Pahat levy-yhtiöt
Keijo Räävi
tuossa alla on varsin edustava lista niistä levymerkeistä jotka ainakin
www.boycott-riaa.com:n mukaan edustavat pahuutta jota pitää vältellä.
Kysymys kuuluukin: kuinka moni onnistuu päivittäisissä
levyhankinnoissaan välttämään näiden pahojen levy-yhtiöiden tuotoksia?
Ja pyrkivätkö jotkut jopa tietoisesti näin tekemään?
Minulta se ei ainakaan onnistu.
1500 Records
20G Entertainment
241 Records
2Ksounds
32 Records
333 Music
4AD Records
4th & Broadway
5 Minute Walk
5.1 Entertainment
510 Records
550 Music
57 Records
A& E Latin Music
A&M Records
A440 Records
Abkco
Acony Records
AD Records
Aftermath/Shady
Aleho
Alice
Alliance
Alligator Records
Almo Sounds
Amaru Records
Ambar Records
American Empire
American Recording
Amiata Records
Andy Prieboy
Angel
Angels
Antilles
Antone's
Antra Records
Apple
Archive
Ardent
Aries Music Entertainment, Inc.
Arista Latin
Arista Nashville
Arista Records
Ark 21
Arsenal
Artanis
Arte Nova
Artist Direct/Kneeling Elephant
Astoria Entertainment
Astralwerks Records
Asylum Records
Atco
Atlantic
Atlantic Classics
Atlantic Nashville
ATO Records
Atrium Records
AV8 Records
Avatar Records
Avenue Records
AVI
Aware
AWOL Records
Axiom
B.E.C.
Back Porch Records
Bad Boy Entertainment
Bad Dog Records
Ballers Entertainment
Baphomet Housecore
Barak Entertainment
Barb Wire Productions
Barco Records
Bass Productions
Beat Club
Beauty Records
Beginner's Bible
Beiler Bros Records
Belart
Bellmark
Belly Soundtrack
Benson Record
Berman Brothers
Best Side
Beyond Music
Bibleman
Big Baller
Big Beat Records
Big Cat/Work
Big Deal
Big Dog Records
Big Ear Music
Big Head Todd
Big Idea Productions
Big Records
Big Screen Music
Big Tree
Big Wadd
Big World
Bigtyme Records
Billy Corgan
Biv Ten Records
Black Market Records
Black Out
Black Pumpkin Records
Black Top Records
Blackground (Barry & Sons, Inc.)
Blackground Records
Blackheart
Blackstone
Bliss Productions
Blix Street
Bloodline Records
Blue Gorilla
Blue Jackel Entertainment
Blue Note
Blue Plate
Blue Thumb
Bluebird
Blues Bureau
BMG Classics
BMG Entertainment
BMG U.S. Latin
BNA Records
Bob Marley Music
Bocelli-Sogno
Bohemia
Bon Jovi
Box Tunes
Branford Marsalis
Breakaway
B-Rite
Broadway MCA
Brody Records
Broken Bow Records
Brutal Records
Bullseye
Bungalow Records
Burnside
C2
Cadena Records
Cadence Christian
Caliente
Candle In The Wind
Cannan
Capitol Nashville
Capitol Records
Capricorn
Cargo Records
Cash Money Records
Catalyst
Caviant
Cell Block Records
Celtic Corner
Celtic Heartbeat
Chameleon Records
Charisma
Cheeba Sounds
Cherry Entertainment
Chignon Records
Children
Chord
Chordant
Christian Music Group
Chronicles/PSM
Chrysalis Music Group
Chuck Life
Cintas Acuario
Circular Moves
City of Hope
Cky
Classic Tracs
Clatown Records
Clean Slate
Climate
C-Loc Records
Clockwork
CMC International
CMG
Cold Chillin' Records
Colli Park Music
Columbia Records
Command
Conifer
Contemporary
Coolhunter Records
Coolsville Productions
Copacabana Records
Costarola
Cotillion
Covenant Artists
Crazy Cat
Crescent Moon
Crime Partners
Critique Records
Crowne Music Group
Crystal Lewis
Crystal Rose
CTW/Sesame Street
Curb
Curb/Rising Tide
Cyan Records
Cypress
D & D Records
Da Border Music, Inc.
Dagger Records
Dali Records
Damian Music
Damian US Latin
Dancing Cat
Dare 2BU, Inc.
DAS
Day Spring
Daywind Music Group
DCC
Death Row
Debris Records
Debut
Decca
Deep Purple
Def Jam
Def Soul
Delicious Vinyl
Delos
Denon
Desert Storm
DGG
DHM
Digital Theater System, Inc.
Disa
Discipline
Disques Vogue
DJ Honda Recordings
DKC
DM Music
DM Records, Inc.
DMY
DMZ
Doggystyle Records
Domo Records
Dopehouse Records
Down in the Delta JV
Dr. Dream
DreamWorks
DreamWorks Nashville
Drive Thru Records
Duck Down Music
DV8 Records
E Pluribus Unum
Eagle Rock
Eaglevision
Earthbeat
Earthdance
East Side Digital
East West Records
Easydisc
ECM
Eddie Soundtrack
Edel America Records
Edel Entertainment
Edito Classica
Edmonds Record Group
Elektra Asylum
Elektra Entertainment Group
Elektra Musician group
Elementree Records
Ellipsis Arts
Elton John
Elvis Tribute Project
EMD Music
Emergent Music Marketing
EMI Classics
EMI Gospel Music
EMI Latin
EMI Records
Eminent
Empire Records
Enjoy Records
Epic
Epic Nashville
Epidrome
Equinox Music
ERATO
ESC Records
Esparanza Atlantic
Essence Records
Essential Classics
Essex Records
Eureka
Eurodisc
Everland
Evolver
Extasy
Facility
Fantasy
Farmclub
Fast Horse
Fat Boy Music
Favored Nation
FDM
Fedora
Festival Five Records
Finlandia
First Generation Records
First Priority Music
Flashback Gold
Flashback Rhino
Flashpoint International
Flava Unit Entertainment
Flawless
Flicker Records
Floodgate
Flora
Flying Fish
Flyte Tyme Records
Fome
Fonovisa
Forefront
Freeze Records
Friday Records
Fubu
Full Moon Records
Furious Records
Future Farmer Galaxy
Garden City
Garland
Garmex
Garth Brooks
Gasoline Alley
Gazillion Records
Geffen
Gemini Sun Records
Genie Entertainment/Lightyear
Gfunk
Ghetto Youth International
Giant Records
Gift Horse
Glassnote
Gold Circle
Gold Seal
Golden Books
Good News
Good Time Jazz
Gospocentric
Gotee Records
Grammavision
Grammy Nominee Project
Grand Royal
Grape Tree
Grateful Dead Records
Great Performances
Green Linnet
GRP/Verve
GTS
Guardian
Guts & Grace
GWK Records
H2E Records
Hall of Fame
Hammer & Lace
Hannibal
Hannibal International
Harmony Records
HBO/WEA
Heart Records
Heartbeat
Heartery
Herb Harris Music Co.
Hieroglyphics
High Performance
High Street
Higher Octave Music
Highnote
Hightone Records
Hip O Records
Hittel LLC
HKD Productions
Hollywood Records
Hollywood Visa
Home Sweet Home
Home Video
Homegrown Music Network
Homeland
Hood Rat Records
House of Music
H-Town Records
Hybrid Recordings
Hyperdisk Records
I Am
I Funk Records LLC
I.E. Music
Ice Records
Ichiban Records
IG Records, Inc.
Imaginary Road
Immediate
Immortal Records
Import Music
Impulse
Indiginous
Infinity Digital
Innocent
InPop Records
Insane Clown Posse
Inside/Out
Insidesessions
Instinct Records
Integrity Inc.
Interhit Records
International Special Markets
Interscope
Invisible Sound
Iris
IRS
Island Def Jam
Island Jamaica
Island Mercury
Island Records
J Records
J&N Records
Jaggo Records
Jake Records
Java Records
Jazzland
Jazz-Non US
Jcor
Jersey Records
Jireh
Jive Records(Bentwood Music/Cedarmont Kids /Reunion/Sick Wid It/
Silvertone/Verity/Volcano)
JMC Records
JMM
Joey
Karen
KDFC
Kelly Family distribution
Kicking Mule
Kid Rhino
Kinetic Records
King Communication
Kings Way
Kismet Records
Kiss Video
KKSF
Koch Entertainment LLC
Korta
Krasnow
Krystal/The Firm
KukDo Records
KWJZ
La Face
Label M
Labor Records
Largo
Latin Pop/Tropical
Latin Regional Mexican
Latino Music
Lava Records
Left Eye
Legacy
Leni Stern Recordings
Liars Inc.
Liberty United Artists
Lideres
Lighthouse Point Entertainment
Lightstorm
Lightyear Entertainment
Lil Joe Records
Lil Man
Liquid 8 Records
Lissette
Little David (Atlantic)
Little Dog
Living Music
Living Stereo
Liz Phair
Lobster Records
Locomotive Music
Logic Records
London Records
London Red Ant
London Slash
London U.S.
Longevity Records (NYC) Inc.
Loose Cannon
Loosegroove
Lost Highway
Loud Records
Luaka Bop
Lucky Dog Monument
Luna Negra
Luther Campbell Records
Lyle Lovett
Lyric Street
M.T. Enterprises dba Thuy Nga's
M2.0 Inc.
M2.0 Productions
Mach Entertainment
Mad Yacht
Magnum Music
Major Label Records
Major League Baseball
Mammoth Records
Manga
Mango
Manhattan Records
Many Roads Records
Marantha!
Margaritaville
Marinda Grace
MAS Entertainment
Masterworks
Maverick Musica
Maverick Records
Max Music
Max Weinberg 7
Maxjazz
Maya Records
MCA
MCA Nashville
Media Safari
Medicine
MegaForce
Melisma Ventures LLC
Melodiya
Memphis International
Mercury Nashville
Mercury Records
Mesa/Bluemoon
Messenger Records
Metal Blade
Metrix Music
Metro One
MGM
Mic Media/Lyricist Lougre
Mifflin Hills Music Company
Mighty Horn
Milan (Jade Records)
Milestone
Militia Group
Ministry of Sounds
Miramax
MJJ
Mo Thugs
Mock & Roll
Modern (Atlantic)
Mojo
Mondo Melodia
Moonshine Conspiracy
Mosh
Motown Records
Mouth Almighty
Moviso
Mozote Music
Mr. Incognito
MSC Music Entertainment
MTV
Murder Inc.
Music for Little People (Rhino)
Music One
Music Up Records, Inc.
Musimex
Musiteca
Mutant Sound System
N'Focus Entertainment
N2K
Narada Records
Nas
Native
Nelle Hooper
Neptunes
Nettwerk Records
Neurodisc Records
New Haven Records
New West
Next Century Records
Next Next Entertainment
Next Plateau
Nick @ Nite
Nimbus
Ninth Avenue Music, Inc.
No Limit Records
Nonesuch Musician
Noo Trybe
Noontime
Northside
Northsounds
Nothing Records
Novus
NOW
NPG Records
Nu American Music
Nu Opp
Nutone Records
NVC Arts
NY:LA Music Inc.
Octone Records
Odyssey
Odyssey in Minds Eye
Oh Boy
Okeh
Old Fonovisa
Omni
Omnium
On Point
One Life One Love
Orfeon
Organized Noise
Original Blues Classics
Original Jazz Classics
Oro Musical
Orpheus
Outburst
Outpost
Overbrook Music
P & A
Pablo
Padma
Pagan America
Pakaderm
Pallas Records
Palm Entertainment
Palm Video
Palma MusicInc.
Pan Disc/Streetbeat
Pangaea
Paradigm Records
Paras Recording Co.
Patriot Records
Payaso Records
PBS Records
PBS Records
PCLC Capricorn
Pegan America
Pendulum
Perspective
Philadelphia Records
Philips
Philo
Phoenix Music
Pias
Pioneer
Platino Records
Players Club
PlexiMusic
Plump
PLV Rhino Exclusive
Point Blank
Point Music
Poly Atlas
Poly TV
Polybeat Records
Polydor Country
Polymedia
Portrait
PRA Records
Praise Gathering
Prawn Song
Premium
Premium Latin Music
Premonition Records
Prestige Productions
Priority Records
Private Music Proclaim
Project
Promotions of the World
Protel
PSM Records
Psychopathic Records
Q Records
Quango
Quiet Boys Records
Qwest Records (Warner)
R.A.L.
Radio Universal
Radioactive Records
RAM Records
Random House
Rap?A?Lot
Raptivism Records
Rasheeda
Rawkus Records
Ray Boltz Spindust
Razor & Tie
Razor Sharp
RCA Records
RCA Records Nashville
RCC Records
Real Music
Real World Records
Rebound Records
Red Ant
Red Feather
RED Ink
Red Pajamas
Red Seal
Red Star
Redline Entertainment
Refuge Records
Regina Records
Rejoice
Relaxation Music
Release
Renegade Records
Reprise
Resound
Restless Records
Revolution Records
RFC (Warner)
Rhino London Sire
Rhino Records
Rhyme Records
Rhythm Safari
Rick Rubin Entertainment
Right Cross Records
Righteous Babe Records
Ripchord
Rising Tide Nashville
Risky Business
Riverboat
Riverside
RJO
RMM
Roadrunner Records, Inc.
Robbins Entertainment
Roc-A-Fella Records
Rocket Records
Rocketown Records
Rockstar Games
Rocky Mountain Recorders
Ropeadope Records
Roswell Records
Rough Ryders Records
Rounder Records
RPM/Columbia
Ruffhouse Records
Ruffnation
Rural Rhythm
Ruthless
Ruthless Records (Atlantic)
Ryko International
Ryko Latina
Rykodisc
Rykovision
S & P Records
Sactuary
Sai Records
Saja Records (Atlantic)
Sambora
Samson
Saregama PLC
Savant
Savoy
Savoy Jazz
SBK
Scarface Records
Scratchie
S-Curve
Sea Creatures
Sega
Seiko Matsuda
Seismic Records
Selah
SEON
Seraphim
Shadow Records
Shady Records
Shakti
Shamton
Shang
Sheppard Lane Music
Shrapnel Records
Sideburn
Silas
Silver Seal
Silverware
Sindrome Records
Sing 2 School
Sir George Records
Six Degrees
Skaggs Family Records
Slamm Dunk
Slash Distributed
Slash Warner
Slipdisc
Slow River
Slow River International
Smash
Smashing Pumpkins- Adore
SMI
SMV
So So Def /All out Ent.
Sojourn Hills
Sonique
Sonolux
Sony Classical
Sony Discos
Sony Japan
Sony Labels
Sony Music
Sony Music US (Latin)
Sony Wonder
Soulwerkz
Sound Gizmo
Sound Mex
Sound of Atlanta
Spark Entertainment
Sparrow
Specialty
Spirit Soundtrack
Spit Records
Spring Hill Music Group
Spring House
Squint Entertainment
Star Records
Star Song
Stax
Stinky Records
Stonecreek
Straight Outta Labb
Straight Profit
Straightway
Streetbeat
Stretch Music
String Cheese Incident
Stuart Hersch
Suave Records
Sugar Beats
Sunnyside
Surfdog Records
Surrender Records
Susquehanna Hat Company
Svengali
Swan Song
Sybersound Music
Tabu
Tag Records
Taj Mahal Records
Takoma
Teledec
Telethon
Terminus Records
Texas Music Group
The Enclave
The Guys Who Sell Records/Bronx
The Right Stuff
The Road to Eldorado
The Source
The Start/The Label
The Voice of Music, Inc.
The Wall
Third Stone Records
Thirsty Ear
Three keys/Lightyear
Thrive Records
Thump Arsenal Productions, Inc.
Thump Records
Tim Kerr
Timbaland
Time Bomb
Time Home Intertainment
Time/Life (ADA)
Tinder
Tips Exports Inc.
TJ Martell
Tone Cool
Tooth and Nail
Top Dawg Productions
Top Sail Productions
Tornado Records
Toros Records
Track Factory
Trackmasters
Traditions
Trans Continental Records
Transparent Records
Trauma Entertainment
Trauma Records
Treat & Release
Treydan Records
Tribal
Triloka
Tropical Storm
Tropix
Troubadour
TRS Buddah Inactive
Trudy Greene
Trust Kill
Tuff Gong
Turn Music
TV First
TVG Records
Twin Sisters Productions, Inc.
TwISm
Twisted
Ultimate Records
Underground Recordz
Unison
Unitone
Universal Music Latino
Universal Records
University Music Group
University Records
Univision
Unsigned Hype
Untertainment
Up Above Records
Upstart
UpTown Project
Uptown Records - URC
UTV Uni Roy
UTV Island
UTV Motown
V.O.R.A.C. Records
V2(GeeStreet/Push Records/Delicious Vinyl)
Vagrant Records
Vapor
Varese Sarabande
Varrick
Velas
Velocette Records
Velour Recordings
Vernon Yard
Verve
VI Music
Victory Music
Victrola
Vineyard
Violator Records
Virgin Blackground
Virgin Classics
Virgin Latino
Virgin Nashville
Virgin Records
Virgin Underground
Vital
Viva Discos
Vivarte
Volt
VOX Lumania
VP Music Group, Inc.
VP Records
Walt Disney Records
Waltzing Bear
Warlock
Warmth
Warner Bros. Christian
Warner Bros. Records Inc.
Warner Music Group
Warner Music Latina
Warner/Reprise Country ADV
WEA Latina
WEACaribe
WEAMex
Weird Sleeper Man Records
West Side Latino
Whitfield Records
Wicklow
Wild Pitch
Windham Hill
Wind-Up Entertainment
WJJZ
WNUA
Wonderland
Woodstock
Word Entertainment
Work
World Hits
World Music Network
Worship Together
WOV Records
WOW Joint Venture
Wrechsop Records
WSJZ
Wu-Tang Records
Wynonna
Xenophile
Yo! MTV Raps
ZAPPA
Zebra Lightyear
Zebra Records
Zero Hour
Zoe
Zomba/Def Jam
Teemu Kemppainen
pahoja. Siis mikä tarkalleen ottaen on yhdistävä väärä teko tai
rikos, jonka boycott-riaa kokee tehdyksi?
Janne Pirinen
Ettei nuo nyt olisi niitä yhtiöitä, joiden artistit sijoittavat rahojaan
huumemafiosojen laittomiin tuotteisiin? Tästähän on ollut juttua
musiikkilehdissä monenkin artistin ja bändin kohdalla.
Tai sitten tuo "Our mission" linkin takana oleva ulkomaankielinen teksti
tarkoittaa jotain muuta:
"Why We Are Here
Boycott-RIAA was founded because we love music. More and more the RIAA and
the major labels have attempted to lock up our culture and heritage through
extensive lobbying, outrageous campaign donations, misleading our political
leaders, and lying to the public, while misrepresenting the facts. Changing
copyright law is not a solution for poor management. Copy protected CDs
lock up the music forever, even when the work in question returns to public
domain. This was not part of the copyright bargain our forefathers struck,
nor was it ever intended to provide income for the heirs of the copyright
holder. It is our intention to make the public, and our leaders aware of
the implications and long term consequences to our culture of bowing to
every demand the recording industry presents to our congress. It is our
intent to continue to unspin the spin and to represent the consumer and
independent artists positions on the battlefield that copyright has
become."
--
*********************************************
Hurjat Hipit - ilmaista mp3 jytää
http://kotisivu.mtv3.fi/hipit
Nuuska
"Keijo Räävi" <keijo...@pp.inet.fi> kirjoitti viestissä:tKftd.88$%
> Kysymys kuuluukin: kuinka moni onnistuu päivittäisissä levyhankinnoissaan
> välttämään näiden pahojen levy-yhtiöiden tuotoksia? Ja pyrkivätkö jotkut
> jopa tietoisesti näin tekemään?
>
> Minulta se ei ainakaan onnistu.
>
Terve
Mitä ovat "päivittäiset levyhankinnat"...................;-)
nuuska
Tommi M.
"Nuuska" <nuus...@sci.fi> wrote in message
news:cp6fp8$apc$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
>
> "Keijo Räävi" <keijo...@pp.inet.fi> kirjoitti viestissä:tKftd.88$%
>
>> Kysymys kuuluukin: kuinka moni onnistuu päivittäisissä levyhankinnoissaan
> Mitä ovat "päivittäiset levyhankinnat"...................;-)
Mitä on bittimuodossa esitettyjen tuotteiden hankkiminen maksamatta, kun
sama henkilö maksaa kyllä kaikesta muusta tarvitsemastaan, ja vaatii itsekin
palkkaa työstään.......?
Tommi M.
"Teemu Kemppainen" <teemu.ke...@helsinki.fi.nospamplease> wrote in
message news:pan.2004.12.07....@helsinki.fi.nospamplease...
> Minulle on jäänyt epäselväksi, millä tavalla nämä levy-yhtiöt ovat
> pahoja. Siis mikä tarkalleen ottaen on yhdistävä väärä teko tai
> rikos, jonka boycott-riaa kokee tehdyksi?
Eivät levy-yhtiöt varmaankaan mitään yhtään pahempaa ole tehneet kuin
muidenkaan alojen yritykset tässä maailmassa. Ovat varmaan pahuusmittarilla
mitattuna jopa alle keskiarvon.
Mutta nuoren musiikkia kuuntelevan miehen on helppo kasvattaa poliittista
ajatteluaan ottamalla boikotin kohteeksi juuri se helpoin; tahot, jotka
tuottavat sitä mistä hän pitää, ja joiden tuotteita hän voi nyysiä netistä.
Kun tähän yhdistetään se, että ko. tahot vieläpä (myönnettävästi tyhmästi)
vain kasvattavat voimakeinojaan ameriikanmantereella tuotteittensa
suojaamiseksi, on homma jo periaatteessa paketissa.
Kyllä, kun niillä on taloudellisia kytköksiä muuhun maailmaan, ja niiden
jäsenistä osa käyttää huumeita, niitä täytyy boikotoida. Ainiin, eihän se
boikotti riitä, vaan loismaisesti kuitenkin käytetään niiden tuotteita.
Eli kohteeksi vaateteolli....eikun ruokateollis...eikun
öljyteo...siis...ääniteteollisuus!
Sehän se suurin paha kaikista....tietysti...
Vesa-Matti J Kari
> Eli kohteeksi vaateteolli....eikun ruokateollis...eikun
> öljyteo...siis...ääniteteollisuus!
Minun on pitänyt jo aiemmin julkistaa omat kommenttini
ääniteteollisuuden alennustilasta. Juuri tämä *teollistuminen*
onkin minun nähdäkseni se musiikkialan suurin ongelma eikä
piratismi. Musiikin nimellä markkinoitavia ääniä tuotetaan
ihan liiaksi liukuhihnalta samaan tyyliin kuin sukkia,
hernekeittopurkkeja, muovimukeja, jne. Levy-yhtiössä kuultua:
- Hei Rane, montaks levyy me ehditää tekeen enne jouluu? Olis
vähä kiire ku noi teinit ostaa aina iha vitusti kaikkii
musajuttuja ku, niinku, ne saa niihi fyrkat vanhemmilta
ja sillee... Sit pitäs saada noille keski-ikäsille akoilleki
jotai tuubaa ulos, löytyskö ketää ex-tangokunkkuu tai vastaavaa?
Se sais voihkii jotai "kulta kimaltaa, tanssi mun kaa"-biisei.
Artsilla on taustatki jo valmiina, se duunas ne tos aika näppärästi
tolla Casio-syntsalla. Mut siis, montaks plättää sä luulet et
sä saat tuleen ulos kuun puolivälii mennes?
- No hei, jos me saadaa jostai nopeempi tietsikka ja ryssitää
jostain oikeesta biisistä parit hyvät sämplet, niin eiköhän
meiltä ainaki viis levyy irtoo! Kurssit nousuun, saatana!
Mut emmä tiedä, ehkä viis, ehkä vaa neljä. Täs on kuiteski
aikaa vaa pari viikkoo enää...
- Joo ja onha meil sit taas vaikka kakskyt CD:tä ku mehä
julkastaan remixit ja viel duunataa "Special Edition", siin o kato
jotai bonusbiisei mukana, niinku, sit jälkeenpäin. Tajuutsä? Pistetää
viel joku ihailijavihko mukaa, värivalokuvilla ja sillee!
Nii, mites hei sit se videopuoli hoidettas, ku se ulkonäköjutska
kuiteskin o tän musajutskan SE TÄRKEIN JUTTU, tiedätsä, vaik
sillei niinku myöskää ole mitään välii, mut meiän artisteilla
PITÄÄ olla se staili ja luukki tosi hyväs kondikses, okei?
- Siis helvetti, luuletsä et mä oon jotenki täysdorka vai, näytänks
mä susta iha puusta pudonneelta? Relaa, mies, Rane hoitaa tän homman
kuntoo. Niinku aina ennenki. Me lähetään täs firmas siitä, et
me tehään vaa jotai standardikamaa, junou sellast vähä niinku
puolipornoo, tiedätsä. Me pistetää parit bimbot tonne lavalle
loikkiin edestakas, sit tissi voi jossai välis melkei vilahtaa
mut ei kuitenkaa, sit kiiltohileitä putoilee stagelle, ja sit
ku tulee se modulaatio-osa siin biisis ni jumalaut noi valot
alkaa välkkyy sillee toooosi mageesti.. Toimii iha saatana hyvi
joka videos ja biisis. Ei kukaa sitä hiffaa et toi meiä komppipuoli
on vähän niinku... No joo, toi uus tietsikka duunas sen kompin ihan
ite, hei! Onks helppoo! Et se on jopa munki mielestä vähä kankee
olonen biisi, mut kyl se alkaa toimii heti, ku toi video on tosi kuuma,
nii sit se biisiki, se vaa alkaa samalla toimii ja jengi haluu
ostaa sen!
- Mut mistä vitusta sä meinaat siihe biisii sanotukset repii? Jonskuha
tulee jo huomenna aamulla joskus yheksän maissa duuna sitä videoo
purkkii, dille! Me ei ehitä millää!!!
- Eiku otat relasti vaa. Me ollaa tilattu tota Sinä-Minää ja Demii
ja luettu noit nuorte palstoja jo kohta, mitä siit o, ainaki
kymmene vuotta, et kyl mä kuule siihe biisi jostai runopalstalta
iha hyvät sanat tempasen... Mul on jo pari valmiina, yks on
"Jee jee jee jee jee" ja toine ois sit vähäsen syvällisempi,
siihe slovariin mä meinasin laittaa, tiedätsä.. Nii, jotenki
tälleen se menee et: "Sut koulun käytävällä taas nään,
sä aina käännät tyttöjen pään, yhdessä joskus vietämme hään,
sä ihan sekotat munkin pään"
- Mut siin on pari kertaa toi "pään", "käännät tyttöjen pään",
"sekotat mun pään", eiks se oo jotenki, emmä tiedä, onks se
kertsi sun mielestä siis iha okei? Ei sillä, et mä en luottais
sun arvostelukykyys, mut niinku, häh?
- EI MITÄÄN VÄLII, TOIMII!
- No joo, Rane, se olis sit mulle 65% tän tuotoista. Sä saat toimia
provikkapalkalla kiertueen stagemanagerina... Katotaan kuule mitä
sä saat, kaikkee siistii... Ootas, nii, sä saat aina ilmaset viinat
maakuntien diskoissa ja helvetisti mainetta... Fyrkkaa
sulle tulee sit vähintää jotai 20-30%. Onks tää näillä puheilla sulle
okei vai otanksmä kuule vielä Artsin tähä diilii mukaan? Se on kyl
helveti kiireine noitte parin uuden bändi stailauksen kaa, mut niinku...
- Joojoo, unohdetaa vaa se Artsi, toi homma on kuule mulle just
okei! HÄHÄHÄÄ!
Musiikin olisi kai tarkoitus olla taidemuoto eikä ensisijaisesti
minkään "musiikkiteollisuuden" myyntiartikkeli. Onneksi vielä
nykyäänkin todelliset artistit kieltäytyvät tekemästä musiikillisia
kompromisseja siksi, että joku levy-yhtiön paskamahainen pomo käskee.
Irvokkainta tuotteistusta edustanee Popstars-formaatti, jonka
bändien musiikin kohdeyleisönä on 7-14 vuotiaat lapset.
Kohdeyleisöllä on todella paljon ostovoimaa, sillä kaikenlainen
oheiskrääsä myy varmasti vielä paremmin kuin itse äänitteet.
Tämä ilmiö ei jäänyt keneltäkään maailmalla huomaamatta
New Kids on the Blockin aikaan ja kyllä Suomessakin kauhistus
nimeltä XL5 rakennettiin täysin saman ideologian pohjalta: Biisit
olivat täyttä paskaa, mutta bändin jäsenet pikkutyttöjen
mielestä riittävän söpöjä, jotta keikoille saatiin yleisöä ja
oheistuotteita myytyä. Soitetaanko nyt enää missään koskaan
News Kids on the Blockin biisejä? Onko bändillä faneja?
Entä XL5, soittavatko fanit vielä niitä kappaleita? "Kaunis
peto, uuu-uuu-uuu"? Ei niitä missään soiteta eikä kukaan edes
tunnusta olleensa 12-vuotiaana keikalla. Kertakäyttömuovia.
Beatles herätti 60-luvulla ensimmäisenä vastaavanlaista
massahysteriaa kuin New Kids on the Block, mutta suurena erona
on, että Lennon/McCartney-biiseissä oli jotain aitoutta ja
ideoita, joiden ansiosta niitä kuunnellaan nykyäänkin ja
monet Beatles-levyistä on nostettu kevyen musiikin klassikkojen
asemaan. Ei siis tietenkään voida sanoa, että suuren
suosion saavuttanut populäärimusiikki olisi automaattisesti
huonoa.
Karua totuutta ei enää edes yritetä peitellä, vaan
musiikkiteollisuuden alennustilasta on jopa tehty
reality-sarjoja, joissa potentiaalisesti lahjakkaita
musiikin pariin hakeutuneita nuoria raiskataan levy- ja
tv-yhtiöiden toimesta aivan kympillä. Popstars-muovikulttuurissa
näitä teennäisiä "bändejä" kootaan kasaan naurettavilla kilpailuilla
ja ne, jotka putoavat kisasta vollottavat tappiotaan ja
siirtyvät tutisten odottamaan seuraavaa yleisöäänestystä.
Se on taas taas yksi rahastuksen mestariteos: Kumpi putoaa,
Jonna vai Anna, lähetä runsaslukuiset tekstiviestisi halpaan
hintaan, vain 0.96 EUR per viesti.
Ne nuoret, jotka ovat pudonneet tuon roskakisan alkuvaiheessa, ovat
todellisuudessa suurimpia voittajia. On kamalaa ajatella miten
paljon vahinkoa Popstars-bändissä oleminen voi aiheuttaa
jatkosuunnitelmia ajatellen jos joku haluaa tosissaan jatkaa
elämäänsä musiikin parissa. Kyllä siitä varmaan *rahaa* voi irrota
kohtalaisesti, mutta taiteelliselle uskottavuudelle mikään
XL5:n, Janen tai INDX:n kaltainen bändi tuskin tekee kovin hyvää.
Eikä ongelma rajoitu Popstarsiin. Se nyt vain sattuu ainakin
minun mielestäni olemaan kaikkein räikein esimerkki röyhkeästi
laskelmoidusta rahastuspaskasta, jossa musiikki taidemuotona
on siirretty kokonaan taka-alalle.
Jos levyhyllyllä on vaikka Miles Davisin aidolla asenteella tehty levy
ja vieressä Popstars-levy, niin minusta tuntuu, että niiden yhdistävä
tekijä ei suinkaan ole se, että kumpikin sisältää kappaleita, vaan se, että
kumpikin sattuu olemaan fyysinen ohjekti: On kaksi CD-levyä, joissa on
kannet, paperit jne.
Erona niissä on, että toiseen on tinkimätön muusikko rehellisesti säveltänyt
ja soittanut äänet, jotka hänestä kuulostavat hyviltä. Ei ole mitään
merkitystä soitetaanko levyä nyt vai sadan vuoden päästä, koska se
on tehty aidolla asenteella. Äänitystekniikkakin voi olla huonompaa
kuin nykyään eikä se haittaa.
Toiseen levyyn taas levy-yhtiön punapersepaviaanit ovat sanelleet aivan
kaiken: Biisivalinnat, sävellykset, sovitukset, esiintyjien vaatteet,
hiusmuodin, meikit, tyylit, koreografian, bändien nimen...
Koska tästä paskasta päästään eroon???
vmk
--
****************************************************************************
"Facts are stupid things" - Ronald Reagan
****************************************************************************
adapteri
"Vesa-Matti J Kari" <vmk...@cc.helsinki.fi> kirjoitti
viestissä:cpcb7t$pnn$1...@oravannahka.helsinki.fi...
>
> Minun on pitänyt jo aiemmin julkistaa omat kommenttini
> ääniteteollisuuden alennustilasta. Juuri tämä *teollistuminen*
> onkin minun nähdäkseni se musiikkialan suurin ongelma eikä
> piratismi. Musiikin nimellä markkinoitavia ääniä tuotetaan
> ihan liiaksi liukuhihnalta samaan tyyliin kuin sukkia,
> hernekeittopurkkeja, muovimukeja, jne.
>
Hyvä Vesa-Matti!
Hienosti karrikoitu. Tuo on juuri sitä kertakäyttöhöttöä, jota
markkinakoneisto saa ihmiset ostamaan.
Ongelmana lienee se, ettei parempaa järjestelmää niiden hyvienkään
biisintekijöiden kannalta ole keksitty. Teosto, Gramex ym ovat "välttämätön
paha" siinä missä isot levy-yhtiötkin. Kaikkilla on tehokkuusvaatimus, pitää
tuottaa mahdollisimman paljon. Laadulla ei niin väliä...
JiiHoo
>
> "Vesa-Matti J Kari" <vmk...@cc.helsinki.fi> kirjoitti
> viestissä:cpcb7t$pnn$1...@oravannahka.helsinki.fi...
> >
> > Minun on pitänyt jo aiemmin julkistaa omat kommenttini
> > ääniteteollisuuden alennustilasta. Juuri tämä *teollistuminen*
> > onkin minun nähdäkseni se musiikkialan suurin ongelma eikä
> > piratismi. Musiikin nimellä markkinoitavia ääniä tuotetaan
> > ihan liiaksi liukuhihnalta samaan tyyliin kuin sukkia,
> > hernekeittopurkkeja, muovimukeja, jne.
> >
>
> Hyvä Vesa-Matti!
>
> Hienosti karrikoitu. Tuo on juuri sitä kertakäyttöhöttöä, jota
> markkinakoneisto saa ihmiset ostamaan.
Ainahan tuota markkinamusiikkia on ollut, mutta nykyään tuntuu olevan
ongelma, että noiden levy-yhtiöiden projektien takaa ei tule ainuttakaan
Sex Pistolsia kapinoimaan markkinaskeidaa vastaan.
Itse tosin myönnän, että tuon markkinamusan joukossa on myös ihan hyvää
musaa, mutta vaihtoehtojakin olisi mukava olla olemassa.
--
#######################################
Kääk! Oletko nähnyt kamalampaa sigua?
#######################################
Anssi "Affe" Ahonen
wrote:
>
>Koska tästä paskasta päästään eroon???
>
Vaikea sanoa. Tuskinpa tuo sinunkaan vuodatuksesi viimeiseksi jää.
JukkaK
"JiiHoo" <jii...@kof.fi> kirjoitti
viestissä:MPG.1c2449eb5...@news.kolumbus.fi...
> Ainahan tuota markkinamusiikkia on ollut, mutta nykyään tuntuu olevan
> ongelma, että noiden levy-yhtiöiden projektien takaa ei tule ainuttakaan
> Sex Pistolsia kapinoimaan markkinaskeidaa vastaan.
Ironista vain että Pistolskin oli kaupallisin intressein kasattu poppoo :-)
JukkaK
Pauli Leppälä
Viittaatko tuolla Malcolm McLareniin?
Pauli...
JiiHoo
Mahdollisesti, mutta mikäli muistan jostain lukemastani oikein, niin
niiden piti tehdä oma levy-yhtiö, koska sen ajan turvallisen keskitien
raatajat eivät niitä uskaltaneet ottaa talliinsa.
dark...@luukku.com
> Ne nuoret, jotka ovat pudonneet tuon roskakisan alkuvaiheessa, ovat
> todellisuudessa suurimpia voittajia. On kamalaa ajatella miten
> paljon vahinkoa Popstars-bändissä oleminen voi aiheuttaa
> jatkosuunnitelmia ajatellen jos joku haluaa tosissaan jatkaa
> elämäänsä musiikin parissa. Kyllä siitä varmaan *rahaa* voi
irrota
> kohtalaisesti, mutta taiteelliselle uskottavuudelle mikään
> XL5:n, Janen tai INDX:n kaltainen bändi tuskin tekee kovin hyvää.
Mutta mitäs nyt on tapahtunut, INDX:n lätty debytoi virallisella
listalla vasta sijalla 23! Lieneekö tiedossa ennätyslyhyt
tähdenlento?
-DA
JiiHoo
Tuskin. Joululahjaksi taitaa mennä niille pikkuskideille ja siksi ei
vielä näy listoilla.
j Pekka Mäkelä
tokaisi, jotta:
> JukkaK <jk...@pcuf.fi> kirjoitti...
>> Ironista vain että Pistolskin oli kaupallisin intressein kasattu
>> poppoo :-)
>
> Mahdollisesti, mutta mikäli muistan jostain lukemastani oikein, niin
> niiden piti tehdä oma levy-yhtiö, koska sen ajan turvallisen keskitien
> raatajat eivät niitä uskaltaneet ottaa talliinsa.
>
>
Onko tuo "piti" tässä merkityksessä "täytyi" vai "oli tarkoitus"? Mikäli
edellisessä, niin tieto on virheellinen. Sex Pistolsin lähes koko tuotanto
julkaistiin Richard Bransonin Virgin-merkillä, joka oli perustettu 1970-
luvun alkupuolella. Firman ensimmäinen LP-julkaisu - ja yllätysmenestys -
oli muuten Mike Oldfieldin "Tubular Bells" (1973)...
jPekka
JiiHoo
> su, 12 joulu 2004 12:43:59 GMT paivatussa viestissaan JiiHoo otti ja
> tokaisi, jotta:
>
> > JukkaK <jk...@pcuf.fi> kirjoitti...
>
> >> Ironista vain että Pistolskin oli kaupallisin intressein kasattu
> >> poppoo :-)
> >
> > Mahdollisesti, mutta mikäli muistan jostain lukemastani oikein, niin
> > niiden piti tehdä oma levy-yhtiö, koska sen ajan turvallisen keskitien
> > raatajat eivät niitä uskaltaneet ottaa talliinsa.
> >
> >
>
> Onko tuo "piti" tässä merkityksessä "täytyi" vai "oli tarkoitus"? Mikäli
> edellisessä, niin tieto on virheellinen.
Aha. Ilmeisesti kyseinen "tieto" oli vain minun huonon muistini
aikaansaama harha.
Tommi M.
"Vesa-Matti J Kari" <vmk...@cc.helsinki.fi> wrote in message
news:cpcb7t$pnn$1...@oravannahka.helsinki.fi...
> Tommi M. <tomppa...@kolumbus.fi> wrote:
>
>> Eli kohteeksi vaateteolli....eikun ruokateollis...eikun
>> öljyteo...siis...ääniteteollisuus!
>
> Minun on pitänyt jo aiemmin julkistaa omat kommenttini
> ääniteteollisuuden alennustilasta. Juuri tämä *teollistuminen*
> onkin minun nähdäkseni se musiikkialan suurin ongelma eikä
> piratismi.
Eh? Näin alkujaan, kun puhut piratismista, muista että Venäjällä ja Kiinassa
noin 90-95% myydyistä levyistä on piraatteja..Ja kun puhut teollistumisesta,
kertoisit ensin, millä vuosikymmenellä, populaarikultturin kehityskaaren
aikana, musiikki *ei* olisi jollain tavalla ollut "teollistunutta"?
> Musiikin nimellä markkinoitavia ääniä tuotetaan
> ihan liiaksi liukuhihnalta samaan tyyliin kuin sukkia,
> hernekeittopurkkeja, muovimukeja, jne.
Mutta onko nykytilanne siis selvästi pahempi kuin ennen, vai onko
kirjoittaja lähiaikoina vasta tajunnut sen...?
> Musiikin olisi kai tarkoitus olla taidemuoto eikä ensisijaisesti
> minkään "musiikkiteollisuuden" myyntiartikkeli.
Nykymaailmassa kaikki on kietoutunut jollain tavalla rahaan. Musiikki on
niin pidettyä ajanvietettä, että sitä voidaan hyvällä syyllä välillä kutsua
teollisuudenalaksi tai vastaavaksi.
> Onneksi vielä
> nykyäänkin todelliset artistit kieltäytyvät tekemästä musiikillisia
> kompromisseja siksi, että joku levy-yhtiön paskamahainen pomo käskee.
Ymmärrän pointtisi, se on itseasiassa aika ilmiselvä.
Minun mielestäni järkevämpää olisi heittää pallo takaisin ostajille; ei
tekijöitä voi syyttää siitä, jos joku pitää ihan oikeasti gimmelistä.
Ei vaadi paljon "tajuta", että viihde...anteeksi nyt, -TEOLLISUUDELLA :)
riittää paljon tekijöitä jotka eivät ole rahasta riippumattomia.
> Irvokkainta tuotteistusta edustanee Popstars-formaatti, jonka
> bändien musiikin kohdeyleisönä on 7-14 vuotiaat lapset.
Täysin totta, mutta niin selvää..
> Entä XL5, soittavatko fanit vielä niitä kappaleita? "Kaunis
> peto, uuu-uuu-uuu"? Ei niitä missään soiteta eikä kukaan edes
> tunnusta olleensa 12-vuotiaana keikalla. Kertakäyttömuovia.
Ihan tosi!
> Beatles herätti 60-luvulla ensimmäisenä vastaavanlaista
> massahysteriaa kuin New Kids on the Block, mutta suurena erona
> on, että Lennon/McCartney-biiseissä oli jotain aitoutta ja
> ideoita, joiden ansiosta niitä kuunnellaan nykyäänkin ja
> monet Beatles-levyistä on nostettu kevyen musiikin klassikkojen
> asemaan. Ei siis tietenkään voida sanoa, että suuren
> suosion saavuttanut populäärimusiikki olisi automaattisesti
> huonoa.
Ei tietenkään, joten kysynkin usein: Miksi menestynyttä pidetään niin usein
roskan synonyyminä, jos se vain ei kolahda yksiin oman musiikkimaun kanssa?
Itseasiassa, mitä kummempaa merkitystä sillä edes on, mitkä lähtökohdat
musiikinteossa on ollut, mikäli lopputulos miellyttää kuulijaa? Lopputulos
on ainoa, mikä todella merkitsee.
Mielestäni ne, ketkä syyttävät eri medioiden tuottajia (elokuvien, musiikin,
jne) siitä, että julkaistaan "niin paljon kaupallista paskaa", voisivat
miettiä asiaa vähän pitemmälle..Mitä on kaupallisuus? Mikä on "hyvän
taiteen" määritelmä? Ja niin edelleen..Kunnes jotain alkaa ehkä hahmottua..
> Karua totuutta ei enää edes yritetä peitellä, vaan
> musiikkiteollisuuden alennustilasta on jopa tehty
> reality-sarjoja, joissa potentiaalisesti lahjakkaita
> musiikin pariin hakeutuneita nuoria raiskataan levy- ja
> tv-yhtiöiden toimesta aivan kympillä. Popstars-muovikulttuurissa
> näitä teennäisiä "bändejä" kootaan kasaan naurettavilla kilpailuilla
> ja ne, jotka putoavat kisasta vollottavat tappiotaan ja
> siirtyvät tutisten odottamaan seuraavaa yleisöäänestystä.
> Se on taas taas yksi rahastuksen mestariteos: Kumpi putoaa,
> Jonna vai Anna, lähetä runsaslukuiset tekstiviestisi halpaan
> hintaan, vain 0.96 EUR per viesti.
Yhdyn jälleen vuodatukseesi, koska olen sinällään samaa mieltä. Niihin ei
ole pakko soittaa.
> Toiseen levyyn taas levy-yhtiön punapersepaviaanit ovat sanelleet aivan
> kaiken: Biisivalinnat, sävellykset, sovitukset, esiintyjien vaatteet,
> hiusmuodin, meikit, tyylit, koreografian, bändien nimen...
>
> Koska tästä paskasta päästään eroon???
Jotenkin tuntuu, että olet vasta heräämässä todelliseen musiikkimaailmaan.
Ihan kuin joku nuori, joka on juuri "tajunnut", että maailmassa on asioita,
jotka eivät miellytä itseään.
Tuolla en tarkoita, ettenkö tietyllä tasolla tuntisi aivan samaa inhoa
musiikkiin, joka omasta mielestäni aliarvioi kuulijansa niin älyllisellä
kuin tunteellisellakin tasolla.
Uskallanko sanoa...nuo ns. teinilevyt ovat vähän kuin lastenleffoja; ei
aikuisten niistä tarvitse pitää, pääasia että lapsilla on hauskaa ja he
kokevat sen mielekkääksi. Toki on pelkkä plussaa, jos aikuinenkin löytää
niistä jotain tarttumapintaa, mutta niin karulta kuin se kuulostaakin, ei
kohderyhmäajattelu lopulta ole edes niin "taiteellisuudesta tinkivää" kuin
voisi olettaa.
(Aloittaen vaikkapa siitä, että tutkimusten mukaan oikean instrumentin, jota
on mahdollista kuulla luonnossa, vahva säröttäminen koetaan keskimäärin
sitä epämiellyttävämmäksi, mitä vanhemmaksi tullaan. Nuoret taas pitävät
vaikkapa sähkökitaran särösoundista usein enemmän kuin jonkun nailonkielisen
flamencokitaran puhtaan kuivakasta soundista. Siksi on joskus massiivisuutta
haettaessa mielekkäämpää tuottaa sävellys säröversiona, jolloin se samalla
palvelee paremmin sen ryhmän mieltymyksiä, jotka muutenkin kuuntelevat
tietynlasita musiikkia. Tämä nyt oli vain linnunpaska valtameressä, but
it's a start...)
Rahikainen Pertti
> ääniteteollisuuden alennustilasta. Juuri tämä *teollistuminen*
> onkin minun nähdäkseni se musiikkialan suurin ongelma eikä
> piratismi. Musiikin nimellä markkinoitavia ääniä tuotetaan
Samoilla linjoilla ollaan. Itseäni tässä asiassa askarruuttaa enemmän se
että syökö nykyinen levyteollisuus "oikean" musiikin elintilaa. En ihan
aidosti edes tiedä mitä mahdollisia vaihtoehtoja tavallaiselle
bulggi-hutulle on.
Joskus aikanaan radio toimitti tiedonvälittäjän virkaa, mutta nykyäänhän
niiden toimittajien tieto ja taito rajoittuu siihen että soitellaan
kuulijoille ja kysellään että minkävärisellä vessapaperilla sitä aamulla
tuli pyyhkäistyä.
Mutta, toisaalta toivon että valoa saattaisi sarastaa myös jossain
horisontissa. Viihdeteollisuus on aivan oikeutetusti huolissaan netin
mahdollisuuksita... Nythän tosin heidän murheensa kärki kohdistuu siellä
levitettävään kaupalliseen materiaaliin, mutta huolia on varmasti muitakin.
Uskon (ja toivon) että aikaa myöden nähdään entistä enemmän näitä Hurjia
Hippejä joilla ambitiot on hiukka toisenlaiset kun se mitä
viihdeteollisuuden palveluksessa olevilla nk. artisteilla tällä hetkellä on.
Vaikka usein toistellaan kuinka monessa mutkassa esim. levyn tekoa
tarvitaan ammattitaitoa, niin itse en ihan kaikilta osin siihen usko. En
usko että levyn tekoon tarvitaan armaadaa korkeapalkkaisia
"ammattilaisia" - jolloin esim. kustannukset yksinkertaisesti karkaa
käsistä.
Olen itse esim. kuullut teknisesti ihan hyviä tekeleitä jotka on tehty
likipitäen koti-PC tasoisilla vehkeillä. Tämä antaa erinomaisen
mahdollisuuden niille Muusikoille joilla on ihan oikeasti jotain
sanottavaa ja halu sanoa se.
Myös jakelukanava on olemassa (internet). Nyt ei puutu kun hiukka
massaa, tiedottaminen (esim. nettiradioasemat) jne.
Kuten joku tässä hiljan totesi, on mukava nähdä minkälainen tämä alue on
muutaman vuoden kuluttua. Sitä (musiikkia, musiikkiteollisuutta jne)
varmasti on, mutta se ei varmastikaan oli kovinpaljon nykyisen kaltainen.
-pera-
Risto Hepo-oja
news:VKvvd.23$1p...@read3.inet.fi:
> Joskus aikanaan radio toimitti tiedonvälittäjän virkaa, mutta
> nykyäänhän niiden toimittajien tieto ja taito rajoittuu siihen että
> soitellaan kuulijoille ja kysellään että minkävärisellä vessapaperilla
> sitä aamulla tuli pyyhkäistyä.
Eihän se nyt sentään noin mene. Tosiasiassa se toimittaja kehottaa
kuuntelijoita lähettämään paperin värin tekstiviestinä (1,67e/viesti).
Jos on puolestaan sitä mieltä että koko touhu on debiiliä, voi senkin
ilmoittaa tekstiviestillä (hinta sama).
--
Die Notbremse! Sie haben die Notbremse gezogen!
[Lars von Trier: Europa]
____________________________________
http://kotisivu.suomi.net/ristohepooja/
Rahikainen Pertti
> Eihän se nyt sentään noin mene. Tosiasiassa se toimittaja kehottaa
> kuuntelijoita lähettämään paperin värin tekstiviestinä (1,67e/viesti).
Joo, näin se taitaakin nykyään mennä. Aukko sivistyksessä johtui
luonnollisesti siitä että en ole enää aikoihin kuunnellut radiota...
-pera-
Janne Pirinen
Tommi M. wrote:
> Ei tietenkään, joten kysynkin usein: Miksi menestynyttä pidetään niin
> usein roskan synonyyminä, jos se vain ei kolahda yksiin oman musiikkimaun
> kanssa?
Näinhän se monasti on. Esimerkiksi listan kärjessä Smurffit päihittivät Eput
ja Uukakkosen todennäköisesti musiikillisilla ansioilla, mutta jundid ei
vaan dajuu. http://www.yle.fi/top40/
--
*********************************************
Hurjat Hipit - Hauskaa joulua, köyhät!
http://kotisivu.mtv3.fi/hipit
Vesa-Matti J Kari
> Eh? Näin alkujaan, kun puhut piratismista, muista
> että Venäjällä ja Kiinassa noin 90-95% myydyistä
> levyistä on piraatteja..
No joo, ok. Kyllähän piratismikin toki on ongelma. Minulla on taatusti
enemmän CD-levyjä kuin ihmisillä keskimäärin ja niistä muutama on bootleg,
mutta varsinaista piraattipaskaa ei ole - paitsi yksi, jonka vahingossa
ostin kirpparilta kun luulin sitä aidoksi. Yleensä piraattitavaran
onneksi tunnistaa. Olen myös kutsunut virkavallan paikalle kun
kirpparimyyjä ei siirtänyt piraattilevyjään pois myynnistä, joten
en minä mitään ryssien levymafiaa todellakaan kannata...
> Ja kun puhut teollistumisesta,
> kertoisit ensin, millä vuosikymmenellä, populaarikultturin
> kehityskaaren aikana, musiikki *ei* olisi jollain tavalla
> ollut "teollistunutta"?
Jos se tosiasia, että levyjä ei ole milloinkaan jaeltu
ilmaiseksi, vaan että niitä on saanut kaupoista rahaa vastaan, riittää
automaattisesti tekemään musiikin "teollistuneeksi", niin vastaus
kysymykseesi lienee: Ei milloinkaan.
Kuitenkin tuon kaltainen määritelmä on minusta liian ahdas.
Hyödykkeitähän *voidaaan* myydä ilman, että hyödyke olisi
"teollista tuotantoa". Sopisikohan musiikki immateriaalisen
hyödykkeen kategoriaan? Joka tapauksessa teollistuminen
tarkoittaa minusta tässä musiikkihommassa sellaista
tasapaksua liukuhihnatavaraa, joka on hälläväliä
massatuotantoa ja jonka ainoa tarkoitus on tuottaa
rahallista voittoa - musiikin laatuun ei kiinnitetä paljon
huomiota.
Kalsean teollisen musiikkituotantomallin vastakohtana
on ehkä musiikki, josta ei pyydetä mitään korvausta.
Esimerkkinä voisi olla katusoittaja, joka ei pyydä rahaa
tai bändi, joka saa varsinaisen elantonsa muualta ja julkaisee
musiikkimateriaaliaan netissä ilmaiseksi. Ero asenteessa
on valtava.
Jonnekin näiden välimaastoon sitten sijoittuu sellainen
musiikkituotanto, jossa artistilla on sananvaltaa siihen mitä
julkaistaan, kappaleet on tehty tosissaan taiteen ja
itseilmaisun vuoksi ynnä muuta ylevää. Kuitenkin tällaistakin myydään
hyvin ja se on tietysti siinä mielessä kaupallinen tuote, mutta
se ei minusta ole *teollinen* halveksuttava tuote siinä
merkityksessä, jonka ensin kuvailin.
Todellisuudessa tietenkin rajojen tarkka veto on hankalaa aivan
kuten musiikkityylienkin kanssa. Jos joku kuulostaa sinusta hyvältä,
silloin se *on* hyvää eikä ole merkitystä onko nimikkeenä rock,
jazz, pop, klassinen, fuusio, punk, reggea tai iskelmä.
Voin olla väärässä ja makuasiahan tämä tietysti paljolti on, mutta
50-, 60-, 70-luvuilla ei minusta ollut tällaista teollista
musiikin massatuotantoa kuin nykyään. Vielä kasarikin usein
menetteli omalla kohdallani. Euroteknohumpan kohdalla minä
putosin lopullisesti kärryiltä... No, kai sekin diskomusana
menee, mutta kuuntelemalla kuunneltuna ei sitten millään. ;-)
>> Musiikin nimellä markkinoitavia ääniä tuotetaan
>> ihan liiaksi liukuhihnalta samaan tyyliin kuin sukkia,
>> hernekeittopurkkeja, muovimukeja, jne.
> Mutta onko nykytilanne siis selvästi pahempi kuin ennen, vai onko
> kirjoittaja lähiaikoina vasta tajunnut sen...?
Sepä se! Luulen ja väitän, että tilanne on selvästi
pahempi kuin ennen, mutta täysin varma en tietenkään
ole. Voi olla, että olen vain tulossa vanhaksi.
>> Musiikin olisi kai tarkoitus olla taidemuoto eikä ensisijaisesti
>> minkään "musiikkiteollisuuden" myyntiartikkeli.
> Nykymaailmassa kaikki on kietoutunut jollain tavalla rahaan.
Noin rankkoihin yleistyksiin on suorastaan liian helppo
keksiä vastaesimerkkejä. Ei kai tarvitse.
> Musiikki on niin pidettyä ajanvietettä, että sitä voidaan
> hyvällä syyllä välillä kutsua teollisuudenalaksi tai vastaavaksi.
En näe syy-seuraussuhdetta. Jos asia X on pidettyä ajanvietettä,
niin se ei ole mikään syy kutsua X:ää teollisuudenalaksi tai vastaavaksi.
Voihan vaikka runonlausunta olla suursuosittua ajanvietettä olematta
silti teollisuudenala.
>> Onneksi vielä
>> nykyäänkin todelliset artistit kieltäytyvät tekemästä musiikillisia
>> kompromisseja siksi, että joku levy-yhtiön paskamahainen pomo käskee.
> Ymmärrän pointtisi, se on itseasiassa aika ilmiselvä.
Se on selvä sinulle ja minulle. Valitettavasti tiedän joitakin
musiikkialalla toimijia, joita on jossain määrin kyykytetty kun
esim. halutaan, että bändi kuulostaisi enemmän joltain toiselta
bändiltä, joka on onnistunut viime aikoina myymään paljon levyjä.
Köyhien muusikkojen ei ole aina helppo sanoa "Ei" kun on päästy
kalliiseen studioon äänittämään ja kun röyhkeä tuottaja
alkaa sanelemaan ehtojaan. Ei tuottajan rooli ole muuttaa koko
bändin soundia, vaan tehdä rakentavia ehdotuksia ja toimia
yhtyeen oman hengen mukaisesti.
> Minun mielestäni järkevämpää olisi heittää pallo takaisin ostajille; ei
> tekijöitä voi syyttää siitä, jos joku pitää ihan oikeasti gimmelistä.
Olen huolissani siitä, että tämän roskan tuottaminen
tekee hallaa todellisille lahjakkuuksille, jotka eivät saa
itseään kuuluviin missään. Ostajille ei minusta paljon esitellä
vaihtoehtoja, joten siinä mielessä heidän on vaikea tehdä
päätöksiä.
> Ei vaadi paljon "tajuta", että viihde...anteeksi nyt, -TEOLLISUUDELLA :)
> riittää paljon tekijöitä jotka eivät ole rahasta riippumattomia.
Mitä oikeastaan tarkoitat?
>> Irvokkainta tuotteistusta edustanee Popstars-formaatti, jonka
>> bändien musiikin kohdeyleisönä on 7-14 vuotiaat lapset.
> Täysin totta, mutta niin selvää..
Se ei ole kaikille selvää. Valitettavasti. Lapsetkin tajuaisivat
kyllä tuon *jos* heille soitettaisiin vaihtoehtoja, mutta kun
niitä ei ole, niin sitten he kuuntelevat median syöttämää sontaa.
>> Entä XL5, soittavatko fanit vielä niitä kappaleita? "Kaunis
>> peto, uuu-uuu-uuu"? Ei niitä missään soiteta eikä kukaan edes
>> tunnusta olleensa 12-vuotiaana keikalla. Kertakäyttömuovia.
> Ihan tosi!
Oliko sitten aikanaan tarpeellista tuottaa sitä ongelmajätettä
maailmaan jos sen elinkaari oli vuosi tai puolitoista? Joku
nettosi siitä rahaa ja sen vuoksi roska tehtiin. Olisi ollut
mukavampi jos niidenkin levyjen ja faniroskan sijasta
levy-yhtiö olisi panostanut johonkin *oikeaan bändiin*,
jonka levyjä voisi vielä nytkin kuunnella, vai mitä?
Vastinetta rahoille pitäisi saada. Beatles-keräilytavara
on säilyttänyt ja itse asiassa moninkertaistanut arvonsa.
Nyt meillä on tuhansittain XL5 ja News Kids on the Block
CD-levyjä, joiden oikea paikka on asfalttijyrän alla.
Fanilehdet ja julisteet on aikoja sitten heivattu
paperinkeräykseen eikä niistä *ikinä* tule sellaista
tavaraa, joiden hävittämistä aikanaan harmitellaan kuin
joidenkin 50-luvun Aku Ankka sarjakuvien. Roska on roskaa.
>> monet Beatles-levyistä on nostettu kevyen musiikin klassikkojen
>> asemaan. Ei siis tietenkään voida sanoa, että suuren
>> suosion saavuttanut populäärimusiikki olisi automaattisesti
>> huonoa.
> Ei tietenkään, joten kysynkin usein: Miksi menestynyttä
> pidetään niin usein roskan synonyyminä, jos se vain
> ei kolahda yksiin oman musiikkimaun kanssa?
Varmaan siksi, että ihminen on erehtyväinen.
> Itseasiassa, mitä kummempaa merkitystä sillä edes on, mitkä
> lähtökohdat musiikinteossa on ollut, mikäli lopputulos
> miellyttää kuulijaa? Lopputulos on ainoa, mikä todella merkitsee.
Käytännön maailmassa lähtökohdat vaikuttavat oikeasti lopputulokseen
hyvin paljon. Innostunut ja asialleen omistautunut tekijä saa
varmasti useasti aikaan paljon paremman lopputuloksen kuin
hälläväliä-mentaliteetilla toimiva. On sanonta, "Ei kukko
käskien laula" ja ihmeen hyvin se tuntuu tähänkin juttuun sopivan
jos nyt ei ihan nappiin osukaan...
Ajattele esimerkkinä "bändiä" INDX. Se on muovia ja
teennäinen, *koska* levy-yhtiöt ovat sanelleet suurinpiirtein kaiken
mitä siihen liittyy. Tuskin se mikään huippubändi olisi muutenkaan,
koska se on kasattu TV-ohjelmassa arpomalla eikä luonnollisella
tavalla muusikoiden vuorovaikutussuhteiden kehittyessä yhdessä
soittamalla, mutta kyllä se varmaan parempi bändi olisi jos
jäsenillä olisi siinä jotain vaikutusvaltaa asioihin.
> Mielestäni ne, ketkä syyttävät eri medioiden tuottajia (elokuvien,
> musiikin, jne) siitä, että julkaistaan "niin paljon
> kaupallista paskaa", voisivat miettiä asiaa vähän pitemmälle..
> Mitä on kaupallisuus? Mikä on "hyvän taiteen" määritelmä?
> Ja niin edelleen..Kunnes jotain alkaa ehkä hahmottua..
Nimenomaan. Tuohan on hyvää juttua. Sitten kun noita alkaa miettiä,
näkemykset voivat ehkä hieman avartua. Media pakkosyöttää
mainstream-tavaraa, koska päämotiivina on voiton maksimointi eikä
se, että tuotaisiin esiin uusia juttuja ja uusia kykyjä.
>> Toiseen levyyn taas levy-yhtiön punapersepaviaanit ovat sanelleet aivan
>> kaiken: Biisivalinnat, sävellykset, sovitukset, esiintyjien vaatteet,
>> hiusmuodin, meikit, tyylit, koreografian, bändien nimen...
>>
>> Koska tästä paskasta päästään eroon???
> Jotenkin tuntuu, että olet vasta heräämässä todelliseen musiikkimaailmaan.
> Ihan kuin joku nuori, joka on juuri "tajunnut", että maailmassa on asioita,
> jotka eivät miellytä itseään.
Ei, olen hoksannut nuo jutut jo aikoja sitten. Jossain vaiheessa vain
keittää sen verran yli, että on syytä kehittää vuodatus. Sama pätee
leffoihin, kirjoihin, lehtiin, tieteelliseen tutkimukseen, ruokaan,
tietokone-ohjelmiin jne. Yleensä laatua joutuu jonkin verran
etsimään ja harrastamaan aktiivista tonkimista, jotta pääsisi
mainstreamin ohi.
Populäärimusiikissa esim. vanhat Soundi-lehdet, Jake Nymanin kirjat,
kirjastojen musiikkiteokset ja sellaiset auttavat eteenpäin. Niiden
avulla voi tutustua muuhunkin kuin MTV:n vilinään. Artistien
elämäkerrat ovat myös hyvää luettavaa.
Omalla kohdallani olen havainnut hyväksi musiikinetsintäalgoritmiksi
toimia seuraavasti: Jos löydän artistin tai bändin, jonka levy
miellyttää, perehdyn bändin muuhun tuotantoon. Kyllä, tämä *on*
itsestäänselvää. Se, mikä ei ehkä ole niin selvää, on
bändin historiaan, jäsenten historiaan, jäsenten soolotuotantoon,
yleisgenreen, bändin vaikutteisiin, bändin vaikutteiden vaikutteisiin,
bändin vaikutteiden vaikutteiden vaikutteisiin tutustuminen jne.
Pointti on, että vaivaa näkemällä yleensä löytyy parempaa kuin
mitä tuutista automaattisesti kaadetaan alas.
> Tuolla en tarkoita, ettenkö tietyllä tasolla tuntisi aivan samaa inhoa
> musiikkiin, joka omasta mielestäni aliarvioi kuulijansa niin älyllisellä
> kuin tunteellisellakin tasolla.
Aivan! Miten hyvin sanottu! Lopetin MTV:n katsomisen joskus 90-luvun
alussa enkä kuuntele radiota, joten olen kai "hieman" pihalla...
> Uskallanko sanoa...nuo ns. teinilevyt ovat vähän kuin lastenleffoja; ei
> aikuisten niistä tarvitse pitää, pääasia että lapsilla on hauskaa ja he
> kokevat sen mielekkääksi. Toki on pelkkä plussaa, jos aikuinenkin löytää
> niistä jotain tarttumapintaa, mutta niin karulta kuin se kuulostaakin, ei
> kohderyhmäajattelu lopulta ole edes niin "taiteellisuudesta tinkivää" kuin
> voisi olettaa.
Näkökanta tuokin ja kohtuullisen määrin uskottavakin. Harmittaa vain, että
on vaikea sanoa mihin pitäisi mennä kuuntelemaan jotain uusia bändejä, jotka
soittaisivat ns. jotain muuta.
> (Aloittaen vaikkapa siitä, että tutkimusten mukaan oikean
> instrumentin, jota on mahdollista kuulla luonnossa,
> vahva säröttäminen koetaan keskimäärin sitä epämiellyttävämmäksi,
> mitä vanhemmaksi tullaan. Nuoret taas pitävät vaikkapa sähkökitaran
> särösoundista usein enemmän kuin jonkun nailonkielisen
> flamencokitaran puhtaan kuivakasta soundista. Siksi on joskus
> massiivisuutta haettaessa mielekkäämpää tuottaa sävellys
> säröversiona, jolloin se samalla palvelee paremmin sen ryhmän
> mieltymyksiä, jotka muutenkin kuuntelevat tietynlasita musiikkia.
> Tämä nyt oli vain linnunpaska valtameressä, but it's a start...)
Judas Priestiä rankempaa kitarasäröä en halua kuunnella. Mitähän siitä
sitten voi päätellä... Ikä painaa? Säröä sinne missä se kuulostaa hyvältä! :-)
Jarmo Puolakanaho
> 50-, 60-, 70-luvuilla ei minusta ollut tällaista teollista
> musiikin massatuotantoa kuin nykyään. Vielä kasarikin usein
Olihan sitä, esimerkkinä Motown, mutta se ei tosiaankaan ollut näin
laajamittaista.
> hyvin paljon. Innostunut ja asialleen omistautunut tekijä saa
> varmasti useasti aikaan paljon paremman lopputuloksen kuin
> hälläväliä-mentaliteetilla toimiva. On sanonta, "Ei kukko
Olet siis sitä mieltä, että nämä kaksi Popstars-bändiä eivät ole
innostuneita? Kyllä nämä jäsenet ovat varmasti aivan yhtä innostuneita
kuin katu-uskottavan rokkibändin jäsenetkin, kun pääsevät ensimmäistä
albumiaan tekemään. Suurimpana erona näiden albumien välillä on biisien
tekijät ja tuottajat. Varmastikaan Popstars-levyjen biisintekijät ja
tuottajat eivät ole niin innokkaita kuin rokkibändi, mutta he korvaavat
sen ammattitaidollaan ja kokemuksellaan.
(Ei sinänsä, en minä Popstars-bändejä kuuntele kirveelläkään, mutta
Risto Asikainen teki kyllä muutaman kelpo viisun Nylon Beatille :D).
> koska se on kasattu TV-ohjelmassa arpomalla eikä luonnollisella
> tavalla muusikoiden vuorovaikutussuhteiden kehittyessä yhdessä
> soittamalla, mutta kyllä se varmaan parempi bändi olisi jos
> jäsenillä olisi siinä jotain vaikutusvaltaa asioihin.
Hmm.. Näin kyllä on, mutta en ole varma, onko se vain psykologisista
syistä (eli katu-uskottavuuden puutteesta) johtuva tunne. Joka
tapauksessa kaveribändi kestää pitempään kuin keinotekoisesti koottu
ihmisten ryhmä. Tämähän huomattiin jo Popstars ykkösessä: Jonna lähti
bändistä jo ohjelman aikana, koska kemiat eivät vain sopineet yhteen, ja
nyt Gimmel hajosi kokonaan, koska Susanna ei enää halunnut laulaa ja
olla julkisuudessa.
> näkemykset voivat ehkä hieman avartua. Media pakkosyöttää
> mainstream-tavaraa, koska päämotiivina on voiton maksimointi eikä
> se, että tuotaisiin esiin uusia juttuja ja uusia kykyjä.
Täytyy olla vain onnellinen siitä, että Suomessa kuitenkin arvostetaan
ja myydään vielä myös ei-mainstreammusiikkia. Esimerkkinä uutinen
<URL:http://www.roadrunnerrecords.com/blabbermouth.net/news.aspx?mode=Article&newsitemID=30375>,
jossa konservatiivisellä nettisivulla väitetään viime viikolla
tapahtuneen ex-Pantera-kitaristin murhan johtuneen siitä, että
metallimusiikki on "kuoleman kulttuuria" ts. (ainakin tämä)
underground-musiikkityyli ei ole amerikkalaiselle kulttuurille
soveliasta. Amerikassahan metallia pidetään yleensäkin vain
meluna, joka kuuluu teini-ikäisten kuohuntakauteen, ja jonka jälkeen
siirrytään "oikeaan musiikkiin" eli siihen, mitä massamedia suoltaa
aamusta aamuun. Näin ei sentään meillä ole. Ei vielä. Onneksi.
--
My software never has bugs; it just develops random features.
Aaro Koskinen
> Tommi M. <tomppa...@kolumbus.fi> wrote:
> > Eh? Näin alkujaan, kun puhut piratismista, muista
> > että Venäjällä ja Kiinassa noin 90-95% myydyistä
> > levyistä on piraatteja..
>
> No joo, ok. Kyllähän piratismikin toki on ongelma. Minulla on
> taatusti enemmän CD-levyjä kuin ihmisillä keskimäärin ja niistä
> muutama on bootleg, mutta varsinaista piraattipaskaa ei ole - paitsi
> yksi, jonka vahingossa ostin kirpparilta kun luulin sitä aidoksi.
> Yleensä piraattitavaran onneksi tunnistaa.
Venäjällä on melko vaikea tunnistaa piraatin ja aidon levyn eroa,
koska ilmeisesti piraatteja valmistetaan samoissa tehtaissa (puhun nyt
siis venäläisten bändien julkaisuista; länsimaisten levyjen ja
muidenkin tuotteiden ostaminen idästä on mielestäni naurettavaa), ja
niitä myydään ihan tavallisissa kaupoissa. Bändien keikoilta ja
Suomesta ainakin Tusovka Recordsin kautta on saanut aitoja levyjä,
mutta en ole huomannut käytännössä mitään eroa samojen levy-yhtiöiden
Venäjältä ostamiini julkaisuihin. Hinta tietysti yleensä kertonee
asian todellisen laidan. Toistaiseksi ei ole tullut kuitenkaan koettua
suurempia tunnontuskia, kun on hankkinut venäläisen kulttuurin
tuotteita samoista paikoista kuin paikallisetkin. Maassa maan tavalla.
Mielestäni olisi sääli, jos joku taideteos jäisi kokematta siksi, että
siitä on mahdoton saada käsiin täydellä varmuudella aitoa versiota.
Elämä olisi kovin tyhjää ilman esim. Deaduhskin Pornoa.
A.
--
Aaro Koskinen
E-mail: aa...@iki.fi "I'm the ocean, I'm the giant undertow."
http://www.iki.fi/aaro
Tommi M.
"Janne Pirinen" <eiroskaa.j...@yahoo.com.invalid> wrote in message
news:41bed...@news.dnainternet.net...
Uuh..Vastakkaisia esimerkkejä kyllä aina löytyy. Kääntäen: U2 tai Eputko
sitten *eivät* voi olla parempia kuin mun kaverin autotallissa soittava
heavybädsi, koska ne on skidisti suositumpia bändejä? :D
Ja kun seuraavaksi sanon, että kauniit ihmiset usein seurustelevat kauniiden
ihmisten kanssa, huomautat, että monet mallit ovat usein naimisissa rumien
vanhojen miljardöörien kanssa?
Tommi M.
> Tommi M. <tomppa...@kolumbus.fi> wrote:
>
>> Eh? Näin alkujaan, kun puhut piratismista, muista
>> että Venäjällä ja Kiinassa noin 90-95% myydyistä
>> levyistä on piraatteja..
>
> No joo, ok. Kyllähän piratismikin toki on ongelma. Minulla on taatusti
> enemmän CD-levyjä kuin ihmisillä keskimäärin ja niistä muutama on bootleg,
> mutta varsinaista piraattipaskaa ei ole - paitsi yksi, jonka vahingossa
> ostin kirpparilta kun luulin sitä aidoksi. Yleensä piraattitavaran
> onneksi tunnistaa. Olen myös kutsunut virkavallan paikalle kun
> kirpparimyyjä ei siirtänyt piraattilevyjään pois myynnistä, joten
> en minä mitään ryssien levymafiaa todellakaan kannata...
Selvä. Asia on paketti.
>> Ja kun puhut teollistumisesta,
>> kertoisit ensin, millä vuosikymmenellä, populaarikultturin
>> kehityskaaren aikana, musiikki *ei* olisi jollain tavalla
>> ollut "teollistunutta"?
> Jos se tosiasia, että levyjä ei ole milloinkaan jaeltu
> ilmaiseksi, vaan että niitä on saanut kaupoista rahaa vastaan, riittää
> automaattisesti tekemään musiikin "teollistuneeksi", niin vastaus
> kysymykseesi lienee: Ei milloinkaan.
Nojoo, ehkä tavallaan sitäkin. Mutta jos perehtyy vaikkapa 50-60 -luvun
populaarimusiikkiin, niin kyllä aika äkkiä löytää itsensä lukemasta
senaikaisista markkinointistrategioista.
> Kuitenkin tuon kaltainen määritelmä on minusta liian ahdas.
> Hyödykkeitähän *voidaaan* myydä ilman, että hyödyke olisi
> "teollista tuotantoa". Sopisikohan musiikki immateriaalisen
> hyödykkeen kategoriaan?
Kyllä.
> Joka tapauksessa teollistuminen
> tarkoittaa minusta tässä musiikkihommassa sellaista
> tasapaksua liukuhihnatavaraa, joka on hälläväliä
> massatuotantoa ja jonka ainoa tarkoitus on tuottaa
> rahallista voittoa - musiikin laatuun ei kiinnitetä paljon
> huomiota.
Paitis teknisellä laadulla, mikä sekin on nykypäivänä yhä tärkeämpi osa
"taiteellisuutta" soundien muodossa. (ennen esim. miksaus ja itseasiassa
koko äänitysprosessi oli ns. "dokumentoivaa", jolloin soittimet vain
taltioitiin, miksaus oli vain tekninen rutiini. Nykyään miksausprosessissa
voidaan vaikuttaa vielä niin oleellisesti lopputulokseen, että sen vaikutus
on varmaan moninkertaistunut. Tältä kantilta "liukuhihnatavara" on samalla
laadullisella viivalla "oikean musiikin" kanssa, jos sellainen jako
välttämättä halutaan tehdä.)
> Kalsean teollisen musiikkituotantomallin vastakohtana
> on ehkä musiikki, josta ei pyydetä mitään korvausta.
Eihän se ole vastakohta kuin rahallisesta aspektista tarkasteltuna. Paras
musiikki ei automaattisesti synny "ilman taloudellisia paineita" tai "ilman
huolta omasta taloudellisesta tilanteesta"!
> Esimerkkinä voisi olla katusoittaja, joka ei pyydä rahaa
> tai bändi, joka saa varsinaisen elantonsa muualta ja julkaisee
> musiikkimateriaaliaan netissä ilmaiseksi. Ero asenteessa
> on valtava.
Asenne on eri, mutta ei se tee biiseistä mitenkään parempia tai huonompia;
vain lopputulos ratkaisee.
> Jonnekin näiden välimaastoon sitten sijoittuu sellainen
> musiikkituotanto, jossa artistilla on sananvaltaa siihen mitä
> julkaistaan, kappaleet on tehty tosissaan taiteen ja
> itseilmaisun vuoksi ynnä muuta ylevää. Kuitenkin tällaistakin myydään
> hyvin ja se on tietysti siinä mielessä kaupallinen tuote, mutta
> se ei minusta ole *teollinen* halveksuttava tuote siinä
> merkityksessä, jonka ensin kuvailin.
Hyvä, muuten se olisi aika huolestuttavaa...
> Todellisuudessa tietenkin rajojen tarkka veto on hankalaa aivan
> kuten musiikkityylienkin kanssa. Jos joku kuulostaa sinusta hyvältä,
> silloin se *on* hyvää eikä ole merkitystä onko nimikkeenä rock,
> jazz, pop, klassinen, fuusio, punk, reggea tai iskelmä.
Damn right!
> Voin olla väärässä ja makuasiahan tämä tietysti paljolti on, mutta
> 50-, 60-, 70-luvuilla ei minusta ollut tällaista teollista
> musiikin massatuotantoa kuin nykyään. Vielä kasarikin usein
> menetteli omalla kohdallani. Euroteknohumpan kohdalla minä
> putosin lopullisesti kärryiltä... No, kai sekin diskomusana
> menee, mutta kuuntelemalla kuunneltuna ei sitten millään. ;-)
Ei minullakaan, mutta olen vuosien varrella joutunut muuttamaan kantaani
"vasta nykyaikana teollistuneesta" musiikista melko virheelliseksi
"yleiseksi myytiksi", mitä enemmän olen saanut asiasta tietoa. Minustakin
60-luvulla tehtiin hemmetin hyvää musiikkia, mutta osittain mm.
hippiliikkeen romantisoinnin avulla koko sen ajan kaupallisuus on onnistuttu
lakaisemaan maton alle.
>>> Musiikin nimellä markkinoitavia ääniä tuotetaan
>>> ihan liiaksi liukuhihnalta samaan tyyliin kuin sukkia,
>>> hernekeittopurkkeja, muovimukeja, jne.
>
>> Mutta onko nykytilanne siis selvästi pahempi kuin ennen, vai onko
>> kirjoittaja lähiaikoina vasta tajunnut sen...?
>
> Sepä se! Luulen ja väitän, että tilanne on selvästi
> pahempi kuin ennen, mutta täysin varma en tietenkään
> ole. Voi olla, että olen vain tulossa vanhaksi.
Minulla taas tuo ajattelu vallitsi mieltäni nuorempana...Muutta...
>>> Musiikin olisi kai tarkoitus olla taidemuoto eikä ensisijaisesti
>>> minkään "musiikkiteollisuuden" myyntiartikkeli.
>
>> Nykymaailmassa kaikki on kietoutunut jollain tavalla rahaan.
>
> Noin rankkoihin yleistyksiin on suorastaan liian helppo
> keksiä vastaesimerkkejä. Ei kai tarvitse.
Totta. Mutta ihan yhtä rankkaa yleistystä olisi, jos vetäisi taiteellisen
laadun viivaeron tekijöiden motiivien ja työskentelytapojen perusteella.
Sellaista et kai väitä kuitenkaan?
>> Musiikki on niin pidettyä ajanvietettä, että sitä voidaan
>> hyvällä syyllä välillä kutsua teollisuudenalaksi tai vastaavaksi.
>
> En näe syy-seuraussuhdetta. Jos asia X on pidettyä ajanvietettä,
> niin se ei ole mikään syy kutsua X:ää teollisuudenalaksi tai vastaavaksi.
> Voihan vaikka runonlausunta olla suursuosittua ajanvietettä olematta
> silti teollisuudenala.
Siis sillä perusteella, että elämme kapitalistisessa yhteiskunnassa, jossa
tavara maksaa; hyödykkeet, joita kulutetaan paljon, ovat paljon
todennäköisimmin myös osana jotain teollisuutta kuin ne hyödykkeet, joita
kovin moni ei kuluta. Puhumme ehkä vähän eri asiasta, joten kausaalitasoni
tuntuu ehkä vähän kummalliselta. Anyway, ymmärrät varmaan pointin.
>> Minun mielestäni järkevämpää olisi heittää pallo takaisin ostajille; ei
>> tekijöitä voi syyttää siitä, jos joku pitää ihan oikeasti gimmelistä.
>
> Olen huolissani siitä, että tämän roskan tuottaminen
> tekee hallaa todellisille lahjakkuuksille, jotka eivät saa
> itseään kuuluviin missään. Ostajille ei minusta paljon esitellä
> vaihtoehtoja, joten siinä mielessä heidän on vaikea tehdä
> päätöksiä.
Noniin, nyt päästään jo aika mielekkäille jutustelualueille...Jep,
kuvailemasi vaara on kyllä olemassa.
Toisaalta koko maailman musiikkitarjonta on aina yhdelle ihmiselle aivan
liikaa; siksi markkinoinnilla voidaan ihan oikeastikin löytää sopivaa
musiikkia kuuntelijalle, joka hakee jotain sentyylistä. Kohinasta pitää
erottua, tavalla tai toisella. Kääntöpuolena tälle luonnolliselle
pyrkimykselle on tietysti se, että media-aika maksaa, ja rahaa on suurilla
yhtiöillä enemmän kuin pienillä.
Itse arvioisin, että mainostus ja markkinointi (tuotteiden "esilletuominen")
on välttämätöntä, mutta sillä on tietysti ääripäässään vastassaan liiaksi
esilletuotu, "valmiiksi pureskeltu", tarkoitushakuisesti ja keinotekoisesti
jälkikäteen artistille ulkoisesti kehitetty musiikki, jollaisesta en
ainakaan itse pidä.
Pitää silti muistaa, että millään tällä ei ole väliä, mikäli kuuntelija itse
pitää kuulemastaan.
>> Itseasiassa, mitä kummempaa merkitystä sillä edes on, mitkä
>> lähtökohdat musiikinteossa on ollut, mikäli lopputulos
>> miellyttää kuulijaa? Lopputulos on ainoa, mikä todella merkitsee.
>
> Käytännön maailmassa lähtökohdat vaikuttavat oikeasti lopputulokseen
> hyvin paljon. Innostunut ja asialleen omistautunut tekijä saa
> varmasti useasti aikaan paljon paremman lopputuloksen kuin
> hälläväliä-mentaliteetilla toimiva. On sanonta, "Ei kukko
> käskien laula" ja ihmeen hyvin se tuntuu tähänkin juttuun sopivan
> jos nyt ei ihan nappiin osukaan...
Aivan, joten esimerkiksi vain sunnuntaisin ilokseen soitteleva ryhmä
talousjohtajia, jotka jakavat äänitettään ilmaiseksi netissä,
todennäköisimmin eivät yllä samaan lopputulokseen kuin bändi, joka tosissaan
yrittää.
Hyvä, että olemme kuitenkin samaa mieltä siitä, että lopputulos on ainoa
mikä todella merkitsee. Eromme kohdistuvat ilmeisesti siihen , miten
"hyvään" lopputulokseen päästään (?), koska mielestäni se, että joku koittaa
elättää itsensä musiikinteolla ei *vähimmässäkään määrin* tarkoita jotain
"taiteellisuudesta tinkivää, kaupallisuuden ehdoilla" tuotettua musiikkia.
Ei...
> Ajattele esimerkkinä "bändiä" INDX. Se on muovia ja
> teennäinen, *koska* levy-yhtiöt ovat sanelleet suurinpiirtein kaiken
> mitä siihen liittyy. Tuskin se mikään huippubändi olisi muutenkaan,
> koska se on kasattu TV-ohjelmassa arpomalla eikä luonnollisella
> tavalla muusikoiden vuorovaikutussuhteiden kehittyessä yhdessä
> soittamalla, mutta kyllä se varmaan parempi bändi olisi jos
> jäsenillä olisi siinä jotain vaikutusvaltaa asioihin.
Huono se silti olisi. Eiväthän pojat kaiketi edes soita mitään, vaan ovat
pikemminkin vain melko lahjakkaita laulajia kohtalaisilla pärstäkertoimilla.
>> Mielestäni ne, ketkä syyttävät eri medioiden tuottajia (elokuvien,
>> musiikin, jne) siitä, että julkaistaan "niin paljon
>> kaupallista paskaa", voisivat miettiä asiaa vähän pitemmälle..
>> Mitä on kaupallisuus? Mikä on "hyvän taiteen" määritelmä?
>> Ja niin edelleen..Kunnes jotain alkaa ehkä hahmottua..
>
> Nimenomaan. Tuohan on hyvää juttua. Sitten kun noita alkaa miettiä,
> näkemykset voivat ehkä hieman avartua. Media pakkosyöttää
> mainstream-tavaraa, koska päämotiivina on voiton maksimointi eikä
> se, että tuotaisiin esiin uusia juttuja ja uusia kykyjä.
Jep. Mutta onhan esim. sellaisiakin ohjelmia televisiossa, jotka oikeasti
koittavat kaivaa jotain puffausta syvemmälle..Ja en kyllä tuomitsisi
"mainstream" -tavaraa huonoksi, vaan pikemminkin keskimääräisesti paremmaksi
(jos puhutaan Beatlesesita, Vanhoista Rollareista U2:sta, Metallicasta,
Norah Jonesista jne eikä jostain popstars-jutuista) kuin
"underground" -tavaran.
(Yhtä keinotekoistahan se on lokeroida musiikin huonous sidoksiin sen
suosion kanssa kuin esimerkiksi sanoa, että klassinen on "oikeampaa"
musiikkia kuin rock, koska rockia kuuntelee useampi...)
>>> Toiseen levyyn taas levy-yhtiön punapersepaviaanit ovat sanelleet aivan
>>> kaiken: Biisivalinnat, sävellykset, sovitukset, esiintyjien vaatteet,
>>> hiusmuodin, meikit, tyylit, koreografian, bändien nimen...
>>>
>>> Koska tästä paskasta päästään eroon???
>
>> Jotenkin tuntuu, että olet vasta heräämässä todelliseen
>> musiikkimaailmaan.
>> Ihan kuin joku nuori, joka on juuri "tajunnut", että maailmassa on
>> asioita,
>> jotka eivät miellytä itseään.
>
> Ei, olen hoksannut nuo jutut jo aikoja sitten. Jossain vaiheessa vain
> keittää sen verran yli, että on syytä kehittää vuodatus. Sama pätee
> leffoihin, kirjoihin, lehtiin, tieteelliseen tutkimukseen, ruokaan,
> tietokone-ohjelmiin jne. Yleensä laatua joutuu jonkin verran
> etsimään ja harrastamaan aktiivista tonkimista, jotta pääsisi
> mainstreamin ohi.
Ok, ymmärrän. Kaikilla tulee kausia, jolloin asiat, mitkä ovat kokoajan
läsnä, rupeavat vain vituttamaan yht'äkkiä...
> Populäärimusiikissa esim. vanhat Soundi-lehdet, Jake Nymanin kirjat,
> kirjastojen musiikkiteokset ja sellaiset auttavat eteenpäin. Niiden
> avulla voi tutustua muuhunkin kuin MTV:n vilinään. Artistien
> elämäkerrat ovat myös hyvää luettavaa.
MTV:n tarkoitus onkin aina ollut tulla toimeen mainostuloilla, eikä
mainostuloja saa kuin siten että soittaa musiikkia, jonka videoita ihmiset
jaksavat katsoa. Tai ööh, nykypäivänä MTV:llä siis tehdään jotain
extreme-paskanheittosarjoja, joilla on hyvin vähän tekemistä edes musiikin
kanssa, mutta..
> Omalla kohdallani olen havainnut hyväksi musiikinetsintäalgoritmiksi
> toimia seuraavasti: Jos löydän artistin tai bändin, jonka levy
> miellyttää, perehdyn bändin muuhun tuotantoon. Kyllä, tämä *on*
> itsestäänselvää. Se, mikä ei ehkä ole niin selvää, on
> bändin historiaan, jäsenten historiaan, jäsenten soolotuotantoon,
> yleisgenreen, bändin vaikutteisiin, bändin vaikutteiden vaikutteisiin,
> bändin vaikutteiden vaikutteiden vaikutteisiin tutustuminen jne.
>
> Pointti on, että vaivaa näkemällä yleensä löytyy parempaa kuin
> mitä tuutista automaattisesti kaadetaan alas.
Totta, mutta ihan yhtä paljon mekin saatamme diggailla saman bändin
tuotannosta, vaikka toinen meistä ei olisi elämäkertaa lukenutkaan, tai
katsonut studioäänitysdokumenttia (ne ovat aina kivoja!)
>> Tuolla en tarkoita, ettenkö tietyllä tasolla tuntisi aivan samaa inhoa
>> musiikkiin, joka omasta mielestäni aliarvioi kuulijansa niin älyllisellä
>> kuin tunteellisellakin tasolla.
>
> Aivan! Miten hyvin sanottu! Lopetin MTV:n katsomisen joskus 90-luvun
> alussa enkä kuuntele radiota, joten olen kai "hieman" pihalla...
Onneksi aika ajoin suosiooon nousee musiikki, joka koskettaa ihmistä vielä
vuosikymmenien jälkeenkin levyhyllyssä. Meikäläinen pitää ainakin Pearl
Jamista tai vastaavista enemmän kuin heidän nykyaikaiset suosioasteikolla
samassa olevat manttelinperijät. Grunge peittoaa Kerma-rapin 7-0.
>> Uskallanko sanoa...nuo ns. teinilevyt ovat vähän kuin lastenleffoja; ei
>> aikuisten niistä tarvitse pitää, pääasia että lapsilla on hauskaa ja he
>> kokevat sen mielekkääksi. Toki on pelkkä plussaa, jos aikuinenkin löytää
>> niistä jotain tarttumapintaa, mutta niin karulta kuin se kuulostaakin, ei
>> kohderyhmäajattelu lopulta ole edes niin "taiteellisuudesta tinkivää"
>> kuin
>> voisi olettaa.
>
> Näkökanta tuokin ja kohtuullisen määrin uskottavakin. Harmittaa vain, että
> on vaikea sanoa mihin pitäisi mennä kuuntelemaan jotain uusia bändejä,
> jotka
> soittaisivat ns. jotain muuta.
Uskon niillekin löytyvän paikkansa, jos ihmiset niistä oikeasti pitävät,
ja... (sori vaan, pojat,) myöskin *ostavat*. Omasta mielestään hyvän
musiikin waretus on väärä keino viestiä tekijäketjulle, että inhoaa sitä
musiikkia, mistä ei pidä.
Tommi M.
"Jarmo Puolakanaho" <ja...@despammed.com> wrote in message
news:cpnf79$1e3$1...@news.oulu.fi...
> (Ei sinänsä, en minä Popstars-bändejä kuuntele kirveelläkään, mutta
> Risto Asikainen teki kyllä muutaman kelpo viisun Nylon Beatille :D).
Niin tekikin. Asikainen on muuten bongattu täältä nyysseistäkin; kerran
musiikki.tekeminen -ryhmässä joku kysyi, mikä synasoundi on 12 apinan
introssa. Ripa tuli itse vastaamaan, että Logic audion ARP-synapaketin
moroderin vintage-kirjastosta sample numero x. :)
>> koska se on kasattu TV-ohjelmassa arpomalla eikä luonnollisella
>> tavalla muusikoiden vuorovaikutussuhteiden kehittyessä yhdessä
>> soittamalla, mutta kyllä se varmaan parempi bändi olisi jos
>> jäsenillä olisi siinä jotain vaikutusvaltaa asioihin.
>
> Hmm.. Näin kyllä on, mutta en ole varma, onko se vain psykologisista
> syistä (eli katu-uskottavuuden puutteesta) johtuva tunne. Joka
> tapauksessa kaveribändi kestää pitempään kuin keinotekoisesti koottu
> ihmisten ryhmä. Tämähän huomattiin jo Popstars ykkösessä: Jonna lähti
> bändistä jo ohjelman aikana, koska kemiat eivät vain sopineet yhteen, ja
> nyt Gimmel hajosi kokonaan, koska Susanna ei enää halunnut laulaa ja
> olla julkisuudessa.
Jonnan levyssä on muuten jotain järkeä..myönnän sen..Se on Jukka Immosen
tuottama ja osin säveltämä.
> Amerikassahan metallia pidetään yleensäkin vain
> meluna, joka kuuluu teini-ikäisten kuohuntakauteen, ja jonka jälkeen
> siirrytään "oikeaan musiikkiin" eli siihen, mitä massamedia suoltaa
> aamusta aamuun. Näin ei sentään meillä ole. Ei vielä. Onneksi.
Onko tämä oikeasti totta?
Huhhuh...Bushin amerikassa vanhoillisuus vain kasvattaa suosiotaan...Säröhän
oli pahasta, koska se on Jumalan tahdon vastaista pirun musiikin energiaa ja
pirun suunnitelmat ovat aina pahasta.
Tommi M.
"Risto Hepo-oja" <ei...@osoitet.ta> wrote in message
news:Xns95BF5982BE...@212.50.131.130...
Ei, vaan toimittaja kehottaa tekstaamaan hintaan 0,99 e/viesti kuulijan
syvällisen, korkeintaan 160 merkkiä pitkän viestin (muuten viesti
pirstaleituu eikä sitä voi lukea) siitä, mikä on hänen kantansa siihen,
saisivatko kaupat olla auki sunnuntaisin.
Marko Poutiainen
> N?inh?n se monasti on. Esimerkiksi listan k?rjess? Smurffit p?ihittiv?t Eput
> ja Uukakkosen todenn?k?isesti musiikillisilla ansioilla, mutta jundid ei
> vaan dajuu. http://www.yle.fi/top40/
Onpas älykästä vertailla lastenmusiikkia Eppuihin. Epäilen nimittäin
hieman, että ostomotiivi on hieman erilainen. Smurffeja tuskin ostetaan
taiteellisten ominaisuuksiensa vuoksi.
--
Marko Poutiainen | These are my principles.
m...@paju.oulu.fi | If you don't like them, I have others.
http://www.toffeeweb.com | -Groucho Marx
Janne Pirinen
> Kääntäen: U2 tai Eputko
> sitten *eivät* voi olla parempia kuin mun kaverin autotallissa soittava
> heavybädsi, koska ne on skidisti suositumpia bändejä? :D
En oo kamujes bändiä kuullu, mutta eipä oo Uukakkonen tai Eputkaan kyllä
nykykunnossaan kaksista kuunneltavaa. Boy ja Maximum jee & jee olivat kyllä
aikoinaan ihan rautaa.
Nykyisellään Eppuja enemmän sykähdyttää vaikkapa Antabus
http://www.antabus.net/
tai Waurio
http://www.waurio.net/
--
*********************************************
Hurjat Hipit - ilmaista mp3 jytää
http://kotisivu.mtv3.fi/hipit
Vesa-Matti J Kari
>> Kalsean teollisen musiikkituotantomallin vastakohtana
>> on ehkä musiikki, josta ei pyydetä mitään korvausta.
> Eihän se ole vastakohta kuin rahallisesta aspektista tarkasteltuna.
Totta.
> Paras musiikki ei automaattisesti synny "ilman taloudellisia
> paineita" tai "ilman huolta omasta taloudellisesta tilanteesta"!
Sitä en halunnut väittääkään.
>> Esimerkkinä voisi olla katusoittaja, joka ei pyydä rahaa
>> tai bändi, joka saa varsinaisen elantonsa muualta ja julkaisee
>> musiikkimateriaaliaan netissä ilmaiseksi. Ero asenteessa
>> on valtava.
> Asenne on eri, mutta ei se tee biiseistä mitenkään parempia tai huonompia;
> vain lopputulos ratkaisee.
Tietysti. Yritin sanoa, että teoriassa tuo on *kuulijan kannalta*
totta, mutta oikeassa maailmassa pätevät nämä kaksi väitettä:
A. JOS artistin asenne on "Tavoitteeni on, että tämä levy
myy mahdollisimman paljon" NIIN lopputulos on todennäköisesti
taiteellisesti kehno tai korkeintaan keskinkertainen
B. JOS asenne on "Tavoitteeni on, että tämä levy tehdään ensisijaisesti
musiikillisista lähtökohdista ilman kaupallisuudesta johtuvia
kompromisseja" NIIN lopputulos on yleensä aina taiteellisesti
parempi kuin kohdan 1. lopputulos
Mitään ehdottomina luonnonlakeina en yritä noita markkinoida. Joka
tapauksessa taiteilijan oman integriteetin ja itsekunnioituksen
kannalta B-kohdan asenne on parempi vaikka teoriassa voidaan
sanoa, että kun kuulija kuuntelee levyä, hän kuulee vain mitä kuulee
eikä (ainakaan teoriassa) tiedä millä asenteella tai motiivilla levy
on tehty. *Käytännössä* fuula-asenne on silti aika helppo havainnoida.
> Ei minullakaan, mutta olen vuosien varrella joutunut muuttamaan kantaani
> "vasta nykyaikana teollistuneesta" musiikista melko virheelliseksi
> "yleiseksi myytiksi", mitä enemmän olen saanut asiasta tietoa.
Minä taas totesin vanhojen Aku Ankka sarjojen ehdottoman paremmuuden
nykyjulkaisuihin verrattuna myytiksi. Myös 50- ja 60-luvun sarjakuvalehdissä
on aivan luokattoman järkyttävää roskaa. Sitä on vieläpä hämmästyttävän
paljon. Totta kai itse kukin joutuu korjailemaan virheellisiä käsityksiään.
> Minustakin 60-luvulla tehtiin hemmetin hyvää musiikkia, mutta osittain mm.
> hippiliikkeen romantisoinnin avulla koko sen ajan kaupallisuus
> on onnistuttu lakaisemaan maton alle.
Paljon mahdollista. Olihan silloin kuitenkin The Monkees ja varmaan
monia muitakin bändejä, jotka koottiin "epäluonnollisella" tavalla.
Poseeraajia on ollut iänkaiken. Kyllä silti ottaisin hetkeäkään
epäröimättä kattavan kokoelman musiikkia vuosilta 1960-1969 kuin
1990-1999!
> Mutta [...] rankkaa yleistystä olisi, jos vetäisi taiteellisen
> laadun viivaeron tekijöiden motiivien ja työskentelytapojen perusteella.
> Sellaista et kai väitä kuitenkaan?
Tässä viestissä aiemmin esittämäni kohdat A ja B kuvaavat väittämäni
niin tarkasti kuin osaan sen esittää.
>>> Musiikki on niin pidettyä ajanvietettä, että sitä voidaan
>>> hyvällä syyllä välillä kutsua teollisuudenalaksi tai vastaavaksi.
>>
>> En näe syy-seuraussuhdetta. Jos asia X on pidettyä ajanvietettä,
>> niin se ei ole mikään syy kutsua X:ää teollisuudenalaksi tai vastaavaksi.
>> Voihan vaikka runonlausunta olla suursuosittua ajanvietettä olematta
>> silti teollisuudenala.
> Siis sillä perusteella, että elämme kapitalistisessa yhteiskunnassa, jossa
> tavara maksaa; hyödykkeet, joita kulutetaan paljon, ovat paljon
> todennäköisimmin myös osana jotain teollisuutta kuin ne hyödykkeet, joita
> kovin moni ei kuluta. Puhumme ehkä vähän eri asiasta, joten kausaalitasoni
> tuntuu ehkä vähän kummalliselta. Anyway, ymmärrät varmaan pointin.
Kyllä ymmärrän.
>> Olen huolissani siitä, että tämän roskan tuottaminen
>> tekee hallaa todellisille lahjakkuuksille, jotka eivät saa
>> itseään kuuluviin missään. Ostajille ei minusta paljon esitellä
>> vaihtoehtoja, joten siinä mielessä heidän on vaikea tehdä
>> päätöksiä.
> Noniin, nyt päästään jo aika mielekkäille jutustelualueille...Jep,
> kuvailemasi vaara on kyllä olemassa.
Niin, se vaara on hyvin konkreettinen ja todellinen. Jos jopa
maailmanluokan virtuoosit joutuvat pistämään soittimiaan myyntiin
siksi, että levyjä ei markkinoida (joten ne eivät mene kaupaksi kun
potentiaalinen ostava yleisö ei edes kuule niitä), niin ei liene
hankalaa kuvitella samaa hankalaa tilannetta monien muidenkin
bändien kohdalle. Paska homma.
> Itse arvioisin, että mainostus ja markkinointi (tuotteiden
> "esilletuominen") on välttämätöntä, mutta sillä on
> tietysti ääripäässään vastassaan liiaksi > esilletuotu,
> "valmiiksi pureskeltu", tarkoitushakuisesti ja keinotekoisesti
> jälkikäteen artistille ulkoisesti kehitetty musiikki, jollaisesta en
> ainakaan itse pidä.
Toisivat esille niitä muitakin bändejä. Jos joskus tuleekin joku vähän
erilainen juttu, niin sitten alkaa tiukka kloonausprosessi..."Hei, tuo
levy myi ihmeen hyvin, mistäs muovattaisiin toinen, kolmas, neljäs, viides...
bändi, joka tekisi levyn, joka kuulostaa samalta kuin tämä, jotta sekin
myisi hyvin?". Tuo on sitä voiton maksimointiin pyrkimistä taiteellisten
meriittien kustannuksella.
> Pitää silti muistaa, että millään tällä ei ole väliä, mikäli
> kuuntelija itse pitää kuulemastaan.
Ei, sillä on huomioitava, että ihminen, jota on syötetty
Ronald McDonaldin Happy Mealeilla koko ikänsä ja joka on
ruokaansa tyytyväinen, voisi olla vielä paljon tyytyväisempi
jos kuulisi, että on olemassa myös oikeita gourmet-ravintoloita.
Hän voisi edelleen syödä burgerin kiireisenä hetkenään tai
silloin kun se maistuu - samoin kuin hän voisi kuunnella radiosta
mainstream pophitin. Sitten kun hän haluaisi panostaa laatuun,
hän ehkä menisi rauhassa tunnelmalliseen ravintolaan, jossa kokki
olisi tehnyt todella hyvän ruoan - samoin kuin hän voisi toisinaan
istahtaa kotonaan illalla hieman taiteellisemman musiikin
pariin kuin mitä radiosta päivällä tulee.
Vaihtoehtoja olisi syytä olla.
> [asenteen vaikutuksesta lopputulokseen]
> Aivan, joten esimerkiksi vain sunnuntaisin ilokseen soitteleva ryhmä
> talousjohtajia, jotka jakavat äänitettään ilmaiseksi netissä,
> todennäköisimmin eivät yllä samaan lopputulokseen kuin
> bändi, joka tosissaan yrittää.
Kyllä. Täsmälleen.
> Hyvä, että olemme kuitenkin samaa mieltä siitä, että lopputulos on ainoa
> mikä todella merkitsee.
Teoreettisesti kyllä ja silloinkin ainoastaan kuulijan kannalta. Asiassa
on myös artistin osuus, jota jo käsittelinkin.
> Eromme kohdistuvat ilmeisesti siihen , miten
> "hyvään" lopputulokseen päästään (?), koska mielestäni se, että
> joku koittaa elättää itsensä musiikinteolla ei *vähimmässäkään määrin*
> tarkoita jotain "taiteellisuudesta tinkivää, kaupallisuuden ehdoilla"
> tuotettua musiikkia. Ei...
Eivät kohdistu. En ole ainakaan tarkoituksella esittänyt tuota väitettä.
Itse asiassa näkemyksemme eivät taida erota kovin suuresti.
>> Ajattele esimerkkinä "bändiä" INDX. Se on muovia ja
>> teennäinen, *koska* levy-yhtiöt ovat sanelleet suurinpiirtein kaiken
>> mitä siihen liittyy. Tuskin se mikään huippubändi olisi muutenkaan,
>> koska se on kasattu TV-ohjelmassa arpomalla eikä luonnollisella
>> tavalla muusikoiden vuorovaikutussuhteiden kehittyessä yhdessä
>> soittamalla, mutta kyllä se varmaan parempi bändi olisi jos
>> jäsenillä olisi siinä jotain vaikutusvaltaa asioihin.
> Huono se silti olisi.
Nyt on minun vuoroni pyöritellä silmiäni ja tokaista:"Ihanks tosi!".
;-)
> Jep. Mutta onhan esim. sellaisiakin ohjelmia televisiossa, jotka oikeasti
> koittavat kaivaa jotain puffausta syvemmälle..Ja en kyllä tuomitsisi
> "mainstream" -tavaraa huonoksi, vaan pikemminkin keskimääräisesti
> paremmaksi (jos puhutaan Beatlesesita, Vanhoista Rollareista
> U2:sta, Metallicasta, Norah Jonesista jne eikä jostain
> popstars-jutuista) kuin "underground" -tavaran.
Joo, kadun jo ottaneeni esim. koko "mainstream"-käsitteen. Koko "mainstream"
ja "underground" erottelu on minusta kohtuullisen teennäinen ja
parhaimmillaankin todella epäselvä. On kai mielekkäämpää keskustella
konkreettisista bändeistä tai jopa yksittäisistä biiseistä
kuin mainstream vs undergroun tai genretyyppien välisistä asioista
(rock vs jazz, ym.).
Tietysti myös tämän keskustelun pääteema on kovin epämääräinen.
> (Yhtä keinotekoistahan se on lokeroida musiikin huonous sidoksiin sen
> suosion kanssa kuin esimerkiksi sanoa, että klassinen on "oikeampaa"
> musiikkia kuin rock, koska rockia kuuntelee useampi...)
Tietysti.
>> Omalla kohdallani olen havainnut hyväksi musiikinetsintäalgoritmiksi
>> toimia seuraavasti: Jos löydän artistin tai bändin, jonka levy
>> miellyttää, perehdyn bändin muuhun tuotantoon. Kyllä, tämä *on*
>> itsestäänselvää. Se, mikä ei ehkä ole niin selvää, on
>> bändin historiaan, jäsenten historiaan, jäsenten soolotuotantoon,
>> yleisgenreen, bändin vaikutteisiin, bändin vaikutteiden vaikutteisiin,
>> bändin vaikutteiden vaikutteiden vaikutteisiin tutustuminen jne.
>>
>> Pointti on, että vaivaa näkemällä yleensä löytyy parempaa kuin
>> mitä tuutista automaattisesti kaadetaan alas.
> Totta, mutta ihan yhtä paljon mekin saatamme diggailla saman bändin
> tuotannosta, vaikka toinen meistä ei olisi elämäkertaa lukenutkaan, tai
> katsonut studioäänitysdokumenttia (ne ovat aina kivoja!)
Puhuin tuossa musiikinetsintäalgoritmista ja elämäkertajuttu liittyi myös
siihen. Niissä kirjoissa kerrotaan usein musiikillisista vaikutteista.
On usein mahdollista, että jos kuuntelet pitämääsi artistiin vaikuttaneita
artisteja, pidät myös heidän musiikistaan tai ainakin voit havaita mistä
jotkut pikkujutut ovat alunperin lähtöisin (vai olivatko ne lähtöisin
vielä kauempaa?) Etsintäprosessin tuloksena voi syntyä monimutkaisia
ja hyvin mielenkiintoisia verkkoja.
(Tiesitkö, että Michael Waldenista, joka oli Mahavishnu
Orchestran toisen kokoonpanon rumpali, tuli menestyksekäs
levytuottaja, joka tuotti mm. Whitney Houstonin miljoonia myyneen
hittilevyn 90-luvun alussa?? ;-))
Vesa-Matti J Kari
> (Ei sinänsä, en minä Popstars-bändejä kuuntele kirveelläkään, mutta
> Risto Asikainen teki kyllä muutaman kelpo viisun Nylon Beatille :D).
Näin on. Kyllä sillä miehellä on paljon lahjoja tarttuvien
poppiveisujen vääntämiseen ja siitä täydet respectit Asikaiselle,
mutta tämä Popstars-formaatti on kertakaikkiaan niin
keinotekoinen juttu jo peruslähtökohdiltaan, että on takuulla
kenelle tahansa mahdoton tehtävä kehittää sen pohjalta mitään
kovin loistokasta materiaalia.
Levy-yhtiö saa juuri sitä mitä on tilannutkin. Jos "bändi" kasataan
noin ja koko projekti on formaatin pohjalta laskelmoitu ("Tee 20 biisiä,
kohdeyleisönä 7-14 vuotiaat, tavoitteena lyhyen tähtäimen 'rahat pois ja
juokse'-kusetus'"), niin tätähän se sitten on. Miehet ei, itke, ei ja niin
pois päin. :-)
> My software never has bugs; it just develops random features.
Sama täällä. ;-)
Pauli Leppälä
> (Tiesitkö, että Michael Waldenista, joka oli Mahavishnu
> Orchestran toisen kokoonpanon rumpali, tuli menestyksekäs
> levytuottaja, joka tuotti mm. Whitney Houstonin miljoonia myyneen
> hittilevyn 90-luvun alussa?? ;-))
<Offtopic>
Kiva että tämäkin tuli ilmi! ;) Ex-rumpalina diggailin kovasti Narada
Michael Waldenin soitantoa 70-luvulla ja aina satunnaisesti kaverin
soitantaa kuullessa, tai muuten mieleen juolahtaessa, on pitänyt ottaa
google kauniiseen käteen ja katsastaa, mitä äijälle kuuluu, mutta onpahan
aina unohtunut. Eipä sitten ollutkaan turha äijä, kun nyt tarkistelin
meriittejä!! Hyllystä löytyy ainakin Jeff Beck'iä, Mahavisnua, Santanaa ja
Hancock'ia, joilla äijä _erottuu_ edukseen.
Jotenkin saman henkisistä kolistelijoista nokitan Leon Ndugu Chanclerilla ;)
</offtopic>
Pauli...
Tommi M.
"Janne Pirinen" <eiroskaa.j...@yahoo.com.invalid> wrote in message
> Tommi M. wrote:
>
>> Kääntäen: U2 tai Eputko
>> sitten *eivät* voi olla parempia kuin mun kaverin autotallissa soittava
>> heavybädsi, koska ne on skidisti suositumpia bändejä? :D
>
> En oo kamujes bändiä kuullu, mutta eipä oo Uukakkonen tai Eputkaan kyllä
> nykykunnossaan kaksista kuunneltavaa. Boy ja Maximum jee & jee olivat
> kyllä
> aikoinaan ihan rautaa.
Epuista olen ainakin uusien singlejen johdosta jokseenkin samaa mieltä,
mutta kyllä tuo U2:n Vertigo ainakin rokkaa yllättävän paljon..
> Nykyisellään Eppuja enemmän sykähdyttää vaikkapa Antabus
> http://www.antabus.net/
> tai Waurio
> http://www.waurio.net/
> --
> *********************************************
> Hurjat Hipit - ilmaista mp3 jytää
> http://kotisivu.mtv3.fi/hipit
Voi helevetin helevetti. Meidän bändin nimi oli vaurio!
Vesa-Matti J Kari
> Vesa-Matti J Kari wrote:
>> (Tiesitkö, että Michael Waldenista, joka oli Mahavishnu
>> Orchestran toisen kokoonpanon rumpali, tuli menestyksekäs
>> levytuottaja, joka tuotti mm. Whitney Houstonin miljoonia myyneen
>> hittilevyn 90-luvun alussa?? ;-))
> <Offtopic>
> Kiva että tämäkin tuli ilmi! ;) Ex-rumpalina diggailin kovasti Narada
> Michael Waldenin soitantoa 70-luvulla ja aina satunnaisesti kaverin
> soitantaa kuullessa, tai muuten mieleen juolahtaessa, on pitänyt ottaa
> google kauniiseen käteen ja katsastaa, mitä äijälle kuuluu, mutta onpahan
> aina unohtunut. Eipä sitten ollutkaan turha äijä, kun nyt tarkistelin
> meriittejä!! Hyllystä löytyy ainakin Jeff Beck'iä, Mahavisnua, Santanaa ja
> Hancock'ia, joilla äijä _erottuu_ edukseen.
Jep. Narada Michael Walden on minustakin aivan loistava rumpali.
> Jotenkin saman henkisistä kolistelijoista nokitan Leon Ndugu Chanclerilla ;)
> </offtopic>
Hienoa!
JiiHoo
> Asikaiselle,
> mutta tämä Popstars-formaatti on kertakaikkiaan niin
> keinotekoinen juttu jo peruslähtökohdiltaan, että on takuulla
> kenelle tahansa mahdoton tehtävä kehittää sen pohjalta mitään
> kovin loistokasta materiaalia.
En oikein ymmärrä miten popstars-formaatti estää Asikaista tekemään ihan
yhtä hyviä piisejä kuin muillekin artistiasiakkailleen.
Ainoa rajoitus on poppareiden laulutaidot, mutta yleensähän poppipiisin
laulamiseen ei nyt välttämättä tarvita täydellistä laulutaitoa. Paljon
tärkeämpi on persoonallinen ääni ja kyky esittää se biisi. Koko muu
henkilökunta biisien takana on juuri niin hyvää kuin sinne viitsitään
satsata.
JiiHoo
>
> "Jarmo Puolakanaho" <ja...@despammed.com> wrote in message
> news:cpnf79$1e3$1...@news.oulu.fi...
> > (Ei sinänsä, en minä Popstars-bändejä kuuntele kirveelläkään, mutta
> > Risto Asikainen teki kyllä muutaman kelpo viisun Nylon Beatille :D).
>
> Niin tekikin. Asikainen on muuten bongattu täältä nyysseistäkin; kerran
> musiikki.tekeminen -ryhmässä joku kysyi, mikä synasoundi on 12 apinan
> introssa. Ripa tuli itse vastaamaan, että Logic audion ARP-synapaketin
> moroderin vintage-kirjastosta sample numero x. :)
Mutta onkos tuo Asikainen tehnyt yhtään todella ikivihreää biisiä?
Minulle ei tule mieleen kuin Naikkareiden läpimurtohitti "Rakastuin mä
luuseriin", joka ehkä lienee lähellä kyseistä statusta.
Onhan sillä kymmeniä ellei peräti satoja hittejä, mutta tuntuu ettei
kovikaan moni ole jäänyt elämään. Tai sitten en vain osaa yhdistää
jotain "radioiden toivotuinta kipaletta" Asikaisen tekemäksi.
JiiHoo
> <dark...@luukku.com> kirjoitti...
> > Vesa-Matti J Kari wrote:
> >
> > > Ne nuoret, jotka ovat pudonneet tuon roskakisan alkuvaiheessa, ovat
> > > todellisuudessa suurimpia voittajia. On kamalaa ajatella miten
> > > paljon vahinkoa Popstars-bändissä oleminen voi aiheuttaa
> > > jatkosuunnitelmia ajatellen jos joku haluaa tosissaan jatkaa
> > > elämäänsä musiikin parissa. Kyllä siitä varmaan *rahaa* voi
> > irrota
> > > kohtalaisesti, mutta taiteelliselle uskottavuudelle mikään
> > > XL5:n, Janen tai INDX:n kaltainen bändi tuskin tekee kovin hyvää.
> >
> > Mutta mitäs nyt on tapahtunut, INDX:n lätty debytoi virallisella
> > listalla vasta sijalla 23! Lieneekö tiedossa ennätyslyhyt
> > tähdenlento?
>
> Tuskin. Joululahjaksi taitaa mennä niille pikkuskideille ja siksi ei
> vielä näy listoilla.
Tai sitten ei. Kyllä kyseinen plätty on nyt virallisesti täys floppi,
mikä tosin ei taida levy-yhtiötä surettaa, koska kaupathan ostivat niitä
varastoon platinalevyn verran. Eivät taida olla oikeutettuja
palauttamaan myymättömiä levyjä?
Taitaa olla vielä 20 vuoden päästä Anttilan alelaarit täynnä Indxin
levyä.
Tommi M.
"JiiHoo" <jii...@kof.fi> wrote in message
news:MPG.1c2d180c6...@news.kolumbus.fi...
> Tommi M. <tomppa...@kolumbus.fi> kirjoitti...
>>
>> "Jarmo Puolakanaho" <ja...@despammed.com> wrote in message
>> news:cpnf79$1e3$1...@news.oulu.fi...
>> > (Ei sinänsä, en minä Popstars-bändejä kuuntele kirveelläkään, mutta
>> > Risto Asikainen teki kyllä muutaman kelpo viisun Nylon Beatille :D).
>>
>> Niin tekikin. Asikainen on muuten bongattu täältä nyysseistäkin; kerran
>> musiikki.tekeminen -ryhmässä joku kysyi, mikä synasoundi on 12 apinan
>> introssa. Ripa tuli itse vastaamaan, että Logic audion ARP-synapaketin
>> moroderin vintage-kirjastosta sample numero x. :)
>
> Mutta onkos tuo Asikainen tehnyt yhtään todella ikivihreää biisiä?
No ei. Mutta hieman krediittiä sille pitää antaa mielestäni kuitenkin.
JiiHoo
Ei Asikaisen saavutuksilla varustetun kaverin tarvitse mitään
krediittejä anella. Mutta kai jokaisen säveltäjän unelmissa kai siintää
haave, että joku piisi jäisi soimaan jopa kuoleman jälkeen.
Helismaa ja Kärki sen ovat tehneet ja ainakaan vielä ei taida Asikainen
olla ihan samassa sarjassa.
Vesa-Matti J Kari
> Vesa-Matti J Kari <vmk...@cc.helsinki.fi> kirjoitti...
>> Asikaiselle,
>> mutta tämä Popstars-formaatti on kertakaikkiaan niin
>> keinotekoinen juttu jo peruslähtökohdiltaan, että on takuulla
>> kenelle tahansa mahdoton tehtävä kehittää sen pohjalta mitään
>> kovin loistokasta materiaalia.
> En oikein ymmärrä miten popstars-formaatti estää Asikaista tekemään ihan
> yhtä hyviä piisejä kuin muillekin artistiasiakkailleen.
Ei se kai sinänsä estäkään, mutta kun asiaa ajatellaan rahallisen voiton
maksimoinnin näkökulmasta, niin ei kannata hirveän paljon panostaa
Popstarsin musiikkipuoleen. "Bändin" koreografiat ja pärstäkertoimet
kuntoon laittamalla kohdeyleisö eli 7-14 vuotiaat saadaan jo mobilisoitua
levyliikkeisiin ja keikoille. Alle keskitason jumputus ja SinäMinästä
ryssityt sanoitukset riittävät hyvin musiikiksi.
Tarkoitushan ei alunperinkään ollut tuottaa materiaalia,
joka kestäisi kuuntelua vuosienkin päästä, vaan tämä on näitä
pikarahastusoperaatioita. Idolsissakin oli sentään jotain tolkkua
tähän verrattuna tai ainakin minä jaksoin seurata sitä
televisio-ohjelmaa hauskana viihteenä.
Tommi M.
"Vesa-Matti J Kari" <vmk...@cc.helsinki.fi> wrote in message
news:cq415u$crt$1...@oravannahka.helsinki.fi...
> Tarkoitushan ei alunperinkään ollut tuottaa materiaalia,
> joka kestäisi kuuntelua vuosienkin päästä, vaan tämä on näitä
> pikarahastusoperaatioita. Idolsissakin oli sentään jotain tolkkua
> tähän verrattuna tai ainakin minä jaksoin seurata sitä
> televisio-ohjelmaa hauskana viihteenä.
Sama täällä, idolsia jaksoi jostain syystä katsoa ohjelmana enemmän. Ehkä se
johtui astetta ironisemmasta otteesta ja siitä, että yksittäislahjakkuuksien
ruotiminen tuntui väkevämmältä tähän popstars 2:een verrattuna...
Tommi M.
"Keijo Räävi" <keijo...@pp.inet.fi> wrote in message
news:tKftd.88$%n1...@read3.inet.fi...
> Kaikkihan tietävät että musiikkiteollisuus on perin pahaa porukkaa ja
> tuossa alla on varsin edustava lista niistä levymerkeistä jotka ainakin
> www.boycott-riaa.com:n mukaan edustavat pahuutta jota pitää vältellä.
>
> Kysymys kuuluukin: kuinka moni onnistuu päivittäisissä levyhankinnoissaan
> välttämään näiden pahojen levy-yhtiöiden tuotoksia? Ja pyrkivätkö jotkut
> jopa tietoisesti näin tekemään?
>
> Minulta se ei ainakaan onnistu.
Boycott-RIAA:n pojat tuntuvat uskovan, että katto-organisaatioon
passiivinenkin kuuluminen tarkoittaa automaattisesti pääjehujen intressien
kanssa beesaamista. Ja siinä tapauksessa kannattaa kyseenalaistaa
edustuksellinen demokratia. :D
Lauri Karpijoki
Ji> <dark...@luukku.com> kirjoitti...
> Mutta mitäs nyt on tapahtunut, INDX:n lätty debytoi virallisella
> listalla vasta sijalla 23! Lieneekö tiedossa ennätyslyhyt
> tähdenlento?
Ji> vielä näy listoilla.
Ensimmäinen listaviikko olikin vajaa, muutama päivä. Toisella
listaviikolla tuli sama sijoitus, eli 23. Minua ei ainakaan
harmita Popstarssien puolesta.
ns Mana Mana: Totuus palaa