Tuossa Rytmi-lehdessä oli reilu vuosi sitten juttua, että Heikki Tikka
on äänittänyt Maritta Kuulan uuden levyn "Jeesus Hollywoodissa" rummut
yhdellä Shure 57-mikillä. Samaa metodiahan käytettiin aikoinaan Kauko
Röyhkän ja Nartun "Onnenpäivä" levyllä. Rumpujen eteen asetttiin oikeaan
kohtaan bassarin läheisyyteen yksi mikki. Soundi on mono, mutta natural.
Oletan, että tuollainen soundi vaatii myös rumpalilta etukäteistietoa,
ajatusta ja ideaa mitä aikoo soittaa. Heikki Tikkahan on kuuluisa
älykkäsitä filleistään. Tällainen Elvis-tyyppinen mikitys ei varmaankaan
sovi kaikkeen musikkiin - Tällainen yhden mikin Elvis-mikitys saattaa
sopia 22 Pistepirkko tyyppiseen savuiseen tunnelmointiin, muttei
Stratovariuksen rumpusetin äänittämiseen, jossa bassarin kuuluu napsua
ja jossa virvelin tilakaiku pitää olla orjallisesti efektistä ja gatesta
ohjattu millimetrin tarkaksi ja kirkkaan selkeäksi.
Mikin sijoittaminen on tässä tapauksessa myös aikaavievää hommaa. Itse
yritän etsiä tapaa saada mahdollisimman hyvät demo-olosuhteet omalla
MiniDisk-raiturillani äänittäessä. Yritän välttää insinööriksi
tulemista, että kehittyisin biisien teossa. Kuulostaako tutulta
ongelmalta?
No jopas sattui. Itse ostin Shuren SM57:n vähän aikaa sitten, ja olen
kerran jos toisenkin purkitellut bändimme reenejä minidiskille.
Rumpali osti myös samaisen mikin, ja reenikämpältä löytyy vielä kolmas.
Kitara yhdellä mikillä, (joskus) basso yhdellä ja rummut yhdellä
mikillä.
Näistä piuhat mikserivahvariin, jossa ei toimi kuin toisen kanavan
vahvistus
-> toinen kanava jää nauhoitusmiksauskäyttöön.
Oma urkuni menee siihen PA:n toiseen kanavaan (siis toimivaan), kuten
myös laulu. Sitten MD stereona tallentamaan ja nuo toinen täpäkkä
leftiin ja toinen rightiin. Sitten kotiin, sämpläys koneelle ja vähän
miksausta, ehkä kevyttä kaikua. Monoksi ja MP3.
Alkuperäisenä ideana oli puhtaasti ottaa jammailuja nauhalle, jotta
ei hyvät biisinalut mene hukkaan, mutta on sitä äänenlaatuakin vähän
yritetty... rumpumikki on yleensä ollut aika korkealla, johtuen siitä
ainoasta
mikkitelineestä joka kämpillä on. Siis ehkä puoli metriä tomien
yläpuolella,
noin suunnilleen snareen suunnattuna. Jos kiinnostaa, voin pistää jotain
ämpärinäytettä nettiinkin, bändin sivuille. Mikäs olisi parempi
mikitystyyli?
Setti on siis semmoinen ihan normaali, paitsi että rumpalimme tykkää
soittaa
myös yhdellä ylätomilla.
--
-/|\- My best to the CIA & NSA -/|\-
President of the USA Allah murder JFK terrorist activity
FBI goverment agency bomb 7.62 handgun Vietnam Iraq Iran
Hannu Kuisti hannu....@tut.fi GSM 050 3548953
Roope
Roope
Entä jos bassoja korostetaan bassorummun taajuusalueelta?
Tietty basso voi siltikin kuulostaa liian kaikuvalta... eli
entä jos äänityksen tekee mahdollisimman kaiuttomassa tilassa?
Jos kokeilette, postittakaa tulokset tänne.
Juhana
sanoisin ettei vörki.
Roope
> sanoisin ettei vörki.
Tuolla tavalla rummut on kuitenkin äänitetty vuosikymmeniä.
Erilliset bassarimikit ovat tulleet käyttöön perin myöhään -
epäilisin että Motownin sessiobändi 60-luvulla on ollut
ehkä pioneeri tällä alalla.
Aikaisemmin basso on huolehtinut bassarin kanssa tuosta
peruspoljennosta. Bassarin erillismikitys ja siten korostuminen
äänikuvassa antoi tieten basisteille tilaa tehdä vähän
erilaisempia juttuja.
Lisää klassisia yhden mikin rumpuäänitystekniikoita: Led
Zepin John Bonham kuulemma pisti rumpukapulan pystyyn
virvelinkalvolle, toisen kapulan pystyyn edellisen päälle.
Rumpumikin paikka oli siinä missä ylemmän kapulan yläpää
oli.
---
-j Pekka Mäkelä--Pekka.Makela@Helsinki.Fi--http://www.Helsinki.Fi/~jpmakela/--
------------------------------------------------------------------------------
-"Yksikielinen ja yksitapainen maa on heikko ja sortuu helposti. Tämän -------
--vuoksi käsken sinua, poikani, auttamaan tulokkaita ja kunnioittamaan heitä.-
------------------------------ (Tapani Pyhä, Unkarin valtakunnan perustaja)---
Roope