Depeche mode
jps
kyseisen artistin materiaalia, joten suositukset hyvästä
aloituspaketista olisivat tervetulleita.
--
jps
Risto Lankinen
"jps" <jps2jps...@yahoo.com> wrote in message
news:d35foo$qp3$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
> Depeche mode on alkanut kiinnostaa. Hyllyssä ei kuitenkaan ole vielä
> kyseisen artistin materiaalia, joten suositukset hyvästä
> aloituspaketista olisivat tervetulleita.
Jos ei ihan kaikkea aio kerätä, niin 1998 ilmestyneet kokoelmat
"The Singles 81>85" ja "The Singles 86>98" pitävät sisällään
mielestäni kaiken olennaisen (jälkimmäinen on myöskin tupla-CD).
Niiden jälkeen on vielä ilmestynyt yksi albumi "Exciter", joka on
saanut kohtuuhyvät arvostelut, mutta jolta ei ole biisejä mukana
kummallakaan kokoelmalla.
- Risto -
juhana
"jps" <jps2jps...@yahoo.com> kirjoitti viestissä
news:d35foo$qp3$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
> Depeche mode on alkanut kiinnostaa. Hyllyssä ei kuitenkaan ole vielä
> kyseisen artistin materiaalia, joten suositukset hyvästä
> aloituspaketista olisivat tervetulleita.
Alkuaikohin voi tutustua singles kokoelmalla, mutta jos kokoelmia haluaa
välttä, niin
Some great Reward.
Käänteentekevä albumi, joka ilmestyessään koettiin monen mielestä
"kolinana". Vasara ym soundit People are people biisi jakoi mielipiteitä.
Kokonaisuudessaan loistavia pop paloja täynnä.
Violator.
Poppis Deppareiden huipentuma. Monien mielestä bändin paras albumi
Sitten vaihdettiin hieman tyyliä, ja tämän "uuden ajan" Depechen Moden paras
albumi on tuo "uuden ajan" ensimmäinen, Eli
Songs of fait and devotion.
Näillä kolmella liikkeelle.
Ensimmäinen Speak & Spell albumi on kahta biisiä lukuun ottamatta Vince
Clarken sävellystyötä. Albumin jälkeen Vince perusti Yazoon (mm. Only you
(paremmin suomessa tunnettaan Flying Picetsin versiona) ja don't go),
assemblyn (fragal sahrkey) ja sittemmin nykyisen Erasuren. Martin Gore teki
albumille kaksi piisiä, joista toinen, Photographic, on albumin paras raita.
Musiikki on lähinnä kevyttä syntsapoppista. Albumilta keikoilla edelleen
soitetaan "Just can't get enough" biisiä
Clarken lähdettyä biisinteko meni Gorelle. A Broken Frame albumi onkin
hieman epätasainen, mutta huippupaloina "Leave in silence" ja edellisen
albumin henkinen "see you" loistavat.
Construction Time again on jo askel kohti "kolinaa", eli soundikokeiluja.
Everything Counts biisi soi joka keikalla, ja tuon biisin tekstistä on
otettu myös levymerkin nimi "graping hands". Hajanainen albumi, jossa
varsinkin äänitys jotenkin mättää.
Some great Reward (ks yllä)
Tässä välissä tuli kaksi sinkkua joita ei ole kuin kokoelmilla
Shake the Disease ja It's Called a Heart . Ensimmäinen on mainio.
Black Celebration
Striped ja pari muuta aivan loistavaa biisiä, mutta toisaalta aika
hajanainen albumi. Core laulelee enemmänkin slovareita, joka ei
allekirjoittaneelle ole mieleen. Great Rewardillahan oli toki jo "Somebody"
Music for the Masses
Monta hienoa biisiä. Albumilta kuitenkin puuttuu "Strange love"
singleversio, joka hakkaa tämän rytmiltään tökkiväksi tehdyn albumiversion
100 - 0. Aloitusraita "Never Let me Down" on keikoilla yleensä
loppuhuipennuksena
Violator ks. yllä
Songs of Faith & Devotion ks. yllä
Ultra
Ultra on "rauhallinen" levy, mutta sen avausraita on murhaavan hyvä "Barlell
of a gun". Biisit ovat tempoltaan alhaisempia kuin aiemmin, mutta tämä on
henk. koht suosikkilevyjäni. ei tosin ole se levy, jolla bändiin kannattaa
tutustua.
Exciter
Viimeisin albumi on jotenkin omituinen siksi, että vahvana lauluntekijänä
tunnetulta Gorelta ei oikein tähän ole löytynyt niitä "killer" melodioita.
Kaikki luonnollisesti IMO
ana-conda
Jako alkuaikojen poppisrenkutuksiin ja myöhempään synkistelyyn on
olennaista.
Omat lempparini ovat Everything Counts ja Enjoy the Silence, molemmat
löytyy jälkimmäiseltä kokoelmalta. Olen toki diggaillut bändiä ihan eka
levystä asti.
ana-conda
TBone
"jps" <jps2jps...@yahoo.com> kirjoitti
viestissä:d35foo$qp3$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
> Depeche mode on alkanut kiinnostaa. Hyllyssä ei kuitenkaan ole vielä
> kyseisen artistin materiaalia, joten suositukset hyvästä aloituspaketista
> olisivat tervetulleita.
Kokoelmat on mainittu. Mutta jos aloituspakettiin ei laiteta niitä niin
sanoisin peräkkäin ilmestyneen (pl. live) kolmikon Music for the Masses
(1987), Violator (1990) ja Songs of Faith and Devotion (1993) kiteyttävän
oleellisimman yhtyeestä. Toki sitten pitää hankkia kaikki muutkin, jos
oikein innostuu - perusalbumeja saa aika helposti. Jopa debyytti Speak &
Spell on oikein hellyyttävä aikakautensa kuva :)
TBone
Räminä
Hyvä aloituspaketti mukavassa ilmapiirissä: DM Baar, Nunne 4, Tallinna
http://edmfk.cafe.ee/dmbaar/
juhana
Ghan "mukava palata yhteen sooloprojektin jälkeen"
Odottavan aika on jälleen pitkä