Kitaran viritys?
eki
Aloin taas pitkästä aikaa rämpyttää kitaraa niillä muutamilla
soinnulla, jotka "osaan". Huomasin jälleen, että mittarilla
virittämisen jälkeen soinnuilla kokeillessa tekee mieli kiristää vähän
g-kieltä,niin että oktaavilla a:sta kokeillessa tulee lievä
interferenssihuojunta esiin. Onko "korvassa" vikaa, kun vaatii geen
kiristämistä? : )
PenttiL
Itse asiassa et ole ainut. Mikäli olet havainnut, että useimmat
blues-kitaristit, jotka ovat korvastaan useimmiten eräänlaisia
luonnonlapsia, mekein koko soolojensa ajan yrittävät veyttää nimenomaan
G-kieltä ylemmäksi käyttäen muitten kielten soitossa enemmän ns.
hevosvibraatoa eli King-vibraatoa koska muut kielet pitävät enemmän
kutinsa eivätkä tunnu tarvitsevan näin voimakasta ylöspäivetoa, senkun
pikku tarkennusta.
Sen sijaan monet rautalankakitaristit käyttävät enemmän kampivibraa ja
usein vielä painaen koko kitaran virettä alaspäin ikään kuin oikein
viritetyn kitaran koko viritys olisi hieman ylhäällä. Tämä johtuu mm.
kitaratyypistä; 7ender Stratocasterin heleä soundi jota rautalangan
soitossa suositaan, tuntuisi koko ajan olevan ikään kuin hieman
ylävireinen jota pitää kammella kompensoida. Myös nauhakaiun nauha
saattaa swaijata jolloin tätäkin pitää kompensoida kammella, tämä
selityksenä niille lähes käsittämättömän oloisille kammen
pumppausliikkeille. Eihän oikea musiikki ja soitto sellaisia tarvitse...
Itse siassa havaintosi on aivan oikea, ihan oikeasti. Geetä on joskus
hankala saada soimaan puhtaasti. Jos katsot soittajien kitaroiden
hienoviritysmekanismeja, useimmissa hienoviritys on kompensoitu melko
samannäköisesti. Gee on vedetty soimaan usein niin alavireisesti
(kelattu trimmi eteen...) kuin värkeissä on varaa ja siitä ne sitten
muuttuukikin kunnes ala-Een trimmi on taas ihan toisessa pääässä; tässä
on kompensoitu ylävireisyyttä. Mm. "uuden" Stratoni ala-een trimmistä
heitin trimmin takaa sen pikkujousen harakoille, kun ei muuten tullut
tarpeeksi taakse. Kaksi ylintä saattaa olla jossain puolivälissä jos ei
ole vetänyt mihinkään suuntaan.
Se, onko G paljas tai punottu, saattaa vaikuttaa hieman asiaan.
Viime kädessä ongelma on rakenteellinen. Näissä käytössämme olevalla
tasavireisellä asteikolla lienee oma panoksensa soppaan. Tästä voisi
joku tietävämpi jatkaa ( =antaa vinkin nettisaitista jossa näitä juttuja
on käsitelty ).
-Pentti
Arto Wikla
...
>Näissä käytössämme olevalla
>tasavireisellä asteikolla lienee oma panoksensa soppaan. Tästä voisi
>joku tietävämpi jatkaa ( =antaa vinkin nettisaitista jossa näitä juttuja
>on käsitelty ).
Tästä voisi aloittaa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Musical_temperament
Arto
--
PenttiL
Tässä hyvää perustietoa asiasta.
Jotain eksaktimpaakin perspektiiviä olisi mielenkiintoista lukea /
kuulla. Kuten esim. että saattaako johtua tunne siitä, että hyväksi
esimerkiksi kelpaava g-kielen havaittava falskius johtuisi mm:
-kielen itsensä aiheuttaman värähtelyn yläsävelsarjasta; esim. vanhat
kielet soivat yleensä alavireisemmän kuuloisesti, tietyllä tavalla
päällystetyt joskus ylävireisen kuuluisesti
-soittimen itsensä hienoviritys on poskellaan tai esim otelauta ei pidä
kutiaan.
-kuulijan itsensä sävelkorvan alitajuista hakuisuutta luonnolliseen
asteikkoon, tai kuulijan sävelkorva olisi orastavan absoluuttinen joka
ehkä kiinnityttää huomiota juuri tuollaisiin seikkoihin?
Esim laulumusiikissa riippuen tyylistä ja tasosta ei kaikkia säveliä
lauleta aina aivan ns. kohdalleen vaan riippuen tunnelmasta jota
haetaan, vokaaleista jne saatetaan joskus joitakin ääniä joko nostaa tai
riiputtaa tahallaan (= mikrointervalleja länsimaisessakin
musiikissa...;-) ) , mutta tämä lienee jo hieman toista asiaa.
-P