Fyysisesti vaikuttavat kappaleet
Erno Simila
loistavia kappaleita. Nyt tavoitteeni ei kuitenkaan ole kaikkien
tällaisten etsiminen. Sen sijaan haen sellaisia oman kokemukseni
mukaan suhteellisen harvinaisia kappaleita, jotka ovat toki todella
hienoja mutta tuottavat lisäksi erään fyysisen oireen: kylmien
väreiden kulkemisen pitkin selkäpiitä. Mitkä biisit ovat tällaisen
vaikutuksen teihin tehneet?
Kuuntelin hiljattain läpi ne kappaleet, joilla on muistikuvani
mukaan ollut tällainen fyysisesti selkeästi havaittava efekti.
Karsin sitten pois sellaiset, jotka eivät tällä kuuntelukerralla
väristyksiä aiheuttaneet. Jäljelle jäivät alla luetellut
sävelteokset (kunkin kappaleen perässä on sen albumin nimi, jolta
kyseinen hienous löytyy).
SIGUR RÓS:
[Levyn neljäs kappale] ... Ágætis Byrjun
KATE BUSH:
The Man With The Child In His Eyes ... The Kick Inside
Wuthering Heights ... The Kick Inside
Wuthering Heights [New Vocal] ... This Woman's Work, Volume Twođ
Cloudbusting ... Hounds Of Love
And Dream Of Sheep ... Hounds Of Love
Hello Earth ... Hounds Of Love
Under The Ivy ... This Woman's Work, Volume Oneē
And So Is Love ... The Red Shoes
BJÖRK:
Hyper-ballad ... Post
Hyperballad (Brodsky Quartet) ... Telegram
The Modern Things ... Post
Jóga ... Homogenic
Pluto ... Homogenic
Pagan Poetry ... Vespertine
Frosti ... Vespertine
Unison ... Vespertine
Ammæli [The Sugarcubes] ... Family Tree / CD-1 (Roots)
Jóga (Strings and Vocals) ... Family Tree / CD-2 (Roots)
Bachelorette [jousisovitus] ... Family Tree / CD-5
Play Dead [jousisovitus] ... Family Tree / CD-5
----------------------------------------------------------------
đ) albumi kuuluu kahdeksan levyä käsittävään antologiaboksiin
"This Woman's Work", jolla on Kate Bushin koko tuotanto
vuoteen 1990 saakka
ē) löytyy myös "Hounds Of Love"-levyn v. 1997 remaster-versiolta
----------------------------------------------------------------
Yksi itselleni mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, että
kokonaisuutena ehkä vähiten Björkin studioalbumeista pitämäni
Vespertine sai mukaan peräti kolme kappaletta. Näistä Frostilla
Islannin menninkäinen soittelee pelkkää musiikkirasiaa. Edelleen
jostain syystä biisien "Play Dead" (Debut) ja "Bachelorette"
(Homogenic) jousisovitukset Family Tree -boksin viidennellä
miniatyyrilevyllä saivat kylmät väreet liikkeelle. Olen kyllä
mainittujen kappaleiden alkuperäisversioitakin pitänyt aina uljaina
sävelteoksina, mutta vastaavaa fyysistä vaikutusta niillä ei ole
ollut.
--
Erno Similä
Risto Hepo-oja
news:877jmby...@poet.pp.nic.fi:
> Musiikin historiassa on tehty valtavan paljon hienoja sävellyksiä ja
> loistavia kappaleita. Nyt tavoitteeni ei kuitenkaan ole kaikkien
> tällaisten etsiminen. Sen sijaan haen sellaisia oman kokemukseni
> mukaan suhteellisen harvinaisia kappaleita, jotka ovat toki todella
> hienoja mutta tuottavat lisäksi erään fyysisen oireen: kylmien
> väreiden kulkemisen pitkin selkäpiitä. Mitkä biisit ovat tällaisen
> vaikutuksen teihin tehneet?
Kuulokkeilla kovaa kuunneltuna:
-Vangelis: 1492 - Conquest of Paradise
-Ayreon: Computer Eyes
-Big Country: Porrohman
--
Die Notbremse! Sie haben die Notbremse gezogen!
[Lars von Trier: Europa]
____________________________________
http://kotisivu.suomi.net/ristohepooja/
Erno Simila
>
> KATE BUSH:
> The Man With The Child In His Eyes ... The Kick Inside
Myös seuraava Katen kappale kuuluu mukaan:
One Last Look Around The House Before We Go ...
Se löytyy edellisessä viestissäni mainitun antologian albumilta This
Woman's Work, Volume Two. Samalla levyllä majailee muuten todella
tarttuva biisi nimeltä "Ken", jonka Kate Bush kirjoitti tv-sarjan
The Comic Strip Presents (Pilakuvat esittää) jaksoa "G.L.C." varten.
Lisää aiheesta:
http://gaffa.org/dreaming/glc.html
--
Erno Similä "Somebody actually complimented me on my
driving today. They left a little note on
my windscreen. It said 'Parking Fine.' So
that was nice." -- Tommy Cooper
Mikko Hongisto
> jotka ovat toki todella hienoja mutta tuottavat lisäksi erään
> fyysisen oireen: kylmien väreiden kulkemisen pitkin selkäpiitä.
Eihän biisi nyt kovin hyvä voi olla jos ei väreet kulje.
--
mikko hongisto
www.corded.org/~d_c
"Kun soittaa musiikkia, on aina kotona" -Jukka Orma
eki
wrote:
>Musiikin historiassa on tehty valtavan paljon hienoja sävellyksiä ja
>loistavia kappaleita. Nyt tavoitteeni ei kuitenkaan ole kaikkien
>tällaisten etsiminen. Sen sijaan haen sellaisia oman kokemukseni
>mukaan suhteellisen harvinaisia kappaleita, jotka ovat toki todella
>hienoja mutta tuottavat lisäksi erään fyysisen oireen: kylmien
>väreiden kulkemisen pitkin selkäpiitä. Mitkä biisit ovat tällaisen
>vaikutuksen teihin tehneet?
Bach'in Toccata ja Fuuga D-molli, kun joku svengitajuinen urkuhemmo
sen skulaa, esim. Karl Richter. Samalla meiningillä soitettu
boogie-woogie, en osaa varsinaisesti nimetä mitään stykee. Henkan
piiseissä jotkun saundillisesti transsendenttisen kuuloiset
yksityskohdat. Sam Brown'in Stop aiheutti aikanaan jonkinlaisia
väristyksiä. Hurrigaanien Get On. Beethovenin Cis-molli So-naatti.
Ravi Shankarin Sindhi Bhairavi, raagoissa erityisesti alun
vapaa-rytminen alap-osa. Markus Allanin esitys Kauas pilvet
karkaavat'ssa.
>
>Kuuntelin hiljattain läpi ne kappaleet, joilla on muistikuvani
>mukaan ollut tällainen fyysisesti selkeästi havaittava efekti.
>Karsin sitten pois sellaiset, jotka eivät tällä kuuntelukerralla
>väristyksiä aiheuttaneet. Jäljelle jäivät alla luetellut
>sävelteokset (kunkin kappaleen perässä on sen albumin nimi, jolta
>kyseinen hienous löytyy).
>
>SIGUR RÓS:
> [Levyn neljäs kappale] ... Ágætis Byrjun
>
>KATE BUSH:
> The Man With The Child In His Eyes ... The Kick Inside
> Wuthering Heights ... The Kick Inside
> Wuthering Heights [New Vocal] ... This Woman's Work, Volume Two¹
> Cloudbusting ... Hounds Of Love
> And Dream Of Sheep ... Hounds Of Love
> Hello Earth ... Hounds Of Love
> Under The Ivy ... This Woman's Work, Volume One²
> And So Is Love ... The Red Shoes
>
>BJÖRK:
> Hyper-ballad ... Post
> Hyperballad (Brodsky Quartet) ... Telegram
> The Modern Things ... Post
> Jóga ... Homogenic
> Pluto ... Homogenic
> Pagan Poetry ... Vespertine
> Frosti ... Vespertine
> Unison ... Vespertine
> Ammæli [The Sugarcubes] ... Family Tree / CD-1 (Roots)
> Jóga (Strings and Vocals) ... Family Tree / CD-2 (Roots)
> Bachelorette [jousisovitus] ... Family Tree / CD-5
> Play Dead [jousisovitus] ... Family Tree / CD-5
>
>
>----------------------------------------------------------------
>¹) albumi kuuluu kahdeksan levyä käsittävään antologiaboksiin
> "This Woman's Work", jolla on Kate Bushin koko tuotanto
> vuoteen 1990 saakka
>
>²) löytyy myös "Hounds Of Love"-levyn v. 1997 remaster-versiolta
Jouko Heikkala
Kuten tuossa toisessa vastauksessa taisin sanoa, että periaatteessa kaikki
hyvä musiikki aihettaa fyysisiä väristyksiä, mutta luulen tietäväni mitä
tarkoitat.
Itselleni tulee kylmä ja kuuma hiki yhtäaikaa, ja väreet ravistavat kroppaa,
kun kuuntelen Barclay James Harvestin 3:lta albumilta 'Other Short Stories'
vuodelta 1971 tuplakappaletta "The Poet/After the Day". Ensimmäinen osa on
jumalaisen kauniilla jousi/mellotronitaustalla toteutettu pohdiskelu, joka
vähitellen muuttuu maailmanlopun tunnelmien kuvaamiseen:
"The eyes of night march slowly by
The last grain falls
The kneeling man just sighs
Protected by the one great wall
Of coloured parts
He probes his clouded mind
If he takes a look around him
Is there nothing left to see
Is there nothing left at all
After the day..."
Ja lopussa tietenkin jysähtää pommi, joka ainakin saa fyysisiä seurauksia
aikaan... :-)
Myös monet muut ko. yhtyeen, ja erityisesti mr. Wolstenholmen kappaleet
aikaansaavat samaa.
Joksa
"Erno Simila" <ersi...@paju.oulu.fi> kirjoitti viestissä
news:877jmby...@poet.pp.nic.fi...
Jouko Heikkala
Joksa
"Mikko Hongisto" <mikko.h...@pp.inet.fi> kirjoitti viestissä
news:X05Hd.85$nA...@read3.inet.fi...
Simo Tappola
>
> Musiikin historiassa on tehty valtavan paljon hienoja sävellyksiä ja
> loistavia kappaleita. Nyt tavoitteeni ei kuitenkaan ole kaikkien
> tällaisten etsiminen. Sen sijaan haen sellaisia oman kokemukseni
> mukaan suhteellisen harvinaisia kappaleita, jotka ovat toki todella
> hienoja mutta tuottavat lisäksi erään fyysisen oireen: kylmien
> väreiden kulkemisen pitkin selkäpiitä. Mitkä biisit ovat tällaisen
> vaikutuksen teihin tehneet?
Portishead: Roads
(On niitä muitakin, kun alkaisi oikein hakea, mutta tämä tuli
etsimättä mieleen.)
Simo
--
"Mexican burrito with mutilated chicken meat and salsa."
- Raxx, Turku 1998
Erno Simila
> Erno Simila wrote:
> > jotka ovat toki todella hienoja mutta tuottavat lisäksi erään
> > fyysisen oireen: kylmien väreiden kulkemisen pitkin selkäpiitä.
>
> Eihän biisi nyt kovin hyvä voi olla jos ei väreet kulje.
Hmm? Ei tuo väite ainakaan omalla kohdallani pidä lainkaan
paikkaansa, siis ainakaan siinä mitassa kuin noiden luettelemieni
kappaleiden kohdalla. On olemassa lukemattomia hienoja, jopa
"täydellisiä" biisejä, jotka eivät silti kuulu tähän kategoriaan
esimerkiksi tyylilajinsa vuoksi. Ilmeisesti en kyennyt ilmaisemaan
ajatustani kunnolla, kaikille tällaista ei ole sattunut tai sitten
joillekin vastaavaa tapahtuu kertaluokkaa useammin.
--
Erno Similä
nyyssönen
"Jouko Heikkala" <jouko.h...@oulu.fi> wrote in message
news:csir77$ssp$1...@news.oulu.fi...
> Joo, kyllä kaikki hyvä musa aiheuttaa fyysisiä väristyksiä.
>
> Joksa
Parhaimmillaan myös väristyksiä. Minusta musiikki on täydellisimmillään kun
sen osa-alueet muodostavat sellaisen kokonaisuuden, että se kuunneltuna
"loihtii" eteeni jonkun maiseman, tavallaan. eli se toimii jotenkin niinkuin
hyvä elokuva että se tempaa mukaansa ja luulen olevani biisin tapahtumien
keskipisteessä. Tulee mieleen näistä uusista bändeistä Trio Niskalaukaus.
Vaikkapa lumessakahlaajat kovaa pimeässä ja kankkusessa kuunneltuna
aiheuttaa kyllä kummasti pelkoa siitä että kohta joku tarkka-ampuja iskee.
Enkä kyllä toisaalta mielelläni mene nukkumaan Metallican Enter Sandmanin
soidessa :)
nyyss
+
Ovat aiheuttaneet viljalti
kouristuksia.
"Simo Tappola" <stap...@CheeseburgerAndSPAMyahoo.com> wrote in message
news:41ECF850...@CheeseburgerAndSPAMyahoo.com...
Tatu Henttonen
wrote:
>Parhaimmillaan myös väristyksiä. Minusta musiikki on täydellisimmillään kun
>sen osa-alueet muodostavat sellaisen kokonaisuuden, että se kuunneltuna
>"loihtii" eteeni jonkun maiseman, tavallaan. eli se toimii jotenkin niinkuin
>hyvä elokuva että se tempaa mukaansa ja luulen olevani biisin tapahtumien
>keskipisteessä.
Tuo kuulostaa kummalliselta, kun en itse koe musiikkia mitenkään
visuaalisesti. Monet puhuvat siitä kuinka hienoa on kun musiikkia
kuunnellessa sulkee silmänsä ja sitten tulee mieleen kaikenlaisia
hienoja näkyjä. En ole kokenut tätä, paitsi joidenkin tekstien
kohdalla jos niissä erityisesti kerrotaan visuaalista tarinaa.
Mutta eipä ole selkäpiissäkään värissyt kohdallani monessa biisissä.
Enemmänkin tulee sellaisia sanoisiko täyttymyksen tunteita, kun
sävellyksessä on erikoisen hieno paikka, jossa kaikki loksahtaa
paikalleen. Tämmöisiä biisejä ovat esim.
Led Zeppelinin The Rain Song
Stevie Wonderin Knocks Me Off My Feet
The Zombiesin Care of Cell 44
John Coltranen Naima
The Rolling Stonesin Tumblin' Dice
Tatu
Kari Jarvinen
> Tuo kuulostaa kummalliselta, kun en itse koe musiikkia mitenkään
> visuaalisesti.
Joo, se voi tietysti tuntua vähän oudolta. Itselläni on aika voimakas
synestesia musiikin (tai äänien yleensä) ja erilaisten värien ja
muotojen kanssa, jolloin musiikki aiheuttaa aina aika voimakkaan
visuaalisen tuntemuksen. Mitään "järkeviä" kuvia tällöin ei usein
pääse syntymään, mutta muodoilla ja väreillä on taipumusta olla
samanlaisia samalla biisillä, vaikka pitäisin pitkänkin tauon kyseisen
kappaleen kuuntelussa.
Mut niin, biiseistä, jotka aiheuttavat voimakkaita fyysisiä
reaktioita: No oikeastaan Van der Graaf Generatorin koko Pawn Hearts
-levy taitaa olla itselläni pahin tässä suhteessa :)
Onhan niitä tietysti paljon muitakin äänitteitä, jotka saavat
vilunväreitä kulkemaan selkäpiitä pitkin.
--
"I'm starting to get scared about all this KJ thing.
What's the next thing he'll turn out to be?"
-Leo Herranen, alt5 23.12.2004
Jarno Laivola
> keskipisteessä. Tulee mieleen näistä uusista bändeistä Trio Niskalaukaus.
> Vaikkapa lumessakahlaajat kovaa pimeässä ja kankkusessa kuunneltuna
Niskiksellä on muutama kappale, jotka todellakin saavat aikaan lähes
tulkoon fyysisiä reaktioita; em. Lumessakahlaajien lisäksi esim. Taakka.
Lisäksi Rautiaisen (yhdessä Lehtisen kanssa) vokalisoima Viikate-versio
kappaleesta Varpunen jouluaamuna on sangen komia.
Äkkiseltään tulevat mieleen seuraavat:
Apocalyptica: Nothing Else Mattersista
Apulanta: 0010
Kotiteollisuus: Satu peikoista
The Housemartins: Caravan of Love
Viikate: Viattomien lasten päivä
Ei-toivottuja fyysisiä reaktioita aiheuttavat mm. M. Nykäsen tuotanto, ns.
R'n'B -kappaleet, valtaosa "MTV-rapista" jne.
--
t: JaRNo
Jomppa Koskinen
> Erno Simila wrote:
> > jotka ovat toki todella hienoja mutta tuottavat lisäksi erään
> > fyysisen oireen: kylmien väreiden kulkemisen pitkin selkäpiitä.
>
> Eihän biisi nyt kovin hyvä voi olla jos ei väreet kulje.
>
Ei ehkä ihan noin, mutta kuitenkin... Tässä muutama heti mieleen
tuleva:
Jimi Hendrix: Burning of The Midnight Lamp
Pink Floyd: Echoes
Hawkwind: Wind of Change (ja miksei myös Brainstorm)
King Crimson: Epitaph (voisi tässä samalla mainostaa Hectorin
erinomaista coveria ja oikeastaan koko "Liisa Pien"-levyä. Miksiköhän
Hector tuntuu tuota niin häpeilevän?)
Deep Purple: When A Blind Man Cries
Wigwam: Losing hold
Jean Sibelius: Valse triste
--
Eteenpäin, oi rokkaavat punajuuret!
eki
>Mikko Hongisto <mikko.h...@pp.inet.fi> writes:
>
>> Erno Simila wrote:
>> > jotka ovat toki todella hienoja mutta tuottavat lisäksi erään
>> > fyysisen oireen: kylmien väreiden kulkemisen pitkin selkäpiitä.
>>
>> Eihän biisi nyt kovin hyvä voi olla jos ei väreet kulje.
>>
>Ei ehkä ihan noin, mutta kuitenkin... Tässä muutama heti mieleen
>tuleva:
>
>Jimi Hendrix: Burning of The Midnight Lamp
Kappas kun pääsi unohtumaan. Pari vuotta ennen kuin
aloitin TM:n harrastamisen, kuuntelin kerran perjantai-iltana
ennen baanalle lähtöä Yölamppua ehkä lasillisen punkkua
juotuani. Lähempänä piisin loppua on sellainen descending
"kuvio" mallikkaahkolla wah-wah'illa ryyditettynä. Se kuvion
aikana hupsadin sellaiseen vaaleanpunaiseen (sic!) sumuun,
joka tuntui äärettömän miellyttävältä. TM:n aloitettuani
tajusin, että kyseessä oli mitä ilmeisimmin ilmiö, jota meditaatiossa
kutsutaan mm. transsendoitumiseksi, jolloin mieli "tyhjenee" enemmän
tai vähemmän täydellisesti. Siihen liittyvää fyysistä kokemusta
voisi ehkä kuvata mm. sanoilla "keveys", "ilmavuus", jopa
"ruumiittomuus[!]".
Hermes
wrote:
>Musiikin historiassa on tehty valtavan paljon hienoja sävellyksiä ja
>loistavia kappaleita. Nyt tavoitteeni ei kuitenkaan ole kaikkien
>tällaisten etsiminen. Sen sijaan haen sellaisia oman kokemukseni
>mukaan suhteellisen harvinaisia kappaleita, jotka ovat toki todella
>hienoja mutta tuottavat lisäksi erään fyysisen oireen: kylmien
>väreiden kulkemisen pitkin selkäpiitä.
Silloin tällöin (nykyään harvemmin) lähes yllättäen näitä kylmiä
väreitä aiheuttavia biisejä sattuu kohdalle. Viimeisin "löytöni" on
Jefferson airplanen versio High Flying Birdistä. Erityisesti Montereyn
pop-festareilla esitettynä! Grace slickin tulkinta sai todella kylmät
väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin. (Enkä tarkoita sitä mtv3:n
esittämää ääniraiskattua versiota)
Kari
> On 18 Jan 2005 02:32:05 +0200, Erno Simila <ersi...@paju.oulu.fi>
> wrote:
>
> >Musiikin historiassa on tehty valtavan paljon hienoja sävellyksiä ja
> >loistavia kappaleita. Nyt tavoitteeni ei kuitenkaan ole kaikkien
> >tällaisten etsiminen. Sen sijaan haen sellaisia oman kokemukseni
> >mukaan suhteellisen harvinaisia kappaleita, jotka ovat toki todella
> >hienoja mutta tuottavat lisäksi erään fyysisen oireen: kylmien
> >väreiden kulkemisen pitkin selkäpiitä.
Tuleehan noita vastaan aina silloin tällöin, mutta yksi biisi jolla on
ainakin tällä hetkellä minuun tuollainen vaikutus on Norah Jonesin 'Humble
me'.
Ja juuri nyt tuli mieleen toinen jota en vaan valitettavasti pääse kuulemaan
uusiksi: sattumalta näin tv:stä kun kd lang esitti "studiolivenä" ja vain
pianosäestyksen kera kappaleen 'Hallelujah'. Eikös se ole Leonard Cohenin
biisi? No kuitenkin, se oli aivan _huikea_ esitys.
-- Kari
Mikko Hongisto
> esimerkiksi tyylilajinsa vuoksi. Ilmeisesti en kyennyt ilmaisemaan
> ajatustani kunnolla, kaikille tällaista ei ole sattunut tai sitten
> joillekin vastaavaa tapahtuu kertaluokkaa useammin.
Tuokin, mutta on toki sellaisia biisejä jotka vaan ovat jotain muuta.
Esimerkiksi Johnny Cashin versio Depeche Moden Personal Jesus -biisistä
on vaan jotain käsittämättömän hienoa. Samaten Monterey Pop Festivalin
boksissa oleva Big Brothers & The Holding Companyn Ball And Chain jolla
Joplin laulaa muut solistit suohon.
Elektronisen musiikin puolelta löytyy myös, Sasha - Xpander, Hi-Fi Bugs
- Lydian & The Dinosaur, Marshall Jefferson - Move Your Body ja
nostetaan vielä discon puolelta Positive Force - We Got The Funk.
Julius Lehtonen
tullut turhan pitkä. Tyydynkin kommentoimaan lyhyesti.
19 Jan 2005 11:41:13 +0200, Jomppa Koskinen <jom...@iki.fi> kirjoitti:
> King Crimson: Epitaph (voisi tässä samalla mainostaa Hectorin
Tämä kappale ei kumma kyllä ole koskaan aiheuttanut minussa minkäänlaisia
reaktioita. Toisaalta samaisen yhtyeen kappaleet Starless ja Frame by
Frame/Thela Hun Ginjeet -kaksikko kyllä veisivät minut ojaan, jos autoa
samalla sattuisin ajamaan.
Keijo Räävi
> Musiikin historiassa on tehty valtavan paljon hienoja sävellyksiä ja
> loistavia kappaleita. Nyt tavoitteeni ei kuitenkaan ole kaikkien
> tällaisten etsiminen. Sen sijaan haen sellaisia oman kokemukseni
> mukaan suhteellisen harvinaisia kappaleita, jotka ovat toki todella
> hienoja mutta tuottavat lisäksi erään fyysisen oireen: kylmien
> väreiden kulkemisen pitkin selkäpiitä. Mitkä biisit ovat tällaisen
> vaikutuksen teihin tehneet?
Jello Biafra & D.O.A.: Full Metal Jackoff
T Soukko
>> väreiden kulkemisen pitkin selkäpiitä. Mitkä biisit ovat tällaisen
>> vaikutuksen teihin tehneet?
Stray Cats: Runaway Boys
Birthday Party: Wild World
Birthday Party: Jennifers Veil
Nick Cave & the Bad Seeds: Plain Gold Ring
Gun Club: The Fire of Love
ja muitakin, mutta noi tulivat mieleen
Ola Forsström
> Ja juuri nyt tuli mieleen toinen jota en vaan valitettavasti pääse kuulemaan
> uusiksi: sattumalta näin tv:stä kun kd lang esitti "studiolivenä" ja vain
> pianosäestyksen kera kappaleen 'Hallelujah'. Eikös se ole Leonard Cohenin
> biisi? No kuitenkin, se oli aivan _huikea_ esitys.
Leonardilla on ainakin samanniminen biisi, muuta en osaa sanoa kun kd langin
esitys meni minulta ohi.
--
Ola
eki
Maria Callas'in ja Yma Sumac'in biisit!
Kai Kartastenpää
: > King Crimson: Epitaph (voisi tässä samalla mainostaa Hectorin
: Tämä kappale ei kumma kyllä ole koskaan aiheuttanut minussa minkäänlaisia
: reaktioita. Toisaalta samaisen yhtyeen kappaleet Starless ja Frame by
: Frame/Thela Hun Ginjeet -kaksikko kyllä veisivät minut ojaan, jos autoa
: samalla sattuisin ajamaan.
Starless on ainoa kappale, joka on aiheuttanut minulle väristyksiä
jokaisella kuuntelukerralla. Tunnen myös pakottavaa tarvetta harrastaa
erilaisia ilmainstrumentoinnin muotoja ko. biisin kohdalla :-)
Muita väristyskappaleita:
Pink Floyd: Eclipse ja The Trial
Radiohead: Exit Music (for the film)
--
Kai Kartastenpää
kai.kart...@tut.fi
041-549 5749
Cthulhu R'lyeh fhtagn.
Mikko Nygård
tuollaisen reaktion:
- Frankie Goes to Hollywood: Welcome to the Pleasuredome (kuulokkeista
kuultuna, hiljaisena talvi-iltana)
- Kotiteollisuus: Satu peikoista ja Yö päivää keinuttaa
- Big Country: Lost Patrol
- Viikate: Tuoni tuo, tuoni vie
ja olishan noita muitakin, mutta nämä tuli ekana mieleen.
Mike
"Erno Simila" <ersi...@paju.oulu.fi> kirjoitti
viestissä:877jmby...@poet.pp.nic.fi...
Pauli Leppälä
> hienoja mutta tuottavat lisäksi erään fyysisen oireen: kylmien
> väreiden kulkemisen pitkin selkäpiitä. Mitkä biisit ovat tällaisen
> vaikutuksen teihin tehneet?
Varmaan noin tuhat biisiä, jotka sopivassa mielentilassa tässä onnistuu,
mutta kun nyt taas vuosien tauon jälkeen sattui tämä soittimeen, niin
pakko mainita, vaikken n. 90%:sta hemmon tuotannosta juuri pidä:
Prince: Purple Rain
Pauli...
Erno Simila
kappaleiden joukossa yhtään Beatlesin biisiä, mutta itselleni "Hey
Jude" jostain syystä tällaista tekee. Muistiani virkisti Paul
McCartneyn esiintyminen Super Bowlin väliaikashow'ssa. Vaikka olenkin
suuri amerikkalaisen jalkapallon vihaaja, niin aika hienoltahan se
täyden stadionin epävireisesti hoilottama "na-na-na-na-na"-kailotus
kuulosti.
Ennen näytöstään McCartney oli muuten jossain mediatilaisuudessa
todennut, että hänellä ei ainakaan vaatteiden kanssa tule olemaan
minkäänlaisia ongelmia, sillä esiintyminen suoritetaan tällä kerralla
täysin alasti. Mies ei kuitenkaan onneksi toteuttanut aikomustaan.
--
Erno Similä
Pekka Komulainen
> Musiikin historiassa on tehty valtavan paljon hienoja sävellyksiä ja
> loistavia kappaleita. Nyt tavoitteeni ei kuitenkaan ole kaikkien
> tällaisten etsiminen. Sen sijaan haen sellaisia oman kokemukseni
> mukaan suhteellisen harvinaisia kappaleita, jotka ovat toki todella
> väreiden kulkemisen pitkin selkäpiitä. Mitkä biisit ovat tällaisen
> vaikutuksen teihin tehneet?
Lisää kohinaa nyysseihin: kuten joku (useampikin?) jo sanoikin, niin
fyysisiä väreitä aiheuttavia kappaleita on niin paljon, ettei niitä
kaikkia ole mitään mieltä listata. Jos nyt kaksi mainitsisin, niin eka
olisi Garbagen Special. Kappale on minusta tosi hyvä, ja lisäksi siihen
liittyy paljon mukavia muistoja eräästä todella hyvästä vuodesta
elämässäni. Siksipä sen kuunteleminen kai saakin minut aina niin hyvälle
mielelle.
Osastolta kuolleiden miesten hyvää musiikkia täytyy mainita Jimi
Hendrixin Voodoo Chile (Slight Return) livenä soitettuna, vaikkapa Band
of Gypsys -kokoonpanolla esitettynä. Suosittelen lämpimästi!
Pekka
Daniel O
>Musiikin historiassa on tehty valtavan paljon hienoja sävellyksiä ja
>loistavia kappaleita. Nyt tavoitteeni ei kuitenkaan ole kaikkien
>tällaisten etsiminen. Sen sijaan haen sellaisia oman kokemukseni
>mukaan suhteellisen harvinaisia kappaleita, jotka ovat toki todella
>hienoja mutta tuottavat lisäksi erään fyysisen oireen: kylmien
>väreiden kulkemisen pitkin selkäpiitä. Mitkä biisit ovat tällaisen
>vaikutuksen teihin tehneet?
Eipä tuu heti muita mieleen kuin,
Vesa-Matti Loiri: Trubaduurin laulu
J.S. Bach: Jesu Joy of Man's Desiring