90-luku on kotimaisen rokin huonoin vuosikymmen
Sami Karjalainen
tason bändejä/artisteja:
- Sielun Veljet
- Hanoi Rocks
- Melrose
- Hearthill
- Peer Gunt
- Smack
- Shadowplay
- EBPSATRFM
- Hassisen Kone
- Bluesounds
- Tuomari Nurmio
90-luvulla niitä on paljon vähemmän. Apulanta on loistava, kuten myös
pienempää suosiota nauttivat Aavikko ja Larry & the Lefthanded, mutta
siinä ne melkein ovat. Ihan kivoja bändejä tietenkin on, mutta
sellaisia, joista voisi oikeasti innostua on todella vähän. Monet
edellä mainituista 80-luvun bändeistä/artisteista jatkavat yhä,
esimerkiksi Ismo Alanko, mutta ilman aikaisempaa loistoa.
Muualla 90-luku meni sentään paremmin: Nirvana, P. J. Harvey, Beck,
Radiohead, Cruel Sea, Suede, Verve, Jon Spencer Blues Explosion, Red
Hot Chili Peppers, Green Day, Blur, Oasis, Soundtrack of Our Lives,
Nick Cave...
Omat valinnat 90-luvun parhaiksi levyiksi:
http://personal.inet.fi/taide/karjalainen/90_luvun_parhaat_levyt.html
Sami Karjalainen
Sent via Deja.com http://www.deja.com/
Before you buy.
Jussi Uosukainen
> 90-luvulla niitä on paljon vähemmän. Apulanta on loistava, kuten myös
> pienempää suosiota nauttivat Aavikko ja Larry & the Lefthanded, mutta
> siinä ne melkein ovat. Ihan kivoja bändejä tietenkin on, mutta
> sellaisia, joista voisi oikeasti innostua on todella vähän. Monet
> edellä mainituista 80-luvun bändeistä/artisteista jatkavat yhä,
> esimerkiksi Ismo Alanko, mutta ilman aikaisempaa loistoa.
Entäs YUP, Donkkarit(<97), Stratovarius, Children of Bodom...?
Kuinkas paljon tossa kommentissa on nostalgiaa mukana, kuullosti
vaan kommentilta tyyliin "kaikki oli paremmin kun olin nuori...". Voisiko
innostuksen puute aiheutua iästä? :-)
Mutta IMHO kyllä esim Donkkareiden vanhat levyt ovat aika kovaa
kamaa, vähintään yhtä kiinnostavia kuin esim RHCP:n levyt...(tästä taitaa
alkaa sota). Ei niitä ainakaan pitäisi unohtaa jos Apulanta(me ollaan nuoria
ja vihaisia) mainitaan. Stratovariuksella ja Childrenillä on ollut oikeasti
suosiota suomen ulkopuolella, saksassa ja kreikassa.
80 lukuun en ota hirveästi kantaa, en kuunnellut hirveästi musaa silloin...
/jussi
Ville Maksimainen
> Entäs YUP, Donkkarit(<97), Stratovarius, Children of Bodom...?
> Kuinkas paljon tossa kommentissa on nostalgiaa mukana, kuullosti
> vaan kommentilta tyyliin "kaikki oli paremmin kun olin nuori...". Voisiko
> innostuksen puute aiheutua iästä? :-)
Ja ei kannata unohtaa CMX:ää, joka oli äänestetty toimittajienkin toimesta
City-lehden "top99-suomalaiset rocktapaukset"-listalla sijalle 17. eli
paljon korkeammalle kuin esim. Donkkarit. Tuossa äänestyksessä muuten
Hanoi Rocks oli ykkössijalla.
> Mutta IMHO kyllä esim Donkkareiden vanhat levyt ovat aika kovaa
> kamaa, vähintään yhtä kiinnostavia kuin esim RHCP:n levyt...(tästä taitaa
> alkaa sota). Ei niitä ainakaan pitäisi unohtaa jos Apulanta(me ollaan nuoria
> ja vihaisia) mainitaan. Stratovariuksella ja Childrenillä on ollut oikeasti
> suosiota suomen ulkopuolella, saksassa ja kreikassa.
Donkkareiden vanhat levyt ovat ok kamaa, kaksi viimeistä on niihin
verrattuna kokonaisuutena ikävän löysiä ja popahtavia. Apulanta on kyllä
hyvää kamaa, kärsii ihan syyttä ns. teinipändin mainetta. Etenkin tämä
viimeinen levy on genressään voittamaton.
YUP taasen ollut kenties koko 90-luvun suurin yllättäjä, pikkuhiljaa
kulttisuosiosta festareiden päälavoille. Normaalien Maihinnousu lienee
tämän vuoden paras suomalainen albumi.
ja sitten loppuun ne omat top5 eri vuosikymmeniltä:
80-luku: Hanoi Rocks, Sielun Veljet, Hassisen Kone, Smack, Dingo
90-luku: CMX, YUP, Don Huonot, Apulanta, Neljä Ruusua
//maxi ; ma...@ee.tut.fi ; http://www.ee.tut.fi/~maxi
Petri Julkunen
Ville Maksimainen <ma...@ee.tut.fi> wrote in message
news:810drr$o5n$1...@baker.cc.tut.fi...
>
> ja sitten loppuun ne omat top5 eri vuosikymmeniltä:
>
> 80-luku: Hanoi Rocks, Sielun Veljet, Hassisen Kone, Smack, Dingo
>
Nights of Iguanan "Willie won t stay" on kaikkien kotimaisten 80-luvun
biisien joukossa ehdottomasti top kolmosessa. Grapefruit Tree-pitkäsoitolta,
suosittelen lämpimästi tutustumaan.
p
Arto Ojala
>
> 80-luvulla Suomessa oli paljon hienoja, omaleimaisia, kansainvälisen
> tason bändejä/artisteja:
> - Sielun Veljet
> - Hanoi Rocks
> - Melrose
> - Hearthill
> - Peer Gunt
> - Smack
> - Shadowplay
> - EBPSATRFM
> - Hassisen Kone
> - Bluesounds
> - Tuomari Nurmio
>
- Keba
- Eve
- Eput
- Kolmas Nainen
- Yö
- Dingo :)
Tarjonnan väheneminen ei mun mielestä johdu ainoastaan siitä, että oon
tullu
keski-ikäiseksi, enkä enää pääse seuraamaan bändiharrastusta läheltä.
Kotiseudullani soittoharrastuksen vähenemisen näki konkreettisesti
paikallisen
rock-yhdistyksen toiminnassa. 80-luvun alussa enemmän tai vähemmän
aktiivi-
bändejä oli noin 20. 80-luvun puolivälissä niitä oli toistakymmentä, ja
-90-luvun alussa viis ja rapiat. Pitäjän asukasmäärä on ollut koko 80-90
luvun
kutakuinkin 8000-9000.
Kaipa nuoriso keksii tänä päivänä paljon muutakin aktiviteettia kuin
ennen,
kun vaihtoehdot oli jotain yleisurheilua, lätkää, partiota tai
bänditoimintaa.
Toisaalta, vaikka kiinnostusta soittamiseen oliskin, täällä pk-seudulla
tuntuu
treenikämpät olevan kiven alla. Kumpi oli sitten ensin, treenikämppien
vähyys
vai treenitilojen kysynnän puute, en tiedä.
No eihän niitä treenipaikkoja kaupunki voi tostavaan järjestää kun
kiinteistöjen
hinnat ja vuokrat on tautisia. Tuolla böndellä kun saatettiin vaan
käyttöönottaa
joku vanha mummonmökki, kunhan käytiin isännältä kysymässä, että saako
siellä
rämpyttää kun maksetaan sähköt? Tai hätätilanteessa ajettiin iskän auto
tallista
pihalle ja roijattiin kamat tilalle.
Ja onko 15-20 vuotias tänäpänä erilailla uratietoinen? Että valita
harrastukseksi
tietokoneet, joka tuo takuulla pätäkkää kun kasvaa isoksi tai
bänditoiminta josta
on noin 1 promillen todennäköisyys ansaita isona leipänsä, saatikka
vaurastua.
Ei ne kakkosluokan keikkabändit ennenkään tietty rikastuneet.
Kait aiheesta on joku gradutyönsä tehny.
--
***********************************************************
* Arto Ojala (ar...@adfin.fi) *
* Autodata *
* PL 84 02241 Espoo, Finland *
* Tel:+358-9-4132 2211, Mobile:+358-40-591 8803 *
***********************************************************
Arto Ojala
sekavia rivinvaihtoja.
Marko Nykänen
> 90-luvulla niitä on paljon vähemmän. Apulanta on loistava, kuten myös
> pienempää suosiota nauttivat Aavikko ja Larry & the Lefthanded, mutta
> siinä ne melkein ovat. Ihan kivoja bändejä tietenkin on, mutta
...tosin Larry & the Lefthanded on nykyään and the Lefthanded.
Larry Guitar lähti pois. Jos joku tietää enempää, niin mielelläni
kuulisin, miksi tiet erosivat. Snif.
Marko Nykänen.
Sami Karjalainen
"Jussi Uosukainen" <ju...@proav.fi> wrote:
> Kuinkas paljon tossa kommentissa on nostalgiaa mukana, kuullosti
> vaan kommentilta tyyliin "kaikki oli paremmin kun olin nuori...".
Voisiko
> innostuksen puute aiheutua iästä? :-)
Arvasin että joku vastaa näin. Mietin itsekin, että siksikö 90-luvun
kotimaiset bändit ei iske, koska ikää on itselleni tullut. Olin 18-
vuotias vuonna 84 ja nyt siis 33, siis aivan liian vanha nauttiakseni
Don Huonojen ja Neljän Ruusun kömpelöistä kielikuvista. Ensisijaisesti
kyse ei ole kuitenkaan sanoitusten korniudesta, vaan kotimaisten
bändien yleisestä keskinkertaisuudesta.
Koska löydän ulkomailta yhä runsaasti hienoja rokkibändejä (luettelin
niitä alkuperäisessä viestissä), kyse ei todennäköisesti ole omasta
innostuksen puuttesta.
Lienee aika aika lähellä absoluuttista totuutta, että taso kotimaassa
on ollut 90-luvulla paljon huonompi kuin aiemmin.
Mistä tason lasku sitten johtuu? Se on vaikeampi vastattava. Arto Ojala
arvioi omassa viestissään yhdeksi mahdolliseksi syyksi sen, että nuoret
näppäilevät mielummin tietokoneita kuin perustavat bändejä. Tämä on
varmaankin yksi syy ja niitä on varmaan muitakin. Siitä vaan graduja
tekemään.
> Mutta IMHO kyllä esim Donkkareiden vanhat levyt ovat aika kovaa
> kamaa, vähintään yhtä kiinnostavia kuin esim RHCP:n levyt...(tästä
taitaa
> alkaa sota). Ei niitä ainakaan pitäisi unohtaa jos Apulanta(me ollaan
nuoria
> ja vihaisia) mainitaan. Stratovariuksella ja Childrenillä on ollut
oikeasti
> suosiota suomen ulkopuolella, saksassa ja kreikassa.
Statovarius ja Children edustavat sellaista tyylisuuntaa, etten osaa
arvioida, ovatko ne kansainvälistä tasoa vai eivät. Don Huonot ei ole
riittävän omaleimainen ollakseen kiinnostava.
> 80 lukuun en ota hirveästi kantaa, en kuunnellut hirveästi musaa
silloin...
Kannattaa tutustua näin jälkikäteen. Radiot ja lehdet tuputtavat
jatkuvasti pääasiassa uutta musiikkia, joten nuoremmat eivät tunne
vanhempia bändejä. Onneksi monissa kirjastoissa on hyvät
levyvalikoimat, marssi sinne.
Sami Karjalainen
http://personal.inet.fi/taide/karjalainen/90_luvun_parhaat_levyt.html
Tero Valkonen
> 90-luvulla niitä on paljon vähemmän. Apulanta on loistava, kuten myös
> pienempää suosiota nauttivat Aavikko ja Larry & the Lefthanded, mutta
> siinä ne melkein ovat. Ihan kivoja bändejä tietenkin on, mutta
YUP, CMX, Absoluuttinen nollapiste, XL, Don Huonot (ennen BMG-kautta),
Amorphis, Sentenced, Circle, Pohjannaula, Zen Cafe, Maija Vilkkumaa...
Kuulosti hieman nostalgiselta tuo kirjoituksesi, otsikko varsinkin. 90-
luvulla minua on eniten kummastuttanut suomalaisten orkesterien kova
taso, tanakin vuonna on ilmestynyt kolme-nelja aivan suurenmoista levya.
Toisaalta makumme menevat pahasti ristiin: jos pidat Blurista ja Oasik-
sesta, jotka minulle edustavat melkein kaikkea mika musiikissa voi olla
pain helvettia, niin ei ihme etta tama vuosikymmen ei ole iskenyt. Blur
ja Oasis ovat oikeastaan 70-luvun bandeja, ne vain vaikuttavat 90-luvulla.
Olli Salmi
<sam...@hotmail.com> wrote:
>80-luvulla Suomessa oli paljon hienoja, omaleimaisia, kansainvälisen
>tason bändejä/artisteja:
Niin on 90-luvullakin. YUP:n, CMX:n ja muiden joukkoon lisäisin
ehdottomasti vielä ainakin Waltarin.
Jari Nikkola
Tero Valkonen <tval...@myntti.helsinki.fi> kirjoitti
viestissä:lotln7v...@myntti.helsinki.fi...
> Blur ja Oasis ovat oikeastaan 70-luvun bandeja, ne vain vaikuttavat
90-luvulla.
Aivan oikein. B&O ovat musiikillinen vastine "Cool Britannian"
imperialistisen mnneisyyden kaipuulle. Pelkkää nostalgista retroa...
Jari Nikkola
Sami Karjalainen
Tero Valkonen <tval...@myntti.helsinki.fi> wrote:
> YUP, CMX, Absoluuttinen nollapiste, XL, Don Huonot (ennen BMG-kautta),
> Amorphis, Sentenced, Circle, Pohjannaula, Zen Cafe, Maija Vilkkumaa...
Laitan tähän samalle sivulle vertailuksi yhtä monta bändiä 80-luvulta:
Sielun Veljet, Hanoi Rocks, Melrose, Hearthill, Peer Gunt, Smack,
Shadowplay, Hassisen Kone, Bluesounds, Dingo, Nights of Iguana.
Jokainen voi itse päätellä kumpi lista on kovempi.
Sami Karjalainen
http://personal.inet.fi/taide/karjalainen/90_luvun_parhaat_levyt.html
http://personal.inet.fi/taide/karjalainen/top_100.html
Santtu Saarinen
> Arvasin että joku vastaa näin. Mietin itsekin, että siksikö 90-luvun
> kotimaiset bändit ei iske, koska ikää on itselleni tullut. Olin 18-
> vuotias vuonna 84 ja nyt siis 33, siis aivan liian vanha nauttiakseni
> Don Huonojen ja Neljän Ruusun kömpelöistä kielikuvista. Ensisijaisesti
> kyse ei ole kuitenkaan sanoitusten korniudesta, vaan kotimaisten
> bändien yleisestä keskinkertaisuudesta.
Omat kokemukset yhteneväisiä lokuunottamatta tuota ikää. Johtopäätös joka
tapauksessa sama.
> Koska löydän ulkomailta yhä runsaasti hienoja rokkibändejä (luettelin
> niitä alkuperäisessä viestissä), kyse ei todennäköisesti ole omasta
> innostuksen puuttesta.
>
> Lienee aika aika lähellä absoluuttista totuutta, että taso kotimaassa
> on ollut 90-luvulla paljon huonompi kuin aiemmin.
Tähänkin on oikein helppo sanoa olevansa samaa mieltä.
> Mistä tason lasku sitten johtuu? Se on vaikeampi vastattava.
Tätä on tullut ihmeteltyä jo vuosia. Josko se ikä sitten olisi alkanut
enenevässä määrin vetämään ulkomaisen puolelle? TUSKINPA! Sitten vielä
siitä Stratovariuksesta voisin olla sitä mieltä että poikkeus vahvistaa
säännön.
-Sande-
Jave
Sami Karjalainen <sam...@hotmail.com> wrote in message
news:8115lu$rpr$1...@nnrp1.deja.com...
> In article <810avs$65a$1...@tron.sci.fi>,
> Arvasin että joku vastaa näin. Mietin itsekin, että siksikö 90-luvun
> kotimaiset bändit ei iske, koska ikää on itselleni tullut. Olin 18-
> vuotias vuonna 84 ja nyt siis 33, siis aivan liian vanha nauttiakseni
> Don Huonojen ja Neljän Ruusun kömpelöistä kielikuvista.
Jaa, jos pidät Mika Waltarin runoja kömpelönä kielikuvana niin siitä vaan
(viittaan Don Huonojen Sininen yö biisiin, jossa sanat Waltarin runosta).
Mielestäni Donkkareilla on kyllä hyviä omiakin sanoituksia.
- jave
PPesola
>
> Jaa, jos pidät Mika Waltarin runoja kömpelönä kielikuvana niin siitä vaan
> (viittaan Don Huonojen Sininen yö biisiin, jossa sanat Waltarin runosta).
> Mielestäni Donkkareilla on kyllä hyviä omiakin sanoituksia.
<IMO>
Kahdella viimeisellä levyllä sanoitukset on huonontunut merkittävästi,
kuunteleppas esim. Tule sellaisene kuin olet (tms.) biisin
sanat.....toudella kömpelöä ja tarkoituksetonta.
</IMO>
-Pete
Jan Sandvik
Tuota tuli itsekin pohdittua ja tänne joskus kirjoiteltua... :)
http://x35.deja.com/getdoc.xp?AN=489375520&CONTEXT=943008465.612368442&hitnum=29
-Jan
Jani Kivisola
: 80-luku: Hanoi Rocks, Sielun Veljet, Hassisen Kone, Smack, Dingo
: 90-luku: CMX, YUP, Don Huonot, Apulanta, Neljä Ruusua
Tässä juuri jotenkin huomaa kuinka erilaisia bändejä eri vuosikymmeniltä
löytyy. Nuo 80-luvun bändit Dingoa lukuunottamatta ovat kaikki
ihan kovia musiikillisesti ja muutenkin, ja diggailen kyllä. 90-luvun
bändit taas ovat pirun masentavia tapauksia.
Siinä missä Smackilla, Hanoi Rocksilla, Sielut Veljillä ja Hassisen
Koneella oli riehakasta rock-energiaa ja soiton riemua, eivät
Donkkarit, Apis, CMX ja Neljä ruusua kykene muuhun kuin jollottamaan
banaliteettejä ja olemaan totisia.
Itse keskityin 80-luvulla lähinnä ulkomaiseen heviin (heh), joten ei voi
olla nostalgiasta kiinni.
--
Jani Kivisola
jkiv...@lpt.fi
www.lpt.fi/~jkivisol
Japa Kapalapa
80-luku: juice leskinen grand slam
90-luku: absoluuttinen nollapiste
= tasapeli
.japa
Jari Tomppo
>Jussi Uosukainen wrote:
>
>> Entäs YUP, Donkkarit(<97), Stratovarius, Children of Bodom...?
>> Kuinkas paljon tossa kommentissa on nostalgiaa mukana, kuullosti
>> vaan kommentilta tyyliin "kaikki oli paremmin kun olin nuori...". Voisiko
>> innostuksen puute aiheutua iästä? :-)
>
>Ja ei kannata unohtaa CMX:ää, joka oli äänestetty toimittajienkin toimesta
>City-lehden "top99-suomalaiset rocktapaukset"-listalla sijalle 17. eli
>paljon korkeammalle kuin esim. Donkkarit. Tuossa äänestyksessä muuten
>Hanoi Rocks oli ykkössijalla.
Toi City - lehden "asiantuntijaraadin" äänestystulos oli kyllä
lievästi sanottuna kummallinen. Ja varsinkin äänestys-
tulosten liitteenä olleet kommentit artisteista...
tarkemmin: http://www.city.fi/pop/99suurinta/
Oikeastaan tuokin äänestys osoittaa vain sen miten
toivotonta tuollaisen äänestyksen järjestäminen on.
--
JT
Antti Virmasalo
Mötorhead saapuvat kaamokseen :)
ana-conda
Markus Forstén
>
> Jussi Uosukainen <ju...@proav.fi> wrote:
>
>
> > Kuinkas paljon tossa kommentissa on nostalgiaa mukana, kuullosti
> > vaan kommentilta tyyliin "kaikki oli paremmin kun olin nuori...". Voisiko
> > innostuksen puute aiheutua iästä? :-)
>
Itse voisin sanoa tuohon sen verran, että jostain syystä en ole
ikinä sulattanut 90-suomalaista musiikkia muutamia poikkeuksia
lukuunottamatta, mutta 80-luvun suomalainen rock on kolissut
heti. Nostalgiasta ei voi olla kyse, koska olen 23-vuotias,
ja olen kuunnellut Hanoi Rocksia (ensimmäinen löytö suomi-musiikin
pariin) 17-vuotiaasta saakka. Sääli vain, että nykyään Hanoi
vedetään nykyään niin pahasti lokaan Andyn mukana; jengi vetää
johtopäätöksensä niinkin hienosta musiikista täysin ulkomusiikillisista
näkökulmista käsin. (90-lukulainen piirre?).
Markus
Tommi Ojanperä
viestissä:80v7de$fv9$1...@nnrp1.deja.com...
> 80-luvulla Suomessa oli paljon hienoja, omaleimaisia, kansainvälisen
> tason bändejä/artisteja:
> - Hanoi Rocks
> - Melrose
> - Hearthill
> - Peer Gunt
> - Smack
> - Shadowplay
> - EBPSATRFM
> - Hassisen Kone
> - Bluesounds
> - Tuomari Nurmio
Sanoisin, että höpöhöpö. Ja mielipidettäni perustelen listalla:
- Mana Mana
- Kingston Wall
- Deep Turtle
- Circle
- Amorphis
- CMX
- Y.U.P.
...ja muitakin hyviä riittää, mutta eivät minun listalleni yllä.
Totuuden nimissä on pakko tunnustaa, että sontaakin riittää mielin
määrin, mutta jätän nimet mainitsematta, ettei kukaan tuuppaa
hernettä kärsäänsä.
Tommi A. Ojanpera <to...@itu.st.jyu.fi>
Jyvaskyla, FINLAND <www.jyu.fi/~tojan>
"My way of joking is to tell the truth;
it is the funniest joke in the world." - George Bernard Shaw
Harri Mansikka
%> YUP, CMX, Absoluuttinen nollapiste, XL, Don Huonot (ennen BMG-kautta),
Tossahan noita oli samoja, joita olisin itsekin maininnut.
Vaan täytyy noista Don Huonoista, joita tässä säikeessä on vähän
taas rytätty, sanoa sen verta, että justiinsa nämä BMGlle tehdyt
kaksi uusinta olivat minunkin mielestäni viheliäistä sontaa.
Kunnes sitten kuulin ne tässä hiljattain.
Single-tarjonta radiosta kuultuna oli antanut tyystin väärän
kuvan pitkäsoitoista, joista saa vähän sieltä ja hieman tuolta
karsivalla ohjelmoinnilla oikein mukavia kokonaisuuksia hyvää
kuunneltavaa (voi jestas, mähän kuulostan Pirkko Liinamaalta).
Tuohon samaan mokaan, elikkäs suunnilleen levyn huonoimman
biisin valitsemiseen ensisinkuksi ovat syyllistyneet viime
vuosina myös YUP (Tavaroiden taikamaailma) ja CMX (Nimetön,
Ei yksikään). Liekö tämä levy-yhtiöiden sanelemaa, vai onko
artisteilla itsellään käynyt arviointivirheitä?
--
Oo Oo O O
OO oO OO O OOO OO oOoO
noli turbare circulos meos
Tero Valkonen
> > Blur ja Oasis ovat oikeastaan 70-luvun bandeja, ne vain vaikuttavat
> > 90-luvulla.
>
> Aivan oikein. B&O ovat musiikillinen vastine "Cool Britannian"
> imperialistisen mnneisyyden kaipuulle. Pelkkää nostalgista retroa...
Sueden Brett Anderson kirjoitti juuri tuosta helvetin hyvin kappaleessa
The Power:
"You might live in a screen kiss
It's a glamorous dream
Or belong to a world that's gone
It's the English disease"
Imperiumin hajoaminen on totta vie kova juttu, joka tuntuu edelleen.
Tero Valkonen
> > YUP, CMX, Absoluuttinen nollapiste, XL, Don Huonot (ennen BMG-kautta),
> > Amorphis, Sentenced, Circle, Pohjannaula, Zen Cafe, Maija Vilkkumaa...
>
> Laitan tähän samalle sivulle vertailuksi yhtä monta bändiä 80-luvulta:
> Sielun Veljet, Hanoi Rocks, Melrose, Hearthill, Peer Gunt, Smack,
> Shadowplay, Hassisen Kone, Bluesounds, Dingo, Nights of Iguana.
>
> Jokainen voi itse päätellä kumpi lista on kovempi.
80-luvun listassasi on minusta 3 todella kovaa orkesteria, 90-luvun
listassani on minusta 6 todella kovaa. Makuasiat ovat tunnetusti
herttaisia.
Tero Valkonen
> Jaa, jos pidät Mika Waltarin runoja kömpelönä kielikuvana niin siitä vaan
> (viittaan Don Huonojen Sininen yö biisiin, jossa sanat Waltarin runosta).
No Mika Waltari jos kuka on huono runoilija! Jopa omana aikanaan
(Tulenkantajien hupaisa "eurooppalaisuus" jne viitekehyksena) Waltari
oli kelvoton.
pim...@amijuli.pp.dlc.fi
>Koneella oli riehakasta rock-energiaa ja soiton riemua, eivät
>Donkkarit, Apis, CMX ja Neljä ruusua kykene muuhun kuin jollottamaan
>banaliteettejä ja olemaan totisia.
Totisuus ei aina välttämättä ole pahasta. IMHO. Varsinkin CMX:ltä ja YUP:ltä
löytyy loistavia kappaleita.
pim...@amijuli.pp.dlc.fi
>> YUP, CMX, Absoluuttinen nollapiste, XL, Don Huonot (ennen BMG-kautta),
>> Amorphis, Sentenced, Circle, Pohjannaula, Zen Cafe, Maija Vilkkumaa...
>
>Laitan tähän samalle sivulle vertailuksi yhtä monta bändiä 80-luvulta:
>Sielun Veljet, Hanoi Rocks, Melrose, Hearthill, Peer Gunt, Smack,
>Shadowplay, Hassisen Kone, Bluesounds, Dingo, Nights of Iguana.
>
>Jokainen voi itse päätellä kumpi lista on kovempi.
IMHO 90-luvun lista. Ainoastaan Siekkarit ja Hassinen erottuu edukseen
80-luvun listasta.
Siis IMHO :)
pim...@amijuli.pp.dlc.fi
pim...@amijuli.pp.dlc.fi
>80-luvun listasta.
Oho, yhteys katkes ku postitin nyyssipakettia, ja kun jatkoi, tuli toinenkin
kappale mukaan...
Sami Karjalainen
"Tommi Ojanperä" <to...@itu.jyu.fi.REMOVETHIS> wrote:
> Sanoisin, että höpöhöpö. Ja mielipidettäni perustelen listalla:
> - Mana Mana
> - Kingston Wall
> - Deep Turtle
> - Circle
> - Amorphis
> - CMX
> - Y.U.P.
En malta olla huomauttamatta, että Mana Mana on 80-luvun bändi. Mana
Manan ainoa pitkäsoitto on vuodelta 89. Taas saatiin yksi osoitus 80-
luvun hyvästä tasosta.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että Deep Turtle on yksi 90-luvun
parhaista kotimaisista bändeistä.
Sami Karjalainen
http://personal.inet.fi/taide/karjalainen/90_luvun_parhaat_levyt.html
Perttu Raivio
> Immortal words of Tero Valkonen <tval...@myntti.helsinki.fi>:
> %>
> %> YUP, CMX, Absoluuttinen nollapiste, XL, Don Huonot (ennen BMG-kautta),
>
> Tossahan noita oli samoja, joita olisin itsekin maininnut.
No noita minäkin olisin luetellut, lukuunottamatta YUPpia,
CMXää, Absoluuttista nollapistettä ja Don huonoja.
Joka tapauksessa on hyvä, että rupesivat Uudessakaupungissa
kokoamaan niitä Porscheja. Että saivat Hehkulamppu neljän
pojatkin jotain oikeeta duunii.
--
Most people wouldn't know music if it came up and bit them on
the ass.
-- Frank Zappa
Santtu Saarinen
> Ville Maksimainen <ma...@ee.tut.fi> wrote:
>
> : 80-luku: Hanoi Rocks, Sielun Veljet, Hassisen Kone, Smack, Dingo
>
> : 90-luku: CMX, YUP, Don Huonot, Apulanta, Neljä Ruusua
>
> Tässä juuri jotenkin huomaa kuinka erilaisia bändejä eri vuosikymmeniltä
> löytyy. Nuo 80-luvun bändit Dingoa lukuunottamatta ovat kaikki
> ihan kovia musiikillisesti ja muutenkin, ja diggailen kyllä. 90-luvun
> bändit taas ovat pirun masentavia tapauksia.
> Siinä missä Smackilla, Hanoi Rocksilla, Sielut Veljillä ja Hassisen
> Koneella oli riehakasta rock-energiaa ja soiton riemua, eivät
> Donkkarit, Apis, CMX ja Neljä ruusua kykene muuhun kuin jollottamaan
> banaliteettejä ja olemaan totisia.
> Itse keskityin 80-luvulla lähinnä ulkomaiseen heviin (heh), joten ei voi
> olla nostalgiasta kiinni.
Aivan kuten täälläkin, tosin tämä vuosikymmen on mennyt entistäkin suuremmassa
määrin sen ulkomaisen hevin parissa. Ja miksikö? No eikös joku jo ollut niitä
90-luvun kotimaisia bändejä listannutkin.
-Spotlight Kid-
A
lukuunottamatta)
kansainvälisyys alkaa tuosta Pohjalahden rannalta itäänpäin, pohjoisen
siperian
taiga-aluedein halki Novgorodiin, joskus jopa Jaappaniin asti. Länteen ja
etelään
mentäessä on menestys ollut satunnaisempaa.
On meillä sen verran lujassa tuo slaavilainen musiikkiperinne, jota me itse
tiedostamatta
käytämme, ettei se etelänpoikien kukkaronnyörejä löysytä .
Henk.koht. olen sitä mieltä ettei noihin nykyisiin lännen-ralleihin kannata
kovin
vakavasti suhtautua, imitoivat,kopioivat ja matkivat reppanat vain
toisiaan.
(Taitaa olla koko "baby, baby" homma koluttu jo tarpeeksi monta kertaa
läpitte).
Nuilta itäisten vanhojen (musiikkikin)kulttuureiden "pakana"mailta voisi
löytyä jotain,
vaihtoehtoista musiikkia etsiville
Antti O.
Olli Salmi <u...@iobox.fi> wrote in message
news:3834303f...@news.inet.fi...
> On Wed, 17 Nov 1999 21:41:10 GMT, Sami Karjalainen
> <sam...@hotmail.com> wrote:
> >80-luvulla Suomessa oli paljon hienoja, omaleimaisia, kansainvälisen
> >tason bändejä/artisteja:
>
Sami Karjalainen
Tero Valkonen <tval...@myntti.helsinki.fi> wrote:
> > > YUP, CMX, Absoluuttinen nollapiste, XL, Don Huonot (ennen BMG-
kautta),
Vilkkumaa...
> >
> > Laitan tähän samalle sivulle vertailuksi yhtä monta bändiä 80-
luvulta:
> > Sielun Veljet, Hanoi Rocks, Melrose, Hearthill, Peer Gunt, Smack,
> > Shadowplay, Hassisen Kone, Bluesounds, Dingo, Nights of Iguana.
>
> listassani on minusta 6 todella kovaa. Makuasiat ovat tunnetusti
> herttaisia.
Makuasiat ovat makuasioita, mutta leikitellään vielä vähän.
Laitetaan kriteerit mahdollisimman koviksi. Mitkä kotimaiset bändit
ovat kansainvälistä huipputasoa?
Mielestäni sellaisia ovat olleet 80-luvun bändeistä ainakin Sielun
Veljet (uransa keskivaiheilla), Hanoi Rocks (uransa alkupuolella) sekä
Melrose (uransa alussa eli vuonna 86).
90-luvun listalta en löydä yhtäkään samantasoista.
Sami Karjalainen
OssiJ
<sam...@hotmail.com> wrote:
>Laitetaan kriteerit mahdollisimman koviksi. Mitkä kotimaiset bändit
>ovat kansainvälistä huipputasoa?
Esimerkiksi Stratovarius. "Pienemmistä" bändeistä voi mainita mm.
Nightwishin, Children of Bodomin ja muut vastaavat, joiden
markkina-alue on enemmän Suomen ulkopuolella, joko Japanissa tai
Keski-Euroopassa.
--
Jos vastaat sähköpostitse, poistathan roskapostieston.
Uolevi Hius
Sami Karjalainen <sam...@hotmail.com> wrote:
> Makuasiat ovat makuasioita, mutta leikitellään vielä vähän.
> Laitetaan kriteerit mahdollisimman koviksi. Mitkä kotimaiset bändit
> ovat kansainvälistä huipputasoa?
Miten maaritetaan "kansainvalinen huipputaso"?
Jos "kansainvalisella huipputasolla" tarkoitetaan esimerkiksi
Abba Teensia tai Whitney Houstonia, voidaan kysya, pitaako
suomalaisten bandien valttamatta tayttaa moiset kriteerit.
--
Uolevi Hius
kirjailija
Tommi Ojanperä
viestissä:8144rq$1ud$1...@nnrp1.deja.com...
> In article <813j3f$1ia$1...@mordred.cc.jyu.fi>,
> "Tommi Ojanperä" <to...@itu.jyu.fi.REMOVETHIS> wrote:
> > Sanoisin, että höpöhöpö. Ja mielipidettäni perustelen listalla:
> > - Mana Mana
> > - Kingston Wall
> > - Deep Turtle
> > - Circle
> > - Amorphis
> > - CMX
> > - Y.U.P.
>
> En malta olla huomauttamatta, että Mana Mana on 80-luvun bändi. Mana
> Manan ainoa pitkäsoitto on vuodelta 89. Taas saatiin yksi osoitus 80-
> luvun hyvästä tasosta.
Itsekin hiukan mietin, kumpaanko ryhmään Mana Mana kuuluisi. Toiminnassahan
bändi oli ilmeisesti 1988-1991, eli tavallaan se ei kuulu oikein
kumpaankaan.
Ja totuushan on, että koko 80-90-luku-jaoittelu on täysin keinotekoinen:
paskaa ja laadukasta on tehty kummallakin vuosikymmenellä tasapuolisesti.
Ja 70-lukuhan pesee nämä molemmat joka tapauksessa. :)
Tommi A. Ojanpera <to...@itu.st.jyu.fi>
Jyvaskyla, FINLAND <www.jyu.fi/~tojan>
"There's no art to find the mind's construction in the face."
- William Shakespeare, "Macbeth" (I.iv.11-12)
Jussi Uosukainen
OssiJ <os...@pp.htv.fi.EIROSKAPOSTIA> wrote in message
news:3836bc83...@news.sci.fi...
> >ovat kansainvälistä huipputasoa?
>
> Nightwishin, Children of Bodomin ja muut vastaavat, joiden
> markkina-alue on enemmän Suomen ulkopuolella, joko Japanissa tai
> Keski-Euroopassa.
>
parhaiten ulkomailla myynyt suomalainen levy?
/jussi
Sami Karjalainen
Uolevi Hius <uolev...@my-deja.com> wrote:
> In article <81690q$fc9$1...@nnrp1.deja.com>,
> Sami Karjalainen <sam...@hotmail.com> wrote:
>
> > Makuasiat ovat makuasioita, mutta leikitellään vielä vähän.
> > ovat kansainvälistä huipputasoa?
>
> Jos "kansainvalisella huipputasolla" tarkoitetaan esimerkiksi
> Abba Teensia tai Whitney Houstonia, voidaan kysya, pitaako
> suomalaisten bandien valttamatta tayttaa moiset kriteerit.
>
emme voi määritellä tarkalleen mitä tarkoittaa "kansainvälinen
huipputaso". Kyse on enemmänkin mielipiteistä.
Levymyynti on huono indeksi. Levymyynnin ja tasokkuuden välillä voi
olla korrelaatio, mutta monia laadulliseen huippuun kuuluvia artisteja
myydään vain vähän.
Esimerkkejä:
Rollings Stonesin levyt eivät ole olleet kansainvälistä huipputasoa yli
15 vuoteen. Tämä on oma mielipiteeni, mutta uskon että monet jakavat
sen.
Apocalyptica on myynyt ulkomailla enemmän kuin muut suomalaiset. Bändin
idea on mainio, mutta toteutus ei ole paras mahdollinen. Mielestäni
bändi ei ole kansainvälistä huipputasoa.
Sielun Veljet on myynyt ulkomailla vain vähän. Syitä on monia: liian
vähän keikkailua ja markkinointia ulkomailla, kielimuuri, tyylilaji
joka ei istu myyvään trendiin jne. Vertailemalla ulkomaalaisiin
huippuihin, joita pääsee näkemään Suomessa myös keikoilla, olen sitä
mieltä, että bändi oli 80-luvun puolivälissä kansainvälistä huipputasoa.
Useampi (vaiko sama henkilö useampaan kertaan?) on ehdottanut
Stratovariusta ja Children of Bodomia. Oma tuntemukseni ei riitä tämän
tyylilajin arviointiin eli en ota kantaa niihin. Jos olette
kriittisesti arvioiden sitä mieltä, että ulkomailla ei ole parempia,
niin sitten ne varmaan ovat "kansainvälistä huipputasoa".
Sami Karjalainen
pim...@amijuli.pp.dlc.fi
>>ovat kansainvälistä huipputasoa?
>
>Nightwishin, Children of Bodomin ja muut vastaavat, joiden
>markkina-alue on enemmän Suomen ulkopuolella, joko Japanissa tai
>Keski-Euroopassa.
Voiskohan lisätä Sinergyn vielä. Ainakin osittain suomalainen yhtye.
OssiJ
>>>ovat kansainvälistä huipputasoa?
>>Esimerkiksi Stratovarius. "Pienemmistä" bändeistä voi mainita mm.
>Voiskohan lisätä Sinergyn vielä. Ainakin osittain suomalainen yhtye.
Sinergyn kokoonpano ei ole enää sama kuin levyntekohetkellä; vain
Alexi ja Kimberly ovat alkuperäisestä kokoonpanosta mukana, muut
jäsenet ovat vaihtuneet suomalaisiin. Suomalaisuusaste siis noussut
huomattavasti suuremmaksi.
pim...@amijuli.pp.dlc.fi
>Alexi ja Kimberly ovat alkuperäisestä kokoonpanosta mukana, muut
>jäsenet ovat vaihtuneet suomalaisiin. Suomalaisuusaste siis noussut
>huomattavasti suuremmaksi.
Eikös Roope Latvala ole yksi niistä uusista jäsenistä? Keitäs muita siihen
on tullut.
Pitäs varmaan ostaa tuo Beware the Heavens, tai uusin, koska ilmestyykään.
Kimberlyllä on muuten loistava ääni.
--
...ja maailma on niin kova ja katala:
se rankaisee ja rakkaitaan paiskoo pedon kitaan...
Perttu Raivio
<sam...@hotmail.com> wrote:
>
> Rollings Stonesin levyt eivät ole olleet kansainvälistä huipputasoa yli
> 15 vuoteen. Tämä on oma mielipiteeni, mutta uskon että monet jakavat
> sen.
Tjaa... Steel Wheelsistä voi tietysti olla vastakkaisiakin
mielipiteitä. Ainahan voi tietysti todeta, että Rollareilla
on tuota pätäkkää siinä määrin, että tarvittava osaaminen
voidaan haluttaessa ostaa...
> Apocalyptica on myynyt ulkomailla enemmän kuin muut suomalaiset. Bändin
> idea on mainio, mutta toteutus ei ole paras mahdollinen. Mielestäni
> bändi ei ole kansainvälistä huipputasoa.
Kyseessä on kuitenkin yhden asian bändi. Ideanahan se on
helvetin hyvä.
Onhan Suomessa nykyäänkin kansainvälisen huipputason artis-
teja ja bändejä, omalla sarallaan. Esimerkiksi UMO on hyvä,
mahdollisesti jopa maailman paras valkoinen big band... En
tiedä, onko Jimi Tenor totta vai hypeä, Sähköstä tuntuvat
jotkin piirit pitävän kovastikin. Klassisen saralle voidaan
mennä, mutta sitten kyse ei taidakaan olla enää 90-luvun
kotimaisesta rokista...
Niin, ja kun teknoa sivuttiin, niin onhan meillä alan ehdoton
kansainvälinen huippu, M.A.N.
Santtu Saarinen
"Tommi Ojanperä" wrote:
> Ja totuushan on, että koko 80-90-luku-jaoittelu on täysin keinotekoinen:
> paskaa ja laadukasta on tehty kummallakin vuosikymmenellä tasapuolisesti.
> Ja 70-lukuhan pesee nämä molemmat joka tapauksessa. :)
No nyt sano Tommi hyvin, sano hyvin Tommi nyt, puhutaan sitten koti- tai
ulkomaisesta musasta.
-Sande-
Pekka Kauppila
>Makuasiat ovat makuasioita, mutta leikitellään vielä vähän.
>ovat kansainvälistä huipputasoa?
>
>Veljet (uransa keskivaiheilla), Hanoi Rocks (uransa alkupuolella) sekä
>Melrose (uransa alussa eli vuonna 86).
>
>90-luvun listalta en löydä yhtäkään samantasoista.
Kingston Wall.
Santtu Saarinen
> Kingston Wall.
Jäi sekin läpimurto näkemättä. Vaikka livet aika spektaakkeleita olivatkin,
jäi käsittääkseni aika kulttibändiksi. Asiasta toiseen, mitähän Kuoppamäki
nykyään puuhailee? On nimittäin melkoinen virtuoosi.
-Sande-
Henkka
>
> Jäi sekin läpimurto näkemättä. Vaikka livet aika spektaakkeleita olivatkin,
> jäi käsittääkseni aika kulttibändiksi. Asiasta toiseen, mitähän Kuoppamäki
> nykyään puuhailee? On nimittäin melkoinen virtuoosi.
Miten niin? Hyvähän se oli. Kultti, joo, mutta helvetin suosittu kultti.
Kuoppamäki on nykyisin Groove Connection -nimisessä yhtyeessä.
Santtu Saarinen
> > > Kingston Wall.
> >
> > Jäi sekin läpimurto näkemättä. Vaikka livet aika spektaakkeleita olivatkin,
> > jäi käsittääkseni aika kulttibändiksi. Asiasta toiseen, mitähän Kuoppamäki
> > nykyään puuhailee? On nimittäin melkoinen virtuoosi.
>
> Miten niin? Hyvähän se oli. Kultti, joo, mutta helvetin suosittu kultti.
Hyvä hyvä, mutta suosittu ulkomailla, oliko todella?
> Kuoppamäki on nykyisin Groove Connection -nimisessä yhtyeessä.
Onko aikaansaanut äänitteitä? Ja onko saatavuudesta tietoa?
-Sande-
Jani Kivisola
: Jahah. Sitten varmaan moppi heiluu viikon päästä kun Dio, Manowar ja
: Mötorhead saapuvat kaamokseen :)
Totta hitossa!
--
Jani Kivisola
jkiv...@lpt.fi
www.lpt.fi/~jkivisol
Mikko Sevi{
Stratovarius on menestynyt aika hyvin ulkomailla. Japani taitaa olla
parasta markkinna-aluetta, tosin ei Etela-Amerikka kauaksi jaa.
Nightwish on menestynyt lahinna Saksassa. Japanissa eivat viela ole
samalla tavalla menestyneet kuin esim. Stratovarius. Ainakin Hollannissa
puolet yleisosta poistu Nightwishin lopetettua konserttinsa. Ilmeisesti
Ragen pitaisi olla lamittelija ja Nightwishin paaesiintyja.
Ainakin nyt tuntuvat Suomalaiset metalli-yhtyeet menestyvan ulkomailla
paremmin kuin pop-yhteet. Ehka kannattaisi sijoittaa enemman rahaa
metallin vientiin kuin tuhlata vahaiset markat miattomiin
pop-yhtyeisiin. Metalli-yhtyeet nayttavat osaavan hommansa paremmin kuin
vastaavat pop-yhtyeet.
mikko
Jarkko Kuoppam{ki
>> Asiasta toiseen, mitähän Kuoppamäki nykyään puuhailee?
>> On nimittäin melkoinen virtuoosi.
>Kuoppamäki on nykyisin Groove Connection -nimisessä yhtyeessä.
Kannattaa myös kuunnella So-So -nimistä trioa, jos kohdalle osuu.
On myös tehnyt jonkin verran soittohommia tv:ssä.
--Jarkko