Bill Conti, Hans Zimmer ja kumppanit...

[Tuomas Yrjövuori]

Dynastian intro on yksi kaikkien aikojen parhaimmista TV-sarjojen
tunnusmusiikeista:
<https://www.youtube.com/watch?v=fGBxwqL6jbw>

Bill Conti on säveltänyt myös Falcon Crestin teemamusiikin:
<https://www.youtube.com/watch?v=ypZT4lQHoK8>

Näistä muistui mieleeni sellainen seikka, että aikoinaan Falcon Crestin
juonikuvioissa mukaan ilmestyi David Selbyn esittämän "Richard
Channingin" arkkiviholliseksi nuori, nälkäinen ja häikäilemätön
bisnesmies "Michael Sharpe" (Gregory Harrison). "Sharpe" on ikään kuin
"Sharp" eli "Terävä". Yhtä hyvin kai nimenä voisi olla "Tylsä" eli
"Dull". (Tai sitten "Dumb" tai "Dump" eli kaatopaikka.)

Tämä juolahti mieleeni ehkä siksi, että David Fincherin elokuvassa "The
Game" Michael Douglas esittää "tunneköyhää" bisnesmiestä "Nicholas van
Ortonia", joka ei sitten loppujen lopuksi olekaan niin tunneköyhä kuin
miksi hänet kuvaillaan.

Siinä missä Fincher on oman vaatimattoman aikaikkunansa Hitchcock
vastaavasti Cristopher Nolania voidaan luonnehtia aikansa Kubrickiksi.
Tästä pääsenkin näppärästi hyppäämään otsikossa mainitsemaani Zimmeriin
ja Dark Knightin teemaan:
<https://www.youtube.com/watch?v=94TAFSMdkvk>

--
Tuomas Yrjövuori

[Turo Juurakko]

Näh, Nolan yliselittää liikaa elokuvissaan ollakseen uusi Kubrick...
oletan, että nämä kyseisten ohjaajien vertailut saivat alkunsa
Interstellarin ilmestyttyä. Se oli kaikkea muuta kuin uusi 2001:
Avaruusseikkailu. Itseasiassa tuon leffan jälkeen päätin, että Nolan
ansaitsi paikan yliarvostettujen ohjaajien listalla, vaikka on häneltä
hyviäkin leffoja tullut (Memento, The Prestige, Batman Begins...)
Inceptionkin olisi voinut olla mahtava, mutta siinäkin selitettiin ihan
liikaa. Kerran olen sen kokonaisuudessaan katsonut (teatterissa), mutta
uusintakatselut ovat päättyneet nukahtamiseen koska siitä ei jäänyt
oikein mitään katsottavaa kertakatsomisen jäljiltä.

David Fincher on rautaa, mutta taipumusta pilata elokuvansa leikkaamalla
liian kiivastahtisesti ja aiheidensa puolesta on ollut hiukan hukassa
viime vuosina. Ehkä hänen kannattaisi keskittyä psykoiluun (Fight Club,
Gone Girl) ja sarjamurhaajiin (Seven, Zodiac) ja unohtaa sosiaaliset
mediat ja Benjamin Buttonit...

--
mukavan tiukkaa

[Tuomas Yrjövuori]

Lisätäänpä tähän listaan Maurice Jarre, josta Wikipedia kertoo seuraavaa:
<https://fi.wikipedia.org/wiki/Maurice_Jarre>

Sivulla sanotaan: "Tunnettu säveltäjä ja elektronisen musiikin
uranuurtaja Jean-Michel Jarre on hänen poikansa."

Tuosta minulla ei ollut aikaisemmin minkäänlaista tietoa. Yllätyin.
Nimittäin omistan yhden Jean-Michel Jarren levyn, jostakin CD-aikakauden
alkuhämäristä. Se on yksi niistä harvoista levyistä, jotka olen
säästänyt itselläni. Suurimman osan olen lahjoittanut jonnekin
kirpputorille/divarille.

--
Tuomas Yrjövuori