Suosittelisin Sako 75 SS(rosteri raudat ja "muovitukki"). Jos ammut
radalla paljon, niin silloin Sako 75 varmint (raskaspiippu ja leveämpi
tukki). Kaliberiksi vaikka .308 Win. Riittää hirvellekkin. Halpoja
harjotus patruunoita on saatavilla ko. kaliberiin. Itse patruunoita
lataavalle .308 Win. on monipuolinen kaliberi.
Sako 75 -sarjan aseet ovat tarkkoja ja toimintavarmoja. Kasat 100
metriin (varmint mallilla kal. .308 Win) 5 laukauksella monesti alle 20
mm k-k itseladatuilla patruunoilla.
Markus Pönkä
"Markus Pönkä" wrote:
> Petteri Elo wrote:
> > Kaipaisin neuvoja, mielipiteitä ja käyttökokemuksia....
>
>
> Suosittelisin Sako 75 SS(rosteri raudat ja "muovitukki"). + perustelut...
Siinäpä nuo tulivat kaikki syyt sanottua.
Uusista myytävistä aseista Sako on paras.
Jos sitten aletaan puhumaan käytön varmuudesta
niin asiaan tulee muutakin huomioitavaa....
Tuplaluodikko kahdella rinnakkaisella laukaisu-
koneistolla ja kahdella liipaisimella on luotettavin.
Toisena tulee sitten pakko-ohjatulla patruunan
ulosvedolla ja kiinteällä uloslyöntipykälällä va-
rustettu mauser-96 ja -98 lukko. Jos periaate
ei ole tuttu niin selvitä asia itsellesi asekirjoista.
96:ssa on kaksi ja 98:ssa kolme sulkuolkaa.
(asialla ei ole käytännössä merkitystä, jos
kaksi ensimmäistä pettävät niin kyllä se pettää
se kolmaskin sulku siinä takana... imho...)
Lisäksi sotilaskivääri-tyyppinen raskas, "ei kelluva"
nallipiikki sytyttää luotettavammin nallin. Hintana
on hidas lukkoaika mutta em ase ei ole arka esim.
talvikäytölle tai öljyjen laadulle. Isompi asia on
se että piikin pään on oltava täydellisen puolipyöreä.
Tyssääntynyt piikin pää aiheuttaa heti epävarmuutta
syttymiseen.
Lisäksi arvostan mauserin lukon täydellistä puret-
tavuutta kenttäoloissa. Kaikki uudemmat aseet häviävät
tässä ominaisuudessa. Kaikki.
Jos poltat rahaa aseeseen niin miksipä et sitten
teetä sitä sopivista osista huippuluokan sepällä
juuri sellaiseksi kun sinä itse haluat ja juuri
sellaisilla mitoilla että ne sopivat sinulle ?
Kyllä kiväärin on oltava aivan yhtä istuva ase
ampujalle kuin ratahaulikonkin omistajalleen.
Minun mielestäni ainakin.
Kaupasta sellaisenaan saatava ase on yhtä istuva
omistajalleen kuin miesten puku koko 54 medium.
Ymmärtänet vertauksen ? Standardiase sopii
jotenkuten kaikille ja hyvin ei kenellekään.
Täydellinen ratkaisu vaatii täydellisen paneutumisen
ja täydellisen mitoituksen ja täydellisen toteutuksen.
Vähempi ei riitä.
Tuure Leutola
-.-
>Jos sitten aletaan puhumaan käytön varmuudesta
>niin asiaan tulee muutakin huomioitavaa....
>
>Tuplaluodikko kahdella rinnakkaisella laukaisu-
>koneistolla ja kahdella liipaisimella on luotettavin.
>
Linnustukseen tuplaluodikko? No jaa. Onhan sitä nähty harvinaisempaakin.;)
>Lisäksi arvostan mauserin lukon täydellistä puret-
>tavuutta kenttäoloissa. Kaikki uudemmat aseet häviävät
>tässä ominaisuudessa. Kaikki.
Niin. Tietysti lukon purkaminen ON hemmetin tärkeä asia. Mutta käytännössä
sitä vain useamman päivän (viikon?) reissuilla, joissa lukko mahdollisesti
aseen kanssa uppoaa suoturpeeseen hetkellisesti.
Todellisuudessa kaikkihan meistä huoltavat koko aseen lukkoineen hyvin jo
kotona. Vai mitä? ;)
>Jos poltat rahaa aseeseen niin miksipä et sitten
>teetä sitä sopivista osista huippuluokan sepällä
>juuri sellaiseksi kun sinä itse haluat ja juuri
>sellaisilla mitoilla että ne sopivat sinulle ?
>
>Kyllä kiväärin on oltava aivan yhtä istuva ase
>ampujalle kuin ratahaulikonkin omistajalleen.
>Minun mielestäni ainakin.
>
Niin. Ei siihen kyllä tarvita mitään muuta kuin tukin teettäminen/tekeminen.
>Kaupasta sellaisenaan saatava ase on yhtä istuva
>omistajalleen kuin miesten puku koko 54 medium.
>Ymmärtänet vertauksen ? Standardiase sopii
>jotenkuten kaikille ja hyvin ei kenellekään.
>
No eipäs liioitella. Kyllä ne sopii monellekkin hyvin, joillekkin jopa
loistavasti, mutta harva _tarvitsee_ "parempaa" - puhumattakaan siitä, että
osaisi sitä edes kaivata.
Tärkeintä IMHO kiväärin "sopivuudessa" on se, että sen suuntautuvuus on
hyvä. Eli jos silmät kiinni nostaa aseen ampuma-asentoon, sen tähtäyslinja
osuu juuri silmien tasolle ja kohde on heti tähtäimessä.
>Täydellinen ratkaisu vaatii täydellisen paneutumisen
>ja täydellisen mitoituksen ja täydellisen toteutuksen.
>
Nii-in. Olen itsekin sitä mieltä, että köyhän ei ole varaa ostaa halpaa.
Kaikki halvimmat kiväärit, kuten Italian Ihmeet (tm) voi unohtaa kokonaan,
jos ei halua mitään "työkalupakkiasetta", jonka todennäköiset
käyttötilanteet on 1 laukaus / 200 vuotta. Toisaalta, Sako ja Tikka ovat
loistavaa työtä, niiden tekninen kestävyys on erittäin hyvä, niiden
jälleenmyyntiarvo on uskomaton (kuka nyt asettaan myisi) ja ne ovat
äärettömän tarkkoja.
On sinänsä "turhaa" laittaa rahaa tolkuttomasti arvoihin, jotka antavat sitä
takaisin vain sikaripiirien statuskeskusteluissa, eli koristeluihin,
nimekkään sepän töihin, merkkeihin tai perinteisiin teknisiin ratkaisuihin,
mutta sitäkin mielekkäämpää on rakentaa vaikka _perusaseesta_ omaan
_käyttöön_ sopiva kivääri.
Esimerkkinä oma ratkaisuni:
Käytän kivääriä vain keskisuuren riistan metsästyksessä. Hirvet, kauriit,
peurat ja villisiat. Haluan olla täysin varma siitä, että ase toimii ja
ampuu juuri sinne, minne se on kohdistettukin. Eli käytännössä se, että jos
ammun ohi, voin syyttää vain itseäni (tai patruunaa;)). Ajattelen myös, että
vaikka ase on kallis hankinta, se on "vain" väline ja se huolletaan kun sen
aika on ja turha naarmujen varominen on turhaa. Joten - ratkaisu oli:
Sako TRG-S, kromatut metalliosat, kolmikammioinen suujarru ja Zeissin
1,5-6x42. Perustukin olen itse "skeittiteipillä" sopivista kohdista
karhentanut. Voin sanoa, että hintaa kyseisellä paketilla on "riittämiin",
mutta olen vakuuttunut siitä, etten tarvitse enää _ikinä_ uutta asetta.
-J-
Ja ai niin. Kaliiperina kannattaa harkita myös 6,5x55sta. Erittäin hyvä
lintukaliiperi - monien mielestä valovuosia edella .308sia, huonoina puolina
patruunan hiukan korkeampi hinta (verrattuna 308siin).
Öh, oletko sä Sakon mainosmies vai mitä...? Loistavaa työtä kyllä, jos
verrataan vaikka Norincoon, mutta verrattuna keskieurooppalaisiin
"tusinapyssyihin" (Heym, Blaser, Steyr...)valovuosia jäljessä. Sako TRG
poislukien, on ihan eri laatua kuin halvat Sakot.
Sakot ovat ihan käypäisiä käyttöaseita, mutta IMO totuus tulisi aina pitää
mielessä...
>
> On sinänsä "turhaa" laittaa rahaa tolkuttomasti arvoihin, jotka antavat
sitä
> takaisin vain sikaripiirien statuskeskusteluissa, eli koristeluihin,
> nimekkään sepän töihin, merkkeihin tai perinteisiin teknisiin
ratkaisuihin,
> mutta sitäkin mielekkäämpää on rakentaa vaikka _perusaseesta_ omaan
> _käyttöön_ sopiva kivääri.
Jep, mittaperää ym. vain osaa arvostaa vasta sitten, kun on kokeillut
itselle todella sopivaa asetta, erittäin harvalle sopii kaupan hyllsytä
otettu ase suoraan.
>
> Sako TRG-S, kromatut metalliosat, kolmikammioinen suujarru ja Zeissin
> 1,5-6x42. Perustukin olen itse "skeittiteipillä" sopivista kohdista
> karhentanut. Voin sanoa, että hintaa kyseisellä paketilla on "riittämiin",
> mutta olen vakuuttunut siitä, etten tarvitse enää _ikinä_ uutta asetta.
>
Mulla on TRG-S kaliiperissa .30/378, varsinkin piipun sisäpinnan viimeistely
oli heikko esitys, kunnollinen käynti löytyi vasta piipun sisäpinnan
kiillotuksen jälkeen.
Hande
Olen;)
Niiden jälki on loistavaa - itse olen kalle kolmevuotiaan innolla purkanut
omat aseeni atomeiksi, eikä niistä ikinä ole löytynyt mitään sanottavaa - en
kyllä vielä mikroskooppia ole käyttänyt:). Kestävyys on hyvä - 30 vuotta
täysin varaosatonta vuosittaista käyttöä ja jälleenmyyntiarvo on monissa
tapauksissa jopa parempi kuin aikanaan ostohinta. Tarkkuus - on
suhteellista, mutta jos 20mm/100m ylittää, niin on ampujassa vikaa.;) Nämä
siis noin perstuntumalta. Aseet kun ovat yksilöitä - merkistä riippumatta -
ja niitä tekevät ihmiset (ainankin vielä).
Sakosta vielä sen verran, että kuten jokainen Sakon omistaja tietää, niillä
on yksi etu. Se, että sen valmistaja on suomessa ja riihimäellä. JOS tulee
jotain vikaa tai lisätarpeita, löytyy huoltopalvelut suomesta - ja hyvin
nopeasti. Itse olen saanut Tikan haulikkoon piippuparin sovituksen 20
minuutissa. (+ ajomatka riksuun ja takaisin 1,5 tuntia) - samoin 40 vuotta
vanhan Sakon kiväärin lukkokorjauksen (iskuri poikki) ja puhdistuksen
vartissa - takuukorjauksena. Samanlaisia esimerkkejä löytyy vino pino.
>Loistavaa työtä kyllä, jos
>verrataan vaikka Norincoon, mutta verrattuna keskieurooppalaisiin
>"tusinapyssyihin" (Heym, Blaser, Steyr...)valovuosia jäljessä. Sako TRG
>poislukien, on ihan eri laatua kuin halvat Sakot.
Alleviivataan _halvat_. Tottakai, aseita SAA "parempiakin", mutta hinta on
sitten toinen tekijä. Heym, Steyr ja varsinkin Blaser kun tuppaavat olemaan
"hiukan" kalliimpia kuin perussakolaiset. Näissä Blasereissa ja muissa kun
on normaalikäyttäjälle niin paljon sitä mainostamaani statusta sen laadun
ohella, että kaltaistani kapitalistiakin alkaa jo hirvittää...;)
>Sakot ovat ihan käypäisiä käyttöaseita, mutta IMO totuus tulisi aina pitää
>mielessä...
>> mutta sitäkin mielekkäämpää on rakentaa vaikka _perusaseesta_ omaan
_käyttöön_ sopiva kivääri.
>
>Jep, mittaperää ym. vain osaa arvostaa vasta sitten, kun on kokeillut
>itselle todella sopivaa asetta, erittäin harvalle sopii kaupan hyllsytä
>otettu ase suoraan.
>>
Niinpä. Mutta kuten sanoin, se ei ole itsetarkoitus. Tottakai, on hienoa,
jos ase sopii kuin hanska, mutta tärkeintä on, että sillä osuu - sitä voi
sitten ampua vaikka polvet ristissä jalkojensa välistä tähdäten, jos laukaus
on aina siinä missä se pitääkin:)
>Mulla on TRG-S kaliiperissa .30/378, varsinkin piipun sisäpinnan
viimeistely
>oli heikko esitys, kunnollinen käynti löytyi vasta piipun sisäpinnan
>kiillotuksen jälkeen.
>
Pahoittelen. Omani ampuu 5lk./14mm/100m:) Ja ihan peruspiipulla (patruuna
11,7g _vanha_ _hammerhead_). Tietysti jos jollekkin tuo käynti ei
metsästysaseessa riitä (kasa-ampujat erikseen:)) niin on paha juttu sitten
hänen kannaltaan :).
Aseet ovat yksilöitä - kuten piiputkin. En sitten tiedä, mikä omassa
piipussasi oli vikana, tai millaisia kasoja sillä sait aikaiseksi ennen tai
jälkeen piipun kiilloitusta (toivottavasti kerrot), mutta on tuollaista
tapahtunut aikaisemminkin. Epäilen kuitenkin, että se olisi ampunut yli
20mm/100m. Tai sitten oli vikaa patruunassa....;)
Keskustelusta, merkeistä ja ihmisistä irroitettuna - vaikka tuo edellinen
heitto patruunasta on totaalinen klishee, se on surullisesti totta
nykypäivänä. Jos 100 ihmistä huomaa aseensa käynnissä/toiminnassa/tms.
vikaa, syytetään ensimmäisenä asetta/patruunaa/kiikaria/tms. Kuitenkin 95ssä
tapauksista löytyy syy jostakin muualta. Arvauksia otetaan vastaan, mistä;).
"kohta pääsee taas metsälle":)
-J-
Onko toi 14mm keskimäärin vai parhaita? Tolla tasolla tarkkuuden pitäisi
mielestäni liikkua, .30/378 on mulla pääasiassa pitkän matkan
hirvi&peurapyssynä.
>
> Aseet ovat yksilöitä - kuten piiputkin. En sitten tiedä, mikä omassa
> piipussasi oli vikana, tai millaisia kasoja sillä sait aikaiseksi ennen
tai
> jälkeen piipun kiilloitusta (toivottavasti kerrot), mutta on tuollaista
> tapahtunut aikaisemminkin. Epäilen kuitenkin, että se olisi ampunut yli
> 20mm/100m. Tai sitten oli vikaa patruunassa....;)
Ehdin kokeilla 6:tta eri itseladattua (silloin ei ko. kaliiperiin saanut
tehdaspaukkuja), tyypilliset kasat olivat yleensä n. 40mm/5ls/100m
latauksesta riippumatta, mikä ei itseäni oikein tyydyttänyt.
Kiikutin aseen tutulle kasa-ampujalle, joka hetken sitä tutkittuaan totesi,
jotta piipun sisäpinnan työnjälki oli ala-arvoista. Kiillotti piipun
jollakin lentäjien visiirinpuhdistusaineella, jonka jälkeen käynti parani
sellaiselle tasolle kuin odotinkin, säännöllisesti 15-20mm/5ls/100m.
Ilmeisesti, jos kyseessä olisi ollut hitaampi tai muuten miedompi kaliiperi
vaikutus olisi ollut selvästi pienempi, piippu kuparoitui jo parista
laukauksesta silmin havaittavasti.
>
> Keskustelusta, merkeistä ja ihmisistä irroitettuna - vaikka tuo edellinen
> heitto patruunasta on totaalinen klishee, se on surullisesti totta
> nykypäivänä. Jos 100 ihmistä huomaa aseensa käynnissä/toiminnassa/tms.
> vikaa, syytetään ensimmäisenä asetta/patruunaa/kiikaria/tms. Kuitenkin
95ssä
> tapauksista löytyy syy jostakin muualta. Arvauksia otetaan vastaan,
mistä;).
>
Kuullut erilaisia selityksiä myös "muutamia"... JAK on myös muistaakseni
asealan hommissa??Huono kiikarin asennus tuntuu olevan usein syynä, jos vika
tosiaan on muualla kuin perän takana.
Mulla on Sako P54 (tehty -56) Pidän siitä paljon, mutta välillä tuntuu
siltä, ettei uusia Sakoja ole tehty ihan samalla huolellisuudella. Mitä
mieltä muut?
Hande
Joo. Paras mihin mä olen pystynyt (jopa kerran:)). Muiden ampumisia en ole
(asia jonka huomasin juuri:)) edes mittaillut.:)
Toisaalta, sehän riippuu myös siitä, miten kasan mittaa. Tämä tapaus oli
reunasta reunaan (virallinen mittaus on kai reunasta reunaan - (miinus)
kaliiperi?) ja victorinoxin senttimitalla.
Hauska osuus omalta kannaltani on se, että itse käytän rata-aseena (silloin
harvoin kun ehdin käymään) rk-kalliperista vanhaa .222 sakon lukkoon tehtyä
kivääriä, joka ampuu huonompaa kasaa.:)
>>
>> 20mm/100m. Tai sitten oli vikaa patruunassa....;)
>
>Ehdin kokeilla 6:tta eri itseladattua (silloin ei ko. kaliiperiin saanut
>tehdaspaukkuja), tyypilliset kasat olivat yleensä n. 40mm/5ls/100m
>latauksesta riippumatta, mikä ei itseäni oikein tyydyttänyt.
En ihmettele. Tuollaisesta minäkin saisin päänsärkyä.
>Kiikutin aseen tutulle kasa-ampujalle, joka hetken sitä tutkittuaan totesi,
>jotta piipun sisäpinnan työnjälki oli ala-arvoista.
Keskustelitko tuosta muuten Sakon seppien kanssa?
>Kuullut erilaisia selityksiä myös "muutamia"... JAK on myös >muistaakseni
asealan hommissa??Huono kiikarin asennus tuntuu olevan usein syynä, jos vika
tosiaan on muualla kuin perän takana.
Aivan. Toinen on se, että ammutaan yhdellä patruunalla (josta ei välttämättä
edes tiedetä, millainen - eli nopea/hidas/keskitasoa - se on) ja todetaan
sen jälkeen, ettei ase käy lainkaan.
Elävästä elämästä erään ei-niin-paljoa ampuvan metsästäjän tapaus. Kaveri
oli pitkästä aikaa ampumassa hirviradalla sportteeratullaan 7,62x53R
kaliiperisella kiväärillään (ei suojelus- vaan perikunta-ase) syksyn
hirvikoetta. Mukana oli muovipussillinen patruunoita edesmenneen isän
piironginlaatikosta. Kaksi kierrosta ammuttuaan kyseinen kaveri hyppi lähes
tasajalkaa aseensa päällä manaten sen alimpaan h-lvettiin ja haki sitten
muitakin mielipiteitä aseensa surkeuteen radalla olevilta muilta ampujilta.
Vähän enemmän aseista tietävän kaverin katsottua asetta - ei huomattu mitään
vikaa (kiikarinjalat tuli ensimmäisenä ainankin mulle mieleen), joten
huomattiin kohdistaa mielenkiinto patruunoihin. Ja kas, pussissa oli
sekaisin a) kovia sotilaskiväärin patruunoita ála D166 b)vanhoja 10,1g
hammerheadeja c) kiväärin matalapainepatruunoita (!). Ei ihme, jos kaverilla
pinna petti, kun noilla yritti sekaisin saada tulosta.:) Jokainen, joka
matalapainepatruunalla on yrittänyt osua tarkasti edes 50 metriin, tietää,
mitä tarkoitan :)
-J-
"J.A.K" wrote:
> Linnustukseen tuplaluodikko? No jaa. Onhan sitä nähty harvinaisempaakin.;)
En honannut että kysyjä kysyi sitä varsinaisesti linnustukseen.
Kyllä mielestäni kaksipiippuista siihenkin voi käyttää.
Kyllä ensimmäinen laukaus kiikari päällä on kylmällä
piipulla tarkka. Joo.. eihän se kyllä mikään kasa-ammunta
ase ole.
> Niin. Tietysti lukon purkaminen ON hemmetin tärkeä asia. Mutta käytännössä
> sitä vain useamman päivän (viikon?) reissuilla, joissa lukko mahdollisesti
> aseen kanssa uppoaa suoturpeeseen hetkellisesti.
>
> Todellisuudessa kaikkihan meistä huoltavat koko aseen lukkoineen hyvin jo
> kotona. Vai mitä? ;)
En vain pidä aseesta jonka huolto on hankalaa ja näen jotenkin
sellaisen suljetun systeemin epäluotettavana. imho.
Tämä seuraava on tietenkin hypoteettista jorinaa... ;-)
Minusta ensimmäinen aseelta vaadittava asia on se
että se _aina_ sanoo "PANG!" kun liipaisinta puristaa.
Aivan aina. Joka tilanteessa. Uitettuna suossa.
-50:n asteen pakkasessa. Huoltamattomana
vaikka kuukauden ja tai 1000:n ammutun
laukauksen jälkeen ilman puhdistusta.
Se tarkkuusvaatimus on vasta toisella sijalla.
Hemingwaymäisesti: konttaat 3 tuntia pölyssä
juomapaikalle ja ammut 3 kimppuun käyvää
ilkeää vesipuhvelia ja sitten niitä seuranneet
pari ilkeää leijonaa....
Tähän nyt helvetisti hymiöitä ja sitten se
peräkaneetti: Mauser kiväärillä. Piste.
Ja leirissä voit samalla kännätä kun putsaat lukon
kun sen hajoittamiseen ei tarvita kellosepän ruuvi-
meisseleitä. Eikä muovisia aukaisupiparkakkuja
jotka mulkkaantuvat, joutuvat hukkaan tai
jäävät kotiin....
> On sinänsä "turhaa" laittaa rahaa tolkuttomasti arvoihin, jotka antavat sitä
> takaisin vain sikaripiirien statuskeskusteluissa, eli koristeluihin,
> nimekkään sepän töihin, merkkeihin tai perinteisiin teknisiin ratkaisuihin,
> mutta sitäkin mielekkäämpää on rakentaa vaikka _perusaseesta_ omaan
> _käyttöön_ sopiva kivääri.
Muuten samaa mieltä mutta en ihan tuosta viimeisestä. Ne _perinteiset_
ratkaisut ovat parhaita koska ne on tehty todelliseen käyttöön jolloin
metsästettiin vielä riistaa joka metsästi sinua takaisin jos mokasit.
Niihin hommiin ei otettu jousikuormitettua ulosvetäjän kynttä (sako)
tai jousikuormitettua ulosheittimen tappia (tikka), olivat aseet
sitten kuinka "mukavan" oloisia tahansa.
Lisäksi. Uusissa aseissa on tähtäinjalustat yms nippelit jauheesta puris-
tettua metallia. Minusta se on kovastikin eri asia kuin umpitavarasta
työstetty osa.
Omastani:
Minulla on vanha 00 kuntoinen itse sporteerattu ruotsin mauser.
Se on vielä kesken... - vaan siitä tulee täydellinen ase. Minulle.
(6.5*55 ja jumalaton suujarru kun en tykkää rekyylistä.
Diopteritähtäin. Tangentti tähtäin. 8*56. Sivukiinnitysjalka (pika)
uupuu vielä... huokaus... se on kallis. Aivan järjettömän kallis.
Pakko se on kuitenkin saada....)
Haulikkoni on ennen sosialismia rakennettu, minua vanhempi _oikea_
Sauer. Andon ja Deeley viritys ja Greener-sulku. Ase jonka nimeksi
myöhemmin muutettiin Merkel.
Eräs vanha metsästäjä myi sen, käytettyään sitä 38 vuotta, 1500:lla.
(kyllä. Tunsin itseni varkaaksi. Sama kuin maksaisi 30 000 markkaa
aidosta Aston-Martinista... myyjän eräs keskeinen argumentti oli ettei
sillä voi ampua rautahauleja vesilinnustuksessa.... kuulkaa: siinä oli
jopa piippujen välisen juotoksen tukipalakin kaiverrettu... minä en
ikinä edes kuvittelisi panevani siihen rautahauleja. Jokin raja nyt
sentään.)
> Esimerkkinä oma ratkaisuni:
Se on hyvä ratkaisu. Ostin oman Barnetin suujarrukopion (teetin)
alle nipun 1:n, 3:n ja 5:n sadasosamillin laakerin sovitusprikkoja
saadakseni / hakeakseni sen Boss efektin siihen. (resonanssi minimi)
> -J-
>
> Ja ai niin. Kaliiperina kannattaa harkita myös 6,5x55sta. Erittäin hyvä
> lintukaliiperi - monien mielestä valovuosia edella .308sia, huonoina puolina
> patruunan hiukan korkeampi hinta (verrattuna 308siin).
Normat ovat ruotsissa halpoja. Niitä voi ostaa ja tuoda suomeen. (Ihan
laillisesti)
Range-tyyppiset laadukkaat Norman halpikset olivat 2,70 kappale.
Norman hylsy on mittamuutoksilla mitattuna parempi kuin sakon
tai lapuan hylsy.
(älkää aloittako fleimisotaa. Mittasin niiden halkaisijat ennen ja jälkeen
ampumisen mikrometrillä. Norma oli paras ja tasalaatuisin. Sakossa
ja lapualaisessa sentti kantauran edessä 4:n sadasosan pullistuma ampumisen
jälkeen. => erilainen käsitys siitä patruunapesän originaali mitasta. ?
Omani on tulkattu ja keskellä standardia. Normaan riittää siis kaulasupistus.
Sen kovempi hylsy jousti ja otti takaisin ennalleen, kaulan kestävävuudestä
raportoin joskus myöhemmin)
On siinä 6.5*55:ssa huonojakin puolia. Siinä on iso hylsy ja sellaiset eivät
pidä kovin miedoista latauksista. Alilataus detonaation vaara. Käsittääkseni
308 on hyvin laajakirjoinen tämän suhteen. Vanhemmat 6.5:t pitävät
alle 3200 barin pesäpaineista. Näihin päästään vain hitailla ruudeilla. (N160)
Ja silloin niitä ei voi aliladata. (miel. >85%). 308:n standardi on 3800
baaria.
Pienempi hylsy, ei jyrkkiä olkapäitä. Laajempi luotivalikoima.
(no - ainakin helpommin löydettävissä. 6.5:seen kyllä periaatteessa
saa ne samat luodit aina suurriista umpimessinki jutuista lähtien.
Vaan _ei_ kylän K-kaupasta...)
6.5:n suuren hylsyn ja runsaan hitaan ruudin tuottama suuri kaasumäärä
sopivat sitten kyllä hyvin suujarrun toimintaan.
Ähh.. meni pois aiheesta....
Hyvä ase on se josta itse tykkää eniten. Vanhat hyvät ja luotettavat
ratkaisut kuolivat pois ei siksi että joku olisi keksinyt parempaa
vaan siksi että ne olivat kalliita valmistaa, vaativat käsityötä ja
käsin sovitusta.
Eivät siksi että nämä uudet olisivat parempia. Ne eivät ole sitä.
Eivät tosiaankaan. Ei saa antaa kauniiden väriesitteiden ja sen että
niitä uusia tietenkin testataan uusien lehtien uusissa numeroissa
harhauttaa itseään. On tosiasia että vanhan mauserkiväärin pelkän
lukon työstökustannuksilla tänäpäivänä tehdään koko ase alusta
loppuun. Siksi niitä ei enää tehdä uusina muuten kuin käsityönä
vanhoista aihioista puuhastaen.
IMHO.
Tuure
-.-
Minä olen 190 senttinen , 108 kiloinen, paino on muuallakin
kuin vatsan seutuvilla, onneksi. Lisäksi minulla on 48 numeron
jalka ja minun kämmeneni ovan kokoa _naisten_ malli medium....
Normaali aseen tukki on kuin pesäpallomaila väärinpäin kädessä.
Ja aina on naama kiinni raudoissa. Siksi minä siitä mittojen mukaan
tekemisestä aloitin jutun...
Kumma kyllä, se sivuväärä alle kolmikiloinen rinnakkaispiippuinen
Sauer oli kerrasta kuin valettu. Jopa tukin kaulakin on ohut.
Ja etutukkikin on sellainen siro pikku lipare. Ah onnea.
Ja psyykelle tekee hyvää nähdä se kolmas lukituskorva siinä
ylhäällä keskellä. Joka ruuvinkantakin on samaan suuntaan ja osa
niistä on varmistettu toisella ruuvilla. Ja senkin kanta on samaan suuntaa.
Vireilmaisimet tuntee sormilla siinä sivussa. Ja kyllä kohtuullinen
kaiverrus siinä miellyttää silmää ja tuo esteettistä iloa minulle.
Niistä on tietty helppo pitää kun ne ovat jo siinä kyljessä valmiina
mutta kuitenkin. Saahan se ase olla kauniskin samalla. En voi uskoa että
oikea metsästäjä on sillä asteella että haluaa ökyillä muille, eiköhän
niillä kaiverruksilla tuoteta ennemmin sitä omaa mielihyvää itselle.
-.-
*******************
Vähän sivuun menevä vinkki mutta: muistelen lukeneeni jostain että, tuolla
Sveamamman (??) maassa olisi joku metsästäjä hakenut vanhalle arvokkaalle
englantilais haulikolle "lyijyhaulinkäyttö poikkeusluvan" .
Petteri
Hande