Esa Pulliainen
Timo Ruuskanen
Rolf Koski
> Tietääkö joku mitä efektejä kyseinen mies käyttää?!?
Ainakin Hughes&Kettnerin Rotosphereä, joka on putki-leslie. Muuten
soundi tulee aika pitkälti Voxin AC30:sistä ja erittäin paksukielisestä
stratosta (13-kielet).
Rolle
Pentti
>
> Timo Ruuskanen <ti...@ren.to> wrote:
> > Tietääkö joku mitä efektejä kyseinen mies käyttää?!?
>
> Ainakin Hughes&Kettnerin Rotosphereä, joka on putki-leslie. Muuten
> soundi tulee aika pitkälti Voxin AC30:sistä ja erittäin paksukielisestä
> stratosta (13-kielet).
>
> Rolle
>
kannattaa mainita. nauhakaiku (ehkä joskus myös jousikaiku), joka on
kampivibran ja tremolon ohella rautakitaralankasaundin teossa varsin
keskeisessä osassa. Kampi löytyy Stratosta, ja tremolo ainakin Voxista
(voi olla oma erillinenkin purkki), mutta nauhakaiku on jo useimmiten
ihan erillinen laittensa, kuten usein jousikaikukin ( monissa comboissa
kylläkin sisäänrakennettuna ). Jousikaiku on paremmin reverb-tyyppinen,
josta saa helposti mm. Pipeline-tyyppisiä efektejä. Nauhakaiun kaikuajat
ovat pidemmät, ja saundi onkin enemmän delay-tyyppinen.
Pentti
Rolf Koski
> Lesliellä saapi sähkökitaraan urkumaisen, vellovan lepatuksen. Lisäksi
> kannattaa mainita. nauhakaiku (ehkä joskus myös jousikaiku), joka on
Juu, aivan epähuomiossa unohtuikin tuo ilmeisin, eli nauhakaiuista käytössä
taitaa olla pari Pearlin Echo Orbittia.
Timo Ruuskanen
Rolf Koski kirjoitti viestissä <83t7g1$f8i$1...@baker.cc.tut.fi>...
>Pentti <pentti....@helsinki.fi> wrote:
>
>> Lesliellä saapi sähkökitaraan urkumaisen, vellovan lepatuksen. Lisäksi
>> kannattaa mainita. nauhakaiku (ehkä joskus myös jousikaiku), joka on
>
>Juu, aivan epähuomiossa unohtuikin tuo ilmeisin, eli nauhakaiuista käytössä
>taitaa olla pari Pearlin Echo Orbittia.
>
Ok
kiitti kaikille ketä vaivautui vastaamaan ja
HYVÄT JOULUT KAIKILLE!!!!!!
Sami Jokela
Rolf Koski kirjoitti viestissä <83t7g1$f8i$1...@baker.cc.tut.fi>...
>Juu, aivan epähuomiossa unohtuikin tuo ilmeisin, eli nauhakaiuista käytössä
>taitaa olla pari Pearlin Echo Orbittia.
>
Yksi Echo Orbit käytössä. Toinen on varalla. Kompura on myös käytössä.
Ilman vastaavansoundista nauhakaikua saa pulliaissoundin tekemisen
"kotikonstein" unohtaa.
Sami
Rolf Koski
> Yksi Echo Orbit käytössä. Toinen on varalla. Kompura on myös käytössä.
> Ilman vastaavansoundista nauhakaikua saa pulliaissoundin tekemisen
> "kotikonstein" unohtaa.
Jos vielä joku kuitenkin haluaa kokeilla, niin itselläni on hyviä kokemuksia
DanElectron valmistamasta polkulootasta, DanEchosta, jonka saa kuulostamaan
suht nauhakaikumaiselta (tosin ilman napsua :)), kyseessä on lattiamallin
analogidelay jossa on erillinen hi-cut nappula 'mutaisuuden' tuomiseksi
soundiin. Aika makean näköinenkin vielä (www.danelectro.com löytyy kuva ja
lyhyt selostus)
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Keikkakäytössä erittäin toimivaksi havaitty,
tosin sitä ei voi tietenkään ajaa särölle samalla tavalla kuin aitoa nauhaa...
PS, Line&:lta lienee tulossa/on tullut mallintava kaiku, tiedä sitten kuinka
lähelle totuutta pääsee, nauhakaikuja kuulemma on mukana. Tosin jos on aito,
niin näitä ei oikeastaan tarvi kuin hätävaraksi, mutta onpa ainakin
vaihtoehtoja.
Sami Jokela
Rolf Koski kirjoitti viestissä <83vsrg$5lh$1...@baker.cc.tut.fi>...
>
>Jos vielä joku kuitenkin haluaa kokeilla, niin itselläni on hyviä
kokemuksia
>DanElectron valmistamasta polkulootasta, DanEchosta, jonka saa kuulostamaan
>suht nauhakaikumaiselta (tosin ilman napsua :)), kyseessä on lattiamallin
>analogidelay jossa on erillinen hi-cut nappula 'mutaisuuden' tuomiseksi
>soundiin. Aika makean näköinenkin vielä (www.danelectro.com löytyy kuva ja
>lyhyt selostus)
>
laitetta, ja sehän on vain tavallinen simppeli delay. Nauhakaiun soundissa
on yleensä päällä ainakin kaksi toistopäätä, jolloin delaystä tulee hyvin
monimutkainen rytminen säkätys, mitä lähelle tilantunnussa ei pääse millään
polkulootalla. Alesis Q2 vaatimusalaraja, jos haluaa tehdä kunnon
nauhakaikusoundin, ja sekin vielä kuulostaa liian puhtaalta.
>Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Keikkakäytössä erittäin toimivaksi
havaitty,
>tosin sitä ei voi tietenkään ajaa särölle samalla tavalla kuin aitoa
nauhaa...
>
Nauhan särölle ajamisella ei ole mitään tekemistä Pulliaissoundin kanssa.
Ihan vaan tiedoksi, ettei kukaan mene hakoteille...
>PS, Line&:lta lienee tulossa/on tullut mallintava kaiku, tiedä sitten
kuinka
>lähelle totuutta pääsee, nauhakaikuja kuulemma on mukana. Tosin jos on
aito,
>niin näitä ei oikeastaan tarvi kuin hätävaraksi, mutta onpa ainakin
>vaihtoehtoja.
>
Onhan näitä jo nytkin, joskin myynnissä vain hyvin harvoissa paikoissa,
kuten Echolandissa. Jos haluaa päästä kaikusoundissa edes vähän polkulootia
pitemmälle, niin kannattaa ottaa yhdyntää kyseiseen firmaan. Olen niitäkin
kokeillut monia, mutta päätynyt tappelemaan noiden epäluotettavien Orbittien
kanssa, vaikka niissäkin on todella hyviä kaikuja, kuten esim. Amtech.
(Amtech:kin on melko yksinkertainen delay, mutta soundi on miljoonien
valovuosien päässä Danechosta, koska siinä on säädettävä nauhahuojunta!)
Olen jopa ostanut nauhaa varastoon noin kolmeksikymmeneksi vuodeksi, ja
varaäänipäitä. VAROITUKSEN SANA: Näihin laitteisiin hurahtaa todella
pahasti...!
Sami
Rolf Koski
> Anteeksi nyt että täytyy mollata, mutta kokeilin liikkeessä kyseistä
> laitetta, ja sehän on vain tavallinen simppeli delay. Nauhakaiun soundissa
> on yleensä päällä ainakin kaksi toistopäätä, jolloin delaystä tulee hyvin
> monimutkainen rytminen säkätys, mitä lähelle tilantunnussa ei pääse millään
No, itselläni kyseinen polkuloota on ja siihen myös erittäin tyytyväinen. Keikoilla
todistanut soundinsa ja varmuutensa. Ja en tiedä mihin kiinnitit huomiota, mutta ei
se kuitenkaan ole ihan tavallinen ja simppeli vaan mielestäni erittäin toimiva ja
hyvä vaihtoehto jollekkin digidelay-polkulootalle. Lähinnä se yksi nappi (hi-cut) luo
samaa nauhatuntua ja mutaisuutta. Mutta kokeilkoon jokainen itse, itse tykkään.
Ja jos nyt mennään pilkunviilaamislinjalle, niin ei kaikissa nauhakaiuissa ole kuin
yksi toistopää :) En sanonutkaan sen emuloivan Orbittia ja kun en nauhakaiuistakaan
sitä 'monimutkaista säkätystä' koskaan hae.
> Nauhan särölle ajamisella ei ole mitään tekemistä Pulliaissoundin kanssa.
> Ihan vaan tiedoksi, ettei kukaan mene hakoteille...
Riippuu vähän käytöstä, mutta nauhaa ei kannata särölle ajaakkaan, ennemminkin
etuvahvistusta, mutta se on jo eri juttu. Ihan kuinka haluaa särönsä tuottaa, kaiulla
vai Voxilla, niin on minulle aivan sama, samantyylistä soundimaailmaa kuitenkin saa.
Ja loppujen lopuksi aina voi vedota siihen, että ei se kuulosta aidolta kun ei se ole
aito. Joilleekkin ei edes Rolandi riitä, ja jotkut tappelevet onko Dynacordi sitten
paras. Minulle kuitenkin soundi merkitsee, ei se, kuinka se on tuotettu.
Sami Jokela
Rolf Koski kirjoitti viestissä <842hb2$2pl$1...@baker.cc.tut.fi>...
>hyvä vaihtoehto jollekkin digidelay-polkulootalle. Lähinnä se yksi nappi
(hi-cut) luo
>samaa nauhatuntua ja mutaisuutta. Mutta kokeilkoon jokainen itse, itse
tykkään.
>
Jotkut nauhakaiut kirkastavat yläpäätä ja leikkaavat alapäätä. Harmi ettei
juuri millään elektronisella laitteella saa tuota.
>Ja jos nyt mennään pilkunviilaamislinjalle, niin ei kaikissa nauhakaiuissa
ole kuin
>yksi toistopää :) En sanonutkaan sen emuloivan Orbittia ja kun en
nauhakaiuistakaan
>sitä 'monimutkaista säkätystä' koskaan hae.
>
No sitten... Silti pitäisit varmaan Amtechista. Siinä on tuo
yksinkertainenkin delay aivan uskomaton soundiltaan. Itse olisin varmaan
pitänyt laitteen, jos minulla olisi käyttöä "yhden äänipään delaylle".
Suosittelen kokeilemaan.
>Ihan kuinka haluaa särönsä tuottaa, kaiulla
>vai Voxilla, niin on minulle aivan sama, samantyylistä soundimaailmaa
kuitenkin saa.
>
Ja kaikkihan eivät käytä säröä ollenkaan, vaikka se ikävä kyllä on oletus
aina kun kitaransoitosta puhutaan :-(
>Ja loppujen lopuksi aina voi vedota siihen, että ei se kuulosta aidolta kun
ei se ole
>aito. Joilleekkin ei edes Rolandi riitä, ja jotkut tappelevet onko
Dynacordi sitten
>paras. Minulle kuitenkin soundi merkitsee, ei se, kuinka se on tuotettu.
>
Ja jotkut vaativat, että nauhakaiussa täytyy olla putket...
En tiedä mikä kumma homma siinä on, mutta ei tule sama fiilis, jos tietää
ettei se nauhakaiku ole siinä välissä, vaikka soundi olisi suurinpiirtein
samakin. Jonkinlaista hulluutta... ;-)
Hyvää joulua enivei...
Sami
Petteri Mayrala
> Jotkut nauhakaiut kirkastavat yläpäätä ja leikkaavat alapäätä. Harmi ettei
> juuri millään elektronisella laitteella saa tuota.
KRHÖMMMMM... Minulla on Lexicon MPX-1 ja tuollainen juttu onnistuu kuten
melkein kaikki muutkin jutut 8-)
Viivastetyn signaalin ekvalisointi on perusasioita vahankin paremmissa
prosessoreissa.
Ei tarvita kuin yksi paavo, jos se on oikein valittu. Ugh, olen puhunut.
> >Ja loppujen lopuksi aina voi vedota siihen, että ei se kuulosta aidolta kun
> ei se ole
> >aito. Joilleekkin ei edes Rolandi riitä, ja jotkut tappelevet onko
> Dynacordi sitten
> >paras.
Oppiriidat ei tasta maailmasta lopu, se on ihan selvaa.
Oppiriiteleminen on holmoa kun nama kerran ovat mieltymysasioita
kumminkin. Kitaristi, joka pyrkii muiden soundiin ostamalla identtiset
kamat jonkun mestarin kanssa on lapsellinen, mutta oppii kylla
aikanaan...
>> Minulle kuitenkin soundi merkitsee, ei se, kuinka se on tuotettu.
Sama taalla. Korvat kertovat totuuden, ei se mita levynkannessa lukee.
> Ja jotkut vaativat, että nauhakaiussa täytyy olla putket...
> En tiedä mikä kumma homma siinä on, mutta ei tule sama fiilis, jos tietää
> ettei se nauhakaiku ole siinä välissä, vaikka soundi olisi suurinpiirtein
> samakin. Jonkinlaista hulluutta... ;-)
On tassakin puolensa. Jotkut tykkaa raplata niita bokseja ja he saavat
siita iloa. Fiiliksetkin on tarkeita. Minusta se on ok, jos ei menna
puhumaan soundista. Hyva soundi
on hyva soundi silloin kun se on hyva ja hyva soundi voidaan saada aikaan
sadoin eri keinoin. Hyva soundi on kasitteena hankala, mutta kai
huonokin soundi on hyva jos se toimii ko. kontekstissa?
Hyvasta digipompelista saa erittain uskottavat
rautalanka- ja kaikki muutkin soundit mita on keksitty, lahestulkoon.
Mutta keskinkertaisesta digipompelista ei saa ja siksi niilla on huono
maine erityisesti laitepuristien mielissa.
Kylla minakin silti siita Pulliaisesta (soundeineen) diggaan ihan
sairaasti minakin..
Petteri
Sami Jokela
Petteri Mayrala kirjoitti viestissä <1b894.234$2i3....@news.eunet.fi>...
>kumminkin. Kitaristi, joka pyrkii muiden soundiin ostamalla identtiset
>kamat jonkun mestarin kanssa on lapsellinen, mutta oppii kylla
>aikanaan...
>
Miten niin? Minä taas kokeilin kaikki mahdolliset muuta laitteet, ja kun
silti ei mieleistä soundia löytynyt, niin pakko oli sitten etsiä sellaiset
laitteet kuin "jollain mestarilla". Olenko siis lapsellinen?
>
>Hyvasta digipompelista saa erittain uskottavat
>rautalanka- ja kaikki muutkin soundit mita on keksitty, lahestulkoon.
Jos ei kuuntele soundia kovinkaan tarkasti. Digipömpeleiden delayt
kuulostavat aina IMHO liian "täydellisiä", koska soundi ei "elä" mitä se
nauhakaiussa tekee nauhatekniikan puutteiden vuoksi, ja en nyt puhu
taajuuskomponenteista, koska ekvalisointi on todellakin mahdollista monilla
laitteilla. Nauhakaiun soundissa voi olla melkein mitä tahansa muutakin kuin
ekvalisointi, joten on aika rohkeata väittää että sellaisen soundin saa
jollakin digipömpelillä jossa ei ole satoja säädettäviä parametreja omaava
softa. Sellaiseen en ole vielä törmännyt. Alesis Q2 on senverran joustava
laite, että sillä tekee jo aika uskottavan soundin, mutta myin senkin pois
kun en ollut tyytyväinen.
Asiaa voisi verrata vaikka siihen, että jollekin riittää kolmentonnin
ministereoiden kajarien äänenlaatu, ja toiset eivät sitten ole tyytyväisiä
edes Magneplanareihin.
Jos digilaite jollekin riittää, niin fine with me. En moiti siitä, mutta se
kyllä ärsyttää, että aina löytyy joku joka väittää saavansa milloin milläkin
digilaitteella nauhakaiun soundin. Englannissa joku todella pätevä tyyppi
teki nauhakaikuohjelmia Alesis Q2:een monta vuotta monenlaisten mittausten
yms kautta, ja siltikin aidon laitteen ja tuon Q2:n erottaa nopealla
kuuntelulla. En jaksa muistaa tyypin nimeä tai nettisivuja, mutta hakua voi
kokeilla "hank marvin echo" tai "echoes from the past" ja "Alesis Q2". Tuo
ON hyvä laite, mutta valitettavasti kallis, eikä kaikuja kai voi säätää,
vaan ne ovat sitä mitä on ohjelmoitu.
Sami
pett...@kauhajoki.fi_ei_sikanautaa
<sami....@koti.tpo.fi> wrote:
>Minä taas kokeilin kaikki mahdolliset muuta laitteet, ja kun
>silti ei mieleistä soundia löytynyt, niin pakko oli sitten etsiä sellaiset
>laitteet kuin "jollain mestarilla". Olenko siis lapsellinen?
Kirjoitin, etta " Kitaristi, joka pyrkii _muiden_ soundiin ostamalla
identtiset kamat jonkun mestarin kanssa on lapsellinen, mutta oppii
kylla aikanaan..."
Tata mielta tosiaan olen.
Sina kirjoitit, etta olet hakenut _mieleistasi_ soundia ja loytanytkin
ne. Se on ihan eri asia eika missaan nimessa lapsellista, pain
vastoin. Varmasti minunkin kamani ovat jonkun mestarin kanssa
samanlaisia, mutta olen silti hankkinut ne pelkastaan omista
lahtokohdistani, pyrkiessani mieleiseeni soundiin.
Voidaan tietysti ajatella niinkin, etta jos olen mieltynyt esim.
Pulliaisen soundiin niin pyrin sitten siihen ja hankin samanlaiset
kamat. Jotenkin koko ajatus vaan tuntuu vahan koyhalta.
Pulliaisen soundin perusolemus loytyy mielestani kombinaatiosta:
kitara( Strato) - vahvistin (VOX AC - 30) -
plektratekniikka(_erittain_ kehittynyt, todellinen
mahtiekvalisaattori) Nama ovat niin vahvoja seikkoja, ettei varmaan
kukaan valttamatta huomaisi, jos hanen Echo Orbittinsa kuorien sisalle
sovitettaisiin vaikkapa Lexiconin prosessori ja jatettaisiin vain
kuoret.
>Jos ei kuuntele soundia kovinkaan tarkasti. Digipömpeleiden delayt
>kuulostavat aina IMHO liian "täydellisiä", koska soundi ei "elä" mitä se
>nauhakaiussa tekee nauhatekniikan puutteiden vuoksi, ja en nyt puhu
>taajuuskomponenteista, koska ekvalisointi on todellakin mahdollista monilla
>laitteilla.
Tama on mielenkiintoinen kysymys. Jos ajatellaan esim. rautalankamusaa
niin mika/mitka seikat bandin soitossa saavat kuulijat vakuuttuneiksi
siita, etta kyseessa on aito asia ja autenttisuuteen pyrkiva bandi
(ja onko pakko pyrkiakaan) ?
Onko se tosiaan se nauhakaiku? Tietoisuus siita, etta niilla on
nauhakaiku? Montako savelta se kaikulaite soittaa itsekseen 8-) ?
Pino VOXeja vai VOX -soundi joka kuullaan? Tyylitietoinen rumpali ( ei
ihan yleinen juttu tassa genressa) ? Perinnetietoinen fraseeraus?
Biisivalinta? Kauluspaidat ja ohuet kravatit?
>Nauhakaiun soundissa voi olla melkein mitä tahansa muutakin kuin
>ekvalisointi, joten on aika rohkeata väittää että sellaisen soundin saa
>jollakin digipömpelillä jossa ei ole satoja säädettäviä parametreja omaava
>softa.
Totta on. Se on monimutkainen tapahtuma. Joka paatyy nauhakaikuun on
jo tehnyt aika ison valinnan. Se on osa soundin muodostusta, muttei
silti laheskaan verrattavissa kitara/vahvistin yhdistelman
vaikutukseen.
Jos kitaristilla on Strato, jossa yksikelaiset mikit seka VOX AC-30
niin hyva juttu, muttei sekaan riita. Pitaa ymmartaa miten niita
soitetaan, miten tama kombinaatio kayttaytyy eri tilanteissa.
Kaukana naiden jalkeen tulee se, mika kaikulaite on kaytossa.
Yleisoa miellyttaa se soittaja joka osaa soittaa puhuttelevalla
soundilla tyylikkaasti. Yleiso ei piittaa retroukoista, joilla on
retrokamat muttei kasitysta kokonaisuudesta.
En todellakaan kiella, etteiko nauhakaiun avulla saisi puhuttelevia
soundeja. Mutta olen nahnyt liikaa rautalankabandeja, joilla on
kylla kamat erittain originaalilla pohjalla, mutta muuta ei sitten
olekaan. Laitteet eivat ole ongelma; niita saa kaupasta rahalla. Tassa
rautalanka-asiassa kamat ovat se pienin pulma.
> Sellaiseen en ole vielä törmännyt. Alesis Q2 on senverran joustava
>laite, että sillä tekee jo aika uskottavan soundin, mutta myin senkin pois
>kun en ollut tyytyväinen.
Q2:ta en ole valitettavasti paassyt kuulemaan. Silti, merkkina Alesis
ei kuulu uskottavimpien laitteiden joukkoon.
>Asiaa voisi verrata vaikka siihen, että jollekin riittää kolmentonnin
>ministereoiden kajarien äänenlaatu, ja toiset eivät sitten ole tyytyväisiä
>edes Magneplanareihin.
>Jos digilaite jollekin riittää, niin fine with me.
Saanen kaantaa taman nurin pain?
Minulle on OK., jos jollekin riittaa nauhakaiku kaikkine
ominaisuuksineen (huollon tarve, saatamisen tarve, alttius lialle,
rikkoontumisherkkyys, epavakaa, muuttuva soundi, kuluvuus, korkea
hinta, paino, roudausepaystavallisyys, hyva soundi, originaalisuus,
jne.. )
Mutta jotkut haluavat enemman.
>kyllä ärsyttää, että aina löytyy joku joka väittää saavansa milloin milläkin
>digilaitteella nauhakaiun soundin.
Ei ole mitaan yleispatevaa "nauhakaiun soundia" Niita vehkeita on
tehty vuosikymmenten saatossa vaikka millaisia ja ne kaikki soundaavat
eri lailla. Osa niista on hyvia ja osa ihan paskoja.
En kylla soittaisi ilokseni paskalla nauhakaiulla, jos hyvia
kaikuprosessoreita on saatavana. Hyva nauhakaiku voisi kylla olla kiva
omistaa. Vaan eipa minusta taida retroukkoa tulla.
>Englannissa joku todella pätevä tyyppi
>teki nauhakaikuohjelmia Alesis Q2:een monta vuotta monenlaisten mittausten
>yms kautta, ja siltikin aidon laitteen ja tuon Q2:n erottaa nopealla
>kuuntelulla.
Heh heh, en epaile yhtaan. Kaikki oikeasti patevat tekevat toita
Lexiconille 8-]
Petteri
Pertti Ruismäki
> En kylla soittaisi ilokseni paskalla nauhakaiulla, jos hyvia
> kaikuprosessoreita on saatavana. Hyva nauhakaiku voisi kylla olla kiva
> omistaa. Vaan eipa minusta taida retroukkoa tulla.
Onko kellään mielipidettä Ibanezin Echo Machinesta? Sen soundia on kehuttu ja
minäkin ostin sellaisen, koska se oli halpa ja äänenlaatu riittävän hyvä minulle.
Minkälaisilla ekvalisaattoriasetuksilla päästään lähimmäksi pulliaissoundia?
-Pertti
Sami Jokela
pett...@kauhajoki.fi_ei_sikanautaa kirjoitti viestissä
<38669487...@news.eunet.fi>...
>
>Sina kirjoitit, etta olet hakenut _mieleistasi_ soundia ja loytanytkin
>ne. Se on ihan eri asia eika missaan nimessa lapsellista, pain
>vastoin. Varmasti minunkin kamani ovat jonkun mestarin kanssa
>samanlaisia, mutta olen silti hankkinut ne pelkastaan omista
>lahtokohdistani, pyrkiessani mieleiseeni soundiin.
>
Joskus on niin valitettavaa, ettei voi "keksiä" itse sellaista juttua mistä
tykkää, kun joku sen on kumminkin jo keksinyt...:-(
>Voidaan tietysti ajatella niinkin, etta jos olen mieltynyt esim.
>Pulliaisen soundiin niin pyrin sitten siihen ja hankin samanlaiset
>kamat. Jotenkin koko ajatus vaan tuntuu vahan koyhalta.
>
Onhan se näin, mutta tähänkin sopii edellinen vastaus...
>Pulliaisen soundin perusolemus loytyy mielestani kombinaatiosta:
>kitara( Strato) - vahvistin (VOX AC - 30) -
>plektratekniikka(_erittain_ kehittynyt, todellinen
>mahtiekvalisaattori) Nama ovat niin vahvoja seikkoja, ettei varmaan
>kukaan valttamatta huomaisi, jos hanen Echo Orbittinsa kuorien sisalle
>sovitettaisiin vaikkapa Lexiconin prosessori ja jatettaisiin vain
>kuoret.
>
Plektratekniikan minäkin alleviivaan tässä yhdeydessä. Kaikki kaverini ovat
kyllä aiva muistaneet mainita, kun ovat kuulleet Pulliaisen joskus
soittaneen simulaattorilla. Sen on kuullut.
>
>Tama on mielenkiintoinen kysymys. Jos ajatellaan esim. rautalankamusaa
>niin mika/mitka seikat bandin soitossa saavat kuulijat vakuuttuneiksi
>siita, etta kyseessa on aito asia ja autenttisuuteen pyrkiva bandi
>(ja onko pakko pyrkiakaan) ?
>
>Onko se tosiaan se nauhakaiku? Tietoisuus siita, etta niilla on
>nauhakaiku? Montako savelta se kaikulaite soittaa itsekseen 8-) ?
>Pino VOXeja vai VOX -soundi joka kuullaan? Tyylitietoinen rumpali ( ei
>ihan yleinen juttu tassa genressa) ? Perinnetietoinen fraseeraus?
>Biisivalinta? Kauluspaidat ja ohuet kravatit?
>
Autenttisuus yms. on nauhakaiun osalta se asia mikä tulee kylkiäisenä hyvän
soundin kanssa. Juuri soundi on minulla tärkein valintakriteeri.
>
>Totta on. Se on monimutkainen tapahtuma. Joka paatyy nauhakaikuun on
>jo tehnyt aika ison valinnan. Se on osa soundin muodostusta, muttei
>silti laheskaan verrattavissa kitara/vahvistin yhdistelman
>vaikutukseen.
>
Mielestäni se on kyllä aika iso asia. Echo-Orbitin kanssa soittaa
Mini-Voxiin ihan kybällä fiiliksellä, vaikka soundi onkin paljon ohkoisempi.
(kuitenkin vain kotioloissa, Mini-Voxin mikittäminen tuottaa vähän oudon
soundin ;-)
>Jos kitaristilla on Strato, jossa yksikelaiset mikit seka VOX AC-30
>niin hyva juttu, muttei sekaan riita. Pitaa ymmartaa miten niita
>soitetaan, miten tama kombinaatio kayttaytyy eri tilanteissa.
>
Niinpä. Itse olen huomannut, että volumesäädöt on oltava just oikein, tai
sitten joutuu vasaroimaan kieliä liian lujaa, ja soundi on pilalla, tai
toinen vaihtoehto on että joutuu koko ajan demppaamaan, kun alkaa soimaan
itsestään ;-) Johtuu ihan kompurasta, ei esim. "mikrofonisista" mikeistä.
>
>Yleisoa miellyttaa se soittaja joka osaa soittaa puhuttelevalla
>soundilla tyylikkaasti. Yleiso ei piittaa retroukoista, joilla on
>retrokamat muttei kasitysta kokonaisuudesta.
>
Joka alalta löytyy ne räpeltäjät ;-)
>En todellakaan kiella, etteiko nauhakaiun avulla saisi puhuttelevia
>soundeja. Mutta olen nahnyt liikaa rautalankabandeja, joilla on
>kylla kamat erittain originaalilla pohjalla, mutta muuta ei sitten
>olekaan. Laitteet eivat ole ongelma; niita saa kaupasta rahalla. Tassa
>rautalanka-asiassa kamat ovat se pienin pulma.
>
Joo, ihan oikeessa olet. Esa Pulliainen wannabeitä on suomi pullollaan, ja
monien sellaisten bändien ohjelmistossa on pelkkiä Agents-kappaleita, joita
sitten soitetaan luonnollisesti huonommin kuin Agents, joilla on piiiiitkä
kokemus.
Kuitenkin sille, joka Echo Orbitin haluaa, niiden saatavuus ON ongelma,
koska laitteita on alle sata suomessa, ja hinnat kohonneet kymppitonniin.
>
>Q2:ta en ole valitettavasti paassyt kuulemaan. Silti, merkkina Alesis
>ei kuulu uskottavimpien laitteiden joukkoon.
>
Sen editori antaa kuitenkin melkoiset vapaudet sen ohjelmointiin. Esim.
delayn feedback linja on mahdollista virtuaalisesti rakentaa itse
delay-modulin ulkopuolelle, joten sen voi vetää taajuuskorjaimen, tai vaikka
minka mööbelin läpi.
>
>
>Ei ole mitaan yleispatevaa "nauhakaiun soundia" Niita vehkeita on
>tehty vuosikymmenten saatossa vaikka millaisia ja ne kaikki soundaavat
>eri lailla. Osa niista on hyvia ja osa ihan paskoja.
>
Joo, onhan niistä suuri osa aika paskoja. Näppieni kautta on aika moni laite
kulkenut. Lähes joka laitteelle löytyy silti kannattajansa (niille
paskoillekin), ja on niidenkin soundien toisintaminen vaikeaa digikoneilla.
Kun nyt sitä Lexiconias kehut, niin kerropa alkajaisiksi, mitä kaikkea sen
delayn feedback-looppiin pystyy säätämään?
Sami
Petteri Mayrala
> Joskus on niin valitettavaa, ettei voi "keksiä" itse sellaista juttua mistä
> tykkää, kun joku sen on kumminkin jo keksinyt...:-(
Joo, mutta kannattaa silti koko ajan kokeilla kaikenlaista ja kuunnella,
josko kolahtaisi.
Joskus hieno soundi loytyy sattumaltakin. Ei lepaakaan alunperin kitaralle
tarkoitettu, mutta toimii hyvin. LExicon MPX-1:ssa on muuten erinomainen
lesliesimulaattori
> Plektratekniikan minäkin alleviivaan tässä yhdeydessä. Kaikki kaverini ovat
> kyllä aiva muistaneet mainita, kun ovat kuulleet Pulliaisen joskus
> soittaneen simulaattorilla. Sen on kuullut.
Olipa simuloinnin aihe mika hyvansa niin minusta seuraava teesi on
paikkansapitava: "Simuloinnin taso riippuu simulaattorin laadusta".
Katsomme simuloitua maailmaa kuvina joka paiva esim. tv-mainosten muodossa
eika silma erota feikkia aidosta. Kuulemme sampleja radiosta eika korva
erota. Mutta huono simulaatio erottuu kylla.
En kylla siirtyisi minkaanlaisiin mallintaviin kitaravahvistimiin
siltikaan, olen totaalisesti putkien kannalla. Hyva echo -efekti
(ei valttamatta identtinen nauhakaiun kanssa) voidaan
mielestani saada aikaan prossulla, mutta VOX -soundia ei ikina.
> Niinpä. Itse olen huomannut, että volumesäädöt on oltava just oikein, tai
> sitten joutuu vasaroimaan kieliä liian lujaa, ja soundi on pilalla, tai
> toinen vaihtoehto on että joutuu koko ajan demppaamaan, kun alkaa soimaan
> itsestään ;-) Johtuu ihan kompurasta, ei esim. "mikrofonisista" mikeistä.
Rautalankasoundi on kylla tosi herkka kaikelle soittoepahygienialle.
Ei saisi tulla ylimaaraisia aania ollenkaan. Siina veri punnitaan.
> Kuitenkin sille, joka Echo Orbitin haluaa, niiden saatavuus ON ongelma,
> koska laitteita on alle sata suomessa, ja hinnat kohonneet kymppitonniin.
Huh huh.
> Sen editori antaa kuitenkin melkoiset vapaudet sen ohjelmointiin. Esim.
> delayn feedback linja on mahdollista virtuaalisesti rakentaa itse
> delay-modulin ulkopuolelle, joten sen voi vetää taajuuskorjaimen, tai vaikka
> minka mööbelin läpi.
Efektiprosessorissa on muutama ominaisuus, jotka siella pitaa olla jotta
vermetta kannattaa harkita vakavampaan kayttoon:
0. Yleinen suunnittelufilosofia.
1. Algoritmien laatu. Tama maaraa soiko peli "musikaalisesti". Vaikka
olisi Cray II laskemassa paskoja algoritmeja niin ei soundaa.
2. Laskentatehoa "riittavasti", siis paljon. Hyvat algoritmit ovat
yleensa aika monimutkaisia ja numeronmurskaustehoja tarvitaan.
Pelkka laskuvoima ei takaa mitaan.
3. Riittavan laadukas AD/DA -muunto.
4. Kohinattomuus.
5. Liitannat. Balansoidut liitannat olisi hyva olla.
6. Jotensakin jarkeva kayttoliittyma.
7. Mieluusti sisainen virtalahde, siis ei ulkoista muuntajaa.
Tassa on tietysti vaan pieni osa tarkeista seikoista.
Ohjelmien editoiminen ja signaalitien maarittaminen liittynevat kai
kahteen ensimmaiseen noista.
> kulkenut. Lähes joka laitteelle löytyy silti kannattajansa (niille
> paskoillekin), ja on niidenkin soundien toisintaminen vaikeaa digikoneilla.
Ei tarvitse toisintaa identtisesti! Ainoa mita tarvitsee on luoda
uskottavia soundeja eri tarpeisiin. Ei silloin hamalla 60 -luvulla pyritty
tekemaan "rautalankasoundia" tai mitaan muutakaan soundia. Yritettiin vaan
kehittaa toimivia delay-koneita. Ei silloin ollut kehittynytta tekniikkaa
joten piti keksia kaikkia nauhajuttuja. Muytta kehitys kehittyy. Emme aja
kuplavolkkarillakaan, paitsi nostalgiamielessa ehka. Ne on kylmia ja
vaarallisia autoja.
> Kun nyt sitä Lexiconias kehut, niin kerropa alkajaisiksi, mitä kaikkea sen
> delayn feedback-looppiin pystyy säätämään?
Huh huh. Pitaako tosiaan? Sopiiko etta skannaan muutaman valitun sivun
manuaalista www-selaimella katsottavaksi?
Se mita signaalille voidaan tehda MPX-1:ssa on niin massiivista etta oksat
pois. Tuosta laitteesta on kuitenkin hyvia rewieveja suunnilleen laitteen
julkistusajoilta. Sopiiko etta etsin muutaman hyvan linkin?
Petteri
--
Pertti Ruismäki
> Englannissa joku todella pätevä tyyppi teki nauhakaikuohjelmia Alesis Q2:een
> monta vuotta monenlaisten mittausten yms kautta, ja siltikin aidon laitteen ja
> tuon Q2:n erottaa nopealla kuuntelulla.
Mutta silti Hank Marvin käyttää sitä itse nykyään keikoilla. Ohessa ote
uusseelantilaiselta fanisivulta:
"Nowadays Hank B. Marvin chooses to ensure his trademark echoes are totally
authentic by utilising Charlie Hall's amazing Q2-based Echoes From The Past.
Hank's travelling rack (shown) features two Q2's - one
for regular use and the other just in case Murphy's around."
Mutta toisaalta... nythän oli puhe Pulliaisesta...
-Pertti
Sami Jokela
Pertti Ruismäki kirjoitti viestissä <386896BA...@datex-ohmeda.com>...
>Sami Jokela wrote:
>
>> Englannissa joku todella pätevä tyyppi teki nauhakaikuohjelmia Alesis
Q2:een
>> monta vuotta monenlaisten mittausten yms kautta, ja siltikin aidon
laitteen ja
>> tuon Q2:n erottaa nopealla kuuntelulla.
>
>Mutta silti Hank Marvin käyttää sitä itse nykyään keikoilla. Ohessa ote
>uusseelantilaiselta fanisivulta:
>
tarvitse roudata keikoilla useita erilaisia nauhakaikuja. Se kun käytti eri
aikakausina eri laitetta. Biisit voi heittää yhdellä laitteella
suurinpiirtein samalta kuulostavalla soundilla, kuin alunperin levytetty.
Sami
Petteri Mäyrälä
<sami....@koti.tpo.fi> wrote:
>Kun nyt sitä Lexiconias kehut, niin kerropa alkajaisiksi, mitä kaikkea sen
>delayn feedback-looppiin pystyy säätämään?
>
>Sami
En tieda jaksaako taalla kukaan lukea arviointeja toisten kamoista,
mutta kun kerran rautalankasoundeista on puhetta ollut niin miksei?
Olen esittanyt etta Lexicon MPX-1 on varteenotettava laite myos
perinteista echo -tyyppista soundia kaipaavalle.
Tassa tulee eraan ammatikseen studiotyota tekevan hemmon arvio
pelista. Muitakin arvioita loytyy, mutta tama on kenties analyyttisin.
Arvio on julkaistu E-Musician lehdessa ja myos heidan www-palvelussaan
joten krediitit sinnepain.
BEGIN-----------------------------------------------------------------------------
Electronic Musician June 1997
Lexicon MPX 1
by Peter Freeman
A fully professional, midpriced effects processor.
I have always had problems with the "middle ground" between low-end
and high-end effects processors. Many companies
make units in the $1,000 to $1,800 range that do all the standard
things musicians have come to expect: reverb, delay, chorusing,
flanging, pitch shifting, and so forth. In this price range, however,
I have generally noticed an absence of truly
great-sounding devices with professional features that offer serious
competition to the high end.
In this climate of mediocrity, Lexicon has come up with a box that
definitely ups the ante. It is both great sounding and
professionally featured, yet it manages to remain firmly in the
affordable category.
OVERVIEW
At first glance, the MPX 1 looks conventional. It's a 1U rack-mount
input-level meters, 3-digit LED program-number display, and shortly)
are located directly to the right of the LCD, followed by nine Reverb,
Mix, Patch, and Bypass). A data-entry knob and eight function keys
round out the MPX 1's controls.
Sounds innocuous enough, right? However, the rear panel provides some
clues to the surprises found inside the unit. First of
all, there's a real IEC
3-prong power connector, not a wall-wart jack, which is unusual in
this price range. In addition, the rear panel sports balanced
XLR input and output jacks, balanced 1/4-inch TRS in and out jacks,
and S/PDIF digital I/O on RCA jacks. Most
manufacturers wouldn't bother with XLR and digital I/O on a box this
inexpensive; Lexicon has gone the extra mile here, which
is highly commendable.
The MPX 1's rear panel also includes a 1/4-inch footswitch input
(which can accommodate up to three independent
footswitches) and a 1/4-inch foot-controller input in addition to
7-pin DIN rather than the normal 5-pin variety. This jack can
accommodate a standard MIDI cable or a powered foot
controller, such as those made by ADA.
Under the hood, the MPX 1 is very impressive. There are two separate
processing chips: one for reverb and one for other
effects. As a result, it is possible to have stereo effects and
independent stereo reverb at all times, with no compromises. There
are 200 ROM presets, 50 RAM locations, and 57 types of effects, which
are organized by several criteria (e.g., name, number,
type of input, type of effect) in a database. This lets you quickly
search for the programs that pertain to your specific
application.
The basic effects blocks include Pitch, Chorus, EQ, Mod, Delay, and
Reverb, which can be ordered in many different
user-selectable configurations. The MPX 1 also has extensive patching
and modulation capabilities, including the ability to use
the input level as a modulation source.
The MPX 1 offers a truly impressive degree of control over its
programs. Using the Edit and Effect buttons, you can navigate
the parameters of the effects blocks with ease. A pair of left/ right
cursor buttons move you around the LCD's parameter fields,
and a Value button alters the currently selected parameter.
Unfortunately, I didn't find this arrangement to be particularly
enjoyable, mostly due to the Value button. I would have preferred a
second, dedicated data knob ˆ la the PCM 80, but I suspect
the extra cost was an issue here. Ultimately, I got used to it, but
it's inelegant.
The process of editing an MPX program follows the way you would
"speak" the desired action (e.g., "I want to edit the pitch
block"; hit Edit, then Pitch). Once I learned this, it instantly
became second nature. As I looked through the manual, I was
staggered at the depth of editing capabilities of this unit, and it
took me a little while to get comfortable with them. However, I
eventually got up to speed and was creating presets soon thereafter.
PITCH
The Pitch block can perform either detune (±100 cents) or shift
(-4,800 to +1,900 cents) effects. As with some of the other
blocks, each of these operations includes mono, stereo, and dual
variations.
The Pitch block also offers Volume and Test Tone functions. The
Volume effect is a dynamic level control that can be placed
anywhere in a chain with the other effect blocks to act as a gain
trim, volume control, crossfade control, or stereo-to-mono
mixer, to give just a few examples. Test Tone generates an audio sine
wave that is quantized to the pitches of a chromatic scale
over nine and a half octaves. Interestingly, it can be "played" from a
MIDI keyboard or by some of the modulation sources in
the MPX 1.
The quality of the MPX 1's pitch shifting is surprisingly good. It
tracks various types of inputs well (including guitar, bass, and
voice), and in certain cases, it can even handle limited polyphonic
input, such as simple guitar chords. In addition, its ability to
produce two harmony notes at the same time is useful.
CHORUS
The Chorus block can actually produce eight distinct types of effects:
Chorus, Flanger, Phaser, Rotary Cab, Aerosol,
Cen-trifuge, Orbits, and Comb. Within each of these effects, many
variations are possible.
There isn't space in this review to cover each of these effects in
detail, but I'll give you a quick rundown. The Chorus effect is
true stereo, multivoice chorusing, and it sounds very musical. For the
most part, the Flanger and Phaser are classic versions
with enough control to produce a wide range of variations, from does
a good Leslie simulation--no, you won't toss out your 147 cabinet, but
it is good sounding and usable--and the speed-up
and slow-down effects are quite realistic.
Aerosol is a kind of chorus/flange hybrid that is very flexible,
capable of effects ranging from vibrato to resonant flanging and
stereo-image enhancement. I particularly liked the Aerosol flanging.
EQUALIZER
The MPX 1's EQ block also offers multiple functions: 1-, 2-, 3- and
4-Band Parametric Mono; 1- and 2-Band Parametric
Stereo; 1- and 2-Band Parametric Dual, SweepFilter, Wah, Fc Splitter,
and Crossover. In the Parametric modes, you have
control over Q, center or cutoff frequency, gain, and type (low/high
shelf or bandpass).
SweepFilter mode behaves like the filters on an analog synthesizer;
modulation sources such as LFOs and envelope generators
can control it. Wah mode yields more conventional stomp-box effects,
such as envelope filtering (hello, Mutron III) and
auto-wah. The "MPX Blue" program makes good use of this, as does
"RevWahtouch," an envelope-filtered reverb.
The Fc Splitter is an unusual feature in a device of this type. It
splits a mono signal into two frequency bands; the low
frequencies are sent to the left output, and the high frequencies are
sent to the right output. The frequency thresholds for both
channels are individually adjustable. Crossover mode is similar to Fc
Splitter, except there is only one crossover frequency,
common to both low and high. These two filter modes are perhaps not
the most practical for everyday use, but they could be
quite handy for achieving certain specialized effects.
In general, I like the sound of the MPX 1's EQ section. Although it
is clearly "electronic" sounding, it can produce some
wonderful effects, particularly when combined with the Delay and/or
Reverb blocks, as a number of the presets do skillfully.
As with most EQs in multi-effects devices, you probably won't want to
use it as an instrument EQ (which would tie up the
entire box for a task that is best handled by a dedicated EQ anyway).
But in combination with the rest of the effect blocks, it's
dynamite.
MOD
The Mod block performs pan, gain, and volume processing. Like the
other blocks, it can be controlled with any MPX
modulation source, including MIDI controllers. The available Mod
modes are Panner, Auto Pan, Tremolo (mono and stereo),
Overdrive, and Volume (mono, stereo, and dual).
The Panner is a conventional panning effect; a control must be used to
the same, except it uses the Mod block's separate, dedicated LFO for
use one of the "regular" MPX 1 LFOs as a control source. The Tremolo
effects do conventional volume modulation with the
LFO in the Mod block, which offers pulse-width, phase, rate, and
depth controls.
The Overdrive mode won't win any awards for "heaviness," but as the
with certain other blocks. According to the manual, Overdrive is not
intended to function as a complete guitar-amp simulator,
but I'm glad it's there.
Last in the Mod block are the Volume effects, which are included as a
convenience for programs that do not require any of the
other Mod functions. By placing the Mod block at strategic points in
a chain with the others, you can effectively control the
volume between stages of a program. This is potentially useful for
creating dynamic effects using an external MIDI controller.
Overall, the Mod effects are invaluable. Adding Tremolo or Auto Pan
was often the finishing touch when I was creating
presets; the unit would definitely be lacking without them.
DELAY
The Delay block is one of the key areas of the MPX 1. It has a number
of features in common with the PCM 80, such as the
ability to specify delay times in terms of beats, milliseconds, feet,
and meters. In addition, the front-panel Tap button can be
used to establish the delay time, which is a blessing.
The four Delay modes include Delay (mono, stereo, and dual), Echo
(mono, stereo, and dual), Ducker, and Looper. The only
difference between Delay and Echo is that the Echo effects go through
a 1-pole lowpass filter before reaching the output stage.
This is useful for creating simulations of tape-echo effects and
analog delays. Maximum available delay time is 2,000 ms in
mono, 1,000 ms per side in dual and stereo modes.
The Delay mode also includes cross feedback, in which an adjustable
amount of the left channel's feedback signal is sent to the
right channel's delay input and vice versa. Depending on the input
signal, this can make certain types of delay effects more
complex and interesting. One particularly interesting feature of the
Delay block is the ability to route the output of another
block to the Delay's feedback input. If the other block is located
after the Delay block, it is placed inside the feedback loop.
In Ducker mode, the input level controls the delay's output level; as
the input gets louder, the delay output gets softer. In Looper
mode, the delay output remains constant; instead, the input level
controls the ratio of input to feedback signal into the delay. If
the input level is high, you hear the initial delay, but there is
little if any feedback. When you stop the input signal, the feedback
takes over, looping the material that came in during the last delay
cycle. You can then modify the looped material in real time
by playing over it. Loud sounds replace old sounds in the loop; soft
sounds are layered with old ones.
This is not a full-featured looping delay (like the Oberheim Echoplex
interesting results. One useful example is a preset called "Capture
EQ," in which a Looper delay endlessly repeats an input
sound while you search for the right EQ for that particular sound.
REVERB
There are five algorithms in the Reverb block: Chamber, Hall, Plate,
Gate, and Ambience. As expected, these algorithms
sound very good indeed; after all, reverb is Lexicon's strongest suit.
The Ambience algorithm is worth noting; it creates
"space" around the sound without being obvious or distracting. This
algorithm rounds out the other reverbs nicely.
The characteristic "Lexicon sound" is entirely present and correct in
all the Reverb algorithms. Although it is not as rich
sounding as the PCM 80 or 90, the Reverb block is musical and
high-quality enough for the vast majority of musical situations.
I like the Halls and Plates in particular, but that's just my
personal taste; all the algorithms are of equally high quality.
PROGRAMMABILITY
Without a doubt, one of the MPX 1's strongest suits is the depth of
its programmability. There are more features and
possibilities available in the architecture of this box than I could
possibly hope to discuss (or even list), but I will touch on as
many as possible.
Considerable flexibility is provided in three key areas:
effects-block order, signal flow, and modulation. The blocks can be
arranged in virtually any order in two independent, stereo signal
paths, and the inputs and outputs of any block can be merged
and split between these paths (see Fig. 1). Needless to say, this
provides an extremely high degree of control and flexibility
when creating programs.
On the modulation front, the choices are fairly staggering thanks to
an extensive array of internal and external (MIDI) control
sources. The available internal controllers include two LFOs, two ADR
envelope generators, a sample-and-hold circuit, and
the rear-panel foot controllers.
In addition, the A/B Glide feature moves smoothly between
user-specified A and B values when you press the front-panel A/B
button. The glide occurs at a user-specified rate, which can also be
signal that varies with the level of their specified Source parameter,
which can even include the input level to the MPX 1. And
all of these internal controllers can be transmitted as MIDI Control
Change (CC) messages for sequencing/automation purposes
or for controlling other devices.
The low-frequency oscillators (LFOs) deserve a special mention. They
include two parameters called OnSrc and OnLvl that
control when and for how long they operate. In addition to being
simply on or off, both LFOs offer five other modes of
operation.
In Latch mode, LFO on/off is toggled when the OnSrc value rises
above the OnLvl threshold. In Gate mode, the LFO remains
on when the OnSrc value is greater than OnLvl. Once mode makes the
LFO sweep through one complete cycle when the OnSrc
value rises above OnLvl.
With Reset mode, the LFO is always on, but it's reset when the OnSrc
value rises above OnLvl. Finally, in RTrig mode, the
LFO completes one cycle when the OnSrc value rises above OnLvl, but it
can be reset to zero if this happens during a cycle.
This kind of detail is a good example of the MPX 1's overall design;
it has lots of depth and flexibility.
MIDI IMPLEMENTATION
Like other aspects of the MPX 1, the MIDI capabilities are so
extensive that it would be extremely difficult to exhaust all the
possibilities. As part of Lexicon's Dynamic MIDI scheme, virtually
any MIDI message (including MIDI Clock) can be used as
a modulation source. System Exclusive bulk dumps and loads can be
performed, and the unit can transmit System Exclusive
messages in response to front-panel keystrokes, allowing complete MIDI
automation of all operations.
Of course, Program Change messages are transmitted and recognized.
Three 128-location Program Change maps are stored
internally, which is great; this allows the unit to be configured for
three different MIDI systems. Ten internal Program Chains
can be created, with ten programs in each one. Clearly intended for
live performance, this makes it easy to assemble ten
different sets worth of MPX 1 programs, which can then be recalled
with the front-panel knob or any control source.
Elsewhere on the MIDI front is another unusual find: a full-featured
arpeggiator that processes notes appearing at the MIDI In
and transmits them as arpeggios to the MIDI Out. Very cool.
SOUND QUALITY
The quality of the Lexicon MPX 1's presets is generally outstanding. A
lot of time and effort obviously went into creating some
of these programs, which is clearly evident as you browse through
them.
For example, "TouchSpinner" causes a Leslie-like chorus effect to
become more prominent as the input gets louder; softer
inputs produce a more subtle effect. "MPX Blue" is a rich, complex
combination of Centrifuge Chorus, Plate Reverb, and
filtered, autopanned Delay. Of course, the MPX's extensive editing
capabilities make it possible to create effects from scratch
quite easily, but the fact that the presets are so good is a big plus
nonetheless.
Having lived with the MPX 1 in my studio for a month or so, I am
mixing situations, I'm quite impressed; it performed well on
drums/percussion). I particularly like what it did with guitar and
drums, especially in the area of rhythmic, processed delay
effects. I was able to treat it like a "PCM 80 Junior," using it for
effects I'd normally achieve with the PCM 80, with excellent
results. Considering that the PCM 80 lists for more than twice the
MPX 1's price, this is remarkable.
CONCLUSIONS
The MPX 1 clearly sets a new standard in quality for the money.
price--and these are professional features, at that--it sounds great,
and it's not difficult to learn and use. I own a PCM 80, and I
wish it had some of the features of the MPX 1. This is a pro-level box
powerful tool suitable for any musical situation from live to studio.
As usual with Lexicon products, the MPX 1's manual is exemplary. It
is well written and edited, clear and concise, and it goes
to enough detail to make the learning curve as smooth as one could
reasonably expect. Full marks on this one.
If I have one complaint about the MPX 1, it's one that could be
leveled at just about any professional effects device out there at
the moment: the user interface. Specifically, the number of features
far outweighs the size of the LCD. It is lamentable that most
(if not all) current effects devices have many more software pages
and features than they have space to display them, making it
a big pain to keep track of what you're doing when creating programs.
the unit does suffer from this problem. I'm sure the reason is cost;
big, bright LCDs cost lots of money. Most companies
couldn't make viable products if they were to include the kind of
display that these boxes really need.
Having said that, however, this device is a killer. The sheer
programmability and flexibility of the MPX 1 kept surprising me.
There are so many interesting possibilities that it's difficult to
understand how the thing could be as inexpensive as it is. One
doesn't expect this much power in this price range, much less digital
and balanced I/O. I laughed, I cried; this unit is a must
hear.
Peter Freeman is a freelance bassist, synthesist, and composer living
in New York City. He has worked with such artists as
John Cale, Jon Hassell, Chris Spedding, Nile Rodgers, Shawn Colvin, L.
Shankar, Sussan Deihim, Richard Horowitz, and
Seal.
END----------------------------------------------------------------------------------------------------------
No tassapa oli.
Petteri
Petteri Mayrala
> Kun nyt sitä Lexiconias kehut, niin kerropa alkajaisiksi, mitä kaikkea sen
> delayn feedback-looppiin pystyy säätämään?
> Sami
Asia selvinnee parhaiten katsomalla kaaviokuvaa, jonka URL on:
http://www.kauhajoki.fi/~petterim/pics/MPX-1_Echo.jpg
Nyt pitaa huomata, etta kaaviossa esiintyva "Chorus" ei ole chorus
-efekti, vaan tarkoittaa efekti_blokkia_. Ko. blokki sisaltaa efektit
chorus, flanger, phaser, rotary cab, aerosol, orbits, centrifuge ja comb.
Sama juttu noiden muiden nimien kanssa.
Tasta paassee jo vahan fiilikseen?
Mutta se mita _voidaan_ tehda on eri asia kuin se mita kannattaa tai on
jarkevaa tehda. En mina itse ainakaan ihme temppuja harrasta tuon kanssa.
Reverbbikoneeksi se lahinna tuli hankittua, mutta kaupan paalle tulikin
valtaisa maara kaikkea jannaa.
Parasta tuossa laitteessa on efektien laatu, ts. algoritmien
hienoistuneisuus, joka ainakin reverbbipuolella lyo kuuntelijansa taysin
allikalla.
Petteri
--
Pertti Ruismäki
> Mikä sen uusseelantilaisen fanisivun osoite on?
-Pertti