Mona Carita
Timmy
laulajattarelle Mona Caritalle, oikealta nimeltään muistaakseni Mona
Hautanen?
-timmy-
Eino Korppi
et se ois muuttanu jonkun kollin kans Kanadaan?
Timo Pennanen
TPnnnn
J. J. Marjanen
s. 293 - 296.
"Timmy" <XXXt...@hotmail.comXXX> kirjoitti viestissä
news:ch7e9u$s12$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
Juha Rantala
> Ks. Tony Latva - Petri Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas,
> s. 293 - 296.
No tuota kirjaa ei ainakaan tietolähteenä kannata paljoa käyttää. Itselle
osui kirjaa silmäillessä vastaan kolminumeroinen määrä asiavirheitä. En
löytänyt tuosta kirjasta yhtään kelvollista osiota. Biografiat ovat
pinnallisia, monia olennaisia asioita TÄYSIN sivuuttavia ja monilta osin
virheellisiä. Diskografiat ovat puutteellisia ja virheellisiä (=on se kumma
jos levyjen nimiä ei edes oikein saada kirjoitettua). Myöskään
musiikkikilpailuja käsittelevässä osiossa ei virheiltä ole vältytty.
"Iskelmän tähtitaivas" on ensimmäinen musiikkikirja, jota lukiessa olen
tullut oikeasti vihaiseksi. Onneksi samassa WSOY:n
arvostelukappalepaketissa, jossa tuo teos minulle saapui, tuli myös kirjat
"Populaarimusiikki" ja "Rockin korkeat korot". Ne todistivat, että
pääpiirteittäin kotimaisen musiikkikirjallisuuden taso on kuitenkin hyvällä
mallilla.
- Juha -
J. J. Marjanen
ne vanhempiin vai nykyisiin esittäjiin? Tyylistä voi monta mieltä,
mutta varsinaiset yksityiskohtavirheet kannattaa varmasti vaikka
julkaista tässä uutisryhmässä, etteivät ne jää kummittelemaan!
Tekijäin sähköpostiosoitteet saa minunkin kauttani, mutta lupaa
kysymättä en rupea niitä panemaan uutisryhmään kaikkien
nähtäville. Laajat biografiat paisuttaisivat tuollaisen kirjan
jo moniosaiseksi, ja WSOY nyt on kuitenkin selvästi kaupallinen
kustantaja, joka pyrkii myös myymään kirjaa "suurelle yleisölle",
joka ei ole aina niin kovin tarkka yksityiskohdista...
Jalkasen ja Kurkelan kirja vaikuttaa tosiaan pätevältä, mutta
pätevyyden "hintana" on akateeminen kuivakiskoisuus.
Nythän on ilmestynyt myös Suomi soi 2, mutten ole ehtinyt
kuin selailla sitä. Ykkösosasta löysin muutamia yksityiskohta-
virheitä, joista lähetin korjaukset ystävällisesti eteenpäin.
--
J. J. Marjanen
http://www.pcuf.fi/~jjm/
"Juha Rantala" <j.ra...@poista-tama.kotiposti.net> kirjoitti viestissä
news:chd1dk$oio$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
Juha Rantala
musiikin tiedon luotettavuuden osalta en osaa sanoa mitään.
Minä en koe kirjan ongelmaksi niinkään sen laajuutta, vaan sitä miten teos
on painotettu. Otetaan esimerkiksi Irwin. Hänen uran kohdalla esim.
viisitoista vuotta on käyty läpi neljässätoista rivissä. Kokonaan on
sivuutettu mm. miehen 32 000 kpl myynyt comeback-levy vuodelta 1984. Levyjen
nimissä on virheitä, kuten myös ilmestymisvuosissa. Äkkiseltään vilkaisten
mukaan mahtuu ainakin yksi kokoelma, jota ei ole edes ilmestynyt. Irwin vain
yksi esimerkki.
Jopa Frederikin (jonka nettisivut käsittääkseni toinen kirjoittajista on
tehnyt) diskografiaa ei ole saatu kelvolliseen muotoon. Debyyttialbumin nimi
on väärin kirjoitettu ja joukosta puuttuu lukuisia kokoelmia; esim. yksi
levy, joka sisältää runsaasti muilla albumeilla julkaistuja versiointeja.
Nuo esimerkit eivät ole lainkaan puutteiden/virheiden pahimmasta päästä,
vaan niitä joihin kirjaan tutustuessa ensimmäisenä törmäsin.
Artikkelien pituus myös hämmästyttää. Onko jotain Menneisyyden Vankeja esim.
syytä käsitellä yhtä laajalla artikkelilla kuin esim. Junnu Vainiota? Entä
voidaanko pitää perusteltuna, että albumiluetteloinnissa Olavi Virta
sivuutetaan listaamalla vain jokusia 20 suosikkia -kokoelmia?
En ole samaa mieltä tuosta että "laajat biografiat paisuttaisivat tuollaisen
kirjan jo moniosaiseksi". Painotuksia tarkistamalla ja joukosta esim. sadan
artistin tiedot poistamalla (mm. niitä, jotka eivät ole koskaan levyttäneet
mitään tuntemattomia omakustanteita ihmeellisempää), olisi ainekset olleet
paljon parempaankin samalla sivumäärällä. Suomalaisen rockin saralta Esko
Lehtonen teki aikoinaan loistavan tietosanakirjan. Samalla tyylillä olisi
saatu aikaiseksi loistava tietosanakirja suomalaisesta iskelmästä.
Epäilemättä "Iskelmän tähtitaivas" -teoksen syntyminen on kovan työn tulos
ja esimerkiksi julkisuudesta kadonneiden artistien tavoittaminen on varmasti
ollut työlästä. Hyvä pohjatyö on kuitenkin pilattu huolimattomalla
lopputyöstöllä ja sivu toisensa jälkeen kirja tekstinsä kautta vakuuttaa,
että sitä eivät ole iskelmätietäjät päässeet tarkistuslukemaan.
Eräässä merkittävässä musiikintekijöiden järjestössä työskentelevä henkilö
leimasi minulle "Iskelmän tähtitaivaan" taannoin puhelinkeskustelussa
amatöörien tekemäksi roskaksi. Pidin tuollaista kommentointia töykeänä.
Kirjaan itse tutustuttuani olen valitettavasti joutunut antamaan ymmärrystä
tuolle mielipiteelle. Edellisessä viestissä arvioin löytämieni asiavirheiden
määrän kolminumeroiseksi. En pidä itseäni minään iskelmäasiantuntijana ja
mielenkiintoista olisikin tietää millaisiin virhemäärin iskelmään paremmin
vihkiytyneet päätyisivät "löydöissään".
Minä liputan mielelläni suomalaisen musiikkikirjallisuuden puolesta. Suuret
kustantajat ovat julkaisseet viime vuosina monia hienoja elämäkertoja
Hurriganesista Topi Sorsakoskeen ja Kirkasta Eppu Normaaliin. "Iskelmän
tähtitaivaan" puolesta liputtaminen on valitettavasti mahdotonta minun
osaltani. Sujuvasta tekstistä huolimatta tietosanakirjamainen teos ei ole
oikein suositeltava lukukirjaksi. Ja tiedon puolesta teos on sanalla sanoen
ala-arvoinen. Anteeksi suorasanaisuus, ei yleensä ole tässä määrin tapana.
- Juha -
Timo Pennanen
<j.ra...@poista-tama.kotiposti.net> wrote:
> "Iskelmän tähtitaivas" on ensimmäinen musiikkikirja, jota lukiessa olen
> tullut oikeasti vihaiseksi. Onneksi samassa WSOY:n
> arvostelukappalepaketissa, jossa tuo teos minulle saapui, tuli myös kirjat
> "Populaarimusiikki" ja "Rockin korkeat korot". Ne todistivat, että
> pääpiirteittäin kotimaisen musiikkikirjallisuuden taso on kuitenkin hyvällä
> mallilla.
Rockin korkeita korkoja ei ainakaan kannata ottaa esimerkiksi
virheettömyydestä. Tosin näyttävät satsanneet enemmän kirjoitusvirheisiin,
joita nykyisin harvemmin jaksetaan enää virheinä pitää.
Muuten nasta kirja. Hiukan kylläkin huvitti, kun ensi kertaa kirjan
avattuani törmäsin oitis itse ottamaani valokuvaan. Arvatkaa, olinko
päässyt kreduihin...
TPnnnn
Juha Rantala
> Rockin korkeita korkoja ei ainakaan kannata ottaa esimerkiksi
> virheettömyydestä. Tosin näyttävät satsanneet enemmän kirjoitusvirheisiin,
> joita nykyisin harvemmin jaksetaan enää virheinä pitää.
Ei toki. Olihan tuossakin kirjassa mm. Muskan debyyttisinglen levy-yhtiö
vaihtunut Scandiasta Loveksi, Sirkka Keiskin levyttämä "Enempää en kerro"
nimetty Irwin-coveriksi etc. Mutta asiavirheet olivat sittenkin satunnaisia,
ei joka sivulla toistuvia. Ja kun kirjaa lukee sillä asenteella, että se ei
ole tarkoitettukaan tyhjentäväksi totuudeksi, vaan naisnäkökulman esille
tuomiseen suomirockin saralta, pidän kirjaa ihan pätevänä teoksena. Tyylikäs
kuvitus/yleisilme tuossa teoksessa muuten on.
- Juha -