1990-luvun merkittävimmät levyt
Matti Karjalainen
Luin äskettäin jostakin musiikkilehdestä (olisikohan ollut Soundi), että
1990-luvun merkittävimpinä levyinä historiaan tulevat jäämään
Radioheadin OK Computer ja Nirvanan Nevermind.
Olen jutellut aiheesta useammankin ystäväni kanssa, mutta
yksimielisyyteen viime vuosikymmenen tärkeimmistä / merkittävimmistä /
parhaista / tms. pitkäsoitoista emme ole päässeet. Mitä levyjä te
ottaisitte mukaan edustamaan viime vuosikymmentä edellämainittujen,
kieltämättä varsin merkittävien julkaisujen lisäksi? Vai
kelpuuttaisitteko kumpaakaan mukaan?
Itse ajattelin avata pelin ehdottamalla listalle kahta
itsestäänselvyyttä eli Oasiksen Definetely Maybea ja (What\'s The Story)
Morning Glorya.
t: Matti K.
--
Tämä viesti lähetettiin Fourtalk.net-palvelusta (http://fourtalk.net).
Simo Tappola
Nirvanaa yli kaiken. Itse heittäisin mukaan Pearl Jamin Tenin.
Simo
Matti Karjalainen wrote:
--
*-------------------------------------------------*
* Kuuntele -> http://www.mp3.com/lumous *
*-------------------------------------------------*
Esa Onttonen
>Itse ajattelin avata pelin ehdottamalla listalle kahta
>itsestäänselvyyttä eli Oasiksen Definetely Maybea ja (What\'s The Story)
>Morning Glorya.
Jatkaisin listaa seuraavilla levyillä:
Air: Moon Safari.
Beckin tuotanto (Odelay, Mutations & Midnite Vultures).
Björk: Debut ja Post.
Onhan hyviä levyjä tietysti muitakin, muita ainakin edellämainittuja
yhdistää melkoinen jäljittelijöiden joukko, joten ainakin "90-luvun
soundin" kannalta em. artistit ovat melko oleellisia..
********************************************************************
* Esa Onttonen * eont...@siba.fi * webusers.siba.fi/~eonttone *
* ------------> Fiasko Records www.fiaskorecords.com <------------ *
********************************************************************
Harri Tuomi
> Luin äskettäin jostakin musiikkilehdestä (olisikohan ollut Soundi),
> että 1990-luvun merkittävimpinä levyinä historiaan tulevat jäämään
> Radioheadin OK Computer ja Nirvanan Nevermind.
> Olen jutellut aiheesta useammankin ystäväni kanssa, mutta
> yksimielisyyteen viime vuosikymmenen tärkeimmistä /
> merkittävimmistä / parhaista / tms. pitkäsoitoista emme ole päässeet.
> Mitä levyjä te ottaisitte mukaan edustamaan viime vuosikymmentä
> edellämainittujen, kieltämättä varsin merkittävien julkaisujen
> lisäksi? Vai kelpuuttaisitteko kumpaakaan mukaan?
No, tässä jonkinlaista listaa mahdollisista _parhaista_ albumeista:
Type O Negative: October Rust
Rollins Band: Weight
Alanis Morissette: Jagged Little Pill
Kyuss: Welcome to Sky Valley
Depeche Mode: Violator
Jeff Buckley: Grace
...ja tokihan listalle kuuluu myös kotimaisia:
YUP: Toppatakkeja ja Toledon terästä
Sir Elwoodin Hiljaiset Värit: Varjoissa vapaan maailman
Laika And The Cosmonauts: C'mon Do The Laika
Kingston Wall: III - Tri-Logy
22-Pistepirkko: Big Lupu
> Itse ajattelin avata pelin ehdottamalla listalle kahta
> itsestäänselvyyttä eli Oasiksen Definetely Maybea ja (What\'s The
> Story) Morning Glorya.
Itse en noista Oasiksen levyistä ottaisi kuin sen paremman, eli
varmasti ehkä ensimmäisen.
Kaikkihan listaamistani levyistä eivät ole millään muotoa erikoisen
merkittäviä historiallisessa mittakaavassa, mutta noilla levyillä
voisin selvitä autiolla saarella ilman muita 90-lukulaisia levyjä.
Loppujen lopuksi 90-luvulla tehtiin paljon loistavia albumeja.
--
Harri Tuomi
Eija Alhomaa
Eija
Matti Karjalainen <matti...@hotmail.com> kirjoitti
viestissä:3b1f37...@fourtalk.net...
Mikko Iltanen
> kieltämättä varsin merkittävien julkaisujen lisäksi? Vai
> kelpuuttaisitteko kumpaakaan mukaan?
Sueraavien merkittävyydestä en osaa sanoa, mutta ne olivat omat
suosikkini 90-luvulla:
Kotimaa:
Absoluuttinen Nollapiste: Muovi antaa periksi
Ulkomaat:
R.E.M.: Automatic for the People
Mikko
> In article <3b1f37...@fourtalk.net>, Matti Karjalainen wrote:
>
> >Itse ajattelin avata pelin ehdottamalla listalle kahta
> >itsestäänselvyyttä eli Oasiksen Definetely Maybea ja (What\'s The Story)
> >Morning Glorya.
>
> Jatkaisin listaa seuraavilla levyillä:
>
> Air: Moon Safari.
> Beckin tuotanto (Odelay, Mutations & Midnite Vultures).
> Björk: Debut ja Post.
>
> Onhan hyviä levyjä tietysti muitakin, muita ainakin edellämainittuja
> yhdistää melkoinen jäljittelijöiden joukko, joten ainakin "90-luvun
> soundin" kannalta em. artistit ovat melko oleellisia..
Milla periaatteella muka esim. Oasiksen Definetely Maybea tai Beckin
Odelay tai Airin Moon Safarin on 90-luvun merkittavimpia levyja? Ehka
siksi, koska ovat niin trendikkaita tai median hehkuttamia. Yhtahyvin
esim. Mayhemin De Mysteriis Dom Sathanas tai Slayerin Seasons In The
Abyss tai Judas Priestin Painkiller ovat merkittavia 90-luvun levya. Niin
enhan mina voi aanestaa Mayhemia tai Slayeria tai Judas Priestia, koska
mennattaisin kasvoni, uskottavuuteni ja en olisi enaa niin trendikas ja
uskottava muiden mielesta...
Sama patee kaikkiin aaneentyksiin (musiikkilehdet ym...), jossa toimittjat
yhteistuumin valitsevat/aanestavat esim. 90-luvun parasta levya tai vuoden
levya. Yleensa trendikkaat ja median 'lemmikit' voittavat aanestyksen.
Tanakin vuonna varmasti vuoden vuodeksi levyksi on ehdolla R.E.M. uusin,
koska se trendikas, median lemmikki ja sita on 'helppo' aanestaa
menettamatta kasvoja/uskottavuutta. Aivan sama, vaikka Emperor tai Slayer
tekisivat kuinka merkittavan/hyvan levyn tahansa niin ei siita koskaan
voida valita vuoden levyksi, koska se ei ole trendikas/muodissa olevaa
musiikkia ja ei ole median lemikki. Valitsijathan menettaisivat
kasvonsa/uskottavuutensa. Suurin osa valitsijoista (toimittajista) onkin
ammattitaidottomia, asennevammaisia ja trendien vietavissa olevia ihmisia,
jotka pelkaavat mennettavansa kasvonsa ja uskottavuutensa, jos aanestavat
muutakuin sita pakollista helppoa trendi levya.
Mikael C Ahlfors
: Listalle kuuluu ehdottomasti Manic Street Preachersin The Holy Bible.
U2-Achtung Baby
mikael
Ruism{ki Juha-Heikki
Mikko <memisev.d...@delete.this.tpu.fi.invalid> wrote:
>Abyss tai Judas Priestin Painkiller ovat merkittavia 90-luvun levya. Niin
>enhan mina voi aanestaa Mayhemia tai Slayeria tai Judas Priestia, koska
>mennattaisin kasvoni, uskottavuuteni ja en olisi enaa niin trendikas ja
>uskottava muiden mielesta...
Menetit juuri kasvosi, uskottavuutesi ja trendikkyytesi. Lempiruokasi on
varmaan grillimakkara ketsupilla tai Rosson pitsa ja lempielokuvasi
Terminator 2.
Eikun vakavasti, miten kukaan voi ehdottaa Judas Priestiä vuosikymmenen
levyksi. Ainakin minulla vetää suupieliä korvia kohti.
Juha
Simo Tappola
> On 7 Jun 2001, Esa Onttonen wrote:
>
> > In article <3b1f37...@fourtalk.net>, Matti Karjalainen wrote:
> >
> > >Itse ajattelin avata pelin ehdottamalla listalle kahta
> > >itsestäänselvyyttä eli Oasiksen Definetely Maybea ja (What\'s The Story)
> > >Morning Glorya.
> >
> > Jatkaisin listaa seuraavilla levyillä:
> >
> > Air: Moon Safari.
> > Beckin tuotanto (Odelay, Mutations & Midnite Vultures).
> > Björk: Debut ja Post.
> >
> > Onhan hyviä levyjä tietysti muitakin, muita ainakin edellämainittuja
> > yhdistää melkoinen jäljittelijöiden joukko, joten ainakin "90-luvun
> > soundin" kannalta em. artistit ovat melko oleellisia..
>
> Milla periaatteella muka esim. Oasiksen Definetely Maybea tai Beckin
> Odelay tai Airin Moon Safarin on 90-luvun merkittavimpia levyja? Ehka
> siksi, koska ovat niin trendikkaita tai median hehkuttamia. Yhtahyvin
> esim. Mayhemin De Mysteriis Dom Sathanas tai Slayerin Seasons In The
> Abyss tai Judas Priestin Painkiller ovat merkittavia 90-luvun levya. Niin
> enhan mina voi aanestaa Mayhemia tai Slayeria tai Judas Priestia, koska
> mennattaisin kasvoni, uskottavuuteni ja en olisi enaa niin trendikas ja
> uskottava muiden mielesta...
Koeta nyt hyvä ihminen käsittää että "minun mielestäni hyvä levy" ei ole
olenkaan sama asia kuin "merkittävä levy". Itsekin sanoin aiemmin, etten voi
sietää Nirvanan Nevermindia, mutta se on silti eittämättä 90-luvun
merkittävimpiä levyjä. Mainitsemasi Emperor ja Slayer ym. kuolonorkesterit ovat
varmasti tehneet musiikkia, joka on merkittävää omassa diggailijapiirissään,
mutta ei sitä voi verrata vaikkapa Alanis Morrissetten Jagged Little Pill
-levyn merkittävyyteen - oli se mielestäsi kuinka paska ja "median lemmikki"
tahansa. Face it - suurin osa ns. suuresta yleisöstä ei ole ikinä kuullutkaan
noista örinäbändeistä, eivätkä ne näin ollen ole voineet vaikuttaa kovinkaan
merkittävään osaan musiikin kuluttajia.
Mikä siinä oikein on, että nämä synkistelijät eivät ikinä pysty näkemään oman
pienen maailmansa ulkopuolelle, vaan syyttävät hyvin myyvää musiikkia
"kaupalliseksi", "median lemmikiksi" tai "trendikkääksi"? Onko esim. sinulla
koskaan käynyt mielessä, ettei kovinkaan monia yksinkertaisesti kiinnosta
kuunnella "musiikkia" maailman tuhosta, Saatanasta, karitsoiden ja neitsyiden
uhraamisesta ynnä muista sellaisista jokaista ihmistä koskettavista aiheista?!?
Simo
Crescent
> Odelay tai Airin Moon Safarin on 90-luvun merkittavimpia levyja? Ehka
> siksi, koska ovat niin trendikkaita tai median hehkuttamia. Yhtahyvin
> esim. Mayhemin De Mysteriis Dom Sathanas tai Slayerin Seasons In The
> Abyss tai Judas Priestin Painkiller ovat merkittavia 90-luvun levya. Niin
> enhan mina voi aanestaa Mayhemia tai Slayeria tai Judas Priestia, koska
> mennattaisin kasvoni, uskottavuuteni ja en olisi enaa niin trendikas ja
> uskottava muiden mielesta...
>
> Sama patee kaikkiin aaneentyksiin (musiikkilehdet ym...), jossa toimittjat
> yhteistuumin valitsevat/aanestavat esim. 90-luvun parasta levya tai vuoden
> levya. Yleensa trendikkaat ja median 'lemmikit' voittavat aanestyksen.
> Tanakin vuonna varmasti vuoden vuodeksi levyksi on ehdolla R.E.M. uusin,
> koska se trendikas, median lemmikki ja sita on 'helppo' aanestaa
> menettamatta kasvoja/uskottavuutta. Aivan sama, vaikka Emperor tai Slayer
> tekisivat kuinka merkittavan/hyvan levyn tahansa niin ei siita koskaan
> voida valita vuoden levyksi, koska se ei ole trendikas/muodissa olevaa
> musiikkia ja ei ole median lemikki. Valitsijathan menettaisivat
> kasvonsa/uskottavuutensa. Suurin osa valitsijoista (toimittajista) onkin
> ammattitaidottomia, asennevammaisia ja trendien vietavissa olevia ihmisia,
> jotka pelkaavat mennettavansa kasvonsa ja uskottavuutensa, jos aanestavat
> muutakuin sita pakollista helppoa trendi levya.
Olet aikalailla oikeassa kyllä tuossa musiikin trendikkyydessä. En ymmärrä
miten pienestä Suomen maasta sikiää niin paljon pintaliitokansaa, jotka ostavat
MTV:llä soivia levyjä hyllyynsä pölyttymään vain sen vuoksi että kaikilla
muillakin on se levy ja on tosi coolia omistaa se. Siellä se levy sitten
homehtuu hyllyssä seuraavat kymmenen vuotta odottamassa sitä hetkeä, jolloin
levyn hittibiisi julkaistaan "Hittibuumi xxx:ssä" tai siitä tehdään joku
superhittiremix. Sitten on taas hienoa näyttää kavereille, että: "Meikäläisen
hyllystä löytyykin tää alkuperäinen levy".
Mielestäni 90-luvulta ei voida nimetä mitään bandiä tai levyä joka olisi
merkittävin, sillä nykyajan populaarimusiikkia hallistevat täysin kaikki
tähdenlennot, joita kukaan ei enää parin vuoden päästä "hittibiisistä" muista.
Olihan joku Oasis joskus todella suosittu bändi, mutta jos levy unohdetaan
pölyyntymään puolen vuoden kuuntelun jälkeen, ei sitä voi merkitykselliseksi
sanoa. Kuka enää edes muistaa jonkun Oasiksen muuta kuin lukiessaan seiskasta
Liamin ym. brittipoppareiden kahinoista ym. sekoiluista?
Nykyään jokaista bändiä, joka nousee jollekin "North European Dance Hit Super
Pepsi Max Chart" -listalle (joita löytyy paljon enemmän kuin tarpeeksi)
ylistetään maasta taivaaseen. Muutaman kuukauden päästä biisit on jo jäänyt
unohdukseen, mutta uusi levy-yhtiön söpö poika/tyttö nousee kuuluisuuteen. Siis
eihän se ole tyhmä kuka tekee, vaan kuka ostaa. Eihän sitä tarvitse kuin pari
vuotta lukea markkinointia niin eiköhän jonkun bändin levyjä saa myytyä jo ihan
mukavasti jos vaan on tarpeeksi rahaa takana.
Eri levyt varmasti ovat merkittäviä eri ihmisille, mutta mitään yleistä
merkittävää levyä ei varmastikaan ole yhtäkään. Tai jos minut saa joku jonkin
levyn osalta vakuuttuneeksi niin onneksi olkoon!
Kameli
semmoinen on ja jopa joskus erilainenkin. Musalehtien äänestykset
joutaisivat roskakoppaan, niissä hukkuu perspekti hyvinkin nopeasti.
Miten joku metallibändi voi semmoista voittaa, kun metallia kuuntelevia
on niukassa ja poppia kuuntelevia neljä kertaa enemmän? Kaikki
ammattivalitsijat ovat myös erittäin kehnoja, minkä näkee Suomen
euroviisu menestyksestä.
Mutta kun joku halusi tietää niin tässä lista. Kuten kaikki listat,
tämäkin edustaa vain ja ainoastaan omaa mielipidettäni:
Bal-Sagoth - Starfire Burning Upon the Ice-Veiled Throne of Ultima Thule
Bal-Sagoth - Battle Magic
Bal-Sagoth - The Power Cosmic
Symphony X - The Divine Wings of Tragedy
Carcass - Heartwork
At the Gates - Slaughter of the Soul
In Flames - The Jester Race
Meshuggah - Destroy Erase Improve
Nevermore - The Politics of Ecstasy
Dimmu Borgir - Enthrone Darkness Triumphant
Cradle of Filth - Vempire
Kameli
Mika Lehtonen
"Matti Karjalainen" <matti...@hotmail.com> wrote in message
news:3b1f37...@fourtalk.net...
> Hei!
>
> Luin äskettäin jostakin musiikkilehdestä (olisikohan ollut Soundi), että
> 1990-luvun merkittävimpinä levyinä historiaan tulevat jäämään
> Radioheadin OK Computer ja Nirvanan Nevermind.
Marillion: Afraid Of Sunlight
Jollei merkittävin, niin yksi aliarvostetuimmista 90 luvun levyistä...
t. Mika
Timo Happonen
>Air: Moon Safari.
>Beckin tuotanto (Odelay, Mutations & Midnite Vultures).
>Björk: Debut ja Post.
>
>Onhan hyviä levyjä tietysti muitakin, muita ainakin edellämainittuja
>yhdistää melkoinen jäljittelijöiden joukko, joten ainakin "90-luvun
>soundin" kannalta em. artistit ovat melko oleellisia..
Tuolla perusteella (ja muutenkin) voisi listalle laittaa Dream Theater:in
Images and wordsin, joka on musiikkityylinsä mukaan saanut todella paljon
jäljittelijöitä. Tuo oli oikeastaan ensimmäinen todella onnistunut
proge/heavy tyylinen levy ja myi jopa massoille toisin kuin useat sinänäsä
ihan hyvät saman skenen levyt.
--
Timo Happonen
Simo Tappola
> Tämä koko threadi roikkuu jokaisen musiikkimaun varassa, kaikilla kun
> semmoinen on ja jopa joskus erilainenkin. Musalehtien äänestykset
Tämä threadi roikkuu itse kunkin suhteellisuudentajussa ja sisälukutaidossa.
> joutaisivat roskakoppaan, niissä hukkuu perspekti hyvinkin nopeasti.
> Miten joku metallibändi voi semmoista voittaa, kun metallia kuuntelevia
> on niukassa ja poppia kuuntelevia neljä kertaa enemmän?
Nimen omaan. Ja kyse oli siis "1990-luvun merkittävimmistä levyistä". Kuinka
paksua rautalankaa tarvitset?
Kameli
---snip---
> Nimen omaan. Ja kyse oli siis "1990-luvun merkittävimmistä levyistä".
> Kuinka paksua rautalankaa tarvitset?
---snip---
Nyt kyllä pätkii. Ei niinkuin rekisteröidy. Viittitkö selittää mitä
tarkoitat?
Kameli
Esa Onttonen
In article <Pine.GSO.4.20.010607...@newton.tpu.fi>,
>Milla periaatteella muka esim. Oasiksen Definetely Maybea tai Beckin
>Odelay tai Airin Moon Safarin on 90-luvun merkittavimpia levyja? Ehka
>siksi, koska ovat niin trendikkaita tai median hehkuttamia.
Kuten jo edellä kirjoitin eli ne ovat vaikuttaneet huomattavan suuressa
määrin muiden artistien musiikkiin ja täten koko 90-luvun soundiin. Jos
kysymys olisi kuulunut mitkä ovat omat suosikkilevyni 90-luvulta, niin en
olisi valinnut esim. Airia tai Björkiä (Beckit kylläkin), vaan esim. Belle
& Sebastianin "If You're Feeling Sinister" tai jotain muuta. Mutta vaikka
kuinka henkilökohtaisesti pidänkin jostain bändistä enemmän kuin vaikka
jostain Airista, niin en silti menisi kiistämään kyseisen yhtyeen
vaikutusta...
Kari Koskinen
Amen. Lisäksi puollan myös jo täällä ehdotettua Radioheadin OK
Computeria.
-Kari-
Simo Tappola
Kameli wrote:
Lue alkuperäinen viesti <3b1f37...@fourtalk.net> ja mieti sen jälkeen,
täyttääkö mikään mainitsemistasi levyistä siinä määriteltyjä kriteerejä.
"Paras" ei ole synonyymi sanalle "merkittävin". Eikä varsinkaan "minun
mielestäni paras". Itse asiassa pitäisi ensin saada aikaan jonkinlainen
yhteisymmärrys siitä, mitä "merkittävin" tarkoittaa tässä yhteydessä. Ehkä
sen jälkeen olisi mahdollista keskustella järkevästi ilman "nää on musta
maailman parhaita levyjä"-posteja.
Marko Sormunen
>Mikä siinä oikein on, että nämä synkistelijät eivät ikinä pysty näkemään oman
>pienen maailmansa ulkopuolelle, vaan syyttävät hyvin myyvää musiikkia
>"kaupalliseksi", "median lemmikiksi" tai "trendikkääksi"? Onko esim. sinulla
>koskaan käynyt mielessä, ettei kovinkaan monia yksinkertaisesti kiinnosta
>kuunnella "musiikkia" maailman tuhosta, Saatanasta, karitsoiden ja neitsyiden
>uhraamisesta ynnä muista sellaisista jokaista ihmistä koskettavista aiheista?!?
>Simo
Koetapa Simo itse tajuta, että synkistelijät ovat kuunnelleet paljon
metallia leyviltä ja LISÄKSI muita kanavia pitkin tätä
mainstream-musiikkia. Esimerkiksi radiosta, MTV:ltä, kaupungilla
ohimennen, mainoksista etc. halusi tai ei. Niistä ei metallia kuule. Tämän
perusteella uskallan väittää että olen kuunnellut VARMASTI monipuolisemmin
musiikkia kuin sinä, jos kuuntelet pääasiallisesti mainstreamia.
Sitä paitsi, tuossahan juuri paljastat että et edes tiedä nykymetallista
mitään. "Karitsoiden ja neitsyiden uhraamisesta", huhuuhuuuu....
Kameli
kuitenkaan sen enempää kriteerejä selvitetty, löysin vain tämän:
"Mitä levyjä te ottaisitte mukaan edustamaan viime vuosikymmentä
edellämainittujen, kieltämättä varsin merkittävien julkaisujen lisäksi?
Vai kelpuuttaisitteko kumpaakaan mukaan?"
Olisi pitänyt lisätä ensimmäiseen mailiin, että genreittäin nämä pitää
luetella eikä kaikki samassa klimpissä.
En huomannut mainita, että kyllähän ne alkuperäisviestin lähettäjän
mainitsemat levyt ovat omassa genressään varmaan "kriteereiden"
mukaisia.
Huomaa kuitenkin että en _KERTAAKAAN_ sanonut että ne luettelemani levyt
ovat "minun mielestäni parhaita". Se lista tulee nähdä omien genreidensä
merkittävinä julkaisuna.
Kameli
Jukka Kuusisto
>Mitä levyjä te ottaisitte mukaan edustamaan viime vuosikymmentä
>edellämainittujen, kieltämättä varsin merkittävien julkaisujen lisäksi?
>Vai kelpuuttaisitteko kumpaakaan mukaan?
No, pannaan nyt tähän sitten oma listani, joka siis kertoo vain oman
mielipiteeni ja itseni kannalta merkittävimmät levyt (näkyvät olevan
1990-luvun alkupuolelta):
Metallica: Black Album (parhaat levyt toki 1980-luvulla)
Megadeth: Countdown to Extinction
Megadeth: Rust in Peace
Guns n' Roses: Use Your Illusion I ja II
Ozzy Osbourne: No More Tears
Therapy?: Troublegum
Paradise Lost: Draconian Times
Paradise Lost: Icon
22-Pistepirkko: Big Lupu
Kolmas Nainen: Elämän tarkoitus
Eppu Normaali: Studio Etana
CMX: Aura
CMX: Rautakantele
Threadin muista kirjoituksista päätellen nyt menetin kasvoni. Siksipä
voisin lisätä listaan vielä Judas Priestin Painkillerin :)
-Jukka
--
Jukka Kuusisto
K. Aalto
<rummun pärinää> Meshuggah: Destroy Erase Improve!
Perustelut: Oman skenen parissa runsaasti keskustelua herättänyt akti. Levy
on hyvin tuotettu, soundi/biisit/tyyli ennenkuulumattomia ja omaperäisiä.
Lisäksi metallikerroin särö*muna lähentelee ääretöntä ;-)
Metallimiehet ottakaa kantaa!
Kuisma
weelie
"Crescent" <ba...@cmoon.cjb.net> wrote in message
news:3B1F5FCB...@cmoon.cjb.net...
Mielestäni ei ole kummallista että suomesta löytyy paljon kuulijoita
"pintaliito"-musiikille. Sehän on aivan luonnollista että suurin osa
kansasta kuuntelee mitä suuren osan kansasta kuuluukin. Musiikilla on
sosiaalinen tarkoituksensa, joten luontevaa että suurin osa kuuntelee sitä
mikä yhdistää suurinta osaa.
Mutta mielestäni kummallista on että
suomesta löytyy niin pirun paljon hevin kuuntelijoita (,mikä jo tästä
threadistäkin kävi ilmi)!
Luontevaa taas lienee että kaikki ovat sitä mieltä, että itse kuuntelee (tai
"ymmärtää") laajalti eri tyyppistä musiikkia, ikään kuin se olisi jotenkin
älykästä ja suuresti kunnioitettavaa. Kysy keltä vaan, aina sama: musiikki
maku on laaja; argh! Kaikki haluaa kaikkien kunnioituksen.
Jos vuosikymmenen levyihin palataan, niin Nevermind ja OK computer kummatkin
varmaan kuuluisivat listalle. (Kummastakaa en erikoisemmin välitä toimhuom).
Ne ovat jollakin tavalla mullistaneet genreään ja suurta osaa
nuorisoa/poptoimittajia.
Ja luonnollista on myös että jos kysytään vuosikymmenen levyä, tarkoitetaan
mainstream-levyjä. Kun tässä ryhmässä puhutaan musiikista tarkoitetaan
popmusiikkia (laajassa merkityksessä), jossei tarkemmin mainita, eikö?
Muutenhan yhtä hyvin Carcass kuin Karl Böhmin Beethovenin 3. & 9.-levyt
voisivat kuulua listalle ja listan teko tai siitä keskustelu olisi aivan
mahdotonta. Tai jos nyt kirjoittaisin maidosta, kaikki ymmärtäisivät, etten
tarkoita soija-, eko-, iskukuumennettua-jne tai minkä tahansa nisäkkään
maitoa, vaan ihan tavallista lehmän maitoa.
joo en jorise enempiä
Weelie
Jukka/OH3NLP
Smashing Pumpkins:Mellon Collie and the Infinite Sadness
--Jukka
Jarno Laivola
: parhaista / tms. pitkäsoitoista emme ole päässeet. Mitä levyjä te
: ottaisitte mukaan edustamaan viime vuosikymmentä edellämainittujen,
: kieltämättä varsin merkittävien julkaisujen lisäksi? Vai
: kelpuuttaisitteko kumpaakaan mukaan?
Ensinnäkin kaikki konemusiikki on paskaa (vaatimaton mielipiteeni,
johon EI tarvitse nyt tarttua, sillä...), mutta siitä huolimatta
jokin kolahti Fatboy Slimin tuotannossa ja vieläpä ennen kuin minul-
le selvisi, että Norman Cook = FBS! Siis: jotain häneltä (mikä sen
läpimurtolevyn nimi olikaan?).
Suomalaisesta musiikkimaailmasta ehdokkaani on yhtä suurpiirteisesti
määritelty. Jotain Levy-yhtiöltä, joka on oikeasti saanut jotain
näkyvää aikaan levymarkkinoilla (hinnoittelupolitiikkaa yms.).
Tästä tallista listalle vaikkapa jotain Apulantaa (Ehjä?).
No niin, eiköhän ne kasvot sitten menneetkin jo tuossa.
--
t: Jarno
"Kids, just because I don't care doesn't mean I'm not listening!"
Homer J. Simpson
Tero Turtiainen
>Koeta nyt hyvä ihminen käsittää että "minun mielestäni hyvä levy" ei ole
>olenkaan sama asia kuin "merkittävä levy".
Alkuperäisessä viestissä luki näin:
"Mitä levyjä te ottaisitte mukaan edustamaan viime vuosikymmentä
edellämainittujen, kieltämättä varsin merkittävien julkaisujen lisäksi?
Vai kelpuuttaisitteko kumpaakaan mukaan?"
Eli tuossa selkeästi kysytään juuri "teidän mielestänne merkittäviä levyjä",
joten tästähän saadaan jälleen oiva väittely makuasioista, nimittäin
ainakaan minun mielestäni eivät kyllä mitkään Radioheadit, Oasikset sun muut
ole tehneet yhtään merkittävää levyä. :)
Nevermind sieltä merkittävien levyjen listalta voisikin kyllä löytyä.
Monster Magnet: Superjudge, YUP: Toppatakkeja ja Toledon terästä sieltä
ainakin löytyvät. Mutta nämä tuskin ovat trendi-tyypeille kelpaavat :)
--
<-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=n...@spam.com-=@X@=-...@spam.net-=-=-==-=-=-=-=-=-=-=-=-=->
< Tero Turtiainen | Yes Sir, may I lick your boots or do your Highness >
< turtiain at iki.fi | use dry cleaning? - Stone >
<-=-=-=-=- @ =-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=->
NOTE: When replying, make the obvious change to my email-address. spam@sucks
Joonatan Jääskeläinen
Ehdottomasti eräs merkittävimmistä 90-luvun levyistä on Guns ´n´ Rosesin Use
Your Illusion 2 (tai miksei jopa ykkönenkin)...
Toinen hyvin merkittävä voisi olla aivan hyvin vaikkapa juuri se
Nevermind....
Juha Hayashi
> Olen jutellut aiheesta useammankin ystäväni kanssa, mutta
> yksimielisyyteen viime vuosikymmenen tärkeimmistä / merkittävimmistä /
Tuolle listalle pitäisi mahtua se Kornin/slipknotin/limpb:n
(tai vastaavan) levy, joka löi ko. tyylin kaikkien tietoisuuteen.
Perusteena uuden tyylin lanseeraaminen sekä jonninmoinen (kait)
menestys. En osaa ehdoittaa mikä levy tuohon sopisi, kun en
kuuntele moista.
Samoilla perusteilla Nirvanan Nevermind, sekä kotimaisista
Trio Niskalaukauksen Hävetkää (siitä menestyksestä en tiedä, mutta
suomenkielistä heviä :)
Onhan 90-luvulla ilmestynyt paljon mainioita levyjä, mutta
nuo toivat minulle jotain uutta - eli merkityksellisiä vaikkeivat
kaikki kuulukkaan suosikkeihini.
Juha
Eskola
Prodigy: The Fat Of The Land
--
__ eskolaah[at]nic.fi || SKVFUQ @ http://www.eskolaah.org/skvfuq/ __
(Oo) "You've got 2 kill the noise. You've got 2 kill the pollution (oO)
'' of Satan, brother, gimme a hallelujah." - Limp Bizkit: Intro ''
Mikko
> Mikko wrote:
>
> > On 7 Jun 2001, Esa Onttonen wrote:
> >
> > > In article <3b1f37...@fourtalk.net>, Matti Karjalainen wrote:
> > >
> > > >Itse ajattelin avata pelin ehdottamalla listalle kahta
> > > >itsestäänselvyyttä eli Oasiksen Definetely Maybea ja (What\'s The Story)
> > > >Morning Glorya.
> > >
> > > Jatkaisin listaa seuraavilla levyillä:
> > >
> > > Air: Moon Safari.
> > > Beckin tuotanto (Odelay, Mutations & Midnite Vultures).
> > > Björk: Debut ja Post.
> > >
> > > Onhan hyviä levyjä tietysti muitakin, muita ainakin edellämainittuja
> > > yhdistää melkoinen jäljittelijöiden joukko, joten ainakin "90-luvun
> > > soundin" kannalta em. artistit ovat melko oleellisia..
> >
> > Milla periaatteella muka esim. Oasiksen Definetely Maybea tai Beckin
> > Odelay tai Airin Moon Safarin on 90-luvun merkittavimpia levyja? Ehka
> > siksi, koska ovat niin trendikkaita tai median hehkuttamia. Yhtahyvin
> > esim. Mayhemin De Mysteriis Dom Sathanas tai Slayerin Seasons In The
> > Abyss tai Judas Priestin Painkiller ovat merkittavia 90-luvun levya. Niin
> > enhan mina voi aanestaa Mayhemia tai Slayeria tai Judas Priestia, koska
> > mennattaisin kasvoni, uskottavuuteni ja en olisi enaa niin trendikas ja
> > uskottava muiden mielesta...
>
> merkittävimpiä levyjä. Mainitsemasi Emperor ja Slayer ym. kuolonorkesterit ovat
> varmasti tehneet musiikkia, joka on merkittävää omassa diggailijapiirissään,
> mutta ei sitä voi verrata vaikkapa Alanis Morrissetten Jagged Little Pill
> -levyn merkittävyyteen - oli se mielestäsi kuinka paska ja "median lemmikki"
> tahansa. Face it - suurin osa ns. suuresta yleisöstä ei ole ikinä kuullutkaan
> noista örinäbändeistä, eivätkä ne näin ollen ole voineet vaikuttaa kovinkaan
> merkittävään osaan musiikin kuluttajia.
Aivan hyvin voi verrata esim. Slayerin Seasons In The Abyss levya
mainitsemaasi Alanis Morrissetten levyyn. Slayer ei ole orinaa, jos saanen
korjata, mutta Emperor on. Juuri nama ihmiset jotka raskamaasta musiikista
vahiten tietavat leimaavat kaiken hevimusiikin orinaksi. Puhutaanhan
Morisstten levyn kohdalla aivan eriluokan promotiobudjeteista, kuin
Slayerin. Jagged Little Pill ei olisi ikina myynyt niin paljon ellei siita
mediassa oli 'ilmaiseksi' toitotettu. Vahan vaikea on ollut useiden
ihmisten edes kuulla Slayerin levya, kun sita ei ole mainostettu tai
soitettu tunti tolkulla radiossa tai televisiossa. Hyva, jos kerran on
aamuyosta video pyorinyt kaapelitelevisiosta tai kerran radiossa soinut.
Slayerin musiikki katsos sattuu olemaan sen verran epatrendikasta ja
epakaupallista, etta se ei sovi johonkin asenevammaiselle Music
Televisionille.
> Mikä siinä oikein on, että nämä synkistelijät eivät ikinä pysty näkemään oman
> pienen maailmansa ulkopuolelle, vaan syyttävät hyvin myyvää musiikkia
> "kaupalliseksi", "median lemmikiksi" tai "trendikkääksi"? Onko esim. sinulla
> koskaan käynyt mielessä, ettei kovinkaan monia yksinkertaisesti kiinnosta
> kuunnella "musiikkia" maailman tuhosta, Saatanasta, karitsoiden ja neitsyiden
> uhraamisesta ynnä muista sellaisista jokaista ihmistä koskettavista aiheista?!?
Minahan olen erittain avarakatseinen ihminen. Sattuu vain hairitsemaan
erittain paljon median asennevammaisuus raskaampaa musiikkia kohtaan. En
ikina voisi kuvitellakkaan syyttavani esim. Judas Priestin levya
Painkiller kaupalliseksi, jos se olisi myynyt miljoonia. Olisi vain
iloinen. Sopii lukea/kuunnella esim. Bruce Dickinsonin sanoituksia
levyilta Skunkworks ja Chemical Wedding. Edustaa sanoituksellisesti
ns. korkeampaa luokaa. Harvoimpa sellaiseen pystytaan edes
ns. 'paremassakaan musiikissa'.
Virnes
saa samat käsittämättömät väristykset aikaan teknisyydellään, soundeillaan,
polyrytmisyydellään. Bändi, joka teki hallitusta kaaoksesta käsitteen.
Muista "merkittävistä" levyistä mainittakoon:
Suzanne Vegan "Days of Open hand"(1990)... käsittämättömän hyvät ja
tasapainoiset akustiset soundit. Toiminut musiikillisena esukuvana monille
monille Mainstream poppareille.
Prodigy "Music for the Jilted Generation"(1994). Elektronisen
"tekno"musiikin (nimenomaan Big-Beatin) kaupallisen läpimurron
ruumillistuma. Vaikea meidän on/oli ehkä mieltää asiaa näin suomalaisesta
perspektiivistä :)
Fila Brazilia : Power Clown (1998). Funk, Dub, Soul, Jazz käsittämättömän
kauniissa paketissa. Pojat ovat vääntäneet koko 90- luvun kansalaisten
paremmin hissimusiikkina tuntemaa elektro-fuusiota, jonka potentiaalisuutta
mediassa käyttävät "vain" mainostoimistot (Hassua, heh) ja muotimaailman
suurnimet (esim. Boss). Suuret tuottajat Jazzanovan Kretschmann, K&D ym. 90-
luvun Trip-Hop gurut myöntävät avoimesti, että Filan fuusio, joka oikeastaan
nyt elää kukoistustaan ja on kuultavisaa myös muissa musiikki-genreissä
hlvtti Safri-Duon uudella albumilla) on luonut pohjaa Todella rikkaalle
musiikkilajien- ja kulttuurien yhdistelemiselle.
--
Mikko Virnes
mikko...@hotmail.com
"K. Aalto" <kuisma...@talentcode.com> wrote in message
news:3B1F7379...@talentcode.com...
Mikko
Varmaan ihmiset kuuntelisivat muuta, kuin maitsemaasi
"pintaliito"-musiikkia, jos he edes tietaisivat, etta muutakin on
olemassa. Vaikeaa se on, kun radio&televisio tuuppaa tunnista toiseen
samoja tyhjanpaivaisia kappaleita ja lehdetkin ovat taynna sita mika myy
miljoonia. Pitaa olla erittain aktiivinen ja valtavan oma-aloitteinen, jos
haluaa kuunnella/loytaa muuta, kuin mita radio&televisio tuuppaa
ulos. Minakin olen kaannyttanyt monia ihmisia huohaamaan, etta valtamedian
ulkopuolellakin on musiikkia. Eraan ystavani olen saanut innostumaan
1900-luvun nykymusiikkista. Toisen taas John Cagen musiikista ja eraan
Edward Vesalan modernista jazz-musiikista... Eras henkilo sai minut
innostumaan Marc Andre Hamelinin pianomusiikista, Tangerine Dreamista,
Edgar Varesen savellyksista, Erik Satien pienomusiikista ja Rushista.
> Mutta mielestäni kummallista on että
> suomesta löytyy niin pirun paljon hevin kuuntelijoita (,mikä jo tästä
> threadistäkin kävi ilmi)!
Enemman niita suhteutettuna vakimaaraan on esim. Kreikassa. Kylma
ilmasto ja ankarat olot kai ruokkivat kuuntelemaan raskasta musiikkia.
Lapissa kai on eniten vakimaaraan nahden raskaimman musiikin
kuuntelijoita. Niin ainakin on aina sanottu.
> Luontevaa taas lienee että kaikki ovat sitä mieltä, että itse kuuntelee (tai
> "ymmärtää") laajalti eri tyyppistä musiikkia, ikään kuin se olisi jotenkin
> älykästä ja suuresti kunnioitettavaa. Kysy keltä vaan, aina sama: musiikki
> maku on laaja; argh! Kaikki haluaa kaikkien kunnioituksen.
Jokaisessa genressa on musiikillisesti hyvin rajoittuneita ihmisia.
Myonnan itse olevani tietylla tapaa hyvin rajoittunut --> en voi sietaa
tiettya musiikkia.
> Ja luonnollista on myös että jos kysytään vuosikymmenen levyä, tarkoitetaan
> mainstream-levyjä. Kun tässä ryhmässä puhutaan musiikista tarkoitetaan
> popmusiikkia (laajassa merkityksessä), jossei tarkemmin mainita, eikö?
> Muutenhan yhtä hyvin Carcass kuin Karl Böhmin Beethovenin 3. & 9.-levyt
> voisivat kuulua listalle ja listan teko tai siitä keskustelu olisi aivan
> mahdotonta. Tai jos nyt kirjoittaisin maidosta, kaikki ymmärtäisivät, etten
> tarkoita soija-, eko-, iskukuumennettua-jne tai minkä tahansa nisäkkään
> maitoa, vaan ihan tavallista lehmän maitoa.
Alkuperainen pointti oli se, miksi ihmeessa pitaa syrjia raskaamman
musiikin levyja, kun vuoden tai vuosikymmenen levyja valitaan. AKT & MTV
taas palkitsee vuoden levyn niin ei se voi esim. Slayerin uusiin. Sehan
olisi taysin mahdoton ajatus. Siinahan AKT & MTV menettaisivat kasvonsa,
maineensa ja uskottavuutensa. Levyt pitaisi pistaa ensin tasapuolisesti
samalle viivalle ja katsoa vasta sitten. Tottakai esim. R.E.M. uusin levy
vaikuttaa helpommin massoihin --> eihan se vaadi mitaan
oma-aloitteisuutta, koska MTV&radio soittaa sita tunnista toiseen.
Esim. Slayerin kohdalla pitaa olla erittain aktiivinen kuullakseen edes
levya tai edes nahdakseen levyn kannen.
Niin Slayer ei ole suosikki yhtyeeni, vaikka onkin julkaissut mielestani
kaksi erittain merkittavaa levya.
Pekka Kauppila
>
> Luin äskettäin jostakin musiikkilehdestä (olisikohan ollut Soundi), että
> 1990-luvun merkittävimpinä levyinä historiaan tulevat jäämään
> Radioheadin OK Computer ja Nirvanan Nevermind.
Pitänee valita pari pinnalle noussutta uutta merkittävää tyylisuuntaa ja
niiden edustajat. Pearl Jamin Ten nousee mieleen, kuten nuo kaksi jo
mainittua, ne edustaa kaikki vanhan kunnon rokki/poppimusan uusia erilaisia
tyylisuuntia parhaimmillaan.
Tekno koki eräänlaisen läpimurron 90-luvulla, mutta taitaa se tyylisuunta
pyöriä enemmän sinkkujen mukana. Joku Insomnia tai Higher State of
Consicuousness tms. tulisi mieleen yksittäisinä biiseinä, mutta ne jotka on
enemmän aidon teknon ystäviä varmaan osaisi sanoa pari kokonaista levyäkin?
Rappia en tunne, mutta sekin on noussut globaaliseen megasuosioon rodusta
riippumatta eli varmasti löytyy merkittäviä levyjä?
Joidenkin jo esille tuoma metalli on kuitenkin enemmän 80-luvun juttuja
ilmiönä ajatellen joten - vaikka loistolevyjä on ilmestynyt - sitä ei voida
laskea. Joku Slayerin Seasons in the Abyss on tietysti merkittävä levy mutta
ei tuonut mitään mullistavaa ja uutta. Radikaalisti uudet metallin
tyylisuunnat taas on aika marginaali-ilmiöitä nykyään.
Väittäisinpä että merkittävimmät 90's levyt 20 vuoden päästä mietittynä
tulee olemaan teknoa tahi räppiä.
-pekka
Jussi-Pekka Huhtamäki
>ottaisitte mukaan edustamaan viime vuosikymmentä edellämainittujen,
>kieltämättä varsin merkittävien julkaisujen lisäksi? Vai
>kelpuuttaisitteko kumpaakaan mukaan?
Koska kukaan ei ole rapin puolelta mitään maininnut, minäpä avaan sen
pään parilla merkkiteoksella:
Public Enemy - Fear Of A Black Planet (1990)
Tämä levy kiteyttää Public Enemyn perusolemuksen parhaiten.
Public Enemy avasi rapille aivan uusia uria, ennen Public Enemyä
rap-aktit eivät juurikaan keikkailleet USA:n ulkopuolella. Public Enemy
teki yhteistyötä Anthrax:n kanssa yhdistäen rapin ja metallin vuonna 1991.
Public Enemy sai aikaan "black power"-ilmiön yhdysvalloissa 80- ja
90-lukujen taittessa, joka väritti rap-maailmaa koko 90-luvun.
Uskomattoman monet nykyiset artistit/bändit, niin rap- kuin muistakin
genreistä, mainitsevat esikuvakseen Public Enemyn.
A Tribe Called Quest - Low End Theory (1991)
Tribe Called Quest yhdisteli tällä levyllä jazzia ja rappia niin
onnistuneesti, että he saivat monia seuraajia ja olivat perustamassa
uutta rapin alalajia. ATCQ tasapainotti 90-luvun alkupuolen
gangstavoittoista rap-maailmaa tarjoamalla pehmeämpiä grooveja ja omaa
sanomaansa. Vaikutteita ovat imeneet useat nykyisistä ns. tiedostavista
rap-ryhmistä: mainittakoon vaikkapa The Roots, Talib Kweli, Mos Def ja
Jurassic 5.
--
Jussi-Pekka Huhtamäki
jphuh @ ee (dot) oulu (dot) fi
Tero Hakuli
Mikko wrote:
[ ... Tarinaa musiikin ja MTV:n kaupallisuudesta ... ]
> olisi taysin mahdoton ajatus. Siinahan AKT & MTV menettaisivat kasvonsa,
> maineensa ja uskottavuutensa. Levyt pitaisi pistaa ensin tasapuolisesti
> samalle viivalle ja katsoa vasta sitten. Tottakai esim. R.E.M. uusin levy
> vaikuttaa helpommin massoihin --> eihan se vaadi mitaan
> oma-aloitteisuutta, koska MTV&radio soittaa sita tunnista toiseen.
> Esim. Slayerin kohdalla pitaa olla erittain aktiivinen kuullakseen edes
> levya tai edes nahdakseen levyn kannen.
Olen kyllä täysin yhtä mieltä siitä, että MTV soittaa musiikkia
pelkästään omasta kaupallisesta näkökulmastaan, mutta sitä en
allekirjoita, että R.E.M. tekisi kaikkiin massoihin vetoaa
taustamuzakkia. Ok. Tiedän, että MTV soittaa aika ajoin Shiny happy
peoplea ja Losing my religionia, mutta nuo biisit ovat Out of timelta,
joka julkaistiin muistaakseni vuonna 1991. Kuinka usein näet MTV:llä
videoita esim. Monsterilta tai New adventures in HI-FI:ta? Et uskoakseni
kovin usein.
R.E.M. on ainakin omasta mielestäni yksi tämän hetken hienoimmista
bändeistä, jotka eivät ole tunkeneet itseään ärsyttävään MTV-muottiin.
Itse näen R.E.M.in ja esim. Radioheadin aika lailla sielunveljinä, jotka
kulkevat musiikissaan omia polkujaan välittämättä liiemmin sen hetken
trendeistä. En kiistä sitä, etteivätkö he käyttäisi aina silloin tällöin
trendikkäitä elementtejä musiikissaan, mutta mitä siitä...
Ja sitten otsikon esittämään aiheeseen. Näkisin Nirvanan ja Radioheadin
lisäksi ehkä 1990-luvun merkittävimmiksi levyiksi sen kummemmin
perustelematta seuraavat levyt :
- Red Hot Chili Pepper : Blood Sugar Sex magic
- U2 : Achtung Baby
- Massive Attack : Blue Lines
- Tricky : Maxinquaye
- Metallica : Metallica
t. Terp
Marko Järvelä
"Matti Karjalainen" <matti...@hotmail.com> kirjoitti viestissä
news:3b1f37...@fourtalk.net...
> Hei!
>
> Luin äskettäin jostakin musiikkilehdestä (olisikohan ollut Soundi), että
> 1990-luvun merkittävimpinä levyinä historiaan tulevat jäämään
> Radioheadin OK Computer ja Nirvanan Nevermind.
>
> Olen jutellut aiheesta useammankin ystäväni kanssa, mutta
> yksimielisyyteen viime vuosikymmenen tärkeimmistä / merkittävimmistä /
> parhaista / tms. pitkäsoitoista emme ole päässeet. Mitä levyjä te
> ottaisitte mukaan edustamaan viime vuosikymmentä edellämainittujen,
> kieltämättä varsin merkittävien julkaisujen lisäksi? Vai
> kelpuuttaisitteko kumpaakaan mukaan?
>
> Itse ajattelin avata pelin ehdottamalla listalle kahta
> itsestäänselvyyttä eli Oasiksen Definetely Maybea ja (What\'s The Story)
> Morning Glorya.
>
> t: Matti K.
>
> --
> Tämä viesti lähetettiin Fourtalk.net-palvelusta (http://fourtalk.net).
>
Mikko Vilenius
"Jussi-Pekka Huhtamäki" <juhuhtam@student..oulu..fi> wrote in message
news:slrn9hvb0s.u...@paju.oulu.fi...
> >Mitä levyjä te
> >ottaisitte mukaan edustamaan viime vuosikymmentä edellämainittujen,
> >kieltämättä varsin merkittävien julkaisujen lisäksi? Vai
> >kelpuuttaisitteko kumpaakaan mukaan?
>
> Koska kukaan ei ole rapin puolelta mitään maininnut, minäpä avaan sen
> pään parilla merkkiteoksella:
>
> Public Enemy - Fear Of A Black Planet (1990)
>
Vallan merkittäviä levyjä molemmat todellakin.
Ja kyllähän 90-luvulta löytyy muitakin merkittäviä levyjä (mulle parhaiten
kyllä kolahtaa juuri 92-94 vuonna tehdyt levyt:
Organized Konfusion - s/t (1991) ja Stress, The Extinction Agenda (1993)
Kaksi ehkä hieman vähemmäntunnettua levyä, mutta porukan jäsenet Pharoahe
Monch ja Prince Po olivat melkoisia innovaatoreita "polyrytmisemmässä"
riimittelyssä.
Nas - Illmatic (1994)
Melkoinen merkkipaalu koko rapin historiassa.
Outkast - Southernplayalisticadilacmuzik (1994)
Outkast oli edelläkävijöitä "dirty south" soundissa. Jos tämä eka nyt ei ole
aivan sitä ihteään puhtaimmillaan vielä, niin varsin mainitsemisen arvoinen
levy.
Company Flow - Funcrusher Plus (1997)
Tarjoili melkoisen uutta äänimaailmaa hiphopiin.
Siinä pari lisää. tietysti mukana voisi olla vielä Black Moon (Enta Da
Stage), Gang Starr (Hard to Earn), Mobb Deep (Infamous), Roots (Organix),
Dr. Dre (Chronic)....... mutta jätetään loput jollekin muulle :)
--
Mikko Vilenius - co-admin:
http://www.hiphop-directory.com
"If you're blessed with a talent utilize it to the fullest,
be true to yourself and stay humble" -Gift of Gab
Huhtiniemi Henri
: Tuolle listalle pitäisi mahtua se Kornin/slipknotin/limpb:n
: (tai vastaavan) levy, joka löi ko. tyylin kaikkien tietoisuuteen.
: Perusteena uuden tyylin lanseeraaminen sekä jonninmoinen (kait)
: menestys. En osaa ehdoittaa mikä levy tuohon sopisi, kun en
uudella tyylillä tarkoitettaneen rockin ja rapin naittamista keskenään..?
siinä tapauksessa ehdotan mitä tahansa run-dmc -julkaisua 80-luvulta ;)
henkka
Mikko Vilenius
> : (tai vastaavan) levy, joka löi ko. tyylin kaikkien tietoisuuteen.
> : Perusteena uuden tyylin lanseeraaminen sekä jonninmoinen (kait)
> : menestys. En osaa ehdoittaa mikä levy tuohon sopisi, kun en
>
> uudella tyylillä tarkoitettaneen rockin ja rapin naittamista keskenään..?
> siinä tapauksessa ehdotan mitä tahansa run-dmc -julkaisua 80-luvulta ;)
Kumpihan muuten tuli ensin ulos Beastie Boysin Licensed to Ill vai Run-DMC:n
Raising Hell? Molemmat on ilmestynyt vuonna '86, mutta mulla ois hämärä
muistikuva, että Licensed ois tullut ulos aikasemmin..
Timo Suomela
>
> A Tribe Called Quest - Low End Theory (1991)
>
> Tribe Called Quest yhdisteli tällä levyllä jazzia ja rappia niin
> onnistuneesti, että he saivat monia seuraajia ja olivat perustamassa
> uutta rapin alalajia. ATCQ tasapainotti 90-luvun alkupuolen
> gangstavoittoista rap-maailmaa tarjoamalla pehmeämpiä grooveja ja omaa
> sanomaansa. Vaikutteita ovat imeneet useat nykyisistä ns. tiedostavista
> rap-ryhmistä: mainittakoon vaikkapa The Roots, Talib Kweli, Mos Def ja
> Jurassic 5.
>
Tästä olen aivan samaa mieltä - ei tosin Suomessa taida mainituilla
bändeillä olla kovin paljoa kuuntelijoita. Joka tapauksessa yksi
merkittävä levy vielä on mielestäni Beastie Boyssien Check Your Head
('92), jonka monipuolisuudelle ei monikaan levy vedä vertoja. Ja joku
vielä sanoo, etteivät räppärit ole "oikeita" muusikoita!
Timo Suomela
http://www.dlc.fi/~suomelat
Janne Ojaniemi
> yksimielisyyteen viime vuosikymmenen tärkeimmistä / merkittävimmistä /
> ottaisitte mukaan edustamaan viime vuosikymmentä edellämainittujen,
> kieltämättä varsin merkittävien julkaisujen lisäksi? Vai
> kelpuuttaisitteko kumpaakaan mukaan?
Enigma: The Cross of Changes (ja/tai miksei myös MCMXC a.D.)
Apollo440: Electro Glide in Blue
TBone
Mikko <memisev.d...@delete.this.tpu.fi.invalid> kirjoitti
viestissä:Pine.GSO.4.20.010607...@newton.tpu.fi...
> Tanakin vuonna varmasti vuoden vuodeksi levyksi on ehdolla R.E.M. uusin,
> koska se trendikas, median lemmikki ja sita on 'helppo' aanestaa
> menettamatta kasvoja/uskottavuutta.
Niin kaiken lisäksi toistaiseksi vuosituhannen paras levy ...
Ja siihen 1990-luvun kysymykseen:
Nevermind ei ole huono ehdotus,
sen lisäksi omia suosikkejani ovat R.E.M.:n Automatic For The People ja
liian vähälle huomiolle jäänyt New Adventures In Hi-Fi ...
TBone
TBone
Mikko <memisev.d...@delete.this.tpu.fi.invalid> kirjoitti
viestissä:Pine.GSO.4.20.010607...@newton.tpu.fi...
> musiikin levyja, kun vuoden tai vuosikymmenen levyja valitaan. AKT & MTV
> taas palkitsee vuoden levyn niin ei se voi esim. Slayerin uusiin. Sehan
> olisi taysin mahdoton ajatus. Siinahan AKT & MTV menettaisivat kasvonsa,
> maineensa ja uskottavuutensa. Levyt pitaisi pistaa ensin tasapuolisesti
> samalle viivalle ja katsoa vasta sitten. Tottakai esim. R.E.M. uusin levy
> vaikuttaa helpommin massoihin --> eihan se vaadi mitaan
> oma-aloitteisuutta, koska MTV&radio soittaa sita tunnista toiseen.
> Esim. Slayerin kohdalla pitaa olla erittain aktiivinen kuullakseen edes
> levya tai edes nahdakseen levyn kannen.
>
Mielenkiintoinen väite että R.E.M. on massojen musiikkia tai se tekisi siitä
"huonompaa". Ehkä Reveal mahdollisesti tullaankin valitsemaan vuoden levyksi
siksi koska se on hyvä? Ja vaikuttanut "massoihin" jo vuodesta 1980 ... :)
Sinänsä se mitä Slayeristä puhut pitää paikkaansa ... eriasia on sitten jos
joskus sitä kuulisin - haluaisinko tehdä sen uudelleen.
TBone
http://move.to/rem
PS: Tangerine Dream ei taatusti ole tehnyt 1990-luvulla yhtään merkittävää
levyä, mutta muutaman melkoisen merkittävän 1970-levyn kyllä!
Tomi Rautio
"Matti Karjalainen" <matti...@hotmail.com> kirjoitti viestissä
news:3b1f37...@fourtalk.net...
> Hei!
>
> Luin äskettäin jostakin musiikkilehdestä (olisikohan ollut Soundi), että
> 1990-luvun merkittävimpinä levyinä historiaan tulevat jäämään
> Radioheadin OK Computer ja Nirvanan Nevermind.
>
> Olen jutellut aiheesta useammankin ystäväni kanssa, mutta
> yksimielisyyteen viime vuosikymmenen tärkeimmistä / merkittävimmistä /
> parhaista / tms. pitkäsoitoista emme ole päässeet. Mitä levyjä te
> ottaisitte mukaan edustamaan viime vuosikymmentä edellämainittujen,
> kieltämättä varsin merkittävien julkaisujen lisäksi? Vai
> kelpuuttaisitteko kumpaakaan mukaan?
>
Tero Karvinen
A Tribe Called Quest: Low End Theory
Gang Starr: Daily Operation
Jamiroquai: Emergency on Planet Earth
Massive Attack: Blue Lines
Protection
The Orb: The Orb's Adventures Beyond The Ultraworld
U.F.Orb
Aphex Twin: Selected Ambient Works 1985-1992
Selected Ambient Works II
The KLF: White Room
Future Sound Of London: Lifeforms
Blur: Parklife
The Great Escape
Björk: Debut
Post
The Cardigans: Carnival
First Band on the Moon
Depeche Mode: Violator
Songs of Faith and Devotion
Noi siis omasta levyhyllystä, ja hyvin pikaisesti ulkomuistista. Joukosta
puuttuu vielä vaikka mitä, mm. se Verven levy jonka nimi ei jumalauta
tule päähän vaikka itkis (no se missä on Bittersweet Symphony ja Drugs Don't
Work) ja Pearl Jamin eka jonka nimelle kävi samoin, plus sit kaikki
kotimaiset. Joista pitää tietty mainita Ismon Kun Suomi putos puusta ja
Jäätyneitä lauluja.
--
-tero
*vapauta mielesi ja aloita lento*
Anssi P
Dream Theater: Images & Words on merkittävin, Marillionin Brave myös loistava.
Muuta hyvää progea 90-luvulla ei kai tehtykään?
--
Anssi Purola
anssi....@pp.inet.fi
Tero Karvinen
: Matti Karjalainen wrote:
:> Olen jutellut aiheesta useammankin ystäväni kanssa, mutta
:> yksimielisyyteen viime vuosikymmenen tärkeimmistä / merkittävimmistä /
: Tuolle listalle pitäisi mahtua se Kornin/slipknotin/limpb:n
: (tai vastaavan) levy, joka löi ko. tyylin kaikkien tietoisuuteen.
: Perusteena uuden tyylin lanseeraaminen sekä jonninmoinen (kait)
: menestys. En osaa ehdoittaa mikä levy tuohon sopisi, kun en
: kuuntele moista.
Koko juttuhan (rapin ja hevin yhdistäminen) juontaa juurensa jo, jos ei nyt
ihan jo Bronxiin missä Grandmaster Flash sun muut veivasivat Led
Zeppeliniltä lainattuja biittejä, niin viimeistään Run DMC:n ja Aerosmithin
legendaariseen Walk This Wayhin (1986). Ja pian sen jälkeen tulikin jo
Beastie Boysin eka levy, jossa Kerry King kävi soittamassa skebaa, ja sitten
vielä Public Enemyn ja Anthraxin Bring The Noise. Ehkä kaikkein laajin
kollaboraatio oli Judgement Day-leffan soundtrackit joissa oli aika liuta
kaiken maailman hevi- ja rap-äijiä vääntämässä ties mitä. Ja tämä kaikki
vuosia ennen nykyistä nu-metal-buumia.
Korn sun muut ovat, sori vaan teinit, vain pahaisia jäljitelmiä. Mutta
minkäs niille mahtaa, 500 miljardia kärpästä kun ei voi olla väärässä.
Tero Karvinen
: Ainakin seuraavat:
Niin siis, tää lista (vaikka olikin koottu omasta levyhyllystä) ainakin
YRITTI olla jossain suhteessa objektiivinen - kyseiset levyt kun ovat
jokainen genrensä suuria merkkipaaluja, ja ovat tuoneet sekä omaan genreensä
että koko musiikkimaailmaan paljon uusia juttuja joista monet jälkeepäin
tulleet on ottanu paljon oppia - mm. ennen KLF:n White Roomia käsite
"tanssimusiikki-lp" oli kutakuinkin olematon, sitä ennen koko musiikkityyli
oli käytännössä rakentunut pelkästään maksisingleille. Muutenkin, pari
merkittävää puutetta oli, mm. Prodigyn Music for the Jilted Generationin
puuttuminen. Totta kyllä että äijien Charlie ehti tappaa raven jo -91 kun
siitä tuli eka teknobiisi joka nousi brittien sinkkuykköseksi, mutta vasta
MFTJG räjäytti pankin noin koko kansan kattavalla tasolla.
Niin ja sen verran pitää vielä kinastella että niin hyvä kuin Public Enemyn
Fear of a Black Planet onkin, niin se ei yllä lähellekkään jätkien edellisen
levyn (It Takes a Nation of Millions to Hold Us Back) saavutuksia. Kaikki
ne jutut mitä ihmiset tässäkin threadissa laitto Fear of a Black Planetin
ansioiks, oli jo olemassa It takes...-levyllä. Sääli vaan että kun It Takes...
ilmesty jo 1989 niin sitä ei voi laskea listaan.
Joo, ja listaan kuuluu ehdottomasti Damn The Bandin ainoaksi jäänyt levy
vuodelta, ööh, jotain -92 tai -93. Siinä meillä on ensimmäinen vakavasti
otettava suomalainen rap-levy.
Risto T Paalanen
>
> Dream Theater: Images & Words on merkittävin, Marillionin Brave myös
> loistava. Muuta hyvää progea 90-luvulla ei kai tehtykään?
Jaa?
Ikuisuuskysymys siitä, mikä on progea ja mikä ei menee tietysti pahasti
semantiikaan puolelle, mutta kokeillaanpa. Tässä muutamia genren kannalta
kohtuullisen merkittäviä teoksia, perinteisestä progen määritelmästä
etääntyvässä järjestyksessä:
- Höyry-Kone: Hyönteisiä voi rakastaa
- Thinking Plague: In Extremis
- King Crimson: THRAK
- Doctor Nerve: Skin
- Radiohead: OK Computer
- Thought Industry: Mods Carve the Pig
- Tortoise: Millions now living will never die
- Godspeed You Black Emperor!: f#a#(infinity)
-Ripa
---
Saattaen vaihdettava.
Erno Palonheimo
> Dream Theater: Images & Words on merkittävin, Marillionin Brave myös
> loistava. Muuta hyvää progea 90-luvulla ei kai tehtykään?
Mitenkähän esim. Kingston Wall pitäisi luokitella? Lieköhän tuo
sitten progea vai mitä, mutta mitään vastaavaa en ole juuri kuullut.
--
Erno Palonheimo, e...@cc.hut.fi, http://www.hut.fi/~esp/, +358 50 560 4765
Every day is a bad hair day for me - http://www.hut.fi/~esp/laiva.jpg
Julius Lehtonen
> Mitenkähän esim. Kingston Wall pitäisi luokitella? Lieköhän tuo
> sitten progea vai mitä, mutta mitään vastaavaa en ole juuri kuullut.
Ehkä sanoisin ennemmin psykedeelistä rockia. Todellakin 90-luvun
vaikuttajia.
Julius Lehtonen
> Dream Theater: Images & Words on merkittävin, Marillionin Brave myös loistava.
> Muuta hyvää progea 90-luvulla ei kai tehtykään?
Varmaan vitsi tämä.
90-luvun progelevyjen eliittiin voi kyllä lukea kaikki King Crimson
-julkaisut, Höyry-Kone -julkaisut sekä paljon muita. Varsinkin
suomesta ja unkarista on tullut paljon hyvää progemaailmaan 90-luvulla.
After Crying rok.
Mikko
> Tekno koki eräänlaisen läpimurron 90-luvulla, mutta taitaa se tyylisuunta
> pyöriä enemmän sinkkujen mukana. Joku Insomnia tai Higher State of
> Consicuousness tms. tulisi mieleen yksittäisinä biiseinä, mutta ne jotka on
> enemmän aidon teknon ystäviä varmaan osaisi sanoa pari kokonaista levyäkin?
Eikos Tekno keksitty joskus 80-luvulla???? Varmaan ikima ei olla julkaistu
yhtaan todella merkittavaa tekno levya. Yleensa levylla on ne pari hyvaa
kappaletta ja loppu onkin taytetta. Tekno, kuten muukin tanssittavampi
konemusiikki toimii parhaiten juuri singelejen muodossa. Harva tekno
artisti on kyennyt tekemaan levyllisen omaperaista musiikkia. En tieda
mista tama johtuu.
> Rappia en tunne, mutta sekin on noussut globaaliseen megasuosioon rodusta
> riippumatta eli varmasti löytyy merkittäviä levyjä
Jo 80-luvulla. Ehdottomasti rapinkin puolella on omat klassikkonsa. Voi
melkein sanoa, etta kaikki 90-luvun merkittavat rap-levyt ovat edelleen
mustien Ameriklais artistien tekemia. Minun mielestani se on taysin heidan
juttunsa eika se toimi valkoisten esittamana. Taysin naurettavalta
touhulta tuntuu nyt pinnalle noussut suomi-rap. Ei se toimi. Yhta vahan
toimii valkoisten Saksalaisten esittama rap-musiikki, jota esim. Viva
tuputtaa rasittavuuteen asti.
> Joidenkin jo esille tuoma metalli on kuitenkin enemmän 80-luvun juttuja
> ilmiönä ajatellen joten - vaikka loistolevyjä on ilmestynyt - sitä ei voida
> laskea. Joku Slayerin Seasons in the Abyss on tietysti merkittävä levy mutta
> ei tuonut mitään mullistavaa ja uutta. Radikaalisti uudet metallin
> tyylisuunnat taas on aika marginaali-ilmiöitä nykyään.
> Väittäisinpä että merkittävimmät 90's levyt 20 vuoden päästä mietittynä
> tulee olemaan teknoa tahi räppiä.
Empa nyt noinkaan sanoisi. Onhan esim. Mayhem ollut eraan metallin
alalajin merkittavia kehittajia. Taysin puppua on todeta, etta uudet
metallin tyylisuunnat taas on aika marginaali-ilmiöitä nykyään. Nu-metal
ilmio on kehittynyt nimenomaan 90-luvulla, vaikka Anthrax kehittelikin
jotain juttuja jo 80-luvulla. Silloin se oli viela speed-metallia.
Nu-metal juttu on todella iso nykyaan ja kaupallisessa mittakaavaassa jopa
merkittavampi, kuin esim. rap. Rap on edelleen suhteellisen iso juttu
Amerikassa, mutta muualla se on edelleen pienten piirien puuhastelua.
Mika Virtanen
sana "merkittävä" tässä yhteydessä tarkoittaa? Siksipä ihmettelenkin
kovasti, kuinka täällä niin moni heittelee vastauksia ilman mitään
perusteluja! Miksi ne ovat mielestänne niin merkittäviä???
Ei kai oman lempibändin paras levy ole riittävä meriitti nostamaan
sitä "vuosikymmenen merkittävimmäksi" levyksi??? Lisäksi ihmetyttää
kovasti joiden valintojen suurelle yleisölle (eli minulle ;-) täysi
tuntemattomuus. Ei kai jonkun tuntemattoman kellariprogebändin
kokeileva tuotos voi nousta merkittävimmäksi levyksi...oli se sitten
kuinka nerokas tahansa? Eikö "merkittävältä" ole lupa edellyttää jo
jonkin asteista kaupallista menestystäkin...oli se sitten joillekin
kuinka kirottu termi tahansa? Perusteluja!
Mika
T-mu
----------
In article <9foj7t$koq$1...@baker.cc.tut.fi>, Huhtiniemi Henri
<huht...@cc.tut.fi> wrote:
tuo plus (jo mainittu) beastie boys 'licenced..' ja (mainitsematon) public
enemy: sophisticated bitch ovat tietty pioneerinäytteitä rockin + hip-hopin
naittamisessa. silti epäilisin faith no moren (varsinkin pari ensimmäistä
levyä) olevan aika selkeä esikuva nykyisille 'pomppu-hevi'-bändeille...
t-mu
Mikko
>
>
> Mikko wrote:
>
> [ ... Tarinaa musiikin ja MTV:n kaupallisuudesta ... ]
>
> > olisi taysin mahdoton ajatus. Siinahan AKT & MTV menettaisivat kasvonsa,
> > maineensa ja uskottavuutensa. Levyt pitaisi pistaa ensin tasapuolisesti
> > samalle viivalle ja katsoa vasta sitten. Tottakai esim. R.E.M. uusin levy
> > vaikuttaa helpommin massoihin --> eihan se vaadi mitaan
> > oma-aloitteisuutta, koska MTV&radio soittaa sita tunnista toiseen.
> > Esim. Slayerin kohdalla pitaa olla erittain aktiivinen kuullakseen edes
> > levya tai edes nahdakseen levyn kannen.
>
> Olen kyllä täysin yhtä mieltä siitä, että MTV soittaa musiikkia
> pelkästään omasta kaupallisesta näkökulmastaan, mutta sitä en
> allekirjoita, että R.E.M. tekisi kaikkiin massoihin vetoaa
> taustamuzakkia. Ok. Tiedän, että MTV soittaa aika ajoin Shiny happy
> peoplea ja Losing my religionia, mutta nuo biisit ovat Out of timelta,
> joka julkaistiin muistaakseni vuonna 1991. Kuinka usein näet MTV:llä
> videoita esim. Monsterilta tai New adventures in HI-FI:ta? Et uskoakseni
> kovin usein.
MTV idea on varmasti ollut perustamisestaan lahtien olla luomassa uusia
trendeja. MTV on nykyaan mennyt yha huonnomaksi. Koko kanavan on taysin
levy-yhtioiden hallinnassa. Tuntuu taysin jarjettomalta kuulla, etta
tehdaan sopimuksia siita, etta MTV pyorittaa videota monta kertaa
tunnissa. Ihanteellisinta olisi sellainen kanava jolla ei olisi mitaan
sitoumuksia --> soittaisi musiikkia laidasta laitaan. Taysin jarjetonta on
verkomarkkojen tulahmiinan Radio Mafiaan. Miksi ihmeessa pitaa valtion
kanavalla olla soittolistat???? Kansaslaisten omistuksessa olevan
radioaseman tehtava pitaisi nimenomaan olla ihmisten sivistaminen. Nyt se
ei sita tee jos sama turhanpaivainen pintaliito-musiikki soi paivasta
toiseen. Kyllahan MTV aika aktiivisesti pyorittaa uusia R.E.M. videoita
tai ainakin ennen niin oli. Nyt en tieda, kun uudessa talossa ei nay enaa
MTV mika on siinsa hyvin kummallista.
Varmasti R.E.M. on muodostunut jo rasitteeksi Shiny happy people ja
Losing my religion samalla tavalla, kuin Deep Purplelle Smoke On The
Water. Onneksi on alynnyt esiintya viime aikoina hieman saasteliaammin ja
keskittya musiikin tekemiseen.
> R.E.M. on ainakin omasta mielestäni yksi tämän hetken hienoimmista
> bändeistä, jotka eivät ole tunkeneet itseään ärsyttävään MTV-muottiin.
> Itse näen R.E.M.in ja esim. Radioheadin aika lailla sielunveljinä, jotka
> kulkevat musiikissaan omia polkujaan välittämättä liiemmin sen hetken
> trendeistä. En kiistä sitä, etteivätkö he käyttäisi aina silloin tällöin
> trendikkäitä elementtejä musiikissaan, mutta mitä siitä...
R.E.M. on vain kasvanut sellainen institutio, jota on toimittajien helppo
aanestaa menettamatta uskottavuuttaan & kasvojaan. Sita en kiista etteiko
R.E.M. olisi tehnyt hienoa kappaleita. Ainakin alkupuolen tuotanto
kuullostaa paljon raikkaammalta, kuin uudemmat kappaleet.
Mikko
> > : Tuolle listalle pitäisi mahtua se Kornin/slipknotin/limpb:n
> > : (tai vastaavan) levy, joka löi ko. tyylin kaikkien tietoisuuteen.
> > : Perusteena uuden tyylin lanseeraaminen sekä jonninmoinen (kait)
> > : menestys. En osaa ehdoittaa mikä levy tuohon sopisi, kun en
> >
> > uudella tyylillä tarkoitettaneen rockin ja rapin naittamista keskenään..?
> > siinä tapauksessa ehdotan mitä tahansa run-dmc -julkaisua 80-luvulta ;)
>
> Kumpihan muuten tuli ensin ulos Beastie Boysin Licensed to Ill vai Run-DMC:n
> Raising Hell? Molemmat on ilmestynyt vuonna '86, mutta mulla ois hämärä
> muistikuva, että Licensed ois tullut ulos aikasemmin..
Anthrax taisi ehtia kuitenkin ensin?
Jussi-Pekka Huhtamäki
>Fear of a Black Planet onkin, niin se ei yllä lähellekkään jätkien edellisen
>levyn (It Takes a Nation of Millions to Hold Us Back) saavutuksia. Kaikki
>ne jutut mitä ihmiset tässäkin threadissa laitto Fear of a Black Planetin
>ansioiks, oli jo olemassa It takes...-levyllä. Sääli vaan että kun It Takes...
>ilmesty jo 1989 niin sitä ei voi laskea listaan.
Jep, meinasinkin pistää maininnan ...Nation Of Millionsista siihen
alkuperäiseen viestiin, sillä arvasin jonkun huomauttavan tästä. Otinpa
tuon levyn oikein kouraan taas, ja kun katsoo biisilistaa niin eipä tuosta
oikein huonoja raitoja löydy. Lukuunottamatta ehkä tuota She Watch Channel
Zero ?!:a. Mutta mielestäni Fear Of A Black Planet toimi nimenomaan
kokonaisena albumina paremmin.
Niin ja tosiaankin, kysehän oli 90-luvun albumeista ja olisihan se ollut
sääli jos PE olisi jäänyt kokonaan mainitsematta :)
K. Aalto
> niiden edustajat. Pearl Jamin Ten nousee mieleen, kuten nuo kaksi jo
> mainittua, ne edustaa kaikki vanhan kunnon rokki/poppimusan uusia erilaisia
> tyylisuuntia parhaimmillaan.
"Ten" on nimenomaan merkittävä LEVY jossa ei ole yhtään ylimääräistä biisiä...
> Tekno koki eräänlaisen läpimurron 90-luvulla, mutta taitaa se tyylisuunta
> pyöriä enemmän sinkkujen mukana. Joku Insomnia tai Higher State of
> Consicuousness tms. tulisi mieleen yksittäisinä biiseinä, mutta ne jotka on
> enemmän aidon teknon ystäviä varmaan osaisi sanoa pari kokonaista levyäkin?
... kun taas tekno-skenessä ei liiemmin LEVYjä tehdä IMHO.
> Joidenkin jo esille tuoma metalli on kuitenkin enemmän 80-luvun juttuja
> ilmiönä ajatellen joten - vaikka loistolevyjä on ilmestynyt - sitä ei voida
> laskea. Joku Slayerin Seasons in the Abyss on tietysti merkittävä levy mutta
> ei tuonut mitään mullistavaa ja uutta. Radikaalisti uudet metallin
> tyylisuunnat taas on aika marginaali-ilmiöitä nykyään.
Kyllä Metallican viimeinen metallilevy Black Album jotain merkittävää sai aikaan
verrattuna esimerkiksi E-Typen tuotantoon. Mutta metalli on (onneksi)
marginaalihuttua ja sen diggailijat saavat vieläkin kiksinsä siitä että "muut
eivät vaan ymmärrä" :-)
Sitäpaitsi asiasta toiseen... mikäli muodin säännöllisen säännötön vanhan
kierrätys pitää paikkansa, 80-luvun trash-metal olisi tulossa muotiin.
Kuunnelkaapa esim Maija Vilkkumaan "Ingalsin Laura" -biisin sovituksellisia
yksityiskohtia :-)
> Väittäisinpä että merkittävimmät 90's levyt 20 vuoden päästä mietittynä
> tulee olemaan teknoa tahi räppiä.
Toivottavasti ei. Luulisin että 70-luvulta muistetaan yleisesti ottaen Led
Zeppelin eikä Jackson Five (mikä oli toki erittäin laadukasta ja hyvän näköistä
discoa :-)
Ja mikäli joku tekno-akti jää elämään, toivottavasti siinä on edes jotain
musiikillista lahjakkuuta pelissä.
Kuisma
Sami
>
> Koko juttuhan (rapin ja hevin yhdistäminen) juontaa juurensa jo, jos ei nyt
> ihan jo Bronxiin missä Grandmaster Flash sun muut veivasivat Led
> Zeppeliniltä lainattuja biittejä, niin viimeistään Run DMC:n ja Aerosmithin
> legendaariseen Walk This Wayhin (1986). Ja pian sen jälkeen tulikin jo
> Beastie Boysin eka levy, jossa Kerry King kävi soittamassa skebaa, ja sitten
> vielä Public Enemyn ja Anthraxin Bring The Noise. Ehkä kaikkein laajin
> kollaboraatio oli Judgement Day-leffan soundtrackit joissa oli aika liuta
> kaiken maailman hevi- ja rap-äijiä vääntämässä ties mitä. Ja tämä kaikki
> vuosia ennen nykyistä nu-metal-buumia.
> Korn sun muut ovat, sori vaan teinit, vain pahaisia jäljitelmiä. Mutta
> minkäs niille mahtaa, 500 miljardia kärpästä kun ei voi olla väärässä.
>
> --
> -tero
> *vapauta mielesi ja aloita lento*
Ugh! Kyllä omiin korviini suunnannäyttäjä jo paljon ennen tätä
pomppumetallibuumia oli Faith No More levyllään " Real Thing"
vuonna ´89, eli nykyiset linkin´park ja Limp Bizkit -fanit
imivät jo äidinmaidossa sen, mitä tuleman pitää ;)
Mitä tulee tuohon Judgement dayn soundtrackiin, niin
Faith No Moren ja Boo-Yaa Triben lyhyen mutta kiihkeän suhteen
hedelmä "another body murdered" on sen verta väkevää töminää, että
sitä ei kuunnella ilman kypärää..!
S
--
#################################################
# Pahoinvoiva jättiläinen heitti mannerlaatan. #
#################################################
Petri Hietala
: Ehdottomasti rapinkin puolella on omat klassikkonsa. Voi
: melkein sanoa, etta kaikki 90-luvun merkittavat rap-levyt ovat edelleen
: mustien Ameriklais artistien tekemia. Minun mielestani se on taysin heidan
: juttunsa eika se toimi valkoisten esittamana.
Ahaa, hiphop on siis jonkinlainen rotuominaisuus. Mielenkiintoista.
Onko tämä kyky siis vain mustilla. Entäs sitten latinot? Aasialaiset?
Silläkin uhalla että tämä nyt on taas jotain trollausta niin vastaan,
että rohkenen olla eri mieltä.
DJ Shadow. Endtroducing on ehdottomasti yksi 90-luvun merkittävimmistä
levyistä missä tahansa kategoriassa.
Company Flow. El Producton rujoilla biiteillä ja abstrakteilla
lyriikoilla oli massiivinen vaikutus 90-luvun lopun hiphoppiin.
Funcrusher Plus levy yltää helposti merkittävien levyjen listalle.
Länsirannikon underground-hiphopin elävien legendojen Living Legendsin
piireistä nousseen The Grouchin "Success is Destiny" levy ei koskaan
jää mainitsematta, kun kaikkien aikojen parhaita hiphoplevyjä aletaan
listaamaan.
3rd Bass osoitti 90-luvun alussa, Vanilla Icen suuruudenpäivinä, että
valkoiset voivat tehdä ihan oikeaakin hiphoppia ja porukan levyt ovatkin
ansaitusti hiphop-klassikon asemassa (vaikkakaan en niitä välttämättä
yleiselle merkittävimpien levyjen listalle laittaisi).
Ja etkö muka koskaan hyppinyt ympäriinsä House of Painin tahdissa?
: Taysin naurettavalta
: touhulta tuntuu nyt pinnalle noussut suomi-rap. Ei se toimi.
Pyh. 10 vuoden päästä 90-luvun merkittävimpänä suomalaisena levynä
pidetään Ceebrolisticsin A Day of the People in Betweeniä.
Mikko
> "Ten" on nimenomaan merkittävä LEVY jossa ei ole yhtään ylimääräistä biisiä...
Milla perusteella??? Mita mullistavaa levy on saanut aikaan??? Jos yksi
noista grunge levyista on jaanyt kaikkein eniten elamaan niin ehdottomasti
se on Nirvanan Nevermind. Ten tulee korkeintaan hyvana kakkosena.
Nevermmind oli juuri se levy, joka teki grungesta suositun ja vaikutti
eniten useampaan yhtyeenseen.
> ... kun taas tekno-skenessä ei liiemmin LEVYjä tehdä IMHO.
Kyllahan niita tehdaan, mutta singlet ovat tekon omin elementti.
> Kyllä Metallican viimeinen metallilevy Black Album jotain merkittävää sai aikaan
> verrattuna esimerkiksi E-Typen tuotantoon. Mutta metalli on (onneksi)
> marginaalihuttua ja sen diggailijat saavat vieläkin kiksinsä siitä että "muut
> eivät vaan ymmärrä" :-)
Mita???? Mielestani Metallican musta albumi ei ole saanut mitaan
merkittavaa aikaan. Myi aivan mielettomasti, mutta se ei ole mitenkaan
vaikuttanut hevimusiikin kehitykseen. Moni muukin muusiikki on
marginaalista, etta niin...
> Sitäpaitsi asiasta toiseen... mikäli muodin säännöllisen säännötön vanhan
> kierrätys pitää paikkansa, 80-luvun trash-metal olisi tulossa muotiin.
> Kuunnelkaapa esim Maija Vilkkumaan "Ingalsin Laura" -biisin sovituksellisia
> yksityiskohtia :-)
Sehan on tulossa takaisin. Destruction on pystyssa taas. Kreator ja Sodom
ovat edelleen elossa. Moni muukin 80-luvun Saksan trash-nimi on palaamassa
kehiin.
Miika 'Mega' Kuusinen
> > Sitäpaitsi asiasta toiseen... mikäli muodin säännöllisen säännötön vanhan
> > kierrätys pitää paikkansa, 80-luvun trash-metal olisi tulossa muotiin.
> > Kuunnelkaapa esim Maija Vilkkumaan "Ingalsin Laura" -biisin sovituksellisia
> > yksityiskohtia :-)
>
> Sehan on tulossa takaisin. Destruction on pystyssa taas. Kreator ja Sodom
> ovat edelleen elossa. Moni muukin 80-luvun Saksan trash-nimi on palaamassa
> kehiin.
Retro-trash buumihan on ollut olemassa jo vuosia ja taitaa olla pahin
menossa jo ohi (Witchery nyt taitaa olla nimekkäin retro trashin edustaja)
Venomhan on suht alkuperäisessä kokoonpanossa kasassa taas jonkin aikaa
kuten mainitsemasi Destruction. Mutta ei mikään kyllä voita alkuperäisiä 80
luvun (saksalaisia) akteja kuten Deathrow, Destruction, Sodom, Kreator sekä
Rigor Mortis, Razor, Abattoir, Agent Steel, Bulldozer, E-X-E jne
- Mega
--
http://SpamCop.net/ - Spam reporting for the masses
NOTE! If replying remove .invalid from my E-mail address
[======== Mega's Metal Asylum = http://start.at/mega/ ========]
"Some people are only alive because it's illegal to kill them."
K. Aalto
Mikko wrote:
> On Fri, 8 Jun 2001, K. Aalto wrote:
>
> > "Ten" on nimenomaan merkittävä LEVY jossa ei ole yhtään ylimääräistä biisiä...
>
> Milla perusteella??? Mita mullistavaa levy on saanut aikaan??? Jos yksi
> noista grunge levyista on jaanyt kaikkein eniten elamaan niin ehdottomasti
> se on Nirvanan Nevermind. Ten tulee korkeintaan hyvana kakkosena.
> Nevermmind oli juuri se levy, joka teki grungesta suositun ja vaikutti
> eniten useampaan yhtyeenseen.
Myönnän että vahva kakkossijakin kelpaa. PJ on tosin tehnyt jenkeissä jotain
"mullistavaa" koska se on vieläkin niin prkl:n suosittu esim. collegeporukoissa. Syytä
siihen en tiedä koska tuotannon taso on laskenut kuin lehmän häntä.
Myös Soundgardenin Superunknown piti mainita mutta unohdin... Siinä oli mukana paljon
tuoreita tuulahduksia.
> > ... kun taas tekno-skenessä ei liiemmin LEVYjä tehdä IMHO.
>
> Kyllahan niita tehdaan, mutta singlet ovat tekon omin elementti.
Koska tunnut omaavan kiitettävän laajan musiikkituntemuksen, voitko mainita muutamia
tekno/disco-akteja joiden levy on parempi kuin yksittäisten kappaleiden summa? Vielä
jos sattuisin tuntemaan jostain ko. artistin niin aina paranee ;-)
> > Kyllä Metallican viimeinen metallilevy Black Album jotain merkittävää sai aikaan
> > verrattuna esimerkiksi E-Typen tuotantoon. Mutta metalli on (onneksi)
> > marginaalihuttua ja sen diggailijat saavat vieläkin kiksinsä siitä että "muut
> > eivät vaan ymmärrä" :-)
>
> Mita???? Mielestani Metallican musta albumi ei ole saanut mitaan
> merkittavaa aikaan. Myi aivan mielettomasti, mutta se ei ole mitenkaan
> vaikuttanut hevimusiikin kehitykseen. Moni muukin muusiikki on
> marginaalista, etta niin...
Mielestäni tuo levy sai mullistavaa aikaan, koska metallista tuli tuon levyn jälkeen
pop-musiikkia. Tuota levyä kuunneltiin jo jakkupuvuissakin. On linkinparkeilla nyt
helppoa kun saa laittaa fuzzia kertosäkeisiin.
> > Sitäpaitsi asiasta toiseen... mikäli muodin säännöllisen säännötön vanhan
> > kierrätys pitää paikkansa, 80-luvun trash-metal olisi tulossa muotiin.
> > Kuunnelkaapa esim Maija Vilkkumaan "Ingalsin Laura" -biisin sovituksellisia
> > yksityiskohtia :-)
>
> Sehan on tulossa takaisin. Destruction on pystyssa taas. Kreator ja Sodom
> ovat edelleen elossa. Moni muukin 80-luvun Saksan trash-nimi on palaamassa
> kehiin.
Ja mikä parasta, Suomen lahja saksalaiselle trash-metallille, Mr. Sami Sirviö
(ex-Waltari) skulaa skebaa nykyään Mille Petrozzan aisaparina. Pisteet siitä!
weelie
news:slrn9hvb0s.u...@paju.oulu.fi...
> Public Enemy - Fear Of A Black Planet (1990)
Hienoa että joku ajattelee muutakin kuin heviä ja REMiä.
90-luvun Rapistä puhuttaessa ei kai PE:tä voi unohtaa. Vaikka "It takes a
million..." (1988) oli kai jo läpimurtolevy?
Joku varmaan ehdoittaisi Wuutankiklaaniakin (esim. 36 chambers), ne kun
olivat 90-luvun puolivälissä kova sana... mielestäni eivät kuitenkaan mitään
niin uutta luoneet.
MC Weelie
PS jään odottelemaan, että joku uskaltaa ehdottaa vuosikymmenen
kantri-plattaa :-)
Simo Tappola
samoja asioita, mutta koeta nyt sitten puhua järkeä ihmisille jotka ovat
päässeet omien suosikkilevyjensä ylistämisen huumaan? Toivotonta.
Simo
Mika Virtanen wrote:
--
*-------------------------------------------------*
* Kuuntele -> http://www.mp3.com/lumous *
*-------------------------------------------------*
kosmik dust
> Koko juttuhan (rapin ja hevin yhdistäminen) juontaa juurensa jo, jos ei nyt
> ihan jo Bronxiin missä Grandmaster Flash sun muut veivasivat Led
> Zeppeliniltä lainattuja biittejä, niin viimeistään Run DMC:n ja Aerosmithin
> legendaariseen Walk This Wayhin (1986). Ja pian sen jälkeen tulikin jo
> Beastie Boysin eka levy, jossa Kerry King kävi soittamassa skebaa, ja sitten
> vielä Public Enemyn ja Anthraxin Bring The Noise. Ehkä kaikkein laajin
> kollaboraatio oli Judgement Day-leffan soundtrackit joissa oli aika liuta
> kaiken maailman hevi- ja rap-äijiä vääntämässä ties mitä. Ja tämä kaikki
> vuosia ennen nykyistä nu-metal-buumia.
> Korn sun muut ovat, sori vaan teinit, vain pahaisia jäljitelmiä. Mutta
> minkäs niille mahtaa, 500 miljardia kärpästä kun ei voi olla väärässä.
sanokaapas mikä siinä on kun minä en kuule näiden ns.
"peruspomppumetallibändien" ja kornin samanlaisuutta niin kovinkaan
paljon. siis toki on tuhdit säröt ja ehkä jonkinnäköistä sanojen
rytmittelyä, mutta eikös tuo korn nyt vähän eroa siitä
"perusjoukosta"? siis eikö kukaan huomaa sitä eroa, että useimpiin
muihin verrattuna tuo korn on oikeasti raskasta? kun tällaiset
limpbizkitit pistävät säkeeseen jotain groovea, johon kovat
laulajajätkät räppää päälle (+ kaapivat kepeksiään videoissa -- heippa
fred durst ;) ja kertosäkeeseen lykätään joku juosten kustu ns.
"mättöriffi", niin minusta se on vähän eri juttu kun kornin biisit
joissa on oikeasti vähän sellasia sairaan ja ahdistavan raskaan
kuuloisia riffejä. minun mielestäni tämä on kornissa se niiden juttu.
no, siinä yksi näkökulma. älkää tapelko tästä, vaan miettikää pitääkö
se paikkansa.
--
kapteeni kosminen
weelie
news:9for74$n7g$5...@baker.cc.tut.fi...
> Ainakin seuraavat:
> A Tribe Called Quest: Low End Theory
> Gang Starr: Daily Operation
> The Orb: The Orb's Adventures Beyond The Ultraworld
> U.F.Orb
> Aphex Twin: Selected Ambient Works 1985-1992
> Selected Ambient Works II
> The KLF: White Room
> Björk: Debut
> Depeche Mode: Violator
Hei, tässähän on jo kehitys kelpoinen lista! (genrenä: "ei-hevi")
Editoinkin listaa vähän omaksi ilokseni...
nyt vain numerojärjestys kuntoon... ;-) (tämä oli vitsi!)
> Noi siis omasta levyhyllystä, ja hyvin pikaisesti ulkomuistista. Joukosta
> puuttuu vielä vaikka mitä, mm. se Verven levy jonka nimi ei jumalauta
> tule päähän vaikka itkis (no se missä on Bittersweet Symphony ja Drugs
Don't
> Work) ja Pearl Jamin eka jonka nimelle kävi samoin,
Urban Hymns. Ten.
>plus sit kaikki
> kotimaiset. Joista pitää tietty mainita Ismon Kun Suomi putos puusta ja
<editoitu pois> Jäätyneitä lauluja</editoitu pois>
Weelie
Mikko
> Mikko <memisev.d...@delete.this.tpu.fi.invalid> wrote:
>
> : Ehdottomasti rapinkin puolella on omat klassikkonsa. Voi
> : melkein sanoa, etta kaikki 90-luvun merkittavat rap-levyt ovat edelleen
> : mustien Ameriklais artistien tekemia. Minun mielestani se on taysin heidan
> : juttunsa eika se toimi valkoisten esittamana.
>
> Ahaa, hiphop on siis jonkinlainen rotuominaisuus. Mielenkiintoista.
> Onko tämä kyky siis vain mustilla. Entäs sitten latinot? Aasialaiset?
> Silläkin uhalla että tämä nyt on taas jotain trollausta niin vastaan,
> että rohkenen olla eri mieltä.
Ehdottomasti! Nimen omaan mustilla ihmisilla. Eivat valkoiset ihmiset ole
koskaan sisaistaneet jazzin syvinta olemusta eivatka tule sita koskaan
tekemaankaan. Rap tulee aina olemaan mustien juttu. Mustilla ihmisilla on
geeneissa jo tietyt jutut/ominaisuudet mita valkoisilla ei ole. Latinoille
sopii parhaiten lattarit. Ei sita osaa muut tehda.
> Ja etkö muka koskaan hyppinyt ympäriinsä House of Painin tahdissa?
En ole. Rap on pannassa minun levyhyllyssani.
> : Taysin naurettavalta
> : touhulta tuntuu nyt pinnalle noussut suomi-rap. Ei se toimi.
>
> Pyh. 10 vuoden päästä 90-luvun merkittävimpänä suomalaisena levynä
> pidetään Ceebrolisticsin A Day of the People in Betweeniä.
No ei taatusti. Kuukaan ei tule edes muistamaan Ceebrolisticsin
nimea. Painuu unholaan koko muun Suomi rap touhun kanssa.
kosmik dust
Karjalainen) wrote:
> Hei!
>
> Luin äskettäin jostakin musiikkilehdestä (olisikohan ollut Soundi), että
> 1990-luvun merkittävimpinä levyinä historiaan tulevat jäämään
> Radioheadin OK Computer ja Nirvanan Nevermind.
>
> Olen jutellut aiheesta useammankin ystäväni kanssa, mutta
> yksimielisyyteen viime vuosikymmenen tärkeimmistä / merkittävimmistä /
> parhaista / tms. pitkäsoitoista emme ole päässeet. Mitä levyjä te
> ottaisitte mukaan edustamaan viime vuosikymmentä edellämainittujen,
> kieltämättä varsin merkittävien julkaisujen lisäksi? Vai
> kelpuuttaisitteko kumpaakaan mukaan?
<NO OFFENSE MODE>
No, eikös merkittävä tarkoita suurinpiirtein sitä, että ko. asia on
merkinnyt jollekulle ja jollekin jotain? Minusta tuntuu että kun joku
jostain löytäisi 90-luvun myydyimmät levyt (yritin etsiä googlella
tuloksetta, ehkäpä olen vain paska käyttämään hakukonetta ;), niin
lista olisi melko pitkälle siinä. Nimittäin sillä, että levy olisi
vaikuttanut vaikkapa jonkin musiikkityylin kehitykseen, on (kai)
vähemmän merkittävyysarvoa kuin sillä, moneenko ihmiseen levy on
vaikuttanut (vaikka me kaikki arvomme tuntevat muusikot toisin
haluaisimmekin :). Nimittäin minun käsitykseni mukaan musiikin
kehitykseen vaikuttanut levy on saanut vasta "yhden pisteen", mutta
kun levy on vaikuttanut vaikkapa 100 miljoonaan ihmiseen, niin se saa
"100 miljoonaa pistettä".
Ja provosoidakseni taas arvomme tuntevia muusikoita, edellisten
päättelyjen mukaan listaan rankkautuisi melko korkealle vaikkapa
Backstreet Boysin ja Spice Girlsien levyjä ...
No niin, siinä oli merkittävimmät. Jos haluat vielä tietää parhaat ja
tärkeimmät, niin pitää kysyä kaikilta niiltä ihmisiltä, jotka
musiikkimaun omistavat. Sillä makuasioistahan ei kannata kiistellä,
paitsi sen yhden hauskan sigun mukaan, joka totesi jotenkin että
kyseisen kirjoittajan teksti on absoluuttinen totuus, josta tuli
mieleen Manic Street Preachersien oiva levyn nimi This Is My Truth
(Tell Me Yours :)
Mitä muuten tuohon "tms. -kategoriaan" kuuluu <*viisastelua*> ?
</NO OFFENSE MODE>
--
kapteeni kosminen
Tero Turtiainen
I'm the Man tuli vuonna 1987 ja tuota aikaisempia Anthraxin tuotoksia en
oikein osaa hahmottaa tuohon tyylilajiin sopiviksi.
--
<-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=n...@spam.com-=@X@=-...@spam.net-=-=-==-=-=-=-=-=-=-=-=-=->
< Tero Turtiainen | Yes Sir, may I lick your boots or do your Highness >
< turtiain at iki.fi | use dry cleaning? - Stone >
<-=-=-=-=- @ =-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=->
NOTE: When replying, make the obvious change to my email-address. spam@sucks
Petri Hietala
: No, eikös merkittävä tarkoita suurinpiirtein sitä, että ko. asia on
: merkinnyt jollekulle ja jollekin jotain? Minusta tuntuu että kun joku
: jostain löytäisi 90-luvun myydyimmät levyt (yritin etsiä googlella
: tuloksetta, ehkäpä olen vain paska käyttämään hakukonetta ;), niin
: lista olisi melko pitkälle siinä. Nimittäin sillä, että levy olisi
: vaikuttanut vaikkapa jonkin musiikkityylin kehitykseen, on (kai)
: vähemmän merkittävyysarvoa kuin sillä, moneenko ihmiseen levy on
: vaikuttanut (vaikka me kaikki arvomme tuntevat muusikot toisin
: haluaisimmekin :). Nimittäin minun käsitykseni mukaan musiikin
: kehitykseen vaikuttanut levy on saanut vasta "yhden pisteen", mutta
: kun levy on vaikuttanut vaikkapa 100 miljoonaan ihmiseen, niin se saa
: "100 miljoonaa pistettä".
Tuolla mittarilla nähdään lähinnä se, että miten levyn markkinointi on
onnistunut vaikuttamaan ihmisiin ja saanut heidät ostamaan turhaa
levyhyllyntäytettä.
Esimerkki:
Minä kuulin Public Enemyä ensi kerran yli kymmenen vuotta sitten ja
kuuntelen ryhmän vanhoja levyjä vielä tänäkin päivänä.
Siskoni osti Spice Girlsien levyn pari vuotta sitten kun he olivat suosionsa
huipulla, mutta ei enää missään nimessä kuuntele sitä.
Kummankohan ryhmän vaikutus on ollut merkittävämpi?
Petri Hietala
: Ehdottomasti! Nimen omaan mustilla ihmisilla. Eivat valkoiset ihmiset ole
: koskaan sisaistaneet jazzin syvinta olemusta eivatka tule sita koskaan
: tekemaankaan.
Tuskin valkoiset ovat sitten sisäistäneet myöskään rock'n rollin
syvintä olemusta.
: Rap on pannassa minun levyhyllyssani.
Voidaan siis kyseenalaistaa oletko pätevä esittämään
edellämainittuja kommentteja tästä musiikkityylistä.
kosmik dust
> Tuolla mittarilla nähdään lähinnä se, että miten levyn markkinointi on
> onnistunut vaikuttamaan ihmisiin ja saanut heidät ostamaan turhaa
> levyhyllyntäytettä.
>
> Esimerkki:
>
> Minä kuulin Public Enemyä ensi kerran yli kymmenen vuotta sitten ja
> kuuntelen ryhmän vanhoja levyjä vielä tänäkin päivänä.
>
> Siskoni osti Spice Girlsien levyn pari vuotta sitten kun he olivat suosionsa
> huipulla, mutta ei enää missään nimessä kuuntele sitä.
>
> Kummankohan ryhmän vaikutus on ollut merkittävämpi?
No onhan se näinkin. Hyvä huomio. Eli nyt tulemme tulokseen että
kaikki on suhteellista ja tähänkään asiaan ei ole ratkaisua :)
No, ei asia kuitenkaan aina ole välttämättä noin. Eiköhän se
Metallican Black Albumkin ole siellä melko lailla myydyimpien päässä
ja se on eräs pääsyy siihen että aloin soittamaan kitaraa. Toinen oli
Nirvanan Nevermind :) ja ne eivät todellakaan edusta enää kaikkea sitä
musiikkia jota kuuntelen.
No joo, luovutan.
--
kapteeni kosminen
weelie
news:q331itofaq7jv1cqr...@4ax.com...
> <NO OFFENSE MODE>
> No, eikös merkittävä tarkoita suurinpiirtein sitä, että ko. asia on
> merkinnyt jollekulle ja jollekin jotain? Minusta tuntuu että kun joku
niinhän ne artistit sanoo, että jos edes yksi ihminen jossain sää tästä
niinku jotain, niin sitten tämä kaikki raadaanta on ollut sen
arvoista...niinniin juujuu.
> jostain löytäisi 90-luvun myydyimmät levyt (yritin etsiä googlella
> tuloksetta, ehkäpä olen vain paska käyttämään hakukonetta ;), niin
siis...90-luvun merkittävimmät levyt maailmassa ovat... jännitys
tiivistyy... avaan kirjekuoren...
tälle vuosikymmenelle valinta oli yllättävän helppo, koska valinta perustui
pelkästään RIIA:n
myydyimpien (country&western included) levyjen listaan:
(juu, ja listalla varmasti on joku liian uusi tai vanha levy, kun poimin
listalta omien tietojeni pohjalta)
COME ON OVER TWAIN, SHANIA 18miljoonaa
THE BODYGUARD (SOUNDTRACK) HOUSTON, WHITNEY
CRACKED REAR VIEW HOOTIE & THE BLOWFISH
JAGGED LITTLE PILL MORISSETTE, ALANIS
NO FENCES BROOKS, GARTH
BACKSTREET BOYS BACKSTREET BOYS
DOUBLE LIVE BROOKS, GARTH
ROPIN' THE WIND BROOKS, GARTH
SUPERNATURAL SANTANA
...BABY ONE MORE TIME SPEARS, BRITNE
MILLENNIUM BACKSTREET BOYS
METALLICA METALLICA
THE WOMAN IN ME TWAIN, SHANIA
CRAZYSEXYCOOL TLC
NO STRINGS ATTACHED 'N SYNC
PIECES OF YOU JEWEL
TEN PEARL JAM
DAYDREAM CAREY, MARIAH
LET'S TALK ABOUT LOVE DION, CELINE
LIFE AFTER DEATH NOTORIOUS B.I.G.
MUSIC BOX CAREY, MARIAH
'N SYNC 'N SYNC
NEVERMIND NIRVANA
THE LION KING SOUNDTRACK
TRAGIC KINGDOM NO DOUBT
UNPLUGGED CLAPTON, ERIC
ALL EYEZ ON ME 2 PAC
COOLEYHIGHHARMONY BOYZ II MEN
DEVIL WITHOUT A CAUSE KID ROCK
THE IMMACULATE COLLECTION MADONNA 9 miljoonaa
Weelie
Juha Hayashi
> Koko juttuhan (rapin ja hevin yhdistäminen) juontaa juurensa jo, jos ei nyt
> ihan jo Bronxiin missä Grandmaster Flash sun muut veivasivat Led
> Zeppeliniltä lainattuja biittejä, niin viimeistään Run DMC:n ja Aerosmithin
> legendaariseen Walk This Wayhin (1986). Ja pian sen jälkeen tulikin jo
Enpäs muistanutkaan noita vanhoja esityksiä, eli (kokonainen) albumi
ehdolle
tulisikin olla JDayn soundtrack...:) Tässähän ei kysytty alunperin
yksittäisiä kappaleita.
Juha
weelie
news:9fpuou$c6i$1...@baker.cc.tut.fi...
> Mikko <memisev.d...@delete.this.tpu.fi.invalid> wrote:
>
> : Ehdottomasti rapinkin puolella on omat klassikkonsa. Voi
> : melkein sanoa, etta kaikki 90-luvun merkittavat rap-levyt ovat edelleen
> : mustien Ameriklais artistien tekemia. Minun mielestani se on taysin
heidan
> : juttunsa eika se toimi valkoisten esittamana.
>
> Ahaa, hiphop on siis jonkinlainen rotuominaisuus. Mielenkiintoista.
(encyclopedia britannica:
Hip-hop originated in the predominantly African American, economically
depressed South Bronx section of New York City in the late 1970s. )
Eikä siis edes mustien ominaisuus vaan amerikkalaisten mustien. Olen samaa
mieltä siitä että rap on näiden mustien musiikkia.
Muut voivat sitä apinoida, mutta ei se ole enää samaa kulttuuristaan
irrotettaessa. Rap:hän on alkuperäiseltä taustaltaan varmasti enemmän kuin
biitti jonka mukaan voi tanssia (plus hauska räpätys kaupan päälle), eikö?
Sama asia ihan minkä kulttuurituotteen kanssa. Lontoossa voi olla ihan hyvin
olla paikallisia "suomalaisia saunoja", kutsukoon he niitä sillä nimellä,
mutta ei piru vie ne aitoja suomalaisia saunoja ole!
Weelie
Raine M. Ekman
: No, ei asia kuitenkaan aina ole välttämättä noin. Eiköhän se
: Metallican Black Albumkin ole siellä melko lailla myydyimpien päässä
: ja se on eräs pääsyy siihen että aloin soittamaan kitaraa. Toinen oli
: Nirvanan Nevermind :) ja ne eivät todellakaan edusta enää kaikkea sitä
: musiikkia jota kuuntelen.
Nuo albumit ovat merkittäviä: ennen niitä kitaransoitto alkoi useimmiten
Smoke on the Waterin ja Stairway to Heavenin tapailulla, nykyään standardi
on Nothing Else Matters ja Smells Like Teen Spirit.
(ei ehkä 100% vakava mielipide :-)
--
rannikkåruåtsalainen and proud of it......................raekman@abo.fi
raine m. ekman..........................http://www.infa.abo.fi/%7Eraine/
Sami-Pekka Haavisto
>
> Dream Theater: Images & Words on merkittävin,
Progressiivisen metallin kannalta ehdottomasti merkittävin yksittäinen
levy, joka jatkaa pääasiassa Dream Theaterin ja Fates Warningin jo
80-luvun lopulla rakentamaa tyylisuunnan perustaa.
> Marillionin Brave myös loistava.
Minulla on hieman vaikeuksia suhtautua 90-luvun Marillioniin, vaikka tuo
niistä mielestäni paras onkin (tosin pienellä varauksella, Radiationia
en ole satunnaista biisiä lukuunottamatta ainakaan tietoisesti kuullut).
Vaikea kuitenkaan puhua merkittävästä.
> Muuta hyvää progea 90-luvulla ei kai tehtykään?
No jaa, makuasioita. Suurin osa suosikkilevyistäni on 90-luvulla
julkaistua massoille suht tuntematonta hieman raskaampaa progea, jota
tunnetusti moni proge"puristi" vieroksuu. Minä arvostan kuitenkin
tunnelmaa, melodiaa ja kuuntelun kestävyyttä enemmän kuin sitä että jopa
väenväkisin yritetään hakea jotain uutta ja erilaista. Nämä ovatkin
sitten enemmän subjektiivisia mielipiteitä kuin objektiivisia tulkintoja
merkittävistä levyistä.
Ja tässä onkin jo kaikille valmiin aasinsilta iänikuiseen keskusteluun
siitä, mitä proge oikeastaan on...
Jo mainittujen lisäksi 90-luvun progemetallisuosikkeihini kuuluu mm.
Pain Of Salvation, Symphony X ja Shadow Gallery. Hieman kevyemmiltä
linjoilta paljon Marillionille velkaa olevat Arena ja IQ (lähinnä levy
Subterranea), jossain määrin myös retroilevat Spock's Beard ja The Flower
Kings, mutta erityisesti mielenkiintoinen hybridiprojekti Ayreon.
NP: Rush - Grace Under Pressure
--
Sami-Pekka Haavisto "Forever... Remember Forever."
s...@iki.fi -- www.Ayreon.net --
http://www.iki.fi/sph/
J Pekka Makela
> No ei taatusti. Kuukaan ei tule edes muistamaan Ceebrolisticsin
> nimea. Painuu unholaan koko muun Suomi rap touhun kanssa.
Tämänkaltaiset kommentit kannattaa aina panna talteen ja
naureskella niille sitten vuosien kuluttua yhtä remakasti
kuin kaikille niille "kukaan ei enää muutaman vuoden päästä
muista Beatleseja/Abbaa/Elvistä/mitälie" kanssa...
Se mikä aikakaudesta muistetaan selviää yleensä vasta sitten
kun ollaan siinä ajassa jolloin muistellaan. Totta tieten
että englanninkieliset suomalaisaktit ovat tuossa suhteessa
pärjänneet suhteellisen heikosti - parinkymmenen vuoden takaa
lähinnä joku Hurriganes ja kulttipiireissä Bluesounds sekä pari
muuta?
--
-j Pekka Mäkelä--Pekka.Makela@Helsinki.Fi--http://www.Helsinki.Fi/~jpmakela/--
------------------------------------------------------------------------------
--- Music by jPM:--- www.mp3.com/jpmakela/ ---- ambient & experimental--------
--- www.mp3.com/Mwah --- blend of blues, world music and Finnish rock --------
J Pekka Makela
> Eikä siis edes mustien ominaisuus vaan amerikkalaisten mustien. Olen samaa
> mieltä siitä että rap on näiden mustien musiikkia.
> Muut voivat sitä apinoida, mutta ei se ole enää samaa kulttuuristaan
> irrotettaessa. Rap:hän on alkuperäiseltä taustaltaan varmasti enemmän kuin
> biitti jonka mukaan voi tanssia (plus hauska räpätys kaupan päälle), eikö?
Aivan samalla tavalla kuin rock'n'rollia eivät haldaa muut kuin
amerikan mustat, vai mitä?
kosmik dust
> Nuo albumit ovat merkittäviä: ennen niitä kitaransoitto alkoi useimmiten
> Smoke on the Waterin ja Stairway to Heavenin tapailulla, nykyään standardi
> on Nothing Else Matters ja Smells Like Teen Spirit.
>
> (ei ehkä 100% vakava mielipide :-)
Perässä tulee Enter Sandman ja Come As You Are ;)
--
kapteeni kosminen
kosmik dust
<ville....@belgium.com> wrote:
> niinhän ne artistit sanoo, että jos edes yksi ihminen jossain sää tästä
> niinku jotain, niin sitten tämä kaikki raadaanta on ollut sen
> arvoista...niinniin juujuu.
Niinpä niin.
> siis...90-luvun merkittävimmät levyt maailmassa ovat... jännitys
> tiivistyy... avaan kirjekuoren...
> tälle vuosikymmenelle valinta oli yllättävän helppo, koska valinta perustui
> pelkästään RIIA:n
> myydyimpien (country&western included) levyjen listaan:
Mitä? Eihän country & western ole musiikkia ;) En ole siis oikeasti
tätä mieltä.
No, täytyyköhän tähän todeta kuten Mad-lehden
sillisalaattiosaston(ko?) lehtileikkeen henkilö, joka oli lopettanut
akateemisen väittelyn sanoihin "perun kaiken" ;)
--
kapteeni kosminen
Pineapple
>riippumatta eli varmasti löytyy merkittäviä levyjä?
Itse sanoisin Cypress hillin Black sundayn jota jossain väitettiin
oldschoolin ja newschoolin rajapyykiksi. Loistava levy jokatapauksessa.
Pineapple
mainita muutamia
>tekno/disco-akteja joiden levy on parempi kuin yksittäisten kappaleiden
summa? Vielä
>jos sattuisin tuntemaan jostain ko. artistin niin aina paranee ;-)
Muutama esimerkki :
Aphex twin
Chemical brothers
Future sound of london
Orb
Orbital
Prodigy
ja pari kotimaista
Hulkkonen, Jori
Rinneradio
Lauri Karpijoki
Mi> On Thu, 7 Jun 2001, Pekka Kauppila wrote:
Mi> Eikos Tekno keksitty joskus 80-luvulla???? Varmaan ikima ei olla
Mi> julkaistu yhtaan todella merkittavaa tekno levya. Yleensa levylla on ne
Mi> pari hyvaa kappaletta ja loppu onkin taytetta. Tekno, kuten muukin
Mi> tanssittavampi konemusiikki toimii parhaiten juuri singelejen muodossa.
Nojoo, varmaan näin, mutta kuitenkin tekno suuntauksena on merkittävä
kaikkeen ja siksi voisi pitää merkittävänä, mutta jonkun levyn
poimiminen 90-luvulla vaikuttaneena on varmasti aika hankalaa. Ja jos
poimii, niin se näköjään tehdään juuri sillai että mikä menee massaan
täälläkin.. eli Prodigyä tulee, mikä suurelta osin on todella paskaa
mielestäni. Breathe ja Firestarter .. huu. Kieltämättä jotain hyviäkin
kappaleita, aluksi varsinkin iski Poison ja sitten joku toinen mitä
en nyt muista oli hyvä ja toki No Goodissakin on ideaa.
Mi> Harva tekno artisti on kyennyt tekemaan levyllisen omaperaista
Mi> musiikkia. En tieda mista tama johtuu.
No omaperäistä varmaan on, mutta 'hyvyydestä' voi olla puutetta.
Tietenkin hyvyydessään joku voi olla omaperäistä. :-)
> Rappia en tunne, mutta sekin on noussut globaaliseen megasuosioon rodusta
> riippumatta eli varmasti löytyy merkittäviä levyjä
Mi> Jo 80-luvulla. Ehdottomasti rapinkin puolella on omat klassikkonsa.
Mi> Voi melkein sanoa, etta kaikki 90-luvun merkittavat rap-levyt ovat
Mi> edelleen mustien Ameriklais artistien tekemia. Minun mielestani se on
Mi> taysin heidan juttunsa eika se toimi valkoisten esittamana. Taysin
Miten niin "ei toimi".
Mi> naurettavalta touhulta tuntuu nyt pinnalle noussut suomi-rap. Ei se
Niin, no sanomallaan nämä "tulemme Keravan kellareista" ala
Finteligens on tietenkin naurettavia. ("esittelemme kainalo-
karvojamme" with Petter ala Stockholm-Helsinki)
Mutta kyllä mä olen
musiikillisesti ihan mielenkiintoisia kuullut, esim.
Ceebrolistics, Tulenkantajat ja se Don Johnson Big Band
esim. Onhan noilla mielestäni jotain hyviä, mutta niissä
kyllä on ideaa musiikillisestikin toisin kun tuossa
Finteligensissä, joka on totaalista roskaa. Ne naiset mitkä
Finteligensin ja Flegmaatikkojen taustalla ovat hoilanneet
ovat todella ällöttäviä ääneltään ja 'sopivuudeltaan'
musiikkiin.
Mi> toimi. Yhta vahan toimii valkoisten Saksalaisten esittama rap-musiikki,
Kansallisuudet btw kirjoitetaan pienellä.
Mi> Empa nyt noinkaan sanoisi. Onhan esim. Mayhem ollut eraan metallin
Mi> alalajin merkittavia kehittajia. Taysin puppua on todeta, etta uudet
Mi> metallin tyylisuunnat taas on aika marginaali-ilmiöitä nykyään.
No onhan ne maailmalla mainstreamiin verraten ja näihin USAn
ja Britannian listoihin katsottaessa.
Mi> Nu-metal ilmio on kehittynyt nimenomaan 90-luvulla, vaikka Anthrax
Mi> kehittelikin jotain juttuja jo 80-luvulla. Silloin se oli viela
Mi> speed-metallia. Nu-metal juttu on todella iso nykyaan ja kaupallisessa
Tämä nu-metalkin on kyllä paskaa.. clinic and commercial.
Korn, Limp Bizkit ja .. no Slipknotilla on kyllä kohtuullista
meininkiä, mutta toi "ollaan shortseissa - ollaan kovia -
ollaan mtv:llä"-touhu on tyhmää. KMA on surkea räpellys...
se laulu on naurettavan kuuloista, samoin sanoma. Ei markkinoiden
huorat voi olla rankkoja tyyppejä vaikka niin pyrkivät
uskottelemaan. "rankoilla tyypeillä" on own way.
Party Animals: Have You Ever Been Mellow?
Mi> mittakaavaassa jopa merkittavampi, kuin esim. rap. Rap on edelleen
Mi> suhteellisen iso juttu Amerikassa, mutta muualla se on edelleen pienten
Mi> piirien puuhastelua.
Niin voi tietenkin uskotella samaan aikaan kun kaikkialla
yläasteilla perustetaan naurettavia virityksiä naurettavalla
'sanomalla'. (hei moon lögäpöxy, polvet sisäänpäin kenossa
pää vinossa mikrofoni suunpielessä: "jou maan!".. vittu mitä
pellejä)
Heikki Korhola
news:3B1F938D...@nokia.com...
> Matti Karjalainen wrote:
>
> > Olen jutellut aiheesta useammankin ystäväni kanssa, mutta
> > yksimielisyyteen viime vuosikymmenen tärkeimmistä / merkittävimmistä /
>
> (tai vastaavan) levy, joka löi ko. tyylin kaikkien tietoisuuteen.
> Perusteena uuden tyylin lanseeraaminen sekä jonninmoinen (kait)
> menestys. En osaa ehdoittaa mikä levy tuohon sopisi, kun en
> kuuntele moista.
Ja sen kyllä huomaa että et kuuntele moista. Ensinnäkin, Slipknot ei
TODELLAKAAN ole rap-rockia, ei sinne päinkään. Mistä helvetistä keksit
laittaa Slipknotin samaan genreen LIMP BIZKITIN kanssa??? Slipknotin s/t:llä
on yksi biisi jossa on edes mitään rappiin viittaavaa, loppu on raskasta
metallia. Kornkaan ei rap-rockia ole, ainakaan mun mielestä. "Hip-hop
influenced bass" on näkynyt monissa Kornista kirjoitetuissa arvosteluissa,
ja se on totta. Mutta Korn soittaa oikeasti raskasta kamaa, ja niillä on
ihan oma tyylinsä. Tai sanokaapa joku bändi joka soitti samanlaista kamaa
ennen Kornia.
Limp Bizkit kyllä on rap-rockia, ja nykyään rap-pop-rockia. Mutta eikös RATM
soittanut rap-rockia paljon ennen lb:tä...
Antti Kotanen
> Luin äskettäin jostakin musiikkilehdestä (olisikohan ollut Soundi), että
> 1990-luvun merkittävimpinä levyinä historiaan tulevat jäämään
> Radioheadin OK Computer ja Nirvanan Nevermind.
Lehdistä en ole aiheesta lukenut, mutta Radiomafian Upteekissa oli ainakin
aiemmin tänä vuonna tapana valita yksi 1990-luvun klassikkoalbumeista viikon
ajaksi "voimasoittoon". Oivallisia valintoja olivat mm. (höystettyinä omilla
perusteluillani):
Nirvana: Nevermind
-yhtä kuin grunge
Faith No More: King for a Day, Fool for a Lifetime
-täynnä loistavia biisejä
-tunnelmien vaihtelut äärilaidasta toiseen
Jeff Buckley: Grace
-herkkä ja koskettava
-erittäin lahjakas ja tyylitajuinen laulaja
Metallica: Metallica
-Metallican ansiot ovat tunnetusti edellisellä vuosikymmenellä, mutta tämän
levyn biisit ovat todella jääneet elämään
Valitettavasti missasin Upteekin usein, joten kaikkia heidän valitsemiaan
klassikoita en tiedä. Edellä mainittujen lisäksi kutsuisin myös seuraavia
levyjä 1990-luvun merkittävimmiksi:
Rage Against the Machine: Rage Against the Machine
-raivoa yhteiskuntakoneistoa vastaan älykkäästi ja omaperäisesti esitettynä
Fun Lovin' Criminals: Come Find Yourself
-koko vuosikymmenen tyylikkäin levy
Depeche Mode: Violator
-DM kuuluu ehdottomasti mainita tässä yhteydessä pioneerihenkisyytensä
vuoksi
-loistavia levyjä jo 1980-luvulla, mutta Violator sai kunnian korkata
seuraavan vuosikymmenen
Kaikki edellämainitut ovat kuuluneet (tai tulleet myöhemmin kuulumaan)
valtavirtaan. Merkittävyyteen kuuluu mielestäni myös kaupallinen menestys,
eli suurempien massojen tavoittaminen. Toki taiteelliset ansiot ovat
etusijalla tällaisia rankkauksia tehtäessä.
Antti Kotanen
Vesa-Matti Sarenius
>Mikael C Ahlfors wrote:
>>
>> Eija Alhomaa <eija.a...@kolumbus.fi> wrote:
>> : Listalle kuuluu ehdottomasti Manic Street Preachersin The Holy Bible.
>>
>> U2-Achtung Baby
>
>Amen. Lisäksi puollan myös jo täällä ehdotettua Radioheadin OK
>Computeria.
Vaikka varmaan kuulostankin hippokriitiltä ja hölmöltä, niin puollan
kuitenkin U2:n Achtung Babya ja Alanis Morrisetten Jacket Little
Pilliä.
Vaikkakaan kumpikaan ei ole minun makuuni. Paras U2-levy on ilman
muuta Pop ja 90-luvun paras levy ilman muuta Pink Floydin Division
Bell, mutta en sanoisi niitä mitenkään merkittäviksi, toisin kuin
edellämainitut.
--
Vesa-Matti Sarenius, D.G.S.A * - Am I a man or what? - A What!*
mailto:sarenius.at.paju.oulu.fi * - What? - Yes, that's right! *
http://www.student.oulu.fi/~sarenius * * * * * * * * * * hmmmm! *
Finland, Europe. Tel. +358-8-342236 fax.+358-8-5305045. * * * * * *
Riku Virtanen
Omasta hyllystä tarttui seuraavia ehdokkaita:
- Depeche Mode: Violator
- Dj Shadow: Entroducing...
- Massive Attack: Blue Lines (Tosin oma suosikki on ehdottomasti
Protection)
- Metallica: Black Album
- Nirvana: Nevermind (se toinen grunge-levy)
- Oasis: Definetely Maybe
- Pearl Jam: Ten (se parempi grunge-levy, jotain hyvääkin seurasi Andy
Woodin
kuolemasta.)
- PJ Harvey: To Bring You My Love
- Portishead: Portishead
- Radiohead: OK Computer
- Rage Against The Machine: Rage Against The Machine
- Roni Size Reprazent: New Forms
- The Smashing Pumpkins: Mellon Collie etc.
- Tricky: Maxinquaye
- U2: Achtung Baby
t. Riku Virtanen
Timo Suomela
Tässä on yhden nettijulkaisun lista sadasta 90-luvun merkittävimmästä
levystä.
Timo Suomela
http://www.dlc.fi/~suomelat
Timo Peltonen
Cypress Hill - Skull & Bones
Busta Rhymes - Extinction Level Event
Rage Against the Machine - Koko tuotanto, paitsi Renegades
Nas - I Am...
Ja jos oikein liberaalilla päällä ollaan, listaan voisi vielä lisätä:
Red Hot Chili Peppers - Californication
Fun Lovin' Criminals - Mimosa
Everlast - Eat at Whitey's
Jon Viitanen
>
> Luin äskettäin jostakin musiikkilehdestä (olisikohan ollut Soundi), että
> 1990-luvun merkittävimpinä levyinä historiaan tulevat jäämään
> Radioheadin OK Computer ja Nirvanan Nevermind.
>
> yksimielisyyteen viime vuosikymmenen tärkeimmistä / merkittävimmistä /
> ottaisitte mukaan edustamaan viime vuosikymmentä edellämainittujen,
> kieltämättä varsin merkittävien julkaisujen lisäksi? Vai
> kelpuuttaisitteko kumpaakaan mukaan?
>
> itsestäänselvyyttä eli Oasiksen Definetely Maybea ja (What\'s The Story)
> Morning Glorya.
>
> t: Matti K.
>
> --
> Tämä viesti lähetettiin Fourtalk.net-palvelusta (http://fourtalk.net).
>
Nivanan Nevermind on hyvä valinta.
Itse lisäisin seuraavia:
Absoluuttinen Nollapiste : Suljettu
Cathedral : Forest Of Equilibrium
Circle : Pori
CMX : Aurinko
Larry And The Lefthanded : Quantum Rider
Monster Magnet : Dopes To Infinity
Mr. Bungle : Disco Volante
Rinneradio : ROK
Sonic Youth : Dirty
Tom Waits : Bone Machine
Xysma : Deluxe
T:Jon Viitanen
Matti Karjalainen
No joo, myönnän toki syyllistyneeni hämärään kysymyksenasetteluun.
Lähinnä ajattelin, että jokainen saa vastatessaan itse määrittää tuon
sanan merkityksen. Subjektiivinen omien suosikkien ylistäminen oli aivan
sallittua, vaikka perustellut vastaukset olivat toivottavia (en tosin
tainnut sitä viestiini kirjata).
Merkittävänähän voi pitää kaupallisia menestyksiä ns. musiikilliseen
tasoon katsomatta. Esimerkkinä voisi pitää vaikka Spice Girlsien
ensimmäistä levyä, joka girl power- aatteineen ja puhtaasti kaupallisine
lähtökohtineen vaikutti melkoisesti tämän päivän nuorisokulttuuriin ja
monien vastaavanlaisten bändien syntyyn.
En kuitenkaan menisi vaatimaan ns. merkittävältä levyltä kaupallista
menestystä, jos ne ovat silti olleet hyvätasoisia, inspiraation lähteitä
tai oman alansa pioneereja. Esimerkkinä vaikkapa Velvet Undergroundin
ensimmäinen tai Pretty Thingsien S.F. Sorrow.
Että tällaista. Ei tämänkaltaisia juttuja kannata ottaa liian vakavasti,
vaikka musiikki onkin eräs viidestä elämän tärkeimmästä asiasta ; )
Jari Leinonen
Matti Karjalainen <matti...@hotmail.com> kirjoitti
viestissä:3b1f37...@fourtalk.net...
> Hei!
>
> Luin äskettäin jostakin musiikkilehdestä (olisikohan ollut Soundi), että
> 1990-luvun merkittävimpinä levyinä historiaan tulevat jäämään
> Radioheadin OK Computer ja Nirvanan Nevermind.
>
> Olen jutellut aiheesta useammankin ystäväni kanssa, mutta
> yksimielisyyteen viime vuosikymmenen tärkeimmistä / merkittävimmistä /
> parhaista / tms. pitkäsoitoista emme ole päässeet. Mitä levyjä te
> ottaisitte mukaan edustamaan viime vuosikymmentä edellämainittujen,
> kieltämättä varsin merkittävien julkaisujen lisäksi? Vai
> kelpuuttaisitteko kumpaakaan mukaan?
>
> Itse ajattelin avata pelin ehdottamalla listalle kahta
> itsestäänselvyyttä eli Oasiksen Definetely Maybea ja (What\'s The Story)
> Morning Glorya.
>
Henk. koht. merkittäviä:
Depeche Mode: Violator
U2: Achtung Baby
Suede: Dog Man Star
Tori Amos: Little Earthquakes (+ kaikki muutkin uusinta lukuunottamatta)
Markus Kaarlonen
viattoman näköisestä alkutilanteesta syntyy sellainen joka suuntaan
laajeneva sotku ettei kukaan enää pysy perässä. :)
--
Markus "Captain" Kaarlonen
Lead Web Developer - www.madonion.com
cap...@madonion.com
K. Aalto
Pineapple wrote:
Naulan kantaan. Loistavia artisteja.