*** Niin... mutta silti minua ihmetyttää kuinka simuloidaan Salama-loitsu
>ahtaassa dungeonissa. Pysäytetäänkö peli ja aletaan kiivaasti arpomaan
>(Kivi-Sakset-Paperi-metodilla) mistä kulmasta se sinkoaa ja mihin suuntaan?
Useissa peleissä ei simuloida Salama-loitsuja ahtaassa
dungeonissa. Useissa peleissä ei edes ole Salama-loitsuja, eikä koskaan
olla ahtaassa dungeonissa. Niissä peleissä, joissa nyt kuitenkin on
oivallettu Salama-loitsujen ja ahtaiden dungeoneiden ehdoton
välttämättömyys kaikissa oikeissa roolipeleissä, ongelma ratkaistaan
erilaisilla sääntöratkaisuille, jotka voivat pitää tai olla pitämättä
sisällään KPS-haasteita.
(Lienee turhaa huomauttaa, että esim. Cyberpunk 2020:aa tuskin
kukaan rupeaa edes melkein vakavalla naamalla kritisoimaan sen pohjalta,
että siinä ei ole pelimateriaalin mukaan a) Salama-loitsuja b) ahtaita
dungeoneja eikä c) varsinkaan Salama-loitsujen sinkoamiskulmia, ja että
lienee melko päivänselvää, että tässä ollaan "no mutku hei tota ööh ku
ainakaan larpis ei voi tehdä tätä niin se imee"-linjalla.)
> Olet väittänyt samaa aiemminkin, ja sinua on korjattu aiemminkin. Jostain
>kumman syystä korjauksen jälkeen ei ole koskaan tullut minkäänlaisia
>faktoihin perustuvia argumentteja vastaan. Mistähän tämä johtuu?
>*** Se on niinkuin hakkaisi päätään kiviseinään. Helpottaa kummasti kun
>lopettaa. :)
>>Kyllä, tietenkin larppaamisen ja "perinteisen" roolipelaamisen välillä
>>on eroja. Mitä siitä?
>*** Joku otti ja pyysi selittelemään... ja minähän tein työtä käskettyä. Ei
>kukaan pyytänyt ketään puolustautumaan kuin naispuuma pesällään.
Tässä tuskin on kyse siitä. "Minä en tykkää larppaamisesta" on
asia erikseen, mutta "larppaaminen ei ole oikeaa roolipelaamista, koska se
on teatteria" on todistettavasti ns. paskapuhetta. Olisi kiva huomata,
että pystyt käsittämään näiden kahden väitteen väliset erot.
>*** Hei... Koproliitit ovat oma lukunsa mutta tuo alkaa jo hipomaan
>henkilökohtaisuuden hienoa rajaa. Minua ei pennin vertaa liikuta hyppiikö
>joku sukkahoususillaan ympäri metsiä kun ei minun pihaani eksy hyppimään,
>hintiksi luulisin ja voisin vielä HIVauttaa. Ja kun on takana sangen tylsä
Sukkahousuistahan sen hintin tunteekin. Käsittämättömän hyvin
oivallettu. Mulla on varmaan sitten vain toisessa jalassa nailonia, kun
olen vain puoliksi hintti. Tarkoittaako tämä sitä, että mätät vain vähän?
>*** Juu... mutta ketä oikeasti kiinnostaa seurata RQ:n strength-keskustelua
>kun ei koko RQ kiinnosta, eikä oikein kiinnosta figumyynti-ilmojakaan
>lueskella. Elikä elämäähän tämä tuo tänne ja herättää taas kaikki lukijat
>kommentoimaan, jokaisellahan on mielipiteensä.
Mielipide on asia erikseen, mutta sellaisten kommenttien
laukominen, joissa ei ihan oikeasti ole todellisuuspohjaa tai järkeä,
tuskin herättää kovin järkevää keskustelua. Kiistelyä kylläkin.
hooligan
Mikko Rintasaari kirjoitti viestissä
Ilmeisesti tuo älyllisyys löytyy sitten jossakin muussa aika-osassa kuin
siinä minkä vietät verkossa.
Voisit vaikka perustaa aivan oman uutisryhmäsi näille egovammaisille
vikinöillesi.
-Adept
"thinker, dreamer and adventurer"
*** Ja missä se sinun viisaten kivesi on? Taitaa olla Mikko heittänyt kiven
kaivoon.
*** Herra on hyvä ja lopettaa tuon marisemisen.
Minä otan selvää siitä ihmeen killfilestä ja tungen sinut sinne... tai sen
sinuun, miten se nyt toimiikaan.
M.Nerve
Niko Mikkanen
>
> *** Mutta saatko tehdä ihan 'itsesi näköisen' hahmon? Elikä -
> diplomaattisesti käytävään scenarioon solutat karvaisen taistelijan,
> onnistuuko hyvin? Eikö se ole hyvin usein niin että PJ antaa sinulle
> valinnanmahdollisuuden hahmoista?
Öh... Siis tämä on juuri kiinni niistä pelaajaporukoista. Esimerkiksi
minä annan pelaajieni tehdä juuri sellaisia hahmoja kuin vain ikinä
haluavat, kunhan joten kuten osuvat oikeaan genreen. Toki mainitsen,
että voisi olla ryhmälle edullisempaa neuvotella siitä, miten saadaan
aikaan tasapainoinen tiimi, mutta pelaajat todellakin saavat tehdä juuri
sellaiset hahmot kuin systeemi sallii. Toisten porukoissa PJ jakaa
hahmoille valmiit hahmot.
Larpeissa minut yleensä typecastataan henkivartijaksi tai joksikin
sheriffi-equivalentiksi. Toisissa peleissä kuulemma saa tehdä vapaasti
oman hahmonsa.
> 2) Hahmoja pelataan pelinjohdon valvonnan alla.
>
> *** Niin... teatterissakin on ohjaaja. (Turkka muuten voisi olla kova sana
> larp-pj:nä)
Maa kutsuu Nerveä, maa kutsuu Nerveä! Jos haetaan siis sohvapelien ja
larppien samankaltaisuuksia, ja niistä mainitaan mm. se, että molemmissa
on pelinjohtaja, mikä helvetin vasta-argumentti on "mutku teatterissakin
on ohjaaja"? Maapallo on lähes pyöreä, joten A on aakkosissa ennen B:tä?
> *** Mutta onko skenaarioiden väliselle ajalle olemassa elämää? Kun tullaan
> taistelusta ja mennään tavernaan viikoksi toipumaan haavoista ennen kuin
> lähdetään pohjoisen vuoristoseuduille samoilemaan niin onnistuuko tuo
> toipumissessio? Siinä kaverit, siis kynnelle kykenevät, kiertelevät kylässä
> ja kenties hankkivat varusteita, jotkut voivat auttaa kyläläisiä ja jotkut
> vain alkoholisoituvat. Lisäksi suoritetaan joissakin piireissä ns.
> lisääntymisakteja.
Näitä joskus pelataan sohvapeleissä, joskus ei. Olen myös kuullut, että
jotain "istutaan seikkailijoiden tavernassa huilaamassa"-tyylisiä
larppeja on ollut, ja olenpa ollut pelaamassakin larpissa, jossa saattoi
mennä välillä tavernaan huilaamaan ja larpata siellä sydämensä
kyllyydestä.
Ja taas, mitä yrität ylläolevalla todistaa? Sen, että kun kaikissa
larpeissa ei käydä larppien välissä ostamassa uutta haarniskaa, ne
eroavat ratkaisevasti sohvapeleistä?
Ja larpeissakin on ns. pelien välistä elämää. Helsingin Kronikassa
tapahtui pelien välissä välillä enemmänkin kuin itse peleissä.
> 4) Yleensä hahmojen toimintaa simuloidaan yhteisten sääntöjen
> avulla.
> *** Mutta otetaanko kesken taistelun huomioon fumblet tai aseen hajoamiset
> (eri aseet kestävät oikeasti eri määriä, ei puukepillä kauheammin tapparaa
> torjuta)? Entä kriittisten osumien syntyminen? Pitääkö lyötävää sattua ihan
> oikeasti?
Mi-tä vit-tu-a? Miten se, onko pelisysteemissä fumbleja vai ei, tekee
rajaa larppien ja sohvapelien välille??? Onko D&D larppi, kun siinä ei
ole kritikaaleja ja fumbleja? Puhutko sä enää mistään aikaisempaan
keskusteluun liittyvää, vai unohditko ottaa pillerisi taas?
> 5) Larpeissakaan ei ole käsikirjoitusta tai ennalta määrättyä juonta, sen
> enempää kuin muissakaan roolipelaamisen muodoissa.
>
> *** Ei... mutta tarkka roolijako ja spontaania näyttelemistä kun koetetaan
> esiintyä annettuna hahmona.
Ja tätä oli kummassa? Örrör? Eikö sohvapeleissä ole aika tarkka
roolijako yleensä, kokoluokkaa A4? Ja ei-spontaanistiko sohvapeleissä
reagoidaan vastaan tulemiin tapahtumiin? Mulle ei ole ainakaan
sohvapelissä ole PJ todennut "Kohta kulman takaa tulee sitten
sontiaismolottaja, ja sun pitäis olla tosi iloinen tavatessas viimeinkin
sellaisen." Yleensä SM vaan ilmaantuu kulman takaa, ja sitten mä yritän
spontaanisti esiintyä hahmonani pöydän äärestä poistumatta.
> 6) Pelaamista voidaan suorittaa joko ryppyotsaisesti "oikein"
> roolipelaamalla, tai vähemmän vakavalla "tänne tultiin pitämään
> hauskaa"-mentaliteetilla.
>
> *** Niin... mutta silti minua ihmetyttää kuinka simuloidaan Salama-loitsu
> ahtaassa dungeonissa. Pysäytetäänkö peli ja aletaan kiivaasti arpomaan
> (Kivi-Sakset-Paperi-metodilla) mistä kulmasta se sinkoaa ja mihin suuntaan?
Esimerkiksi. Niinkuin sohvapeleissäkin, on larpeissakin useita eri
tapoja toteuttaa mitä erilaisimpia tapahtumia. Miten tämä taas liittyy
alkuperäiseen väittämääsi, että larpit ja sohvapelit ovat kaksi täysin
eri asiaa? Jos kukaan ei pelaa larppia ADD:n säännöillä, larppi ei voi
olla roolipeli?
> *** Se on niinkuin hakkaisi päätään kiviseinään. Helpottaa kummasti kun
> lopettaa. :)
Se, että päätäsi on hakattu paljon kiviseinään pienenä kelpaa ainakin
minulle selitykseksi sille, miksei kallosi läpi enää uppoa mikään
rautanaulaa heikompi.
> *** Hei... Koproliitit ovat oma lukunsa mutta tuo alkaa jo hipomaan
> henkilökohtaisuuden hienoa rajaa.
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa...
> Minua ei pennin vertaa liikuta hyppiikö
> joku sukkahoususillaan ympäri metsiä kun ei minun pihaani eksy hyppimään,
> hintiksi luulisin ja voisin vielä HIVauttaa. Ja kun on takana sangen tylsä
Ja homofobikin vielä. Tässä olen kuitenkin aistivinani jonkinlaisen
ei-larppaajan asenteen. Onkos herra Nerve kauheastikin larpannut
elämänsä aikana? Kun kuitenkin niin hyvin tuntee harrastuksen, lienee
herralla melko kattava kokemus alalta?
> päivä sitä mielellään jopa riitelee fanaatikkojenkin kanssa... olivat he
> sitten puolesta tai vastaan (jopa hesalaiset käy tässä tapauksessa).
Ja kotipaikkarasisti. Usko tai älä, jotkut meistä asuvat
pääkaupunkiseudulla ihan vaan siksi, että ovat sattuneet syntymään
täällä. En Mikistä tiedä, mutta minä en oikeasti välttämättä jaksaisi
muuttaa pois kaikkien kavereideni, harrastusteni ja perheeni luota vain
siksi, ettei ventovieraat haukkuisi.
> Ja mitä kirjoitit siitä että minua on ojennettu... luuletteko että minun
> kultakalamainen muistini ottaisi jotain kehittävää vastaan?
Kastemadotkin saadaan pelkäämään sähkövirtaa riittävän monen yrityksen
ja erehdyksen jälkeen. Mutta niillä onkin melko korkealle kehittynyt
tikapuuhermosto...
> *** Minähän yritän, joka päivä. Heräämisen ja herätyskellon sammuttamisen
> välisen ajan, ihan tosissani yritän. :)
>
> Mikael Nerve
Good Yogi.
GNiko
--
The biggest idiot can ask questions the smartest man cannot answer.
Niko Mikkanen
>
> *** Nytkö jo te keksitte että minä kirjoitan mitä sylki sormiin tuo?
> Kun minä asiasta kirjoitan se pitäisi huomata. Silloin on kyseessä täysin
> vakavamielistä tekstiä ilman että sekaan on hämmennetty attikalaista suolaa,
> ilman hammasten kiristystä kirjoitettua, joskus jopa itseironista tekstiä.
>
> Deputy God, Part-Time Intellectual
Ooh! Ihmeellinen deja-vu -tunne! Ihan kuin joku olisi joskus tässä
uutisryhmässä käyttäytynyt kuin totaalinen ääliö, käynyt keskustelua
ilman järjellisen argumentin häivääkään, ja tappion reunamalla yrittänyt
pelastaa tilannetta "hei, vitsi vitsi"-kortilla! Ei, ei se ole voinut
täällä tapahtua, muistan varmaan väärin, sen on täytynyt olla Cyberpunk
2013:ssa...
Ihan meinannut kysyäkin tuosta tittelistäsi; minkä osan ajasta olet
intellektuelli? Nukkuessasi?
GNiko
--
"He may look like an idiot and talk like an idiot but don't let that
fool you. He really is an idiot."
--Groucho Marx
watc...@no.more.spam.iki.fi
>1) JATKUVUUDEN PUUTE. Pöytäpeleissä on mahdollista laatia laajoja
>kampanjoita, joita voi pelata intensiivisesti viikottain. Mutta larpissa
>väsätä kuin pari kolme larppia vuodessa, ja vaikka pelin lopussa
>tapahtumat jäisivät auki, ei siitä päästä jatkamaan ennen kuin kuukausia
>myöhemmin. Ja samasta tilanteesta on tällöinkin vaikea jatkaa, koska on
>varsin epätodennäköistä, että kaikki kolmekymmentä pelaajaa pääsisivät
No, en mä nyt tiedä... tämäkin on aika tapauskohtaista. Esim.
jotain Norderakia on pelattu reilusti päälle kymmenen isoa peliä, joten
jatkuvuutta kyllä piisaa. Helsingin Vampire on pyörinyt varmaan päälle
viisi vuotta, ja pelejä on ollut siinä 6-8 kappaletta joka vuosi... tai
jotain sinne päin.
Itse asiassa voisin jopa sanoa, että jatkuvuuden puute ei
_todellakaan_ ole Helsingin Vampirekronikan ongelma. =)
Pitää toki paikkansa, että monet pelit ovat kertapelejä, joissa ei
välttämättä jatkuvuutta ole niin kovin paljon. En mä tiedä, ei se minua
ole koskaan puristellut kauheasti. Vedän/pelaan minä one-shotteja
pöytäpeleinäkin.
>mukaan myös seuraavaan peliin. Tämä jatkuvuuden puute saattaa vaikuttaa
>myös pelaajien asennoitumiseen: koska he tietävät, ettei peliin tule
>jatkoa, hahmot eivät epäröi esimerkiksi tuhlata koko omaisuuttaan
>päivän aikana. Huomisesta ei tarvitse piitata, koska sitä ei tule.
Tämä onkin muuten sattumalta ns. huonon pelaajan perustunnus --
pelataan kuin viimeistä päivää. Ongelmasta päästään onneksi suhteellisen
helposti valitsemalla pelaajat kunnolla.
>2) VAATTEET. Larpeissa vaaditaan, että hahmo on pukeutunut asianmukaisesti.
>Jos et pue yllesi aikakauteen kuuluvaa vaatetusta, pilaat muidenkin pelin,
>sanotaan. Kuitenkaan harvalla ihmisellä on aikaa, taitoa ja halua ruveta
>väsäämään itsellensä panssaria, juhlakolttua tai edes viittaa.
No, rahalla saa ja hevosella pääsee. Lienee myös syytä huomata,
että muutakin kuin fantasialarppeja on runsain mitoin saatavilla. Laskin
tuossa pikaisesti larppikalenterista about 25 peliä seuraavan puolen
vuoden ajalle, joissa ei tarvitse minkäänlaisia fantsuromppeita voidakseen
osallistua peliin, ja normaaleja, ihan asiallisia nykypäivään,
lähitulevaisuuteen tai muuhun vastaavaan aikakauteen sijoittuviin
larppeihin sopivia kledjuja saa esim. UFFilta varsin pienellä vaivalla.
>3) PELAAJAN FYYSISET RAJOITTEET. Larpeissa voit käytännössä esittää vain
>sellaista hahmoa, jota itse muistutat fyysisesti. Yli kaksimetrinen ei voi
>esittää kääpiötä, hento tyttö ei voi esittää barbaarisoturia, kukaan ei
>voi esittää lohikäärmettä, pyörätuolivammainen voi esittää vain
>pyörätuolivammaista. Tällaisia rajoituksia ei pöytäpeleissä ole.
Jep. Tämä onkin ihan hyvä pointti; larpeissa on omat
rajoituksensa, joita voi kiertää vain tiettyyn pisteeseen asti.
>4) PELAAJAN HENKISET RAJOITTEET. Larpeissa sinun täytyy itse asettua
>hahmosi henkiseen ajatusmaailmaan, joka saattaa pahimmassa tapauksessa
>olla päinvastainen kuin omasi. Kuten fyysiset rajoitteet, myös nämä
>henkiset rajoitteet saattavat vähentää valinnanvaraasi hahmoissa. Jos
>olet ujo ja hiljainen, et voi esittää hovinarria tai bardia. Jos taas
>olet vilkas ja puhelias, et voi esittää synkeää samoojaa. Jos olet tyhmä
>ja huonomuistinen, et voi esittää viisasta tietäjää. Pöytäpeleissäkin toki
>on tällaisia rajoitteita, mutta niiden kiertämiseen on usein olemassa
>säännöt.
Toisaalta, minen kyllä pöytäpelissäkään rupea katsomaan
terminaalisen ujoa pelaajaa, jonka pitäisi pelata tosi sosiaalisesti
pätevää hahmoa. Siinä eivät säännöt paljon auta.
>5) TOIMINTOJEN MALLINNUS. Jos larpissa hahmo tahtoo tehdä jotain, mitä
>pelaaja ei oikeasti osaa tehdä, siihen tarvitaan joku kummallinen
>sääntö. Täytyy leikkiä kivi-paperi-saksia tai jotain muuta pelleilyä. Tai
>sitten käydä naurettavan näköisiä hidastettuja otteluita teräsmiekoilla.
Tiedä sitten, onko se enempi naurettavaa, kuin kasa läskejä
luusereita, jotka viskovat noppia. ;)
>Bofferimatsit tosin saattavat olla parhaimmillaan komean näköisiä.
Harjoitus tekee mestarin, sano.
>6) TAPAHTUMIEN HALLINNAN VAIKEUS. Pöytäpeleissä pelinjohtajalla on aina
>kokonaisuus hanskassa, ja hänellä on useitakin tapoja vaikuttaa
>tapahtumien kulkuun. Larpeissa taas pelinjohtaja ei yleensä tiedä
>puoliakaan siitä, mitä pelissä on tekeillä. Tämän vuoksi tapahtumat
>saattavat ajautua aivan eri suuntaan kuin mitä pelinjohtaja on
>tarkoittanut. Joskus tämä saattaa johtaa mielenkiintoisiinkin
>lopputuloksiin, mutta yleensä antikliimaksiin.
Tästä mä olen kyllä täysin eri mieltä. Toisaalta, asiaan varmasti
vaikuttaa sekin, että en pöytäpeleissäkään yritä ohjata peliä mihinkään
suuntaan.
>7) PROPIT JA MILJÖÖ. Larpeissa vaaditaan uskottavuutta myös ympäristöltä,
>mikä aiheuttaa järjestäjille kohtuuttomia vaatimuksia. Pitäisi vuokrata
>keskiaikainen linna, avaruuslaiva tai edes uskottavan näköinen
>hirsimökki. Kaikki propit täytyy todellakin tehdä sellaiseksi kuin ne
>ovat, eikä pelinjohtajan suullinen kuvaus riitä. Rahaa palaa ja päreet
>palaa.
Tästä olen kuullut monen muunkin joskus puhuvan -- että se on
vaivalloista ja vaatii paljon duunia. Pitää tietenkin täysin paikkansa,
että kunnon larppia ei todellakaan pieraista kokoon vartissa, mutta en
itse näe tätä ongelmana... tarkoitan, että jos porukka kykenee lähtemään
mökille juhannuksena, sekin vaatii duunia. Minusta työmäärä-hyöty-suhde on
yleensä aika hyvin kontrollissa.
>8) OFFGAME-KIELTO. Larpeissa ei saa offgamettaa, ellei sitten jollakulla
>pelaajalla ole vähintään hengenlähtö lähellä. Ei saa puhua muuta kuin
>hahmonsa suulla, ei saa heittää kommentteja eikä repiä tilannehuumoria.
>Monet hyvät naurut jäävät nauramatta, toisin kuin pöytäpeleissä.
Saa ne silloin myöhemminkin naurettua... tässä lienee taas aika
kovan luokan katsantoero, koska minä en todellakaan näe tätä ongelmana.
Pöytäpeleissä läppä lentää meillä paljon vapautuneemmin, mutta se ei riko
tunnelmaa. Larpeissa ilmapiiri on aika erilainen.
>9) TODELLISUUDEN ASETTAMAT RAJAT. Vakavin puute larpeissa. Sellaista
>asiaa, mitä todellisessa maailmassa ei ole, on lähes mahdotonta toteuttaa
>larpeissa uskottavasti. Miten saisi taivaalle lentävän lohikäärmeen? Miten
>velho voisi paiskata tulipallon? Miten toteuttaa auringonpimennys,
>tulipalo, maanjäristys tai jokin muu asia, jota juoni kaipaa.
Tätä en myöskään oikein sulata ongelmana. Totta kai larpeissa on
tiettyjä rajoituksia, mutta ihan samalla tavalla pöytäpeleissä tulee
vastaan asioita, joiden toteuttaminen aiheuttaa ongelmia. Esimerkiksi
punasteleva nöösipelinjohtaja, joka ei pysty kuvaamaan pussauskohtausta
ilman, että änkytys ja punastelu tappaa tunnelman täysin. Tai
ääliöpelaajat, jotka pillastuvat, kun vastaan tulee NPC joka on homo. Tai
vaikkapa peliporukka, joka ei suostu ottamaan fantasiapeliä vakavasti.
Todellisuuden asettamia rajojahan nämäkin ovat, vaikkakin eri
tasolla. Molemmat kuitenkin vaikuttavat peliin.
>Pöytäpeleissä hahmolla on vapaus mennä minne haluaa, tehdä mitä
>haluaa. Hän näkee ja kokee asioita, joita larp-hahmo voi vain kuvitella.
>Hän voi tappaa ja naida ilman, että siihen tarvittaisiin jokin latistava
>sääntö. Hän voi kärsiä kipua siten, että se aidosti tuntuu hänen
>toimintakyvyssään.
Anteeksi, mutta missä tämä ero menee? Tarkoitan, että jos
pöytäpelihahmoani ammutaan olkapäähän, on selvää, että tulee huutoa, itkua
ja hammastenkiristystä. Pelottaa ja vituttaa. Miten tämä eroaa larpista?
Ei kipu ole yhtään sen aidompaa, ja se rajoittaa toimintaa ihan yhtä
paljon myös larpissa. Totta kai on mahdollista, että pelaaja kusettaa,
mutta siinä vaiheessa päästään taas "surkeat pelaajat"-ongelman piiriin,
jolloin peli kuin peli tulee imemään aika pahasti...
Seksiä voi harrastaa ihan oikeasti pelissä, tai olla
harrastamatta. Tapauksia löytyy kumpaankin suuntaan. Tappamista ei tosiaan
voi (onneksi!) tehdä oikeasti, mutta en tässäkään näe, missä se ero menee.
Jos heitän noppaa, ja ammun pelissä kaverilta aivot pellolle, en näe pelin
kannalta kauheasti eroa sen ja larpissa suoritetun onnistuneen tapon
välillä. Ehkä missaan jotain oleellista, mutta minusta tämä on ihan samaa
huttua.
>Hän voi tehdä asioita, joita pelaaja itse ei voisi ikinä tehdä, mutta
>hänen ansiostaan myös pelaaja voi kokea jotain siitä tunteesta, mikä
>hahmon kautta välittyy.
Ja larpissa ei? =)
Äh, oikeampi kysymys on ehkä, että miksi ei? En ihan oikeasti näe,
että missä tämä ero menee. Onko ongelmana se, että larpissa olisi
tarkoituksena "olla" toinen hahmo mahdollisimman tehokkaasti ja jatkuvasti
eri tasolla kuin useimmissa pöytäpeleissä, mutta tietynlaisissa peleissä
joutuu välillä tipahtamaan hahmosta pelimekaniikan tai muiden syiden
vuoksi? En itse koe tuota ongelmaksi, mutta tiedän joidenkin sanoneen,
että heidän isoimmat ongelmansa larppaamisen kanssa johtuvat juuri tuosta.
>En minä sano, etteikö larppaamista kannattaisi kokeilla, muttei sitä
>harrastaa kannata :-)
Larpatessa tapaa vain mulkkuja ja ääliöitä, joten en itsekään
suosittele sitä kellekään. =)
watc...@no.more.spam.iki.fi
>10) EI OMIA HAHMOJA. Larpeissa hahmot annetaan lähes aina valmiina käteen.
Mä olen tästä tosi paljon eri mieltä. Mä olen viime aikoina
antanut lähes kaikkiin vetämiini pöytäpeleihin valmiit hahmot, enkä
todellakaan menisi sanomaan niitä näytelmiksi... Kyllä niitä saa ja
pitääkin muokata sen verran, että pelaaja sopii sinne -- tietenkin
pelinjohdon kanssa yhteistyössä. Useimmissa hyvissä peleissä pelaajat ja
pelinjohto keskustelevat hahmoista aika ahkerasti ja pitkään.
Ei ole myöskään tavatonta, että pelinjohto kysyy pelaajilta
erikseen, mitä he haluaisivat pelata, ja tekee hahmot peliin nimenomaan
pelaajien antamien speksien pohjalta.
>eli näyttelevät. Ja näytelmäpeliksihän sitä kutsutaankin. Teatterimaailmassa
Niin kutsutaan, mutta toisaalta myös perinteistä roolipelaamista
on usein kuvattu ihmisille vähän niinkuin improvisaatioteatterina, mutta
se ei onneksi tee kuvauksesta vielä kauhean pätevää... =)
watc...@no.more.spam.iki.fi
>Larppi on "trendikästä", trendikäs on suolesta --> Larppi on
>suolesta. Larppaajat pelaavat Larppia --> Larppaajat ovat suolesta.
Anna mä arvaan -- "tää bändi oli ennen tosi jees, mutta nyt kun
kaikki kuuntelee sitä, se on ihan paskaa. Vittu mä kuuntelin näitä silloin
ku kukaan muu ei ollut näistä vielä kuullutkaan, mutta en mä ny enää ku
kaikki diggaa sitä."
Nerokasta.
watc...@no.more.spam.iki.fi
>watc...@no.more.spam.iki.fi:
><snip>
>>.... Ja jos suoraan sanotaan, se, mitä
>>kuvattiin, ei ehkä myöskään ollut ihan sitä suomalaisen larppikulttuurin
>>kermaa,... <snip>
>>>2. Larpeissa tapaa pipipäitä, joita vaan pitää sietää. Pöytäpelistä
>>
>> Höpö höpö. Vastuullinen pelinjohto valitsee pelaajansa ja pitää
>>ääliöt kaukana. Kirveellä, jos on tarvis.
>Oletkos huomannut että näppituntumalta sanoen suurin osa larppaajista
>tuntuu osallistuvan peleihin joissa tapaa pipipäitä. Ongelmalarppaajia
Itse asiassa olen. Mutta tämähän ei ole mitenkään yllättävää,
koska suurin osa ihmisistä on nimenomaan ääliöitä -- oli ihmisryhmä sitten
mikä tahansa. Täysin avoimet pelit -- olivat ne sitten larppeja,
pöytäpelejä, postipelejä tai jotain muuta -- keräävät helposti mukaan
porukkaa, jotka ovat ehkä innostuneita, mutta eivät ikävä kyllä
välttämättä ole ollenkaan pelinjohdon ja muiden pelaajien kanssa samoilla
linjoilla. Sitten päästäänkin nopeasti siihen, että joku pelaaja puhuu
lätkästä samaan aikaan, kun toiset yrittävät pelata... Tämän vuoksi
pelaajien valinta on hyvä veto. Se on vastuullista pelinjohtoa; niin
voidaan varmistaa, että pelaajat sopivat peliin, ja näin ollen myös
viihtyvät siinä huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä.
(Yksinkertaisesti ilmaistuna, joku "hei misson tää seuraava
bofferimatsi, ja mixei täs pelis tapahdu koko ajan jotain tappeluu
hei?"-tyyppi tuskin nauttii tunnelmallisesta ihmissuhdepelistä -- ja
toisin päin. Vastuullinen pelinjohto varmistaa, että ihmiset eivät eksy
peleihin, joissa eivät takuuvarmasti tule viihtymään.)
>eivät olekaan "suomalaisen larppikulttuurin kerma" vaan se suuri
>koulukiusatuista muodostuva suuri massa, joka ei ole tarpeeksi ujoja
>ollakseen hiljaa kuten me pöytäpelaajat mutta jotka ovat kuitenkin
>aivan yhtä "lameja" kuin me pöytäpelaajat. Heidät on tietynlaisessa
Tota, minen ole koskaan sanonut pöytäpelaajia "lameiksi", siltä
varalta että tällainen mielikuva olisi jäänyt mieleen. Vedin juuri tänä
viikonloppuna yhteensä noin 24 tuntia pöytäpeliä, ja se on yksi
oleellisimmista harrastuksistani, jota arvostan kovasti. En koe olevani
larppaaja tai pöytäpelaaja, vaan roolipelaaja. Uskon, että roolipelata voi
useilla eri tavoilla -- pöydän ääressä, ullakolla, veneessä, metsässä,
puhelimessa tai vaikkapa internetissä. En usko, että käytössä oleva
pelityyppi määrittelee pelin tason -- sen tekevät pelaajat ja pelinjohto.
Mitä tulee "suomalaisen larppikulttuurin kermaan", minun on pakko
sanoa, että osa niistä kommenteista, joita medialle on lauottu, ovat
olleet ääliömäisen typeriä, ja haastattelemalla enempi fiksuja ihmisiä,
oltaisiin varmasti saatu parempaa jälkeä aikaan -- ainakin, jos
haastattelun tekijöillä on minkäänlainen aikomus tehdä vastuullista
journalismia, mikä onkin sitten taas asia erikseen...
Kyseessä oli kuitenkin _vähintäänkin_ sarkastinen ilmaisu, jota ei
missään tapauksessa kannata ottaa kirjaimellisesti.
>seurassa liikkuminen ja siellä coolin esittäminen (tai pitäisikö sanoa
>cooliuden larppaaminen) saanut tuntemaan olonsa hienoksi. Realiteetit
>ovat kärsineet. Tämä on yleistystä, enkä voi sanoa etteikö myös meillä
>pöytäpelaajilla olisi vääriä käsityksiä harrastuksemme ja omien
>itsiemme ylimmäisyydestä.
>Please do not send an e-mail copy of your reply to my post.
Aww, shucks.
watc...@no.more.spam.iki.fi
>täällä. En Mikistä tiedä, mutta minä en oikeasti välttämättä jaksaisi
>muuttaa pois kaikkien kavereideni, harrastusteni ja perheeni luota vain
>siksi, ettei ventovieraat haukkuisi.
Mä olen tunnetusti kauhean herkkä tällaisten asioiden suhteen, ja
olen jo pakkaamassa laukkujani. Ajattelin muuttaa jonnekin Perä-Oikkalaan,
missä osataan vielä roolipelata kunnolla.
>Good Yogi.
"They call me Butterfingers!"
"No shit."
watc...@no.more.spam.iki.fi
> Larpeissa on vain se vika, että larppaajat näyttävät ja kuulostavat
>naurettavilta pelatessaan, eivätkä itse tajua sitä, koska ovat niin
>sisäänlämpiävää porukkaa.
Jos nyt oletetaan huvin vuoksi, että tämä pitää paikkansa, miten
tämä eroaa pöytäpelaajista?
Niilo Paasivirta
>Oletko sinä Niilo aivan oikeasti näin rajoittunut olento? ...
>Se mitä sinä tässä suuressa viisaudessasi pajatat menemään on että löytyy ...
>Hienoa! Tuon nyt luulisi olevan itsestäänselvää kenelle tahansa ala-asteen
>Itseasiassa en taida jaksaa tästä yhtään pidemmälle. Ne jotka osaavat
>yhtään käyttää omia aivojaan kyllä ymmärtävät. Liian pienestä
> Eiköhän tämä riitä henkien taistosta aseistamattomien vastustajien
Pitäisikö otsikoksi vaihtaa "perusteluja pöydän ääressä pelaamisen
vihaajilta" (larppifanaatikoilta?) :)
Erkka Leppanen
Riku Korhonen <riku.k...@novogroup.com> wrote:
>
>> Pöytäpeleissä hahmolla on vapaus mennä minne haluaa, tehdä mitä
>> haluaa. Hän näkee ja kokee asioita, joita larp-hahmo voi vain kuvitella.
>
>kaipaa nyt selvennystä.
Taisin kirjoittaa sen niin hurmiossa, etten itsekään enää muista, mitä
tarkkaan ottaen tarkoitin :-)
Muistaakseni ajatukseni oli, että pöytäpelaaminen tarjoaa hahmolle
larppia paljon monipuolisemmat toiminta- ja elämysmahdollisuudet.
Pöytäpelihahmo todella näkee lohikäärmeitä, larp-hahmo voi korkeintaan
olla näkevinään. Pelaaja ei niitä tietenkään oikeasti näe kummassakaan
tapauksessa, mutta ainakin minun on helpompi "nähdä" lohikäärme
mielikuvituksessani pöytäpelihahmon silmin kuin larp-hahmon silmin.
>Yhä vahvemmin tästä Erkan (osin kyllä hyvinkikin järkevästä) esityksestä käy
>ilmi "minulla on mielipide, ja koska se on minun mielipiteeni sen täytyy olla
>oikea. En edes välitä ottaa selville koska olen tottakai oikeassa" asenne. En
Tarkoitukseni ei suinkaan ollut tyrkyttää mielipidettäni muille vaan vain
tuoda se esiin ja perustella. En väitä olevani oikeassa, ja kyllä minä
sen ymmärrän ja hyväksyn, että joku pitää larppaamista mielenkiintoisempana
kuin pöytäpelaamista. Oma makuni vain on toisenlainen.
Mitä taas tietämykseeni larppaamisesta tulee, voin tunnustaa, että olen
ollut mukana käsikirjoittamassa kolmea larppia, ja näiden kolmen lisäksi
olen ollut pelaajana neljännessä. Olen myös keskustellut aiheesta
kokeneempien larppaajien kanssa melkoisesti. Näin ollen uskon tietäväni
larppaamisesta tarpeeksi sanoakseni, että se ei ole minun harrastukseni.
--
******Erkka Leppänen****** On vaarallista riistää tiikeriltä pentunsa
*******ste...@uta.fi****** ja naiselta unelmansa.
*******040 500 6048*******
http://www.uta.fi/~sterle/
Dare Talvitie
!
sfnet.harrastus.pelit.nerve:
> *** Herra on hyvä ja lopettaa tuon marisemisen.
>
> Minä otan selvää siitä ihmeen killfilestä ja tungen sinut sinne... tai sen
> sinuun, miten se nyt toimiikaan.
Elähän huligaani hikeenny. Mitä sinä nyt näistä ärsyynnyt, nehän on vaan
newsikirjoittelua? Etkös aina itse sano muille, ettei sinua niin
vakavasti kannata ottaa, mitä sinä nyt menet muita vakavasti ottamaan?
*ilkeää hihitystä*
--
Dare, joka miettii itsekin killfilensä laajentamista muihinkin kuin
maccoseen. Tosin Nerven killaaminen vaatisi melkein sitä, että koko
kansa lupaa olla enää vastaamatta sen viesteihin. Any takers?
rfxN
<8f6n0h$ket$2...@ousrvr3.oulu.fi>:
>In sfnet.harrastus.pelit.rooli rfxN <rf...@excite.com> wrote:
>: Onhan niitä, esim. lätkäfanit, formulahullut, nahkapäät jne. Larppaaja
>: rääkäisee kivasti kun sitä potkiaisee arkaan paikkaan, esim.
>: bofferiin.
>Voin tuoda
>sinulle bofferin jota voit potkaista, jos se on sinun versiosi
>valkoisesta hansikkaasta.
-- snip ----
>Tervetuloa sitten herra mäntti. Saat tulla esittämään haasteesi
>potkaisemalla bofferiani. Typeryys on ainoa kuolemansynti.
MOT...
/rfxN *** Hey planet, your ape is evolving ***
rfxN
>En minä tiedä ovatko he oikeasti ääliöitä, luultavasti. Mutta varmaan
>jollain on jotain fiksuakin kommentoitavaa larpeista roolipelaamisen
>alalajina. (Tai sitten joku osaisi kertoa miksi se sitä ei ole
>vetoamatta noppien välttämättömyyteen.) Todistakaa joku, että olen
>oikeassa, tai menkää suosiolla haastamaan riitaa Adeptin kanssa.
Suurin osa hyvistä syistä ylläpitää tätä väittelyä onkin jo tullut
esiin threadin viisaammilta ja ahkerammilta kirjoittajilta, joten
tiivistän:
1) jatkuvuuden puute,
(neljä-viisi peliä "kronikkaa" vuodessa on aneemisen vähän
jokaviikonloppuiseen peliin tottuneelle)
2) hahmon kykyjen rajoittuminen pelaajan fyysisiin ominaisuuksiin
TAI, abstrakteissa systeemeissä, sääntöjen epätarkkuus ja
alkeellisuus verrattuna pöytäpelien vastaaviin,
SEKÄ pelaajan fyysisen olemuksen asettamat rajoitteet hahmon
suhteen
(eräässä larpissa KPS:tiin räntäsateessa 3 tuntia, taistelu
joka olisi pöydän ääressä pelattu 15 minuutissa. Taistelun
lopputulos oli naurettava. Lisäpointtina kuvitelkaa Elf
pelaamassa jalan mittaista keijuneitoa, Kristiina P.
esittämässä Arnoldia tai nimim. Adept pelaamassa mustan vyön
martial-artist maagia)
3) pelin rajoittuminen lyhyeen ajanjaksoon ja paikkaan, sekä paikan
fyysisten ominaisuuksien rajoittuneisuus.
(pöytäpelin "viikon aikana ei tapahdu mitään" voisi vielä
toimia larpeissa, mutta miten simuloidaan esim. kuumainen
kivipallo, jolla on painovoimaa huikeat 0.2G? Joutsenlampea
tanssivilla pelaajilla? Miten propataan kolme kilometriä pitkä
lohikäärme/taistelulaiva?)
4) larppaamisen ympärille muodostuneet, tahattoman koomiset ilmiöt
("elämäntapalarppaus", "teinilarppaajat" jne.)
5) tiettyjen larppaajien ironiantajun puute, ja liian vakavasti
itsensä ottavien ihmisten viihdearvo.
ja...@iki.fi
>Oletkos huomannut että näppituntumalta sanoen suurin osa larppaajista
>tuntuu osallistuvan peleihin joissa tapaa pipipäitä.
No mitä sitte? Suurin osa roolipelaajista yleensäkin (noin
näppituntumalta) tuntuu olevan pipipäitä ja pelaavan idioottimaisia
maiskmunchtappomättökampanjoita.
Luojan kiitos mikään ei pakota mua pelaamaan noiden pipipäiden kanssa
(ei istuen eikä seisten), eikä mun harrastukseni siitä sen huonommaksi
tule muutenkaan.
--
Jaana Heino----------------------------email: ja...@iki.fi---------
Iirislahdentie 42 C 9----------------------------------------------
02230 Espoo---------------------------Power corrupts, but we-------
FINLAND-------------------------------still need electricity.------
Erkka Leppanen
>
>Jälleen totta -- larppiin valmistautuminen vaatii enemmän viitsimistä ja
>väsäämistä kuin pöytäpeliin. Minä jopa lisäisin tuohon listaan
>maailmamateriaalit sekä muut hahmolle olennaiset tiedot, jotka pitäisi
>opetella ulkoa (vrt. pöytäpeliin, jossa voi tilanteen kärsimättä tarkistaa
>papereista tai kysyä GM:ltä). Vaivaa se vaatii, mutta ei olennaisesti
Hyvä huomio. Larppiin valmistautuminen vaatii tosiaan melkoisesti
pänttäämistä, vaikka peli ei kestäisi kuin päivän.
>Väitän kyllä, että pöytäpelissäkin pelaajan persoonaan ja toimintaan
>kohdistuvat rajoitukset ovat jossain määrin voimassa. Suhtaudun jokseenkin
>nihkeästi useimpien ihmisten kykyyn pelata uskottavasti vastakkaisen
>sukupuolen edustajaa, saati sitten epäihmistä; poikkeukset ovat harvassa.
>Sääntömekaniikkaa on pöytäpelissä huomattavasti enemmän, ja pelaaja tuo
>kyllä ropeen ihan samat henkiset rajoitteet kuin larppiinkin. Ropessa
>kriittiset tilanteet on helpompi mallintaa nopilla, mutta vaatii silti
>melkoista uudelleenasennoitumista ennen kuin arka nörtti pystyy pelaamaan
>johtajahahmoa edes välttävällä uskottavuudella, puhumattakaan huvikseen
>naisia naurattavasta pelimiehestä. Seksi on roolipelaajien suurimpia
>kompastuskiviä.
Tämä on aivan totta. Pöytäpeleissä on kuitenkin se etu, että pelaajalla
on (yleensä) enemmän sananvaltaa hahmonsa suhteen. Jos pelaaja tuntee oman
sosiaalirajoitteensa, hän tuskin ottaakaan sellaista hahmoa, joka
edellyttää sujuvaa supliikkia. Larpissa saattaa mennä paljon pieleen,
jos pelinjohtajat erehtyvät antamaan pelaajalle vääränluonteisen hahmon.
Tiedän kyllä, että larp-pelinjohtajatkin pyrkivät valikoimaan tärkeille
hahmoille "oikeat" pelaajat, mutta luulen, että larpissa väärillä
hahmovalinnoilla on kohtalokkaammat seuraukset kuin pöydän ääressä.
Pöytäpelikampanjat myös tarjoavat pelaajalle usein mahdollisuuden kehittää
hahmoaan. Jos pelaaja huomaa muutaman pelikerran jälkeen, ettei pysty tai
halua pelata sen luonteista hahmoa mitä alunperin suunnitteli, hänen on
mahdollista muuttaa hahmonsa luonnekuvaa.
>> Bofferimatsit tosin saattavat olla parhaimmillaan komean näköisiä.
>
>Tämähän oli vitsi? Taistelijat syöksyvät toisiaan kohti, iskevät, ja
>miekkojen ykohtaamisen ääni on ah-niin-antiklimaattinen 'poff'? Ää.
Minusta bofferointi on oikeasti näyttävää verrattuna teräsmiekkailuun,
jossa ensin selvitetään voittaja KPS-leikillä ja sitten taistellaan
vikkelästi kuin hiiret siirapissa, ettei vain satutettaisi toista oikeasti.
Se jos mikä on naurettavan näköistä.
>> 6) TAPAHTUMIEN HALLINNAN VAIKEUS. Pöytäpeleissä pelinjohtajalla > on aina
>
>Tähän päivään mennessä minulle ei ole selvinnyt miksi tämä olisi ongelma.
>Elleivät pelaajat tietenkin ole umpipeeloja ja vie hommaa johonkin suuntaan,
>johon se ei maailman puitteissa kertakaikkiaan voisi mennä -- mutta tämäkin
>on oma vika jos sellaisia tanopäitä peliinsä päästää. Suunniteltu kliimaksi
>on minusta harvinaisen toissijainen asia verrattuna pelinsisäiseen
>uskottavuuteen.
Minä olen sen tyyppinen pelinjohtaja, että haluan tietää kaiken, mitä
hahmot tekevät. En tarkoita, että pyrkisin dominoimaan heitä ja johtamaan
heitä väkisin tiettyyn suuntaan, mutta tahdon silti tietää, mitä kukin
heistä kulloinkin puuhailee. Silloin voin myös tarvittaessa antaa
lisävinkkejä tai potkia peliä eteenpäin jollain muulla tavoin.
Pelinjohtaessani larppia minua ahdistaa juuri se, että en tiedä mitä
on tekeillä, etenevätkö juonet tai onko jossain tapahtunut jotain
odottamatonta, mistä minun pitäisi tietää. Mutta varmaankaan kaikki
pelinjohtajat eivät koe tätä ongelmaksi.
Olen kuullut larpeista (en onneksi ole itse kokenut) jossa pelinjohtaja
on kesken kaiken keskeyttänyt pelin ja todennut, että nyt menee pieleen,
palataan ajassa taaksepäin siihen hetkeen ennen kuin <tapahtui jotain mitä
ei olisi pitänyt tapahtua>. Tämä on tietenkin ääriesimerkki, jota tuskin
on tapahtunut kovin usein larpeissakaan, mutta en ole kuullut, että näin
olisi tarvinnut ikinä tehdä pöytäpeleissä.
>Tavallaan totta, mutta siinäkin on haittansa. Kuvitteellisten olentojen
>tappaminen on helppoa ja turvallista, jos GM kuuluu siihen kastiin jonka
>mielestä PCt ovat oman elämänsä sankareita -- on valitettavan helppoa päätyä
>tilanteeseen, jossa hahmot rutiinisti tappavat hankalat NPC:t ilman
>minkäänlaisia seuraamuksia maailman tasolla. Seksi taas tuntuu olevan
>joillekin ihmisille valtava ongelma.
Väkivallasta ja seksistä roolipeleissä voisi kirjoittaa paljonkin, mutta
se ei enää kuulu tämän otsikon piiriin.
>Yhteenveto? Larpissa on ehdottomasti enemmän fyysisiä rajoitteita sekä
>pelaajia että ympäristöä että materiaalin omaksumista koskien. Kaikki muu on
>kiinni tasan pelaajista ja pelinjohtajasta -- eräs syy siihen, että larppaan
>niin harvoin.
Allekirjoitan.
ja...@iki.fi
> Larpeissa on vain se vika, että larppaajat näyttävät ja kuulostavat
>naurettavilta pelatessaan, eivätkä itse tajua sitä, koska ovat niin
>sisäänlämpiävää porukkaa.
Hihihi. Oletko koskaan kuunnellut syrjästä pöydän ääressä pelaavaa
porukkaa. Ne vasta hassuilta kuulostavatkin. RopeConissa vaikka voi
huvittaa itseään pitkän aikaa kulkemalla ropehuoneiden läpi ja
kuuntelemalla pöytien juttuja.
ja...@iki.fi
>Pitäisikö otsikoksi vaihtaa "perusteluja pöydän ääressä pelaamisen
>vihaajilta" (larppifanaatikoilta?) :)
Ei? Yksikään "larppifanaatikko" täällä ei ole ilmaissut millään tavalla
vihaavansa pöydän ääressä pelaamista. (Harjoitustehtävä: seuraava lause
alkaa "Toisin kuin..." Täydennä lause.)
ja...@iki.fi
>Muistaakseni ajatukseni oli, että pöytäpelaaminen tarjoaa hahmolle
>larppia paljon monipuolisemmat toiminta- ja elämysmahdollisuudet.
>Pöytäpelihahmo todella näkee lohikäärmeitä, larp-hahmo voi korkeintaan
>olla näkevinään. Pelaaja ei niitä tietenkään oikeasti näe kummassakaan
>tapauksessa, mutta ainakin minun on helpompi "nähdä" lohikäärme
>mielikuvituksessani pöytäpelihahmon silmin kuin larp-hahmon silmin.
Ah? Vika onkin siis siinä, että sinun eläytymiskykysi on huono, eikä
siinä, että larpit on huono menetelmä. Olisit hyvänen aika heti sanonut,
olisi selvitty paljon vähemmällä keskustelulla.
Marko Poutiainen
> Suurin osa hyvistä syistä ylläpitää tätä väittelyä onkin jo tullut
> esiin threadin viisaammilta ja ahkerammilta kirjoittajilta, joten
> tiivistän:
Hyvistä? Otetaanpa nuo objektiiviseen tarkasteluun. Disclaimerina
sanottakoon, että en ole larpannut kuin pari kertaa, ja edellisestä
kerrasta on jo pari vuotta. Soffapelien pelaamisestakin on jo aika kauan
aikaa, mutta sitäkin on tullut tehtyä.
> 1) jatkuvuuden puute,
> (neljä-viisi peliä "kronikkaa" vuodessa on aneemisen vähän
> jokaviikonloppuiseen peliin tottuneelle)
Eli siis kerran kuukaudessa tai kerran kahdessa kuukaudessa ropeltavat
eivät ole oikeita roolipelaajia?
> 2) hahmon kykyjen rajoittuminen pelaajan fyysisiin ominaisuuksiin
> TAI, abstrakteissa systeemeissä, sääntöjen epätarkkuus ja
> alkeellisuus verrattuna pöytäpelien vastaaviin,
> SEKÄ pelaajan fyysisen olemuksen asettamat rajoitteet hahmon
> suhteen
> (eräässä larpissa KPS:tiin räntäsateessa 3 tuntia, taistelu
> joka olisi pöydän ääressä pelattu 15 minuutissa. Taistelun
> lopputulos oli naurettava. Lisäpointtina kuvitelkaa Elf
> pelaamassa jalan mittaista keijuneitoa, Kristiina P.
> esittämässä Arnoldia tai nimim. Adept pelaamassa mustan vyön
> martial-artist maagia)
Njaa. Onpahan noita ollut sellaisia larp-taisteluitakin, jotka ovat olleet
ohi parissa sekunnissa, kun sama taistelu Harn-systeemillä olisi kestänyt
ties kuinka kauan.
> 5) tiettyjen larppaajien ironiantajun puute, ja liian vakavasti
> itsensä ottavien ihmisten viihdearvo.
Sama pätee kyllä ropeltajiinkin. Ei se harrastuksesta ole kiinni.
--
Marko Poutiainen | These are my principles.
m...@paju.oulu.fi | If you don't like them, I have others.
http://www.toffeeweb.org | -Groucho Marx
Ville T Vuorela
: varmaan tule aikoihin pelaamaankaan.
: Haluaisin kuitenkin tietää, että mikä
: teitä muita oikein ärsyttää larppaamisessa? No bofferitaistelut ovat
: itsestään selvyys... Liittyykö larppiin jokin ikävä stereotypia, joka
: karkottaa kaikki tai jotain vastaavaa? Missä oikein mättää?
Tässä threadissa on etsitty järkeviä (ja vähemmän järkeviä) syitä sille
miksi larppaajat tai muut ihmisryhmät ovat pipipäitä, mutta oikeastihan
pitäminen tai pitämättä jättäminen alkaa korvien välistä. En ole
varsinaisesti antilarppaaja, mutta en vain koe niitä niin kauhean
kiinnostaviksi, vaikka olenkin joskus leikitellyt ajatuksella larpin
kirjoittamisesta.
Olen kateellinen larppien saamasta julkisuudesta, mutta jos joku kysyy
mitä pöytäpelit sillä julkisuudella tekisivät, niin siihen olisikin
vaikea vastata. Syystä tai toisesta minun ei ole tarvinnut selitellä
tekemisiäni tai harrastuksiani kenellekään kohta viiteen vuoteen, joten
roolipelien samaistuminen larppeihin ei ole ainakaan vielä puraissut
nilkkaan. Ikäväähän se toki olisi jos kohdalle sattuisi.
Olen myös törmännyt niin pipipäisiin larppaajiin, että niille vetävät
vertoja vain tietyt pipipäät joita olen kohdannut pöytäpeleissä.
Larppaajilla on taipumus korostaa omaa olemassaoloaan, joten heidän
joukossaan olevien pipipäiden vaikutusalue on suurempi. Toisaalta olen
kohdannut myös niin monta järkevää larppaajaa ja yleensäkin ollut
kiitollinen siitä miten paljon helpompaa larppaajat on mobilisoida
jotakin tapahtumaa järjestämään kuin ovenraosta kurkistelevat
pöytäpelaajat. Muistan ärsyttävät larppaajat ehkä paremmin ja pitempään
kuin ei-ärsyttävät, mutta se ei ole todellakaan larppaajien vika noin
keskimäärin.
Yhdyn aiemmin esitettyihin kantoihin larpin rajoittuneisuudesta mediana,
mutta toisaalta esimerkiksi genret rajoittavat
pöytäpelaajankin/pelinjohtajan vapautta lähes yhtä raskaasti.
Ryhtyessään pelaamaan/järjestämään larppia alan harrastaja on tehnyt
tietoisen päätöksen: "genre se-ja-se, media larp" ja kun yhteisistä
rajoista on näin sovittu ja ne on otettu projektissa huomioon, en pitäisi
niitä merkittävästi sen pahempina kuin genrerajoja pöytäpeleissä.
Se ei ole mielestäni ehkä paras mahdollinen genre/media -yhdistelmä,
mutta hauskaa näyttää sitäkin käyttävillä olevan.
Mitä tulee koulukuntiin ja muihin oikeisiin ja piloillaan esitettyihin
elitismin piirteisiin, kyse on paremmasta julkisuusasemasta. Koska
pöytäpelaaminen ei ole kovin valokuvauksellista eikä myöskään edellytä
että peliporukka olisi missään tekemisissä ulkopuolisten kanssa,
yhteisöjen muodostuminen on vaisumpaa, jos larppaajien ja pöytäpelaajien
osat vaihtuisivat (kuten tässä uutisryhmässä joskus käy) niin uskoisin
elitismiä löytyvän aivan samalla tavoin.
Miten pöytäpelaamisen asema olennaisesti paranisi jos larppeja ei olisi?
--
Yours,
Ville Vuorela/BURGER GAMES
http://home.icon.fi/~bgames
-----------------------------------------------------------------------
What say you? Will you yield and this avoid?
Or guilty in defence, thus be destroyed!
-Henry V
Kristiina Prauda
rf...@excite.com (rfxN) writes:
> 1) jatkuvuuden puute,
> (neljä-viisi peliä "kronikkaa" vuodessa on aneemisen vähän
> jokaviikonloppuiseen peliin tottuneelle)
(Mutta useita pelejä pelataan sekä larppina että pöytäpelinä.
Esimerkkeinä Daren Colors, Jorin Sheol-maailman pelit, Tero Mäntylän
Alainia, Topi Mikkolan Mage: Kodittomat... Sitä paitsi, usko pois,
yhden kunnollisen larpin intensiteetti kantaa helposti kuukausia
sen jälkeen ihan itsessään. Totta kai sitä tahtoisi lisää, mutta
kyllä sitä lisää myös jaksaa odottaa.)
> 2) hahmon kykyjen rajoittuminen pelaajan fyysisiin ominaisuuksiin
> TAI, abstrakteissa systeemeissä, sääntöjen epätarkkuus ja
> alkeellisuus verrattuna pöytäpelien vastaaviin,
Mutta se ei ole larppaamiseen väistämättä kuuluva vika, vaan vain sen
syytä, että larp-sääntösysteemeitä on kehitetty vähemmän aikaa ja
vähemmän pitkälle kuin pöytäpelisellaisia.
> SEKÄ pelaajan fyysisen olemuksen asettamat rajoitteet hahmon
> suhteen
> (eräässä larpissa KPS:tiin räntäsateessa 3 tuntia, taistelu
> joka olisi pöydän ääressä pelattu 15 minuutissa. Taistelun
> lopputulos oli naurettava. Lisäpointtina kuvitelkaa Elf
> pelaamassa jalan mittaista keijuneitoa, Kristiina P.
> esittämässä Arnoldia tai nimim. Adept pelaamassa mustan vyön
> martial-artist maagia)
Muut esimerkkisi ovat ihan päteviä, mutta minä voin aivan mainiosti
kuvitella Adeptin larppaamassa mustan vyön martial artist -maagia, enkä
hämmästyisi, vaikka hän olisi jotain sellaista pelannutkin (vaikkei
juuri nyt muistu mieleen).
> 3) pelin rajoittuminen lyhyeen ajanjaksoon ja paikkaan, sekä paikan
> fyysisten ominaisuuksien rajoittuneisuus.
> (pöytäpelin "viikon aikana ei tapahdu mitään" voisi vielä
> toimia larpeissa, mutta miten simuloidaan esim. kuumainen
> kivipallo, jolla on painovoimaa huikeat 0.2G? Joutsenlampea
> tanssivilla pelaajilla? Miten propataan kolme kilometriä pitkä
> lohikäärme/taistelulaiva?)
Kaikki perustelusi ovat toki olemassaolevia _haittoja_, kyllä. Olen
silti koska tahansa valmis vaihtamaan ne siihen käsittämättömään
intensiteettiin, joka syntyy, kun todella astuu hahmonsa nahkoihin,
kokee, liikkuu, tuntee ja toimii hahmonaan ja on todella kontaktissa
toisten hahmojen - elävien, fyysisesti olemassaolevien, todella
silmin nähtävien ja sinuun reagoivien olentojen - kanssa. Siitä
hyvästä kyllä odottaa sitä ainutkertaista tai harvoin tapahtuvaa
peliä ja myös proppaa siihen kunnolla. Siitä hyvästä myös jaksaa
asennoitua siihen, että odotettavissa ei ole niin suuria efektejä
kuin mielikuvitus voi kuvitella.
Minulle kokemuksen konkreettisuus tekee eläytymisestä niin arvokasta,
että kestän kyllä nuo rajoitukset.
Ei silti tarkoita, etten pitäisi pelaamisesta kaikissa sen muodoissaan,
propaten tai ilman. Pöytäpelaamisessa on nuo omat hyvät puolensa.
Mutta miksi minun pitäisi valita, syönkö aina suklaakakkua vai
suklaajäätelöä? Miksi en voisi syödä kumpaa haluan sen mukaan, miten
mieli tekee?
> 4) larppaamisen ympärille muodostuneet, tahattoman koomiset ilmiöt
> ("elämäntapalarppaus", "teinilarppaajat" jne.)
Kuten Mikki ja Janka ovat jo moneen kertaan järkevästi sanoneet,
idiootteja on aina ja kaikkialla, mutta heitä voi aivan mainiosti
välttää. Et kai sinäkään pelaisi kuin sellaisessa pöytäpeliporukassa,
jonka tunnet sopivan sinulle? Samoja valintoja voi tehdä larppien
suhteen.
> 5) tiettyjen larppaajien ironiantajun puute, ja liian vakavasti
> itsensä ottavien ihmisten viihdearvo.
Hassua, tämän keskustelun perusteella nuo määrittelyt sopisivat
pikemminkin osallistuneisiin pöytäpelien puolustajiin.
Kristiina,
joka ei voi uskoa, että rikkoi periaatteensa ja postasi...
--
* "Svaha" (Amerindian): the time between seeing the
Kristiina * lightning and hearing the sound of thunder; waiting
pra...@cc.helsinki.fi * for promises to be fulfilled. (Charles deLint)
Kalle Marjola
> Suurin osa hyvistä syistä ylläpitää tätä väittelyä onkin jo tullut
> esiin threadin viisaammilta ja ahkerammilta kirjoittajilta, joten
> tiivistän:
>
> (neljä-viisi peliä "kronikkaa" vuodessa on aneemisen vähän
> jokaviikonloppuiseen peliin tottuneelle)
Hum, tuossa yhdessäkin sohvapelissä pelataan harvemmin kuin keskiverto
larp-kronikassa on pelejä...
kakkonen ja kolmonen nyt pitää paikkansa, mutta se vain on
harrastuksen määritelmä, melkein sama kuin toteaisi, että 'romuralli
on parempaa kuin muunlainen kilpa-ajo, koska siinä saa töniä toisia'
> 4) larppaamisen ympärille muodostuneet, tahattoman koomiset ilmiöt
> ("elämäntapalarppaus", "teinilarppaajat" jne.)
Aikoinaan ei sentään ollut kuin 'roolipelaajanörttejä', joita
mundikset pystyivät halveksimaan.
> 5) tiettyjen larppaajien ironiantajun puute, ja liian vakavasti
> itsensä ottavien ihmisten viihdearvo.
Kaikkialta näitä löytyy. Larpit vaan ovat julkisuudessa, joten ne
korostuvat.
Hmm 'sohvapelaaminen' on jo aika hyvä, tosin siitä puuttuu tieto
siitä, mitä ylipäätään pelataan... sohvaroolipelaaminen taaskin
voi aiheuttaa hassuja mielikuvia, vrt. penkkiurheilu. Taidanpa
kirjoittaa konventionaalinen roolipelaaminen..
--
&Kalle || No rest for the wicked
Erkka Leppanen
>
> No, en mä nyt tiedä... tämäkin on aika tapauskohtaista. Esim.
>jotain Norderakia on pelattu reilusti päälle kymmenen isoa peliä, joten
>jatkuvuutta kyllä piisaa. Helsingin Vampire on pyörinyt varmaan päälle
>viisi vuotta, ja pelejä on ollut siinä 6-8 kappaletta joka vuosi... tai
>jotain sinne päin.
> Pitää toki paikkansa, että monet pelit ovat kertapelejä, joissa ei
>välttämättä jatkuvuutta ole niin kovin paljon. En mä tiedä, ei se minua
>ole koskaan puristellut kauheasti. Vedän/pelaan minä one-shotteja
>pöytäpeleinäkin.
Tämä on tietenkin pitkälti makuasia. Itse en pidä one-shoteista sen paremmin
larpeissa kuin pöytäpeleissäkään. Tiedän kuitenkin, että larpeissa
kampanjan vetäminen ja jatkuvuuden ylläpitäminen on harvinaisempaa
ja vaikeampaa.
Kun itse osallistuin viimeksi (viimeiseeni?) larppiin, kävi juuri siten,
että tapahtumat loppuivat ikävästi kesken. Kaikki oli sinänsä hyvin:
minulla oli sopiva ja mieleinen hahmo, tapahtumat olivat mielenkiintoisia
ja kaikki sujui hyvin. Mutta se mikä jäi jälkeenpäin kaivelemaan, oli
juuri lopetus. Olisin halunnut tietää miten tarina jatkuu! Olisin halunnut
tietää, mitä seuraavana päivänä tapahtui! Selvisikö hahmoni ongelmistaan
vai menettikö hän henkensä tai virkansa? Nyt en saa tietää sitä koskaan.
(Jos ketään kiinnostaa, mitä kyseisessä pelissä todella tapahtui, hahmoni
kirjoittaman tapahtumakuvauksen voi lukea osoitteesta
http://www.uta.fi/jarjestot/tyr/tarinat/dior.htm)
>>2) VAATTEET. Larpeissa vaaditaan, että hahmo on pukeutunut asianmukaisesti.
> No, rahalla saa ja hevosella pääsee. Lienee myös syytä huomata,
>että muutakin kuin fantasialarppeja on runsain mitoin saatavilla. Laskin
>
>larppeihin sopivia kledjuja saa esim. UFFilta varsin pienellä vaivalla.
Helppohan se teille normaalikokoisille on, mutta meikäläisen (205 cm)
on ihan tarpeeksi vaikea löytää tavallisiakin vaatteita :-(
>>4) PELAAJAN HENKISET RAJOITTEET. Larpeissa sinun täytyy itse asettua
>
> Toisaalta, minen kyllä pöytäpelissäkään rupea katsomaan
>terminaalisen ujoa pelaajaa, jonka pitäisi pelata tosi sosiaalisesti
>pätevää hahmoa. Siinä eivät säännöt paljon auta.
Mutta, kuten jo toisaalla kirjoitin, pöytäpelissä pelaajalla on yleensä
suurempi sananvalta hahmonsa suhteen. Fiksu pelaaja ei ota sellaista
hahmoa jota ei pysty esittämään.
>>6) TAPAHTUMIEN HALLINNAN VAIKEUS. Pöytäpeleissä pelinjohtajalla on aina
>
> Tästä mä olen kyllä täysin eri mieltä. Toisaalta, asiaan varmasti
>vaikuttaa sekin, että en pöytäpeleissäkään yritä ohjata peliä mihinkään
>suuntaan.
En tarkoittanutkaan, että peliä pitäisi ohjata. Mutta silti pelinjohtajan
olisi aina hyvä tietää, mitä on tekeillä. Tästäkin kirjoitin jo enemmän
vastauksessani Susille.
>>9) TODELLISUUDEN ASETTAMAT RAJAT. Vakavin puute larpeissa. Sellaista
>
> Tätä en myöskään oikein sulata ongelmana. Totta kai larpeissa on
>tiettyjä rajoituksia, mutta ihan samalla tavalla pöytäpeleissä tulee
>vastaan asioita, joiden toteuttaminen aiheuttaa ongelmia. Esimerkiksi
>punasteleva nöösipelinjohtaja, joka ei pysty kuvaamaan pussauskohtausta
>ilman, että änkytys ja punastelu tappaa tunnelman täysin. Tai
>ääliöpelaajat, jotka pillastuvat, kun vastaan tulee NPC joka on homo. Tai
>vaikkapa peliporukka, joka ei suostu ottamaan fantasiapeliä vakavasti.
Nämä ovat varsin pieniä ongelmia verrattuna siihen, että pitäisi propata
vaikkapa taistelukenttä, jossa lojuu tuhansittain ruumiita. Huonot
pelaajat ovat toki kaikenlaisten roolipelien ongelma.
> Anteeksi, mutta missä tämä ero menee? Tarkoitan, että jos
>pöytäpelihahmoani ammutaan olkapäähän, on selvää, että tulee huutoa, itkua
>ja hammastenkiristystä. Pelottaa ja vituttaa. Miten tämä eroaa larpista?
>Ei kipu ole yhtään sen aidompaa, ja se rajoittaa toimintaa ihan yhtä
>paljon myös larpissa. Totta kai on mahdollista, että pelaaja kusettaa,
>mutta siinä vaiheessa päästään taas "surkeat pelaajat"-ongelman piiriin,
>jolloin peli kuin peli tulee imemään aika pahasti...
Toin vain julki meidän eläytymisrajoitteisten pelaajien näkökulman,
joka haluaa pitää hahmonsa tuntemukset ja omat tuntemuksensa erillään.
> Seksiä voi harrastaa ihan oikeasti pelissä, tai olla
>harrastamatta. Tapauksia löytyy kumpaankin suuntaan.
Olen tainnut osallistua ihan vääriin larppeihin :-)
> Äh, oikeampi kysymys on ehkä, että miksi ei? En ihan oikeasti näe,
>että missä tämä ero menee. Onko ongelmana se, että larpissa olisi
>tarkoituksena "olla" toinen hahmo mahdollisimman tehokkaasti ja jatkuvasti
>eri tasolla kuin useimmissa pöytäpeleissä, mutta tietynlaisissa peleissä
>joutuu välillä tipahtamaan hahmosta pelimekaniikan tai muiden syiden
>vuoksi? En itse koe tuota ongelmaksi, mutta tiedän joidenkin sanoneen,
>että heidän isoimmat ongelmansa larppaamisen kanssa johtuvat juuri tuosta.
Tämä lienee minullakin se suurin henkinen syy, miksi en pidä larppaamisesta.
Roolihahmoihin eläytyminen ei ole minulle tärkeää, vaan tärkeämpää
on pelissä muodostuva tarina, kampanja kokonaisuutena, vieras maailma ja
hahmon looginen toiminta siellä. Tätä intohimoa perinteiset roolipelit
tyydyttävät paremmin kuin larpit.
Erkka Leppanen
>
>Ah? Vika onkin siis siinä, että sinun eläytymiskykysi on huono, eikä
>siinä, että larpit on huono menetelmä. Olisit hyvänen aika heti sanonut,
>olisi selvitty paljon vähemmällä keskustelulla.
Luulin, että olisi korostamattakin selvää, että puhun Minun mielipiteistäni,
Minun näkökulmastani larppaamiseen sekä larppien sopimattomuudesta juuri
Minulle. Kyllä, eläytymiskykyni on huono, ja siksi larpit ovat huono
menetelmä Minulle.
Miksi olisi pitänyt selvitä vähemmällä keskustelulla? Toistaiseksi tämä
on ollut sekä asiallista että mielenkiintoista, ja se on auttanut
selventämään myös omia ajatuksiani ja mielipiteitäni.
Erik Bunn
> Any takers?
Jup.
Entertaining idiocy produces idiotic entertainment.
//ebu
Niilo Paasivirta
>Olen kateellinen larppien saamasta julkisuudesta, mutta jos joku kysyy
>mitä pöytäpelit sillä julkisuudella tekisivät, niin siihen olisikin
>vaikea vastata. Syystä tai toisesta minun ei ole tarvinnut selitellä
>tekemisiäni tai harrastuksiani kenellekään kohta viiteen vuoteen, joten
>roolipelien samaistuminen larppeihin ei ole ainakaan vielä puraissut
>nilkkaan. Ikäväähän se toki olisi jos kohdalle sattuisi.
Minusta on hyvä, että pöytäpelit tulevat yhä vähemmän julkisuuteen,
enkä edes halua niitä julkisuuteen. Eikä pöytäpelejä edes sotketa
enää larppiin kovin usein, kun pelaajat eivät edes pukeudu hassusti
eivätkä pidä suippokorvia, vaan pysyttelevät (melko) rauhallisesti
keskustellen pöydän ääressä. Oikeastaan, mitä enemmän
"ROOLIPELI = LARP" -ajattelu leviää, sen parempi minusta. Ei turhaa
julkisuutta ja hälinää, saa pelailla ihan rauhassa :)
Taidanpa jättää touhuistani pois ROOLIpeli-ilmaisun, ja sanoa vain "peli"
"strategiapeli" tai vaikkapa "lautapeli", niin tulee vielä selkeämpi ero
ROOLIPELAAJIIN eli niihin, jotka hyppivät kaapu päällä metsissä muovikorvat
päässä ja kumimiekka tanassa :)
>Miten pöytäpelaamisen asema olennaisesti paranisi jos larppeja ei olisi?
Huonontuisi tietenkin, kun larppaajat eivät enää keräisi huomiota pois
"okkultistisista väkivaltapeleistä". Minun puolestani larppaajat saavat
ilomielin esiintyä julkisuudessa mahdollisimman paljon, ottaa vastaan kaiken
kukkahattutätien kauhistelun, ja selitellä tekemisiään tietämättömille.
"Roolipelaaminen tarkoittaa ns. larppausta eli näytelmäpeliä." Tästähän
voisi kirjoittaa vaikka Oikean Mielipiteen :)...
ja...@iki.fi
>Mutta, kuten jo toisaalla kirjoitin, pöytäpelissä pelaajalla on yleensä
>suurempi sananvalta hahmonsa suhteen. Fiksu pelaaja ei ota sellaista
>hahmoa jota ei pysty esittämään.
Fiksu pelaaja ei tee näin myöskään larpissa. Tiedän ihan oikeasti
tapauksia (2 muistan miettimättäkin), joissa larppiin menossa oleva
pelaaja on hahmonsa saatuaan sanonut, että hei, ihan totta, tää hahmo ei
onnistu, mä en osaa/halua pelata tätä. (Toisessa tapauksessa syy oli
hahmon ongelmien osuminen liian lähelle pelaajan omaa elämää ja toisessa
ihan vaan sosiaalisten taitojen vähäisyys - tosin itse uskon, että
jälkimmäinen oli vaan rimakauhua ja olisi mennyt ohi jos pelaaja olisi
uskaltanut yrittää ;)).
Molemmat näistä tapauksista ratkaistiin, jos muistan oikein niin
toisessa tapauksessa muuttamalla hahmoa sopivammaksi pelaajan toiveiden
mukaan ja toisessa vaihtamalla kahden hahmon pelaajia.
Eli, on totta, että pääsääntöisesti larpeissa pelaajalla on pienempi
sananvalta hahmonsa suhteen. Tämä ei kuitenkaan mitenkään minusta
vapauta larppiin osallistuvaa siitä vastuusta, että, kuten sanoit,
"fiksu pelaaja ei ota sellaista hahmoa, jota ei pysty esittämään".
>Tämä lienee minullakin se suurin henkinen syy, miksi en pidä larppaamisesta.
>Roolihahmoihin eläytyminen ei ole minulle tärkeää, vaan tärkeämpää
>on pelissä muodostuva tarina, kampanja kokonaisuutena, vieras maailma ja
>hahmon looginen toiminta siellä. Tätä intohimoa perinteiset roolipelit
>tyydyttävät paremmin kuin larpit.
Minulle taas tarina syntyy vain ja ainoastaan hahmon kautta. En ole
yleensä sinänsä kiinnostunut tarinoiden tapahtumista, jos en tiedä mitä
hahmo/hahmot tuntevat niissä tai miten reagoivat niihin. En pidä
sellaisista kirjoistakaan, joissa hahmojen tunteet ja ajatusmaailma ovat
sivuosassa. (Tarina on tietysti hyvä olla olemassa sikäli, että se antaa
hahmoille jotain mihin reagoida ;)).
Näin ollen minulle sopivat onnekseni molemmat pelityylit.
Erkka Leppanen
>> harrastaa kannata :-)
>
>jos siitä joku sattuu vaikka pitämään! {:-)-3-(<
Olkoon menneeksi, annan sinulle luvan larpata, jos niin kovasti haluat :-)
Lauri C. Gardner
> Miten pöytäpelaamisen asema olennaisesti paranisi jos larppeja ei olisi?
>
todennakoisesti olisi mm. Cryoa ja sen jarjestamia Maraconeja,
Ropeconikin joutuisi pois.
Pessimismi sijaan niin roolipeluu paa-asiallisesti alkaisi kuitenkin
kehittya larppauksen suuntaan. Tama johtuu suoraan siita etta hei D&D on
hauskaa, ulkona oleminen on hauskaa. Mennaan leikkimaan ulos D&D:ta.
Larppaus suoraan sanoen tulee sitta etta halutaan simuloida elokuvien
kayttamien virikkeiden kautta leikkia. Vaikkapa poliisit ja rosvot. Sen
sijaan etta mennaan ulos leikkimaan vesipysysjen kanssa juoksemalla ympari
taloa, niin perehdytaan poliisin toimintaan ja Rosvojen maailmaan.
Arsene Lupania lukeneet saavat sellaisen hienon idean, etta se siirretaan
jonnekkin seurapiiriin (vaikka 20-luku, lisaa tutkimusta...)jossa joku on
varas. Tietysti pelin aikana ilmestyy se (ehkapa) tyhma poliisi joka
korostetulla ranskalla yrittaa selvittaa sita asiaa. Monta tuntia hauskaa
joka on loppujen lopuksi poliisi ja rosvo leikki, mutta elokuva maisesti
ja henkisesti vetavasti toteuttu.
mm. Cluedo on yksi vanhimpia larppeja (ihan oikeasti kyseinen lautapeli
perustuu larppiin).
--
Lauri Gardner
Erik Bunn
> tapauksessa, mutta ainakin minun on helpompi "nähdä" lohikäärme
> mielikuvituksessani pöytäpelihahmon silmin kuin larp-hahmon silmin.
Minulla on vahan (hyvin vahan) samansuuntaista oiretta. Samalla,
kun prosessointitehoa kaannetaan sohvan aarella lohoilysta ja
mielikuvittamisesta reaaliaikaiseen n! -interaktioverkoston
hallitsemiseen, pienet ja vahan isommat puutteet ymparistossa
jaavat mielikuvin koristelematta ja ristiriita hairitsee.
Tai sitten ei, kun tuosta nyt kuitenkin paasee larppiin
ryhtyessaan yli. Ehka se on enemman asennetta, valittua
suhtautumista, ja perfektionismin oireilua.
//ebu
Kalle Kivimaa
> Oikeastaan huonommin. Ajattele sita nain ilman larppaajia ei
> todennakoisesti olisi mm. Cryoa ja sen jarjestamia Maraconeja,
> Ropeconikin joutuisi pois.
Hmh? Kyllä Ropecon olisi täällä ilman larppaajiakin. Ropecon olisi
olemassa varmaan ilman korttipelaajiakin mutta luultavasti hieman
pienemmässä mittakaavassa :)
--
* A man's only as old as the woman he feels. (Groucho Marx) *
* PGP public key available @ http://www.iki.fi/killer *
Erik Bunn
> Miltähän sellainen olisi larppina
> näyttänyt?
Tahan pitaisi tietysti laittaa kommentti siita, milta se poydan
aaressa _nayttaa_, mutta jos yrittaisi asiaakin..
Sinulla on karki. Livepeleilla on sisaanrakennettuja rajoitteita.
Sita enemman kunnioitusta pelauttajalle, joka onnistuu pujottelemaan
niiden valissa ja rakentamaan onnistuneen kokonaisuuden.
Niiden hyvien pelien etsiminen tarjonnan joukosta on sitten melkein
yhta vaikeaa kuin hyvan animen, sarjakuvan, elokuvan, kirjallisuuden
ja sohvapelin hakeminen.
//ebu
Lauri C. Gardner
> "Lauri C. Gardner" <la...@dawn.joensuu.fi> writes:
> > Oikeastaan huonommin. Ajattele sita nain ilman larppaajia ei
> > todennakoisesti olisi mm. Cryoa ja sen jarjestamia Maraconeja,
> > Ropeconikin joutuisi pois.
>
> Hmh? Kyllä Ropecon olisi täällä ilman larppaajiakin. Ropecon olisi
> olemassa varmaan ilman korttipelaajiakin mutta luultavasti hieman
> pienemmässä mittakaavassa :)
>
Kieltamatta. Mutta siihen kuitenkin tarvitaan vahan erikoisempia
henkiloita pyorittamaan Conia...hulluus on useimmiten etu.
Kahden henkilon pyorittama, koko suomen Con...tulee mieleen Conklaavi...
--
Lauri Gardner
ja...@iki.fi
>> Miten pöytäpelaamisen asema olennaisesti paranisi jos larppeja ei olisi?
>>
>todennakoisesti olisi mm. Cryoa ja sen jarjestamia Maraconeja,
>Ropeconikin joutuisi pois.
Ropecon kyllä kuolisi vasta ehkä sitten, jos kaikki larppeja
harrastaneet teloitettaisiin, ei larppien puutteeseen sinänsä.
Mikko Rintasaari
: Mikko Rintasaari <rint...@paju.oulu.fi> wrote:
: >Oletko sinä Niilo aivan oikeasti näin rajoittunut olento? ...
: >Se mitä sinä tässä suuressa viisaudessasi pajatat menemään on että löytyy ...
: >Hienoa! Tuon nyt luulisi olevan itsestäänselvää kenelle tahansa ala-asteen
: >apukouluversiosta selvinneelle. (pahoitteluni jos et selvinnyt) ...
: >Itseasiassa en taida jaksaa tästä yhtään pidemmälle. Ne jotka osaavat
: >yhtään käyttää omia aivojaan kyllä ymmärtävät. Liian pienestä
: >hiekkalaatikosta lapsena kärsineet nurkkapatriootit ja muut "Käyn mä ...
: > Eiköhän tämä riitä henkien taistosta aseistamattomien vastustajien
: >kanssa. ...
: Pitäisikö otsikoksi vaihtaa "perusteluja pöydän ääressä pelaamisen
: vihaajilta" (larppifanaatikoilta?) :)
Aivan miten tahdot. Minä kyllä pidän itseäni nimenomaan roolipelaajana.
Siihen kuuluu molemmat alagenret, tosin Live pelejä tulee harrastettua
ehkä noin 5 - 10% roolipeliharrastuksestani yleensä.
En siis todellakaan vihaa pöytäpelejä, sen paremmin kuin
livepelejäkään. Vihaa löytyy ainoastaan mänttejä kohtaan... eikä sekään
ole oikein vaivan arvoista.
-Adept
**** - Hey ape, your planet is dying - ****
Darshan
määrin tanakan mielipiteen asiasta, mutta kun ei. Mutta edelleen se on
varmaa, että mieluummin menen hankkimaan lähdekirjan tai pari sekä muutaman
nopan kuin kumikorvat ja taikaviitan Vapputorilta...mutta ei sen puoleen,
Kummelin larppi oli kieltämättä tuhtia katsottavaa.
rfxN
koskaan irti tästä ikuisuusaiheesta...
pra...@sirppi.helsinki.fi (Kristiina Prauda) wrote in
<oibsnvs...@sirppi.helsinki.fi>:
>(Mutta useita pelejä pelataan sekä larppina että pöytäpelinä.
>Esimerkkeinä Daren Colors, Jorin Sheol-maailman pelit, Tero Mäntylän
>Alainia, Topi Mikkolan Mage: Kodittomat...
Olen heikkona hetkenä harkinnut itsekin johtaa joitain osia omasta
kampanjastani larppina. Mutta, mainitsemani puutteet tosiaan tyrmäävät
moiset ajatukset heti - kaikesta ei yksinkertaisesti voi tehdä larppia, tai
tulos on muistuttaa enemmänkin aneemista pöytäpeliä epämukavissa
olosuhteissa.
>Sitä paitsi, usko pois,
>yhden kunnollisen larpin intensiteetti kantaa helposti kuukausia
>sen jälkeen ihan itsessään. Totta kai sitä tahtoisi lisää, mutta
>kyllä sitä lisää myös jaksaa odottaa.)
En juurikaan näe eroa larpin tai "oikean" ropen intensiivisyydessä.
Päinvastoin, pitkän pelaamisen jälkeen on todellakin helpompi eläytyä
hahmoon ajattelematta analyyttisesti miten kyseinen hahmo toimisi ja
tuntisi.
>larp-sääntösysteemeitä on kehitetty vähemmän aikaa ja
>vähemmän pitkälle kuin pöytäpelisellaisia.
Useimmissa larpeissa jo olosuhteet estävät kovin pitkälle vietyä
abstraktia mallinnusta. Sitäpaitsi, en todellakaan näe pointtia pukeutua
hassusti ja päätyä pelaamaan paljaalla betonilattialla surkeaa pöytäpeliä,
jota myös abstraktiksi larp-systeemiksi kutsutaan.
>intensiteettiin, joka syntyy, kun todella astuu hahmonsa nahkoihin,
>kokee, liikkuu, tuntee ja toimii hahmonaan ja on todella kontaktissa
>toisten hahmojen - elävien, fyysisesti olemassaolevien, todella
>silmin nähtävien ja sinuun reagoivien olentojen - kanssa. Siitä
>hyvästä kyllä odottaa sitä ainutkertaista tai harvoin tapahtuvaa
>peliä ja myös proppaa siihen kunnolla. Siitä hyvästä myös jaksaa
>asennoitua siihen, että odotettavissa ei ole niin suuria efektejä
>kuin mielikuvitus voi kuvitella.
Mikään ei ole niin hirvittävää kuin mahtavan adrenaliiniryöpyn
vapautuessa taistelun alussa kuulla epätoivoinen rääkäisy:
"Pelinjohtaja pelinjohtaja!
Timestop timestop!
Ei toi voi noin tehdä!
eihän?"
Yritä siinä sitten löytää jotain intensiivisyyttä...
>Mutta miksi minun pitäisi valita, syönkö aina suklaakakkua vai
>suklaajäätelöä? Miksi en voisi syödä kumpaa haluan sen mukaan, miten
>mieli tekee?
Käsittääkseni jotta keskustelua ylläpitävillä ns. pöytäpelaajilla
olisi hauskaa, ks. aikaisemmat postaukseni tänään.
--
Mia
"juttuun"...
Larppaajat ovat tekoreippaita,tekokohtalokkaita, mukamas koulukiusattuja
jne...mutta eiväthän he voi sille mitään että ovat 60-luvun hippien uudelleen
syntyneitä sieluperillisiä,(niin ne ainakin kuvittelevat) siis syntyneet
seksuaalisiksi, ja klaanin johtajalle pitää antaa, annoinhan minäkin.
MUTTA larpeissa on kiva käydä aina välillä, ainoa vika niissä on että ne ovat
täynnä larppaajia :--(
M
Mikko Rintasaari
: martial-artist maagia)
Alright!
Esa Hilli
> >
> Oikeastaan huonommin. Ajattele sita nain ilman larppaajia ei
> todennakoisesti olisi mm. Cryoa ja sen jarjestamia Maraconeja,
Hmph. miten niin? perustamiskokouksessa oli kaksikin larppaajaa- ainakaan
niitä ei ole sittemmin ihmeesti nähty. Maraconeista olet kyllä ihan
oikeassa, luotamme sinuun vastakin :)
> --
> Lauri Gardner
>
>
Ottiatuota, kiinnostaako _ketään_ ihan oikeasti miten vanhat paksukaiset
jotka ei jaksa juosta metsässä bofferi kädessä pilkkaavat vihreänaamaisia
finninuoria jotka jaksaa...
heh heh, nyt kaikki vihaavat minua.
watc...@no.more.spam.iki.fi
> Olen heikkona hetkenä harkinnut itsekin johtaa joitain osia omasta
>kampanjastani larppina. Mutta, mainitsemani puutteet tosiaan tyrmäävät
>moiset ajatukset heti - kaikesta ei yksinkertaisesti voi tehdä larppia, tai
>tulos on muistuttaa enemmänkin aneemista pöytäpeliä epämukavissa
>olosuhteissa.
Pitää tietenkin paikkansa -- jos haluaa vaikkapa järkätä larpin,
jossa ollaan koko ajan painottomassa tilassa, homma kuivuu aika nopeasti
kokoon. Minkäs teet, sellaista on elämä. Toisaalta, jos tekee mieli
järjestää larppina vaikkapa kyberpunkia, X-Files-henkistä seikkailua, film
noiria, ei-ihan-kauhean-korkeaa fantasiaa, kauhua, murhamysteeriä,
poliittista juonittelua, ihmissuhdepainotteista pelaamista tai sopivissa
olosuhteissa pelattavaa scifiä -- noin muutaman esimerkin mainitakseni --
ongelmia tuskin tulee.
Tietenkin se vaatii työtä, mutta sellaista se vähän tuppaa
olemaan. =)
>>Sitä paitsi, usko pois,
>>yhden kunnollisen larpin intensiteetti kantaa helposti kuukausia
>>sen jälkeen ihan itsessään. Totta kai sitä tahtoisi lisää, mutta
>>kyllä sitä lisää myös jaksaa odottaa.)
> En juurikaan näe eroa larpin tai "oikean" ropen intensiivisyydessä.
>Päinvastoin, pitkän pelaamisen jälkeen on todellakin helpompi eläytyä
>hahmoon ajattelematta analyyttisesti miten kyseinen hahmo toimisi ja
>tuntisi.
Olen aika samoilla linjoilla. Itselläni on ollut tosi helvetin
intensiivisiä pelisessioita pöytäpelinä, larpissa, ja jopa netissä
pelatessa (joka yllätti mut itseni, koska osa netissä pelaamistani
peleistä ovat menneet kirkkaasti roolipelikokemusteni kärkeen --
hahmointeraktio oli _käsittämättömän_ tiukkaa kamaa). Olen yhä sitä
mieltä, että oleellista ei ole valittu metodi, vaan se, miten hyvin peli
on järjestetty, ja kenen kanssa pelaa. Fiksu pelinjohto ja hyvät
kanssapelaajat ovat yleensä hyvä tapa saada kehnommastakin pelistä hyviä
kokemuksia.
>>larp-sääntösysteemeitä on kehitetty vähemmän aikaa ja
>>vähemmän pitkälle kuin pöytäpelisellaisia.
> Useimmissa larpeissa jo olosuhteet estävät kovin pitkälle vietyä
>abstraktia mallinnusta. Sitäpaitsi, en todellakaan näe pointtia pukeutua
>hassusti ja päätyä pelaamaan paljaalla betonilattialla surkeaa pöytäpeliä,
>jota myös abstraktiksi larp-systeemiksi kutsutaan.
Vanhana esimerkkinä hyvästä pelinjohdosta kaivan tässä vaiheessa
taas esiin Dare Talvitien Colorsin, jossa oli erikseen ns. taktinen malli,
johon siirryttiin rytäkän alkaessa.
Vähän taustatietoa, kun tämä tuodaan aina välillä esille:
Colorshan oli siis supersankaripeli, jossa hahmoilla oli -- ylläri ylläri
-- supervoimia. Voimataso oli melko matala, varsinkin verrattuna
tuollaiseen Marvel/DC-tasoon, mutta kaverit kuitenkin pystyivät lentämään,
heittelemään autoja ja silleen, riippuen nyt vähän siitä, mitä oli
sattunut luontoäidin jekkupakasta tulemaan. Esim. oma hahmoni pystyy
hajottamaan asioita käsillään tomuksi tai jopa täysin olemattomiin.
Super"sankarit" eivät myöskään menneet ympäriinsä mättäen toisiaan
turpaan autoilla ja rakennuksilla aina vartin välein, vaan tekivät vähän
fiksumpia asioita -- esimerkiksi minun hahmoni on Arctic Lightin,
supervoimaisen pelastusyksikön perustajajäsen.
Enivei, homma nyt kuitenkin meni siihen, että pelin loppua kohden
paikalle rynnisti muutama hahmo, jotka olivat tulossa kepittämään kasan
muita hahmoja henkilökohtaisista syistä -- minun hahmoni ja hänen
ystävänsä olivat sivullisina paikalla, mutta lopputuloksena oli kuitenkin
vähän isomman luokan mylly.
Tässä vaiheessa pelinjohtajamme pani pelin poikki, kutsui koko
porukan (~20 pelaajaa) suuren pöydän ääreen, ja kaivoi esiin talon
pahvimallin ja kasan pikkuisia pahvistandeja -- jokaiselle hahmolle
omansa. Tappelu hoidettiin suhteellisen nopeasti läpi, jokainen näki
helposti mitä tapahtuu. Talolle tuleva vaurio mallinnettiin rikkomalla
pahvimallia -- puhkaistaan seinään reikä tuohon, puhalluslampulla
palovaurioita tuohon kohtaan...
Kun mylly oli ohi, katsottiin, missä pahviäijät olivat, mentiin
vastaaville kohdille seisomaan oikeassa maailmassa, ja jatkettiin suoraan
siitä.
Aikaa tähän meni sen verran kuin isoon RPG-tappeluun nyt
yleensäkin, mutta siitä selvittiin kuitenkin muistaakseni about tunnissa
-- mikä on aika pirun nopeaa, kun pelaajia on kuitenkin parikymmentä, ja
jokainen tekee jotain. Tunnelma tietenkin kärsi jonkin verran, mutta
luultavasti paljon vähemmän, kuin jos pelitilannetta olisi ruvettu
ratkomaan kauhealla hässäkällä jonkinlaisen time freezen avulla.
Tietenkin, jos kyseessä olisi ollut peli, jossa hahmoilla _ei_
olisi ollut supervoimia (tai vain muutamalla hahmolla olisi ollut
supervoimia), taktista mallia ei olisi edes tarvittu.
Enivei, IMHO erinomaisen hyvä ja toimiva ratkaisu.
> Mikään ei ole niin hirvittävää kuin mahtavan adrenaliiniryöpyn
>vapautuessa taistelun alussa kuulla epätoivoinen rääkäisy:
> "Pelinjohtaja pelinjohtaja!
> Timestop timestop!
> Ei toi voi noin tehdä!
> eihän?"
> Yritä siinä sitten löytää jotain intensiivisyyttä...
Pitää täysin paikkansa, tällainen tappaa ihan varmasti pelin
fiiliksen sekunneissa.
Onneksi tuollaista ei ole tullut kuultua yhdessäkään paremmassa
pelissä. Tässä saattaa olla jonkinlainen asiayhteys... =)
Siis äh, totta helvetissä peli tulee olemaan surkea kokemus, jos
painuu skuttaan kököttämään bofferi kourassa ja äiskältä varastettu
verhonpuolikas viittana niskassa, tai lähtee peliin jonkinlaisten
luiskaotsaisten välineurheilijoiden kanssa, joiden pitää päästä pätemään
uudella soft air-pyssyllään ja Voittamaan peli. Tämä on ihan oikeasti
kiinni tasan siitä, keiden kanssa pelaa. Maailma on täynnä hyviä pelaajia
ja huonoja pelaajia -- ja yhden porukan hyvä pelaaja on toisen porukan
ääliö.
>/rfxN *** Hey planet, your ape is evolving ***
Nah, the ape just got lucky.
- Mikki
-----------------------------------------------------------------------------
- Mikko Rautalahti -- "It seems an emotional enema is next on the agenda. -
- watc...@iki.fi -- Flush out the excess humanity." - JTHM ------------
- WatchMan @ IRC ----------------------- http://www.iki.fi/~watchman/ -
---------------------------------------------------------------------
watc...@no.more.spam.iki.fi
>tuoda se esiin ja perustella. En väitä olevani oikeassa, ja kyllä minä
>sen ymmärrän ja hyväksyn, että joku pitää larppaamista mielenkiintoisempana
>kuin pöytäpelaamista. Oma makuni vain on toisenlainen.
Tämä vastakkainasettelu on minusta aika mielenkiintoinen, koska
itse en pidä larppaamista mielenkiintoisempana kuin pöytäpelaamista --
enkä myöskään pöytäpelaamista mielenkiintoisempana kuin larppaamista. Ne
ovat yksinkertaisesti erilaisia tapoja roolipelata, ja molemmissa on
vahvat ja heikot puolensa.
>kokeneempien larppaajien kanssa melkoisesti. Näin ollen uskon tietäväni
>larppaamisesta tarpeeksi sanoakseni, että se ei ole minun harrastukseni.
Fair enough.
watc...@no.more.spam.iki.fi
>on (yleensä) enemmän sananvaltaa hahmonsa suhteen. Jos pelaaja tuntee oman
>sosiaalirajoitteensa, hän tuskin ottaakaan sellaista hahmoa, joka
>edellyttää sujuvaa supliikkia. Larpissa saattaa mennä paljon pieleen,
>jos pelinjohtajat erehtyvät antamaan pelaajalle vääränluonteisen hahmon.
Tuota noin, ei tämäkään kyllä ole kiveen hakattua -- ei pelinjohto
ole mikään mystinen kaikkivoipa taho, jonka mahtikäskyt ovat täysin
vastustamattomia. "Pelaa tätä, kuolevainen! Se on kohtalosi!"
Pelaaja, joka ei sano pelinjohdolle, ettei pysty pelaamaan tätä
hahmoa kunnolla, on jälleen ns. huono pelaaja.
>Tiedän kyllä, että larp-pelinjohtajatkin pyrkivät valikoimaan tärkeille
>hahmoille "oikeat" pelaajat, mutta luulen, että larpissa väärillä
>hahmovalinnoilla on kohtalokkaammat seuraukset kuin pöydän ääressä.
Luultavasti, joo.
Itse on itseassa kyllä yleensä pidä mitään hahmoja tärkeämpinä
kuin muita -- larpeissa enkä pöytäpeleissä. Mutta tämä luultavasti johtuu
siitä, että olen ns. vaikea lapsi. =)
>Pöytäpelikampanjat myös tarjoavat pelaajalle usein mahdollisuuden kehittää
>hahmoaan. Jos pelaaja huomaa muutaman pelikerran jälkeen, ettei pysty tai
>halua pelata sen luonteista hahmoa mitä alunperin suunnitteli, hänen on
>mahdollista muuttaa hahmonsa luonnekuvaa.
Kyllä tämä larpeissakin käy. Pelinjohdon kanssa on yleensä
mahdollista keskustella näistä asioista. Jos ei pysty, peli tuskin on
kauhean hyvä.
>Minusta bofferointi on oikeasti näyttävää verrattuna teräsmiekkailuun,
>jossa ensin selvitetään voittaja KPS-leikillä ja sitten taistellaan
>vikkelästi kuin hiiret siirapissa, ettei vain satutettaisi toista oikeasti.
>Se jos mikä on naurettavan näköistä.
Tämäkin riippuu vähän siitä, missä pelataan ja kuka pelaa...
>Minä olen sen tyyppinen pelinjohtaja, että haluan tietää kaiken, mitä
>hahmot tekevät. En tarkoita, että pyrkisin dominoimaan heitä ja johtamaan
>heitä väkisin tiettyyn suuntaan, mutta tahdon silti tietää, mitä kukin
>heistä kulloinkin puuhailee. Silloin voin myös tarvittaessa antaa
>lisävinkkejä tai potkia peliä eteenpäin jollain muulla tavoin.
>Pelinjohtaessani larppia minua ahdistaa juuri se, että en tiedä mitä
>on tekeillä, etenevätkö juonet tai onko jossain tapahtunut jotain
>odottamatonta, mistä minun pitäisi tietää. Mutta varmaankaan kaikki
>pelinjohtajat eivät koe tätä ongelmaksi.
Joo, itse en näe tätä ongelmana... Mutta tässä onkin siinä
mielessä vissi ero, että pelinjohtaessani pöytäpelejä en oikeastaan yritä
tehdä mitään muuta, kuin simuloida maailmaa mahdollisimman tehokkaasti --
pelaajat saavat tehdä siellä mitä haluavat. Yleensä sieltä löytyy
erilaisia elementtejä, jotka luultavasti tuovat jännistystä peliin, mutta
ne yleensä tulevat esiin enemmän tai vähemmän omalla painollaan. Larpit
menevät siis aika hyvin samalla tavalla, ei se ole niin nuukaa.
Minä vain luon alkuasetelman, tipautan pelaajat kyytiin, ja katson
mitä tapahtuu. Ei ole olemassa minkäänlaisia oikeita tai vääriä
ratkaisuja tai lopputuloksia.
>Olen kuullut larpeista (en onneksi ole itse kokenut) jossa pelinjohtaja
>on kesken kaiken keskeyttänyt pelin ja todennut, että nyt menee pieleen,
>palataan ajassa taaksepäin siihen hetkeen ennen kuin <tapahtui jotain mitä
>ei olisi pitänyt tapahtua>. Tämä on tietenkin ääriesimerkki, jota tuskin
>on tapahtunut kovin usein larpeissakaan, mutta en ole kuullut, että näin
>olisi tarvinnut ikinä tehdä pöytäpeleissä.
Tsiisus. Tuota noin, minä kävelisin ko. larpista ulos varsin
pikavauhtia tuollaisen tapahduttua. Jos pelinjohtaja rupeaa erikseen
kertomaan pelaajille, mitä heidän pitäisi tehdä, peli ei _todellakaan_ ole
minua varten. Hyi yäk.
Tota, saisiko tästä vähän tarkempaa infoa? Tämä nimittäin on niin
käsittämättömän tökeröä toimintaa, että olisi kiva kuulla vähän taustoja
tapauksesta... en pysty käsittämään, mita ihmettä kaverilla oli mielessä.
watc...@no.more.spam.iki.fi
>että tapahtumat loppuivat ikävästi kesken. Kaikki oli sinänsä hyvin:
>minulla oli sopiva ja mieleinen hahmo, tapahtumat olivat mielenkiintoisia
>ja kaikki sujui hyvin. Mutta se mikä jäi jälkeenpäin kaivelemaan, oli
>juuri lopetus. Olisin halunnut tietää miten tarina jatkuu! Olisin halunnut
>tietää, mitä seuraavana päivänä tapahtui! Selvisikö hahmoni ongelmistaan
>vai menettikö hän henkensä tai virkansa? Nyt en saa tietää sitä koskaan.
Kysy pelinjohdolta?
>>>2) VAATTEET. Larpeissa vaaditaan, että hahmo on pukeutunut asianmukaisesti.
>> No, rahalla saa ja hevosella pääsee. Lienee myös syytä huomata,
>>että muutakin kuin fantasialarppeja on runsain mitoin saatavilla. Laskin
>>larppeihin sopivia kledjuja saa esim. UFFilta varsin pienellä vaivalla.
>Helppohan se teille normaalikokoisille on, mutta meikäläisen (205 cm)
>on ihan tarpeeksi vaikea löytää tavallisiakin vaatteita :-(
Aih. Okei, olet mutantti. Ymmärrän yskän, tuo kieltämättä
vaikeuttaa tilannetta.
>>>4) PELAAJAN HENKISET RAJOITTEET. Larpeissa sinun täytyy itse asettua
>> Toisaalta, minen kyllä pöytäpelissäkään rupea katsomaan
>>terminaalisen ujoa pelaajaa, jonka pitäisi pelata tosi sosiaalisesti
>>pätevää hahmoa. Siinä eivät säännöt paljon auta.
>Mutta, kuten jo toisaalla kirjoitin, pöytäpelissä pelaajalla on yleensä
>suurempi sananvalta hahmonsa suhteen. Fiksu pelaaja ei ota sellaista
>hahmoa jota ei pysty esittämään.
Mutta, kuten jo toisaalla kirjoitin, larpissa fiksu pelaaja
ei ota sellaista hahmoa, jota ei pysty pelamaan. =) Oikeasti, pelaajalla
on kyllä velvollisuus kertoa pelinjohdolle, jos jokin ei yksinkertaisesti
onnistu. Ei siinä ole mitään hävettävää tai kummallista.
>>>9) TODELLISUUDEN ASETTAMAT RAJAT. Vakavin puute larpeissa. Sellaista
>> Tätä en myöskään oikein sulata ongelmana. Totta kai larpeissa on
>>tiettyjä rajoituksia, mutta ihan samalla tavalla pöytäpeleissä tulee
>>vastaan asioita, joiden toteuttaminen aiheuttaa ongelmia. Esimerkiksi
>>punasteleva nöösipelinjohtaja, joka ei pysty kuvaamaan pussauskohtausta
>>ilman, että änkytys ja punastelu tappaa tunnelman täysin. Tai
>>ääliöpelaajat, jotka pillastuvat, kun vastaan tulee NPC joka on homo. Tai
>>vaikkapa peliporukka, joka ei suostu ottamaan fantasiapeliä vakavasti.
>Nämä ovat varsin pieniä ongelmia verrattuna siihen, että pitäisi propata
>vaikkapa taistelukenttä, jossa lojuu tuhansittain ruumiita. Huonot
>pelaajat ovat toki kaikenlaisten roolipelien ongelma.
Miksi pitäisi ehdoin tahdoin yrittää propata sellaista, jonka
proppaaminen on vaikeaa tai mahdotonta? Ei siinä ole mitään vikaa, että
tekee pelinsä käytettävissä olevien resurssien puutteissa.
Kun Kevin Smith teki Clerksin, hän oli töissä liikkeessä, jossa
leffa kuvattiin. Hänellä oli lupa kuvata vain normaalien aukioloaikojen
ulkopuolella, joten hän joutui keksimään tekosyyn sille, miksi teräsluukut
kaupan ikkunoiden edessä olivat kiinni. ("Voi helvetti, joku kusipää
vandaali on änkenyt lukot täyteen purkkaa. Jumalauta.")
Hyvin yksinkertaistetusti: Olisiko Clerks ollut parempi elokuva,
jos Smith olisi voinut kuvata leffan teräsluukut auki?
>> Seksiä voi harrastaa ihan oikeasti pelissä, tai olla
>>harrastamatta. Tapauksia löytyy kumpaankin suuntaan.
>Olen tainnut osallistua ihan vääriin larppeihin :-)
Et välttämättä. =)
watc...@no.more.spam.iki.fi
>pöytäpelaajat. Muistan ärsyttävät larppaajat ehkä paremmin ja pitempään
>kuin ei-ärsyttävät, mutta se ei ole todellakaan larppaajien vika noin
>keskimäärin.
Burger hei, ei fiksujen puhuminen ole sallittua täällä. Jotain
standardeja pitäisi sentään pitää yllä.
>Miten pöytäpelaamisen asema olennaisesti paranisi jos larppeja ei olisi?
No ku kato sitten kaikki ois paremmin.
Antti Kautiainen
> In sfnet.harrastus.pelit.rooli Niilo Paasivirta <n...@horus.co.jyu.fi> wrote:
> On myös aiheita joita voi hyvin käsitellä livepelien keinoilla. Jos
> pelitilanne on hyvin mallinnettavissa, ja hyödyntää kunnolla välittömän
> fyysisen läsnäolon suomia mahdollisuuksia, saattaa kannattaa toteuttaa se
> livepelinä.
Kyllä, mutta Niilon pointtina taisi olla juuri se, että Larpit ovat
ilmaisukeinonsa takia _huomattavasti_ rajoittuneimpia kuin pöytäpelit.
Kuten jo useat kirjoittajat jo aikaisemmit ovat osoittaneet, ovat
näytelmäroolipelit huomattavasti rajoittuneimpi keino roolipelaamiseen
kuin pöytäpelaaminen. Ja tuon välittömän fyysisen läsnäolon suomat
mahdollisuudetkin ovat asia, johon itse pelaajan ominaisuudet vaikuttavat
hyvin paljon hahmoa rajoittaen.
Mutta onko aiheita, joissa liveroolipeli on _parempi_ keino kuin
pöytäpelit? Sinä et ainakaan esittänyt yhtään skenaariota, joissa
näin olisi, vaan vain parjasit Niilon esimerkkejä tilanteista, joissa
pöytäpelaaminen on _paljon_ tehokkaampi keino kuin näytteleminen.
En kiellä, etteikö näytelmäroolipeleissäkin voi roolipelata, mutta
valitettavasti eniten roolipeleistä ääntä medioissa pitävät ihmiset
tuntuvat olevan nuoria ihmisiä, joille ainoa roolipelaamisen muoto
on _huono_ näytelmäroolipelaaminen, koska se on IN. No, tämä ongelma
tuntuu olevan yleismaailmalle, koska ääliö-fanaatikot tuntuvat lähes
aina mustaavan melkein kaikkien asioiden maineen...
Kautsu
--
Antti Kautiainen - Pyydysmäentie 19 - 20660 LITTOINEN
Phone(GSM) +358 43 822450075 - Phone(Home) +358 2 2461160
watc...@no.more.spam.iki.fi
>En vihaa larppeja, vihaan larppaajia,...pilasivat mahdollisuuden hyvään
>"juttuun"...
>Larppaajat ovat tekoreippaita,tekokohtalokkaita, mukamas koulukiusattuja
>jne...mutta eiväthän he voi sille mitään että ovat 60-luvun hippien uudelleen
>syntyneitä sieluperillisiä,(niin ne ainakin kuvittelevat) siis syntyneet
>seksuaalisiksi, ja klaanin johtajalle pitää antaa, annoinhan minäkin.
Sori, mutta nyt menee vähän ns. mustalle. "Levitin reiteni
luiskaotsaiselle ääliölle, joka ei todellakaan ollut sen arvoinen, ja nyt
vituttaa ja kaduttaa." Tätäkö sinä yrität sanoa?
Antti Kautiainen
> Vesa-Matti Sarenius <sare...@pink.fi> laid it down with the following:
> Anna mä arvaan -- "tää bändi oli ennen tosi jees, mutta nyt kun
> kaikki kuuntelee sitä, se on ihan paskaa. Vittu mä kuuntelin näitä silloin
> ku kukaan muu ei ollut näistä vielä kuullutkaan, mutta en mä ny enää ku
> kaikki diggaa sitä."
> Nerokasta.
Valitettavasti muoti-ilmiöksi tuleminen tuo mukanaan tiettyjä lieveilmiöitä,
kuten roolipelaamisen tason tippumisen sosiaalisten pelaajien takia.
(Pelaajien, joita larpit kiinnostavat vain koska se on in ja kaikki sitä
harrastaa... Monet heistä ovat hyvin nuoria eikä heitä itseasiassa kiinnosta
itse pelaaminen lainkaan vaan toisten ihmisten, ei hahmojen, tapaaminen...)
Yksi Larpin heikkous:
Jokaisella paikalla olevalla hahmolla tulisi olla yksilöllinen pelaaja,
joka on siinä paikassa, jossa kyseinen hahmo milläkin hetkellä on.
Tiedän, että tätä on yritetty paikata useissa larpeissa pöytäpelien
keinoilla, jolloin larp-pelaajien tulee sen lisäksi että he joutuisivat
keskittymään mitä tekevät ja keille puhuvat miettimään miten näytellä
niiden 7 näkymättömän merimiehen kanssa, jotka henkilöityvät yhdessä
pelaajassa. Toinen vaihtoehto on ollut paperiset merimiehet, joiden
kanssa interaktio on itsekseen puhumista ja lapun lukemista...
En väitä, etteikö pelinjohtajalla olisi tiettyjä ongelmia useamman kuin
yhden pelinjohtajan hahmon kanssa pöytäpeleissäkin, mutta ne eivät riko
tunnelmaa niin räikeästi kuin larpissa samanlaisten keinojen käyttäminen.
(Tähän taitaa olla juuri syynä larppien nojaaminen juuri tunnelmaan...)
Marianna Leikomaa
<snip>
: Mutta onko aiheita, joissa liveroolipeli on _parempi_ keino kuin
: pöytäpelit?
Itse pelautan suuremmat sosiaaliset tilanteet
(kokoukset, juhlat, muut juonittelutilanteet)
mielummin livena kuin poytapelina. Jos minulla on 5 PCta ja
esimerkiksi 15 merkittavaa NPCta, joiden kanssa PCt
haluavat jutella yksityisesti, niin otan hyvin mielellani
15 ihmista pelaamaan noita henkiloita. Jakautuneesta
persoonallisuudestani huolimatta en halua valttamatta
itse pelata kaikkia NPC-hahmoja, ja pelauttamalla
skenaarion livena on PC hahmoilla enemman tekemista, ja
idlaus-aika vahenee. Ja omat hermoni pysyvat
paremmin koossa. Olen tahan "vierailevia tahtia"-
menetelmaan ajoittain turvautunut, ja ainakin
kaikilla on ollut hauskaa (vaikka se taitaa olla
sivuseikka?). :)
Jos taas pitaisi pelauttaa suuri taistelu (kuten
kaikki peleissani olleet tietavat: naita ei
juurikaan meilla ole), niin valitsisin nopat
hyvin helposti. Mutta tama on vain IMHO.
Kisu, jonka pitaisi varmaan pelauttaa kesalla
joku "poytapelikin".
--
Marianna Leikomaa Everybody loves sheep.
ml5...@uta.fi Sheep go "baa."
The Settlers of Catan
Darshan
> jotka ei jaksa juosta metsässä bofferi kädessä pilkkaavat vihreänaamaisia
> finninuoria jotka jaksaa...
...jaksaminen on suhteellinen käsite...itse kepittää todistetusti maratonin,
mutta jotenkin pahin juoksuvietti menee, kun niskaan heitetään ilmassa
lepattava batmankaapu ja päähän kolme numeroa liian isot korvat; Mutta
kaikki kunnia nuorille, jotka jaksaa ja kykenee:)
Mikko Karvonen
> Yksi Larpin heikkous:
> Jokaisella paikalla olevalla hahmolla tulisi olla yksilöllinen pelaaja,
> joka on siinä paikassa, jossa kyseinen hahmo milläkin hetkellä on.
> Tiedän, että tätä on yritetty paikata useissa larpeissa pöytäpelien
> keinoilla, jolloin larp-pelaajien tulee sen lisäksi että he joutuisivat
> keskittymään mitä tekevät ja keille puhuvat miettimään miten näytellä
> niiden 7 näkymättömän merimiehen kanssa, jotka henkilöityvät yhdessä
> pelaajassa. Toinen vaihtoehto on ollut paperiset merimiehet, joiden
> kanssa interaktio on itsekseen puhumista ja lapun lukemista...
Huh? Minä olen kuullut tuon kaltaisesta larpeissa vain kerran kun
Nordarakissa ylimyksillä oli virtuaalikaarti, jonka ansiosta heitä oli
mahdoton tappaa. Mutta mitenkään muuten tuohon kaartiin ei pitänyt
reagoida. Minusta on jotenkin absurdia ajatella larppia jossa olisi
paperisia eph:ita tai jotakin muuta vastaavaa, enkä ole moisesta koskaan
kuullutkaan. Oletkos Kautsu nyt ihan varma asiastasi?
Ja vastatakseni toiseen kysymykseesi, larppi toimii pöytäpelejä
paremmin lähes aina silloin kun yli tusinan henkilön pitäisi olla
jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Oli kyseessä sitten kuninkaiden
neuvottelut, varaskiltojen keskinäinen välienselvittely tai suuremmat
markkinat. Pelinjohtaja pystyy helposti hallitsemaan vielä ehkä puoli
tusinaa eph:ta ja saamaan homman toimimaan uskottavasti (tämäkin tosin
vaatii jo melkoista taitoa), mutta silloinkin homma toimii paremmin jo
larp-ympäristössä.
Noin yleisellä tasolla (mitenkään sinuun Kautsu liittymättä) tämä
keskustelu on kyllä ollut sangen mielenkiintoinen seurattava ja on
herättänyt muutamia ideoita hieman erilaisen larp-tyylin
kehittelemisestä. On nimittäin hyvin totta että larppaus kärsii
harrastuksena erinäisistä rajoitteista, joiden kanssa pelaajat ovat vain
yrittäneet tulla toimeen parhaansa mukaan. Miksi larpeissa pelaajat
eivät voisi pelata vaikkapa kerran kuussa (näin harvakseltaan eteneviä
pöytäpelejä on varmaan enemmän kuin kukaan haluaisi tunnustaa) ja
sellaista hahmoa kuin haluavat? Ongelmana tässä keskustelussa kun on
ollut hieman se että puolin ja toisin on sekä pöytäpeliä että
larppaamista pidetty jotenkin paikoilleen jähmettyneenä ja uusia
ajatuksia tai toteutustapoja karttavana. Ehkäpä viikon päästä alkavasta
Elegiasta syntyy jotakin, jos saan ajatukseni järjestykseen.
-Gargoyle
watc...@no.more.spam.iki.fi
>Mutta onko aiheita, joissa liveroolipeli on _parempi_ keino kuin
Toki. Yksinkertaisin esimerkki on varmasti vaikkapa Pulp
Fictionista tuttu hampurilaiskeskustelu autossa ajaen. Tämän voi toteuttaa
larpissa ihan suoraan, niin että tunnelma pysyy yllä pitkään -- pannaan
kasa hahmoja autoon in-game, ja ajamaan paikasta toiseen. Kyllä se siitä
lähtee.
Ylipäätänsä kaikki sellainen tunnelma, joka perustuu odottamiseen
tai jännitykseen on larpissa varsin mannaa. Tämä tietenkin vaatii
pelaajia, joiden keskittymiskyky kestää muutamaa minuuttia pidemälle,
mutta oletetaan nyt vähän aikaa, että olosuhteet ovat suotuisat
onnistuneelle pelille.
Annas olla, kun odotat kadunkulmassa kaveria hakemaan sinua
paikalle, ja tiedät, että kytät ovat perässä, ja että sinulla on taskut
täynnä laitonta kamaa, joka on pakko toimittaa eteenpäin. Vatsalihakset
ovat kireinä, sitä vilkuilee koko ajan ympäriinsä valmiina ottamaan
pitkät, ja kaveria ei vieläkään näy... Paine kasvaa aika tehokkaasti.
Tulee myös mieleen aikoinaan Mage-livepelistä hetki, kun eräskin
hahmo käveli kaikessa rauhassa kadulla. Sattumalta melkein kaverin eteen
pysähtyy auto, josta änkee ulos lauma Men in Blackeja (Magessa siis
mustapukuisia Teknokratian agentteja, joiden ilmestyminen paikalle on
yleensä helvetin huono juttu). Ko. hahmo paskoo suunnilleen housuunsa ja
tietää, että jos tästä tulee tappelu, se on sitten laakista selvä, niitä
on yksinkertaisesti ihan liikaa.
Mutta kappas kummaa, MiBit eivät huomaa koko kaveria ollenkaan,
joten hän puree hammasta ja kävelee suoraan kavereiden edestä ohi ja
toivoo parasta, koska äkillinen 180 asteen käännös huomattaisiin varmasti.
Eivätkä huomanneet. Adrenaliinipiikki oli kuulemma aika
vakuuttava.
>on _huono_ näytelmäroolipelaaminen, koska se on IN. No, tämä ongelma
>tuntuu olevan yleismaailmalle, koska ääliö-fanaatikot tuntuvat lähes
>aina mustaavan melkein kaikkien asioiden maineen...
Goddamn right. =)