Käsitteet sekaisin (levymerkki, levy-yhtiö jne)
Ihan pihalla...
tarkoittaa? Miten levymerkki perustetaan? Tarviiko se rekisteröidä? Miten?
Levy-yhtiöilläkin on levymerkkejä. Mihin levymerkkiä tarvitaan? Mikä piru se
itse asiassa oikein on?
Entäs sitten levy-yhtiöt? Maksavatko ne levyn teon vai hoitavatko ne
levityksen? Vai mikä virka niillä on?
Ja sitten nämä tuottajat! Mitä ne tekevät? Onko tuottaja sama kuin miksaaja
tms.?
Selventäkää nyt joku näitä juttuja, please!!! Eihän näistä tajua tavallinen
pulliainen yhtään mitään!
Jarkko Kuoppamäki
> Monet omakustanteet tehdään bändin omalle levymerkille. Mitä tämä
> tarkoittaa? Miten levymerkki perustetaan? Tarviiko se rekisteröidä? Miten?
[Sisältää osin veikkauksia, korjatkaa pahimmat virheet]
http://www.ifpi.fi/palvelut/isrc-ohjeet.html kertoo, että jokaiselle äänitteelle
tarvitaan ns. ISRC-koodi, jonka Ääni- ja kuvatallennetuottajat (ÄKT) myöntää
hakemuksesta tuottajalle (tuotantoyhtiölle). Jos saisin nyt levytyssopimuksen,
perustaisin varmaan itsekin tuotantoyhtiön (sanotaan mielikuvituksettomasti
vaikkapa JK-Records) ja kappaleeni koodit olisivat vaikkapa muotoa JK0001,
JK0002 jne.
> Levy-yhtiöilläkin on levymerkkejä. Mihin levymerkkiä tarvitaan? Mikä piru se
> itse asiassa oikein on?
Usein levy-yhtiö erottaa erilaiset musiikkityylit toisistaan, esim.
Spinefarmilla on Ranka Recordings -levymerkki suomenkielisille bändeille,
Spikefarm metallille ja Spinefarm Records punkille, metallille ja rockille.
> Entäs sitten levy-yhtiöt? Maksavatko ne levyn teon vai hoitavatko ne
> levityksen? Vai mikä virka niillä on?
Kaipa se riippuu, minkälaisen sopimuksen niitten kanssa tekee, mutta eiköhän ne
yleensä kustanna tuottajan palkan, studion ja levityksen. Ja ottavat vastaavasti
sitten siivun tuloista.
> Ja sitten nämä tuottajat! Mitä ne tekevät? Onko tuottaja sama kuin miksaaja
> tms.?
Tämäkin voisi olla vähän eri juttu eri musatyyleissä, mutta yleistyksenä
tuottaja tuntee hyvin kyseisen musiikkityylin ja tekee päätöksiä/ehdotuksia
biisin soundeista, rakenteesta yms. - toivottavasti yhteisymmärryksessä artistin
kanssa. Jos taas otan itseni esimerkiksi, niin minä kyllä kaipaankin
miksauspöydän toiselle puolelle kaverin, jolla on mielipiteitä: ovat ne sitten
saman- tai erisuuntaisia omieni kanssa. Jollain toisella voi olla
kristallinkirkas kuva siitä, miltä lopputuloksen tulee kuulostaa, jolloin hän
voinee itse toimia tuottajana.
Miksaaja on sitten enempivähempi vain työrukkanen, joka raukka sitten yrittää
parhaansa mukaan toteuttaa artistin ja tuottajan näkemyksiä.
--Jarkko
http://kuoppamaki.cjb.net/
J Pekka Makela
> [Sisältää osin veikkauksia, korjatkaa pahimmat virheet]
> http://www.ifpi.fi/palvelut/isrc-ohjeet.html kertoo, että jokaiselle äänitteelle
> tarvitaan ns. ISRC-koodi, jonka Ääni- ja kuvatallennetuottajat (ÄKT) myöntää
> hakemuksesta tuottajalle (tuotantoyhtiölle). Jos saisin nyt levytyssopimuksen,
> perustaisin varmaan itsekin tuotantoyhtiön (sanotaan mielikuvituksettomasti
> vaikkapa JK-Records) ja kappaleeni koodit olisivat vaikkapa muotoa JK0001,
> JK0002 jne.
Eivätpä olisi. ISRC-koodit ovat muotoa FIARA9900154, ne ovat
niitä kappalekohtaisia merkkisarjoja jotka ovat viime vuosina
ilmestyneet levyjen biisilistoihin.
Tuossa koodissa FI on maakoodi, seuraavaksi tulee levymerkin
koodi (tuo on poimittu AXR:n levyltä), sitten on (arvatenkin)
julkaisuvuosi ja lopuksi kappalekohtainen järjestysnumero.
Ne vanhan kunnon ajan äänilevyjen luettelonumerot ovat sitten
niitä vapaamuotoisempia.
> Usein levy-yhtiö erottaa erilaiset musiikkityylit toisistaan, esim.
> Spinefarmilla on Ranka Recordings -levymerkki suomenkielisille bändeille,
> Spikefarm metallille ja Spinefarm Records punkille, metallille ja rockille.
... ja aika usein isot levyfirmat perustavat erillisiä
alamerkkejä (tai ostavat niitä) saadakseen vähän indie-imagoa.
> Tämäkin voisi olla vähän eri juttu eri musatyyleissä, mutta yleistyksenä
> tuottaja tuntee hyvin kyseisen musiikkityylin ja tekee päätöksiä/ehdotuksia
> biisin soundeista, rakenteesta yms. - toivottavasti yhteisymmärryksessä artistin
> kanssa. Jos taas otan itseni esimerkiksi, niin minä kyllä kaipaankin
> miksauspöydän toiselle puolelle kaverin, jolla on mielipiteitä: ovat ne sitten
> saman- tai erisuuntaisia omieni kanssa. Jollain toisella voi olla
> kristallinkirkas kuva siitä, miltä lopputuloksen tulee kuulostaa, jolloin hän
> voinee itse toimia tuottajana.
Tietyssä mielessä tuottaja on yhdistelmä kapellimestaria,
työnjohtajaa, uskottua ystävää, sielunhoitajaa,
isosiskoa/veljeä, musiikkikriitikkoa, soittajakaveria,
sovittajaa, esikuvaa ja (yleensä) myös äänittäjää. Kutakin eri suhteissa
riippuen projektista ja henkilöistä.
> Miksaaja on sitten enempivähempi vain työrukkanen, joka raukka sitten yrittää
> parhaansa mukaan toteuttaa artistin ja tuottajan näkemyksiä.
Nykyään kun työvoima on kallista ja studiokamppeet
(suhteellisen)
halpoja tuottaja on usein myös äänittäjä ja miksaaja. Joskus
myöskin masteroija, herraparatkoon.
--
-j Pekka Mäkelä--Pekka.Makela@Helsinki.Fi--http://www.Helsinki.Fi/~jpmakela/--
------------------------------------------------------------------------------
-"Yksikielinen ja yksitapainen maa on heikko ja sortuu helposti. Tämän -------
--vuoksi käsken sinua, poikani, auttamaan tulokkaita ja kunnioittamaan heitä.-
------------------------------ (Tapani Pyhä, Unkarin valtakunnan perustaja)---
3dx
<jpma...@cc.helsinki.fi> wrote:
> Nykyään kun työvoima on kallista ja studiokamppeet
> (suhteellisen)
> halpoja tuottaja on usein myös äänittäjä ja miksaaja. Joskus
> myöskin masteroija, herraparatkoon.
Masteroinnin käsite on aina askarruttanut minua. Tiedän *suunnilleen*
mitä se *saattaisi* tarkoittaa, mutta joku val(a)istunut voisi selittää
tuon rautalangasta vääntäen... Kiitos.
Ihan pihalla...
> Masteroinnin käsite on aina askarruttanut minua. Tiedän *suunnilleen*
> mitä se *saattaisi* tarkoittaa, mutta joku val(a)istunut voisi selittää
> tuon rautalangasta vääntäen... Kiitos.
Argh! Aina vain sekavammaksi menee... mutta oppia ikä kaikki. Nuo aiemmat
selvensivät asiaa toki jonkin verran...
Jarkko Kuoppamäki
> Masteroinnin käsite on aina askarruttanut minua. Tiedän *suunnilleen*
> mitä se *saattaisi* tarkoittaa, mutta joku val(a)istunut voisi selittää
> tuon rautalangasta vääntäen... Kiitos.
http://www.z-trading.fi/master.htm osaa kertoa, että "Masteroinnissa voidaan
mm. korjailla taajuuksia, leikellä materiaalia, järjestää biisit,
kompressoida, limitoida, lisätä muita digitaaliefektejä ja korjailla
kolauksia ja napsuja". Masterista sitten tehdään ne levykopiot oikeilla
laitteilla (juu, ei polteta cd-r-asemalla).
Noitten cd-firmojen sivuilla on usein aika hyvät selvitykset, mitä missäkin
vaiheessa tapahtuu ja miten prosessi etenee. Ikävä kyllä ent. suosikiltani
http://www.cdlinja.fi/ en enää löytänyt osiota "3,7 sekuntia" tjsp (aika,
joka kuluu yhden levyn painamiseen).
--Jarkko
http://kuoppamaki.cjb.net/
Jukka
Ihan pihalla... wrote in message <8mbo6a$kh5$1...@news.kolumbus.fi>...
>Monet omakustanteet tehdään bändin omalle levymerkille. Mitä tämä
>tarkoittaa? Miten levymerkki perustetaan? Tarviiko se rekisteröidä? Miten?
>
>Levy-yhtiöilläkin on levymerkkejä. Mihin levymerkkiä tarvitaan? Mikä piru
se
>itse asiassa oikein on?
Ymmärtääkseni ei tarvi rekisteröidä. Levyllä kait pitää olla jokin
julkaisija tms. jota varten voi kehittää jonkin hienolta kalskahtavan nimen
tyyliin MikäLie Records, josta saadaan sitten luettelonumero tms. MLR0001
jne. Tietenkään tämä oma merkki ei saa olla aiemmin käytössä.
>
>Entäs sitten levy-yhtiöt? Maksavatko ne levyn teon vai hoitavatko ne
>levityksen? Vai mikä virka niillä on?
No ei varmasti maksa levyntekoa. Tai siis jos on levytyssopimus, niin
kyllähän ne ensin voi sen maksaa, mutta käytännössähän artisti sen kuitenkin
maksaa kun ne kulut vähennetään levyn mahdollisista tuotoista, eli artisti
ei saa pennin jeniä ennenkuin kulut on katettu. Toinen vaihtoehto on ns.
julkaisusopimus, jolloin levyn teko maksetaan itse ja levy-yhtiö hoitaa
julkaisun ja jakelun. Näistä kait on olemassa erilaisia välimuotoja ja
sekoituksiakin.
Pääsinpä tuossa n. vuosi sitten tutkailemaan erään suuren levy-yhtiön ns.
"artisti maksaa" vakiosopimusta, jota tarjottiin eräälle ystävälleni.
Kyseessä oli muistaakseni nimellisesti 7 levyn soppari, jolla monet uudet
tulokkaat usein mediassa hehkuttelevat. Käytännössä kyseessä oli mielestäni
ihan riistosopimus, jossa artistilla oli vain velvollisuuksia ilman
oikeuksia. Sopimus sitoi artistin levy-yhtiön liekaan 2-3 vuodeksi ilman
mitään takeita mistään levystä. Samalla levy-yhtiö kaappasi oikeudet
artistin kaikkiin julkaisuihin MAAILMANLAAJUISESTI!
Mielenkiintoista siinä oli myös se "artisti maksaa" osuus. Rojaltithan
juoksi myydyistä levyistä, mutta artistin tilille ne tulivat vasta sitten
kun levyn kaikki tuotantokulut oli katettu. Posti- ja alennusmyyntilevyissä
rojaltit muistaakseni puoliintui ja tietyn alennusprosentin jälkeen meni
nollaan. Laskettiin normaalihintaisesta levystä tuo nollaprosentin raja
johonkin 70mk tietämiin, joka selittänee ne Anttilan 69mk levyt ;-) joista
siis artistille ei tipu pennin penniä.
Voi tietenkin väittää että levy-yhtiöhän siinä ottaa taloudellisen riskin ja
tottahan tuo kannattaa jos sattuu myymään Top Tenin verran levyä.
Käytännössä kuitenkin taitaa suurimman osan Suomessa julkaistujen levyjen
myynti jäädä niin pieneksi ettei taida paljon lompakon pohjalle kertyä ja
artistin kaikki tekemiset on levy-yhtiön luvan varassa. Hommahan toimii
varmaan ihan hyvin jonkun "missilaulajan" kohdalla, jonka laulutaidot ovat
verrannollisia rintaliivien kokoon. Hänellähän on vain voitettavaa.
Ystäväni kieltäytyi ko. sopimuksesta, koska kyseessä on kuitenkin
kunnianhimoinen ja järkevä muusikko, joka ei halua levy-yhtiön liekaan
vuosikausiksi, ilman että itse hyötyy välttämättä asiasta mitään.
Ennemminkin siitä voi olla haittaa. Olenkin kuullut että levy-yhtiöt tekevät
näitä sopimuksia lupaavien artistien kanssa ihan vain siltä varalta ettei
muut ehdi ensin. Artistia roikutetaan levy-yhtiön listoilla ja lupaillaan
että kohta sitten tehdään se levy ;-)
Toinen asia joka V****TAA isoissa levy-yhtiöissä on se, että olen aivan
varma että niillä on näppinsä pelissä radion soitto-listojen kanssa.
Minkähänlaiset käytännönmahdollisuudet on jollain Arskan omakustanteella
perähikiältä päästä samanlaisiin soittomääriin, kuin joku MEL C tai Robbie
Williams, vaikkai kyseessä olisi sekä teknisesti, taiteellisesti että
kaupallisesti samanveroinen kappale. Eppäilenpä vähän...
Tulipa paatosta. Jos nyt meni joku kohta ihan pieleen, niin saa vapaasti
oikaista.
Jukka
osmo
Jukka <jukka....@nokia.com> wrote in message
news:ctwi5.6297$AM5....@news1.nokia.com...
>
> Toinen asia joka V****TAA isoissa levy-yhtiöissä on se, että olen aivan
> varma että niillä on näppinsä pelissä radion soitto-listojen kanssa.
> Minkähänlaiset käytännönmahdollisuudet on jollain Arskan omakustanteella
> perähikiältä päästä samanlaisiin soittomääriin, kuin joku MEL C tai Robbie
> Williams, vaikkai kyseessä olisi sekä teknisesti, taiteellisesti että
> kaupallisesti samanveroinen kappale. Eppäilenpä vähän...
>
> Tulipa paatosta. Jos nyt meni joku kohta ihan pieleen, niin saa vapaasti
> oikaista.
>
> Jukka
Niinpä. Kaupallisten radioasemien yhteydessä soittolistan vielä ymmärtää,
mutta julkisenpalvelun talo, veromarkoista rahotettava YLE? Ei käsitä, miten
on mahdollista, että he käyttävät soittolistoja. Väittäähän voi, että
kaikkea musaa soitetaan, mutta kuitenkin olemme tuon YHDEN henkilön musamaun
varassa.
Tästä itseasiassa pitäisi muotoilla kirjelmä okeusasiamiehelle. Siis
kuuntelijan oikeus kulla eri ihmisten valitsemaa musiikkia ja YLEn
palkanmaksajina ammattitaitoisia toimittajia (nythän ne väittää, ettei
radiotoimittajat osaa itte valita musiikkia????) Asiaan olisi saatava muutos
eiks vaan?
T
J Pekka Makela
> Niinpä. Kaupallisten radioasemien yhteydessä soittolistan vielä ymmärtää,
> mutta julkisenpalvelun talo, veromarkoista rahotettava YLE? Ei käsitä, miten
> on mahdollista, että he käyttävät soittolistoja. Väittäähän voi, että
> kaikkea musaa soitetaan, mutta kuitenkin olemme tuon YHDEN henkilön musamaun
> varassa.
Rytmissä Martti Heikkilä taannoin kommentoi, että "Milloin
Suomen kilpailuvirasto ryhtyy tutkimaan, vääristääkö Yleisradio
kilpailua houkuttelemalla kuuntelijoita samoin keinoin kuin
yksityiset asemat?"
Vaikka sinänsä tulee mieleen Mafian kohdalla ainakin yksi
tapaus jossa levy-yhtiöiden lieka on luistanut: Kemopetrol. Minun
ymmärtääkseni se Child is My Name oli omakustannusdemo
päästessään tehosoittoon.
--
-j Pekka Mäkelä--Pekka.Makela@Helsinki.Fi--http://www.Helsinki.Fi/~jpmakela/--
------------------------------------------------------------------------------
--- "Mutta vakavasti puhuen... minä ihailen niitä jotka yhä uskovat, että ----
--- teknologian kehitys johtaa parempaan elämään... heidän järjenvastaista ---
--- sinnikkyyttään ja valkeita rystysiään." -- (Kramppeja ja nyrjähdyksiä -94)
Tero Valkonen
> Rytmissä Martti Heikkilä taannoin kommentoi, että "Milloin
> Suomen kilpailuvirasto ryhtyy tutkimaan, vääristääkö Yleisradio
> kilpailua houkuttelemalla kuuntelijoita samoin keinoin kuin
> yksityiset asemat?"
Rytmi ei ole ainoa taho, joka on tuon suuntaisen kysymyksen ilmoille
nostanut. Oletettavasti kilpailuvirasto ei ala tutkia asiaa.
> Vaikka sinänsä tulee mieleen Mafian kohdalla ainakin yksi
> tapaus jossa levy-yhtiöiden lieka on luistanut: Kemopetrol. Minun
> ymmärtääkseni se Child is My Name oli omakustannusdemo
> päästessään tehosoittoon.
Salaliittoteoreetikot (joihin en itse lukeudu) tosin riemuinnevat
kuullessaan Kemopetrol-porukan vanhemmista loytyvan seka BMG:n
etta jonkin muun (joko Warner tai Universal) suuren lafkan johto-
henkilokuntaa.
Anssi Affe Ahonen
wrote:
>
>No ei varmasti maksa levyntekoa.
..ja maksaa kuitenkin?
>Tai siis jos on levytyssopimus, niin
>kyllähän ne ensin voi sen maksaa, mutta käytännössähän artisti sen kuitenkin
>maksaa kun ne kulut vähennetään levyn mahdollisista tuotoista, eli artisti
>ei saa pennin jeniä ennenkuin kulut on katettu.
Jos artisti tekee muutamankin ns. hitin, niin royaltyjä voi saada jo
ensimmäisestä myydystä levystä.
>
>Pääsinpä tuossa n. vuosi sitten tutkailemaan erään suuren levy-yhtiön ns.
>"artisti maksaa" vakiosopimusta, jota tarjottiin eräälle ystävälleni.
..ja levy-yhtiö kuitenkin maksaa levyn tekemisen.
>Käytännössä kyseessä oli mielestäni
>ihan riistosopimus, jossa artistilla oli vain velvollisuuksia ilman
>oikeuksia. Sopimus sitoi artistin levy-yhtiön liekaan 2-3 vuodeksi ilman
>mitään takeita mistään levystä.
Levytyssopimuksen voi myös purkaa. Jos tulosta ei synny, niin levy-yhtiö
tekee sen varsin mielellään.
>Samalla levy-yhtiö kaappasi oikeudet
>artistin kaikkiin julkaisuihin MAAILMANLAAJUISESTI!
Mitähän tämä "kaappaaminen" tarkalleen ottaen tarkoittaa? Ei ainakaan
tekijänoikeuksien luovuttamista. Jos olet tekemässä levytyssopimusta
jonkun tietyn yhtiön kanssa, niin tottakai ko. yhtiö haluaa itse hoitaa
artistin levyjen jakelun myös ulkomailla.
>Mielenkiintoista siinä oli myös se "artisti maksaa" osuus. Rojaltithan
>juoksi myydyistä levyistä, mutta artistin tilille ne tulivat vasta sitten
>kun levyn kaikki tuotantokulut oli katettu.
..eli sinun mielestäsi artistille pitää maksaa, vaikka mitään tulosta ei
syntyisikään?
>Voi tietenkin väittää että levy-yhtiöhän siinä ottaa taloudellisen riskin ja
>tottahan tuo kannattaa jos sattuu myymään Top Tenin verran levyä.
Miltei kaikki muu kuin TopTen tuottaa levy-yhtiölle tappiota. Näin se
valitettavasti on.
>Käytännössä kuitenkin taitaa suurimman osan Suomessa julkaistujen levyjen
>myynti jäädä niin pieneksi ettei taida paljon lompakon pohjalle kertyä ja
>artistin kaikki tekemiset on levy-yhtiön luvan varassa.
kts. ylempänä. Sopimuksen voi purkaa. Hyvä levymyynti puolestaan auttaa
sekä artistia, että levy-yhtiötä.
>Hommahan toimii
>varmaan ihan hyvin jonkun "missilaulajan" kohdalla, jonka laulutaidot ovat
>verrannollisia rintaliivien kokoon. Hänellähän on vain voitettavaa.
Hommahan toimii minkä tahansa artistin kanssa, jonka levyt *menevät
kaupaksi*. Levy-yhtiöt ovat liikeyrityksiä, eivät
hyväntekeväisyyslaitoksia.
>Ystäväni kieltäytyi ko. sopimuksesta, koska kyseessä on kuitenkin
>kunnianhimoinen ja järkevä muusikko, joka ei halua levy-yhtiön liekaan
>vuosikausiksi, ilman että itse hyötyy välttämättä asiasta mitään.
Jos asenne on tuollainen, niin kannattaa vaikka kokeilla oman
levy-yhtiön perustamista.
>Minkähänlaiset käytännönmahdollisuudet on jollain Arskan omakustanteella
>perähikiältä päästä samanlaisiin soittomääriin, kuin joku MEL C tai Robbie
>Williams, vaikkai kyseessä olisi sekä teknisesti, taiteellisesti että
>kaupallisesti samanveroinen kappale.
Tuollaisia omakustanteita ei käytännössä olekaan. Jos on, niin joku
levy-yhtiö ottaa tuollaisen artistin ilomielin talliinsa.
--
Affe - http://www.vip.fi/~affe/
ICQ#31380046
Cyanid
levy-yhtiön tms. työntekijä)? Tämä EI ollut tarkoitettu loukkaukseksi...
kahden edeltävän tyypin mielipiteet vaan erosivat NIIN paljon toisistaan.
Laaksonen
viestissä:lotd7jp...@myntti.helsinki.fi...
Kemopetrolin taustalta löytyy aiemmin lähinnä mainosmusiikkiin keskittynyt
suomalainen firma Music Makers ( www.musicmakers.fi ). BMG vain levittää
heidän levyään (tosin laulajanhan äiti on Maija Kuusi eli BMG:n
toimitusjohtaja). Child is my name oli muuten ennen julkaisua saatavilla
MP3:na firman kotisivulla.
Ville Laaksonen
http://www.mp3.com/VilleLaaksonen
Teijo Liiri
wrote:
>In sfnet.harrastus.musiikki.tekeminen osmo <olavi...@jippii.fi> wrote:
>
>> Niinpä. Kaupallisten radioasemien yhteydessä soittolistan vielä ymmärtää,
>> mutta julkisenpalvelun talo, veromarkoista rahotettava YLE? Ei käsitä, miten
>> on mahdollista, että he käyttävät soittolistoja. Väittäähän voi, että
>> kaikkea musaa soitetaan, mutta kuitenkin olemme tuon YHDEN henkilön musamaun
>> varassa.
>
> Rytmissä Martti Heikkilä taannoin kommentoi, että "Milloin
> Suomen kilpailuvirasto ryhtyy tutkimaan, vääristääkö Yleisradio
> kilpailua houkuttelemalla kuuntelijoita samoin keinoin kuin
> yksityiset asemat?"
>
> Vaikka sinänsä tulee mieleen Mafian kohdalla ainakin yksi
> tapaus jossa levy-yhtiöiden lieka on luistanut: Kemopetrol. Minun
> ymmärtääkseni se Child is My Name oli omakustannusdemo
> päästessään tehosoittoon.
Olikohan se Crashin "läpimurtobiisi", jota soitettiin Mafiassa varsin
tiuhaan, omakustanne?
Tero Valkonen
> Olikohan se Crashin "läpimurtobiisi", jota soitettiin Mafiassa varsin
> tiuhaan, omakustanne?
Jos orkesteri on The Crash ja hakemasi kappale Sugared, niin ei ollut.
Se on Warnerin julkaisema.
Pekka Saarinen
wrote:
>On Fri, 04 Aug 2000 09:58:32 GMT, "Jukka" <jukka....@nokia.com>
>wrote:
>
>
>>
>>No ei varmasti maksa levyntekoa.
>
>..ja maksaa kuitenkin?
>
>>Tai siis jos on levytyssopimus, niin
>>kyllähän ne ensin voi sen maksaa, mutta käytännössähän artisti sen kuitenkin
>>maksaa kun ne kulut vähennetään levyn mahdollisista tuotoista, eli artisti
>>ei saa pennin jeniä ennenkuin kulut on katettu.
>
>Jos artisti tekee muutamankin ns. hitin, niin royaltyjä voi saada jo
>ensimmäisestä myydystä levystä.
1-5% ?
>>
>>Pääsinpä tuossa n. vuosi sitten tutkailemaan erään suuren levy-yhtiön ns.
>>"artisti maksaa" vakiosopimusta, jota tarjottiin eräälle ystävälleni.
>
>..ja levy-yhtiö kuitenkin maksaa levyn tekemisen.
Ja mitä levyn tekeminen sitten maksaa?
Jos vaikka vetäisen hatusta simppelin humppalevyn tekemisen
kustannusrakenteen (saa korjata!):
- tuotanto (äänitys, miksaus) - tehdään pääasiassa sekvenssereillä ja
koneilla, rummut ja basso sekä kitarat muusikoilla, jotka ottavat ehkä
2000,-/nuppi koko levyn taustoista (muutaman tunnin duuni). Studio
muusikoiden äänitykseen ja miksaukseen (joka tuntuu olevan
muuttumatonta pikarutiinia kun kun kuuntelee päivän hittejä) maksaa
3150,-/24H (Finnvox), jossa syntyy humppalevy helposti jos laput ovat
kunnossa ja muusikot ammattilaisia.
- Masterointi n. 3000,- Suomen "parhaassa" paikassa.
- levyn painaminen 1000 kpl kansineen, lasimastereineen ja
painatuksineen muistaakseni n. 8000,- (CD linja ei enää pidä hinnastoa
online, miksi?). Suuremmat erät suhteessa paljon halvempia.
Ulkomailla, jos ei ole kiiretilaus, paljon halvempaa. Samalla
lasimasterilla, jonka hinta sisältyy tuohon 8000,-'iin, kopioi useita
kymmeniä tuhansia levyjä.
Jos (muusikot 6000,-)+(äänitys, miksaus 2vrk 6000,-)+(masterointi
3000,-) = 15000,-, johon lisätään äänittäjän palkkio (n.4000,-), on
kustannus ilman esituotantoa (sekvensserityö) 19000,-, ja sitten
painetaan levyjä 1000kpl 8000,-'lla.
Levyn hinta on siis n. 27000/1000 = 27 markkaa netto.
Sitä myydään jälleenmyyjille n. 80-90,- kappale, joten jokaisesta ulos
lähteneestä levystä levy-yhtiö kuittaa n. 60,- puhdasta voittoa jolla
maksetaan sitten palkat ja kulut. 1000 ulos lähtenyttä levyä (ei siis
vielä kuluttajan ostamaa, vaan jälleenmyyjän!) tuo levy-yhtiön kassaan
60000,-. Siis n. 200% tuotto pääomalle.
Näistä summista artisti saa muutaman hassun prosentin (joka jaetaan
kaikken kesken jos kyseessä on bändi), levy-yhtiö pistää levyyn omat
ISRC-koodit eli ottaa tulot itselleen kaikesta radiosoitosta (Gramex
vielä menee artistille, onneksi), ja vielä levy-yhtiö rehentelee sillä
että "me maksamme kaiken"!?
http://www.finnvox.fi/rates_fi.htm
Sanonpahan vaan että muutaman vuoden kuluessa levy-yhtiöitä ei enää
tarvita, koska tuotantotekniikka on (jo) artisteilla itsellään, ja
jakelu tulee olemaan joko sähköistä tai CD:ita omakustanteena. Minä en
näe mitään muuta vaihetta missä levy-yhtiötä tällä hetkellä tarvitsee
kuin jakelu. Kaiken muun voi artisti ja tuottaja itse hoitaa helposti
(studiotilan ja äänittäjän vuokraus, masteroinnin osto...), tuottajan
rooliin näiden toimintojen ymppäys on pikku juttu, muutama
puhelinsoitto ja siinä se.
>>Käytännössä kyseessä oli mielestäni
>>ihan riistosopimus, jossa artistilla oli vain velvollisuuksia ilman
>>oikeuksia. Sopimus sitoi artistin levy-yhtiön liekaan 2-3 vuodeksi ilman
>>mitään takeita mistään levystä.
>
>Levytyssopimuksen voi myös purkaa. Jos tulosta ei synny, niin levy-yhtiö
>tekee sen varsin mielellään.
Niinkuin George Michaelin tapauksessa?
Pekka Saarinen
http://studio-on-the.net
Tero Valkonen
> >Jos artisti tekee muutamankin ns. hitin, niin royaltyjä voi saada jo
> >ensimmäisestä myydystä levystä.
>
> 1-5% ?
Osuudethan vaihtelevat aivan tolkuttomasti. 17 on kuulemma aika
huippuluokkaa, usein ollaan alle kymmenessa. Toisaalta indie-
firmoilla on eri meininki. Bad vugum maksaa artisteille rojalteja
50%, ja se on paljon. Monikansallinen firma sanoisi, ettei niin
voi toimia, koska yhtio menisi konkurssiin.
> >Levytyssopimuksen voi myös purkaa. Jos tulosta ei synny, niin levy-yhtiö
> >tekee sen varsin mielellään.
>
> Niinkuin George Michaelin tapauksessa?
Nii-in, ja lukemattoman muun. Taitaapa tuo Mariah Careykin pusailla
levyja hirmuvauhtia nimenomaan siksi, etta paasisi irti levytys-
sopimuksestaan.
Levyteollisuuden ja artistin suhde on yksinkertaisuudessaan jota-
kuinkin seuraava: Artisti tekee levyn ja maksaa sen tekemisesta
(levy-yhtion antamalla ennakolla). Levy-yhtio omistaa levyn kaikki
oikeudet. Sanokaapa jokin muu ala, jossa toimitaan samoin.
Juhiz
news:lotaees...@myntti.helsinki.fi...
Alunperin biisi nousi Mafian soittolistalle bändin omakustanne-ep:ltä.
Warnerin julkaisemalla debyyttilevyllään on biisistä uusiksi soitettu ja mm.
jousistemmoilla kuorrutettu versio.
Juho
--
SMASH
http://www.sci.fi/~juho/smash/
Teijo Liiri
<tval...@myntti.helsinki.fi> wrote:
>li...@nic.fi (Teijo Liiri) writes:
>
>> Olikohan se Crashin "läpimurtobiisi", jota soitettiin Mafiassa varsin
>> tiuhaan, omakustanne?
>
>Jos orkesteri on The Crash ja hakemasi kappale Sugared, niin ei ollut.
>Se on Warnerin julkaisema.
Sama orkesteri, mutta se kappale jota Mafia vuosi-pari sitten soitti
ei ollut Sugared. Minulla on sellainen mielikuva, että se olisi ollut
omakustanne-ep:llä, josta se napattiin Mafian soittolistalle.
Juhani Anttila
> Levyteollisuuden ja artistin suhde on yksinkertaisuudessaan jota-
> kuinkin seuraava: Artisti tekee levyn ja maksaa sen tekemisesta
> (levy-yhtion antamalla ennakolla). Levy-yhtio omistaa levyn kaikki
> oikeudet. Sanokaapa jokin muu ala, jossa toimitaan samoin.
Veikkaus: elokuva-ala? Joku muu luova ala, jossa ei toimita itsenäisesti (joku
muu tuottaa, kustantaa ja levittää ym.)?
Pertti Renko
news:bu6oossf7geldncnu...@4ax.com...
> Jos (muusikot 6000,-)+(äänitys, miksaus 2vrk 6000,-)+(masterointi
> 3000,-) = 15000,-, johon lisätään äänittäjän palkkio (n.4000,-), on
> kustannus ilman esituotantoa (sekvensserityö) 19000,-, ja sitten
> painetaan levyjä 1000kpl 8000,-'lla.
>
> Levyn hinta on siis n. 27000/1000 = 27 markkaa netto.
>
> Sitä myydään jälleenmyyjille n. 80-90,- kappale, joten jokaisesta ulos
> lähteneestä levystä levy-yhtiö kuittaa n. 60,- puhdasta voittoa jolla
> maksetaan sitten palkat ja kulut. 1000 ulos lähtenyttä levyä (ei siis
> vielä kuluttajan ostamaa, vaan jälleenmyyjän!) tuo levy-yhtiön kassaan
> 60000,-. Siis n. 200% tuotto pääomalle.
>
Joo, ihan hyvä alku. Tuosta puuttuu vielä jonkinverran 'komponentteja'.
Tuossahan on nuo studiokulut halvimman kaavan mukaan. Sitten kuvaan tulee
monta muuta ihmistä, joiden pitää saada 'voita leivälle'. Se levy-yhtiö
toimii luultavasti jossain kiinteistössä, josta menee kuluja. Sitten siinä
levy-yhtiössä on n kappaletta henkilökuntaa, jolle joutuu maksamaan palkkaa.
Sitten tämä markkinointi, joka nielee vaihtelevan summan rahaa riippuen
käytettävistä medioista, ajasta ja laajuudesta. Tähän markkinointiin kuuluu
osa keikoistakin. Sitten näiden cd-levyjen kuljetuksestakin joutuu
maksamaan, tällähetkellä kasvavassa määrin. Ja palkkoja maksetaan tietenkin
silloinkin kun levyjä ei tehdä. Siihenkin menee rahaa kun näitä artisteja
hankitaan lisää. Eli rahaa on mennyt paljon ennen ensimmäistäkään äänitystä.
Haluatko laskea uudestaan?
--
t.Pertza
Tommi Forsström
> tiuhaan, omakustanne?
Rasmuksen 'Funky Jam' biisi nousi aikoinaan omakustanne-ep:ltä '1st'
Mafian soittolistalle.
--
Tommi Forsström/If Society
to...@ifsociety.com
Finnish indie? Never heard.
--> http://www.ifsociety.com <--
Jukka
Anssi "Affe" Ahonen wrote in message
<9a0mosct1nr2q4o7b...@4ax.com>...
>Jos artisti tekee muutamankin ns. hitin, niin royaltyjä voi saada jo
>ensimmäisestä myydystä levystä.
Niin, JOS tekee hitin, VOI saada rojalteja? Levy-yhtiö nettoaa joka
tapauksessa.
>
>Levytyssopimuksen voi myös purkaa. Jos tulosta ei synny, niin levy-yhtiö
>tekee sen varsin mielellään.
Nimenomaan levy-yhtiö tekee sen mielellään ja niinpäin onnistuukin varsin
helposti. Muistaakseni artistin purkaessa sopimus levy-yhtiöllä jäi 6-9kk
optio tms. tuottaa julkaisukelpoinen äänite. Ei ole pakko julkaista. Ja
tästä julkaisukelpoisesta äänitteestä alkoi taas uusi aikaväli, johon
mennessä pitäis tulla levy ulos jne. Purkutaoauksessakin tais mennä
vähintään vuosi ennenkuin pääsi irti, ja muistaakseni nuo ehdot tehty niin
että, jos tulkitaan oikein tarkasti niin ei pääse ikinä irti vaan pyörii
noiden optioiden ja muiden aikarajojen ikuisessa loopissa ;-)
>
>Mitähän tämä "kaappaaminen" tarkalleen ottaen tarkoittaa? Ei ainakaan
>tekijänoikeuksien luovuttamista. Jos olet tekemässä levytyssopimusta
>jonkun tietyn yhtiön kanssa, niin tottakai ko. yhtiö haluaa itse hoitaa
>artistin levyjen jakelun myös ulkomailla.
Ko. sopimuksella luovutettiin kaikki tekijänoikeudet ja niihin verrattavat
levy-yhtiölle. Tekijänoikeuksien osalta ei ongelma, koska tässä tapauksessa
biisit olisivat olleet toisten tekemiä. Enemmän mietityttää maininta,
tekijänoikeuksiin verrattavat oikeudet...Gramex??? Tarkoittaa myös sitä että
artisti ei voi missään maailman kolkassa tehdä mitään äänitettä ilman ko.
levy-yhtiön suostumusta.
>>
>..eli sinun mielestäsi artistille pitää maksaa, vaikka mitään tulosta ei
>syntyisikään?
Mielestäni levyn tuotankulut pitäisi maksaa levy-yhtiön osuudella
myyntikatteesta. Rojaltithan pitäisi olla artistin palkkio levystä, eikä
niistä pitäisi vähentää levyn tuotantokuluja. Kaikki muut tahot saavat kyllä
palkan levynteosta, artistin kohdalla ei ole niin varmaa. Onko artisti
mielestäsi velvoitettu tekemään ilmaista työtä levy-yhtiölle, vaikkei
tulosta syntyisikään? Artistin vaikutusmahdollisuudet tulokseen ovat
minimaaliset.
>
>Miltei kaikki muu kuin TopTen tuottaa levy-yhtiölle tappiota. Näin se
>valitettavasti on.
Miksi sitten tehdä muuta kuin TOP TEN kamaa ? ;-)
>
>Hommahan toimii minkä tahansa artistin kanssa, jonka levyt *menevät
>kaupaksi*. Levy-yhtiöt ovat liikeyrityksiä, eivät
>hyväntekeväisyyslaitoksia.
Ja liikeyritysten voitonmaksimointi johtaa siihen että musiikinkuluttaja saa
nauttia ns. lauantaimakkaraosastosta, eli samaan kaavaan mahdollisimman
halvalla tuotetusta musiikista. Onneksi pienet indie-yhtiöt pitävät sentään
vielä huolen monipuolisemmastakin tarjonnasta, ja internet ja MP3 tulevat
vielä parantamaan musiikinkuluttajan asemaa tulevaisuudessa.
>>
>>Minkähänlaiset käytännönmahdollisuudet on jollain Arskan omakustanteella
>>perähikiältä päästä samanlaisiin soittomääriin, kuin joku MEL C tai Robbie
>>Williams, vaikkai kyseessä olisi sekä teknisesti, taiteellisesti että
>>kaupallisesti samanveroinen kappale.
>
>Tuollaisia omakustanteita ei käytännössä olekaan. Jos on, niin joku
>levy-yhtiö ottaa tuollaisen artistin ilomielin talliinsa.
>
Ja miksiköhän ei ole. Ehkä vertailukohta oli huono, mutta syntyi siitä kun
sattui tulemaan ko. artistit radiosta kirjoitushetkellä. Mutta suomalaisesta
tuotannosta puhuttaessa on olemassa paljon omakustanteita, jotka päihittävät
mennen tullen monet levy-yhtiöiden tuotannot.
Suurin yleinen ongelma siinä sopparissa oli se, että pääasiallisesti
artistilla ei ollut mitään oikeuksia, vaan pelkkiä velvotteita. Ja sekään ei
mene jakeluun että millä perusteella voi postimyynti tai ulkomaanmyynnin
rojaltit olla pienempi kuin normaali kotimaan myynnin rojalti.
Ulkomaanmyynnistä sen ehkä vielä ymmärtää. Ja olihan sekin hauskaa, että
niistä Nice Price levyistä ei sitten saa enää yhtään mitään. Levy-yhtiö
niistäkin kyllä vielä nettoaa.
Sopimus on OK siinä tapauksessa että artisti jossain vaiheessa ns. lyö läpi.
Mutta ennen tuota mahdollista läpilyöntiä artisti on lähinnä orjan asemassa.
Sopimus ei anna varmoja takeita että levyä ylipäätään tehdään vaan lähinnä
lupaa että VOIDAAN tehdä "jopa seitsemän" levyä, markkinoinnista ei ole
myöskään takeita. Varmaa on ainostaan se että artisti on vähintään 2-3
vuotta sidoksissa levy-yhtiöön ja välttämättä et saa siitä edes
minkäänlaista korvausta.
Se hyvä puoli sopimuksessa oli että sillä oli varsin erinomainen viihdyttävä
vaikutus. Harvoin on naurattanut yhtä paljon ;-) Pitäis kait pyytää siitä
kopio itselle pimeiden talvi-iltojen iloksi.
Jukka
Pekka Saarinen
wrote:
En. Nuo ovat levy-yhtiön normaaleja juoksevia kuluja jotka eivät liity
erityisesti mihinkään tiettyyn projektiin. Nämä kulut peitetään
kaikkien projektien yhteenlasketusta tuotosta. Vai lasketaanko siellä
kaikkiin projektibudjetteihin mukaan em. toiminnot, esim. koko vuoden
vuokra, yhä uudelleen ja uudelleen?
Markkinointia: demot jakeluun kaikille radioasemille (n. 200 asemaa -
kaikkein tehokkainta markkinointia, monet pienet paikallisradioasemat
pyytävät artistihaastattelujakin innokkaasti), pienet nettisivut
pystyyn ja tiedotteita faksataan lehdistölle. Ei maksa paljoa.
Pekka Saarinen
http://studio-on-the.net
Pertti Renko
> >Haluatko laskea uudestaan?
>
> En. Nuo ovat levy-yhtiön normaaleja juoksevia kuluja jotka eivät liity
> erityisesti mihinkään tiettyyn projektiin. Nämä kulut peitetään
> kaikkien projektien yhteenlasketusta tuotosta. Vai lasketaanko siellä
> kaikkiin projektibudjetteihin mukaan em. toiminnot, esim. koko vuoden
> vuokra, yhä uudelleen ja uudelleen?
Ei tietenkään. Mutta niihinkin on hankittava tulot. Näidenkin (kiinteiden
kustannusten) koko on usein suhteessa koko levy-yhtiön myynnin määrään.
Joskus budjetit onnistuvat ja joskus epäonnistuvat.
>
> Markkinointia: demot jakeluun kaikille radioasemille (n. 200 asemaa -
> kaikkein tehokkainta markkinointia, monet pienet paikallisradioasemat
> pyytävät artistihaastattelujakin innokkaasti), pienet nettisivut
> pystyyn ja tiedotteita faksataan lehdistölle. Ei maksa paljoa.
>
Mutta maksaa jotakin kuitenkin. Esimerkiksi paljonko maksaa jos artisti(t)
käyvät esimerkiksi "vain" 20:lla radioasemalla antamassa
artistihaastattelun? Jonkun pitäisi varmaan ylläpittäkin niitä nettisivuja.
Eipä sellaisilla nettisivuilla käydä missä mitään uutta ei ole eikä tule.
Kaikki pienetkin kuluerät tulisi ottaa huomioon. Usein näitä pieniä kulueriä
on lukumääräisesti eniten. Ja firman rahoistahan ne pitää maksaa, ei
yksittäisen työntekijän kukkarosta.
--
t.Pertza
Anssi Affe Ahonen
wrote:
>
>Sitä myydään jälleenmyyjille n. 80-90,- kappale, joten jokaisesta ulos
>lähteneestä levystä levy-yhtiö kuittaa n. 60,- puhdasta voittoa jolla
>maksetaan sitten palkat ja kulut. 1000 ulos lähtenyttä levyä (ei siis
>vielä kuluttajan ostamaa, vaan jälleenmyyjän!) tuo levy-yhtiön kassaan
>60000,-. Siis n. 200% tuotto pääomalle.
>
No huh huh!
Että siis tuhat CD:tä tuosta vaan taianomaisesti "lentää"
jälleenmyyjille? Tuolla määrällä pääseekin sitten suoraan suomen
singlelistan ykköseksi. Äkkiä sitten levy-yhtiötä perustamaan, jos se
noin helppoa on.
Ja markkinointihan on tunnetusti ilmaista....
Pekka Saarinen
wrote:
>On Sat, 05 Aug 2000 16:51:19 +0300, Pekka Saarinen <cont...@sci.fi>
>wrote:
>
>>
>>Sitä myydään jälleenmyyjille n. 80-90,- kappale, joten jokaisesta ulos
>>lähteneestä levystä levy-yhtiö kuittaa n. 60,- puhdasta voittoa jolla
>>maksetaan sitten palkat ja kulut. 1000 ulos lähtenyttä levyä (ei siis
>>vielä kuluttajan ostamaa, vaan jälleenmyyjän!) tuo levy-yhtiön kassaan
>>60000,-. Siis n. 200% tuotto pääomalle.
>>
>
>No huh huh!
>
>Että siis tuhat CD:tä tuosta vaan taianomaisesti "lentää"
>jälleenmyyjille? Tuolla määrällä pääseekin sitten suoraan suomen
>singlelistan ykköseksi. Äkkiä sitten levy-yhtiötä perustamaan, jos se
>noin helppoa on.
Levy-yhtiö ei saa siis edes tuhatta kappaletta levyjä myytyä?
Kuulostaa aika onnettomalta.
>Ja markkinointihan on tunnetusti ilmaista....
Eivätkö ne investoinnit siis riitä? Ensin kehitetään
tuotantokustannusrakenne jolla taiteilijan osuus on liki nolla sillä
perustellaan että ko. raha vaaditaan markkinointiin yms. taiteilijan
edun mukaiseen toimintaan eikä levyä myydä silti edes tuhatta
kappaletta? Aika sekoa toimintaa. Eikö voida olettaa että
levy-yhtiöllä on ammattitaitoa a) valita myyvät taitelijat talliinsa
ja b) myydä levyjä, siis osata alansa? Lottoako he pelaavat
projekteilla?
Huomattavan levy-yhtiöiden olemassaoloa puolustustavan kantasi vuoksi
kysyisin: olet siis töissä jossain levy-yhtiössä? Kerro siis
perustellusti miksi artistin kannattaa pyrkiä tekemään levytyssopimus
suomessa? Miksi ei omakustanteita omalla panoksella?
Pekka Saarinen
http://studio-on-the.net
Tommi Forsström
> Kuulostaa aika onnettomalta.
Paljonko oikein luulet niiden levyjen Suomessa myyvän? Yllättävän monen
kotimaisen artistin levymyynti lasketaan melkein sadoissa. Esim. kun
Kari Peitsamon 'Voodoo' -levy myi kaksituhatta luki siitä oikein
lehdessä. Yllättävän paljon näkyvillä olevien yhtyeiden (esim. The
Duplo!, Thee Ultra Bimboos...) viimeisimpien levyjen myynti on myös
pyörinyt "vain" sadoissa.
Ei se kuule niin helppoa ole. Lisäähän tähän yhtälöön artistit, jotka
tietoisesti kiertävät trendejä ja valtavirtaa, niin tuhannen levyn
myynti tuntuu jo aikamoiselta platinalevyltä...
Mikko Saari
> Ei se kuule niin helppoa ole. Lisäähän tähän yhtälöön artistit, jotka
> tietoisesti kiertävät trendejä ja valtavirtaa, niin tuhannen levyn
> myynti tuntuu jo aikamoiselta platinalevyltä...
Onko kyseessä suurikin liikesalaisuus vai voisitko valottaa esim. Echo Is
Your Loven "Sheets of Blank Fucking Paperin" myyntilukuja tähän mennessä?
--
Mikko Saari, http://www.melankolia.net
"A thousand dreams that would awake me, different colors made of tears"
More security - my PGP public key: http://www.melankolia.net/msaari.asc
Tommi Forsström
> > tietoisesti kiertävät trendejä ja valtavirtaa, niin tuhannen levyn
> > myynti tuntuu jo aikamoiselta platinalevyltä...
>
> Onko kyseessä suurikin liikesalaisuus vai voisitko valottaa esim. Echo Is
> Your Loven "Sheets of Blank Fucking Paperin" myyntilukuja tähän mennessä?
Tuhansia ja taas tuhansia. Joutuu hätistelemään innokkaimpia kepillä
kauemmas.
totuus: n. 300 suomessa. En tosin tiedä paljonko (siis numeroina) Kylie
Productions (levyn englantilainen julkaisija) on niitä myynyt. Tuskin
kuitenkaan listoille on noussut... Kyllä kuulemma kaupaksi käyvät.
Jukka
Tommi Forsström wrote in message <3993920E...@ifsociety.com>...
> Levy-yhtiö ei saa siis edes tuhatta kappaletta levyjä myytyä?
> Kuulostaa aika onnettomalta.
Paljonko oikein luulet niiden levyjen Suomessa myyvän? Yllättävän monen
kotimaisen artistin levymyynti lasketaan melkein sadoissa. Esim. kun
Kari Peitsamon 'Voodoo' -levy myi kaksituhatta luki siitä oikein
lehdessä. Yllättävän paljon näkyvillä olevien yhtyeiden (esim. The
Duplo!, Thee Ultra Bimboos...) viimeisimpien levyjen myynti on myös
pyörinyt "vain" sadoissa.
Ei se kuule niin helppoa ole. Lisäähän tähän yhtälöön artistit, jotka
tietoisesti kiertävät trendejä ja valtavirtaa, niin tuhannen levyn
myynti tuntuu jo aikamoiselta platinalevyltä...
Niinpä! Ja noilla myyntimäärillä artisti ei saa markkaakaan siitä levystä.
Jukka