Masterointi.
Bluesman
ajatelleeksikaan jotakin levyä kuunellessaan, mutta nyt asiaan. Olen
julkaisemassa toista levyä (ensimmäistä virallista) joten kysyisinkin
muutamia juttuja siihen liittyen. Ensinnäkin masterista. Miten saan kaikki
biisini kuulostamaan yhtä kovilta niin ettei tarttis joka biisin jälkeen
säätä sitä volumea stereoista? Entäs miten saan tarkasti biisien välit
kohdalleen (esim. 2sekuntia). Entäs millä softalla kannattaisi kompressoida
ja miten? Ensimmäinen levyni oli aika amatöörimäistä mutta se virallinen
onkin sitten jo eri asia.. Kiitän jo etukäteen
Esa Onttonen
Riippuu tietysti musiikkityylistä ja käyttötarkoituksesta, mutta
kysymyksestäsi päättelen, että kyse on jostain muusta kuin esim.
klassisista BIS-levyistä ("original dynamics recording"). Eli kompressorit
kehiin, joilla lättäät dynamiikat kasaan. Parempaa jälkeä saa aikaan
monikanavakompressorilla, tai riippuu sekin kyllä käyttäjästä = itse en
ole omien _julkaistujen_ levyjeni mastereitani lähtenyt tekemään, vaan sen
olen jättänyt kokeneemmille korville ja taitavimmille teknikoille.
Kompressoroinnin ja muiden säätöjen (eq jne.) jälkeen normalisointi nostaa
volumen -0db:iin.
Biisien välit saa kohdalleen varmaan melkein millä tahansa softalla, mutta
jos olet levyä painoon viemässä, niin silloin cd-polttimen mukana
tulleella halpissoftalla ei kannata poltella, vaan sellaisella mikä tukee
"Disc-at-Once" -kirjoitusta, ISRC-koodausta jne. Eipä tuollaisesta tosin
välttämättä tarvitse paljoakaan pulittaa, esim. 39 dollarin CDRwinillä
(www.goldenhawk.com) pystyy määrittelemään biisien välit hyvinkin
tarkasti. Mitään erityistä audio-tukea crossfadeineen ohjelmassa ei tosin
ole, joten ohjelma soveltuu vain valmiiden wavien/mp3:en polttoon.
--
Esa Onttonen / eont...@siba.fi / webusers.siba.fi/~eonttone
Music available from Fiasko Records (www.fiaskorecords.com)
P.Piirto
> >biisini kuulostamaan yhtä kovilta niin ettei tarttis joka biisin jälkeen
> >säätä sitä volumea stereoista?
Karkeasti ottaen kompressio/limitointi ja normalisointi ovat avainsanat.
Esim. Soundforgesta löytyy Normalize-toiminnon yhteydessä Scan levels
-toiminto jolla voi tutkia kappaleen Peak-levelin eli yksittäisen kovan
signaalipiikin ja RMS-arvon joka kertoo kappaleen yleisen volumelevelin.
Yleensä Peak arvo pitäisi saada jonnekin vähän nollan alapuolelle ja RMS
on yleensä jotain -20:n ja -8 db:n väliltä. Riippuu vähän kappaleesta.
Jos kappaleessa on vain muutama kovempi piikki, kannattaa ehkä vain
limitoida ne ensin pois ennen kuin alkaa koko kappaletta kompressoimaan,
mutta yleensä kyllä tarvitaan molempia.
> Parempaa jälkeä saa aikaan
> monikanavakompressorilla, tai riippuu sekin kyllä käyttäjästä = itse en
> ole omien _julkaistujen_ levyjeni mastereitani lähtenyt tekemään, vaan sen
> olen jättänyt kokeneemmille korville ja taitavimmille teknikoille.
Monikanavakompressorin kanssa kannattaa tosiaan olla todella varovainen
koska se muuttaa kappaleen eq-käyrää. Eli bassot ja yläpää eivät ehkä
ole enää balanssissa: esim. haikat saattavat alkaa kuulua aivan
järjettömän lujaa.
> Kompressoroinnin ja muiden säätöjen (eq jne.) jälkeen normalisointi nostaa
> volumen -0db:iin.
Viimeiseksi tosiaan pitää normalisoida volume, mutta sitä ei välttämättä
aina kannata tehdä sinne 0 db:hen. Jos kappale on kompressoitu/limitoitu
todella raskaalla kädellä, niin se kannattaa normalisoida esim. -3
db:hen että se kuulostaisi tulevan yhtä lujaa kuin muut kappaleet.
Kuuntele kappaleita peräkkäin ja tutki RMS-arvoja.
> >Entäs miten saan tarkasti biisien välit
> >kohdalleen (esim. 2sekuntia).
> Biisien välit saa kohdalleen varmaan melkein millä tahansa softalla, mutta
> jos olet levyä painoon viemässä, niin silloin cd-polttimen mukana
> tulleella halpissoftalla ei kannata poltella, vaan sellaisella mikä tukee
> "Disc-at-Once" -kirjoitusta, ISRC-koodausta jne. Eipä tuollaisesta tosin
> välttämättä tarvitse paljoakaan pulittaa
Nero ja Wavelabin mukana tuleva cd:n kirjoituspalikka ainakin tukevat
ISRC:tä yms. Temppuja.
Kannattaa muuten polttaa sitten lopullinen cd virheiden välttämiseksi 1x
nopeudella eikä jollain 10x vaikka kirjoitin semmoista tukisikin.
Onnea ja kärsivällisyyttä!
P.Piirto -> www.mp3.com/everhad
ever had: dejoy-albumi kaupan esim. Dis'n Datissa ja Jukebossissa
Timo Haanpää
> julkaisemassa toista levyä (ensimmäistä virallista) joten kysyisinkin
> muutamia juttuja siihen liittyen. Ensinnäkin masterista. Miten saan kaikki
Nyrkkisääntönä itse äänittämää tai miksaamaa materiaalia ei
kannata itse (pre)masteroida, koska sille on ehtinyt tulla
kuuroksi. Varsinkin virallinen julkaisu kannattaa antaa
hoidettavaksi kokeneelle masteroijalle, jolla on huippulaatuiset
laitteet ja juuri kyseiseen tarkoitukseen akustisesti viritetty
huone. Myös ISRC- ym. koodauksissa ja normeissa on oma tietonsa,
samaten kun biisien alkujen ja loppujen trimmaamisessa ym.
Itse olen aina suorastaan nauttinut kuunnella masteroinnin
yhteydessä kuunnella matskua ja ihmetellä, kun se vain paranee
paranemistaan.
Suomessa ainakin Finnvoxilla ( http://www.finnvox.fi ) on asiansa
osaavia masteroijia, muista minulla ei ole oikeastaan kokemuksia.
Varmasti myös monistamot osaavat opastaa asiassa.
Kaiken maailman monikaistakompressoreista ja masterointitaika-
laatikoista kannattaa pysytellä erossa. Niillä ei yleensä saa
kuin vahinkoa aikaan, ellei tiedä mitä on tekemässä. Kestää
esimerkiksi aikansa, ennen kuin oppii kuulemaan transienttien
häviämisen ja sointikuvan latistumisen, kun äkkiseltään
kasvanut äänenvoimakkuus tekee vaikutelman paremmasta soundista.
Timo
Bluesman
maailman vallottaja vaan kotimaan markkinoille tarkoitettu julkaisu.
Erillistä kompressorilaitetta minulla ei ole, mutta on niitä varsin
käyttökelpoisia pluggareita olemassa (ok, tiedän ettei niitä ehkä kovinkaan
paljon hifimarkkinoilla arvostetta mutta jonkiinlaisena ratkaisuna ne
kuitenkiin toimivat).
On mulla steinberg wavelab3 (joka maksaa mansikoita:) ja sillä jotenkin
pitäis kans polttaminen ja masterointia sujua mutta se prkl ei suostu
tunnistamaan polttasemaan:( (polttoasemavalikossa ei näy mitään vaikka on
mulla polttoasema). Se on muuten kyllä huippusofta, (kuten monet muutkin
vakavat muusikot sen jo täälläkin varmaan tietävät) kuten hinnasta näkyy.
juhana
"Bluesman" <dj....@luukku.com> wrote in message
news:9qnadi$jad$1...@news1.song.fi...
Oletko zekannut ohjelmavalmistajan sivuilta ajuria asemallesi? Tai onko
siellä tietoja asemista, joiden kanssa on ongelmia tai vaativat firmware
päivitystä? Tukeeko ohjelma lainkaan IDE väylässä olevai asemia? (Vanha CD
architeht mm. ei tukenut ilman pätsäystä)
Kari Päivärinta
imaisehan tuosta uusin CDR update.
http://service.steinberg.net/webdoc.nsf/show/updates_pc_e
siinä on myös lista tuetuista polttimista. Wavelab tukee IDE puolta täysin.
-K-
"juhana" <ruma....@iobox.fi> wrote in message
news:9r0lts$ra8$1...@tron.sci.fi...
Kimmo Tähtinen
-Kimmo
TimoS
> Ei normalisointia missään vaiheessa ja limitointi on aina viimeinen
> ketjussa.
>
> -Kimmo
>
Aihe on mielenkiintoinen joten toivottavasti saisimme tänne ryhmään myös
perustelut tuolle kommentille.
Pauli Leppälä
TimoS wrote:
>
> "Kimmo Tähtinen" wrote in message
> > Ei normalisointia missään vaiheessa ja limitointi on aina viimeinen
> > ketjussa.
>
> Aihe on mielenkiintoinen joten toivottavasti saisimme tänne ryhmään myös
> perustelut tuolle kommentille.
Samoin. Olisi mukava kuulla jotain perusteluja tuolle.
Pauli...
J.A.
"Pauli Leppälä" <od...@kolumbus.fi> wrote in message
news:3BD56045...@kolumbus.fi...
ymmärtääkseni Limitointi on sama kuin normalisointi paitsi että
limitoinnissa
saadaan nuo piikit pois. normalisointi ei vaikuta äänen luonteeseen muuten
kuin
voimistaa signaalia. normalisointi pitäisi silti tehdä viimeisenä jos esim.
halutaan
materiaali vaimentaa vaikka -3 dB tasolle tai vaikka -12dB jos tehdään töitä
videoäänimateriaalilla.
normalisointia joutuu monesti käyttämään jos aikoo tehdä esim. suuria reverb
juttuja
mutta tällöinkin yleensä vaimentamaan tiettyyn pisteeseen jottei reverbin
myötä materiaali
säröydy.
Mutta ei kai millään tällä ole varsinaisia sääntöjä varsinkaan musiikin
teossa.
.jukka
Pekka Saarinen
wrote:
Jokainen taaplaa tyylillään.
Olen muutaman vuoden testannut Steinbergille (Cubase VST 32, Cubase
Score, Wavelab), Propellerheadsille (Rebirth, Reason) ja Spectral
Designille (Mastering Edition yms.) ohjelmia, hardista ja plugineja
joten jokin näkemys asiasta on muodostunut.
Masteroinnissa on pyrkimyksenä saada kappaleen RMS-taso "sovitulle"
alueelle, sekä tehdä levystä tyylinmukainen kokonaisuus (kappaleiden
välit, fadet, kappaleiden soundien yhdenmukaistaminen) . RMS-tason voi
päätellä tutkimalla muutamaa tyylinmukaista levyä Wavelabin "Global
Analysis" dialogilla.
Normalisointi ei tee muuta kuin etsii kovimman piikin ja nostaa tason
niin että tuo kovin piikki on 0dB (tai valitulla
normalisointitasolla). Koska masteroinnissa halutaan tehdä levystä
kokonaisuus ei normalisoinnissa ole järkeä koska se ei ymmärrä
tehollisesta kokonaistasosta mitään. Pahimmillaan se vain nostaa
kohinatasoa ja tekee efektoinnin vaikeaksi (särövaara).
Limitointi laskee yksittäisten piikkien tasoa ja ehkä yrittää poistaa
tästä johtuvia ongelmia pyöristämällä ympäröivät aaltomuodot.
Limitointi siis saa aikaan audiota jonka tason nosto on mahdollista.
Wavelabissa limitterinä voi hyvin käyttää vaikka mukanatulevaa Peak
Master pluginia.
Kompressointi simuloi tason muuttamista volumepotikalla ennalta
valittujen sääntöjen mukaan. Attack on säädön reaktioherkkyys, Release
on säädön palauttamisen nopeus, Treshold on kynnys jossa säätöä
aletaan tehdä. Kompresoinnin voi korvata yksinkertaisesti piirtämällä
editorissa volumekäyrää ajassa (helppoa esim Wavelabin
montage-editorissa).
Multikompressori mahdollistaa taajuuskaistojen toisistaan
riippumattoman kompressoinnin. Hyvä multikompressori jota käytetään
monissa hittilevyissä on Spectral Designin Mastering Edition pakettiin
kuuluva ME compressor. Mm. Bernie Grundman joka on tämän hetken
kovimpia masterointeja (mm. Michael Jackson) käyttää tuota Wavelabin
kera, tarkemmin sanottuna tällaista systeemiä:
http://hda-online.com/english/products/audiocube/audiocube.html
Maximizer on laite joka tekeen limitoinnin ja tason noston samalla
kertaa, joissain tapauksissa myös kompressoikin. Näitä on sitten
moneen makuun. Magneto on yksi käyttökelpoinen plugin jolla saadaan
paljonkin lisää tehoa nauhamaisella saturaatiolla. Waves
Ultramaximizer on myös suosittu.
Vaihemittaria (korrelaatiomittari) kannattaa käyttää niin näkee kuinka
tasainen ja monoystävällinen stereokuva on. Sellaisen saa mm. em.
Mastering Edition pluginpaketissa. Monona kannattaa aina kuunnella.
Muistan tässä taannoin kun yksi tuttu heitti minulle biisinsä ja
monona bassari häipyi kokonaan kuulumattomiin koska läjään oli
pistetty joku Behringerin tilakone (=vaihevirhesotkua).
Ekvalisointia tehdään usein. Parametrista EQ:ta on helppo käyttää
monipuolisesti vaikkapa tarkkojen virhetaajuksien poistoon, ja
toistaalta laajojen pienten sävymuutosten tekoon. Multikompressointia
voi käyttää (ja se vaikuttaa) myös ekvalisoinnin tapaan.
Laitteina voi käyttää mitä tahansa, kunhan se kuulostaa hyvälle.
Audio kannattaa konvertoida 24-bittiseksi (tai 32-bittiseksi)
editoinnin ajaksi, ja lopuksi ditheroida se 16-bittiseksi vaikkapa
Apogeen UV22 pluginilla jonka saa Wavelabiin jos omistaa Cubase VST 32
softan. Säilytä aina alkuperäinen 24-bittinen tiedosto. Ditheroinnilla
päästään eroon kvantisointivirheistä joita tulee 24->16 konversiossa
(sen kuuluva vaikutus on popmusassa teoreettinen mutta esim
klassisessa ja ambientissa tuntuva kun kuunnellaan lujaa).
Masteroija tarvitsee hyvin värittymättömät tarkkailukaiuttimet ja
akustoidun tilan. Yleensä käytetään aktiivikaiuttimia jotta
signaalitiellä ei ole mitään turhaa (24-bit D/A muunnin riittää) ja
aina kuunnellaan myös NS-10 tapaisilla peruskaapeilla, ja vaikkapa
autosoittimella. Kuulokkeilla ei kannata masteroida - esim.
stereokuvan kontrollikuuntelua niillä voi toki tehdä.
Omia töitään ei kannata yleensä itse masteroida koska on liian sisällä
projektissa - ulkopuoliset korvat kuulevat aivan uusia asioita ja
paljon objektiivisemmin.
Toivottavasti tästä sepustuksesta oli jotain iloa!
Pekka
Ilja Pronin
"TimoS" <timoNO.SP...@ubm.fi> wrote in message
news:9r34e6$k0d$1...@tron.sci.fi...
Yhdyn myös edelliseen. En ole kyllä moista kuullut studio ympäristössä.Olisi
myös kiva kuulla perustelut.
Masteroinnista se verran, että itse hankkisin tc:n finaliserin, mutta jos
softaan on tyytyminen, niin suosittelen sound forgen roskakoriin raahamista
ja wavelabin ehdotonta käyttöä...
T.Ilja Pronin
J.A.
> projektissa - ulkopuoliset korvat kuulevat aivan uusia asioita ja
> paljon objektiivisemmin.
Tästä olen vähän eri mieltä vaikka täysin ymmärrän mitä tarkoitat.
Tietysti riippuu asiasta mutta mielestäni masterointi on varsinkin nykyään
erittäin tärkeä osa musiikkia myös siis musiikin kannalta. Masteroinnilla
voidaan vaikuttaa niin paljon että itse en ainakaan antaisi tavaraani toisen
sormiin paitsi jos tekisin ihan listakamaa....
Tämä tietysti johtuu pitkälti siitä että esim. itse teen todellakin
musiikkia
jossa itse äänet on tärkeitä, melkeinpä soittamista tärkeämpiä. :-)
jukka
juhana
"Pekka Saarinen" <cont...@sci.fi> wrote in message
news:cncbttob31fu80e7o...@4ax.com...
>
> Normalisointi ei tee muuta kuin etsii kovimman piikin ja nostaa tason
> niin että tuo kovin piikki on 0dB (tai valitulla
> normalisointitasolla). Koska masteroinnissa halutaan tehdä levystä
> kokonaisuus ei normalisoinnissa ole järkeä koska se ei ymmärrä
> tehollisesta kokonaistasosta mitään. Pahimmillaan se vain nostaa
> kohinatasoa ja tekee efektoinnin vaikeaksi (särövaara).
Siksi jos tämä tehdään, se tehdään tietysti viimeisesksi, ettei mikään
muokkaus ennän tuota ongelmia.
>
> Audio kannattaa konvertoida 24-bittiseksi (tai 32-bittiseksi)
> editoinnin ajaksi, ja lopuksi ditheroida se 16-bittiseksi vaikkapa
> Apogeen UV22 pluginilla jonka saa Wavelabiin jos omistaa Cubase VST 32
> softan. Säilytä aina alkuperäinen 24-bittinen tiedosto. Ditheroinnilla
> päästään eroon kvantisointivirheistä joita tulee 24->16 konversiossa
> (sen kuuluva vaikutus on popmusassa teoreettinen mutta esim
> klassisessa ja ambientissa tuntuva kun kuunnellaan lujaa).
>
Kun tätä yritn selittä joskus vuosi sitten, oli ryhmä täynnä vastaväitteitä.
saas nähdä nyt.
>
> Toivottavasti tästä sepustuksesta oli jotain iloa!
>
UGH! hyvä kirjotus
Kimmo Tähtinen
jatkoprosessoinnin hankalammaksi. Yleensä miksauksessa on jo kaikki kaiut
paikallaan mutta jos sitä on tarvis lisätä, se lisää myös dynamiikkaa, nyt jos
kompressointi ja/tai limitointi on tehty ennen kaiutusta huomataan ettei
dynamiikka ole enää välttämättä halutuissa rajoissa, samoin käy jos ekvalisoidessa
korostetaan jotain taajuutta. Limitterin tehtävä on nimenomaan estää, ettei ei
toivottuja piikkejä pääse läpi ja jos niitä piikkejä tehdään limitterin jälkeen
kuitenkin lisää niin mitä mieltä siinä on?
Normalisoimalla piikkien perusteella biisin RMS volume 3 desibeliä alemmaksi,
siinä jää monta bittiä hyväksi käyttämättä.
Huonoa äänitystä, soittoa, sovitusta tai miksausta ei pelasta jumalainenkaan
masteroija mutta kyllä siitä aina paremman saa.
-Kimmo
Pauli Leppälä
Kimmo T‰htinen wrote:
>
> Normalisointi huonontaa äänen laatua (niin kuin kaikki ylimääräinen) ja tekee
> jatkoprosessoinnin hankalammaksi. Yleensä miksauksessa on jo kaikki kaiut
Itse olen käsittänyt normalisoinnin masteroinnin viimeiseksi
vaiheeksi, kun ja jos vaihtelevan materiaalin tasoja täytyy
yhtenäistää. Ja tämähän onkin sitten monen asian summa, kannattaako
sitä tehdä lainkaan. Joskus kannattaa (joskus on jopa pakko),
joskus ei.
> Huonoa äänitystä, soittoa, sovitusta tai miksausta ei pelasta jumalainenkaan
> masteroija mutta kyllä siitä aina paremman saa.
No tässäpä yksi syy siihen, että vaikka jonkin asian voi tehdä
täydellisesti vaikkapa vain yhdellä ainoalla tavalla, se ei aina
ole mahdollista ja onneksi ihmisten maailma on täynnä epätäydellisyyttä;)
Pauli...
Pekka Saarinen
wrote:
>
>"Pekka Saarinen" <cont...@sci.fi> wrote in message
>news:cncbttob31fu80e7o...@4ax.com...
>
>>
>> Normalisointi ei tee muuta kuin etsii kovimman piikin ja nostaa tason
>> niin että tuo kovin piikki on 0dB (tai valitulla
>> normalisointitasolla). Koska masteroinnissa halutaan tehdä levystä
>> kokonaisuus ei normalisoinnissa ole järkeä koska se ei ymmärrä
>> tehollisesta kokonaistasosta mitään. Pahimmillaan se vain nostaa
>> kohinatasoa ja tekee efektoinnin vaikeaksi (särövaara).
>
>Siksi jos tämä tehdään, se tehdään tietysti viimeisesksi, ettei mikään
>muokkaus ennän tuota ongelmia.
Jep.
>> Audio kannattaa konvertoida 24-bittiseksi (tai 32-bittiseksi)
>> editoinnin ajaksi, ja lopuksi ditheroida se 16-bittiseksi vaikkapa
>> Apogeen UV22 pluginilla jonka saa Wavelabiin jos omistaa Cubase VST 32
>> softan. Säilytä aina alkuperäinen 24-bittinen tiedosto. Ditheroinnilla
>> päästään eroon kvantisointivirheistä joita tulee 24->16 konversiossa
>> (sen kuuluva vaikutus on popmusassa teoreettinen mutta esim
>> klassisessa ja ambientissa tuntuva kun kuunnellaan lujaa).
>>
>
>Kun tätä yritn selittä joskus vuosi sitten, oli ryhmä täynnä vastaväitteitä.
>saas nähdä nyt.
Se että ditherointi toimii siinä mihin se on tarkoitettu on helppo
empiirisesti todeta vaikkapa tekemällä klassiseen sinfoniaan pitkä
fade out nollaan 24-bit moodissa ja kuuntelemalla sitä normalisoituna
sekä 16- että 24-bittisenä, 16-bittinen ditheroinnilla ja ilman.
Eri ditherointivermeet taas tuottavat erilaista kohinaa ja sen
'soundi' on taas makukysymys. Sitäkin setvittiin taannoin Goutierin ja
betaporukan kanssa pitkään ja ehkä 'haitattomin' oli pow-r ditherointi
joka maksaakin jo 3500 taalaa. Mutta se että se _parantaisi_ soundia
muissa kuin niissä kohdissa jotka ditherointia todella tarvitsevat on
mielestäni jokaisen subjektiivisesti päätettävä. Oma mielipiteeni on
toistaiseksi 20% "ehkä" ja 80% "ei".
Pekka
Pekka Saarinen
Mutta onko sulla sellaiset laitteet ja ympäristö jossa kuulet kaiken
"luotettavasti". Ovatko korvasi levänneet? Onko sinulla tarpeeksi
hyvätasoiset laitteet äänen muokkaamiseen? Entä CD-masterointi, saatko
poltettua ISRC-koodit ja tsekattua että levy on virheetön? Voitko
tehdä tarvittaessa Exabyte-nauhan DDP-koodeineen monistuslaitokselle?
Tottakai sen voi kotonakin tehdä jos em. asiat ovat kunnossa, mutta
harvoin ovat.
Pekka
Timo Haanpää
vielä joitakin asioita mieleen, joista voi olla jollekulle iloa.
> Normalisointi ei tee muuta kuin etsii kovimman piikin ja nostaa tason
> niin että tuo kovin piikki on 0dB (tai valitulla
> normalisointitasolla). Koska masteroinnissa halutaan tehdä levystä
Toisin sanoen normalisointi on vain yksi vahvistus ja käytännössä
aina haitallinen, jos signaalia vielä jatkokäsitellään. Digitaali-
vahvistus aiheuttaa signaaliin aina vähintään pyöristysvirheitä,
eli tuttavallisemmin säröä.
> Kompressointi simuloi tason muuttamista volumepotikalla ennalta
> valittujen sääntöjen mukaan. Attack on säädön reaktioherkkyys, Release
> on säädön palauttamisen nopeus, Treshold on kynnys jossa säätöä
> aletaan tehdä. Kompresoinnin voi korvata yksinkertaisesti piirtämällä
> editorissa volumekäyrää ajassa (helppoa esim Wavelabin
> montage-editorissa).
Näin, jos kompressorin ainoa tarkoitus on tasoittaa kappaleen
eri osien väliset erot.
Tavallisemmin masteroinnissa kompuraa kuitenkin käytetään signaalin
transienttien hiomiseen. Attack- ja release-säädöillä pystyy
vaikuttamaan esimerkiksi bassorummun napakkuuteen. Tämä on yksi
alue, joka vaatii mieletöntä kuulon treenaamista ja kuuntelemista
eri kaiuttimilla ym., koska kaikki äänentoistojärjestelmät
toistavat transientteja eri tavalla.
> Multikompressori mahdollistaa taajuuskaistojen toisistaan
> riippumattoman kompressoinnin. Hyvä multikompressori jota käytetään
Tavallisemmin olen nähnyt multiband-kompressorin suomennettu
joko monitaajuus- tai monikaistakompressoriksi. Tämä ei
todellakaan ole se ensimmäinen työkalu, johon kuuluu tarttua,
vaan se on omimmillaan esimerkiksi liikaässien tai basso-ongelmien
korjaamisessa.
Yleisesti ottaen hyvään miksaukseen ei tarvitse
monikaistakompressoria käyttää lainkaan. Sillä saa paljon helpommin
vahinkoa kuin hyvää aikaan.
> Maximizer on laite joka tekeen limitoinnin ja tason noston samalla
> kertaa, joissain tapauksissa myös kompressoikin. Näitä on sitten
> moneen makuun. Magneto on yksi käyttökelpoinen plugin jolla saadaan
> paljonkin lisää tehoa nauhamaisella saturaatiolla. Waves
> Ultramaximizer on myös suosittu.
Magneto ei ymmärtääkseni ole maximizer-tyyppinen plugin, vaan
se nimenomaan yrittää matkia analoginauhan kompressio- ja
säröominaisuuksia. Suhtautuisin hiukan varauksella tällaisen
käyttämiseen koko miksaukseen, joskin efektinä miksausvaiheessa
se on mielenkiintoinen työkalu.
Steinbergillähän on Loudness Maximizer-niminen plugin, joka
vastaa tuota Waves Ultramaximizeria.
> pistetty joku Behringerin tilakone (=vaihevirhesotkua).
Kaikkia stereolevitys- ym. vaihehässäkkälaitteita (esim. BBE
Sonic Maximizer) kannattaa välttää, koska niiden vaikutus eri
äänentoistojärjestelmissä on varsin arvaamaton. En myöskään ole
huomannut niiden tekevän mitään kauhean käyttökelpoista signaalille:
balanssit muuttuvat, ja instrumenttien paikat stereokuvassa
hämärtyvät.
Stereokuva kuuluu rakentaa miksausvaiheessa.
> Ekvalisointia tehdään usein. Parametrista EQ:ta on helppo käyttää
> monipuolisesti vaikkapa tarkkojen virhetaajuksien poistoon, ja
> toistaalta laajojen pienten sävymuutosten tekoon. Multikompressointia
> voi käyttää (ja se vaikuttaa) myös ekvalisoinnin tapaan.
On hyvä huomata, että EQ käyttäytyy eri tavalla riippuen
siitä, onko se ennen vai jälkeen kompressorin.
Monesti masteroinnissa on käytössä kaksi EQ:ta. Usein (joskaan
ei aina) ennen kompressoria korjataan virheitä, eli enimmäkseen
leikellään liikoja bassoja tai pahvilaatikkotaajuuksia, ja
kompressorin jälkeen saatetaan korostaa preesensiä ja
diskantteja. Nämä ovat kuitenkin karkeita yleistyksiä
alkuperäisen materiaalin sanellessa ratkaisut.
> Laitteina voi käyttää mitä tahansa, kunhan se kuulostaa hyvälle.
Aamen. Hyvät laitteet toki helpottavat elämää, ja huonoilla
ei pysty kuin huonontamaan lopputulosta. Näin saatiinkin
kivasti kaikki Behringerin ja Alesiksen signaalimuokkaimet
rajattua pois ääniketjusta.
> Omia töitään ei kannata yleensä itse masteroida koska on liian sisällä
> projektissa - ulkopuoliset korvat kuulevat aivan uusia asioita ja
> paljon objektiivisemmin.
Tämä on ERITTÄIN totta, vaikka monen aloittelevan äänittelijän
onkin tätä vaikea niellä.
Tuottajan kannattaa kuitenkin olla mukana masterointisessiossa,
koska yleensä masteroijalla on lopputulokseen vaikuttavia
kysymyksiä mm. käyttötarkoituksesta jne.
Timo
J.A.
> "luotettavasti". Ovatko korvasi levänneet? Onko sinulla tarpeeksi
> hyvätasoiset laitteet äänen muokkaamiseen? Entä CD-masterointi, saatko
> poltettua ISRC-koodit ja tsekattua että levy on virheetön? Voitko
> tehdä tarvittaessa Exabyte-nauhan DDP-koodeineen monistuslaitokselle?
>
> Tottakai sen voi kotonakin tehdä jos em. asiat ovat kunnossa, mutta
> harvoin ovat.
Ihan hyvin onnistunu "masterointi" kotona ja CD-R vain sitten Cd-linjalle
eivät tee virheellisiä näkevät sen siellä ja ku lasimasteria ei enään
tarvita
niin ei oo ees kallista.
Asiaan vaikuttaa myös se että ei tehdä kaupallista musaa - ei olla teostossa
jne. mutta siis ääneen liittyvät masteroinnit ainakin tekisin itse. Jos en
kotona
niin jossain muualla (on paikkoja)...
.jukka
ps. ei oo kelluvaa studiota :-(
Kimmo Tähtinen
Pauli Leppälä wrote:
> Kimmo Tähtinen wrote:
> >
> > Normalisointi huonontaa äänen laatua (niin kuin kaikki ylimääräinen) ja tekee
> > jatkoprosessoinnin hankalammaksi.
>
> Itse olen käsittänyt normalisoinnin masteroinnin viimeiseksi
> vaiheeksi, kun ja jos vaihtelevan materiaalin tasoja täytyy
> yhtenäistää. Ja tämähän onkin sitten monen asian summa, kannattaako
> sitä tehdä lainkaan. Joskus kannattaa (joskus on jopa pakko),
> joskus ei.
Miten minä osallistuinkaan ensimmäisen kerran keskusteluun ja ilman perusteluja?
"Ei normalisointia missään vaiheessa"
Ikinä ei ole pakko normalisoida koska parempiakin keinoja on (lue: Äänitystason
oikea säätö, kompressointi ja limitointi) eli alunperin tehdään asiat oikein ja
luotetaan korviin äänenvoimakkuusmittarina. On aina helpompaa masteroida 1 biisi
miten haluaa kuin tehdä levyllinen yhteäisiltä kuulostavia biisejä. Asiaa ei auta
jos sovitukset ja äänitykset ovat vaihtelevaa tasoa. Limitterillä säädetään
piikkien muoto ja voimakkuus, ei ole esim. tarkoituksen mukaista laittaa piikkejä
aivan nollaan asti jos haluaa että kaikilla CD soittimilla voi kyseistä levyä
soittaa. Samoin kuin ei ole järkevää olla käyttämättä kaikkia 16 bittiä. Jopa esim.
Waves L1 limitterin käyttöohjeessa vannotetaan että tämän pitää olla ehdottomasti
viimeinen plugin ketjussa, ditherointia ja Noiseshapingiä käytettäessä asia
korostuu.
-Kimmo
Kimmo Tähtinen
> Tavallisemmin masteroinnissa kompuraa kuitenkin käytetään signaalin
> transienttien hiomiseen. Attack- ja release-säädöillä pystyy vaikuttamaan
> esimerkiksi bassorummun napakkuuteen. Tämä on yksi alue, joka vaatii
> mieletöntä kuulon treenaamista ja kuuntelemista eri kaiuttimilla ym.,
> koska kaikki äänentoistojärjestelmät toistavat transientteja eri tavalla.
Bassorummun napakkuuteen kannattaa vaikuttaa silloin kun se ei vaikuta
kaikkeen muuhunkin eli äänittäessä ja miksatessa, jos se on masteroinnissa
päähuomion kohteena asetelma on kokonaisuuden kannalta todella huono.
Varsinkin jos bassari on joka biisissä vähän eri kuuloinen ja/tai miksattu
eritasolle. Masterointi on aina jonkunlainen kompromissi koska lähes kaikki
mitä teet vaikuttaa kaikkeen, enemmän kuin se piuha mikä on vahvistimen ja
kaiuttimen välissä (terveisiä hifisteille ;)
> Tavallisemmin olen nähnyt multiband-kompressorin suomennettu
> joko monitaajuus- tai monikaistakompressoriksi. Tämä ei
> todellakaan ole se ensimmäinen työkalu, johon kuuluu tarttua,
> vaan se on omimmillaan esimerkiksi liikaässien tai basso-ongelmien
> korjaamisessa.
>
> Yleisesti ottaen hyvään miksaukseen ei tarvitse
> monikaistakompressoria käyttää lainkaan. Sillä saa paljon helpommin
> vahinkoa kuin hyvää aikaan.
Jos nyt ei puhuta 20 000-100 000 markan putkikompuroista jotka toimivat
yksialueisina ja jotka värittävät ääntä aika voimakkaasti (tosin
positiivisin ja toivotuin tuloksin), on nykyiset monialuekompurat parasta
ja värittömintä mitä rahalla saa ja samalla erittäin käyttökelpoisia
masteroinnissa. Pop/rock musiikissa must.
-kimmo -
Timo Haanpää
> Bassorummun napakkuuteen kannattaa vaikuttaa silloin kun se ei vaikuta
> kaikkeen muuhunkin eli äänittäessä ja miksatessa, jos se on masteroinnissa
> päähuomion kohteena asetelma on kokonaisuuden kannalta todella huono.
Toki miksauksen pitää olla mahdollisimman lähellä lopputulosta.
Masteroinnissa tähdätään siihen, että musiikki olisi nautittavaa
riippumatta siitä, soiko se kelloradiossa, TV:ssä vai miljoonan
markan kotiteatterissa. Silloin transienttien pikku hiominen voi
olla tarpeen, vaikka ne bassorummut siellä miksausstudion kuuntelussa
vielä vaikuttivatkin täydellisiltä.
Usein pop/rock-musiikissa halutaan liksäksi saada koko musiikki
soimaan lujaa ja "hengittämään" musiikin sykkeen mukaan. Esimerkiksi
Radioheadin tai Oasiksen levyillä tämä on suorastaan kivuliaan
selkeää. Toki moni tuottaja/miksaaja kompressoi koko stereomateriaalin
jo miksausvaiheessa.
> positiivisin ja toivotuin tuloksin), on nykyiset monialuekompurat parasta
> ja värittömintä mitä rahalla saa ja samalla erittäin käyttökelpoisia
> masteroinnissa. Pop/rock musiikissa must.
Emme ole siinä tapauksessa samaa koulukuntaa. Kaikella
kunnioituksella, mielestäni moni on joutunut T.C. Electronicin
mainonnan uhriksi, ja virheellisesti kuvitellaan, että "näin
ammattilaiset tekevät".
En voi sille mitään, mutta mielestäni musiikista tulee tylsän
kuuloista, kun taajuuskaistojen erot tasoitetaan. Haluan kuulla
musiikin pumppaavan huippujen mukaan.
Monikaistakompressointi myös vaikuttaa balansseihin.
Mutta jos joku on saanut sen toimimaan paremmin kuin minä, niin kai
se on sitten hyvä asia.
Tosin kun olen ollut mukana miksauksiani masteroittamassa, ainakin
Mika Jussila Finnvoxilla on vetänyt aina koko matskun M5000:n läpi.
Silloinkin kuitenkin olen pannut merkille, että sen GR-valot
välähtelevät vain harvakseltaan, eli laite toimii tosiaan ilmeisesti
vain ongelmien korjaajana.
Timo
j.a.
kuulostamaan hyvältä sekä elokuvateatterissa
että televisiossa esim.
telkkarissa pitää tavara kompuroida niin kiinni
että oikein ärsyttää kun taas leffoissa dynamiikka
on yksi tärkeimpiä tunnelman luojia.
.jukka
Timo Haanpää
> mikään masteroija ei saa ääntä
> kuulostamaan hyvältä sekä elokuvateatterissa
> että televisiossa esim.
On tietääkseni harvinaista, että biisit masteroitaisiin erikseen
elokuvia varten, vaikka nykyään usein (ainakin USA:ssa) tehdään jo
miksausvaiheessa 5.1-versiot biiseistä. Elokuvamiksaajan on siten
helppo esim. pudottaa keskikanavaa dialogin tieltä.
> telkkarissa pitää tavara kompuroida niin kiinni
> että oikein ärsyttää kun taas leffoissa dynamiikka
> on yksi tärkeimpiä tunnelman luojia.
Vaan se kompressori on siellä TV- tai radioasemalla. Omien
kokemuksieni mukaan ainakin radiossa musiikki kuulostaa
parhaalta, jos se EI ole ihan liiskaan kompressoitu jo
valmiiksi.
Olen musiikkivideoihin sekä yhteen elokuvaan toimittanut ihan
"normaalisti masteroituja" biisejä. Tiedä sitten, olenko
toiminut oikein, mutta kukaan ei ole ainakaan valittanut.
Ja ihan hyvältä ovat kuulostaneet.
Timo