Etsintä Suomenlahdella
Sauli Suikkanen
sinnän aiheuttaneet melojien kaatumiset ylittivät illan uutiskynnyksen
tv:ssä ja jo www-sivuillakin:
<http://www.helsinginsanomat.fi/teksti/juttu.asp?id=20010630OL29&pvm=20010630>
Kilpailu ja retki taisivat olla kai seuraava:
<http://194.100.44.195/slu/skal/allakka.nsf/ea593705a04ba2bec225681900735f1b/bb77c8c85480c1a4c2256a03003df864?OpenDocument>
Tuuli näytti ylittäneen päivällä ainakin 15 solmua (7,7 m/s), joten
raskas ja vaativa oli kelikin pitkällä matkalla avomerellä:
<http://www.wetteronline.de/cgi-bin/windkarten?3&LANG=en&WIND=g005&TIME=2001063012&BASE=3012>
Koska uutisessa mainittiin melojajoukon olleen hajalla, olikohan kysees-
sä kilpailijoiden vai retkeilijöiden kaatumiset? Retkimelojien voisi
olettaa liikkuvan oman turvallisuutensa vuoksi riittävän suurissa ryh-
missä, mahdollisesti turvaveneen saattamana, meri-VHF -varustuksella.
Kilpailijoiden turvavarustukseen olettaisi kuuluvan EPIRB tai vastaavan
tyyppinen hätälähetin tai kannettava vesitiivis meri-VHF-radio, koska
kilpailijaryhmä hajoaa väistämättä merellä, eikä sitä voida paimentaa
turvaveneellä.
Uutisesta jäi se käsitys, että pelastajien tietoon ei oltu saatettu ti-
lanteen kehitystä riittävän hyvin, jolloin etsintä jatkui vaikka kaatu-
neet olivat päässeet jo turvaan. Oliko todellä näin?
--
S.Suikkanen
Timo Noko
>Lauantai-päivän melojien Suomenlahden ylityksellä laajahkon pelastuset-
>sinnän aiheuttaneet melojien kaatumiset ylittivät illan uutiskynnyksen
>tv:ssä ja jo www-sivuillakin:
Käsittääkseni Suomen meriviranomainen on pohjimmiltaan vastuussa
siitä, että matkaan on lähtenyt aluksia, jolla ei varusteita eikä
taitoja.
Vastuullinen viranomainen yrittää ajaa vaikka veneen upoksiin, jotta
kelvottomaksi arvioitu veneilijä saadaan takaisin satamaan, niinkuin
kävi Dr. Hannes Lindemanille Kanarialla.
Queen Charlotten salmi on kilometreissä samaa luokkaa kuin
Porkkala-Naissaari. Ja Port Hardysta ei pääse kajakilla pohjoseen,
jollei ole meri-VHF mukana.. Se onkin muuten helppo tarkistaa, jos
kiikarilla havaittu kanootti ei vastaa VHF-kutsuun, lähetetään Zodiak
perään. Tosin olosuhteet noin 13 kertaa vittumaisemmat: 4 solmun
merivirta, 5 metrin mainingit sekä vuoristoperäisiä 40 solmun
puhureita, eheh..
t.noko
Jussi
juhlallisuudet mene sivu suun...
Matkaan lähtijöiltä vaadittiin kestävyyttä ja merimelontakokemusta,
melontataidosta ei puhuttu mitään. Osalla ainakin taitaa olla taidoissa
eskimon mentävä aukko.
Antti Salmenlinna
Timo Noko <timo...@kkkolumbus.fi> wrote in article
<9hmglc$slq$1...@news.kolumbus.fi>...
> In article <3B3E4A7D...@purkki.mbnet.fi>, Sauli Suikkanen wrote:
> >Lauantai-päivän melojien Suomenlahden ylityksellä laajahkon pelastuset-
> >sinnän aiheuttaneet melojien kaatumiset ylittivät illan uutiskynnyksen
> >tv:ssä ja jo www-sivuillakin:
>
> Käsittääkseni Suomen meriviranomainen on pohjimmiltaan vastuussa
> siitä, että matkaan on lähtenyt aluksia, jolla ei varusteita eikä
> taitoja.
Merilain 6 luvun 3$:n mukaan aluksen päällikön on huolehdittava aluksen
merikelpoisuudesta.
Jos Viranomaiseten pitäisi ottaa vielä vastuu ihmisten taidoista jne.,
tehtäisiin varmaan laki, että veneily on sallittua vain alle 30cm
syvyisessä vedessä kesällä kello 12 - 14.
Antti
Irma Salminen
> Koska uutisessa mainittiin melojajoukon olleen hajalla, olikohan kysees-
> sä kilpailijoiden vai retkeilijöiden kaatumiset? Retkimelojien voisi
> olettaa liikkuvan oman turvallisuutensa vuoksi riittävän suurissa ryh-
> missä, mahdollisesti turvaveneen saattamana, meri-VHF -varustuksella.
> Kilpailijoiden turvavarustukseen olettaisi kuuluvan EPIRB tai vastaavan
> tyyppinen hätälähetin tai kannettava vesitiivis meri-VHF-radio, koska
> kilpailijaryhmä hajoaa väistämättä merellä, eikä sitä voida paimentaa
> turvaveneellä.
>
Jos kyseessä on jo n 10 v sitten aloitettu perinteinen Porkkala-Tallinnamelonta niin kyseessä on harrastajaporukka. Jos tuuli
on kova niin porukka tuskin pysyy koossa hyvistä aikeista huolimatta. Varmaankin Kanoottiliiton turvajaostolle tulee uusi aihe
mietittäväksi: miten ohjeistetaan turvajärjestelyt pitkillä ylityksillä joissa ei voi ennakoida tuulen yltymistä ja joukon
hajoamista. Tällöin yksi turvavenekään tuskin auttaa jos ei ole tietoa missä melojat menevät ja kuka on pystyssä ja kuka
kaatunut.
Irma Salminen
Timo Noko
Tuli mieleen, ettei Espoonlahdella hankittu merimelontakokemus ole
ihan sitä mitä Tallinnan matalikolla tarvitaan. Siellä on aika
ihmeellisiä kolmen metrin pomppivia aaltoja, ilmeisesti koska suolaton
vesi on kevyempää.
Samantapaista pompintaa muistan Hippa-saarten tienoilla, mainingit
kiersivät saaren molemmin puolin ja tekivät kivaa ristimaininkia.
Kajakki lensi aina välillä moiskis ilmaan ja ilman sivuponsaria
olisin ollu jatkuvasti nurin. Opin että kajakissakin voi tulla
merisairaaksi..
Jukka Vaijärvi
Sauli Suikkanen wrote:
> Tuuli näytti ylittäneen päivällä ainakin 15 solmua (7,7 m/s), joten
> raskas ja vaativa oli kelikin pitkällä matkalla avomerellä:
Olin kajakilla itsekin liikenteessä Lauantaina, suunnitelmissa oli ensin
tempaista Villingin itäkärjestä Itä-Tontulle mutta keli oli senverran
kuoppaista ja roiskivaa, että piti loiventaa kurssi Eestiluotoon. Tuuli
ei vaikuttanut mitenkään erityisen voimakkaalta mutta aallokko oli
riittävän kookasta että horisontti meni kevyesti piiloon.
Noh, pitänee toivoa ettei SKaL joudu tapahtuneen johdosta viranomaisten
hampaisiin -> lisää sääntöjä ja byrokratiaa. Euvostoliitossa näkyy
vallitsevan luja usko byrokratian kykyyn pelastaa maailma.
Jukka
Nyki
apuvenene etsi ja löysi mereltä yhden kaatuneen ja hypotermiaan joutuneen
melojan, joka toimitettiin paikallisen merivartioston toimesta pikaisesti
sairaalaan.
Toipui kuulemma kohtuullisen hyvin, mutta mikäli olisi kaatunut uudelleen
ennen kuin löydettiin meidän tai jonkun muun toimesta, ei todennäköisesti
olisi saanut enää kajakkiaan pystyyn ja seuraukset olisivat voineet olla
ikävät. Melomaan hän ei enää oikein siinä tilanteessa kyennyt ja kajakissa
oli melkoinen vesilasti.
Toinen hypotermiaa poteva löytyi käsittääkseni itse saarelta ja kävi myös
sairaalassa.
Katsellessani koko melojaporukan varusteita läpi voin vain kummastella miten
kevyesti lähdetään liikkeelle, sillä mielestäni sellaisilla varusteilla ei
olisi ollut mitään asiaa tuolle matkalle.
Pääsääntöisesti vaikutti siltä, ettei edes märkäpukuja ollut, mutta
melontaharrastusta sinänsä tuntemattomana en tiedä haittaako niiden käyttö
liikaa.
Tuollainen reissu on sinänsä hyvä ajatus, mutta mm. pienehkön turvaveneen ja
miltei kaikkien varusteiden olisi tullut olla aivan toista luokkaa. On
kuitenkin aika vaativaa meloa avomerellä tuollainen matka.
Myös se, että tuki-/turvavene oli jo ankkurissa ja ns. "voimakkaasti
vapaa-ajan puolella" vaikka osa porukasta oli kateissa, oli hämmästyttävää.
Viranomaiset selvittävät ko. asiaa ja verikokeetkin otettiin. En puutu
asiaan enempää etten loukkaa ketään, mutta seurauksia lienee odotettavissa
ja toivottavasti tästä taas opittiin jotakin.
Syvästi hämmästellen
Nyki
--
**************************************
ari.er...@lpoynet.com
www.kolumbus.fi/ari.ervaskivi
**************************************
Life is a Beach and then you dive...
Tosin joku väitti:
"Life is a bitch and then you die"
"Sauli Suikkanen" <sauli.s...@purkki.mbnet.fi> wrote in message
news:3B3E4A7D...@purkki.mbnet.fi...
Timo Noko
>Olin kajakilla itsekin liikenteessä Lauantaina, suunnitelmissa oli ensin
>tempaista Villingin itäkärjestä Itä-Tontulle mutta keli oli senverran
>kuoppaista ja roiskivaa, että piti loiventaa kurssi Eestiluotoon. Tuuli
>ei vaikuttanut mitenkään erityisen voimakkaalta mutta aallokko oli
>riittävän kookasta että horisontti meni kevyesti piiloon.
Höhhöh. Suomenlahden eteläpuolella on ihan eri kelit. Jos
Eestiluodoilla on yksi metri, niin Tallinnan edustalla voi olla
vaikka kuus. Kuus metriä suolattomassa meressä on karmeeta, jokainen
aalto putoaa päälle.
Nyki
omasta mielestäni huomauttamista.
Melojat jopa tullattiin Viroon Naissaaressa hiekkarannalla, vaikka se
virallinen paikka on Pirita.
--
**************************************
ari.er...@lpoynet.com
www.kolumbus.fi/ari.ervaskivi
**************************************
Life is a Beach and then you dive...
Tosin joku väitti:
"Life is a bitch and then you die"
"Jukka Vaijärvi" <jukka.v...@dinosoft.fi> wrote in message
news:3B40511E...@dinosoft.fi...
Anna Leena Lind
> Katsellessani koko melojaporukan varusteita läpi voin vain kummastella miten
> kevyesti lähdetään liikkeelle, sillä mielestäni sellaisilla varusteilla ei
> olisi ollut mitään asiaa tuolle matkalle.
>
> Pääsääntöisesti vaikutti siltä, ettei edes märkäpukuja ollut, mutta
> melontaharrastusta sinänsä tuntemattomana en tiedä haittaako niiden käyttö
> liikaa.
>
> Tuollainen reissu on sinänsä hyvä ajatus, mutta mm. pienehkön turvaveneen ja
> miltei kaikkien varusteiden olisi tullut olla aivan toista luokkaa. On
> kuitenkin aika vaativaa meloa avomerellä tuollainen matka.
Käsitykseni mukaan nimenomaan maratonkilpamelojien varusteet olivat
puutteelliset (liikkeellä oli kaksi ryhmää). Olin kuitenkin nähnyt
infokirjeen ko. maratonmelontaan, ja siinä korostettiin oikeaa
varustautumista ja kajakkien kelluvuutta. Varsinaisesti retkellä
olleilla ei ollut hämminkiä, koska sekä taidot että varustukset olivat
paremmalla mallilla.
Passien tarkastus Naissaaressa oli ennalta sovittu. Muulloin se tehdään
Piritassa.
A. Lind
PS. En ollut mukana. Olen tehnyt ko. ylityksen kahdesti aiemmin.
Esa Harma
Retkellä mukana olleena voin kertoa seuraavaa:
Kaatuneet ja pelastetut melojat ottivat osaa Kalevin 100-vuotisjuhlien
melontamaratoniin,
jonka järjesti ko. urheiluseura. Osallistujia oli viisi ja mukana ilmeisesti
yksi turvavenekin, jonka
toiminta kävi mahdottomaksi koska melojat hajaantuivat merelle heti avomeren
auettua. Kavereilla
oli T-paidat päällä ja kajakissa ei ollut mitään ylimääräistä painoa, joka
olisi stabiloinut kulkua
aallokossa. Retkimelojaryhmän tauolla Salmön saaren luona eräs
maratonmelojista tuli paikalle ja
kysyi osoittaen sormella aavalle: "Tähän suuntaanko?" ........
Retkimelonta oli MeVe:n perinteinen Tallinnanmelonta, jota johti taitavasti
Yrjö Lindroos. Melonta
aavalla oli tietysti vaivalloista navakahkon vastatuulen vuoksi ja vei
yhdeksän tuntia. Tämän vuoksi
yövyttiin Naissaaressa, jonne saavuttiin hieman ennen kello kuutta (samaan
aikaa kuin tämä
suuretsintä lienee juuri käynnistetty).
Merellä ei muutamien kaatumisten lisäksi tapahtunut juuri mitään
ongelmallista. Yhdeltä melojalta
rikkoutui Marin puinen jalkatuki ja hän siirtyi mukana olleeseen veneeseen.
Myös suuren joukon
yhteydenpito tuulisella merellä oli sekin hankalaa. Jokaisella pitäisi olla
mukana pilli, oli Yrjönkin
päätelmä retken jälkeen. Ehkä jako max. 10 melojan ryhmiin olisi myös
järkevää. Kannettavat
VHF-radiot olisivat myös poikaa ... ja suunnistajalla aina GPS, josta näkee
suunnan lisäksi myös
nopeuden, jota ei ryhmä saisi ylittää jotta paketti ei hajoaisi.
Tuuliennuste oli 7m/s, oma arvioni oli 8m/s ja virallinen mittaus kai 10m/s.
Tämä ei ole katastrofi
kokeneille retkimelojille, joita lähes kaikki osallistujat olivat.
Joku otti asiasta kuitenkin "herneen nenään" antaen lausuntoja
"uhmamielisistä" ja
"uhkarohkeista" melojista, jotka hajaantuivat merelle laajalle alueelle ja
turvaveneeneen kipparikin
oli juoppo!!! Retkestäkään ei kukaan oikein muka ollut vastuussa, jne.
Ja nyt onkin sitten melontaväellä maine pelastettavana Iltasanomat-tyyppisen
negatiivisen julkisuuden
vuoksi. Ja kuitenkin vaarallisinta melontaa on tehdä niitä miehuuskokeita
yksin Ahvenanmeren yli ja
raportoida asiasta sitten näyttävästi valtakunnan päälehdessä.
terveisin
Esa Härmä
"Sauli Suikkanen" <sauli.s...@purkki.mbnet.fi> wrote in message
news:3B3E4A7D...@purkki.mbnet.fi...
Eero Hiltunen
Esa Harma wrote:
> Retkellä mukana olleena voin kertoa seuraavaa:
>
> Melonta aavalla oli tietysti vaivalloista navakahkon vastatuulen vuoksi ja vei
>
> yhdeksän tuntia.
>
> Merellä ei muutamien kaatumisten lisäksi tapahtunut juuri mitään
> ongelmallista. Yhdeltä melojalta
> rikkoutui Marin puinen jalkatuki ja hän siirtyi mukana olleeseen veneeseen.
"juuri mitään ongelmallista" ????
Etkö tosiaankaan pidä kaatumista (joita oli useita ?) keskellä Suomenlahtea
ongelmana ?
Entä jos kaatunut olisi joutunut paniikkiin ? Entä jos kajakki vahingoittuisi
kaatunutta
autettaessa ? Entä jos kaatunut olisi alkanut kylmettyä märissä vaatteissaan
kajakissa ?
Eikö jalkatuen hajoaminenkin keskellä merta ole ISO ongelma ?
Joukon hajoaminen tai turvaveneen joutuminen näköyhteyden ulkopuolelle ei ole
ongelma ?
> Tuuliennuste oli 7m/s, oma arvioni oli 8m/s ja virallinen mittaus kai 10m/s.
> Tämä ei ole katastrofi
> kokeneille retkimelojille, joita lähes kaikki osallistujat olivat.
Kaikkiko eivät olleet kokeneita ?
> Joku otti asiasta kuitenkin "herneen nenään" antaen lausuntoja
> "uhmamielisistä" ja
> "uhkarohkeista" melojista, jotka hajaantuivat merelle laajalle alueelle
Noin avoimella paikalla ja noin kovalla kelillä niin vaikuttaahan tuo melko
uhkarohkealta suoritukselta !
terv. Eero
Esa Harma
en aio osallistua tähän keskusteluun enää enempää, mutta ....
"Eero Hiltunen" <Eero.H...@iki.fi> wrote in message
news:3B41D167...@iki.fi...
> Moi,
>
> Esa Harma wrote:
>
> > Retkellä mukana olleena voin kertoa seuraavaa:
> >
> > Melonta aavalla oli tietysti vaivalloista navakahkon vastatuulen vuoksi
ja vei
> >
> > yhdeksän tuntia.
> >
> > Merellä ei muutamien kaatumisten lisäksi tapahtunut juuri mitään
> > ongelmallista. Yhdeltä melojalta
> > rikkoutui Marin puinen jalkatuki ja hän siirtyi mukana olleeseen
veneeseen.
>
> "juuri mitään ongelmallista" ????
> Etkö tosiaankaan pidä kaatumista (joita oli useita ?) keskellä
Suomenlahtea
> ongelmana ?
En tällaisessa ryhmässä, joka osaa reskuttaa.
> Entä jos kaatunut olisi joutunut paniikkiin ?
Ei kannata sitten lähteä tällaisille "hallitun riskin" retkille. Paniikki
voi iskeä vaikka
tätä juttua lukiessa.
Entä jos kajakki vahingoittuisi
> kaatunutta
Pitää osata hoitaa niin ettei tapahdu silviisii ...
> autettaessa ? Entä jos kaatunut olisi alkanut kylmettyä märissä
vaatteissaan
> kajakissa ?
Nää ei ollut niitä teepaitamelojia. Ilma ei ollut erityisen kylmäkään ...
mutta jos
uit siellä kuten kilpamelojat tekivät teepaidoissaan niin tilanne on
toisenlainen.
> Eikö jalkatuen hajoaminenkin keskellä merta ole ISO ongelma ?
Kyseinen meloja kajakkeineen toimitettiin turvaveneellä eteenpäin. Jalkatuen
puute
tekee melonnasta hankalampaa mutta ei mahdotonta. Ilman turvavenettä retki
olisi
ollut varmaan pakko kääntää takaisin Porkkalaan.
> Joukon hajoaminen tai turvaveneen joutuminen näköyhteyden ulkopuolelle ei
ole
> ongelma ?
Hajosiko joukko? En tarkoita niitä kilpamelojia, jotka todella hajosivat
kuin varpusparvi.
Turvavene lienee toimittanut ensimmäisen asiakkaansa perille... en tiedä.
>
> > Tuuliennuste oli 7m/s, oma arvioni oli 8m/s ja virallinen mittaus kai
10m/s.
> > Tämä ei ole katastrofi
> > kokeneille retkimelojille, joita lähes kaikki osallistujat olivat.
>
> Kaikkiko eivät olleet kokeneita ?
Arvioisin keskimääraiseksi melontakokemukseksi 10v-15v ja eräillä ehkä 50v
...
>
> > Joku otti asiasta kuitenkin "herneen nenään" antaen lausuntoja
> > "uhmamielisistä" ja
> > "uhkarohkeista" melojista, jotka hajaantuivat merelle laajalle alueelle
>
> Noin avoimella paikalla ja noin kovalla kelillä niin vaikuttaahan tuo
melko
> uhkarohkealta suoritukselta !
Sinun mielipiteesi siis ...
Esa vaikenee ....
PS. taannoin luin eräästä jenkkijutusta, että otat saman riskin jos (1)
melot 10 minuuttia, (2) poltat yhden savukkeen tai (3) lennät 1000 mailia
lentokoneella.
Elämähän on riskien ottamista juu ...
Eero Hiltunen
Esa Harma wrote:
> > > Merellä ei muutamien kaatumisten lisäksi tapahtunut juuri mitään
> > > ongelmallista. Yhdeltä melojalta
> > > rikkoutui Marin puinen jalkatuki ja hän siirtyi mukana olleeseen
> veneeseen.
> >
> > "juuri mitään ongelmallista" ????
> > Etkö tosiaankaan pidä kaatumista (joita oli useita ?) keskellä
> Suomenlahtea
> > ongelmana ?
>
> En tällaisessa ryhmässä, joka osaa reskuttaa.
>
> > Entä jos kaatunut olisi joutunut paniikkiin ?
>
> Ei kannata sitten lähteä tällaisille "hallitun riskin" retkille. Paniikki
> voi iskeä vaikka
> tätä juttua lukiessa.
Mutta kuka on se erehtymätön psykologi, joka tietää etukäteen karsia pois
retkeltä
mahdolliset paniikin uhrit ?
> > Joukon hajoaminen tai turvaveneen joutuminen näköyhteyden ulkopuolelle ei
> ole
> > ongelma ?
>
> Hajosiko joukko? En tarkoita niitä kilpamelojia, jotka todella hajosivat
> kuin varpusparvi.
>
> Turvavene lienee toimittanut ensimmäisen asiakkaansa perille... en tiedä.
Et siis tiedä minne turvavene meni tuon pelastuksen jälkeen - sekö
ei enää ollut mukananne ? Entä jos olisi tullut uusia ongelmia ? (Hesarin jutun
mukaan
(ma 3.7.) turvevene joutui erilleen retkimelojaryhmästä ja lisäksi
retkimelojaryhmä hajosi pahasti.)
>
> Sinun mielipiteesi siis ...
>
> Esa vaikenee ....
Mutta minä en.
>
> PS. taannoin luin eräästä jenkkijutusta, että otat saman riskin jos (1)
> melot 10 minuuttia, (2) poltat yhden savukkeen tai (3) lennät 1000 mailia
> lentokoneella.
> Elämähän on riskien ottamista juu ...
Jotkut ovat näköjään valmiit ottamaan suurempia riskejä kuin esim. minä.
terv. Eero
Anna Leena Lind
Eero Hiltunen wrote:
> > Ei kannata sitten lähteä tällaisille "hallitun riskin" retkille.
> Mutta kuka on se erehtymätön psykologi, joka tietää etukäteen karsia pois
> retkeltä
> mahdolliset paniikin uhrit ?
Ei kukaan, mutta... jos kaikki riskit pitää hallita, ei voi tehdä yhtään
mitään. Tämä turvayhteiskuntamme muuttaa ilmeisesti
turvallisuuskäsityksiä ja vaaditavaa tasoa siten, että kaikki riskit
pitäisi hallita. Mielestäni talvisen kiipeilyonnettomuuden yhteydessä
Kiipeilyliiton edustaja sanoi osuvasti jossakin tiedotusvälineessä että
"vuorikiipeilystä ei voi tehdä täysin turvallista" tms. jonka idea oli
se, että aina kun liikutaan vaativissa oloissa, on olemassa riskejä.
Ainakin meillä melotnaseurassa harjoitellaan aktiivisesti pelastuksia
juuri siksi, että kokeilemalla pelastuksia ja kaatumisia huomaa
panikoituvansa ja/tai rutinoituu ja kömpii ylös. Tässäkin harjoitus
tekee mestarin. Jos kaatuminen on vastenmielistä tai panikoi, laji ei
ole ehkä sopiva.
Olisin kyllä jollain tasolla enenmmän huolissani näistä vuokraamojen
aloittelijoista, joita eilenkin Seurasaarenselällä meloskeli paidatta ja
pelstusliivittä (toivottavasti oli edes pöksyt). He ovat kuitenkin
potentiaalisimmat riskikulkijat vesillä koska mikä tahansa helppo
tilanne kokneelle voi kaataa heidät eikä varsinaisia valmiuksia
pelastuksiin ole. Kuten viimeviikoisesta hypotermiaan joutuneesta
uimarista Seurasaarenselällä voitaisiin päätellä. Tai viimesyksyn
kylmiin vesiin joutuneesta ulkomaalaisesta (jos muistatte keskustelun).
Alan yhä vakaammin uskoa sertifioidun rannikkomelojan sanoihin:
Omalla vastuulla - kuten aina.
a. lind
Irma Salminen
Esa Harma wrote:
> Myös suuren joukon
> yhteydenpito tuulisella merellä oli sekin hankalaa. Jokaisella pitäisi olla
> mukana pilli, oli Yrjönkin
> päätelmä retken jälkeen. Ehkä jako max. 10 melojan ryhmiin olisi myös
> järkevää. Kannettavat
> VHF-radiot olisivat myös poikaa ... ja suunnistajalla aina GPS, josta näkee
> suunnan lisäksi myös
> nopeuden, jota ei ryhmä saisi ylittää jotta paketti ei hajoaisi.
Vaikka melontaretkien turva-asioista on viime vuosina puhuttu paljon, Suomen
retkimelojien eliitti miettii turvavarusteita ja toimintamalleja vasta jälkeen
päin. Positiivinen puoli asialla on jos ko. turvatoimet tulevat tavaksi
tulevaisuudessa. Minua hämmästytti lausunto tiistain Hesarissa että turvavene
oli moraalisena tukena. En minä ainakaan lähtisi sellaiselle retkelle jossa
turvaveneelle ei ole suunniteltu pelastustehtävää vaan olla vain henkisenä
tukena (= kulissina).
> vuoksi. Ja kuitenkin vaarallisinta melontaa on tehdä niitä miehuuskokeita
> yksin Ahvenanmeren yli ja
> raportoida asiasta sitten näyttävästi valtakunnan päälehdessä.
Hesarin herrasmiesmeloja ansaitsee kunnioituksen siinä että myönsi tehneensä
arviointivirheen lähtiessään yksin ylittämään pitkää meritaivalta. Ehkä joku
oppii jotakin tästäkin ja miettii jo maissa minkä tuulen miehiä/naisia on.
t. Irma Salminen
Esa Harma
> Katsellessani koko melojaporukan varusteita läpi voin vain kummastella
miten
> kevyesti lähdetään liikkeelle, sillä mielestäni sellaisilla varusteilla ei
> olisi ollut mitään asiaa tuolle matkalle.
>
> Pääsääntöisesti vaikutti siltä, ettei edes märkäpukuja ollut, mutta
> melontaharrastusta sinänsä tuntemattomana en tiedä haittaako niiden käyttö
> liikaa.
Taisit käydä paikalla tunti pari rantautumisen jälkeen, jolloin porukka oli
jo ajat sitten
ehtinyt vaihtaa kuivat ylle. Ja oliko keli mielestäsi paha??? Oliko tuuli
erityisen kova?
Oliko lämpötila yli vai alle 20ºC???
t. Esa
Irma Salminen
siitä kuka maksaa ne helikopterit ym suuretsintään osallistuneet. Jos jokainen
extreme-retkeilijä vähättelee riskejä ja sitten pyytää kännykällä helikopterin
paikalle niin kuka sen kustantaisi. Tulevaisuudessa retkeilijät jotka lähtevät
omalla vastuulla?
t. Irma Salminen
Anna Leena Lind wrote:
--
Irma Salminen
erikoistutkija
KTL/ Biomarkkerilaboratorio
email: Irma.S...@ktl.fi
Puh/Tel: 09-4744 8280
http://www.ktl.fi/ravitsemus/
Mannerheimintie 166
FIN-00300 Helsinki
Finland
Pasi Pouri
Timo Noko wrote:
>
> Käsittääkseni Suomen meriviranomainen on pohjimmiltaan vastuussa
> siitä, että matkaan on lähtenyt aluksia, jolla ei varusteita eikä
> taitoja.
Eiköhän se ole lähtijän omalla vastuulla, vai pitäisikö viranomaisten
alkaa holhoamaan enemmän?
-- PP
Mikko Palosvirta
Irma Salminen <irma.s...@ktl.fi> kirjoitti
viestissä:3B42BFDB...@ktl.fi...
> Olen samaa mieltä, omalla vastuulla. Mutta veronmaksajana olen
kiinnostunut
> siitä kuka maksaa ne helikopterit ym suuretsintään osallistuneet. Jos
jokainen
> extreme-retkeilijä vähättelee riskejä ja sitten pyytää kännykällä
helikopterin
> paikalle niin kuka sen kustantaisi. Tulevaisuudessa retkeilijät jotka
lähtevät
> omalla vastuulla?
Mistä muuten on peräisin nykyinen tapa kutsua kaikkea shakin pelaamista
vauhdikkaampaa harrastusta extremeksi? Itse olen vapaapalokunnassa,
kiipeilen kalliolla ja sukellan, eikä noista yksikään ole extreme-laji.
Alunperin extreme on muistaakseni Ranskasta, jossa hemmot ajeli jollain
vuorenharjanteella fillareilla miljoonaa tyżliin "jos teet virheen, kuolet"
ja tuo on ollut todellista extremeä. Samoin base-jumpit ja soolona
kiipeäminen on _minun_ käsitykseni mukaan extremeä. Alkaa vähitellen
nyppimään, kun kadun ylitys ilman suojatietä on jo extremeä...
--
--
Mikko Palosvirta
http://geocities.com/seinahullut/
***Internetissä kylähullutkin voivat globalisoitua***
---
Eero Hiltunen
Anna Leena Lind wrote:
> Ei kukaan, mutta... jos kaikki riskit pitää hallita, ei voi tehdä yhtään
> mitään. Tämä turvayhteiskuntamme muuttaa ilmeisesti
> turvallisuuskäsityksiä ja vaaditavaa tasoa siten, että kaikki riskit
> pitäisi hallita. Mielestäni talvisen kiipeilyonnettomuuden yhteydessä
> Kiipeilyliiton edustaja sanoi osuvasti jossakin tiedotusvälineessä että
> "vuorikiipeilystä ei voi tehdä täysin turvallista" tms. jonka idea oli
> se, että aina kun liikutaan vaativissa oloissa, on olemassa riskejä.
Mutta jos jokin yhdistys on esim. melontatapahtuman tapahtuman järjestäjä, niin
onnettomuuden sattuessa yhdistys ja sen johtokunnan jäsenet voivat joutua (mm.
taloudelliseen) vastuuseen. Järjestäjän juridista vastuuta ei käsittääkseni
Suomessa poista esim. osallistujien kirjallinenkaan vakuutus osallistumisesta
"omalla vastuulla".
> Olisin kyllä jollain tasolla enenmmän huolissani näistä vuokraamojen
> aloittelijoista, joita eilenkin Seurasaarenselällä meloskeli paidatta ja
> pelstusliivittä (toivottavasti oli edes pöksyt). He ovat kuitenkin
> potentiaalisimmat riskikulkijat vesillä koska mikä tahansa helppo
> tilanne kokneelle voi kaataa heidät eikä varsinaisia valmiuksia
> pelastuksiin ole. Kuten viimeviikoisesta hypotermiaan joutuneesta
> uimarista Seurasaarenselällä voitaisiin päätellä. Tai viimesyksyn
> kylmiin vesiin joutuneesta ulkomaalaisesta (jos muistatte keskustelun).
Kommenttina: vuokraamiseen liittyy tiettyjä riskejä, mutta ne jotka minä näen
ilman kelluntaliivejä, ovat yleensä jonkun seuran jäseniä (valitettavasti mm.
meidän seurasta) eivätkä vuokraajia. Viime viikon tiistaina julkisuutta saanut
Seurasaaren lähistön kaatuja oli ilmeisesti eräästä naapuriseurastamme (joka ei
harrasta vuokrausta, joten oletan että hän oli melontaseuran jäsen.) Syksyn
tapauksen alkuperää en tiedä. Toisaalta on eri asia kaatua keskellä
Suomenlahtea kuin Seurasaaren vieressä.
> Alan yhä vakaammin uskoa sertifioidun rannikkomelojan sanoihin:
>
> Omalla vastuulla - kuten aina.
Järjestetyssä tapahtumassa järjestäjällä on aina vastuuta myös muista.
terv. Eero
Anna Leena Lind
> Mistä muuten on peräisin nykyinen tapa kutsua kaikkea shakin pelaamista
> vauhdikkaampaa harrastusta extremeksi? Itse olen vapaapalokunnassa,
> kiipeilen kalliolla ja sukellan, eikä noista yksikään ole extreme-laji.
> Alunperin extreme on muistaakseni Ranskasta, jossa hemmot ajeli jollain
> vuorenharjanteella fillareilla miljoonaa tyżliin "jos teet virheen, kuolet"
> ja tuo on ollut todellista extremeä. Samoin base-jumpit ja soolona
> kiipeäminen on _minun_ käsitykseni mukaan extremeä. Alkaa vähitellen
> nyppimään, kun kadun ylitys ilman suojatietä on jo extremeä...
Samaa mieltä! Joskus kuvailinkin esim. extremeretkeä siten, että
lähdetään harjoittelematta, tuntematta oloja ja varusteita, niin
tuleehan mistä tahansa extremeä sillä konstilla.
Ach, onneksi harrastan vain merimelontaa, joka EI ole extremeä.
all
Janne Janhunen
Mikko Palosvirta wrote:
> Mistä muuten on peräisin nykyinen tapa kutsua kaikkea shakin pelaamista
> vauhdikkaampaa harrastusta extremeksi?
Siitä, että on niin paljon wannabe extreme harrastajia. Onhan se kuulia, jos
oma laji on ikstriim.
J.
Timo Noko
Ööh. Ainakin niitä Harbour Mastereita on tapana haastaa oikeuteen
jonkun onnettomuuden jälkeen. "Minä sanoin, että elä mee, mut se men
vaan."
Mekanismi taitaa tosin olla se, että vakuutusyhtiö maksaa
suuretsinnät ja sen jälkeen ne yrittää keksiä edes jonkun syyllisen,
varsinkin jos onnettomuuden uhri on pysyvästi hukassa.
Irma Salminen
maksattaa muilla omat sekoilut vesillä. Jos nykytiedolla olisi voinut tehdä
vielä jotain esim. Tallinnan keikalla niin miksi ei olisi tehty (esim. estetty
huonosti varustautuneita maratoonareita lähtemästä). Viikonlopun etsintä lienee
maksanut jotain.
t. Irma
Janne Janhunen wrote:
--
Timo Noko
>Ööh. Ainakin niitä Harbour Mastereita on tapana haastaa oikeuteen
>jonkun onnettomuuden jälkeen. "Minä sanoin, että elä mee, mut se men
>vaan."
Muistuikin mieleeni, että kun yritin lähteä Nokobotskilla suoraan
autolautan vierestä Bastian satamasta Korsikalla, niin Harbour
Masteri tuli huutamaan, että "jos aiot tolla Saatanan Tekeleellä
minun laiturista lähteä, tarvitset merikelpoisuusluvan Ranskan
meriviranomaisilta!!". Kyseisen luvan tilaaminen Touloisesta olisi
kestänyt kaksi viikkoa.
Pakkasin kamat taksiin ja siirryin läheiselle biitsille jatkamaan
hommia. Herra Maasteria ei asia enää kiinnostanut..
Juha Happonen
pystyvät pelastamaan neuvokkaasti vähemmän kokeneita melojia,
voisivat kysyä heidän retkillään pelastettujen mielipidettä retken
mielekkyydestä. Onnettomuudet sattuvat useimmiten juuri ryhmän
heikoimmille melojille, jotka maksavat persnahallaan koko ryhmän
tekemistä virhepäätöksistä.
Rannassa tapahtuva omien kykyjen yliarviointi ei ole kokemattomille
tai mitenkään harvinainen virhe ja vastuun tästä virhearvioinnistaan
jokainen joutuu itse kantamaan. Ryhmässä melottaessa
turvallisuuteen vaikuttavat päätökset tekevät yleensä ryhmän
kokeneimmat melojat tai retken järjestäjät. Keskellä pitkää selkää
tämän joukon heikoimman lenkin turvallisuus on auttamatta riippuvainen
kokeneempien melojien ja retken vetäjän päätöksistä, joten heille
kuuluu myös osavastuu vastuu näiden heikompien melojien turval-
lisuudesta. Tämä vastuunotto tarkoittaa, että koko retki pitäisi suun-
nitella heikoimman mukaan hyväksytyn melojan kykyjen ja riskinotto
halukkuuden mukaisesti.
Mielestäni merimelontaretken turvallisuus on hieman hukassa, jos joku
retkeläisistä:
reskutetaan
tekee vahinkoeskimon
ryhmä hajoaa tuulen ajamana
Reskuttelu tai eskimon teko kertoo, että liikutaan turvallisuuden
harmaalla alueella. Lauttasaaren kupeessa on hyvä retkeillä ja
opetella reskuttamaan. Jos reskuttelua on harjoitellaan ilman
turvavenettä keskellä Suomenlahtea pelataan aikamoista riskipeliä.
Jotkut meistä ovat valmiita ottamaan suuriakin riskejä. Olkoon niin.
Pitää vain toivoa, että kukaan ei käytä miehuuskokeissaan panoksena
minun henkeäni.
Ihminen voi oppia virheistään, mutta vain jos ne ensin myöntää
itselleen.
Terveisin miltei maakrapu
Juha Happonen
sateri tai koskinen
> Pelkkää suunsoittoa takertua extreme-sanaa. Pointti oli se se että pitääkö
> maksattaa muilla omat sekoilut vesillä. Jos nykytiedolla olisi voinut
tehdä
> vielä jotain esim. Tallinnan keikalla niin miksi ei olisi tehty (esim.
estetty
> huonosti varustautuneita maratoonareita lähtemästä). Viikonlopun etsintä
lienee
> maksanut jotain.
On aika turha väitellä kuka teki oikein tai väärin mitä, ja kuka maksaa.
Olisi paljon rakentavampaa miettiä noita edellämainittuja seikkoja ja
miettiä miten niitä ei pääse ensi kerralla tapahtumaan. Se lienee tosiasia
että jos homma ei toiminut niin jossain oli vikaa. Yksi ylimääräinen riski
tuohon soppaan olisi merkinnyt ehkä hengen menetystä, nyt he selvisivät
tuurilla.
Itse melon meressä ja usein jopa mielelläni, mutta en kuitenkaan halua
siellä henkeäni menettää. Tuskin kukaan muukaan.
Terv Sampo S
Nyki
ja Busterimme merellä etsimässä hajaantunutta porukkaa.
Keli ei mielestäni ollut kovin kummoinen, mutta sinä päivänä en käynyt
ulkona merellä.
Saaren suojassa aallokko oli mitätöntä.
Tuuli oli kovan puoleinen, ja puuskikas, joten tilanne merellä oli varmasti
aivan toinen.
Jos Naissaaren tuntumassa on puolen metrin aallokko, voi se siitä vähän
pohjoisen puolella olla reilusti kolmea metriä. (Edelisellä reissullani
kuusi metriä) Lisäksi kannattaa muistaa alueella olevat ajoittain melko
voimakkaat virtaukset. Ainakin isomman aluksen kulkuun ne vaikuttavat siellä
lähes aina.
Lämpötila saarella reilusti yli 20 ja saaren tuntumassakin tarkeni
"Busterinopeuksilla" (20-30) solmua ilman paitaa, eli sillä alueella ei
mitään hätää varmaankaan enää ollut.
Toisen kerran kävin paikalla myöhemin, kun tulli etsiskeli rannalla passien
perusteella oikeita henkilöitä ja silloin todennäköisesti suurin osa oli jo
kuivissa kuteissa, mutta muutama vielä hieman haussa ja yksi sairaalassa
toipumassa hypotermiasta.
Se mitä joku mainitsi Epirb yms. laitteistojen ymppäämistä kajakkeihin
taitaa jäädä useimpien kukkarolla tekemättä.
En melo, joten en tiedä varustetarpeita ja kommenttini ovat niisanotusti
ulkopuolisen, mutta jätän todennäköisesti melomatta tulevaisuudessakin...
Toivottavasti kone ei heti huomenna leikkaa kiinni keskellä ei mitään ;-)
En tahdo väittää etteikö melominen yms. olisi hyviä harrastuksia ja mikä ei
tapa se vahvistaa, joten seuraava vastaavan kaltainen tapahtuma ehkä
toteutetaan joiltakin osin hiukan toisin.
Sen sijaan turvakipon kipparin kanssa keskustelin muutaman tunnin ja
muodostin sillä perusteella oman käsitykseni, jota en kommentoi.
--
**************************************
ari.er...@lpoynet.com
www.kolumbus.fi/ari.ervaskivi
**************************************
Life is a Beach and then you dive...
Tosin joku väitti:
"Life is a bitch and then you die"
"Esa Harma" <esa....@nic.fi> wrote in message
news:HZy07.15578$cF.3...@news1.nokia.com...
> Oliko lämpötila yli vai alle 20ŗC???
>
> t. Esa
>
>
Nyki
Meilläkin meni bensaa ja aikaa, mutta hyödylliseen tarkoitukseen (Jokaisen
vesilläliikkujan velvollisuus) ja tällä(kin) kertaa bensan polttaminen
tuotti myös tuloksen. Ja siitä taas hyvän mielen omalle "tiimillemme",
vaikka tapahtuma olikin hieman ikävän oloinen.
Ikävä kyllä vapaaehtoisia etsijöitä ei laitureista yleensä juuri liikkeelle
lähde. Siinä on eräs seikka johon pitäisi puuttua.
Meillä ei ainakaan ole kaipuuta saada mitään korvausta pienestä
täyttämästämme velvollisuudesta, mutta viranomaistahoilla kulurakenne onkin
jo aivan toinen....
--
**************************************
ari.er...@lpoynet.com
www.kolumbus.fi/ari.ervaskivi
**************************************
Life is a Beach and then you dive...
Tosin joku väitti:
"Life is a bitch and then you die"
"Irma Salminen" <irma.s...@ktl.fi> wrote in message
news:3B42ED5C...@ktl.fi...
Esa Harma
"Nyki" <car...@hotmail.com> wrote in message
news:SbN07.276$Xt3....@read2.inet.fi...
> Kävin paikalla ensimmäisen kerran ennenkuin kaikki melojat olivat rannassa
> ja Busterimme merellä etsimässä hajaantunutta porukkaa.
>
> Keli ei mielestäni ollut kovin kummoinen, mutta sinä päivänä en käynyt
> ulkona merellä.
> Saaren suojassa aallokko oli mitätöntä.
> Tuuli oli kovan puoleinen, ja puuskikas, joten tilanne merellä oli
varmasti
> aivan toinen.
> Jos Naissaaren tuntumassa on puolen metrin aallokko, voi se siitä vähän
> pohjoisen puolella olla reilusti kolmea metriä. (Edelisellä reissullani
> kuusi metriä) Lisäksi kannattaa muistaa alueella olevat ajoittain melko
> voimakkaat virtaukset. Ainakin isomman aluksen kulkuun ne vaikuttavat
siellä
> lähes aina.
Aallon korkeus vaihteli reissulla. Välillä saattoi vastaan tulla niitä
kolmimetrisiäkin
mutta ei koko ajan. Ilma oli lämmin, tuuli aistivaraisen arvioni perusteella
n. 8m/s
eikä merivirtoja havaittu.
>
> Lämpötila saarella reilusti yli 20 ja saaren tuntumassakin tarkeni
> "Busterinopeuksilla" (20-30) solmua ilman paitaa, eli sillä alueella ei
> mitään hätää varmaankaan enää ollut.
>
> Toisen kerran kävin paikalla myöhemin, kun tulli etsiskeli rannalla
passien
> perusteella oikeita henkilöitä ja silloin todennäköisesti suurin osa oli
jo
> kuivissa kuteissa, mutta muutama vielä hieman haussa ja yksi sairaalassa
> toipumassa hypotermiasta.
ÄLÄ SEKOITA TÄTÄ RETKIPORUKKAA MARATONMELOJIIN!!!!
Retkimelojista ei kukaan ollut lähelläkään hypotermiaa.
Oli MeVe:ltä ilmeinen erehdys siirtää tämä retki juhannuksesta tähän
ajankohtaan.
Haussa olevat passin omistajat olivat saaressa, eivät merellä.
>
> Se mitä joku mainitsi Epirb yms. laitteistojen ymppäämistä kajakkeihin
> taitaa jäädä useimpien kukkarolla tekemättä.
>
> En melo, joten en tiedä varustetarpeita ja kommenttini ovat niisanotusti
> ulkopuolisen, mutta jätän todennäköisesti melomatta tulevaisuudessakin...
> Toivottavasti kone ei heti huomenna leikkaa kiinni keskellä ei mitään ;-)
> En tahdo väittää etteikö melominen yms. olisi hyviä harrastuksia ja mikä
ei
> tapa se vahvistaa, joten seuraava vastaavan kaltainen tapahtuma ehkä
> toteutetaan joiltakin osin hiukan toisin.
Busterin merikelpoisuus ei oikein pärjää merikajakille!!! Näin vaan
tiedoksi.
>
> Sen sijaan turvakipon kipparin kanssa keskustelin muutaman tunnin ja
> muodostin sillä perusteella oman käsitykseni, jota en kommentoi.
Mutta vihjailet kuitenkin ....
Esa
PS. Yksi veneilyreittien lähellä tapahtuvan "turvallisen" melonnan
suurimmista
vaaroista on joutua humalaisen kuljettaman busteri- tai muskeliveneen
yliajamaksi!!!!
Timo Noko
>Se mitä joku mainitsi Epirb yms. laitteistojen ymppäämistä kajakkeihin
>taitaa jäädä useimpien kukkarolla tekemättä.
Mitä muuten maksaa VHF-EPIRB?. Se lähettää jotain piipitystä
kanavalla 16. Ei luulis maksavan paljon, koska kansainvälisen
standardin mukaiset VHF-kännyt maksaa 80 taalaa.
Melontaseurojen kannattaisi hankkia vastaisen varalle nippu näitä.
Käyttäjältä vaadita muita taitoja kuin kyky painaa nappia. Ja jos
vehje on sinetöity, niin väärinkäytön mahdollisuus on aika pieni..
Itse asiassa 156 Mhz alueella piipittävä pienitehoinen laite syntyisi
Noko-instituutissakin muutamassa tunnissa noin satasella. Kun vehje
toimitetaan käyttökelvottomana (riko lasi ja paina nappia), jäävät
mahdolliset rikosoikeudelliset seuraamukset loppukäyttäjän vastuulle..
Esa Harma
Porkkala-Naissaari-Tallinna - retkellä tapahtui seuraavia
turvallisuusongelmia:
1. Yhden kajakin jalkatuki hajosi.
2. Tauolla kajakit törmäilivät ja yksi kajakki meni ympäri eikä melojalla
juuri sillä hetkellä
ollut melaa kädessään eikä käsieskimo onnistunut .... joten reskutettiin.
3. Yksi meloja kaatui viisi kertaa sen jälkeen kun korjattiin suunta
vastatuulesta sivutuuleen.
Miksi hän kaatui:
(i) koska hänellä ei ollut aikaisempaa allokkomelontakokemusta
(ii) koska hänellä oli allaan kajakki, jonka kanssa oli melonut vain
muutaman tunnin ennen
retkeä. Hänellä ei olisi ollut mitään ongelmia jos olisi ottanut alleen
vähemmän urheilullisen
välineen.
Ko. melojalla on kuitenkin vankka koskimelontakokemus takanaan ja jokaisen
kaatumisen
yhteydessä hän yritti kolme ja jopa neljä kertaa eskimoa siinä kuitenkaan
onnitumatta
ja taas ... reskutettiin (jossa SeaLady-kaksikolla melonneet tekivät
loistavaa työtä).
Miten tältä sitten tulevaisuudessa vältyttäisiin ko. kaltaisilla retkillä?
1. Varusteiden katsastaminen ennen ylitystä
Retken vastuulisten tulisi katsastaa välineet ennen ylitystä. Vuotava
kalusto ei lähde.
Huonokuntoisella ei myöskään lähdetä. Uusia turvallisuuteen liittyvää
kalustoa ei
oteta ensimmäistä kertaa käyttöön (myös kajakki, märkä/kuivapuku,
kelluntaliivi jne.
saattaa aiheuttaa ikävän yllätyksen aavalla merellä jos ovat ensimmäisiä
kertoja käytössä).
Itse asiassa kaikki uudet välineet ovat potentiaalinen riski.
2. Taukopaikoilla kajakit aina lautoiksi.
Tauolla tulisi kajakit laittaa aina lautoiksi, jolloin törmäily vähenee.
Kaikkien melojien
tulisi osata tehdä lautta taitavasti ilman ongelmia. Aloittelevat
avomerimelojat laitetaan
kolmilautan keskimmäisiksi.
3. Kiinnitetään erityistä huomiota ensikertalaisiin/aloitteleviin
avomerimelojiin.
Retkellä pitää olla jokaista ensikertalaista kohti kaksi kokenutta melojaa.
Ensikertalaiset tulee haastatella ennen retkeä eikä mukaan oteta täydellisiä
noviiseja.
Ensikertalaisten taidot voitaisiin myös testata melomalla lyhyt prologi
rannan tuntumassa
ennen retkeä. Prologin avulla olisi myös helppo testata kalustoa ennen
katsastusta
ja opettaa ryhmämelontaa.
Muita hyviä juttuja olisivat:
- ryhmän koko max. 10 melojaa.
- suunnistajalla aina GPS, jonka avulla hän suunnan lisäksi kertoo
etenemisnopeuden. EI ALUSSA LIIAN LUJAA!!!
Reittipisteiden koordinaatit tulisi myös tarkistaa ainakin kahdesta
lähteestä.
- ryhmän johtajalla tulee olla VHF radio ( esim. ICOM IC-M 1 Euro V-S) ja
mielellään myös suunnistajalla jolloin voidaan
kontrolloida vauhtia jos joku alkaa jäädä jälkeen.
- jokaisessa ryhmässä olisi myös hyvä olla yksi kaksikko, joka nopeutensa ja
stabiilisuutensa vuoksi on oiva reskutusväline
ja sen avulla myös kajakin mahdollinen hinaaminen onnistuu oivasti.
t. Esa
PS. nk. turvaneestä ei mielestäni todella kovassa kelissä ole muuta kuin
moraalista apua annettavana.
Pasi Pouri
Anna Leena Lind wrote:
> Tämä turvayhteiskuntamme muuttaa ilmeisesti
> turvallisuuskäsityksiä ja vaaditavaa tasoa siten, että kaikki riskit
> pitäisi hallita.
Kyllä tämän pitäisi olla perusasia, että riskit hallitaan tavalla
taikka toisella. Ensin tehdään riskien kartoitus ja sitten mietitään
miten ne hallitaan. Kaikkia riskejä ei tietenkään voida ottaa huomioon,
mutta kaikki mieleen tulevat.
Mielestäni riskien hallinta pitää lähteä suorittavasta henkilöstä, ei
yhteiskunnasta tms.
> Mielestäni talvisen kiipeilyonnettomuuden yhteydessä
> Kiipeilyliiton edustaja sanoi osuvasti jossakin tiedotusvälineessä että
> "vuorikiipeilystä ei voi tehdä täysin turvallista" tms. jonka idea oli
> se, että aina kun liikutaan vaativissa oloissa, on olemassa riskejä.
Tietysti. Mutta näitä varten tulisi olla suunnitelma. Moni harrastus tai
ammatti ei ole riskitön, mutta riskejä voidaan hallita. Eli kun ne laukeavat,
niin pitää tietää mitä sitten tekee ja miten toimitaan. Turha riskien
otto on järjetöntä.
>
> Ainakin meillä melotnaseurassa harjoitellaan aktiivisesti pelastuksia
> juuri siksi, että kokeilemalla pelastuksia ja kaatumisia huomaa
> panikoituvansa ja/tai rutinoituu ja kömpii ylös.
Hieno juttu, tämäkin osa riskien hallintaa.
> Tässäkin harjoitus tekee mestarin.
Kyllä.
>
> Olisin kyllä jollain tasolla enenmmän huolissani näistä vuokraamojen
> aloittelijoista,
Varmasti kokenut hallitsee jo kokemuksen takia riskit paremmin
(ilman suunnittelua). Näin on.
>
> Omalla vastuulla - kuten aina.
Varmasti näin. Mutta koska oma henkikulta on kallis, sitä tulee vaalia :)
-- PP
------------------------------------------------------------
Jos vastaat mailiini, poista mailiosoitteesta sana "POISTA"
------------------------------------------------------------
Pasi Pouri
Esa Harma wrote:
>
> 1. Yhden kajakin jalkatuki hajosi.
Tätä vartenhan oli turvavene, joten siltä osin riskit oli hallinnassa.
> 3. Yksi meloja kaatui viisi kertaa sen jälkeen kun korjattiin suunta
> vastatuulesta sivutuuleen.
> Miksi hän kaatui:
> (i) koska hänellä ei ollut aikaisempaa allokkomelontakokemusta
Olisiko kannattanut hankkia kokemusta ennen lähtöä vaikka lähempänä rantaa?
> (ii) koska hänellä oli allaan kajakki, jonka kanssa oli melonut vain
> muutaman tunnin ennen
> retkeä.
Olisiko kannattanut hankkia välineistään kokemusta ennen retkeä, jättää vaikka
tämä vuosi väliin ja lähteä ensi vuonna.
Itse harrastan paria lajia, jossa välineitä käytetään vaativimmissa hommissa
vasta kun niitä on harjoiteltu paljon helpommissa tehtävissä.
> Hänellä ei olisi ollut mitään ongelmia jos olisi ottanut alleen
> vähemmän urheilullisen
> välineen.
> Ko. melojalla on kuitenkin vankka koskimelontakokemus takanaan ja jokaisen
> kaatumisen
> yhteydessä hän yritti kolme ja jopa neljä kertaa eskimoa siinä kuitenkaan
> onnitumatta
> ja taas ... reskutettiin (jossa SeaLady-kaksikolla melonneet tekivät
> loistavaa työtä).
Koska en harrasta melontaa, niin esitän hypoteettisen "väitteen". Koskimelonta
ei ole sama kuin merimelonta, joten henkilöllä ei ollut mitään kokemusta (ahtaasti
ottaen).
Mitäs menneistä, mielestäni asenteesi kirjoituksessa oli oikea. Virheistä kannattaa
oppia ja siksi jäljempänä ollut lista oli erinomainen. Lista seurailee hyvin paljon
esim. sukelluksessa käytettäviä toimintatapoja (mm. etelän kohteissa ja suomessa
järjestel-
mällisesti järjestetyissä sukellusseurojen sukelluksissa).
Jussi
Timo Noko <timo...@kkkolumbus.fi> kirjoitti
viestissä:9i15km$o22$1...@news.kolumbus.fi...
> In article <SbN07.276$Xt3....@read2.inet.fi>, Nyki wrote:
> >Se mitä joku mainitsi Epirb yms. laitteistojen ymppäämistä kajakkeihin
> >taitaa jäädä useimpien kukkarolla tekemättä.
>
> Mitä muuten maksaa VHF-EPIRB?. Se lähettää jotain piipitystä
> kanavalla 16. Ei luulis maksavan paljon, koska kansainvälisen
> standardin mukaiset VHF-kännyt maksaa 80 taalaa.
EPIRB= Emergency Position Indigating Radio Beacon (406 Mhz)
Aluskohtainen sateliittilähetin ( radiopoiju) joka antaa hätähälytyksen ja
auttaa paikantamisessa. Hätäsanoma sisältää aluksen tunnuksen, (sijainnin,
suunnan ja nopeuden sekä aktivointiajan) Hätäpaikka löytyy sateliittien
mitatessa lähetyksen dopplersiirtymää.
VHF dsc =VHF digital selective call. VHF puhelimen, sateliittinavigaattorin
ja selektiivikutsulaitteen muodostama kokonaisuus joka on aluskohtainen.
Aktivoituna ilmoittaa kuka on hädässä ja missä. Käyttäjältä edellytetään
ROC (=restrigded operators certifigate) tutkintoa.
Em. laitteiden käyttöä varten viranomainen vaatii alukselta seuraavat
asikirjat:
-Radioluvan
-Operaattorin todistuksen
-Radiopäiväkirjan
> Melontaseurojen kannattaisi hankkia vastaisen varalle nippu näitä.
Yhden EPIRBn hinnalla saa nykyään pari kajakkia...
> Käyttäjältä vaadita muita taitoja kuin kyky painaa nappia.
Ja tietysti hyvä melontataito Freefloat Epirb painaa about 5 Kg eikä mahdu
kajakkiin..
Ja jos
> vehje on sinetöity, niin väärinkäytön mahdollisuus on aika pieni..
Aktivoituvat veteen joutuessaan......
>
> Itse asiassa 156 Mhz alueella piipittävä pienitehoinen laite syntyisi
> Noko-instituutissakin muutamassa tunnissa noin satasella. Kun vehje
> toimitetaan käyttökelvottomana (riko lasi ja paina nappia), jäävät
> mahdolliset rikosoikeudelliset seuraamukset loppukäyttäjän vastuulle..
Telehallintoviranomaisilla on oikein laitteet luvattomien vehkeiden
löytämiseksi, minkähän lasisen syytteen/ laskun saisi
hätäliikenteen blokkaamisesta esim. Itämeren alueella....
-Jussi-
Janne Janhunen
Pasi Pouri wrote:
> Kyllä tämän pitäisi olla perusasia, että riskit hallitaan tavalla
> taikka toisella. Ensin tehdään riskien kartoitus ja sitten mietitään
> miten ne hallitaan. Kaikkia riskejä ei tietenkään voida ottaa huomioon,
> mutta kaikki mieleen tulevat.
Vaikka riski tulisi mieleen, ei sitä silti aina välttämättä oteta huomioon.
Jossakin menee aina raja riskiin varautumisessa. Arviointi tietysti akselilla
riskin todennäköisyys vs. sen eliminoimisen kustannus. Mitä suurempi riski ja
riskin realisoitumisesta aiheutuva vahinko ( ääritapauksessa menehtyminen ), sitä
enemmän kai ollaan valmiita panostamaan riskin eliminoimiseen ( ääritapauksessa
homman jättäminen sikseen ).
Esimerkin voisin ottaa autoilusta. Hirvi voi hypätä, eteen, rengas puhjeta,
vastaan tuleva auto ajautua väärälle kaistalle. Silti ihmiset autoilevat
huomattavan suurilla nopeuksilla. Autoilu tosin sitten vaatiikin uhreja
vuosittain. Jos loppuun asti kaikki mieleen tulevat riskit eliminoitaisiin, ei
autoilla juuri ajeltaisi, jalankulija ei katuja ylittelisi, eivätkä melonnan
harrastajat meloskelisi.
Itse elämä on erittäin suuri riski, joka edetessään päivä päivältä yhä
suuremmalla päivätodennäköisyydellä johtaa kuolemaan kokonaistodennäköisyyden
ollessa ( nykyisellä lääketieteellä ) 100%. En tahtoisi elää päivääkään, jos
elämäni olisi "pullossa istumista", vaikka se tuolloin täysin riskitöntä
olisikin.
> Turha riskien
> otto on järjetöntä.
Määrittele turha. Periaatteessa olen kyllä kanssasi samaa mieltä. Turha riski kai
lienee sellainen, joka otetaan, vaikka se vähäisin tai riskin suuruuteen nähden
kohtuullisin toimenpitein olisi vältettävissä. Sen sijaan jos riski on pieni ja
sen poistamisen vaativat toimenpiteet kohtuuttoman suuria, en puhuisi turhasta
riskistä. Mikä on kohtuutonta ja mikä kohtuullista? Tämä lieneekin sitten kovin
subjektiivista. Joku ei uskalla astua lentokoneeseen, joku toinen taas harrastaa
laskuvarjohyppyä...
Nojoo, jaarinjaarin. Lomakin se kohta...
J.
Janne Janhunen
Pasi Pouri wrote:
> Olisiko kannattanut hankkia kokemusta ennen lähtöä vaikka lähempänä rantaa?
>
> Olisiko kannattanut hankkia välineistään kokemusta ennen retkeä, jättää vaikka
> tämä vuosi väliin ja lähteä ensi vuonna.
Hei c'mon! Tuskin tämä kaveri olisi lähtenyt, jos olisi osannut / retken johtaja olisi
osannut arvioida kyvyt oikein. Jälkiviisaus on maailman ylivoimaisinta viisautta.
Virhearvionteja sattuu ja tärkeintä, että niistä otetaan opiksi.
J.
Hannu Väärälä
käsitä, että kyse ei ole mistään Mustasaaren kierrosta. Jos melojalla
on edes alkeellista tuntemusta merimolonnasta, hän tietää tulevan
retken riskit. Lähtemällä ko. retkelle mukaan hän ottaa vastuun omista
kyvyistään ja toimistaan. Avomerimelonnassa ei voida millään tavalla
tehdä täysin turvallista ja hyvä niin; hallittujen riskien ottaminen
on ainakin minulle homman suola.
Retken järjestelyjä ja järjestäjiä kannattaa kritisoida vasta siinä
vaiheessa, kun järjestelyt pettävät eivätkä toimi niin kuin on
sovittu. Silti olisi syytä ymmärtää retken vetäjien rajalliset
mahdollisuudet kontrolloida osallistujien taitotasoa. Toki melonnassa
voitaisiin mennä samanlaiseen lupakäytöntöön kuin esimerkiksi
sukelluksessa, mutta onko se järkevää tai edes toivottavaa?
--
Hannu V.
Timo Noko
>Telehallintoviranomaisilla on oikein laitteet luvattomien vehkeiden
>löytämiseksi, minkähän lasisen syytteen/ laskun saisi
>hätäliikenteen blokkaamisesta esim. Itämeren alueella....
Toihan onkin hyvä idea. Mieluummin vankilassa kuin vainaa.. Jos
vehje todella tukkii koko kanavan, niin viranomaiset todella
PONNISTELEE syyllisen löytämiseksi. Sikaturvallista..
Alli
"Pasi Pouri" <pasi....@POISTA.iki.fi> wrote in message
news:3B44207C...@POISTA.iki.fi...
> Anna Leena Lind wrote:
> > Tämä turvayhteiskuntamme muuttaa ilmeisesti
> > turvallisuuskäsityksiä ja vaaditavaa tasoa siten, että kaikki riskit
> > pitäisi hallita.
snips
> Mielestäni riskien hallinta pitää lähteä suorittavasta henkilöstä, ei
> yhteiskunnasta tms.
Aivan, mutta yhteiskunta varmasti vaikuttaa käsityksiimme monesta asiasta.
Mitä "turvallisemmaksi" eläminen muuttuu, sitä enemmän yksilöt olettavat
jonkun (=yhteiskunnan, yhteisön...) miettivän riskit puolestaan. TAi
vastuun olevan jollakulla muulla omasta toiminnasta.
Mielestäni kiintoisaa on myös se, että pari vuotta sitten kellään ei ollut
kännykkää mukanaan, nyt se pitää olla kaikilla joka luontoreissulla, jos
jalka katkeaa. Jalkoja tuskin katkeaa sen enempää kuin ennen, mutta
tavallaan avun saamisen (mikä on ihan järkevää) kynnys on laskenut: apua
voidaan ja pitää saada kutsua heti paikalle. Eli jollain kollektiivisella
tasolla kä'sityksemme turvallisuudesta on muutunut. Enne oli ok mennä kahden
viikon metsävaellukselle ilman puhelinta, nyt se on kaikilla.
Ja sama koskee vesilläliikkumista.
Kiintoisia kysymyksiä nämä kaikki, ja hyviä keskusteluja turvallisuudesta ja
melonnasta tässä on virinnyt, siitä kiitos osallistujille.
a.lind
Nyki
huutaa lähes jokaisessa kommentissa?
Tai ehkä olen ymmärtänyt vain väärin SUURTEN KIRJAINTEN KÄYTÖN!!! ja kun ei
ole katseyhteyttä, niin se vaikuttaa huutamiselta. Mahdollisesti tarkoitus
on vain korostaa asian tärkeyttä.
Ymmärrän kyllä mikäli pelkäät hyvän harrastuksen vaarantuneen
tapahtumasarjan vuoksi, mutta minä uskon vahvasti että siitä opittiin
jotakin.
Minä en sinänsä tarkoituksellisesti sekoita melojia, mutta en myöskään tiedä
kuka heistä oli kuka.
Saman päivän aikana näytti tulevan monta kajakkia...
Kerroin vain sen mitä havaitsin.
Mitä tulee eri alustyyppien merikelpoisuuteen, niin omasta puolestani uskon
kokemuksiini ja annan ammattitaitoisempien suorittaa varsinaisen testauksen.
Niitä testejä voi sitten vaikka lukea alan lehdistä.
Mikäli kelissä olisi ollut jotakin Busterille epäsopivaa, niin porukamme
olisi lähtenyt etsintään suuremmalla, mutta paljon hitaammalla aluksella.
Itse siirryn tästä nyt järvelle nauttimaan kesästä erittäin
merikelvottomalla pienellä jollalla ja jätän tämän asian kommentoinnin
lopullisesti.
Mukavaa ja turvallista kesän jatkoa kaikille!
--
**************************************
ari.er...@lpoynet.com
www.kolumbus.fi/ari.ervaskivi
**************************************
Life is a Beach and then you dive...
Tosin joku väitti:
"Life is a bitch and then you die"
"Esa Harma" <esa....@nic.fi> wrote in message
news:9ZT07.13616$m17.2...@news2.nokia.com...
Pasi Pouri
Janne Janhunen wrote:
> Jälkiviisaus on maailman ylivoimaisinta viisautta.
> Virhearvionteja sattuu ja tärkeintä, että niistä otetaan opiksi.
Nimenomaan :)
-- PP alias ei jälkiviisaudella
Pasi Pouri
Hannu Väärälä wrote:
> Toki melonnassa
> voitaisiin mennä samanlaiseen lupakäytöntöön kuin esimerkiksi
> sukelluksessa, mutta onko se järkevää tai edes toivottavaa?
Sukelluksessa ei ole minkäänlaista lupakäytäntöä.
-- PP
Timo Noko
>In sfnet.harrastus.etsi+pelasta Timo Noko <timo...@kkkolumbus.fi> wrote:
Hehee. Olen mä kuullu sellaisenkin, että kanavalta 16 kuuluu
tuntikaupalla moottorin pärinää, kun joku on jättäny mikrofonin
päälle. Onneksi amerikoissa on VHF-sääkanavia, joilla voi mainostaa
vaihtoehtohätäkanavaa.
Itse asiassa Bebekin ULA-lähettimestä ja äänitallennuspiiristä
syntyisi tosi nakki melojan hätälähetin. Siihen voisi liittää 70
taalaan GPS-modulin. Kun lasi (tms) rikotaan ja nappia painetaan se
alkaa toistaa 5 minuutin välein panpania, "Meloja hengenvaarassa,
sijainti tämäjatuo". Hinta olisi alle tonnin. Vankilassa on sitte
kiva lämmitellä ja kertoilla sellikavereille selviytymistarinaa.
Pasi Pouri
Janne Janhunen wrote:
>
> Pasi Pouri wrote:
>
> > Kyllä tämän pitäisi olla perusasia, että riskit hallitaan tavalla
> > taikka toisella. Ensin tehdään riskien kartoitus ja sitten mietitään
> > miten ne hallitaan. Kaikkia riskejä ei tietenkään voida ottaa huomioon,
> > mutta kaikki mieleen tulevat.
>
> Vaikka riski tulisi mieleen, ei sitä silti aina välttämättä oteta huomioon.
> Jossakin menee aina raja riskiin varautumisessa. Arviointi tietysti akselilla
> riskin todennäköisyys vs. sen eliminoimisen kustannus. Mitä suurempi riski ja
> riskin realisoitumisesta aiheutuva vahinko ( ääritapauksessa menehtyminen ), sitä
> enemmän kai ollaan valmiita panostamaan riskin eliminoimiseen ( ääritapauksessa
> homman jättäminen sikseen ).
En kirjoittanut riskien poistosta vaan niihin varautumista. Mitä sitten tehdään,
jos tämä ja tämä riski tulee todelliseksi. Tällöin hyväksymme riskit ja vain
mietimme suunnitelman, mitä sitten tehdään. Elämä ei ole koskaan riskitontä
ja riskejä aina otetaan.
>
> Esimerkin voisin ottaa autoilusta. Hirvi voi hypätä, eteen, rengas puhjeta,
> vastaan tuleva auto ajautua väärälle kaistalle. Silti ihmiset autoilevat
> huomattavan suurilla nopeuksilla.
Nämä kaikki ovat riskejä joita otetaan. Sitten hallintaan:
- paina jarua, ohjaa hirven takaa ohi
- pidä ratista lujasti kiinni, pysähdy varovasti tien sivuun, laita hätävilkut päälle
ja vaihda rengas.
- Ohjaa oikeaan laitaan ja hidasta (anna tietä)
Eli, hyväksymme että riskejä on, mutta mietimme mitä teemme kun ne realisoituu.
> Autoilu tosin sitten vaatiikin uhreja
> vuosittain. Jos loppuun asti kaikki mieleen tulevat riskit eliminoitaisiin, ei
> autoilla juuri ajeltaisi, jalankulija ei katuja ylittelisi, eivätkä melonnan
> harrastajat meloskelisi.
Eliminoimisen kohdalla kyllä, mutta riskien hallinta ei ole vain
eliminoimista.
>
> Itse elämä on erittäin suuri riski, joka edetessään päivä päivältä yhä
> suuremmalla päivätodennäköisyydellä johtaa kuolemaan kokonaistodennäköisyyden
> ollessa ( nykyisellä lääketieteellä ) 100%. En tahtoisi elää päivääkään, jos
> elämäni olisi "pullossa istumista", vaikka se tuolloin täysin riskitöntä
> olisikin.
Ei sen tarvitse ollakaan. Riskejä on ja niiden kanssa tulee oppia elämään.
Mm. koulutuksella ja kokemuksella opimme hallitsemaan riskejä,
>
> > Turha riskien
> > otto on järjetöntä.
>
> Määrittele turha.
No, tarpeeton. Jos saman homman voi tehdä pienemmillä riskeillä.
No, ei ollut hirveän hyvä määritelmä, mutta ymmärrät varmaan.
> Nojoo, jaarinjaarin. Lomakin se kohta...
Kyllä. Yksi työpäivä enään :)
Hyvää kesää kaikille.
Pasi Pouri
Alli wrote:
>
> "Pasi Pouri" <pasi....@POISTA.iki.fi> wrote in message
> news:3B44207C...@POISTA.iki.fi...
>
> > Anna Leena Lind wrote:
> > > Tämä turvayhteiskuntamme muuttaa ilmeisesti
> > > turvallisuuskäsityksiä ja vaaditavaa tasoa siten, että kaikki riskit
> > > pitäisi hallita.
> snips
>
> > Mielestäni riskien hallinta pitää lähteä suorittavasta henkilöstä, ei
> > yhteiskunnasta tms.
>
> Aivan, mutta yhteiskunta varmasti vaikuttaa käsityksiimme monesta asiasta.
> Mitä "turvallisemmaksi" eläminen muuttuu, sitä enemmän yksilöt olettavat
> jonkun (=yhteiskunnan, yhteisön...) miettivän riskit puolestaan. TAi
> vastuun olevan jollakulla muulla omasta toiminnasta.
Jep, tästä olen aivan samaa mieltä. Valitettavan yleistä.
>
> Kiintoisia kysymyksiä nämä kaikki, ja hyviä keskusteluja turvallisuudesta ja
> melonnasta tässä on virinnyt, siitä kiitos osallistujille.
Näin on, samaa mieltä.
Jussi
Timo Noko <timo...@kkkolumbus.fi> kirjoitti
viestissä:9i1unp$gou$1...@news.kolumbus.fi...
> In article <9i1t00$nii$1...@oravannahka.helsinki.fi>, Roope Lehto wrote:
> >In sfnet.harrastus.etsi+pelasta Timo Noko <timo...@kkkolumbus.fi>
wrote:
> >: In article <9i19ju$6ld$1...@news.clinet.fi>, Jussi wrote:
> >:>Telehallintoviranomaisilla on oikein laitteet luvattomien vehkeiden
> >:>löytämiseksi, minkähän lasisen syytteen/ laskun saisi
> >:>hätäliikenteen blokkaamisesta esim. Itämeren alueella....
> >
> >: Toihan onkin hyvä idea. Mieluummin vankilassa kuin vainaa.. Jos
> >: vehje todella tukkii koko kanavan, niin viranomaiset todella
> >: PONNISTELEE syyllisen löytämiseksi. Sikaturvallista..
Ei muuten ponnistele, EPIRB lähettää hätäviestiä 0,5 sekunnin purskeina 50
sekunnin välein. Kanavalle ilmestyvä kantoaalto ei polkaise pelastustoimia
käyntiin yhtä tehokkaasti kuin oikea hätähälytys.
> >
> >Muista mahdollisista pulassa olijoista viis?
>
> Hehee. Olen mä kuullu sellaisenkin, että kanavalta 16 kuuluu
> tuntikaupalla moottorin pärinää, kun joku on jättäny mikrofonin
> päälle. Onneksi amerikoissa on VHF-sääkanavia, joilla voi mainostaa
> vaihtoehtohätäkanavaa.
Totta! Onneksi VHF DSC ei toimi kanavalla 16. Suomessa voit kuunnella
säätiedoitukset rannikkoradioasemien liikennekanavilta jos matkaradio on
jäännyt kotiin.
>
> Itse asiassa Bebekin ULA-lähettimestä ja äänitallennuspiiristä
> syntyisi tosi nakki melojan hätälähetin. Siihen voisi liittää 70
> taalaan GPS-modulin. Kun lasi (tms) rikotaan ja nappia painetaan se
> alkaa toistaa 5 minuutin välein panpania, "Meloja hengenvaarassa,
> sijainti tämäjatuo". Hinta olisi alle tonnin. Vankilassa on sitte
> kiva lämmitellä ja kertoilla sellikavereille selviytymistarinaa.
Jos nyt haluaa väkisin tehdä kajakistaan radio-ohjattavan, niin kannattaa
ostaa käsikapula VHF. Puheella voi kutsua apua kanavalla 16. VTS/luotsi
kanavilla voi kuunnella, varsinkin huonon näkyvyyden vallitessa, alusten
liikennetiedot ettei melo ruåtsinlautan alle. Samalla pelillä kuulee myös
em. säätiedot.
Pari hätäraketteja sekä muutama hätäsoihtu maksavat n 400.- Vanhenemisikä
on huviliikenteessä 5 vuotta.( Vanhasta hätäsoihdusta saa muuten loistavan
nuotionsytyttäjän, 1200c 60 sek. sytyttää kosteatkin puut) Jos on lähtenyt
melomaan merelle olosuhteisiin joissa hätäraketeilla ja VHF:llä ei saa
hälytettyä apua, on melojan poistumisessa kyse normaalista
luonnonvalinnasta.
Alli
---------- Forwarded message ----------
Hei Alli. Välitän oheisena kirjoituksen, joka oli tarkoitettu Hesariin,
hieman oikaisuksi. Sitä ei julkaistu, kun oli seur. pnä kirjoitus ja
haastatteluni, josta ainakin ilmeni, ettei retkiporukallamme ollut mitään
tekemistä suurhälytyksen kanssa. - Terv. Yrjö
MELOJAT SUOMENLAHDELLA
HS:n lyhyesti-palstalla 1.7.01 (B10) kerrottiin, että meripelastajia oli
viime lauantaina osallistunut ison melontaretkiryhmän suuretsintään. Kun
uutinen antaa täysin virheellisen kuvan tapahtuneesta ja tapahtuman
taustasta ja syistä haluan retkimelontaryhmän vetäjänä selventää asiaa ja
oikaista sitä väärää kuvaa, jonka uutisesta sai.
Melontaretkiä Suomenlahden yli Helsingistä Tallinnaan on järjestetty jo
v.
1988 lukien lähes vuosittain, viime aikoina Viron itsenäistyttyä retket
on
tehty Porkkalasta Naissaaren kautta. Tapahtumaan ovat osallistuneet sadat
kokeneet merimelojat, eivätkä nämä melontaretket ole koskaan aiheuttaneet
vaaratilanteita eikä merivartioston työllistämistä mihinkään
pelastusoperaatioon.
Melonnan turvallisuudesta yleensä totean ensin, että viime vuosina on
Suomen Kanoottiliitossa yhteistyössä merenkulkuhallituksen kanssa
kiinnitetty erityistä huomiota melonnan turvallisuuteen. Tämän vuoksi ja
muutenkin vaativille meriretkille osallistuvilta edellytetään kokemusta
ja
taitoa sekä että kanootin valinnassa ja varusteissa on otettu huomioon
turvallisuusnäkökohdat. Ennen retkelle lähtöä pidetään
pelastautumisharjoitus, jolla varmistetaan, että osallistujat hallitsevat
mahdollisesti kaatuneen melojan auttamisen kajakkiinsa ja sen
tyhjentämisen vedestä. Tämä ns. reskutus kokemuksen mukaan sujuu
kovassakin aallokossa. Suomenlahden ylityksissä säärajana on pidetty
tuulen voimakkuutta n. 10 m/s, jolloin aallokko syvissä vesissä ei ole
kovin paha. Tuuliolosuhteista johtuen suunniteltu tapahtuma on voitu
siirtää tai jopa kokonaan perua. Välipäivät kovasta tuulesta johtuen ovat
pitemmillä retkillä väliin tarpeellisia. Tärkeänä pidetään myös, että
melojat kulkevat ryhmässä, jolloin he voivat tarkkailla toisiaan. On
muistettava, että vaikka kajakki lähtökohtaisesti on kiikkerä,
retkivarustein lastatussa kajakissa on senverran painolastia, että se on
suhteellisen vakaa ja taitavan melojan käsissä lähes kaatumaton. Niissä,
onneksi harvoissa tapauksissa, joissa meloja on hukkunut on aina ollut
syynä jonkun turvallisuusohjeen selvä laiminlyönti.
Viime lauantain ongelmat ja pelastusoperaatio johtuivat siitä, että
samaan
aikaan retkimelontaryhmän kanssa Porkkalasta lähti
maratonkilpamelontasarja, jonka virolaiset olivat järjestäneet sikäläisen
urheiluseura Kalevin 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Näitä kilpamelojia oli
5,
kaikki Baltian maista tarkoituksella siis meloa kilpaa Naissaaren kautta
Piritaan pääpalkinnon ollessa 1000 euroa. Valitettavasti täytyy sanoa,
että turvajärjestelyt heidän osaltaan olivat melko olemattomat; kajakit
keveitä ilman painolastia, melko pian lähdön jälkeen melojat hajautuivat
ulapalle kun kilpailusta johtuen ei ollut tarkoituskaan pysyä ryhmässä.
Tässä tilanteessa saattovenekään ei kyennyt seuraamaan melojia.
Useimmilla
näytti olevan asianmukaisen melont-anorakin sijasta asuna vain T-paita,
mikä tuulessa ja tyrskyssä on kylmettymisen estämiseksi täysin
riittämätön. Kilpailijoilta ei ole edellytetty myöskään ns.
melakelluketta, joka melan lapaan kiinnitettynä muodostaa eräänlaisen
ponttoonin, jonka avulla yksinäinen kaatunut meloja pääsee takaisin
kajakkiinsa. Myöskään heillä ei ollut pumppua, jolla kanootti
tyhjennetään vedestä kaatumistilanteessa eikä tiettävästi edes
hätärakettia. Kaikesta päätellen nämä kilpamelojat eivät myöskään olleet
harjaantuneita aallokkomelontaan. Osan kilpamelojista joutuminen veden
varaan tilanteessa, jossa ei saattovenettä eikä toista melojaa ollut
näköpiirissä aiheutti vaaratilanteet ja hälytyksen.
Suomalaisen retkimelontaryhmän eteneminen tapahtui hallitusti ja
turvallisesti. Ongelmana oli lähinnä tuulen suunta, vastainen, mikä
hidasti vauhtia niin, että Naissaareen melonta kesti lähes 9 tuntia, kun
se muuten vie aikaa n. 6 - 7,5 tuntia. Naissaareen saavuttiin hyvillä
mielin taas yhtä kokemusta rikkaampana ja seuraavana päivänä melottiin
tyvenessä Tallinnan lahden yli Piritaan. Johtuen osallistujien suurestä
määrästä, meillä oli tällä kertaa oma saattovene, joka seurasi ryhmäämme.
Hyvä olikin, koska erään melojan kanootin jalkatuki matkan varrella
hajosi, mikä puolestaan hidasti hänen melontaansa niin, että hän katsoi
parhaaksi nousta saattoveneeseen loppumatkaksi.
Voidaan siis todeta, että ko. melontaretkeen osallistuneilla melojilla,
jotka kuuluvat Suomen Kanoottiliiton alaisiin melontaseuroihin, Suomen
Retkimelojat ry:een tai tapahtuman järjestäneeseen Melaveikot ry:een ei
ole mitään tekemistä sen kanssa, että Suomenlahdella valitettavasti
jouduttiin järjestämään suuretsintä virolaisten ym. kilpamelojien
pelastamiseksi.
Yrjö Lindroos
melontaretken vetäjä
................................
välitti a. lind
Hannu Väärälä
>
> Sukelluksessa ei ole minkäänlaista lupakäytäntöä.
>
Puhumme ehkä hieman eri asiasta. Tarkoitan lupakäytännöllä niitä
sääntöjä, joita (ainakin) säntillisesti toimivat seurat noudattavat
omilla sukelluksillaan ja leireillään. Eli esimerkiksi sitä kuka saa
sukeltaa, missä ja kuinka syvällä ja kenen kanssa. Eikös sukelluksessa
ole edelleenkin käytössä "tähtijärjestelmä" (kolme porrasta), joka
perustuu sukeltajan kokemukseen ja tehtyihin testeihin. Eli esim.
yhden tähden sukeltaja ei saa mennä 15 metriä syvemmälle,
sukelluskaverin pitää olla kahden tähden kaveri jne. Sukelluskortin
saamiseksi on lisäksi käytävä lääkärintarkastuksessa, joka aikoinaan
ainakin omalta kohdaltani oli harvinaisen perusteellinen moniin muihin
eri lajien tarkastuksiin verrattuna.
Eli tuo sukelluskortti on siis asia, jota ajan takaa. Kokemukseni
sukelluksesta ovat enemmänkin avecin kokemuksia, mutta ainakin ko.
seurassa oltiin hyvin tarkkoja em. asioiden suhteen. Yhteisillä
leireillä sääntöjen rikkomisesta (esim. tapaus, jossa yhden tähden
kaveri kävi 20 metrissä) seurasi sukelluskieltoa! Samalla leirillä
ulkopuolisten vierailijoiden ei esim. annettu täyttää pullojaan, koska
heillä ei ollut mukana sukelluskorttia, vaikka oletettavasti olivat
kokeneita sukeltajia.
Mikko Palosvirta
Hannu Väärälä <hannu....@urova.fi> kirjoitti
viestissä:a13d2acc.01070...@posting.google.com...
> Eli tuo sukelluskortti on siis asia, jota ajan takaa. Kokemukseni
> sukelluksesta ovat enemmänkin avecin kokemuksia, mutta ainakin ko.
> seurassa oltiin hyvin tarkkoja em. asioiden suhteen. Yhteisillä
> leireillä sääntöjen rikkomisesta (esim. tapaus, jossa yhden tähden
> kaveri kävi 20 metrissä) seurasi sukelluskieltoa! Samalla leirillä
> ulkopuolisten vierailijoiden ei esim. annettu täyttää pullojaan, koska
> heillä ei ollut mukana sukelluskorttia, vaikka oletettavasti olivat
> kokeneita sukeltajia.
Sukelluskielto lienee yliampuva termi. Kuka tahansa saa lain mukaan sukeltaa
ilman mitään kursseja, eikä sukelluskieltoa voi langettaa kukaan. Seurojen
sisäinen toiminta on eri asia. Samoin on pullojen täyttö ja varusteiden
ostaminen. Moni liike vaati sukelluskortin näyttöä ihan oman maineensa
vuoksi, mutta lain mukaan kuka tahansa saa ostaa varusteet ja sukeltaa kuten
lystää. Syvyysrajatkin ovat koulutusjärjestelmien asettamia.
En tosin suosittele kenellekään sukeltamista ilman koulutusta. Saattaa jäädä
muuten elinkaari melko lyhyeksi. Esimerkkejä löytyy...
--
--
Mikko Palosvirta
http://www.geocities.com/seinahullut/
***Internetissä kylähullutkin voivat globalisoitua***
---
Jaakko Pitkäjärvi
viestissä:9i15km$o22$1...@news.kolumbus.fi...
> In article <SbN07.276$Xt3....@read2.inet.fi>, Nyki wrote:
> >Se mitä joku mainitsi Epirb yms. laitteistojen ymppäämistä kajakkeihin
> >taitaa jäädä useimpien kukkarolla tekemättä.
>
> Mitä muuten maksaa VHF-EPIRB?. Se lähettää jotain piipitystä
> kanavalla 16. Ei luulis maksavan paljon, koska kansainvälisen
> standardin mukaiset VHF-kännyt maksaa 80 taalaa.
VHF-EPIRBejä ei ole olemassa/saatavilla, joten kysymys on melko
hypoteettinen. Hinta olisi joka tapauksessa aika kova vaikka joku niitä
onnistuisi valmistamaankin.
--
Jaakko Pitkäjärvi
jaa...@pitkajarvi.net
www.pitkajarvi.net
Jaakko Pitkäjärvi
viestissä:9i3kmu$gtb$1...@news.clinet.fi...
Ennen retkelle lähtöä pidetään
> pelastautumisharjoitus, jolla varmistetaan, että osallistujat
hallitsevat
> mahdollisesti kaatuneen melojan auttamisen kajakkiinsa ja sen
> tyhjentämisen vedestä. Tämä ns. reskutus kokemuksen mukaan sujuu
> kovassakin aallokossa.
Reskutus - hyi olkoon mikä sana. Eikö tilalle olisi löytynyt mitään järkevää
ilmaisua kotimaan kielellä. Noista aiemmista viesteistä päätellen ilmaisu on
kaiken päälle vielä vakiintunut melojien käytössä...kyllä olisi
kielenhuoltajilla *hieman* tehtävää...
Hannu Väärälä
> ilman mitään kursseja, eikä sukelluskieltoa voi langettaa kukaan. Seurojen
> sisäinen toiminta on eri asia. Samoin on pullojen täyttö ja varusteiden
> ostaminen. Moni liike vaati sukelluskortin näyttöä ihan oman maineensa
> vuoksi, mutta lain mukaan kuka tahansa saa ostaa varusteet ja sukeltaa kuten
> lystää. Syvyysrajatkin ovat koulutusjärjestelmien asettamia.
>
Tarkoitankin sukelluskiellolla nimenomaan seuran sisäitä kurinpitoa,
en yleistä kieltoa. Melontaseurojen toimintaahan voisi ajatella
samanlaista luokitusjärjestelmää. Eli yhden tähden meloja saa pyöriä
sisävesillä, kahden tähden merellä helpoissa olosuhteissa, kolmella
tähdellä saa tehdä mitä sielu sietää jne.
Meinasin jo kirjoittaa, etten missään nimessä tälläistä järjestelmää
halua, mutta voisiko tuo sittenkin olla ihan järkevä tapa, ainakin
seuroissa? Pienissä seuroissa yleensä retkien vetäjät tuntevat
osallistujien taidot ja kyvyt, mutta suurseuroissa tilanne voi olla
erilainen. Ainakin retken vetäjää ko. järjestelmä varmasti
helpottaisi.
--
Hannu V.
Pasi Pouri
Hannu Väärälä wrote:
>
> Pasi Pouri <pasi....@POISTA.iki.fi> wrote in message news:<3B44727B...@POISTA.iki.fi>...
> >
> > Sukelluksessa ei ole minkäänlaista lupakäytäntöä.
> >
>
> Puhumme ehkä hieman eri asiasta. Tarkoitan lupakäytännöllä niitä
> sääntöjä, joita (ainakin) säntillisesti toimivat seurat noudattavat
> omilla sukelluksillaan ja leireillään. Eli esimerkiksi sitä kuka saa
> sukeltaa, missä ja kuinka syvällä ja kenen kanssa.
Minu olisi siis pitänyt mainita vielä sana "viranomainen" ;)
Jep, eli tarkoitat Suomen urheilusukellusliiton (SUSL) tekemiä turvamääräyksiä
SUSL:in alla tomiville sukellusseuroille. Jos sukeltajat taas
sukeltavat PADI:in, NAUI:n tms. kortilla, noudattavat he kyseisen
järjestelmän ohjeita. Nuo muut taas ovat ulkomaalaisia järjestelmiä, eli
säännöt ovat "kansainvälisiä".
Jos seurassa esim. on PADI-järjestelmän sukeltajia, niin pitääkö seuran
määrätä PADI-sukeltajille CMAS-järjestelmän määräykset? Esim. pariköysi
on yksi esimerkki tästä. PADI ei sitä käytä, SUSL käyttää.
> Eikös sukelluksessa
> ole edelleenkin käytössä "tähtijärjestelmä" (kolme porrasta), joka
> perustuu sukeltajan kokemukseen ja tehtyihin testeihin.
Ei aivan. Jos puhutaan yhdestä järjestelmästä eli SUSL:in, niin tasoja on
nykyisin vähintään neljä. Mutta koska suomessa sukelletaan myös
muiden järjestelmien alla, niin tämä sekoittaa pakkaa.
"Tähtijärjestelmästä" SUSL:ssa ollaan ymmärtääkseni luovuttu, nyt sen tilalla
on P1, P2, P3, Syäsukellus, N1, N2 jne kurssit. Periaate on kuitenkin sama.
> Eli esim.
> yhden tähden sukeltaja ei saa mennä 15 metriä syvemmälle,
Ja PADI:illa ensimmäisen kurssin jälkeen 18 metrin, eli ohjeet
eivät ole samat joka järjestelmässä joiden alla suomessakin sukelletaan.
> sukelluskaverin pitää olla kahden tähden kaveri jne. Sukelluskortin
> saamiseksi on lisäksi käytävä lääkärintarkastuksessa, joka aikoinaan
> ainakin omalta kohdaltani oli harvinaisen perusteellinen moniin muihin
> eri lajien tarkastuksiin verrattuna.
Näin suurinpirtein. Lääkärin tarkastus 5 vuoden välein ja mielummin sukelletaan
kokeneemman mukana. Esim. P1 sukeltaa P2:n mukana.
> Eli tuo sukelluskortti on siis asia, jota ajan takaa.
OK. Mutta ilman korttia suomessa on täysin luvallista (laillista) sukeltaa, joskin
ei toivottavaa. Kortin kun saa kurssin jälkeen ja kurssilla taas saa
tarvittavaa tietoa ja oppia. Ja tietysti kannattaa pysyä annetuissa rajoissa ja
noudattaa turvamääräyksiä.
> Kokemukseni
> sukelluksesta ovat enemmänkin avecin kokemuksia, mutta ainakin ko.
> seurassa oltiin hyvin tarkkoja em. asioiden suhteen.
Omakohtaset kokemukset ovat, että toisissa ollaan erittäin tarkkoja ja toisissa
vähemmän tarkkoja. Tähän väliin mahtuu sitten paljon.
> Yhteisillä
> leireillä sääntöjen rikkomisesta (esim. tapaus, jossa yhden tähden
> kaveri kävi 20 metrissä) seurasi sukelluskieltoa!
Huh huh. Taitaisin olla sukelluskiellossa jopa tämän päiväisen toisen sukelluksen
takia. Meillä ei olla niin tarkkoja, jos kyvyt, _kokemus_, tieto ja _laitteet_
on kunnossa kyseiselle sukellukselle. Jatkokursseja (esim. syväsukellus) kun ei
järjestetä kauhean usein.
Lassi Hippeläinen
> Reskutus - hyi olkoon mikä sana. ...
Se pitäisi kirjoittaa rescutus...
Termi lienee pesiytynyt melontaan silkkana piruiluna. Kaikenmaailman
esktreemipelleilyissä on erittäin tärkeää olla ihan oma kielensä. Jos
sitä ei hallitse, on lälläri.
-- Lassi
Esa Harma
http://www.geocities.com/melamogulit/porkkala01.htm
myös Salon Seudun Sanomissa on tänään juttu:
"Uhkarohkeus siivitti virolaisten melojien kilpailua"
www.sss.fi
juttu löytyy viikonvaihde-otsikon alta.
t. Esa
"Alli" <anna...@kaapeli.fi> wrote in message
news:9i3kmu$gtb$1...@news.clinet.fi...
Jukka Vaijärvi
"Jaakko Pitkäjärvi" wrote:
> Reskutus - hyi olkoon mikä sana. Eikö tilalle olisi löytynyt mitään järkevää
> ilmaisua kotimaan kielellä.
Avustettu pelastautuminen?
Jukka
Anna Leena Lind
Esa Harma wrote:
>
> Kuvia ko. retkeltä löytyy linkistä:
>
Tsekkasin kuvat, ja keli näytti ihan kelvolta. Mutta kuvia otetaan
yleensä sopivalla hetkellä, joten kokonaisuutta on vaikea päätellä
kuvasarjoistakaan.
Yksi asia kiinnitti kuitenkin huomiotani: kaatuneesta mieshenkilöstä
kerrottiin, että "Kuva Porkkalan merivartioasemalta. NN:stä tuli retken
"reskutusmaskotti" eivätkä lakki ja lasit koskaan saapuneet Naissaareen
mutta mies ja kajakki kuitenkin. Mutta pitääkö (avo)merimelonta aloittaa
tällä tavalla??" (suora lainaus melamoguleine sivuilta).
Tässä oli jotain, johon silmäni kiinnittyi: aloittiko joku todellakin
avomerimelonnan tuollaisella retkellä?
Mitä järkeä on siirtää vastuu osaamisestaan ja pärjäämisestä ryhmälle,
jos ei vativista oloista ole valitsemallaan kajakilla ennakkokokemusta.
En halua niuhottaa, muta tuntuu kuin melonta olisi siirtymässä
sellaiseen kertakäytökulttuuriin, jossa jokaisen on pakko SUORITTAA
tietyt etapit luullaksen olevansa hyvä, ja siten kaikki haluaa heti
harjoittelematta saada ja saavuttaa kaiken. Mielesätni tällainen trendi
on pari vuotta ollut näkyvissä, eikä se ole pelkästään hyvä.
JOs kyse olisi maksullisesta toiminnasta, jossa vetäjä sitoutuu
hoitamaan myös aloitelijoita pisteestä a pisteeseen b, nin mikäpä
siinä, mutta tällaisten omatoimiretkien kohdalla tuntuu inhalta se,
että joku lähtrisi aloittelemaan tuollaiselle retkelle. Aloittelijan ei
voi kuvitella vastaavan omista toimistaan, muta aloittelijan, olis
sitten melonann tai avomerimelonnan aloittelija, olisi syytä pitäytyä
sopivissa mittapuissa ja edetä asteittain sekä matkojen että sääolojen
ja aallokon hallitsemisen suhteen.
En halua syyllistää yhtä yksittäistä melojaa, mutta tällainen trendi
tuntuu pelottavalta, varsinkin meidän melotnaseuroissa melovien
kannalta.
Tuntuu että vastavia tapauksia tulee nenenevässä määrissä esiin.
Oletteko huomannet samaa ilmiötä?
a.lind
Jukka Vaijärvi
Anna Leena Lind wrote:
> Mitä järkeä on siirtää vastuu osaamisestaan ja pärjäämisestä ryhmälle,
> jos ei vativista oloista ole valitsemallaan kajakilla ennakkokokemusta.
> En halua niuhottaa, muta tuntuu kuin melonta olisi siirtymässä
> sellaiseen kertakäytökulttuuriin, jossa jokaisen on pakko SUORITTAA
> tietyt etapit luullaksen olevansa hyvä, ja siten kaikki haluaa heti
> harjoittelematta saada ja saavuttaa kaiken. Mielesätni tällainen trendi
> on pari vuotta ollut näkyvissä, eikä se ole pelkästään hyvä.
Totta, aloittelija voi onnistua ihan tuurilla selviämään muutamista
vaikeista ylityksistä ja saada epärealistisen kuvan omista kyvyistään.
Olen samaa mieltä siitä että kannattaisi edetä asteittain kohti
vaativampia olosuhteita samalla varusteita parannellen ja taitoja hioen.
Tällöin saa realistisemman kuvan avomeren melontaympäristöstä ja oppii
tuntemaan sen riskitekijät. Tästä huolimatta asiat voivat mennä pieleen
ja erilaiset riskit konkretisoitua ja summautua odottamattomalla
tavalla. Hypotermiaan kuolemisen mahdollisuutta tuskin koskaan voidaan
täysin poistaa lajin luonteesta johtuen.
Jukka
Anna Leena Lind
Jukka Vaijärvi wrote:
> Totta, aloittelija voi onnistua ihan tuurilla selviämään muutamista
> vaikeista ylityksistä ja saada epärealistisen kuvan omista kyvyistään.
> Olen samaa mieltä siitä että kannattaisi edetä asteittain kohti
> vaativampia olosuhteita samalla varusteita parannellen ja taitoja hioen.
> Tällöin saa realistisemman kuvan avomeren melontaympäristöstä ja oppii
> tuntemaan sen riskitekijät. Tästä huolimatta asiat voivat mennä pieleen
> ja erilaiset riskit konkretisoitua ja summautua odottamattomalla
Juuri sunnuntaina tuli loistava opetus tästä: VUosaaren edustalle ja
Villinkiin tuli aivan hyytävän kylmä umopisumu. Lähtiessämme rannalta
näimme kymmenen kilometriä, kymmenen minuutin päästä 50 m. Meri osaa
yllättää.
Tilanteessa ei ollut mitää vaarallista, muta jos meillä ei olisi ollut
karttoja ja kompassia, olisimme olleet eksyksissä muutamasas minuutissa.
all
Janne Janhunen
Anna Leena Lind wrote:
> Juuri sunnuntaina tuli loistava opetus tästä: VUosaaren edustalle ja
> Villinkiin tuli aivan hyytävän kylmä umopisumu. Lähtiessämme rannalta
> näimme kymmenen kilometriä, kymmenen minuutin päästä 50 m. Meri osaa
> yllättää.
Juu, ihmettelin samaa ilmiötä Haukilahden rannassa. Ihailimme merellä
kiitäneitä surffaajia, kun yhtäkkiä katosivat mereltä nousseeseen
hernerokkasumuun. Sumu tosin hälveni noin 15 minuutissa, mutta ilmiö oli
varsin vinkeä.
J.
Jouko Pettersson
> Tuntuu että vastavia tapauksia tulee nenenevässä määrissä esiin.
> Oletteko huomannet samaa ilmiötä?
Otos minulla on kovin pieni. En tiedä, voinko tuollaista johtopää-
töstä tehdä. Lisäksi olen keskittynyt enemmän Lauttasaaren ympäri-
melontaan kuin todella vaativiin retkiin. Sellainen näppituntuma
kuitenkin on, että aloittaessani melontaurani toistakymmentä vuotta
sitten, paljon puhuttiin hyvästä melontakulttuurista. Oltiin hyvin
tarkkoja porukan pysymisestä kasassa. Äkkiä huomauteltiin, jos
kärki alkoi mennä liian lujaa ja jälkipäässä oli kokenein meloja
tarkkailemassa ja korjaamassa mahdollisia ongelmia. Taukopaikat
oli jo sovittu etukäteen ja pysähtyessä muodostettiin heti lautta.
Väylän ylityksiä varten järjestäydyttiin yhdeksi rintamaksi ja
mentiin yhtäaikaisesti yli.
Näin tehdään toki nytkin, mutta tuntuu kuin kilpailullisuus ja
sen mukana kaikenlainen sooloilu olisi lisääntynyt. Tunnuslause
'kaveria ei jätetä' on muuttunut muotoon 'kaverille ei jätetä'.
Osittain on kysymys siitäkin, että meillä on tietoisesti pantu
uusia ihmisiä vetäjiksi eikä kaikkea yritetä tunkea yhteen muot-
tiin. Ja varmaan olen tullut vanhaksikin, jolloin aika kultaa
muistot. Melontakoulut selvästi tuottavat hyvää jälkeä ja ihmis-
ten taidot tuntuvat olevan parempia kuin ennen. Silloin ei liika
paimentaminen ole hyväksi.
--
Jouko Pettersson
Erkki T. Nieminen
> ... tuntuu kuin melonta olisi siirtymässä
> sellaiseen kertakäytökulttuuriin, jossa jokaisen on pakko SUORITTAA
> tietyt etapit luullaksen olevansa hyvä, ja siten kaikki haluaa heti
> harjoittelematta saada ja saavuttaa kaiken. Mielesätni tällainen trendi
> on pari vuotta ollut näkyvissä, eikä se ole pelkästään hyvä.
Melonta on hieno harrastus, johon tulee jatkuvasti lisää uusia melojia.
Suurimmalla osalla on alusta lähtien terve kunnioitus merta kohtaan,
mutta osalla on melkein alusta lähtien sellainen käsitys, että homma -
siis meri - alkaa olla hallinnassa. Jälkimmäinen ryhmä oppii
kunnioittamaan merta sitä mukaa, kun joutuvat vaaratilanteisiin, siis
kantapään kautta. Trendi on siis pysyvä. Kunnes sinilevä sen lopettaa.
En ota kantaa tämänvuotiseen retkeen, mutta ylityksen saama uutisointi
saattaa innostaa harrastelijaseikkailijoita pyrkimään mukaan ensi
vuonna.
Voimme oikeastaan kiittää heimoveljiämme. Heidän sammumattonta
kilpailuviettiään voimme kiittää tästä ylivertaisen opettavaisesta
keskustelunaiheesta. Minulle selvisi, että jossain vaiheessa kaikki
kilpailijat hävisivät. Eikö kukaan voittanut? Entä olivatko sen
virolais-seuran juhlat yhtä ikimuistoiset, kuin itse kilpailu?
t. Erkki Nieminen