Tuli mieleeni, että ensi syksynä hirvi- ja karhujahdissa on taatusti kaikki,
ketkä kynnelle kykenevät ja sopivan aseen omistavat. Kas kun ei opaskoiran
tai sijaisampujan käyttöä sallittu.
Mitähän mahtaa MMM:n virkamiesten tavoitteena olla? Perusteluista luettuna
mitään parannuksia nykykokeeseen ei tehty, vaan ampujan taidon osoitukseksi
riittää rauhalliseen tahtiin suoritettu aseen kohdistus. Ei mitään
liikkuvaan maaliin tarvittavasta ennakosta, ei todellisen tappavan
osuma-alueen käyttöä, ei ajallisia eikä muita paineita ampujalle.
Metsästystilanteessa adrenaliini kiertää suonissa ja aiheuttaa kaikenlaista;
nyt edes aika ei aiheuta paineita kokeen ampujalle.
Aseiden lainaamisen suhteen taas ollaan menossa aselakia tiukempaan
tulkintaan. Kokeessa käytettävään aseeseen pitää itsellä olla hallussapito-
tai rinnakkaislupa. Aselaissa taas sallitaan vastaavan aseen lainaaminen.
Metsästystilanteessa laina-aseella saa ampua joka tapauksessa, jos itsellä
on vastaavaan aseeseen lupa. Eipä ole juuri järjen ääntä havaittavissa
uudessa asetuksessa.
Onko entisenlainen ampumakoe ollut liian vaikea läpäistä jollekin riittävän
korkeassa asemassa olevalle päättäjälle, jotta tällaiseen esitykseen on
päädytty? Lausunnot on pyydetty järjestöiltä, mutta onko niiden perusteella
tehty mitään? Vai onko metsästys tosiaan ukkoutumassa niin pahoin, että
huonommallakin ampumataidolla pitää jahtiin päästä?
Asko
Tuota ukkoutumista ollaan lähinnä täällä arvailtu syyksi. Hirvijahtiin
osallistuvat metsästäjät alkavat kohta kaikki olla siinä iässä, ettei
perinteistä hirvikoetta pian monikaan läpäisisi.
Mutta mikäs siinä, tällä menettelyllä saadaan jahtiin takuulla uutta verta.
Sanan varsinaisessa merkityksessä... :-(
--
Cannonball
-Thunder & Lightning-
Saapahan ainakin jäljestävät koirat lisää käytännön harjoituksia oikein
elävällä riistalla ;-).
Se ei saisi kylläkään olla mikään itsetarkoitus.
--
JS
*Kerran luulin olevani väärässä!
Hetken päästä totesin, että erehdyin.
Lupaan olla toistamatta tätä erehdystäni jatkossa.*
Samaa mieltä. Jo näinä muutamina syksyinä, mitä itse olen hirvijahdissa
käynyt, olen nähnyt yhtä ja toista. Milloin koe menee vahingossa läpi
viimeisellä yrityksellä, milloin taas ammutaan metsällä minne sattuu.
Ohiampujia on toki ollut nuorissakin. Heillä se menee kokemattomuuden
piikkiin, mutta entä 40 vuotta metsällä käyneen tervaskannon osalta? Kun ei
enää näe, niin osuminenkin on onnenkauppaa. Koe on sentään joitain yrittäjiä
karsinut tai kannustanut harjoittelemaan.
Sitä uusi asetus ei tee. Riittää, kun ase on oma ja kohdistettu. Tuelta
loput saa helposti hoidettua.
Jotenkin olin lukevinani perusteluiden rivien välistä samaa
vanhakantaisuutta kuin aikanaan, kun jenkit puntaroivat sotapyssyä. Silloin
keskustelu kulki "tarkan laukauksen" koulukunnan ja "tulivoiman" koulukunnan
välillä ja kyseessä siis takaaladattavan aseen sopivuus armeijan käyttöön
versus perinteisen suustaladattavan rihlapyssyn käyttö. Takaaladattavuus
kannusti kenraalien mukaan turhaan räiskintään. Että eiköhän meilläkin
muuteta vielä asetusta niin, että ainoa sallittu toimintatapa on
"kertalaukaus" hirvi- ja karhuaseissa. Lippaathan kannustavat tarpeettomaan
räiskintään ja kokeen ampumisessa lipas on näiden sääntöjen mukaan täysin
turha. Nopeita paikkolaukauksiahan ei metsällä missään tapauksessa tarvitse,
ei ainakaan meidän peitteisissä maastoissamme...
Asko
-Juho Seppälä
Keskustelua kokeen muutos varmasti tulee herättämään. Jotenkin
tämänluontoinen kokeen helpottaminen vain vaikuttaa minun maalaisjärkeeni
täysin käsittämättömältä. Hirvieläimiä jahdataan kuitenkin enimmäkseen
passeista käsin, hirvellä on neljä jalkaa ja se käyttää niitä mielellään.
Tahtoo sanoa, että liikkeessä se on lähes aina ampumatilanteessa.
Passipaikat taas ovat varsin vaihtelevia ja toisinaan vaikeastakin paikasta
pitää pystyä ampumaan, muuten jahti loppuu siihen.
Kohdistusammunta pitää mielestäni pitää erillään kokeen ampumisesta.
Jokaisen ampujan perusvastuisiin kuuluu aseen kohdistaminen
metsästyspanoksilla ennen jahtia, mutta minun nähdäkseni se pitää tehdä
muualla kuin kokeessa. Kokeen ammunta on kuitenkin ainoa virallinen
suoritus, jota ampujalta vaaditaan ennen pääsyä oikeitten elikoitten
pariin - sen takia kokeen pitää olla riittävän vaativa. Uuden asetuksen
mukainen koe ei sitä ole.
Kun kerran realismia väitetään tavoitellun, niin miksi ihmeessä osuma-alue
kuvataan ympyränä? Hirvi kaatuu huomattavasti suuremmalta alalta kuin
kyseisestä ympyrästä. Anatomia tunnetaan sen verran tarkasti, että kun
taulut nyt joka tapauksessa joudutaan uusimaan, niin miksei sitten tehty
sitä oikean elukan mukaiseksi?
Stressitekijän poisottaminen koesuorituksesta taas ei palvele mitään.
Jahdissa on tilanne päällä ja silloin pitäisi paineenalaisenakin osata ampua
kohdalleen. Aikakin on useimmiten hyvin rajallinen.
Minun mielestäni ampumakokeen uudistus vaikuttaa huonoon suuntaan ampujien
taitoa ajatellen. Liikkuvan eläimen ampuminen on kuitenkin niin erilainen
suoritus kuin aseen kohdistus lyhyeltä matkalta ilman aikapainetta.
Ehkä haulikkoammunnassakin pitäisi siirtyä paikallaan olevien kiekkojen
posautteluun? Sorsa lentää 60 km/h ja sivulentoon pitää ottaa "hevosenmitta"
ennakkoa - eihän sellaiseen nyt kukaan vastuuntuntoinen metsästäjä voi edes
yrittää ampua?
Anteeksi alatyyli, mutta asetus ei vaan uppoa minun kaaliini.
Asko
Jos käytettäviä tukirakenteita määriteltäisiin paremmin, voisi uusi
ampumakoe olla toimiva. Ampuma-aluehan uudessa kokeessa on vanhan
kahdeksikon suuruinen. Itselläni olen pitänyt periaatetta, että on turha
harjoitella liikkuviin ampumista, jos seisovat eivät kaikki ole juuri
tuon kasiringin sisällä. Tästä myös yleensä seuraa, että seisoviin
ammuttujen laukausten ollessa kasin sisäpuolella, myös juoksevat ovat
taulussa.
Kun kyseessä on passimetsästys, ovat ampumamatkat usein huomattavan
lyhyitä. Tällöin ennakkoa ei yleensä tarvita, varsinkaan, kun hirvi ei
juokse täyttä laukkaa. Jos on iskostanut itselleen harjoituksissa, että
liikkuviin otetaan aina ennakko, ovat osumat läheltä ammuttaessa joko
liian edessä tai kokonaan ohi. Näin ollen laukaukset pitää aina
tapauskohtaisesti harkita.
Harrastuksissa, joissa käytetään aseita, pitäisi kaikkien harrastajien
olla sen verran vastuuntuntoisia, että osaavat jättää aseen kotiin
silloin, kun sen käyttö ei enää onnistu varmuudella. Ongelmana ei ole
ampumakokeen tyyppi, vaan harjoituksen puute, sekä se, että ei ymmärretä
lopettaa, kun ampuminen ei enään onnistu.
-Juho Seppälä
Kaikki eivät ole vastuuntuntoisia tai edes siinä määrin arvostelukykyisiä,
että jättävät aseen naulaan kun kunto ei enää kestä. Tämän olen nähnyt melko
läheltä viime syksynäkin. Sen takia pitäisi mielestäni olla tiukka seula
ennen ampujaksi pääsyä. Mieluiten vielä joka syksy samalla tavalla.
Metsästysseurassamme onkin ollut sääntö joko seuran kokeen tai valtion
kokeen ampumisesta joka syksy. Nyt täytyy vakavasti harkita, voiko seura
enää hyväksyä valtion kokeen suoritusta yksinään riittäväksi ennen jahtiin
pääsyä. Tässä ollaan melko ison asian kanssa tekemisissä; toisaalta valtion
koe on pakollinen lain mukaan, toisaalta se taas ei yksinään karsi ketään
pois jahdista ainakaan ampumataidon perusteella.
Edelleen asetus vaikuttaa minusta ikääntyvien metsästäjien tilaustyönä
tehdyltä.
Harmillista mielestäni, että hirvenmetsästäjien ampumataidon tason laskua
näin tuetaan ihan lainlaatijan toimesta. Harmillista kerta kaikkiaan. No,
ehkä mieleni muuttuu sitten kun itselläni ei enää ase kestä kunnolla
kädessä...
Asko
"Juho Seppälä" <juho.t....@tut.fi> wrote in message
news:43D939ED...@tut.fi...
TS
Samaa mieltä. Jos täytyy miettiä ennakon suuruutta, niin silloin on jo
parempi jättää ampumatta.
Tämä on jo vanha klisee, mutta "ampumatta jäänyt laukaus on usein se paras
laukaus".
K. Alastaja
Juho Seppälä wrote:
> Hirvi on usein ampumatilanteessa liikkeessä ja ampujan on silti
> osuttava siihen. Vanhassa ampumakokeessa hirvan nopeus on kuitenkin niin
> suuri, ettei samalta matkalta metsästystilanteessa tulisi ampua
> ollenkaan. Maastonmuodot vaihtelevat metsässä paljon ja hirven tappava
> osuma-alue liikkuu koko ajan ylös, alas ja eteenpäin. Laukaus onkin
> liian usein vain haavoittava. Uusi koe tuo toivottavasti harkintaa myös
> näihin tilanteisiin ammuttaessa liikkuvaa hirveä. Itse en lähtisi tätä
> uutta ampumakoetta kuoppaamaan ennen kuin siitä on mitään kokemusta.
Samaa mieltä. Itse olen ampunut seitsemän hirveä ja niistä viisi
joko paikallaan olevaan tai (hitaasti) kävelevään eläimeen.
Kaksi vasaa on joutunut tulilinjalle juoksussa, toinen sydänosuman
ja toinen pötsiosuman saaneena (paikko tosin paikkasi mutta mutta...).
Itse metsästystilanteessa on hyvin vaikea meidän peitteisessä
maastossa arvioida matkaa etenkin jos eläin tulee vähänkin ravia ja
suunta ei ole suoraan sivuttain kuten radalla. Kuten Juho Seppälä,
myös allekirjoittanut jättää ampumatta jos eläin juoksee noin 75
metrin päässä samaa vauhti kuin radalla. Meillä päin maasto on sen
verran peitteistä, että tuolla välillä aseen ja hirven väliin mahtuu
tarvittaessa hyvinkin monta risua joista luoti muuttaa suuntaansa.
Ei tässä hommassa kenenkään elanto ole kiinni, parempi jättää eläin
juoksemaan jos vähänkin epäilee osumista.
Uusi koe todennäköisesti saa viimeisetkin avotähtäinten käyttäjät
hankkimaan kiikarin kun osuma-alue pienenee radikaalisti. Tukia olisi
hyvä oppia käyttämään myös metsässä (jahtitornin kaide, puun runko,
mukana kulkeva "monopodi" jne). Ainakin omien kokemusteni mukaan monet
ampumatilanteet ovat sellaisia, että tukea ennättää hyvin ottaa ennen
laukausta.
- wellu
Tässä ollaan samoilla linjoilla; ampumispakkoa ei ole. Mutta: liikkuvaan
maaliin ammunta edes kokeen vuoksi on minusta parempi vaihtoehto kuin
tarjolla oleva kohdistusammunta.
>
> Uusi koe todennäköisesti saa viimeisetkin avotähtäinten käyttäjät
> hankkimaan kiikarin kun osuma-alue pienenee radikaalisti. Tukia olisi
> hyvä oppia käyttämään myös metsässä (jahtitornin kaide, puun runko,
> mukana kulkeva "monopodi" jne). Ainakin omien kokemusteni mukaan monet
> ampumatilanteet ovat sellaisia, että tukea ennättää hyvin ottaa ennen
> laukausta.
>
> - wellu
Kuitenkin kyseenalaistan vielä uudistettavan kokeen muodon; moniko
"aikuisten oikeasti" vielä harjoittelee liikkuvaan maaliin, kun sitä ei enää
edes kokeessa vaadita? Metsästäjistä osa on kuitenkin jutussa pelkästään
hirven perässä, eli rataharjoittelu jää vähiin, kilpailuista puhumattakaan.
Saivarteluahan tämä, mutta ei kokeessa kiikarin käyttö takaa sitä, että
jahdissa käytetään samaa tähtäintä. Tulee heti mieleen pari hyvin kokenutta
metsästäjää, joilla on harjoitteluase kiikarilla ja vähän väljempi
hirvipyssy ilman. Tuota käytäntöä voikin olla vaikea lähteä kieltämään, se
kun on toisaalta ihan järkevääkin - kulut laukausta kohti ovat aika
erilaiset 308:lla kuin 9,3*74R:llä. Ei sillä, molemmat esimerkkitapaukseni
ovat kyllä aktiivisia ampujia.
Itse pidän liikkuvaan maaliin harjoittelua (ja liikkuvaan maaliin ammunnan
osaamista) ensiarvoisen tärkeänä. Parasta treeniä on ollut pienoishirven
ammunta - siinä on ampumisen meininki ilman mainittavaa rekyyliä. Muut
jutut, kuten tukien käyttö, tulevat kyllä luonnostaan jos tilanne ne sallii.
Eipä ole vielä omalle kohdalle sellaista passia sattunut, jossa tukea olisi
päässyt kunnolla hyödyntämään.
Että hiukan pistää sylettämään tuo kokeen helpottaminen. Parannusehdotuskin
on varsin helppo; pienennetään osuma-aluetta ja muokataan se vastaamaan
oikeaa tappavan osuman aluetta. Ampumamatkan lyhentäminen esim 50 metriin
liikkuvissa ei liene ongelma.
Ehkä korneinta oli kumminkin taulun muutos, kun se ei perustelujen mukaan
nykyisin vastaa "oikeaa" hirveä - hirvellä, kuten tiedämme, on vain yksi pää
ja yksi persus. Eiköhän tämän tulisi olla selvää jo metsästäjän tutkintoa
suoritettaessa?
Tuntuu todella väkisin tehdyltä tuo ampumakokeen muutos.
Asko
"Axo" <axo...@hotmail.com.nvalid> kirjoitti
viestissä:drghtu$17m$1...@phys-news4.kolumbus.fi...
Meillä näet radalla pidetään hirviammunnan harjoituksia ja niistä peritään
maksua. Rata ei ole lukittuna väliajoilla, joten bisnes tulee menemään
huonoksi; kaikki osaavat kantaa radalle oman 23 cm ympyrää esittävän
taulunsa. Siinäpä pommittavat 75 m matkalta sitä muutamia neljän laakin
sarjoja ja lähtevät maksamatta poies... Se siitä tulonlähteestä - kohta
voidaankin jo heittää liikkuvan hirven roinat hitolle, ei niitä ilman
radalta saatavia tuloja ole varaa kunnossa pitää.
Eli oli tässä omakin hirvi puun takana... :)
Asko
No, meidän seurassa osallistuttava, muistaakseni kahteen, seuran
jäsentenväliseen hirviammuntakilpailuun päästäkseen hirvi- tai
peuraporukkaan. Elikkä kyllä kaiki joutuvat harjoittelemaan myös liikkuvaan
ampumista.
T. Jopi
Jep, jotain tämäntapaista pitää meidänkin ottaa kohta käyttöön, jos
meinataan porukan tasoa pitää yllä. Radan tulojen puutteeseen tämä ei tosin
auta.
Asko
Axo wrote:
> Kuitenkin kyseenalaistan vielä uudistettavan kokeen muodon; moniko
> "aikuisten oikeasti" vielä harjoittelee liikkuvaan maaliin, kun sitä ei enää
> edes kokeessa vaadita? Metsästäjistä osa on kuitenkin jutussa pelkästään
> hirven perässä, eli rataharjoittelu jää vähiin, kilpailuista puhumattakaan.
Tämä voi hyvin pitää paikkansa. Toisaalta nytkin tulee paljon "edestä
ohi"-laukauksia kun 'automatiikka' ohjaa ottamaan ennakkoa sen 75 metrin
päässä juoksevan pahvikuvan mukaan.
> Saivarteluahan tämä, mutta ei kokeessa kiikarin käyttö takaa sitä, että
> jahdissa käytetään samaa tähtäintä. Tulee heti mieleen pari hyvin kokenutta
> metsästäjää, joilla on harjoitteluase kiikarilla ja vähän väljempi
> hirvipyssy ilman. Tuota käytäntöä voikin olla vaikea lähteä kieltämään, se
> kun on toisaalta ihan järkevääkin - kulut laukausta kohti ovat aika
> erilaiset 308:lla kuin 9,3*74R:llä. Ei sillä, molemmat esimerkkitapaukseni
> ovat kyllä aktiivisia ampujia.
Tämä pitää paikkansa. Myös omalla kohdallani. Metsästysase on .338 Win mag
joten kauhean montaa "turhaa" laukausta sillä ei viitsi ampua, lompakossa
tuntuu. Tähän asti olen tosin kaikki kokeeni tuolla ampunut, mutta siirtynen
nyt 7,62x53R:ään. Ampumakokeen uudistuksella ei tähän siirtymiseen ole
mitään merkitystä: päätös syntyi siinä vaiheessa kun tuli mahdollisuus tuon
vähän edullisemman aseen käyttämiseen. Minä en ole niin aktiivinen ampuja,
joten kuulun sikäli tuohon huonoon joukkoon.
> Itse pidän liikkuvaan maaliin harjoittelua (ja liikkuvaan maaliin ammunnan
> osaamista) ensiarvoisen tärkeänä. Parasta treeniä on ollut pienoishirven
> ammunta - siinä on ampumisen meininki ilman mainittavaa rekyyliä. Muut
> jutut, kuten tukien käyttö, tulevat kyllä luonnostaan jos tilanne ne sallii.
> Eipä ole vielä omalle kohdalle sellaista passia sattunut, jossa tukea olisi
> päässyt kunnolla hyödyntämään.
Samaa mieltä, harjoittelu on hyvä juttu. Minä en ole yhdessäkään tosi-
tilanteessa huomannut rekyyliä vaikka radalla sen kyllä huomaa. Kai sitä
sitten käy niin kovilla kierroksilla. Mutta pienoiskiväärillä tms. tapahtuva
rata/mielikuvaharjoittelu on erinomaisen hyvä juttu: samat lainalaisuudet
siinäkin pätevät.
> Ehkä korneinta oli kumminkin taulun muutos, kun se ei perustelujen mukaan
> nykyisin vastaa "oikeaa" hirveä - hirvellä, kuten tiedämme, on vain yksi pää
> ja yksi persus. Eiköhän tämän tulisi olla selvää jo metsästäjän tutkintoa
> suoritettaessa?
Heh joo :) Ekan kerran kun näin taulun niin huvitti se kaksipäinen
mutantti.
- wellu
-75 m liikkuvat molempiin suuntiin
-50 m siten, että hirvi ajetaan ulos osuma-alue juuri näkyvissä. Laukaus
paikallaan olevaan, hirvi liikkeelle laukauksesta ja toinen laukaus
liikkuvaan "samaan juoksuun". Tämä molempiin suuntiin.
-25 m liikkuvat molempiin suuntiin
-25 m 5 m korkeasta tornista, joka on hirviaukon laidan tasolla,
liikkuvat molempiin suuntiin.
On pakko miettiä ennakko uusiksi, samoin ylhäältä poistuva/saapuva tekee
ihan mielenkiintoiseksi.
Näistä on siis molemmat läpäistävä, osuma-alueelle sattuneilla
laukauksilla. Tosin parhaat ampujat vetävät lähes 100 pojoa
harjoituksissa tuohon kakkosrastiinkin. Minä en ....
Mika
>
>
> Kuitenkin kyseenalaistan vielä uudistettavan kokeen muodon; moniko
> "aikuisten oikeasti" vielä harjoittelee liikkuvaan maaliin, kun sitä
> ei enää edes kokeessa vaadita? Metsästäjistä osa on kuitenkin jutussa
> pelkästään hirven perässä, eli rataharjoittelu jää vähiin,
> kilpailuista puhumattakaan.
>
>
> Itse pidän liikkuvaan maaliin harjoittelua (ja liikkuvaan maaliin
> ammunnan osaamista) ensiarvoisen tärkeänä. Parasta treeniä on ollut
> pienoishirven ammunta - siinä on ampumisen meininki ilman mainittavaa
> rekyyliä. Muut jutut, kuten tukien käyttö, tulevat kyllä luonnostaan
> jos tilanne ne sallii. Eipä ole vielä omalle kohdalle sellaista
> passia sattunut, jossa tukea olisi päässyt kunnolla hyödyntämään.
>
>
> Asko
>
>
-pk
Täysin kokematon ampuja sai hirviaseella uusilla säännöillä ensimmäisellä
yrityksellä 3 laukausta neljästä siihen 23 cm rinkiin. Neljäskään ei ollut
pahasti huti. Asetta tämä ei ollut käsitellyt edes armeijassa -
testiampujana oli nainen.
Ei kerro hyvää kokeen vaativuudesta minun mielestäni.
Omalla kahdeksan hirven lyhyellä kokemuksella en edes yritä ampua hirveä
otsaan, oli tilanne mikä tahansa. Yhden kerran meillä tuota yritettiin. Ei
tullut kaatajaa päähän ampujasta ja hirvi juoksi pari-kolme tuntia
haavakkona.
Asko
"P.K" <petri....@ulapland.fi> wrote in message
news:1139223649.8...@o13g2000cwo.googlegroups.com...
Pää on pienempi ja riskialttiimpi osuimakohta. Mutta 20m ja tuelta
seisovaan hirveen...pitää olla melkoinen heeperi jos ei osu. Mutta,
en missään nimessä kannusta tähän. Jokainen miettiköön tilanteen
itsekseen. Meidän porukassa tuli yksi huti viime syksynä. Toinen osui
ja hyvät oli lihat.
Pointtini: arveluttavaa, että ennen aseita käsittelemätönkin saa kokeen
ilman harjoittelua läpi. Jos tämä Kalevan koehenkilö yhden "kärpäsen"
laskikin, eivät sitä kaikki tee. Koehenkilö voisi siis osallistua
hirvijahtiin ampujana erittäin vähäisen harjoittelun jälkeen.
Minun mielestäni kokeen ampuminen ei ole enää mielekästä, kun sen
läpäiseminen on näin helppoa. Tehdään kuten firmat: ulkoistetaan kokeen
ampuminen. Sallitaan maksetun koeampujan käyttö, koska näytöksi hirven-,
jopa karhunammuntataidosta riittää aseen kohdistaminen.
Jatkossa on myös syytä kieltää liikkuvan hirven tai karhun ampuminen sekä
vaatia kaikilta seurueilta todella pysäyttävän koiran käyttöä.
Ymmärrän toki, että vanhanlainen hirvikoe on monelle ukkoutuvalle porukalle
aivan liian vaikea. Ja byrokraattinen sekä kallis - epäonnistumisia tulee
niin usein, että paperilta saattaa joutua täyttämään useampia rivejä ampujaa
kohti.
Aseen kohdistaminen ei kuitenkaan minun mielestäni näytä toteen hirven
saatikka karhun ampujalta vaadittavaa ampumataitoa ja hermojen hallintaa.
Joku viisaasti totesi, ettei uusi koe estä esimerkiksi liikkuvaan maaliin
harjoittelua - mutta väittääkö joku, että se siihen jollain lailla
kannustaa?
Asko
"P.K" <petri....@ulapland.fi> wrote in message
news:1139327339....@f14g2000cwb.googlegroups.com...
Axo wrote:
> Niin, tuossa sain piirin uutispalvelusta tietoa Kalevan järjestämästä
> testistä. (http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=544064)
Axo, olihan tuossa artikkelissa mainittu myös tuo
metsästyksen muuttuminen ajometsästyksestä pysäyttävän
koiran käyttöön => ammutaan monasti paikallaan olevaa
eläintä. No, oman kokemukseni perusteella: olen koiran
edestä ampunut kaksi vasaa juoksuun, yhden vasan ja yhden
uroksen seisovaan. Joten aika tasan menee. Tuo uroskin
oli ennen ampumista juossut jonkin verran aikaa koiran
edessä. Kuten uroksilla täällä päin tuntuu olevan tapana.
Lisäksi tuo eläinsuojelullinen näkökohta on minusta hyvä
pointti. Sen vanhan taulun laidoilla oli minusta jo aluetta
johon osuminen ei ole toivottavaa. Vaikka itsekin olen
joskus kokeen läpäissyt "ykkösen" osumalla.
- wellu
Painetta siis on aivan eri tavalla kuin radalla asetta kohdistaessa.
> Lisäksi tuo eläinsuojelullinen näkökohta on minusta hyvä
> pointti. Sen vanhan taulun laidoilla oli minusta jo aluetta
> johon osuminen ei ole toivottavaa. Vaikka itsekin olen
> joskus kokeen läpäissyt "ykkösen" osumalla.
>
> - wellu
>
Tuo on helposti hoidettu seuraavassa asetuksen muutoksessa. Hyväksytään vain
esimerkiksi 4-ringin sisäpuolelle osumat. Niinhän tehdään jo nyt SML:n
luodikkokilpailussa; siinä tosin pienennettiin taulua samalla ja muutettiin
metsonkuva teeriparveksi. Seisoviin ampuessa tuen käytön voisi sallia, mutta
lisäksi tulee vaatia liikkuvan maalin ammuntasuoritus.
Tämä idea on myös vapaasti käytettävissä, jos asiassa halutaan
tuotekehittelyä tehdä:
-hirvitaulun kehikolle annetaan uudet rakennusohjeet
-osuma-alueen taustapuolen tulee olla tällöin luettavissa
-osuma-alueen taustapuolelle painetaan kuva hirven "hengenpaikoista";
pumppu, keuhkot, suuret verisuonet sekä selkärangasta osa
-kokeessa ampuja ei näe taulun taakse, mutta koesuoritus on läpäisty vain,
jos laukaukset ovat tappavalla alueella
-liikkuvan maalin ammunta kuten ennenkin, mutta esimerkiksi 35 m matkalta;
tällöin pitokohta on jo karvojen sisäpuolella
-samat osuntavaatimukset, eli numeroarvo ei enää kerrokaan kokeen
läpäisemisestä
Mitään muutoksia vanhoihin ratoihin ei tarvitse tehdä, mutta
turvajärjestelyt tauluilla muuttuisivat hiukan tiukemmiksi, koska
ampumasektori kasvaa matkan lyhentyessä. Painokoneessa saa kyllä sopivia
keskiöitä vanhoihin tauluihin aikaiseksi sekä taulun paraatipuolen että
tappavan alueen osumien luentaa varten. Tämä myös hieman tasoittaisi uuden
sääntöjen aikaansaamaa avotähtäimillä ampujien syrjintää. Metsästys ei saa
mielestäni muuttua liikaa välineurheiluksi.
Asko
Tässä on paljon ideoita, joita kannattaa harkita.
Tässä lisää, enemmän tai vähemmän todellisia...
Mietin, että voisivatko ne kuolettavat alueet silti jotenkin näkyä
osumapuolelle?
Vähän totutetaan ampujia sihtaamaan oikeisiin paikkoihin.
Ja pisteiden lisäksi "laskennallinen" hirven juoksumatka ja pyynnin
toimintaohje...
(tyyliin: osuma suolille, odota 2h, hae koira, jäljestä).
Lisäyksenä: olisiko hyvä, jos hirvitalu olisi eri laukauksilla eri
kulmista kuvattuna?
Tappavan alueen sijainti ja koko muuttuu kulmasta riippuen.
Entä emä-vasa taulu? Voisiko tilannetta jotenkin simuloida?
Tuoda autetettisuutta. Hirvitalu nousee pystyyn puun takaa?
Pitäisikö ampumakokeeseen liittää myös pieni kirjallinen testi mm.
osumapaikoista (tai tietokoneella tehty simulaatio)? Jollakin
ruotsalaisella web saitilla oli hyvä demo mihin pitää
ampua...pitääpä googlata.
Ja se tuelta ampuminen...pitäisikö sitä vähän kirjoittaa enemmän
auki?
Laittaa puunrunko pystöön ampuma-aukon reunoihin?
-pk
www.jagareforbundet.se/jaktskolan/
-pk
Jos sitä "real life"-simulointia saisi radalla harjoittaa, niin kannattaisin
luonnollisen kokoisen muovihirven ampumista eri kulmilta. Siinäpä voisi olla
lokero "sisäelimille" ja "rangalle", joista voisi sitten nähdä osuman
laadun. Jousimetsästäjäthän käyttävät jo vastaavia systeemejä - jonkun
pitäisi tuotekehitellä muoveja niin, että niitä voisi ampua muutamia
tuhansia kertoja ilman taulun hajoamista. Ehkä tähän jopa riittäisi hirven
vasan kokoisen elukan mallikuva? Sitähän on kumminkin vaikeampi ampua
kohdalleen kuin aikuista ja silti samat lainalaisuudet pätevät.
Mutta: tavoitteenani oli alun pitäen olemassaolevien taulujen ja laitteiden
mahdollisimman hyvä hyödyntäminen, mukaanlukien liikkuva taulu. Eli on tässä
vielä hiomisen varaa...
Asko
"P.K" <petri....@ulapland.fi> wrote in message
news:1139470497.6...@o13g2000cwo.googlegroups.com...
Tässä yksi simulaatio.
www.jagareforbundet.se/jaktskolan/
-pk
Jep. Näin se vaan on, keskustelua käydään jo nyt jälkipelinä. Asetus muuttuu
kumminkin, ja keskustelu on mielestäni tarpeellista.
Aivan varmasti kaikki hutilaukaukset hirvi- ja karhujahdissa ovat vastakin
kokeen läpäisseiden tekosia. Tämähän on päivänselvää.
Ja minun mielestäni homma olisi pitänyt ns. tappaa kehtoonsa. Mielestäni
koejärjestelyssä ei tapahtunut lainkaan parannuksia. Eli jatketaan
keskustelua - kaikensuuntaiset mielipiteet ovat sallittuja ja yhtä hyviä.
Asko