Duurin ja mollin ero?
Ville
Esimerkiksi biisi "Jänis istui maassa" voidaan pianokoskettimistolla
aloittaa mistä koskettimesta tahansa lukuunottamatta korkeimman oktaavin
viimeisiä koskettimia.
Tätä kutsutaan käsittääkseni transponoinniksi.
Näin syntyvät biisin eri versiot merkittäisiin nuottiviivastolle
erilaisin ylennys- ja alennusmerkein ja olisivat siten käsitykseni
mukaan eri sävellajissa, joista toiset ovat molleja ja toiset duureja.
Kaikissa näissä versioissa sävelkulun nuottien sävelasekelerot ovat
samanlaiset (l. esim. viidennen ja kuudennen nuotin ero on puoli
sävelaskelta).
Miten voidaan väittää, että tämä biisi on mollissa tai duurissa?
Onko niin, että biisin alkuperäinen kirjoitusasu määrää sävellajin ja
siten duurin tai mollin?
Onko niin, että toinen transponoitu versio on duurissa tai mollissa,
siis siitä riippuen, mistä koskettimesta aloitetaan?
Mikäli tämä on totta, miksi toinen versio olisi "surullinen" ja toinen
"iloinen"?
Ei kai tämä voi riippua ainoastaan aloitusnuotista, siis aloitusnuotin
hertsiluvusta?
Onko duurin ja mollin erossa sittenkin kyse sävelkulusta, jota ei voi
lukea nuottiavaimen jälkeisistä ylennys- tai alennusmerkeistä vaan
merkittyjen nuottien välisistä suhteista?
Jos näin on, miten nuottikulusta voidaan erottaa duuri ja molli?
Auttakaa tietämätöntä!
Roope
"Ville" <vi...@europe.com> kirjoitti
viestissä:3DA909C0...@europe.com...
> Haluaisin ymmärtää duurin ja mollin eron.
>
> Esimerkiksi biisi "Jänis istui maassa" voidaan pianokoskettimistolla
> aloittaa mistä koskettimesta tahansa lukuunottamatta korkeimman oktaavin
> viimeisiä koskettimia.
> Tätä kutsutaan käsittääkseni transponoinniksi.
>
Näin on.
> Näin syntyvät biisin eri versiot merkittäisiin nuottiviivastolle
> erilaisin ylennys- ja alennusmerkein ja olisivat siten käsitykseni
> mukaan eri sävellajissa, joista toiset ovat molleja ja toiset duureja.
> Kaikissa näissä versioissa sävelkulun nuottien sävelasekelerot ovat
> samanlaiset (l. esim. viidennen ja kuudennen nuotin ero on puoli
> sävelaskelta).
>
Tadaa!
> Miten voidaan väittää, että tämä biisi on mollissa tai duurissa?
> Onko niin, että biisin alkuperäinen kirjoitusasu määrää sävellajin ja
> siten duurin tai mollin?
>
Juu.
> Onko niin, että toinen transponoitu versio on duurissa tai mollissa,
> siis siitä riippuen, mistä koskettimesta aloitetaan?
> Mikäli tämä on totta, miksi toinen versio olisi "surullinen" ja toinen
> "iloinen"?
Täh?
> Onko duurin ja mollin erossa sittenkin kyse sävelkulusta, jota ei voi
> lukea nuottiavaimen jälkeisistä ylennys- tai alennusmerkeistä vaan
> merkittyjen nuottien välisistä suhteista?
> Jos näin on, miten nuottikulusta voidaan erottaa duuri ja molli?
Korvalla.
R
Ville
vastauksesi oli hyvä. Pääsin jo lähelle "ymmärrystä".
Vielä haluaisin selvennyksen seuraaviin kysymyksiin:
1. Jos biisi "Jänis istui maassa" on alunperin nuottiviivastolla kirjoitettu vaikkapa johonkin duuriin ja sitten transponoidaan mekaanistesti johonkin molliin (aloitetaan eri koskettimesta) niin, kuulostavatko nämä "duuri"- ja "molli"-versiot vastaavasti "iloiselta" ja "surulliselta". Ei kai?
2. Miten duurin ja mollin voi erottaa sävelkulusta?
Ymmärrän kyllä, että korva voi sen kertoa, mutta täytyyhän tulkintaan olla jokin systemaattinen ja mekaaninen sävelkulkuun liittyvä sääntö, kun ilmeisesti kaikki musikaaliset ihmiset ovat samaa mieltä tästä tulkinnasta.
Haluaisin kuienkin vielä tietää:
Onko niin, että toinen transponoitu versio on duurissa tai mollissa, siis siitä riippuen, mistä koskettimesta aloitetaan? Mikäli tämä on totta, miksi toinen versio olisi "surullinen" ja toinen "iloinen"?
Täh?
Kalle Olavi Niemitalo
> Näin syntyvät biisin eri versiot merkittäisiin nuottiviivastolle
> erilaisin ylennys- ja alennusmerkein ja olisivat siten käsitykseni
> mukaan eri sävellajissa, joista toiset ovat molleja ja toiset duureja.
> Kaikissa näissä versioissa sävelkulun nuottien sävelasekelerot ovat
> samanlaiset (l. esim. viidennen ja kuudennen nuotin ero on puoli
> sävelaskelta).
Minulla on täällä Timo von Creutleinin ja Jukka Louhivuoren kirja
Musiikinteorian kuntokoulu. Sen on julkaissut Musiikki Fazer
vuonna 1982, ja sen ISBN on 951-757-099-6. Se selittää muun
muassa sävellajit ja intervallit esimerkein ja tehtävin.
Kirjan mukaan kutakin sävelasteikkoa noudattaa aina kaksi
sävellajia, joista toinen on duuri ja toinen molli. Tällaisia
rinnakkaissävellajeja ovat esimerkiksi F-duuri ja d-molli,
koska kummassakin on h alennettu b:ksi.
Mollissa sävelaskelet ovat: 1, 1/2, 1, 1, 1/2, 1, 1.
Duurissa sävelaskelet ovat: 1, 1, 1/2, 1, 1, 1, 1/2.
Jos viidennen ja kuudennen nuotin ero on puoli sävelaskelta,
niin ei sävellaji ainakaan tavallinen duuri ole.
Jänis istui maassa alkaa C-duurissa: c, d, e, f, g, g, a, a, g.
Sama c-mollissa: c, d, es, f, g, g, as, as, g.
Tämä sävelmä on helppo muuntaa duurista molliksi tai toisinpäin;
jos sävelmässä olisi jo ennestään ylennyksiä tai alennuksia,
niin muunnos kävisi hankalaksi.
> miten nuottikulusta voidaan erottaa duuri ja molli?
Kirjan mukaan sävellajin voi parhaiten tunnistaa sävelmän
painollisista kohdista ja etenkin sen viimeisestä sävelestä:
se on yleensä sävellajin perussävel.
Ville
Referoit, että >Kirjan mukaan sävellajin voi parhaiten tunnistaa sävelmän >painollisista kohdista ja etenkin sen viimeisestä sävelestä: >se on yleensä sävellajin perussävel. Tässä mieltäni jäi kaivelemaan tuo sana "yleensä". Onko siis niin, että säveltäjä saa periaatteessa päättää sävellajin kirjoittamalla originaalinuotin. Tarkoitan, että säveltäjä voi vaikkapa päättää sävellyksen olevan jossain "transponoidussa" sävellajissa siten, että viimeinen sävel ei olekaan "sävellajin perussävel". Lopulta minua kiinnostavat päättelysäännöt pianon soittokuviosta sävellajiin. Tuo, että viimeinen sävel on "yleensä" sävellajin perussävel tai "sävelmän painolliset kohdat" eivät riitä musiikkia taitamatonta henkilöä päättelemään sävellajia pianon soiittokuviosta. Mistä löytyy systematiikka? Päättääkö sävellajin lopulta säveltäjä originaalinuotillaan? Vielä selvennyksenä: Tarkoitin tuossa >Kaikissa näissä versioissa sävelkulun nuottien sävelasekelerot ovat >samanlaiset (l. esim. viidennen ja kuudennen nuotin ero on puoli >sävelaskelta). sitä, että (l. esim. viidennen ja kuudennen soittun nuotin (l. kosketinpainalluksen) nuotin ero on puoli sävelaskelta).
Ville
>Kirjan mukaan sävellajin voi parhaiten tunnistaa sävelmän
>painollisista kohdista ja etenkin sen viimeisestä sävelestä:
>se on yleensä sävellajin perussävel.
Tässä mieltäni jäi kaivelemaan tuo sana "yleensä".
Onko siis niin, että säveltäjä saa periaatteessa päättää sävellajin kirjoittamalla originaalinuotin.
Tarkoitan, että säveltäjä voi vaikkapa päättää sävellyksen olevan jossain "transponoidussa" sävellajissa
siten, että viimeinen sävel ei olekaan "sävellajin perussävel".
Lopulta minua kiinnostavat päättelysäännöt pianon soittokuviosta sävellajiin.
Tuo, että viimeinen sävel on "yleensä" sävellajin perussävel tai "sävelmän painolliset kohdat" eivät riitä musiikkia taitamatonta henkilöä päättelemään sävellajia pianon soiittokuviosta.
Mistä löytyy systematiikka? Päättääkö sävellajin lopulta säveltäjä originaalinuotillaan?
Vielä selvennyksenä:
Tarkoitin tuossa
>Kaikissa näissä versioissa sävelkulun nuottien sävelasekelerot ovat
>samanlaiset (l. esim. viidennen ja kuudennen nuotin ero on puoli
>sävelaskelta).
sitä, että missä tahansa biisissä vaikkapa viidennen ja kuudennen soitetun nuotin (l. kosketinpainalluksen) ero on on aina sama sävelaskelissa mitattuna transponoinnista riippumatta.
Biissä "Jänis istui maassa" sävelaskelero viidennen ja kuudennen nuotin välillä oli nuottisi mukaan 0 sävelaskelta (eikä puoli sävelaskelta, jonka nyt vain esimerkkinä heitin).
Kalle Olavi Niemitalo
> Tarkoitin tuossa
>
> >Kaikissa näissä versioissa sävelkulun nuottien sävelasekelerot ovat
> >samanlaiset (l. esim. viidennen ja kuudennen nuotin ero on puoli
> >sävelaskelta).
>
> sitä, että
> (l. esim. viidennen ja kuudennen soittun nuotin (l. kosketinpainalluksen)
> nuotin ero on puoli sävelaskelta).
Jä(1)-nis(2) is(3)-tuu(4) maas(5)-sa(6); ei kai tuohon viidennen ja
kuudennen sävelen väliin pidä jättää yhtään sävelaskelta.
Ville
>Jä(1)-nis(2) is(3)-tuu(4) maas(5)-sa(6); ei kai tuohon viidennen ja >kuudennen sävelen väliin pidä jättää yhtään sävelaskelta.
Olen vielä silti kiinnostunut päättelysäännöstä, joka johtaa vaikkapa pianon kosketinpainallussekvenssistä sävellajiin.
Onko tuommoista AUKOTONTA päättelysääntöä?
Tuukka Ilomäki
> Olen vielä silti kiinnostunut päättelysäännöstä, joka johtaa vaikkapa
> pianon kosketinpainallussekvenssistä sävellajiin.
> Onko tuommoista AUKOTONTA päättelysääntöä?
Ei ole. Duurissa tai mollissa kulkevaa musiikkia kutsutaan tonaaliseksi ja
on oleassa useita eri teorioita siitä mitä tonaalisuus loppujen lopuksi
on. Tuollaisen päättelysäännön keksimisestä voin melkein luvata
professuurin haluamassasi musiikkiyliopistossa. Eikä kaikki musiikki ole
duurissa tai mollissa. Aloita jänis istuu maassa kaikilta pianon
koskettimilta ja käytä vain valkoisia koskettimia. Jos aloitat d:ltä tai
e:ltä, kuulostaa "hassulta mollilta" ja jos aloitat f:ltä "hassulta
duurilta". Aloituskoskettimen g erikoispiirteet ei tule esiin, koska jänis
hyppii vain kuudella koskettimella. Aloituskosketin kuulostaa ihan
mollilta (sattuneesta syystä) mutta entä jos aloituskosketin on h? Duuri
vain molli? Äläkä ole ennakkoluuloinen ja sano ettei se ole musiikkia
ollenkaan! Duuri ja molli on niin puhkijauhettuja että kaikki muu on
paljon virkistävämpää.
Poistettu ryhmä sfnet.tiede.matematiikka, koska ei tämä matematiikan
avulla ratkea.
t:uukka
Sampo Smolander
> Olen vielä silti kiinnostunut päättelysäännöstä, joka johtaa vaikkapa
> pianon kosketinpainallussekvenssistä sävellajiin.
> Onko tuommoista AUKOTONTA päättelysääntöä?
Rinnakkaissävellajit, esimerkiksi C-duuri ja A-molli, käyttävät täsmälleen
samoja seitsemää säveltä, joten pelkästään käytettyjä säveliä katsomalla
et voi erottaa meneeko joku sävelmä jommassa kummassa (ja vielä; saman
sävelmän eri osat voivat loikkia C-duurin ja A-mollin välillä ilman, että
sävellajia tarvitsee vaihtaa muuttamalla nuottiviivaston ylennys- ja
alennusmerkkejä.)
Mutta asiaan: Yritä löytää sävelmän perussävel, eli se sävel josta ko.
sävelmän käyttämä asteikko alkaa. Helpoissa tapauksessa, kuten "jänis
istui maassa" ja "ukko-nooa", ja monissa muissakin, asteikon perussävel on
yksinkertaisesti sävelmän ensimmäinen sävel. Sitten jos perussävelen ja
kolmannen sävelen väli on pieni terssi (3 puolisävelaskelta), on sävelmä
mollissa. Jos taas suuri terssi (4 puolisävelaskelta), on sävelmä
duurissa.
Muusiikin teoria on periaatteessa aika yksin kertaista; on olemassa vain
12 eri säveltä, ja sitten erinäisiä tapoja yhdistellä niitä. Ainakin
minusta perinteinen tapa opettaa muusiikin teoriaa on jotenkin tuntunut
hukkaavan villakoiran ytimen, ilmeisesti johtuen historia painolastista.
--
Sampo Smolander
Pertti Ruismäki
viestissä:87y992v...@Astalo.y2000.kon.iki.fi...
> Jänis istui maassa alkaa C-duurissa: c, d, e, f, g, g, a, a, g.
> Sama c-mollissa: c, d, es, f, g, g, as, as, g.
Tällaiset laulujen "mollinnukset" kuulostavat tosi hauskoilta. Tämäkin
esimerkkikappale alkaa muistuttamaan Smetanan Moldaun johtoteemaa.
Vastaavasti Hämä-hämä-häkistä saa mollintamalla virren Herraa hyvää
kiittäkää.
-Pertti
Tuukka Ilomäki
<sampo.smol...@helsinki.fi> wrote:
> In sfnet.tiede.matematiikka Ville <vi...@europe.com> wrote:
> > Olen vielä silti kiinnostunut päättelysäännöstä, joka johtaa vaikkapa
> > pianon kosketinpainallussekvenssistä sävellajiin.
> > Onko tuommoista AUKOTONTA päättelysääntöä?
>
> Rinnakkaissävellajit, esimerkiksi C-duuri ja A-molli, käyttävät täsmälleen
> samoja seitsemää säveltä, joten pelkästään käytettyjä säveliä katsomalla
> et voi erottaa meneeko joku sävelmä jommassa kummassa (ja vielä; saman
> sävelmän eri osat voivat loikkia C-duurin ja A-mollin välillä ilman, että
> sävellajia tarvitsee vaihtaa muuttamalla nuottiviivaston ylennys- ja
> alennusmerkkejä.)
Höpsis. Kyllä siellä a-mollissa sävel g hyvin kernaasti (usein, muttei
välttämättä aina) korotetaan säveleksi gis eli johtosäveleksi, ainakin jos
se on menossa a:han. Kun tonaalisuuden otin puheeksi, niin johtosävel on
eräs tonaalisuuden keskeisin tekijä. Molli ilman johtosäveltä on
pikemminkin modaalinen kuin duuri-mollitonaalinen. (Käsitteet
tonaalinen/modaalinen/duuri-mollitonaalinen ovatkin sekahedelmäsoppa,
jonka kukin määrittelee tavallaan. Jonkun mielestä tonaalisuus kattaa sekä
modaalisuuden että duuri-mollitonaalisuuden. Toinen voi määritellä että
tonaalisuus = duuri-mollitonaalisuus.)
t:uukka
j...@genera.sci.fi
>Haluaisin ymmärtää duurin ja mollin eron.
Ensiksikin sinun kannattaisi muistaa, että maailma ei ole vain duuria ja
mollia, ne vaan ovat ne kaksi asteikkoa, joita pääosa länsimaista musiikkia
käyttää. Tämä on kultturin perintöä, eli musiikki joka ei ole näissä
sävellajeissa kuulosta helposti joko itämaiselta, eksoottiselta tai
epämusikaaliselta sekasotkulta.
>Esimerkiksi biisi "Jänis istui maassa" voidaan pianokoskettimistolla
>aloittaa mistä koskettimesta tahansa lukuunottamatta korkeimman oktaavin
>viimeisiä koskettimia.
>Tätä kutsutaan käsittääkseni transponoinniksi.
>
>Näin syntyvät biisin eri versiot merkittäisiin nuottiviivastolle
>erilaisin ylennys- ja alennusmerkein ja olisivat siten käsitykseni
>mukaan eri sävellajissa, joista toiset ovat molleja ja toiset duureja.
Jos kappale ainoastaan transponoidaan, niin asteikko ei muutu. Eli
kaikki transponoidut versiot olisivat duurissa. Jos taas vaihdat
asteikkoa niin kyseessä ei ole enää vain transponointi. Jos aloitat
tuon laulun vaikka A:sta ja laitat oikeat ylennykset (Gis, Cis ja Fis),
niin kyseessä on A-duuri eikä A-molli.
>Miten voidaan väittää, että tämä biisi on mollissa tai duurissa?
>Onko niin, että biisin alkuperäinen kirjoitusasu määrää sävellajin ja
>siten duurin tai mollin?
Se asteikko, jota kappaleessa käytetään, määrää sen asteikon. Samoista
nuoteista, esim. C-D-E-F-G-A-H tulee monta erilaista asteikkoa riippuen
siitä, mikä on johtosävel. Jos se on C, niin kyseessä on C-duuri.
Jos taas A, niin sitten A-molli. Jos D, niin sitten käytetään Joonialaista
asteikkoa (jos nyt muistan oikein, korjatkaa jos meni pieleen).
Johtosävel taas päätellään melodian rakenteesta. Yleensä melodia loppuu
joko johtosäveleeseen tai asteikon 5. nuottiin (dominantti) tai se
on muuten ilmeinen.
>Mikäli tämä on totta, miksi toinen versio olisi "surullinen" ja toinen
>"iloinen"?
>Ei kai tämä voi riippua ainoastaan aloitusnuotista, siis aloitusnuotin
>hertsiluvusta?
>Onko duurin ja mollin erossa sittenkin kyse sävelkulusta, jota ei voi
>lukea nuottiavaimen jälkeisistä ylennys- tai alennusmerkeistä vaan
>merkittyjen nuottien välisistä suhteista?
>Jos näin on, miten nuottikulusta voidaan erottaa duuri ja molli?
Nimenomaan nuottien keskinäisestä suhteesta. Jotkut kultakorvat kuulevat,
että esim. D-duuri on vielä iloisempi kuin muut, mutta tämä taas johtuu
siitä, että länsimainen asteikko ei ole puhdasvireinen, vaan
ns. tasavireinen. Tämä siksi, että esim. pianolla saataisiin soitettua
kaikissa sävellajeissa edes suurin piirtein "puhtaasti". Tällöin eri
puolisävelaskeleet eivät ole eri sävellajeissa täsmälleen oikean
suuruisia ja siksi eri aloituskorkeudesta riippuen ne kuulostavat
aavistuksen erilaisilta!
Trumpetti esimerkiksi on yleensä B-vireinen. Se tarkoittaa, että
B-duuri on sen luonnollinen asteikko, jolla se soi puhtaasti.
Muita asteikkoja soitettaessa joudutaan aina vähän korjaamaan joko
huulilla tai jopa sillä pikkusormella käytettävällä venttiilillä
jos halutaan täsmälleen puhdas ääni.
Duurin iloisuus ja mollin surullisuus on taas ilmeisesti kulttuuri-
sidonnainen asia. Vai tietääkö kukaan miksi molli kuulostaa surulliselta?
Juha
Tuukka Ilomäki
j...@genera.sci.fi () wrote:
> Ensiksikin sinun kannattaisi muistaa, että maailma ei ole vain duuria ja
> mollia, ne vaan ovat ne kaksi asteikkoa, joita pääosa länsimaista musiikkia
> käyttää. Tämä on kultturin perintöä, eli musiikki joka ei ole näissä
> sävellajeissa kuulosta helposti joko itämaiselta, eksoottiselta tai
> epämusikaaliselta sekasotkulta.
Tarkentaisin vielä että duuriin/molliin ei riitä pelkkä asteikko vaan myös
harmonia, joka tietenkin länsimaisessa musiikissa on tiukasti naimisissa
asteikon kanssa. Tonaalisessa musiikissa (joka siis on länsimaisessa
kontekstissa) on aina harmoninen elementti, joko suoraan "säestyksessä
olevina sointuina" tai melodiassa implikoituna.
> Duurin iloisuus ja mollin surullisuus on taas ilmeisesti kulttuuri-
> sidonnainen asia. Vai tietääkö kukaan miksi molli kuulostaa surulliselta?
On myös olemassa iloista musiikkia mollissa ja Schubertin yhteydessä
puhutaan traagisesta duurista. Intiassa on käytössä ragoja, joita
käytetään vain sadeaikaan. Eero Hämeenniemeä lainaten, haastan
sokkotestiin kaikki tarkan meteorologisen korvan omistavat ihmiset! Eli
kyllä kyse on kulttuurista ja tottumuksesta.
Mielenkiintoinen kysymys on miksi mollikolmisointu ylipäänsä kuulostaa
hyvältä, onhan sen yhteys yläsävelsarjaan paljon heiveröisempi kuin
duurikolmisoinnun. Asiasta kiinnostuneet voivat sukeltaa Jouko Tolosen
väitöskirjan "Mollisoinnun ongelma" kimppuun.
> Juha
t:uukka
Helka Lantto
"Ville" <vi...@europe.com> kirjoitti
viestissä:3DA95846...@europe.com...
> Referoit, että
>
> >Kirjan mukaan sävellajin voi parhaiten tunnistaa sävelmän
> >painollisista kohdista ja etenkin sen viimeisestä sävelestä:
> >se on yleensä sävellajin perussävel.
>
> Tässä mieltäni jäi kaivelemaan tuo sana "yleensä".
> Onko siis niin, että säveltäjä saa periaatteessa päättää sävellajin
kirjoittamalla originaalinuotin.
> Tarkoitan, että säveltäjä voi vaikkapa päättää sävellyksen olevan jossain
"transponoidussa" sävellajissa
> siten, että viimeinen sävel ei olekaan "sävellajin perussävel".
Itselläni (ex-viulistina) tuli joskus vastaan tilanne, jossa viimeisenä
soitettiin yhtä aikaa kaksi säveltä, ja se tuotti välillä hankaluuksia.
Yleensä sävellajin päätteleminen oli helppoa, mutta esim. siinä tapauksessa,
että viimeiseksi soitettiin kyseisen asteikon sekä duuri- että
molli-"version" perussävel, tilanne oli hankalampi. En nyt enää muista,
miten opettajani käski minun tilanteen ratkaista. Kuvittelisin, että täytyy
vain antaa korvan ratkaista. Tuollaisessa tapauksessa ei kai pelkän
nuottikuvan perusteella voi varmasti mitään sanoa.
Leo Herranen
> Yleensä sävellajin päätteleminen oli helppoa, mutta esim. siinä
> tapauksessa, että viimeiseksi soitettiin kyseisen asteikon sekä duuri-
> että molli-"version" perussävel, tilanne oli hankalampi.
Eikös tässä ole kyseessä kvintitön mollin ensimmäinen aste? Tai no, voihan
sen tulkita vaikka duurin ekan asteen duurikutoseksi tai duurin neljännen
asteen perussävelettömäksi versioksi jne. mutta... kuitenkin.
--
Leo Herranen|<her...@mbnet.fi>| 146114978 |
<http://juhani.exdecfinland.org/~herranen/>|
p...@iki.fi
> Yleensä sävellajin päätteleminen oli helppoa, mutta esim. siinä tapauksessa,
> että viimeiseksi soitettiin kyseisen asteikon sekä duuri- että
> molli-"version" perussävel, tilanne oli hankalampi. En nyt enää muista,
> miten opettajani käski minun tilanteen ratkaista.
No silloinhan sävellaji olisi tämän säännön mukaan ilmeinen molli
(duurisävellajin perussävel on rinnakkaisen mollisävellajin
perussoinnussa esiintyvä pieni terssi). Tosin ei ole mitenkään
sataprosenttisen varmaa, että melodia päättyy perussäveleen, mutta
aika yleistä se kuitenkin on.
--
Pekka Taipale -- p...@iki.fi -- http://www.iki.fi/pjt/
Johanna Närväinen
"Ville" <vi...@europe.com> wrote in message
news:3DA909C0...@europe.com...
> Haluaisin ymmärtää duurin ja mollin eron.
>
> Esimerkiksi biisi "Jänis istui maassa" voidaan pianokoskettimistolla
> aloittaa mistä koskettimesta tahansa lukuunottamatta korkeimman
oktaavin
> viimeisiä koskettimia.
> Tätä kutsutaan käsittääkseni transponoinniksi.
Kyllä.Pianokoskettimet tosi ovat vähän hämäävät asian käsittämisen
kannalta, kun on mustia ja valkoisia koskettimia ja niiden suhteet
riippuvat sävellajista. Kitara on ehkä helpommin käsitettävä soitin,
varsinkin, jos pysyy yhdellä kielellä. Oleellista on se, että duurissa
ja mollissa koko- ja puolisävelaskelten järjestys on erilainen. Mistä
tahansa sävelestä voi lähteä soittamaan sekä duuriasteikkoa että
molliasteikkoa.
Historiallisista syistä nuottien kirjoitus on sellainen, että vain
pianon valkoiset koskettimet ovat nuottiasteikon viivoilla ja
väleissä, muute joudutaan kertomaan alennus- ja ylennysmerkein.
Loogisempi olisi näin nopeasti ajatellen sellainen asteikko, jossa
kaikki sävelet olisivat omilla paikoillaan, siis puoliaskelten välein.
> Näin syntyvät biisin eri versiot merkittäisiin nuottiviivastolle
> erilaisin ylennys- ja alennusmerkein ja olisivat siten käsitykseni
> mukaan eri sävellajissa, joista toiset ovat molleja ja toiset
duureja.
> Kaikissa näissä versioissa sävelkulun nuottien sävelasekelerot ovat
> samanlaiset (l. esim. viidennen ja kuudennen nuotin ero on puoli
> sävelaskelta).
Jos transponoit kappaleen, sen sävellaji (siis se kirjain) muuttuu,
mutta duuri pysyy duurina ja molli mollina. Tarkoitatko nyt sitten
sitä, että pysyt vain valkoisilla koskettimilla? Silloin ei ole kyse
transponoinnista.
> Miten voidaan väittää, että tämä biisi on mollissa tai duurissa?
> Onko niin, että biisin alkuperäinen kirjoitusasu määrää sävellajin
ja
> siten duurin tai mollin?
En ole musiikin teorian guru, mutta käsittääkseni kappaleen sävellaji
syntyy siitä, mitä sävelisä siinä (pääasiassa) käytetään ja mille
sointukuluille ja kuvioille kappale pohjaa. Useimmissa sävelmissä on
se perussävel, johon palataan ja sävelmän jännite nollautuu. Nuoteista
kappaleen alussa voi nähdä sen, mitä ylennyksiä tai alennuksi
kappaleen perusasteikkoon kuuluu ja tästä voi päätellä jotain
sävellajista, mutta ei sitä, onko kyseessä duuri vai molli
(esimerkiksi d-molllissa ja f-duurissa on kummassakin yksi alennus, ja
sama suhde, duuria "vastaava" molli alkaa aina 1.5 sävelaskelta duurin
alapuolelta, jatkuu läpi kaikkien sävellajien). Hauskaa on myös se,
että koska käytännössä esimerkiksi alennettu g ja ylennettty f ovat
sama sävel, niitä vastaavat asteikot ovat täysin samat ja siis täysin
sama (samalla tavalla soitettu) kappale voidaan kirjoittaa eri
nuotein.
> Onko niin, että toinen transponoitu versio on duurissa tai mollissa,
> siis siitä riippuen, mistä koskettimesta aloitetaan?
> Mikäli tämä on totta, miksi toinen versio olisi "surullinen" ja
toinen
> "iloinen"?
> Ei kai tämä voi riippua ainoastaan aloitusnuotista, siis
aloitusnuotin
> hertsiluvusta?
Ei, vaan siitä, mitä valitset asteikkoosi sen aloitussävelen jälkeen.
Jos jatkat sarjaa sävelaskelin: 1-1-1/2-1-1-1-1/2, saat duurin, jos
1-1/2-1-1-1/2-1-1, saat mollin. Jos ajattelet pianoa ja valkoisilta
koskettimilta soitettua jänislauluasi, c:stä soitettu on c-duuri.
D:stä lähtevä ei ole kumpikaan, koska d-duurissa pitäsi f:n olla
ylennetty ja d-mollissa h:n alennettu. Samoin e:stä lähtevä on
sekasikiö. F:stä duuri vaatisi alennetun h:n ja molli vielä enemmän.
G-duuri on ok (sen ainoaa ylennettyä säveltä, fis:iä jänis ei käytä),
molli ei. A-duuri taas ei, molli on ok.
> Onko duurin ja mollin erossa sittenkin kyse sävelkulusta, jota ei
voi
> lukea nuottiavaimen jälkeisistä ylennys- tai alennusmerkeistä vaan
> merkittyjen nuottien välisistä suhteista?
On. Yleensä nuo alennukset merkitään sävellajia vastaavasti ja sen,
onko kyseessä merkintöjä vastaava duuri vai molli näkee
nuoteista/kuulee kappaleesta. Hyvä vinkkin on (ainakin kevyessä
musiikissa) katsoa ensiksi sointuja, jos ne on merkitty ja muutenkin
sitä, miten laulu loppuu. Yleensä "jännitys puretaan" ja pääädytään
siinen pohjasäveleen.
HTH ;)
J.
Hansen Henri
: Haluaisin ymmärtää duurin ja mollin eron.
Minä haluaisin "ymmärtää" sen myös, mutta matemaattiselta kannalta.
Minkähänlainen struktuuri sävelasteikko (vaikka S) oikein on?
Katsotaanpas: Siinä on periaatteessa ääretön määrä alkioita, mutta voidaan
rajoittua tutkimaan 12 eri ekvivalenssiluokkaa, nimetään ne nyt vaikka
[c], [c#], [d], [d#], [e], [f], [f#], [g], [g#], [a], [a#] ja [b].
Merkitään tätä joukkoa vaikka S'
"molli" ja "duuri" ovat kolmipaikkaisia relaatioita,
\subseteq S' \times S' \times S'
Jne. Onko tästä olemassa mitään oikeaa teoriaa?
--
"Lu·na", n. (Roman Mythology): The goddess of the moon.
"tic", n. : A habitual spasmodic muscular movement or contraction, usually
of the face or extremities.
_.-<>-._
tekeminen ryhmään.. kaikki liittyy kaikkeen, kyllä.. ja noissa se näkyy
selvästi.
mutta silti.. itse suhtaudun musiikkiin luovana taiteena.
Pointti oli siinä. ei, ei ihan siinä vaan sen välissä..
"_.-<(.æ.)>-._" wrote:
> joo eikös vain musiikki olekin mukavoo hommoo.. luovoo puuhoo.
_.-<>-._
> Eikös tässä ole kyseessä kvintitön mollin ensimmäinen aste? Tai no, voihan
Jaakko H Kyrö
> Kiitos Roope,
> vastauksesi oli hyvä. Pääsin jo lähelle "ymmärrystä".
>
> Vielä haluaisin selvennyksen seuraaviin kysymyksiin:
>
> 1. Jos biisi "Jänis istui maassa" on alunperin nuottiviivastolla
> kirjoitettu vaikkapa johonkin duuriin ja sitten transponoidaan
> mekaanistesti johonkin molliin (aloitetaan eri koskettimesta) niin,
> kuulostavatko nämä "duuri"- ja "molli"-versiot vastaavasti "iloiselta"
> ja "surulliselta". Ei kai?
Ne kuulostavat kukin omanlaiseltaan, jotkut "surullisempia" kuin toiset ja
jotkut kuulostavat melko eksoottisilta. Niitä muuten kutsutaan
kirkkosävellajeiksi tai moodeiksi.
> 2. Miten duurin ja mollin voi erottaa sävelkulusta?
> Ymmärrän kyllä, että korva voi sen kertoa, mutta täytyyhän tulkintaan
> olla jokin systemaattinen ja mekaaninen sävelkulkuun liittyvä sääntö,
> kun ilmeisesti kaikki musikaaliset ihmiset ovat samaa mieltä tästä
> tulkinnasta.
Systemaattisia sääntöjä on, mutta tulkinnanvaraisuuksiakin löytyy.
Perussävel määrittää sävellajin(duuri/molli). Perussävelen määrittäminen
onkin sitten hankalampaa.
> Haluaisin kuienkin vielä tietää:
>
>>Onko niin, että toinen transponoitu versio on duurissa tai mollissa,
>>siis siitä riippuen, mistä koskettimesta aloitetaan?
Kyllä. Vieläpä siten, että duuri ja molli lähtevät aivan tietyistä
koskettimista.
--
-------------------------------------------------------------------------------
Jaakko Kyrö
hjunnil...@paju.oulu.fi.invalid
> Ihan hyvä rinnastus kumminkin laittaa sekä matematiikkaan että musiikki
> tekeminen ryhmään.. kaikki liittyy kaikkeen, kyllä.. ja noissa se näkyy
> selvästi.
> mutta silti.. itse suhtaudun musiikkiin luovana taiteena.
>
on ainakin aivoton ja ajatteleva tapaus-erikoistus), toinen tekee
sitä, kolmas (eli nyt kyseessä oleva) tutkii sitä.
Musiikin teorian tutkiminen tuottaa dataa sekä musiikin, että
ihmisen psykologisen reaktion kannalta. Kaikille sillä ei ole
merkitystä, toisille se on koko elämä.
> Pointti oli siinä. ei, ei ihan siinä vaan sen välissä..
>
Joten en siis ihan täysin ymmärrä pointtiasi.
--
| Heikki Junnila | _
| Tel. +358 50 48 76761 | ( ) The ASCII Ribbon Campaign
| http://www.iki.fi/heikki.junnila | X - against HTML email and vcards
| heikki....@iki.fi | / \
Leo Herranen
>> > Eikös tässä ole kyseessä kvintitön mollin ensimmäinen aste? Tai no,
>> > voihan sen tulkita vaikka duurin ekan asteen duurikutoseksi tai
>> > duurin neljännen asteen perussävelettömäksi versioksi jne. mutta...
>> > kuitenkin.
> mutta silti.. itse suhtaudun musiikkiin luovana taiteena.
Minä myös, mutta vastasin musiikkiteoreettiseen kysymykseen. Voi sori.
Markus Kaarlonen
> Jotkut kultakorvat kuulevat,
> että esim. D-duuri on vielä iloisempi kuin muut, mutta tämä taas johtuu
> siitä, että länsimainen asteikko ei ole puhdasvireinen, vaan
> ns. tasavireinen. Tämä siksi, että esim. pianolla saataisiin soitettua
> kaikissa sävellajeissa edes suurin piirtein "puhtaasti". Tällöin eri
> puolisävelaskeleet eivät ole eri sävellajeissa täsmälleen oikean
> suuruisia ja siksi eri aloituskorkeudesta riippuen ne kuulostavat
> aavistuksen erilaisilta!
Ömtuota, olen sikaväsynyt joten korjatkaa jos kirjoitan mitä sattuu,
mutta. Eikös tasavireisessä asteikossa nimenomaan jokaisen peräkkäisen
nuotin välisten taajuuksien suhde ole vakio (huh mikä lause), eli kahden
kahdestoistajuuri 2^(1/12). Tällöin sävelten väliset suhteet ovat aina
hieman "pielessä" kuten sanoitkin, mutta kuitenkin aina saman verran
pielessä riippumatta siitä mistäpäin koskettimistoa soitetaan.
Esimerikiksi kaikissa duurisoinnuissa terssin taajuus on aina n. 1.2599
kertaa perussävelen taajuus (1.25 olisi varmaankin "oikea"), ja kvintin
n. 1.4983 (1.5 olisi puhdas). Minkä tahansa kahden toisistaan yhtä
kaukana olevan sävelen taajuussuhde on myös aina sama, riippumatta
nuoteista.
Voihan joku tietysti siltikin pitää D-duuria hilpeämpänä kuin muita. :)
Mutta täysin samat suhteet sen sävelissä on kuin muillakin duureilla,
joten tasavireisen asteikon käyttö ei sitä välttämättä selitä. Ja sitten
nukkumaan...
--
Markus "Captain" Kaarlonen
Lead Web Developer - www.madonion.com
cap...@madonion.com
Markus Kaarlonen
>> että esim. D-duuri on vielä iloisempi kuin muut, mutta tämä taas johtuu
Hm, väsyneenä tajusin vielä että puhe oli varmaankin D-duuriasteikosta
eikä soinnusta, mutta samat jutut pätenevät (hm?) silti.
PenttiL
Ville wrote:
>
> Haluaisin ymmärtää duurin ja mollin eron.
Voisi tuohon kirjoitella teoriaa pitkät pätkät ( jota ilmeisesti ainakin
kohtuullisesti hallitsetkin...? ) ja lainauksia vaikka mihin ja mistä,
mutta kannattaa lähestyä aihetta käytännönläheisemmin. Laskeepi
nuottiviivastolta etumerkit, ja näin saa selville, missä sävellajissa
kipale kulukeepi. Siitä sitten soittelemaan sen verran, että pääsee
nuotista kiinni ja viheltelemään melodiaa. Sitten lähtee komppailemaan
ihan kolmisointupohjalta kappaletta siinä samallavihellellessään.
Yrittää vuoronperään vaikkapa ensin ko. duuria ja sitten
rinnakkaissävellajien mollisointuja tarjota. Sävelkulusta kannattaa
ottaa verran osviittaa, että katsoo, kumman rinnakkaissävellajin
sointujen säveliä löytyy painollisten nuottien ja keskeisten tahtien
kohdalta. Jompi kumpi yleensä istuu paremmin. Tämän enempää ei tarvitse
musiikkia ymmärtää, jos yläkerta pelaa edes auttavan musikaallisesti ja
osaa teoriaa ylläkuvatunlaisen puuhastelun verran. Näin 'jossain määrin'
karrikoiden
Jos nyt aiheeseen haluaa ihan oikeasti syventyä, niin kannattaa lähteä
aihetta tarkastelemaan vaikkapa moodipohjalta. Kaikki musiikki kun ei
mene selkeästi jossain tietyssä duurissa tai sen rinnakaismollissa vaan
musiikki saattaa kulkea mm. melodisen aiheen mukaan jollain tietyllä
alueella jotain skaalaa; ts. käyttää painottaen tiettyjä ääniä. Näille
ns. kirkkosävellajeille on annettu kaikille jopa useampiakin nimiä ja
jotka jotkut skaalat jossain määrin muistuttavat toisiaankin. Skaalojen
nimet menevät yleensä lähtösävelen mukaan. JOkainen skaala kuulostaa
tietysti hieman erilaiselta, koska sävelsuhteet eri skaalopissa ovat
erilaiset. Koska edelläkuvattu järjestelmä lienee vaikeahko aluksi
omaksua, lienee se syy siihen, miksi yleisesti ensin opetettava
järjestelmä on kavennettu yhteen duuriin ja sen rinnakkaismolliin, ja
tottavie tälläkin tavalla pärjää aika pitkälle joskin se kaventaa hieman
musisoitavaa materiaalia. Esim. jo rokkenrollista alkaa löytyä skaaloja,
joissa tuo duuri/molliajattelu ei tahdo riittää; esim. miksolyydinen
skaala on aika yleinen ( sisältää alennetun seiskan, muuten
periaatteessa duuriskaala, joka alkaa duuriskaalan 5.asteelta ).
Sitten sosiaalisempi/psykologisempi perspektiivi. Mollissahan terssi on
pieni ja duurissa iso. Jopa ihmisen puheessakin huomaa, että jos ihminen
juttelee iloisia, iloinen puhe sisältää enemmän mm. duuriterssejä, kun
taas mm. itkuvirren tyyppinen puhelaulu enemmän molliterssejä; so.
surullinen ihminen ei ikäänkuin jaksa nostaa terssiä duuriterssiksi vaan
se jää pieneksi molliterssiksi. Ehkä tätä kautta ihminen mieltää
molliskaalat surullisemmaksi kuin duuriskaalat...?
-Pentti
PenttiL
Mun vastaava lempibiisi on Mahlerin Jaakko-kulta-molliversio.
-Pentti
j...@genera.sci.fi
Markus Kaarlonen <cap...@madonion.com> wrote:
>Ömtuota, olen sikaväsynyt joten korjatkaa jos kirjoitan mitä sattuu,
>mutta. Eikös tasavireisessä asteikossa nimenomaan jokaisen peräkkäisen
>nuotin välisten taajuuksien suhde ole vakio (huh mikä lause), eli kahden
>kahdestoistajuuri 2^(1/12). Tällöin sävelten väliset suhteet ovat aina
>hieman "pielessä" kuten sanoitkin, mutta kuitenkin aina saman verran
>pielessä riippumatta siitä mistäpäin koskettimistoa soitetaan.
Juu ihan oikeassa olet, eli tasavireisessä asteikossa näin on.
>Voihan joku tietysti siltikin pitää D-duuria hilpeämpänä kuin muita. :)
>Mutta täysin samat suhteet sen sävelissä on kuin muillakin duureilla,
>joten tasavireisen asteikon käyttö ei sitä välttämättä selitä. Ja sitten
>nukkumaan...
Tuosta olen kuullut puhuttavan lähinnä klassisen musiikin yhteydessä, eli
onko sitten niin, että se pätee orkesterille?
Lisätietoa asiasta kiinnostuneille löytyy esim. alla olevista linkeistä
Lisäsin matematiikkaryhmän, kun lipsuu taas sen puolelle.
<http://www.dolmetsch.com/musictheory27.htm>
<http://www.rdrop.com/users/tblackb/music/temperament/stoess.htm>
Juha
Sampo Smolander
> Markus Kaarlonen wrote:
>>> että esim. D-duuri on vielä iloisempi kuin muut, mutta tämä taas johtuu
> Hm, väsyneenä tajusin vielä että puhe oli varmaankin D-duuriasteikosta
> eikä soinnusta, mutta samat jutut pätenevät (hm?) silti.
Ja pätee mun mielestä ihan nuotiolaulutasollakin:
D-duurisointu akustisella kitaralla on se kaikkein helein ja iloisin (G
tulee kyllä aika lähelle). Tämä johtuu ilmeisesti vain siitä miten
sointujen käännökset avoimilla otteilla otetuissa soinnuissa asettuvat.
:-)
--
Sampo Smolander at Helsinki Fi..http://www.cs.helsinki.fi/~ssmoland/
"Grandmothers gave birth to the human race simply by refusing to die
when their ovaries did." - Kristen Hawkes
Tuukka Ilomäki
<sampo.smol...@helsinki.fi> wrote:
> Markus Kaarlonen <cap...@madonion.com> wrote:
> > Markus Kaarlonen wrote:
> >>> että esim. D-duuri on vielä iloisempi kuin muut, mutta tämä taas johtuu
>
> > Hm, väsyneenä tajusin vielä että puhe oli varmaankin D-duuriasteikosta
> > eikä soinnusta, mutta samat jutut pätenevät (hm?) silti.
>
> Ja pätee mun mielestä ihan nuotiolaulutasollakin:
>
> D-duurisointu akustisella kitaralla on se kaikkein helein ja iloisin (G
> tulee kyllä aika lähelle). Tämä johtuu ilmeisesti vain siitä miten
> sointujen käännökset avoimilla otteilla otetuissa soinnuissa asettuvat.
Se johtuu varmaan siitä, että siinä on terssi ylimpänä (kun taas vaikkapa
E-duurisoinnussa ja G-duurisoinnussa on oktaavi). Toisaalta alakieliltä
tulee aika tunkkainen soundi kun siellä on fis-a-d. Koska kolme ylintä
kieltä ei ole vapaita, niistä tulee hiukka piukeampi klangi kuin vapaista
kielistä. C-duurisointu olisi kitaralla hyvä, ellei siellä olisi soinnun
kvinttiä alimmalla kielellä.
Nyrkkisääntö on, että jos halutaan hyvin soivaa soundia, laitetaan äänet
yläsävelsarjan mukaisesti, esim. C1-C2-G2-C3-E4.
> :-)
t:uukka
Sampo Smolander
>> D-duurisointu akustisella kitaralla on se kaikkein helein ja iloisin
> Se johtuu varmaan siitä, että siinä on terssi ylimpänä (kun taas vaikkapa
> E-duurisoinnussa ja G-duurisoinnussa on oktaavi).
Höm, onkos tuo nyt eri vai sama asia kuin se, että minä
sanoin että se johtuu käännöksestä...?
Tarkoittaako käännös vain sitä, kun pianolla otetaan sointu
kolmea lähintä kosketinta painamalla, vai voiko sanaa käyttää
yleisemminkin laajemmistakin soinnun sävelten kokoelmista?
> Toisaalta alakieliltä tulee aika tunkkainen soundi kun siellä on fis-a-d.
Tuota f#:ää varmaan harva kitaristi ottaa mukaan.
Ja a:kin tulee mukaan aika heikosti, jos yhtään katsoo että heiluttaa
rämpyttävää kättä enemmän siellä yläkieltän puolella.
> Koska kolme ylintä kieltä ei ole vapaita, niistä tulee hiukka piukeampi
> klangi kuin vapaista kielistä.
Tismalleen :-)
> C-duurisointu olisi kitaralla hyvä, ellei siellä olisi soinnun
> kvinttiä alimmalla kielellä.
Mä luulen että useampi antaa sen soida e:nä kuin g:nä. Ja moni myös
sammuttaa sen kokonaan. (Mulla monesti nimetön a-kieleltä c:tä
painaessaan sammuttaa sen vahigossakin, varsinkin jos kynnet ovat hiukan
ehtineet kasvaa.)
--
Sampo Smolander at Helsinki Fi.........http://www.rni.helsinki.fi/~shs/
"The purpose of computing is insight, not numbers." (R.W. Hamming )
"The purpose of computing numbers is not yet in sight." (G.E. Forsythe)
Tuukka Ilomäki
<sampo.smol...@helsinki.fi> wrote:
> Tuukka Ilomäki <tuukka.ilomak...@iki.fi.invalid> wrote:
> >> D-duurisointu akustisella kitaralla on se kaikkein helein ja iloisin
>
> > Se johtuu varmaan siitä, että siinä on terssi ylimpänä (kun taas vaikkapa
> > E-duurisoinnussa ja G-duurisoinnussa on oktaavi).
>
> Höm, onkos tuo nyt eri vai sama asia kuin se, että minä
> sanoin että se johtuu käännöksestä...?
Aavistus, mutta kyse on vain terminologiasta. Käännöksellä yleensä
tarkoitetaan sitä, mikä on soinnun alimpana sävelenä. Ylintä ääntä voi
sanoa vaikka (ehkä hiukka vanhahtavasti) asemaksi. Molemmat vaikuttavat
sointiin.
> Tarkoittaako käännös vain sitä, kun pianolla otetaan sointu
> kolmea lähintä kosketinta painamalla, vai voiko sanaa käyttää
> yleisemminkin laajemmistakin soinnun sävelten kokoelmista?
>
> > Toisaalta alakieliltä tulee aika tunkkainen soundi kun siellä on fis-a-d.
>
> Tuota f#:ää varmaan harva kitaristi ottaa mukaan.
> Ja a:kin tulee mukaan aika heikosti, jos yhtään katsoo että heiluttaa
> rämpyttävää kättä enemmän siellä yläkieltän puolella.
Siitä on yli kymmenen vuotta aikaa kun minä olen harjoittanut
nuotiokitarismitutkimusta :-)
> > Koska kolme ylintä kieltä ei ole vapaita, niistä tulee hiukka piukeampi
> > klangi kuin vapaista kielistä.
>
> Tismalleen :-)
>
> > C-duurisointu olisi kitaralla hyvä, ellei siellä olisi soinnun
> > kvinttiä alimmalla kielellä.
>
> Mä luulen että useampi antaa sen soida e:nä kuin g:nä. Ja moni myös
> sammuttaa sen kokonaan. (Mulla monesti nimetön a-kieleltä c:tä
> painaessaan sammuttaa sen vahigossakin, varsinkin jos kynnet ovat hiukan
> ehtineet kasvaa.)
Tässähän olisi tilastollisen tutkimuksen paikka. Olisi mielenkiintoista
nähdä miten ala-e:n soimaan jättäminen korreloi soittotaidon kanssa :-)
Jos jättää ala-e:n soimaan tulee sointu, jossa on kolme terssiä, kaksi
oktaavia ja yksi kvintti. Jos sen laittaa g:ksi on kaikkia kaksi. Klangin
paremmuuteen voi vastata että toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä.
t:uukka
Givenname Surname
"
Eikös tässä ole kyseessä kvintitön mollin ensimmäinen aste? Tai no, voihan
sen tulkita vaikka duurin ekan asteen duurikutoseksi tai duurin neljännen
asteen perussävelettömäksi versioksi jne. mutta... kuitenkin.
"
jollain ilmeisesti enemmän älyä päässä kuin meikäläisellä. en kyllä ymmärrä
niitäkään biisejä mitä tän koululaisen (lapsinero!) sivuilta löytyi jo
jonkin aikaa sitten..
Givenname Surname
..mutta jos tuo siis tarkoittaa jotain niin onneksi olkoon. siellä on LH:lla
ilmeisesti enemmän älyä päässä kuin meikäläisellä. en kyllä ymmärrä
niitäkään biisejä mitä tän koululaisen (lapsinero!) sivuilta löytyi jo
jonkin aikaa sitten..
Leo Herranen
> luulin kyllä tuota ao. juttua vitsiksi..
Käyhän se sellaisestakin... eihän noita kahta viimeistä tulkintaa varmaan
juuri todellisuudessa voisi soveltaa (tai määs teen sellasen biisin,
ootas...).
> ..mutta jos tuo siis tarkoittaa jotain niin onneksi olkoon.
Hmm, jos olisi enemmän rahaa, niin voisin selittääkin (netin käyttö kun
maksaa...), mutta...
>> >> > Eikös tässä ole kyseessä kvintitön mollin ensimmäinen aste? Tai
>> >> > no, voihan sen tulkita vaikka duurin ekan asteen duurikutoseksi
>> >> > tai duurin neljännen asteen perussävelettömäksi versioksi jne.
>> >> > mutta... kuitenkin.
--
Esa Toivonen
tekemisiin erilaisten opistojen musiikinteorian peruskursseilla. Moisen
opin päähän ajaminen niin hyvin, että se käytännössä hyödyttää omaa
musisoimista reaaliaikaisesti, edellyttänee hyvää muistia tai pätevää
motiivia aiheen tutkimiseen.
Esa
Heikki Kaskelma
> Yksi b = F duuri
> tai D molli, yksi # = G/Em jne.
Edellyttäen, että se b on sellaisessa kohdassa, että
H alennetaan, vastaavasti että # on sellaisessa kohdassa,
että F ylennetään. Ilkeyksissään säveltäjä voi laittaa
etumerkin minne vaan, ja voi vieläpä laittaa sekä b- että
# -merkkejä yhtaikaa. Esimerkkinä Bartokin Mikrokosmos.
Miksi muuten pitäisi tietää onko kappale tai
sen osa duurissa vai mollissa?
Mikä soittamisessa muuttuu tästä tiedosta?
Heikki Kaskelma
Kai Ruohonen
> lukea nuottiavaimen jälkeisistä ylennys- tai alennusmerkeistä vaan
> merkittyjen nuottien välisistä suhteista?
>
Tämä kysymys kiusasi minuakin oikeastaan vuosia, kunnes keksin mielestäni
hyvän ratkaisun jota en ryhmän muista vastauksista ole huomannut: Viivaston
alussa olevat b:t ja #:t kertovat sävellajin vaihtoehdot. Yksi b = F duuri
tai D molli, yksi # = G/Em jne. Jos nyt ajatellaan vaihtoehtojen olevan C/Am
niin seuraavaksi katsotaan onko nuoteissa aata edeltävä g korotettu vai ei.
Jos on, on kyseessä Am muutoin C. Samoin menetellään muiden
sävellajivaihtoehtojen kanssa: F/Dm = jos c on c#, niin Dm ja G/Em = jos d
on d#, niin Em ja niin edelleen. On hyvin suuri todennäköisyys, että tällä
menetelmällä osuu oikeaan, samoin kuin katsomalla sävellyksen päätösnuotin
ja vertaamalla sitä etumerkkien mukaisiin vaihtoehtoihin.
t. Kai
Mika R S Kojo
"Heikki Kaskelma" <kas...@mas-oy.com> writes:
>
> Miksi muuten pitäisi tietää onko kappale tai
> sen osa duurissa vai mollissa?
> Mikä soittamisessa muuttuu tästä tiedosta?
Improvisoidussa musiikissa tuollainen tieto voi olla varsin
merkittävässä asemassa. Tietysti sillä oletuksella, että
duuri/molli-tonaliteetti halutaan ottaa huomioon.
Mika