Sami
78-mallin owner's manuaalista:
If the neck bows up in the center, turn the nut counterclockwise. If the
neck is concave in the center, turn the nut clockwise.
siis myötäpäivään
-Tomi
--
'but all i could see was doris day in a big screen satellite.
disappearing down the tube hole on farringdon street
with whiplash willy the motor psycho.'
--
"Kari Kivelä" <k...@postman.jkl.fi> wrote in message
news:slrn8tcfj...@postman.jkl.fi...
Etene maltilla. Väännä maksimissaan varttikierros kerrallaan, viritä kitara
ja anna kaulan asettua ainakin vuorokausi, jotta näet lopullisen tuloksen.
Ellei säätö riitä voit toistaa operaation. Tuon bulletin hyvä puoli on se
ettei kaulaa tarvitse irrottaa rungosta kuten eräissä muissa malleissa,
joten homma on helppo ottaa uusiksi, mikäli tarvitsee.
Taikka Fenderin oman säätöohjeen mukaan:
1) Capo 1 nauhalle
2) Painetaan E kieli alas viimeiseltä nauhalta
3) Mitataan etäisyys kielen pohjasta 8. nauhaan, jonka tulisi olla n.
0.01", eli 0.025mm.
Ja kun kaularauta on halutussa kireydessä säädetään kielten korkeus ja
viimeiseksi intonaatio (hienovire).
--
I know, It's only rock 'n roll - but I like it
Seppo Pyykkö
spy...@TAKEMEAWAYcc.tut.fi
http://www.students.tut.fi/~spyykko/
>Oikein säädetty kaulanotko (relief) on itse asiassa muodoltaan kuin
>hyppyrimäki. Kaulan pitäisi nimittäin lievästi laskea viimeisten
>frettien kohdalla. Miten tuo säädetään, sitä en tiedä, olisko
>tilt-säädöllä?.
Kolmepulttisissa Fenderin kauloissa onnistuu neck-tilt-säädöllä. Muissa
joutuu käyttämään jotain liuskoja siinä kaulan ja kopan välissä, tai toinen
vaihtoehto on hioa/höylätä kulma oikeaksi, ei kannattane kokeilla jos ei
tiedä mitä tekee. Kunnon kitaroissa tämä on tietenkin pistetty kohdalleen jo
tehtaalla...
--
--JTS--
http://come.to/sakkinen
Olen eri mieltä. Parhaiten säädetty kaula on semmoinen, jossa soittajan
tatsilla soitettuna kaikki sävelet kaikilta kieliltä 'räsähtävät' riittävän
vähän/paljon. Ja kaulaa ei säädetä otelaudan reunojen mukaan, vaan nauhojen
yläreunan mukaan. Jos joku ratkaiseva nauha sattuu olemaan pikkasen noussut
tai syvemmällä, ei aikaisemmin esitetyllä säätötavalla saa mitään hyvää
aikaiseksi.
Ja miksi kaulan pitäisi laskea viimeisten frettien kohdalla? Matalilla
kielillä siitä laskemisesta ei ole haittaa, koska niitä ei juuri
viimeisimmiltä nauhoilta asti soita.
Ja jos säätää kaulan tilttiä, sen pystyy kumoamaan täysin tallan
korkeussäädöillä.
Ja jos kaulan ja rungon väliin pistää mitään mikä erottaa ne toisistaan, se
tappaa sustainia, ja voi tuoda 'dead spotteja' johonkin säveliin tai jopa
kieliin.
> vaihtoehto on hioa/höylätä kulma oikeaksi,
Joo, ei todella kannata kokeilla! Kunnon kitaroissa kaula lähtee suorana,
jolloin siinä ei edes ole tilttiä. Jos teillä ihmisillä on vähän vähemmän
rahaa käytettävissä säätöpuuhiin ja haluatte soittokelpoisen kitaran, viekää
se ammattilaiselle. Jos haluatte kokeilla ja tutustua kaulan säätöihin,
kokeilkaa. Mutta älkää luulko että omaisitte jonkun alan ammattitaidon
newsgroupien ohjeiden perusteella.
--
----
Aki Rintamäki <arintama(a)cc.hut.fi>
http://www.hut.fi/~arintama
+358-50-5705228
-Timo-
> >ja muista:
> >(löysätään kielet ensin ja sitten ruuvat ja sitten vireeseen ja
kokeilemaan)
> >x n
> >,jossa n=tarpeellisten kertojen lukumäärä ;)
> >
> > -Tomi
> >
> Miksi ihmeessä kielet pitäisi löysätä kaularaudan säätämiseksi?
> Kaulanotko säädetään normaalisti siten, että kielet on
> normaalivireessä ja
>
> PS:
> Rakotulkki on autonkorjauksessa käytettävä metalliliuskasarja,
> paksudet yleensä 0,05 - 1 mm. Niitä saa vaikka Biltemasta tai
> Hessumobiilista.
>
>
> -Mara
Itse olen bullet-mallisissakin kauloissa aina löysännyt vireen ennen
kaularaudan säätämistä. Vireen löysääminen ja takaisin asettaminen on
kuitenkin siinämäärin helppo homma, etten oikein ymmärrä, mitä tuossa
"laiskuudessa" lopulta voittaa.
Erityisesti jos kaularautaa kiristää, on mielestäni selvää,
että kaularaudassa aivan siihen kiristyskappaleen juureen kohdistuu
suuremmat voimat, jos kielten vastakkaissuuntainen voima on yhtälössä
mukana. Yleensäkin suosittelen erityistä varovaisuutta kun kaularautaa
näpelöi, sillä mikään ei pilaa fiiliksen yhtä tehokkaasti kuin se ääni,
kun kaularauta napsahtaa!
Kiristämisen jälkeen voimatasapainon stabiloitua tilanne onkin varmaan sama,
mutta pointti olikin, mitä tapahtuu kiristämisen aikana. Kiristettäessä se
rauta kaikella todennäköisyydellä menee poikki, jos on mennäkseen. Eikä tuo
mielestäni minkään rakotulkin käyttöä estä. Eronahan on vain tuo kielien
löysääminen ja uudelleenvirittäminen siinä kääntövaiheen aikana.
> Kun et siis usko minua, et nettiin kirjoittanutta kitaraseppää, etkä
> Fenderin omaa kiristysohjetta (minulla on Am Std:n ohje ) niin anti
> olla sitten. - Mainitsemassani Erleweinin kirjassakin on samat
> ohjeet, kielten löysäämisestä ei edes mainita. Laiskuudesta ei ole
> kysymys, vaan oikeasta säätö- ja mittaustekniikasta. Itse säädin
> kerran uutena, säätö on pysynyt oikeana jo 9 vuotta. Eikä rämise.
Kyllä minä sinua uskon, eikä tarkoitus ollut ryhtyä inttämään. Kummallakin
tavalla homma onnistuu, ei siinä mitään. Kuitenkin jos käsiin joutuu
jokin vanhempi tai muuten vain tuntematon kitara, jonka kaularaudan
kunnosta ei ole aikaisempaa kokemusta, kielet löysäämällä tulee pelattua
varmemmin. Toinen tapaus on tietenkin, jos antaa ohjeita kokemattomalle
henkilölle. Jos tuon säädön tekee ainoastaan kerran kitaran elinaikana
niin ei varmaankaan ole väliä, miten tuon tekee. Itse joudun käymään läpi
jonkin sortin säätöprosessin kerran pari vuodessa.
Asian vierestä:
_Erlewine_ on melkoinen gurmaani alallaan, mutta tuo kirja on melkoinen
sillisalaatti Guitar Player-lehdessä julkaistusta materiaalista (= huonosti
toimitettu). Hyviä yksittäisiä vinkkejä se kyllä sisältää, siellä sun
täällä.
> Näitä kaularautakysymyksiä putkahtaa tähän ryhmään joka kuukausi.
> Edellisellä kerralla joku oli luullut stratokaulan kiinnityspulttien
> tukilevyä säätöreiän peitelevyksi tms. ja irroittanut ruuvit. Kun
> skitta oli normaalivireessä, niin seurauksena oli täysbingo. Niin että
:)
Koska Mara niin tulisesti tukeutui kirjallisiin lähteisiin, en malttanut
olla kaivamatta hyllyäni katsoakseni mitä omat kirjani kertovat.
Dave Burrluck: The player´s guide to Guitar maintenance, p 30: "Note that
when tightening the thuss-rod it is advisable to slacken the string tension
slightly."
Ralph Denyer: Suuri kitarakirja, s.169: "Jos kuoppa on liian syvä, löysennä
ensin kielet ja käännä säätönuppia myötäpäivään 1/8 kierrosta."
Turhapa näistä on kinaamaan ruveta, valitkoon kukin tyylinsä miten parhaaksi
näkee:)
Tuo ikävä kirskahtava ääni ruuvia kierrettäessä on onneksi yleensä vaaraton.
Useimmiten kyseessä on kaulan, otelaudan tai säätöruuvin täytepalan
liimauksessa ruuvikanavaan päässeen ja sinne kuivuneen liiman parkaisu.
Ensimmäisellä kerralla saattaa joskus jopa itse säätöruuvi olla osittain
liimautunut kiinni.
Olin juhannuksena jameissa, jossa oli mukana kaveri, joka oli katkaissut
kaularaudan vaahteraotelautaisesta stratostaan. Skunk stripen irroittaminen
ja uuden höylääminen on aika työläs toimenpide kielten löysäämiseen
verrattuna.
t: Vesa
Riippuu tietysti oikaisun määrästä kuinka paljon jännitys lisääntyy
kaulassa. Kokemuksieni perusteella _pieni_ oikaisu nostaa virettä 0,5-1
sävelaskelta, ellei kieliä löysätä ennalta ja onhan se tietysti samanlainen
rasitus kuin jos kitaran virittäisi suoraan vaikkapa saman verran
korkeammalle esim siihen F#:ään.
Mielestäni tuolla ei ole muuta merkitystä kuin se, että kun sitten kielet
lopulta joutuu löysäämään, niin ehkä huomaakin kiristäneensä kaularuuvia
liikaa ja joutuu sitä hieman löysäämään, koska kaula oikesikin liikaa.
Kaulan oikaisuhan onkin tälläistä _sepitystä_ ja juuri raudan kireyden ja
kielten kireyden kanssa pelaamista, enkä ole ns. normaalitoleransseissa
kuullut, että kaularautoja napsahtelisi tuon tuosta. Eiköhän kaularaudan
katkeaminen johdu enemmän säätövaran loppumisesta, jolloin meinaa lähteä
koko rauta kiertymään kaulan sisällä, kun puikoissa on joku
kipparikalle...;-)
Asia on tietenkin toinen, jos lähtötilanne on se, että kielet ovat _toista
senttiä_ korkealla 12. nauhalla, kitara normaalivireessä ja sitten
kiristetään kaulaa niin perkeleesti, että kielet melkein _lepäävät_ nauhojen
päällä. Vire saattaa nousta vaikka kvartin/kvintin ja rimpulakitara saattaa
jo kärsiä.
Itse säätelen kitaran kaulaa normaalivireestä ja löysään vasta sitten.
-sb