Ensimmäinen pyörä - noviisin mietteitä
Markku Kalima
Olen jonkin aikaa taustalla roikkunut uusmotoristi ja ajattelin kantaa
korteni kekoon aiheesta "Ensimmäinen pyörä". Olen aloittanut
mp-harrastuksen vasta pari vuotta sitten, 30+ ikäisenä ja ilman
minkäänlaista mopo- tai kevarihistoriaa.
Ostin ensimoponi viime keväänä ja painin sillon aika samojen asioiden
kanssa kuin monet muutkin. Valinnan mahdollisuuksia oli paljon,
kokemusta ei juuri lainkaan ja hinku suuri. Vertailin paljon eri
pyörien malleja, tehoja, kokoja ja ominaisuuksia, ikäänkuin niistä
jotain ymmärtäen ja lopulta ostin jotakin.
Yksinkertainen tosiasia on, ettei moottoripyöräilystä tiedä juuri
mitään, ennen kuin on kokeillut ja kokeilla ei oikein voi ,ennen kuin
oman pyörän hommaa. Itse aloitin vuokrapyörällä. Kokemus oli hieno,
mutta viikko on aika lyhyt aika. Jo sellaisen ajotaidon hankkiminen,
että osaa edes pienellä pyörällä kunnolla ajaa liikenteessä, vie
paljon pidempään. En mitenkään usko, että millään huolellisella
valinnalla onnistuu ostamaan sellaista pyörää, jota ei jossakin
vaiheessa haluaisi vaihtaa. Kokemus tuppaa muuttamaan ajatuksia ja
asenteita. Eli, jos on vaikea päättää, kannattaa ehkä ostaa
keskikokoinen, edullinen ja helposti vaihdettava pyörä, ikään kuin
kokeilukäyttöön.
Oma pyöräni on Kawasakin retropyörä, W650. Se on nakupyörä kustomin
kromeilla, 60-luvun muotoilulla ja 90-luvun tekniikalla. Pyörässä on
50hv huipputehoa ja vääntöä 56Nm. Näilläkin (vaatimattomilla) arvoilla
se kiihtyy tuplaten tavallisiin henkilöautoihin verrattuna (0-100km/h
n. 5s) ,jaksaa kantaa kaksi henkilöä matkatavaroineen ihan hyvin
laillisilla nopeuksilla ja on helppo ajaa tavallisessa ajossa pelkällä
pintakaasulla. Huippujakin on enemmän kuin katteitta viitsii ajella.
Pyörä tuntuu myös hyvin tukevalta, ei yli- eikä aliohjaudu, eli menee
sinne minne minä haluan. On siis hyvin helppo ja yllätyksetön ajaa,
jolloin liikenteeseen keskittyminenkin on mahdollista.
Nyt vuotta ja 12tkm viisaampana voin ilolla todeta että valintani osui
likimain kohdalleen ja olen ollut hyvin tyytyväinen. Jos nyt ostaisin,
painottaisin yhä/enemmän:
- ajon helppoutta (pysty ajoasento, leveä ohjaustanko, matala
painopiste)
- huollon helppoutta (yksinkertaista, perinteistä ja luotettavaa
tekniikkaa, jotta voi huoltaa kaiken itse)
- keskiseisontatukea
- riittävää jarrutehoa
- edullisuutta käytössä (kapeat renkaat, edulliset varaosat, vähän
kuluvia osia, pieni kulutus, vakuutukset)
- matkatavaroiden kiinnittämistä (tosin helppo varustella jälkeenpäin)
ja vähemmän:
- suorituskykyä
- mukavuutta
- ostohintaa
- ulkonäköä
Katteen puuttuminen on tietoinen valinta. Mielestäni
moottoripyöräilyyn kuuluvat ajoviima, kastuminen sateella,
hikoileminen auringossa, tärinät, värinät, tutinat ja sekä ylipäätään
tietty askeettisuus ja epämukavuus. Muuten siitä tulee liikaa
autoilua. Pyörän huoltaminen itse on myös osa hommaa ja tärkeää.
Olenkin löytänyt moottoripyöräilystä kokonaan uuden maailman, joka ei
perustu pyörän suorituskykyyn tai ylipäätään sen ominaisuuksiin.
Pyörällä ajamisen vapaus, kesäisen maalaismaiseman tuoksut, mukava
leirielämä, nuotioruoka, motoristien "yhteenkuuluvuuden" tunne ja
ylipäätään matkalla olemisen tärkeys on löydettävissä kaikilla
pyörillä. En lainkaan alussa tajunnut on, että minulle
moottoripyöräily on enemmän motorisoitua vaeltamista, kuin varsinaista
(teknistä) ajamista. Tykkään toki ajaa pieniä mutkaista asfalttitietä,
mutta kuitenkin pyörä, tekniikka ja ominaisuudet ovat toissijaisia,
matka on ensisijainen.
En malta myös olla ottamatta kantaa jo liki puhkikuluneeseen aiheeseen
aiheesta "ensimmäinen pyörä" ja etenkin siitä sopiiko 1000+
kuutioinen, 100hv+ tehoinen pyörä vasta-alkajalle.
Ottamatta suoraan kantaa itse sopivuuteen (kun en ole noin tehokkaalla
koskaan ajanut), ihmettelen tehon tarvetta aloittelijoille. Jos
edustaa maltillista ajotapaa, kuten minä, ei suuria tehoja käytännössä
tarvitse mihinkään. Jos taas edustaa urheilullisempaa ajotapaa, eikö
silloin olisi erinomaisen tärkeää keskittyä alussa pyöränhallintaan ja
ajotaitoihin, eikä tehoon. Erästä rengasmainosta mukaellen "Power is
deadly, without control".
Vai liekö kyseessä nykyajalle tyypillinen ilmiö, illuusio siitä, että
taito on ostettavissa. Enää ei uskalleta olla aloittelijoita ja
malteta paneutua asian kunnolliseen opetteluun ja harjoitteluun, vaan
hankitaan isolla rahalla parhaat välineet ja kuviteltu osaaminen. Ja
sitten ehkä (salaa nurkan takana) opetellaan itse asia, joka ostettuun
imagoon jo kuuluisi. Uskonkin, että monen vasta-alkajan onnettomuuden
taustalla on uuden ja tehokkaan pyörän tuoman imagon antama täysin
vinoutunut käsitys omista todellisista taidoistaan.
Välillä myös tuntuu, että monilta kokeneilta motoristeilta puuttuu
täysin käsitys mitä on olla aloittelija. Tämä on toki ymärrettävää,
jos on pelannut mopojen kanssa lapsesta asti - silloin ei ole koskaan
oikeastaan ollut aloittelija. "Osta samalla tonninen, kun kerran
ostat" voi olla vaarallinen neuvo tuntemattomalle ihmiselle, joka ei
ehkä osaa vielä lainkaan jarruttaa kahdella jäsenellään tai ymmärtää
miksi ohjata vasemmalle, kun haluaa oikealle.
Olen jo yhden kesän aikana tehnyt kolme todellista paniikkijarrutusta
(syinä ambulanssi, kissa ja hirvi) ja kaikki hyvin maltillisilla
nopeuksilla ja ilman pienintäkään aikomustakaan (saati taitoa) väistää
mitään. Tuuria on siis ollut huomattavasti enemmän kuin taitoa.
Olenkin siis saanut jo jonkinmoisen (varoittavan) kuvan omista
taidoistani tosi paikan tullen ja siksi vakaasti päättänyt lisätä
taidon osuutta tällaisten tilanteiden varalle, ainakin ennenkuin ostan
lisää tehoa. Tuuri ei ole ikuista.
Kevättä odotellessa tällaisia mietti,
Markku
Tero Kiira
"Markku Kalima" <markku...@luukku.com> kirjoitti
viestissä:4942741e.03022...@posting.google.com...
>
> Välillä myös tuntuu, että monilta kokeneilta motoristeilta puuttuu
> täysin käsitys mitä on olla aloittelija. Tämä on toki ymärrettävää,
> jos on pelannut mopojen kanssa lapsesta asti - silloin ei ole koskaan
> oikeastaan ollut aloittelija. "Osta samalla tonninen, kun kerran
> ostat" voi olla vaarallinen neuvo tuntemattomalle ihmiselle, joka ei
> ehkä osaa vielä lainkaan jarruttaa kahdella jäsenellään tai ymmärtää
> miksi ohjata vasemmalle, kun haluaa oikealle.
Oikein. Mutta jos sitten esim. kerrot aloittelijalle ääneen , vaikkapa
täällä söhmissä että aloita nyt vaikka ER-5 :lla. Silloin taasen olet
aloittelijoiden vihaaja ja mollaaja.
> Tuuri ei ole ikuista.
Jälleen oikein. Senpä takia olisi suotavaa niin aloittelijoiden kuin
kokeneiden välillä hieman harjoituttaa taitojaan. Ennakoivan ajon kurssit on
ok.
>
>
> Kevättä odotellessa tällaisia mietti,
>
>
> Markku
Tero
J.Kilpinen
>
> Olen jonkin aikaa taustalla roikkunut uusmotoristi ja ajattelin
kantaa
> korteni kekoon aiheesta "Ensimmäinen pyörä". Olen aloittanut
> mp-harrastuksen vasta pari vuotta sitten, 30+ ikäisenä ja ilman
> minkäänlaista mopo- tai kevarihistoriaa.
<clip clip clipeti clip>
Hyvin asioita analysoiva kirjoitus, joka vastaa aika pitkälle minun
ajatuksiani sen suhteen, että nykyisin aloittelijoille suositellaan
aivan liian tehokkaita pyöriä. Siis kun puhutaan ihan oikeista
aloittelijoista, ei niistä joilla on jo esim. kevaritausta.
En ole viitsinyt suuremmin osoittaa mieltäni lukiessani lauseita
"osta samantien xxx heppanen koska kyllästyt tuohon xx-heppaiseen
alta aikayksikön", vaikka olenkin aina ollut sitä mieltä, että ensin
hankitaan se alempitehoinen, mieluimmin enska, opetellaan sillä
_kunnolla_ ajamaan, jopa pari-kolmekin ajokautta, ja sitten vasta
hankitaan se tehokkaampi, jos harrastus edelleen viehättää.
Ja on jotkut pikkupyörät ihan kivoja ajaa, jos ei kuutiosokeus ole
iskenyt.
Esim. mun mulkku ei ole vielä yhtään pienentynyt (ei sempuoleen, ei
ois paljon varaakaan pienentyy ;)) kun olen ajanut esim. serkkupojan
(ja syksyllä myös muijan) kakspuolikkaalla, muijan broidin
viissatasella yms. Kivoja rimpuloita ne on. ;) Mutta se edellyttää
tietenkin sellaista asennetta, että nauttii nimenomaan
moottoripyöräilystä, eikä sellaista, että ne kuutiot, kilowatit,
järjetön kiihtyvyys ja huippunopeus ovat kaikkein tärkeimpiä.
> Pyörällä ajamisen vapaus, kesäisen maalaismaiseman
> tuoksut, mukava leirielämä, nuotioruoka, motoristien
> "yhteenkuuluvuuden" tunne ja ylipäätään matkalla olemisen
> tärkeys on löydettävissä kaikilla pyörillä.
Näyttää siltä, että sä olet löytänyt moottoripyöräilystä juuri sen,
mitä esim. minä olen löytänyt, siksi ymmärrän kai kirjoituksesi
pointin erityisen hyvin.
> Tykkään toki ajaa pieniä mutkaista asfalttitietä,
> mutta kuitenkin pyörä, tekniikka ja ominaisuudet ovat
> toissijaisia, matka on ensisijainen.
Totta, ainakin minun kohdallani.
Ja ei, en tarkoita että omasta asenteestani poikkeava asenne on
yhtään sen huonompi kuin omani. Se on vain erilainen kuin omani ja
meillä kaikilla on tietenkin oikeus nauttia mopoista ja niiden
ympärille kerääntyneistä ilmiöistä omalla tavallamme. Olipa se mopo
sitten minkätyyppinen hyvänsä. Sekin on mopoilussa hienoa!
J.K.
J.Kilpinen
viestissä:b3k1rl$s43$1...@nyytiset.pp.htv.fi...
> Oikein. Mutta jos sitten esim. kerrot aloittelijalle ääneen ,
vaikkapa
> täällä söhmissä että aloita nyt vaikka ER-5 :lla. Silloin taasen
olet
> aloittelijoiden vihaaja ja mollaaja.
Mä voisin ihan hyvin, ilman omantunnontuskia, suositella ER femmaa
aloittelijalle. Mutta siinä taitas tosiaan käydä ihan justiinsa
niinkuin ennustat.
J.K.
Markku Lehtola
Mieshän puhuu järkeä..itse viime kesänä aloittaneena lisäisin ehkäpä vielä
sen, että ainakaan minulle ei ensimmäisenä ajatuksena tule mieleen, että
pitäisi 2-päällä ajella heti alussa. Kaksi ihmistä kun yleensä aiheuttaa
enemmän ongelmia kuin yksi..missä tahansa ;-)
Näissä viesteissä tuntuu kovasti olevan hieman semmonen fiilis, että "jos
jollain on alla alle 50 heppaa, niin pysyköön pois kokonaan, mokoma". Ja
moni vielä myötäilee että "eipä tänne uskalla semmosista edes kirjoittaa".
Hyvänen aika sentään ihmiset..
--
Veijo Änäkäinen
ajokuntoon.
Ajaminen kyseisellä pellä antoi minulle paljon enemmän kuin hieno uusi
tehokas 1000cc Yamaha YZF1000R Thunderace.
Maltillisella asenteella voi tehokaalla pyörällä ajaa, mutta maltti ei tee
siitä yhtään helpompaa tai nautinnollisempaa. MZ oli mutkaisilla
kestopäälyysteteillä helppo viedä kaarteeseen juuri keveytensä ansioista.
Huippunopeuttakin se kelasi jopa 120 km/h :-D
Kaunis se ei ollut mutta ajaa asiansa.
Veijo
Kimmo Harri Juhani Sundström
Hyvin on riittänyt, kaksistaankin, ja seuraava pyörä tulee olemaan
todennäköisesti ainakin tyyliltään, todennäköisesti kooltaankin samaa
tasoa.
Ja viime kesänä tuli mutkaisilla teillä ajeltua 125cc kustomilla, hupia
sai siitäkin yllin kyllin. Ja ajatuklsia siitä, onko suuri moottori, teho
ja kiihtyväisyys niin olellista... Ensi kesän ajeluistakin osa taittunee
tuollaisella riemukkaalla pikkupyörällä!
Kimmo, Z500
vefari
Itsekkin olin puolitoista vuotta sitten samassa tilanteessa ensimmäistä
omaa pyörää valitessani. Kovasti 600-luokkaa kattelin, mutta kylmä
tosiasia on se, että ko. luokasta ei montakaan pyörää löydy, johon 190 cm
pitkä kaveri hyvin itsensä taittaa, ehkä Cat:ti ja ZX-6R ovat poikkeuksia.
No kumminkin, satuin vierailemaan entisen ajo-opettajani omistaman
moottoripyöräkaupan nettisivuilla, jossa näin -99 800 VFR:än, totesin
silloin hinnan liian kovaksi ja jätin homman sikseen. Viikon verran
kumminkin VFR muhi takaraivossani ja päätin soittaa liikkeeseen tuolle
entiselle ajomaikalleni. No, vanhoja tuttuja kun ollaan, hintakehitys oli
-10 000 mk pyydetystä hinnasta. Sitten rupesi kohdallani isopyörä
pyörimään, olinhan aina haaveillut VFR:stä, olihan siinä muotoilu ja äänet
kohdallaan. Ei muuta kuin liikkeeseen kokeilemaan, miten pyörä alla toimi.
Tämä oli siis joulukuuta, eli tyypi jäi ''kylmiin''. Hyvältä tuntui ja ei
muuta kuin rahoitusta hankkimaan.
Se olikin oma tarinansa appiukkoa suostutella rahat lainaamaan, yleinen
käsitys moottoripyörien turvallisuudesta kun on hieman negatiivinen. Rahat
kumminkin viikon vonkaamisen jälkeen järjestyivät.
Nyt yhden kesän ja 6500 km viisaampana en ole valintaani katunut
hetkeäkään, pyörä on varsin neutraali ajettava ja jarrut ovat myöskin
hyvät, se sekä hyvässä että pahassa. Tuo Hondan CBS-systeemi on hyvä
maantieajossa, mutta rata-ajossa ehkä jopa vaarallinen, mutkassa jos
varomattomasti jarruttaa, voipi perä olla hetikohta vierellä....
Olen monta kertaa miettinyt tuota CBS:än toimintaa hätäjarrutuksen jälkeen
(niitä minullekkin sattui muutama viime kesänä), eli, kun etujarrulla
jarruttaa voimakkaasti ja kun tämä vaikutta myös takajarruun, niin monta
kertaa on takapää mennyt lukkoon kun vielä jarruttaa etujarrun lisäksi
myös takajarrulla. Olen myös saanut takapään lukkoon myös pelkällä
etujarrulla, tätä tosin edesauttaa tod. näköisesti VFR:än löysä etupää,
joka painuu varsin syvälle kovassa jarrutuksessa.
Tuota jarrujuttua lukuunottamatta olen pyörääni täysin tyytyväinen ja
taitaa tuo pyörämalli pitää jälleenmyyntiarvonsakkin varsin hyvin, joten
siinäkin mielessä asiat ovat hyvällä mallilla. Ensi kesäksi vain laukut
kiinni ja muailmaa kiertämään...!
Vielä kommentti tuohon ensimmäiseen pyörään: itse en näe pakolliseksi
ostaa ensimmäiseksi pyöräksi ns. peruspyörää. Tämä, niinkuin niin moni
muukin liikenteeseen liittyvä asia on asenteesta kiinni, ei pyörästä. Itse
ajan varsinkin taajamassa rauhallisesti ja rajoituksien mukaan. Avopuoliso
kyydissä ajan vielä hieman rauhallisemmin...
Tokihan omia rajoja on tullut kokeiltua hieman kokeneemmassa seurassa sekä
kadulla että radalla. Ne ovat olleet opettavaisia kokemuksia omista
ajotaidoista, jotka ovat vielä luonnollisesti lapsen kengissä,
kilometrejähän on takana vasta 6500 km. Niitä ajotaitoja ajattelinkin
parannella ensi kesänä radalla sekä mahdollisesti jollakin EA-kurssilla.
Siinäpä hieman minun kokemuksiani tähän asti moottoripyöräilystä ja odotan
innolla tulevia kesiä. Lupasin emännälle pyörää ostaessani, että ajan
korkeintaan 3 kesää...!?! Tuli puhuttua paskaa, ajan moottoripyörällä
lopun elämäni, millä pyörällä, sitä en tiedä, kunhan jollakin ajan...
Hyvää ajokelien odotusta kaikille ja turvallisia kilometrejä!
T: kuukauden siällä liikenteeseen = )
''Born to be wild - paitsi himassa''
______________________________________________________________________
Hae MP Aiheinen Logo tai tee oma tai muokkaa valmista Logo-Editorilla!
http://www.mp-foorumi.com/logo/
JIMJAK
järjellä kelaava ihminen jonka ei tarvitse krominkiillolla ja
hevosvoimilla briljeerata ennenkuin harrastuksesta tulee ehkä vakavasti
otettava elämäntapa.
Silloin on vaarana että mukavuudenhalu tai tehonkaipuu vie miehen/naisen.
Sinun asenteestasi saa moni ottaa oppia.
Turvallisia kilometrejä yksin ja kaksin.
.vois olla parempi kun ei kirjoittais tähän mitään.
Kimmo Sundström
Klassiset pyörämallit, ainoana peruspyörästä poikkeavina se ah niin
tyylikkään omaperäinen Katana ja jotkut customtyylisemmät. Ja isoja
moottoreita sinänsä en karsasta, Z1300 olis oikeasti hieno. Tai mikä
Zeta tahansa. Taloudellinen järkiajattelu kuitenkin kääntää
kokoajattelun puolen litran hujakoille, kun sillä ylimenevällä koolla ja
teholla ei tosiaankaan ole oleellista tarvetta. Viihdyttävyyttä silti
varmaan, omalla tavallaan.
Kimmo, Z500
Mikko J. Haaranen
Itselläni on ollut vain noita keskikokoisia Zetoja eli ensiksi Z650SR, jolla
ajelin 150 tkm. SR vaihtui sitten Z750L -84:een. Sitten taas SR ja nyt
GT750. Kaikki siis Kawoja. Koskaan en ole isompaa kaivannut - voimaa noissa
on ollut ihan riittävästi. Nykyinen GT on kardaanivetoisena pitkäaikainen
haave. Nykymittapuun mukaan se on tietysti ylipainoinen (240 kg)
panssarivaunu, mutta entäs sitten? Minä olen tyytyväinen ja se on tärkeintä!
mjh
"Kimmo Sundström" <kimmo.s...@edu.hel.fi> wrote in message
news:3E5DC9C6...@edu.hel.fi...
MRi
Oma taustani motoristina on pitkälti sama kuin sinullakin. Takana on nyt
kaksi ajokautta ja 24 tkm. Ikää myös 30+ ja ennen omaa pyörää kokemus
kaksipyöräisistä rajoittui kahteen ajotuntiin autokoulun ER5:lla (kortti
siis oli jo ennestään).
Olen täysin samaa mieltä, ettei moottoripyöräilystä tiedä käytännössä
mitään ennen kuin on oman pyörän hommannut.
Oma pyörävalintani kohdistui kuitenkin kritisoimaasi kategoriaan ja on
CBR600 F4. Valinnassa tiedostin kyllä sen, että se on ekaksi pyöräksi
tehoiltaan varmasti tällaiselle aloittelijalle ”ylärajoilta”.
Kolari- ja kaatotilastoon ei ole kuitenkaan tullut merkintöjä ja ainoat
läheltä piti tilanteet on sattuneet nollavauhdissa ajoalustalla, johon
tarkoitetut mopot kulkevat kai enduroiden nimellä.
Todellista pyöränvaihtotarvetta ominaisuuksien tai muun syyn takia ei ole
vielä ilmennyt. Omat kilometrit koostuvat päivittäisistä työmatkoista ja
muusta ajosta, jotka ajaisin muutoin autolla, pidemmästä reissusta
kaksipäällä Euroopassa ja muutama kerta on tullut käytyä radallakin
kokeilemassa.
Myös itse voin todeta valintani osuneen oikeaan. Kaupunkiajossa joku
peruspyörä olisi varmasti kevyempi ajaa, mutka-ajoon ja radalle on
urheilullisempia pyöriä ja matka-ajossa cebarin kantavuus on tiukoilla
kaksipäällä varusteiden kanssa. Kokonaisuutena cebari on ollut hyvä
kompromissi.
Yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle.
Myös kevättä odotellessa,
Marko
Seppo Suikkanen
Itselläni oli ensimmäisenä pyöränä ER, eikä siinä ollut mitään vikaa. Itse
asiassa matka-ajossa mukavin pyörä mitä olen omistanut, ja tehot riittävät
pitkälle, vaikka joskus hieman kaasukättäkin kutittelee. Hallittavuus on
huippuluokkaa ja ulkonäkökään ei mitenkään paha. Suosittelen lämpimästi
kaikille pyöräilyn aloittaville, ja miksen muillekkin.
Seppo
::.._MJ_..::
näkemyksensä... noviisina ja ehkä ekaa moottoripyörää hankkivana voisin
antaa myös omat kommenttini.
Viime syksyllä kävin prätkäkoulun ja siellä pääsi huristelemaan ER-5:llä.
Sinäänsä ihan mukava peli ja koulussa harkitsinkin semmoisen ostamista. Noh,
koulun käytyäni kaverini tuli käymään ja tinttasi miltä ajaminen/prätkä
tuntui... johon totesin vaan että en tiedä, kait se oli ihan ok, ei siinä
mitään, ties vaikka ostaisin sellaisen ER-5:n. Kaveri ihmetteli että
kommenttini oli noin laimeita vaikka olin just saanut kortin ja prätkäkuume
päällä. No, asialle oli pakko tehdä jotain ja onneksi löytyi yksi tuttu
jolla on zx-6r. Mentiin kattomaan sitä ja pitihän sitä päästä kokeilemaan.
Heitin pienen rundin kotikonnuilla, kokemattomana en edes viitsinyt kokeilla
miten tommonen tykkipyörä lähtee. Sama kaveri kysyi uudestaan miltäs nyt
tuntuu? Hymyni oli herkässä ja totesin vaan että onko pakko edes
kommentoida, aivan tajuton vehje! Ja pyörän ulkonäkökin saa sukat pyörimään
jaloissa! Kaverini vaan totesi, että vieläkö pitää miettiä minkä pyörän
ostat?
Pointtini on vain se, että omaan mahdolliseen pyörän valintaan vaikuttaa
tunnepuoli hyvin vahvasti. Eli se pyörä joka yksinkertaisesti vaan sytyttää
enemmän! Omalla kohdallani ER-5 on kenties järkevämpi valinta, mutta
haluanko maksaa itseni kipeäksi vain siitä että ajelen pyörällä joka on
järkevää? Jos on valmis satsaamaan rahaa, niin miksei ostaisi laakista sitä
pyörää joka tuntuu parhaimmalta? Se on itsestäni kiinni miten sitä
kaasukahvaa rutistan. Mutta mutta, koeajot ovat vasta edessäpäin ja mieli
ehtii vielä muuttua moneen kertaan. Customia en edes harkitse vaikka pitkän
tukan omistankin ;-).
Autokoulun opettaja suositteli zr-7:aa ekaksi pyöräksi. Siinä on tarpeeksi
tehoa ja on mukavampi/vakaampi ajettava kuin ER-5. Tosin ei hän ER-5:sta
huonona pitänyt, muttei sitä ekana suositellutkaan.
Itse siis punnitsen vaihtoehtoina järkevää valintaa tai sitä tunteita
nostattavaa valintaa. Toisessa on ehkä enemmän riskiä, mutta eikös elämää
pitäisi elää sen mukaan mikä hyvältä tuntuu?
T. Mika
timo nyman
> Nyt vuotta ja 12tkm viisaampana voin ilolla todeta että valintani osui
> likimain kohdalleen ja olen ollut hyvin tyytyväinen. Jos nyt ostaisin,
näin sitä kokeilemalla (ja avoimella mielellä) oppii uusia asioita ja
kehittyy. pääasiahan on juuri tuo mitä itsekukin haluaa ja hakee. joku
hakee noita mainitsemiasi ajon, huollon ym. helppoutta välittämättä
juurikaan suorituskyvystä ym. joku toinen juuri päinvastoin. kuka
meistä ketään neuvomaan/tuomistemaan, kunhan muistettaisiin tuo
sinunkin mainitsema asia:
> Vai liekö kyseessä nykyajalle tyypillinen ilmiö, illuusio siitä, että
> taito on ostettavissa. Enää ei uskalleta olla aloittelijoita ja
> malteta paneutua asian kunnolliseen opetteluun ja harjoitteluun, vaan
> hankitaan isolla rahalla parhaat välineet ja kuviteltu osaaminen.
ja painottaisin _nimenomaan_ tuota uskallusta olla aloittelijoita ja
kuviteltua osaamista. + 100 hv alle 200 kiloisessa laitteessa _on_
paljon sellaiselle joka ei koskaan ole edes mopolla ehtinyt ajamaan.
täälläkin on näkynyt ajoittain juttuja joissa pitää vaihtaa 600-superi
suurempaan kun se ei kulje alkuunkaan riittävästi. tosiasiahan lienee
se ettei niitä hemmoja/mirkkuja jotka _oikeesti_ voi noin sanoa (ja
todella tarkoittaa sitä) liene kovinkaan monta, edes koko maailmassa.
jos ei pelit kulje tarpeeksi lujaa niin kannattaisi varmaan joskus
kokeilla sitä ajamista jossain muualla kuin sillä 5 km:n viivasuoralla
motarinpätkällä. (40 km/h on ihan h*lvetin kova vauhti jossain
pusikossa)
tähänhän liittyy läheisesti juuri tuo haave-/harhakuva "täytyy olla"
+1000 cc ja + 100 hv pyöristä. tuntuukin että varsin moni tähän
koulukuntaan kuuluvista arvatenkin käyttää tehoistaan 25-30%. (ja joo,
joo, on selvää että kun lyödään 2 päälle ja matkakamat niin se teho
loppuu ennemmin tai myöhemmin kesken ja loppuuhan se yksin ajaessakin
jossain vaiheessa ja jossain tilanteessa), ja edelleen selviönä on
myös se että osa näistä kavereista _todella_ tarvitsevat noita
tehoja ja todellakin myös _käyttävät_ niitä, mutta ne heput eivät
paljoa meteliä tuosta sitten pidäkään sillä he tietävät kyllä mistä on
kyse ja ovat itsekin (useimmat ainakin) nousseet tyvestä puuhun, ja
osaavat arvatenkin myös neuvoa aloittelijoita "viisaasti" (siis aloita
esim er-5:sella ja siitä sitten eteenpäin)
eri asiahan sitten taas on se kun on "pakko" (kuka sitten mistäkin
syystä) ajaa tonnisella vaikka todelliset kyvyt olisi pikemminkin
monkeyn tasolla
> Välillä myös tuntuu, että monilta kokeneilta motoristeilta puuttuu
> täysin käsitys mitä on olla aloittelija. Tämä on toki ymärrettävää,
> jos on pelannut mopojen kanssa lapsesta asti - silloin ei ole koskaan
> oikeastaan ollut aloittelija. "Osta samalla tonninen, kun kerran
> ostat" voi olla vaarallinen neuvo tuntemattomalle ihmiselle, joka ei
> ehkä osaa vielä lainkaan jarruttaa kahdella jäsenellään tai ymmärtää
> miksi ohjata vasemmalle, kun haluaa oikealle.
jälleen naulan kantaan. näin me helposti sokaistumme. ikäni enempi
vähempi pyörien kanssa eläneenä en kuitenkaan ollut, taannoisessa
"mikä riittää ekaksi pyöräksi"-threadissa, edes tullut ajatelleeksi
(oma tausta vahvasti kurapyörissä, ja sillä puolella kuristukset =
???? ) että sopiva 1. fillari voisi olla esim. kuristettu 6-satku
sportti (kiitos Terolle sivistyksestä), aloittaa kuristetulla
versiolla ja kun taidot karttuu niin kuristukset veks ja taas
pelittää. loistava ajatus, ei tartte turhaan vaihtaa pyörää ja tuttu
peli on tuttu myös tehokkaampana.
pieni ajatusleikki:
pyörä: 200 kg, 100 hv = 2 kg/hv
mikälie ns. tavallinen perhea*to: 1200 kg, 130 hv = 9,23 kg/hv
tämän mikälie a*ton tehojen täytyisi olla 600 hv !!! jotta päästäisiin
samaan kg/hv-arvoon !! ei liene epäselvää etteikö useimmat pitäisi
moista a*toa "ihan kauheena tykkinä ..." ja todella epäsopivana
ensia*tona
> Olenkin siis saanut jo jonkinmoisen (varoittavan) kuvan omista
> taidoistani tosi paikan tullen ja siksi vakaasti päättänyt lisätä
> taidon osuutta tällaisten tilanteiden varalle, ainakin ennenkuin ostan
> lisää tehoa. Tuuri ei ole ikuista.
kaverissa ainesta EMPY:n jäseneksi .... tervetuloa mukaan
- timppa
Hannu Hietalahti
> Tervehdys motoristit,
>
> Olen jonkin aikaa taustalla roikkunut uusmotoristi ja ajattelin kantaa
> korteni kekoon aiheesta "Ensimmäinen pyörä". Olen aloittanut
> mp-harrastuksen vasta pari vuotta sitten, 30+ ikäisenä ja ilman
> minkäänlaista mopo- tai kevarihistoriaa.
(Paljon järkitekstiä klipsitty)
Samaa mieltä ja lisään vielä sen, että itse en ensimmäistä pyörää
ostaessani edes tiennyt mitä haluan. Tiedä sitten tiedänkö vieläkään.
Mutta minulla oli _mielikuva_ siitä, mitä haluan. Selkeästi täysnaku ja
max. 2 sylinteriä. Siis mielikuva perinnepyörästä.
20.000 kilometrin jälkeen mielikuva seuraavasta pyörästä oli
_ehdottomasti_ kate ja 4 sylinteriä.
Ei tässä rahaa säästy, mutta viisastuu.
Hannu
Kimmo Sundström
klips....
> Mutta minulla oli _mielikuva_ siitä, mitä haluan. Selkeästi täysnaku ja
> max. 2 sylinteriä. Siis mielikuva perinnepyörästä.
>
> 20.000 kilometrin jälkeen mielikuva seuraavasta pyörästä oli
> _ehdottomasti_ kate ja 4 sylinteriä.
...klips
Niinpä, hyvä esimerkki siitä miten erilaisia (onneksi) motoristitkin on.
Itselläni päinvastoin, lainaten ja tyypäten katteelliset eivät "tahtoo
tuommoisen"-ensimielikuvasta huolimatta olleetkaan mukavia, sellaisia
kontiltaan ajettavan oloisia, niinpä "tahtoo" -pyöräksi muuttui
perusnaku. Ajoissa jopa :-) ja mielikuva senkuin on käytännössä
vahvistunut. Ehdottomasti korkeintaan varttikate, moottori esillä ja
pystyhkö persiilläänistuttava ajoasento. Sylinterimäärä ei ole niin
oleellista, kaikki yhden ja kuuden väliltä eri ryhmittelyin käy.
Kimmo, Z500
Niin että jos/kun eri malleja kunnolla kokeilemaan pääsee ennen oman
pyörän hankintaa, saattaa valintakin onnistua.
Juha J Paaso
<Paljon fiksua asiaa poistettu>
Juu, pitkälti samaa mieltä, mutta pikku korjaus, jätit nimittäin
teho/painosuhteesta prätkässä melkein kolmanneksen painosta pois.
Olkoon vaikka 80kg kuski kamat päällä mikä ei ole vielä lainkaan
yläkanttiin.
> pyörä: 200 kg, 100 hv = 2 kg/hv
Vaikka sovittaisiin, että tuo 200kg on märkäpaino, niin tuosta tulee
silti:
200kg + 80kg / 100 hv = 2.8kg/hv.
Vastaavassa autossa (on se a*to muuten kauhia sana) pitäisi 1280kg:lle
(heh, jäi ilmeisesti nahkat päälle auton rattiin siirryttäessä, no
menköön, sama 80kg) tehoa olla n. 460hv, eli arvio ei mennyt pieleen
kuin noin 140hv:llä.
Mutta pointti oli oikein, 460- hevosvoimainen 1200kg auto on sellainen,
että sellaisen ehdottaminen ensiautoksi saattaisi aiheuttaa hilpeyttä.
- JjP
--
"It is better to make torque at high rpm than at low rpm,
because you can take advantage of gearing."
Mika Salonen
"Juha J Paaso" <jpa...@cc.helsinki.fi> wrote in message
news:b3l175$r2n$1...@oravannahka.helsinki.fi...
> Olkoon vaikka 80kg kuski kamat päällä mikä ei ole vielä lainkaan
> yläkanttiin.
>
Onks se joku kääpiö??
Mika Salonen ZX-1?R
joksa
news:b3l175$r2n$1...@oravannahka.helsinki.fi...
>
> Mutta pointti oli oikein, 460- hevosvoimainen 1200kg auto on sellainen,
> että sellaisen ehdottaminen ensiautoksi saattaisi aiheuttaa hilpeyttä.
Olettaen, että ensiauto tulee (kuten yleensä) 18-vuotiaalle, joka
aloittelee liikenteessä liikkumista moottoroidulla ajoneuvolla.
Ajatus voi tuntua lievemmältä, jos kyseessä olisi esim.
moottoripyöräilyä ajokortti-iästä asti harrastanut noin kolmekymppinen.
-JokkeK
M. Brunberg
news:b3l414$83m$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
Kaikki alle 100-kiloiset punnitaan neuvolassa... Omassa 109-kiloisessa
biomassakoostessani onkin oivaa potentiaalia parantaa alitehoisen Hondan
teho/painosuhdetta, ihan vaan syömällä vähemmän ja kuntoilemalla enemmän.
No, kunhan nahat mahtuvat päälle taas tänä keväänä niin eiköhän se riitä.
Vai pitääkö minunkin hankkia ZX-1?R.
/MarcusB, VTR+XR
ioppii
peruspyörä. Kokemusta kertyi
noin 40 tkm verran. Matka-ajoakin
tuli kokeiltua - pisin reissu tehtiin
kahdestaan Välimerelle saakka
noin 5777 km; juttua osoitteessa:
http://www.sunpoint.net/~aajajii/eur99/mpeur99.html
Viime kesänä sitten vaihdoin
hiukan isompaan (SevenFifty)
vaikka ER-5 olis sinällään vielä
ollut ihan ok.
ER-5:n hankinnasta:
http://www.sunpoint.net/~aajajii/pyorat/pyorat1.html
-jr
I.Stranius
Solifer aikanaan oli ja ihan viritetty, pääsi jopa 50 km/h. Sillä
sitten kaatuiltiin pitkin metsiä ja teitä, mutta hauskaa oli ja henki
säilyi. Sitten ajoin kokemattomuuttani kaverin kevarin metsään
kurvissa, edelleen onnea...kesäpusakka päällä tienvierussoralla kierin
metrin päästä puhelintolpan ohi 80 km/h :) Jäi sitten motariasiat 20
vuodeksi.
Viime kesänä iski kipinä, ja oli pakko saada prätkä. En paljon
huoltohommia osaa, joten ostin uuden Honda Rebelin. 250cm3 ja
valtaisat 17hv. Jeesus mikä menopeli. Olipahan vaan yhtä helppo ajaa
kuin sitä Soliferia aikanaan, ja hauskaa oli. Ajokykykin parani
hiljalleen, vähän ainakin.
Samana kesänä totesin pyörän aivan liian pieneksi. Sain hyvän
vaihtotarjouksen ja ostin Kawan EN500:n. Olenpas ollut siihen tosi
tyytyväinen, vaikka sehän nyt ei ole kenellekään mitään: rivikakkonen,
ei siis customiksi kelpaava, mutta ei tosiaankaan mikään muukaan
oikeastaan ole. Vaan on helppo ajaa, liikkuu todistetusti ainakin
150km/h kaksi päällä matkatavaroilla, ja on mukava.
Tuskaa on odottaa ajokauden alkua. Sen verran tiedän, että lähes
nollasta lähdetään taas harjoittelemaan, mutta maltilla ja pitämällä
kaikkia muita tielläliikkujia vaarallisina hulluina pitäisi homman
taas onnistua. On se vaan kivaa ajella sillä. En kaipaa yhtään isompaa
- ainakaan vielä.
Kukaan muu Suomessa ei sitten pienellä customilla ajelekaan?
Sari
pari vuotta sitten
ja ajokokemusta oli tasan 0 km. (Tuo km-määrä kattaa niin mopot kuin
kevaritkin.)
Ja hirvitti, aivan sairaasti mutta kun kyse oli kuitenkin toooosi vanhasta
haaveesta,
tartuin "pässiä korvista" ja päivääkään en ole katunut. Muutamat sadekelit
keikat ovat
kyllä laittaneet mietityttämään mutta katunut, no way.
Jep, tunnustettava on että kun omaa pyörää olin ostamassa kovasti
suosittelivat
500'sia kawoja aloittelijalle niin vaa'assa painoivat enemmän raha (tai sen
puute)
ja tunteet ku tolkku... Ja tyytyväinen olen omaani ollut, vaikka alvariinsa
saa kuulla
"isojen poikien" piruilua siitä kuinka ajelee "vaan mopolla". Se on
pikkunäppärä ja
sillä on ollut hyvä harjoitella vaikkei se niitä ketterimpiä olekaan, eikä
sillä
~varsinaisesti~ ole jalkoihin jääny... paitsi just niitten isojen poikien.
Ja näillä bensan hinnoilla arvostan sitä kun hää kulkee pyhällä hengellä...
=)
Sari & *PikkuZZR*
Ps. Ainakin on vaihteitten vaihto tullut tutuksi kun ei "oo tarttennu"
samalla vaihteella
vaan huristella ;)
M. Brunberg
news:e6ae045a.03022...@posting.google.com...
> kuin sitä Soliferia aikanaan, ja hauskaa oli. Ajokykykin parani
> hiljalleen, vähän ainakin.
Siihenhän harrastuksen tulisikin kiteytyä, että on hauskaa ihan menopelistä
riippumatta.
> ei siis customiksi kelpaava, mutta ei tosiaankaan mikään muukaan
> oikeastaan ole. Vaan on helppo ajaa, liikkuu todistetusti ainakin
> 150km/h kaksi päällä matkatavaroilla, ja on mukava.
Kolleegalla töissä on EN500, tiedän kokemuksesta että kyseinen laite
liikahtaa yllättävän iloisesti kokoisekseen. Kolleegaan mukaan suurin
ongelma lienee rajallinen kallistusvara, mutta se taas kuuluu kustomin
luonteeseen.
> Kukaan muu Suomessa ei sitten pienellä customilla ajelekaan?
Kyllähän niitä, esim. edellämainittu kolleega sekä joku tyttö jonka kanssa
juteltiin niitä näitä jollakin männäkesän Pyynikki-reissuista. Alla hänellä
oli sangen kustomoitu Virago 250 ja vaikutti vallan tyytyväiseltä.
/MarcusB, VTR+XR
http://www.kolumbus.fi/marcusb
Jussi Rinttilä
> En lainkaan alussa tajunnut on, että minulle
> moottoripyöräily on enemmän motorisoitua vaeltamista,
Sehän se sitä parasta antia onkin.
> "Osta samalla tonninen, kun kerran
> ostat" voi olla vaarallinen neuvo tuntemattomalle ihmiselle, joka ei
> ehkä osaa vielä lainkaan jarruttaa kahdella jäsenellään tai ymmärtää
> miksi ohjata vasemmalle, kun haluaa oikealle.
Olet oikeassa. Varsinkin jos joku on niin epävarma että tulee nettiin
kysymään suosituksia, tulee tälle suosittaa mietoa vaihtoehtoa.
Itse olin ensin ostamassa täystehoista piikkiä, jolle pojat jo nauroivat
makeasti. Totesin, että ainakin se olisi halpa ja pääsisihän silläkin
täysiä - kuten kaikilla laitteilla tähänkin asti. Sitten kiikariissa oli
60-heppainen GPZ500S, joka koekäytön jälkeen kyllä aidosti alkoi
tuntumaan kovin pikkuruiselta. Kooltaan ja tehoiltaan.
Tonnisessa oli sitten hyvät ja huonot puolensa, ja nimenomaan sen
kulkupuolen tähden. Onneksi onnistuin pitämään itseni ja matkustajani
hengissä, vaikka jokusen kerran olikin läheltä piti -tilanteita. Oli
sivuluisuja, perimisiä, pikatilanteita, väistöjä, virhearviointeja jne.
Ei kuitenkaan suoranaisesti tehoista johtuvia juttuja. Liikennesilmä
auttaa paljon, sanotte mitä tahansa.
Suurin ongelma oli vuosikausien Offensiivisen Ajamisen (tm) aikaansaama
vauhtiaddiktio. Aikaisemmilla kulkuneuvoilla kun on yleensä saanut ihan
tarkoituksella piiskata että on saanut itsensä saatetuksi ongelmiin
sinisten kanssa, mutta kilocebarilla tuo tuntui onnistuvan hiukan turhan
helposti - yrittämättäkin tai jopa vahingossa.
Pitäisi varmaan hommata joku hintelä, pystystä ajettava pyörä - ainakin
kaupunkiajoneuvoksi. Kuussatasesta Banditista jäi ihan kiva maku suuhun,
vaikka siinä olikin vain 77 heppaa.
Jussi
Hannu Vuorinen
"Mikko J. Haaranen" <mikko.j....@iki.fi> wrote in message
news:Jik7a.89$QK...@read3.inet.fi...
Minä olen tyytyväinen ja se on tärkeintä!
>
> mjh
>
Hannu
J.Kilpinen
viestissä:e6ae045a.03022...@posting.google.com...
>
> Kukaan muu Suomessa ei sitten pienellä customilla ajelekaan?
Mä ajelen usein kun haluun oikeen rentoutua. Ja hymy on aina yhtä
muikea ajon jälkeen. Niissä on jotain älyttömän kivaa ja hyvälle
tuulelle saavaa. Pappa-Tunturi on ykköskivaa, mut pienet kustomit
tulee heti perässä. Ja sivuvaunu-Ural ;)
J.K.
J.Kilpinen
viestissä:b3ljnd$nd4$1...@news1.songnet.fi...
> Jep, ER-5 on hyvä ja luotettava
> peruspyörä. Kokemusta kertyi
> noin 40 tkm verran. Matka-ajoakin
Mitäs muuten olet mieltä tuosta toisesta sivulla olevasta
viissatasesta. Mulla ei ole mitään kokemusta ko. ratsusta, mutta onko
se sellainen, että voisi ajatella suositeltavan aloittelijalle?
Ilahduttavaa nähdä, että näinkin runsaslukuisesti tässä ryhmässä on
ihmisiä, jotka ovat valmiita suosittelemaan er femmaa ja vastaavia
ekaksi pyöräksi sata+ heppasten kuulien sijaan.
J.K.
R2_
news:jEs7a.807$b1.6...@reader1.news.jippii.net...
Itselläni on tuo GS500E ollut viime kesästä. Mittariin tuli 12000km ja
niistä noin 1000 kaksipäällä. Kevyen rouvani kanssa kaksipäälläajelu
onnistui kyllä hyvin. Mukana oli vielä Held sivulaukut ja tankkilaukku
täynnä tavaraa. GS500E on aika samanlainen pyörä kuin tuo ER-5, molempia
suositellaan usein ensimmäiseksi pyöräksi. Itse päädyin tuohon Suzukiin,
se tuntui "omemmalta".
GS500E on todella näppärä pyörä. Helppo ajaa, tottelee mainiosti ja tehot
ovat riittäneet Suomen teille hyvin. Laitoin tuohon pienen pleksin niin
moottoritienopeuskin on ollut mukavaa kyytiä. Hiukan olen harkinnut
isompaan vaihtamista, mutta täytyy löytyä jokin todella hyvä vaihtopeli ja
sopiva hinta että vaihto toteutuu.
------------------------------------------------------------------------
Arttu L ja GS500E -99
Teemu Vilppo
Minullakin on vielä tällä hetkellä GS500E, autokoulun opettajan
suosituksesta aikanaan sen hommasin. Toinen harkinnassa silloin
ollut pyörä oli joku pikku enduro.
Ajoin siis ison A:n ilman aiempaa moottoripyörä kokemusta
600:lla CBR:llä, ja silloin se tuntui hieman liiankin tehokkaalle,
joten mielsin tarvitsevani vähemmän tehokkaan pyörän. Olen
edelleen samaa mielta.
Nyt kolmen kesän ajeluiden jälkeen olen mieltänyt GS500E:n hieman
liian kyykyksi ajoasennoltaan, ja ahtaaksi muutenkin (pituutta
185 cm). Tehoa siinä on ollut riittävästi, ja hyvä sillä on
ajoharrastus ollut aloitella.
Allroad pyörää havittelen nyt, ja koska GSssä ei ollut katteita
(pleksin siihen hommasin, ja hyvä hankinta olikin) niin luulen,
että matkaajokin luonnistuu myös avoimemman ajoasennon omaavalla
enskalla. Enskoissakin on eroja, olen huomannut kun olen käynyt
kuivatyypittämässä joitakin tässä talven aikana, joten ennen
pyörän hankintaa pitää päästä koeajamaan, jotta pahimmat ongelmat
saisi selville ja välttäisi vikaostoksen.
Itsekkin suosittelisin hieman pienempitehoista pyörää
aloittelevalle kuljettajalle, jos vain kuljettajan luonto antaa
siinä periksi, mikä taitaa olla pahin este tuossa. Peruspyörällä
ensin ajaessa oppii mistä pitää, ja seuraavan pyrän hankintaa
(jos tarpeen) voi sen perusteella sitten suunnitella paremminkin.
Tämän threadin ensimmäistä viestiä pidin erinomaisena.
Teemu Vilppo
Suzuki GS500E
Kimmo Sundström
kuulostavava puksutus ja isommallakin pyörällä mutkaisella
mökinlähistötiellä ihan riittävä n. 80km/vauhti saa varpilla suun
näkkärille... :-) Ja jopa skoottreilla, liki päivittäin näin talvella
työmatkaa surrutellen on myös hupaisaa. Nollaa turhan vakavuuden niin
aamusella kuin illemmalla kotiin palatessa.
Kimmo, Z500
p.s. Toisaalta läpi talven pöristellen olis sellainen tuntumakutina,
että polttelu pyörän sarviin olis kuumempaa kuin aiempina kevätauringon
hetkinä? Johtuisko siitä, että auringon lämmittämän asfaltin tuoksu ja
tuntu on niin konkreettisesti siinä skootterinkin päällä aistittavissa,
tinttien keväisen innokkaat titityyt, auringonpaisteen nahkahanskasta
irroittama tuoksahdus... Bussin penkillä ei huomaisi. Eikä autossa,
kuorissa ja tuloilmakin suodatettuna...
Tomi
"M. Brunberg" <mar...@remove.the.obvious.kolumbus.fi> wrote in message
news:O3u7a.438$QK....@read3.inet.fi...
Mahtoiko olla sama tyttö, joka oli Bikessä Unelmapyörä-osastolla tässä
muutama numero takaperin?
Toissakesänä kun oli myymässä vanhaa pyörääni, CB750-tuuttia, tuli tämä ko.
nainen sitä katsomaan. Korttia ei vielä silloin ollut, ja varttakin aika
vähän: koeistui pyörää ja jalat juuri ja juuri yltivät jalkatapeille!
Jokatapauksessa jo silloin hänellä oli aikomus kustomoida pyörää aika
tavalla, ja nimenomaan madaltaa, mutta tuskin tuota Tuuttia niin matalaksi
olisi saanut, että siitä hyvä olisi tullut. Onneksi sittemmin löysi pyörän,
joka on sopivan korkuinen ja miellyttää.
Tomi
CBR1000F
Hannu Hietalahti
> Jep, ER-5 on hyvä ja luotettava
> peruspyörä. Kokemusta kertyi
> noin 40 tkm verran. Matka-ajoakin
> tuli kokeiltua - pisin reissu tehtiin
> kahdestaan Välimerelle saakka
> noin 5777 km; juttua osoitteessa:
> http://www.sunpoint.net/~aajajii/eur99/mpeur99.html
>
> Viime kesänä sitten vaihdoin
> hiukan isompaan (SevenFifty)
> vaikka ER-5 olis sinällään vielä
> ollut ihan ok.
>
> ER-5:n hankinnasta:
> http://www.sunpoint.net/~aajajii/pyorat/pyorat1.html
Kuinkas ER-5 kantoi kuvissa näkyvän kuorman kahdestaan?
Ainakin meillä takajousituksen kantavuus, tai oikeammin sen puute oli yksi
pääsyitä vaihtaa Hondan CB 500 isompaan. (juuei tuon vuoksi tarvi pyörää
vaihtaa. Nykyisessä on myös kate ja nelikko)
Hannu
Hannu Hietalahti
> Autokoulun opettaja suositteli zr-7:aa ekaksi pyöräksi. Siinä on tarpeeksi
> tehoa ja on mukavampi/vakaampi ajettava kuin ER-5. Tosin ei hän ER-5:sta
> huonona pitänyt, muttei sitä ekana suositellutkaan.
ZR-7S:n puolikate on sekä tuulensuojan että hiljaisuuden puolesta ainakin minun
180 cm varrelleni ensiluokkainen. Pyörä on sitäpaitsi hyvän näköinen IMHO.
Jarrut eivät ole maailman tehokkaimmat, mutta eipä ole konekaan, eli taitavat
olla balanssissa ;-)
Hannu
Hannu Hietalahti
Eikö kääpiö tarkoitakaan lyhytkasvuista?
No, pahasti ylipainoinen joka tapauksessa jos on peräti 80 kiloa
ajokamppeissa ;-)
Hannu
Hannu Hietalahti
> Niinpä, hyvä esimerkki siitä miten erilaisia (onneksi) motoristitkin on.
> Itselläni päinvastoin, lainaten ja tyypäten katteelliset eivät "tahtoo
> tuommoisen"-ensimielikuvasta huolimatta olleetkaan mukavia, sellaisia
> kontiltaan ajettavan oloisia, niinpä "tahtoo" -pyöräksi muuttui
> perusnaku. Ajoissa jopa :-) ja mielikuva senkuin on käytännössä
> vahvistunut. Ehdottomasti korkeintaan varttikate, moottori esillä ja
> pystyhkö persiilläänistuttava ajoasento. Sylinterimäärä ei ole niin
> oleellista, kaikki yhden ja kuuden väliltä eri ryhmittelyin käy.
Aivan totta. En tarkoittanutkaan myydä omia arvojani kellekään, minähän
tarvitsen niitä itsekin, ei ne ole jouten ;-)
Koska makuja on monia, ei kokeilematta voi olla varma edes siitä mitä itse
haluaa.
Twinin tärinän vuoksi rivinelikon hankittuani olen saanut tilaisuuden koeajaa
ainakin yhtä isoa Boxer-twiniä ja yhtä vielä isompaa V-twiniä, joiden
perusteella en enää sanokaan 'ei koskaan'. Kalliimpi toteutus oli ainakin
noissa tapauksissa myös selvästi arvokkaampi = parempi.
Hannu
Anne Kontula
"Sari" <sa...@zackyland.org> kirjoitti
viestissä:0Pt7a.424$QK...@read3.inet.fi...
> Puhui Markku asiaa. Itse olin 30+ kun aloitin (pyörääni viitaten) mopoilun
> kevaritkin.)
> Ja hirvitti, aivan sairaasti mutta kun kyse oli kuitenkin toooosi vanhasta
> haaveesta,
> tartuin "pässiä korvista" ja päivääkään en ole katunut.
Heh, ihan kuin meikäläisen tekstiä, ja tuon pässiä korvista saa sitten lukea
aivan kirjaimellisesti. Eka mopotin kun oli BSA M21, 650cc yhdessä
ainokaisessa pytyssä :-). Ei helposti lähtenyt käsistä, minne se
sivuventtiililotkutin nyt lähtisikään, mutta toisaalta oli painavahko
rautamötkäle käsitellä paikallaan, ja se käyntiinpotkiminen, ennenkuin sai
sähköpuolen iskuun, oli aika... hmmm.... mielenkiintoista.
-annek
Mika Salonen
"Hannu Hietalahti" <hannu.hi...@nokia.eiroskapostia.com> wrote in
message news:3E5F3A4D...@nokia.eiroskapostia.com...
No käytetään sitten sanaa pygmi kuvaamaan kitukasvuista henkilöä jonka massa
on niin pieni että viima vie mennessään ajettaessa isoa kovaa :)
Miika Salonen ZX-1?R
ioppii
viestissä news:3E5F37C2...@nokia.eiroskapostia.com...
> Kuinkas ER-5 kantoi kuvissa näkyvän kuorman kahdestaan?
>
> Ainakin meillä takajousituksen kantavuus, tai oikeammin sen puute oli yksi
> pääsyitä vaihtaa Hondan CB 500 isompaan. (juuei tuon vuoksi tarvi pyörää
> vaihtaa. Nykyisessä on myös kate ja nelikko)
Hyvin. Varauksin. ;-)
Kerran tuli tahattomasti keulittua -
tankkilaukku olisi varmasti menoa
oleellisesti tasapainottanut.
ioppii
news:jEs7a.807$b1.6...@reader1.news.jippii.net...
> viissatasesta. Mulla ei ole mitään kokemusta ko. ratsusta, mutta onko
> se sellainen, että voisi ajatella suositeltavan aloittelijalle?
GS500 sopii mainiosti aloittevalle motoristille.
Ajoasento on ahtaampi kuin ER-5:ssa.
Kauniimpi puolisko pitää pyörästä kovasti
eikä ole aikeissa vaihtaa (kolme ajokautta,
30 tkm)
Hannu Hietalahti
Hyshyshys...minä olen kertonut vaimolle että se kate on ihan vaan ettei
mittaripaneli kastu sateella ;-)
Hannu
Timo Taira
"Anne Kontula" <anne.k...@finlandrelocation.com> kirjoitti viestissä
news:PlH7a.177$WV1...@read3.inet.fi...
Enfieldillä ja jatkoin sitten Norton Es2 500 cc:llä. Pitkän "kuivan kauden"
jälkeen aloitan harrastuksen uudestaan. Tallissa odottaa ZR-7. Paljon on
kehitystä noiden pyörien välillä tapahtunut, mutta yksi asia tuntuu
säilyneen: "ryhdikäs ajoasento" : )
Timo Tee
Kai Barlund
kun/jos rahat on tiukalla kannattaa todellakin ensin laskea että varsinaisen
mp:n hinnan lisäksi muistaa ynnätä laskuun varusteiden hinnat. Tänä päivänä
olen monta kertaa ajatellut,että olin täysi hullu ajaessani
lenkkareissa,farkuissa,millon missäkin takissa ja tavallisissa hanskoissa.
Ainoa viite moottoripyöräilyyn oli täysin paska kypärä,jollaisia ei edes
saisi päästää markkinoille. Ja kyse oli uudesta kypärästä,jonka eräs nimeltä
mainitsematon kauppias Olarinluomassa sijaitsevasta liikkeestä myi. Silloin
en asiasta mitään tiennyt ja jo ekalla ajolla huomasin tulleeni huijatuksi.
Kun visiiri motarille kiihdyttäessä n. 120km/h nopeudessa räpsähtää sepposen
selälleen,ei olotila ole järin mukava.. Rahan puutteessa ajoin edellä
mainitsemillani varusteilla 2.5kk 5000km. Pyörässä sliksi eturengas,ja
sadekelillä 80km/h pikipaikkaan ajaessani e.rengas lähti irti tiestä tosin
ihmeen kaupalla tarrasi uudestaan kiinni. Ihme juttu ettei sitä ajatellut
miten kävisi 160km vauhdissa jos olisi kaatunut.Montaa vaaratilannetta ei
eteen tullut tai sit ne on pyyhkiytyny pois.Hätätilanteita varten kyllä
treenasin ja muutenkin mp:n käsittelyä.Sen suhteen en usko uuden pyörän
tuottavan ongelmia.Noista kokemuksista voin sanoa kuitenkin oppineeni ja
tänä kesänä uuden pyörän tullessa on varusteet ykkös vaatimus ja paraikaa
niitä haalin. Ostan joko ZX-6R tai YZF750R,ilman kuristuksia. Eihän se ikä
noiden ajamiseen vielä riittäisi,mutta omassa käytössä voin sanoa et
pyörästä pitää löytyä sitä "potkua"niin ettei heti lopu. Piikin tehot
loppuivat nopeasti kesken,vaikka erinomainen pyörä Suzukin RGF muuten
on.Jännä kyl mut ku rakastaa ajamista niin n. 190cm pitkä tyyppi mahtuu
hyvin RGF:ään pitkille matkoilleki. Koskaan ei tullu mieleenkään valittaa..
Itse kyl tiedostan tulevan pyöräni tehomäärän ja rauhallisesti aion
aloittaa.
"Markku Lehtola" <markku@markkulehtola_NOSPAM.net> wrote in message
news:b3kble$2lp$2...@phys-news1.kolumbus.fi...
> In article <4942741e.03022...@posting.google.com>, Markku
Kalima wrote:
> > Tervehdys motoristit,
> >
> > Olen jonkin aikaa taustalla roikkunut uusmotoristi ja ajattelin kantaa
> > korteni kekoon aiheesta "Ensimmäinen pyörä". Olen aloittanut
> > mp-harrastuksen vasta pari vuotta sitten, 30+ ikäisenä ja ilman
> > minkäänlaista mopo- tai kevarihistoriaa.
> >
> > Ostin ensimoponi viime keväänä ja painin sillon aika samojen asioiden
> > kanssa kuin monet muutkin. Valinnan mahdollisuuksia oli paljon,
> > kokemusta ei juuri lainkaan ja hinku suuri. Vertailin paljon eri
> > pyörien malleja, tehoja, kokoja ja ominaisuuksia, ikäänkuin niistä
> > jotain ymmärtäen ja lopulta ostin jotakin.
> >
> > Yksinkertainen tosiasia on, ettei moottoripyöräilystä tiedä juuri
> > mitään, ennen kuin on kokeillut ja kokeilla ei oikein voi ,ennen kuin
> > oman pyörän hommaa. Itse aloitin vuokrapyörällä. Kokemus oli hieno,
> > mutta viikko on aika lyhyt aika. Jo sellaisen ajotaidon hankkiminen,
> > että osaa edes pienellä pyörällä kunnolla ajaa liikenteessä, vie
> > paljon pidempään. En mitenkään usko, että millään huolellisella
> > valinnalla onnistuu ostamaan sellaista pyörää, jota ei jossakin
> > vaiheessa haluaisi vaihtaa. Kokemus tuppaa muuttamaan ajatuksia ja
> > asenteita. Eli, jos on vaikea päättää, kannattaa ehkä ostaa
> > keskikokoinen, edullinen ja helposti vaihdettava pyörä, ikään kuin
> > kokeilukäyttöön.
> >
> > Oma pyöräni on Kawasakin retropyörä, W650. Se on nakupyörä kustomin
> > kromeilla, 60-luvun muotoilulla ja 90-luvun tekniikalla. Pyörässä on
> > 50hv huipputehoa ja vääntöä 56Nm. Näilläkin (vaatimattomilla) arvoilla
> > se kiihtyy tuplaten tavallisiin henkilöautoihin verrattuna (0-100km/h
> > n. 5s) ,jaksaa kantaa kaksi henkilöä matkatavaroineen ihan hyvin
> > laillisilla nopeuksilla ja on helppo ajaa tavallisessa ajossa pelkällä
> > pintakaasulla. Huippujakin on enemmän kuin katteitta viitsii ajella.
> > Pyörä tuntuu myös hyvin tukevalta, ei yli- eikä aliohjaudu, eli menee
> > sinne minne minä haluan. On siis hyvin helppo ja yllätyksetön ajaa,
> > jolloin liikenteeseen keskittyminenkin on mahdollista.
> >
> > Nyt vuotta ja 12tkm viisaampana voin ilolla todeta että valintani osui
> > likimain kohdalleen ja olen ollut hyvin tyytyväinen. Jos nyt ostaisin,
> > painottaisin yhä/enemmän:
> >
> > - ajon helppoutta (pysty ajoasento, leveä ohjaustanko, matala
> > painopiste)
> > - huollon helppoutta (yksinkertaista, perinteistä ja luotettavaa
> > tekniikkaa, jotta voi huoltaa kaiken itse)
> > - keskiseisontatukea
> > - riittävää jarrutehoa
> > - edullisuutta käytössä (kapeat renkaat, edulliset varaosat, vähän
> > kuluvia osia, pieni kulutus, vakuutukset)
> > - matkatavaroiden kiinnittämistä (tosin helppo varustella jälkeenpäin)
> >
> > ja vähemmän:
> > - suorituskykyä
> > - mukavuutta
> > - ostohintaa
> > - ulkonäköä
> >
> > Katteen puuttuminen on tietoinen valinta. Mielestäni
> > moottoripyöräilyyn kuuluvat ajoviima, kastuminen sateella,
> > hikoileminen auringossa, tärinät, värinät, tutinat ja sekä ylipäätään
> > tietty askeettisuus ja epämukavuus. Muuten siitä tulee liikaa
> > autoilua. Pyörän huoltaminen itse on myös osa hommaa ja tärkeää.
> >
> > Olenkin löytänyt moottoripyöräilystä kokonaan uuden maailman, joka ei
> > perustu pyörän suorituskykyyn tai ylipäätään sen ominaisuuksiin.
> > Pyörällä ajamisen vapaus, kesäisen maalaismaiseman tuoksut, mukava
> > leirielämä, nuotioruoka, motoristien "yhteenkuuluvuuden" tunne ja
> > ylipäätään matkalla olemisen tärkeys on löydettävissä kaikilla
> > pyörillä. En lainkaan alussa tajunnut on, että minulle
> > moottoripyöräily on enemmän motorisoitua vaeltamista, kuin varsinaista
> > (teknistä) ajamista. Tykkään toki ajaa pieniä mutkaista asfalttitietä,
> > mutta kuitenkin pyörä, tekniikka ja ominaisuudet ovat toissijaisia,
> > matka on ensisijainen.
> >
> > En malta myös olla ottamatta kantaa jo liki puhkikuluneeseen aiheeseen
> > aiheesta "ensimmäinen pyörä" ja etenkin siitä sopiiko 1000+
> > kuutioinen, 100hv+ tehoinen pyörä vasta-alkajalle.
> >
> > Ottamatta suoraan kantaa itse sopivuuteen (kun en ole noin tehokkaalla
> > koskaan ajanut), ihmettelen tehon tarvetta aloittelijoille. Jos
> > edustaa maltillista ajotapaa, kuten minä, ei suuria tehoja käytännössä
> > tarvitse mihinkään. Jos taas edustaa urheilullisempaa ajotapaa, eikö
> > silloin olisi erinomaisen tärkeää keskittyä alussa pyöränhallintaan ja
> > ajotaitoihin, eikä tehoon. Erästä rengasmainosta mukaellen "Power is
> > deadly, without control".
> >
> > Vai liekö kyseessä nykyajalle tyypillinen ilmiö, illuusio siitä, että
> > taito on ostettavissa. Enää ei uskalleta olla aloittelijoita ja
> > malteta paneutua asian kunnolliseen opetteluun ja harjoitteluun, vaan
> > hankitaan isolla rahalla parhaat välineet ja kuviteltu osaaminen. Ja
> > sitten ehkä (salaa nurkan takana) opetellaan itse asia, joka ostettuun
> > imagoon jo kuuluisi. Uskonkin, että monen vasta-alkajan onnettomuuden
> > taustalla on uuden ja tehokkaan pyörän tuoman imagon antama täysin
> > vinoutunut käsitys omista todellisista taidoistaan.
> >
> > Välillä myös tuntuu, että monilta kokeneilta motoristeilta puuttuu
> > täysin käsitys mitä on olla aloittelija. Tämä on toki ymärrettävää,
> > jos on pelannut mopojen kanssa lapsesta asti - silloin ei ole koskaan
> > oikeastaan ollut aloittelija. "Osta samalla tonninen, kun kerran
> > ostat" voi olla vaarallinen neuvo tuntemattomalle ihmiselle, joka ei
> > ehkä osaa vielä lainkaan jarruttaa kahdella jäsenellään tai ymmärtää
> > miksi ohjata vasemmalle, kun haluaa oikealle.
> >
> > Olen jo yhden kesän aikana tehnyt kolme todellista paniikkijarrutusta
> > (syinä ambulanssi, kissa ja hirvi) ja kaikki hyvin maltillisilla
> > nopeuksilla ja ilman pienintäkään aikomustakaan (saati taitoa) väistää
> > mitään. Tuuria on siis ollut huomattavasti enemmän kuin taitoa.
> > Olenkin siis saanut jo jonkinmoisen (varoittavan) kuvan omista
> > taidoistani tosi paikan tullen ja siksi vakaasti päättänyt lisätä
> > taidon osuutta tällaisten tilanteiden varalle, ainakin ennenkuin ostan
> > lisää tehoa. Tuuri ei ole ikuista.
> >
> >
> > Kevättä odotellessa tällaisia mietti,
> >
> >
> > Markku
>
> Mieshän puhuu järkeä..itse viime kesänä aloittaneena lisäisin ehkäpä vielä
> sen, että ainakaan minulle ei ensimmäisenä ajatuksena tule mieleen, että
> pitäisi 2-päällä ajella heti alussa. Kaksi ihmistä kun yleensä aiheuttaa
> enemmän ongelmia kuin yksi..missä tahansa ;-)
>
> Näissä viesteissä tuntuu kovasti olevan hieman semmonen fiilis, että "jos
> jollain on alla alle 50 heppaa, niin pysyköön pois kokonaan, mokoma". Ja
> moni vielä myötäilee että "eipä tänne uskalla semmosista edes kirjoittaa".
> Hyvänen aika sentään ihmiset..
>
>
> --
>
>
>
> www.markkulehtola.net
Kai Barlund
ostaa 19v iässä joku ZX-6R. Mut nimen omaan sen pitää olla sellanen pyörä
jota kattoo pitemmän aikaa ku tulee parkkikselle et Perk### toi on mun
pyörä. Hienompaa ei olis voinu hankkia. Mun mielestä tärkeetä on toki
muistaa millanen peli on alla ja mihin se pystyy ja tärkeetä on et
ajo-ominaisuudet riittää pidemmälle ku kuskin kantti.Ei niitä kaikki tehoja
tarvitse käyttää,mut on se mukava tietää ja tuntea ettei pyörää tarvii
rääkätä siihen suoritukseen mihin haluaa ja tätä varten on hyvä et tehoja
löytyy viel jos haluaa,eikä moottori huuda leipää. Ja ehdottomasti pitää
mielessä miten helposti sillä pääsee hengestään ja ajaa sen edellyttämällä
tarkkaavaisuudella.
"::.._MJ_..::" <x...@xxx.fi> wrote in message
news:Rom7a.154$QK....@read3.inet.fi...
> Tämä on kyllä semmoinen aihe, josta varmasti jokaisella on omat
> näkemyksensä... noviisina ja ehkä ekaa moottoripyörää hankkivana voisin
> antaa myös omat kommenttini.
>
> Viime syksyllä kävin prätkäkoulun ja siellä pääsi huristelemaan ER-5:llä.
> Sinäänsä ihan mukava peli ja koulussa harkitsinkin semmoisen ostamista.
Noh,
> koulun käytyäni kaverini tuli käymään ja tinttasi miltä ajaminen/prätkä
> tuntui... johon totesin vaan että en tiedä, kait se oli ihan ok, ei siinä
> mitään, ties vaikka ostaisin sellaisen ER-5:n. Kaveri ihmetteli että
> kommenttini oli noin laimeita vaikka olin just saanut kortin ja
prätkäkuume
> päällä. No, asialle oli pakko tehdä jotain ja onneksi löytyi yksi tuttu
> jolla on zx-6r. Mentiin kattomaan sitä ja pitihän sitä päästä kokeilemaan.
> Heitin pienen rundin kotikonnuilla, kokemattomana en edes viitsinyt
kokeilla
> miten tommonen tykkipyörä lähtee. Sama kaveri kysyi uudestaan miltäs nyt
> tuntuu? Hymyni oli herkässä ja totesin vaan että onko pakko edes
> kommentoida, aivan tajuton vehje! Ja pyörän ulkonäkökin saa sukat
pyörimään
> jaloissa! Kaverini vaan totesi, että vieläkö pitää miettiä minkä pyörän
> ostat?
>
> Pointtini on vain se, että omaan mahdolliseen pyörän valintaan vaikuttaa
> tunnepuoli hyvin vahvasti. Eli se pyörä joka yksinkertaisesti vaan
sytyttää
> enemmän! Omalla kohdallani ER-5 on kenties järkevämpi valinta, mutta
> haluanko maksaa itseni kipeäksi vain siitä että ajelen pyörällä joka on
> järkevää? Jos on valmis satsaamaan rahaa, niin miksei ostaisi laakista
sitä
> pyörää joka tuntuu parhaimmalta? Se on itsestäni kiinni miten sitä
> kaasukahvaa rutistan. Mutta mutta, koeajot ovat vasta edessäpäin ja mieli
> ehtii vielä muuttua moneen kertaan. Customia en edes harkitse vaikka
pitkän
> tukan omistankin ;-).
>
> Autokoulun opettaja suositteli zr-7:aa ekaksi pyöräksi. Siinä on tarpeeksi
> tehoa ja on mukavampi/vakaampi ajettava kuin ER-5. Tosin ei hän ER-5:sta
> huonona pitänyt, muttei sitä ekana suositellutkaan.
>
> Itse siis punnitsen vaihtoehtoina järkevää valintaa tai sitä tunteita
> nostattavaa valintaa. Toisessa on ehkä enemmän riskiä, mutta eikös elämää
> pitäisi elää sen mukaan mikä hyvältä tuntuu?
>
> T. Mika
>
>