Ensikajakki, meneekö metsään?

Pekka Roivainen

unread,

Sep 20, 2007, 10:10:00 AM9/20/07

to

Tervehdys,

Sain sukulaisilta sellaisen nakkihomman, että pitäisi 50-vuotta täyttävälle,
normaalikokoiselle ja -kuntoiselle mieshenkilölle hankkia kajakki lahjaksi.
Hän ei siis koskaan ole sellaista omistanut, mutta sellaisesta on puhunut
jne.. Ja perheen muutkin jäsenet ovat melkoisen kiinnostunut
melontaharrastuksen aloittamisesta, joten uskon ettei lahja käyttämättä
jäisi. Käyttö olisi varmaankin lähinnä järvi/jokiympäristössä, päiväreissuja
ja iltalenkkejä.

Melontaoppaita ja -sivuja selattuani ja perustietoa haalittuani sain
sellaisen käsityksen, että ilman koemelontaa ei välttämättä kannattaisi
hankkia, mutta tässä lahjatapauksessa yllätysvaltin pitäisi säilyä, eli
päivänsankaria ei voi ainakaan melomaan oikein viedä, mutta itse suunnilleen
samankokoisena voisin toki käydä jotain kokeilemassa. Toisaalta taas omatkin
melontakokemukset rajoittuvat satunnaisiin muutaman minuutin kokeiluihin,
joten en tiedä mitä saisin irti koemelonnasta..

Nettikauppoja tutkiessani ajauduin Bear&Waterin kotisivuille ja sieltä
katselin peruskajakkimallistoa, jossa hintaluokka olisi varsin kohdallaan ja
muutenkin tuollainen peruskajakki lienee helpoimmasta päästä meloa ja näin
paras valinta ensimmäiseksi kajakiksi.. Siitä pisti silmään tuo
Oasis-kajakki, onko kellään kokemuksia ko. vermeestä?

Sitten mela, siitä esimerkiksi Prijonin Rim ardeche vaikuttaisi sopivalta
perusmelalta. Mitä pituutta kannattaisi näin ummikkona suosia? Jos siihen
sitten vielä laittaisi jonkin aukkopeitteen ja liivit, menisikö
ensikajakkihankinta aivan metsään?

Ja vielä, onko Oulun seudulla melontaliikkeitä, joissa voisi käydä vähän
katselemassa livenäkin noita vehkeitä? Olen yrittänyt googlea ja
yrityshakuja sun muita, mutta ei ole oikein tärpännyt..

Kiitoksia kommenteista jo etukäteen,
Pekka R

ollis...@hotmail.com

unread,

Sep 20, 2007, 11:12:47 AM9/20/07

to

On 20 syys, 17:10, "Pekka Roivainen"

<pekka.roivai...@lapinlahdenveto.fi> wrote:
>
> Ja vielä, onko Oulun seudulla melontaliikkeitä, joissa voisi käydä vähän
> katselemassa livenäkin noita vehkeitä? Olen yrittänyt googlea ja
> yrityshakuja sun muita, mutta ei ole oikein tärpännyt..
>
> Kiitoksia kommenteista jo etukäteen,
> Pekka R

Naputtele googleen Pohjolan kanootti, niin pääset aika lähelle Oulua,
Haukiputaalle.

Markku Kalima

unread,

Sep 20, 2007, 1:43:38 PM9/20/07

to

On Sep 20, 5:10 pm, "Pekka Roivainen"
<pekka.roivai...@lapinlahdenveto.fi> wrote:

> Nettikauppoja tutkiessani ajauduin Bear&Waterin kotisivuille ja sieltä
> katselin peruskajakkimallistoa, jossa hintaluokka olisi varsin kohdallaan ja
> muutenkin tuollainen peruskajakki lienee helpoimmasta päästä meloa ja näin
> paras valinta ensimmäiseksi kajakiksi.. Siitä pisti silmään tuo
> Oasis-kajakki, onko kellään kokemuksia ko. vermeestä?

En ole tuollaista melonut, mutta aika aloittelevana melojana osannen
jotain kajakin valinnasta toisella aloittelijalle sanoa:

Miellummin suuntavakaa, kuin ei-suuntavakaa, koska ei-suuntavakaan
kajakin taipumus kääntyillä poikittain on raivostuttava. Jos kajakki
on kovin ei-suuntavakaa, siinä pitää olla peräsin, jotta matkanteko
esim. järvellä olisi miellyttävää.

Säätöevä on hieno keksintö. Sivuvastaiseen tai -myötäiseen tuuleen
melottaessa kajakki pyrkii kääntymään tuuleen ja evätöntä kajakkia
joutuu koko ajan melomaan toispuoleisesti. Jompi kumpi käsi siis
rasittuu toista enemmän. Näitä tosin taitaa olla vain hieman
kalliimmissa malleissa.

Lastiluukut ovat eduksi, jos haluaa hieman pidempiä retkiä tehdä.

Oman kajakkini leveys on noin 60 cm ja se tuntuu aloittelijalle
hyvältä. Tätä kapeampi kajakki on kiikkerä ja paljon vaikeampi meloa.
Toki ajan myötä tasapaino paranee ja kiikkeryys muuttunee aallokossa
eduksi, mutta alussa se ei sitä ole.

Aloittelijalla ei ole juuri mieltymyksiä siitä millainen kajakin
pitäisi olla. Jos itse käyt melomassa ja toteat sen mukavaksi meloa,
niin miksipä ei lahjan saaja samaa toteaisi. Mieltymykset tulevat
vasta kokemuksen myötä, pl. ehkä värit ja sen sellaiset.

Kun olette ostamassa moista yllätystä, niin kannattanee kuitenkin
yrittää neuvotella liikkeen kanssa mahdollisuus vaihtaa kajakkia, jos
se ei jostain syytä saajaa miellytä. En tiedä miten helposti tällainen
onnistuu, mutta kannattanee kysyä.

Markku

Pekka Roivainen

unread,

Sep 20, 2007, 3:34:16 PM9/20/07

to

"Markku Kalima" <mka...@pp.nic.fi> wrote in message
news:1190310218.4...@50g2000hsm.googlegroups.com...

>Markku

Kiitoksia molemmille kommentoijille..

Markun ajatusten perusteella tuo mainitsemani Oasis olisi kuvauksena
perusteella varsin hyvän kuuloinen. Sen sanotaan olevan nimenomaan
suuntavakaa, leveyskin on 63cm. Säätöevää siinä ei ole, taitaa mennä
kalliimpiin malleihin, että sen saa mukaan. En usko, että missään tuota ko.
kanoottia pääsisin koemelomaan, mutta jotain osviittaa varmaankin saisi
jotakin samantyyppistä kokeilemalla.

Täytyy jatkaa tutkintaa, onneksi tässä on vielä kuukausitolkulla kuitenkin
aikaa.

PR

kanoottipurjehtija

unread,

Sep 21, 2007, 2:46:41 AM9/21/07

to

> Lastiluukut ovat eduksi, jos haluaa hieman pidempiä retkiä tehdä.
>

Lastiluukut ovat myös tärkeä turvavaruste kaaduttaessa. Jos ei ole
lastiluukkuja pitäisi olla jotain muuta keluttavaa.

Oasista en sinänsä tunne, joten sen ominaisuuksista en pysty kuin
mittojen perusteella sanomaan, että sillä en usko pitkään harrastusta
jatkettavan, koska muut ajavat ominaisuuksissa ohi. Aloittelijan
kajakiksi ja pienimuotoiseen melontaan se varmaan sopii. Taidon
karttuessa kajekeissa arvostettavat ominaisuudet vaihtuvat.

Tomi K-K

Tero Ahlqvist

unread,

Sep 21, 2007, 2:52:51 AM9/21/07

to

"Pekka Roivainen" <pekka.r...@lapinlahdenveto.fi> wrote in message
news:46f2c960$0$27846$9b53...@news.fv.fi...

>
> Markun ajatusten perusteella tuo mainitsemani Oasis olisi kuvauksena
> perusteella varsin hyvän kuuloinen. Sen sanotaan olevan nimenomaan
> suuntavakaa, leveyskin on 63cm. Säätöevää siinä ei ole, taitaa mennä
> kalliimpiin malleihin, että sen saa mukaan. En usko, että missään tuota
> ko. kanoottia pääsisin koemelomaan, mutta jotain osviittaa varmaankin
> saisi jotakin samantyyppistä kokeilemalla.

Welhonpesän MI415 olisi aika eksoottisen muotoinen purkki. Siihen tulee
mukaan
evä, joka on kiinteä (ruuvattava) aika erikoisesti kanootin perään tulevaan
'kuppiin' kiinnitettynä. Evän kanssa suuntavakaa, ilman evää vaikka
virtaaviin vesiin. Lastiluukkuja ei ole, mikä on miinusta. Kaverini osti
tuommoisen ensikajakikseen tyypiltä, joka oli noita jo kaksi omistanut.
Toistaiseksi on tykännyt.

Voi olla, että 50v. mieshenkilö arvostaisi lastiluukkuja, mene ja
tiedä. Vaikka innostuisi koskimelonnasta...

Mutta lastiluukkujen kannalta Oasis voisi olla hyvä. Myös welhonpesän
nova navigatoria liikkuu pari kotivesillä eräällä vanhemmalla
pariskunnalla.

> Täytyy jatkaa tutkintaa, onneksi tässä on vielä kuukausitolkulla kuitenkin
> aikaa.

Toisaalta kun liikaa miettii, päätyy äkkiä runsaudenpulaan.

Melasta semmoinen kommentti, että Prijonin Rim Ardeche on hyvä perusmela,
mutta melkoisen painava. Muovilapaisena ja aluvartisena kyllä kestää
rannasta pökkimistä ja nojaamistakin. Tiedä sitten mitä nuo BW-melat
tuolla Bearwaterilla on. joku niistä oli parisataa grammaa keveämpi
kuin Prijon. Se tuntuu jo melan painossa. Sitten tietysti yksi vaihtoehto
on lahnakosken Tour perusmela. Puinen varsi on miellyttävä käsiin ja tuo
on selkeästi prijonia keveämpi.

Bearwaterķlla melojen pituudet näyttävät (lahnaa lukuunottamatta) pyörivän
220+-5cm. 220 voi olla ihan hyvä lähtökohta.

-Tero-

Toni

unread,

Sep 21, 2007, 4:39:38 AM9/21/07

to

> Markun ajatusten perusteella tuo mainitsemani Oasis olisi kuvauksena
> perusteella varsin hyvän kuuloinen. Sen sanotaan olevan nimenomaan
> suuntavakaa, leveyskin on 63cm. Säätöevää siinä ei ole, taitaa mennä

Noin yleisesti pitää muistaa ettei leveys ihan suoraan korreloi vakauden
kanssa, mutta yleisesti kajakit on tehty niin että nuo leveämmät ovat
myös vakaampia.

Ensikertalaiselle kajakin ostaminen on suht vaikeaa. Jos innostus iskee
kunnolla voisi jo ensimmäinen kajakki olla pykälää toimivampi, mutta jos
oppimisintoa ei niin kovasti ole, voi hiukka haastavampi kajakki jäädä
rannalle.

Ensikertalaiselle vakaampikin yksikkö voi jo tuntua pelottavan
kiikkerältä. Ensimmäinen lenkki olisikin hyvä tehdä vaikkapa kaksikossa
jolloin saisi hiukka tuntumaa touhuun. Yksi keino aloittelijalle voisi
olla ihan piripintaan täytetty vesikanisteri joka kiinnitetään tukevasti
mahdollisimman lähelle kajakin pohjaa. Pudottaa painopistettä ja siten
tekee touhusta helpompaa noin alkuun.

Mutta noin kokonaisuutena ensimmäinen kajakki saa olla vakaa ja
suuntavakaa. Suuntavakautta voi tarkastella pohjasta, erityisesti pohjan
takaosassa saisi olla "deadwoodia" eli pohjassa on V-kulma tai matala
evä pitemmän matkaa.

Huonona puolena sitten se, että joka suuntaan vakaalla kajakilla ei opi
melomista kunnolla.

Melana itse suosittelisin BW XT alu - melaa, se on suht kevyt (pari
vuotta sitten ostettu painaa 1013g 225cm pitkänä), kestää tyrkkimistä
hyvin. Haittapuolena omaan makuun pitoa on liikaa ja alumiinivarsi on
kylmä viileällä kelillä ja kylmässä vedessä. Hinta-laatu -suhde kyllä
todella kohdallaan. Tuolla kun jonkun aikaa meloo niin voi sitten
ostella seuraavan melan paremmin oman mieltymyksen mukaan. Puu- tai
hiilikuitumelaa en aloittelijalle suosittele, koska kiulun kontrollointi
on yleensä sen verran heikompaa että melalla työnnellään usein pohjasta
tai rannasta. Lisäksi kyytiin menossa pidetään usein alkuun turhan
paljon painoa melan päällä.

Noista melojen (ja kajakkien) painoista on muuten outo esimerkki tuo BW
mela kun ilmoitettu paino on 1100g - tai sitten ovat muuttaneet hiukka
valmistusta. Joskus punnitsin muutaman ns. laatumelan ja niistä molemmat
painoi oikeasti lähes 10% enemmän kuin mitä valmistaja ilmoittaa. No,
lienee valmistajien oma punnitusstandardi jos jokaisella painot
heittävät suunnilleen saman verran.

Sama trendi jatkuu kajakeissa, testeissä kun kajakkeja on punnittu
painoa helposti löytyy se 5 kiloa ilmoitettua enemmän.

Message has been deleted

Toni

unread,

Sep 21, 2007, 12:31:36 PM9/21/07

to

Markku Kalima wrote:

> On Sep 21, 11:39 am, Toni <u...@domain.invalid> wrote:
>> Huonona puolena sitten se, että joka suuntaan vakaalla kajakilla ei opi
>> melomista kunnolla.
>

> Olisi kiva tavata sellainen meloja joka on melonut vuosia "helpolla"
> kajakilla ja ei osaisi sitä meloa. Toki, jos haluaa oppia
> koskenlaskua, sitä ei kannattane opetella merikajakilla, mutta itse en
> ymmärrä, mitä on se melonta, jota pitäisi osata. Eikö se riitä, että
> se kajakki, jonka on ostanut, kulkee mukavasti eteenpäin ja homma on
> hanskassa. Eihän henkilöauton kuljettajakaan opettele ensiksi
> moottoripyörää ajamaan, vaikka sillä tavoin oppii paljon enemmän
> liikenteestä.
>
> Minulle eräs vuokraaja suositteli aluksi juuri koskikajakkia, joka oli
> aivan toivoton meloa, koska ei pysynyt suunnassa lainkaan. Ehkä tuolla
> olisi oppinut taistelemaan melan ja kallistuksen kanssa pitämään sen
> kulkusuunnassa, jos olisi jaksanut sinnitellä. Mielestäni paljon
> parempi vaihtoehto on ostaa suoraan kulkeva kajakki, jos suoraan
> haluaa pääasiassa mennä.

Jos kajakki on oikein suuntavakaa, ei melontatekniikan virheitä huomaa
läheskään samassa mittakaavassa kuin helpommin kääntyvällä kajakilla.
ilmeisesti itsekin huomasit tämän tuolla koskikajakilla. Sama asia pätee
peräsimen käytössä - melonnasta voi tulla toispuoleista. Lisäksi
suuntavakaata kajakkia voi olla todella vaikea kääntää kovassa tuulessa.

Kiikkerämmällä kajakilla oppii enemmän vartalon hallintaa ja sitäkautta
taitoa tulee lisää. Sanotaan vielä että oikein vakaa kajakki keinuttaa
jyrkässä aallokossa enemmin.

Olet toki oikeassa siinä että ei kaikkien tarvitse oppia paremmaksi
melojaksi. Itse näen että taitojen karttuminen on osa harrastusta ja
kyllähän paremmasta melontatekniikasta on aina hyötyä jos sattuu
järvellä tulemaan vaikkapa usean kilometrin selkä ja tiukka vastatuuli.
Tekniikkaa oppii aina enemmin kun alla on haastavampi vehjes.

Markku Kalima

unread,

Sep 21, 2007, 5:05:27 PM9/21/07

to

On Sep 21, 7:31 pm, Toni <u...@domain.invalid> wrote:

> Jos kajakki on oikein suuntavakaa, ei melontatekniikan virheitä huomaa
> läheskään samassa mittakaavassa kuin helpommin kääntyvällä kajakilla.

Mutta ovatko nuo silloin virheitä? Eihän autoilijakaan opi katsomaan
tien pintaa, soraa ja muita liukasteita, kun ei niistä ole autolle
normaalinopeuksissa niin haittaa. Miksi suuntavakaan kajakin omistajan
pitäisi osata hallita muuta kuin omaa kanoottiaan.

> Kiikkerämmällä kajakilla oppii enemmän vartalon hallintaa ja sitäkautta
> taitoa tulee lisää.

Minä en ihan usko tähän. Hieman vakaammallakin kajakilla oppii ihan
samat perusasiat, joskaan niillä ei ehkä välttämättä pärjää minkään
kilpakajakin kanssa. Ja taitojen karttuessa kajakin voi vaihtaa
vaativampaan ja edetä porras kerrallaan. Olennaisinta on kai
kumminkin, että on sinut sen kajakin kanssa, joka alla on.

> Itse näen että taitojen karttuminen on osa harrastusta

Kuin myös, mutta en usko että liian vaativa kajakki edesauttaa tuota
oppimista. Monen muun harrastusen kohdalla on suositeltavaa aloittaa
helpoilla välineillä ja edetä pikkuhiljaa kohti vaativia välineitä.
Miksi melonta olisi tästä poikkeus?

Markku

Toni

unread,

Sep 22, 2007, 5:04:50 AM9/22/07

to

Markku Kalima wrote:
> On Sep 21, 7:31 pm, Toni <u...@domain.invalid> wrote:
>
>> Jos kajakki on oikein suuntavakaa, ei melontatekniikan virheitä huomaa
>> läheskään samassa mittakaavassa kuin helpommin kääntyvällä kajakilla.
>
> Mutta ovatko nuo silloin virheitä? Eihän autoilijakaan opi katsomaan
> tien pintaa, soraa ja muita liukasteita, kun ei niistä ole autolle
> normaalinopeuksissa niin haittaa. Miksi suuntavakaan kajakin omistajan
> pitäisi osata hallita muuta kuin omaa kanoottiaan.

> ...

> Minä en ihan usko tähän. Hieman vakaammallakin kajakilla oppii ihan
> samat perusasiat, joskaan niillä ei ehkä välttämättä pärjää minkään

> ...

Kuten sanottu: Kaikkien ei tietysti tarvitsekaan oppia. Eivätkä monet
edes yritäkään, mikä on ihan oikea ratkaisu jos meloskelee vain
mökkirannassa ja hyvällä kelillä. Sitten jos pitemmälle lähtee niin
onkin jo hyvä hallita taitoja edes jonkun verran. Pitkä, kovaan
vastatuuleen melonta vaatii jo hyvää tekniikkaa jotteivät nivelet tai
lihakset rasitu liikaa. Sen lisäksi kyllä vakaankin kajakin voi kaataa
oikein aallokossa, joten vartalon liikkeet on ihan hyvä olla hallussa.

Helpolla kajakilla perusasioita oppii kyllä, mutta haastavammalla
kajakilla oppiminen käy nopeammin. Itse olen varma että jos
ensimmäisistä kajakeista olisin jättänyt evän pieneksi, olisi
melontekniikka aivan eri iskussa nykyisellään. Tekniikka olisi pakosti
kehittynyt kun huonolla tekniikalla ei olisi eteenpäin päässyt.

Alku ei ole hyvä olla liian vaikea tai oppimisesta menee maku. Tietysti
riippuu ihan henkilöstä - toiset pitävät haasteista ja toiset eivät. Sen
lisäksi riippuu olosuhteista, lämpimässä järvivedessä rannan
läheisyydessä ei kaatumisessa ole paljonkaan riskejä, kun kylmässä
olosuhteissa on aina hypotermian vaara.

Samoilla linjoilla tässä ajatuksissa ollaan, helpolla kajakilla
kannattaa aloitella ja siitä sitten edetä. Jos haluaa oikein taitojen
kehittyvän, saa melonta olla hiukka hankalaa. Se on tietysti vain oma
näkemykseni.

jpk...@iki.fi

unread,

Sep 22, 2007, 12:21:39 PM9/22/07

to

60-vuotislahjaksi ainakin B&W:n ns. tarjouspaketti oli onnistunut
(kumiluukullinen Rainbow Oasis/Lampo, XT-alu -mela, peruspeite ja
läppäliivi). Oasis on tukeva, mukava meloa tyvenellä ja suuntavakaa
myös tuulessa (miinuksena tosin pärskii hieman kun aalto tulee
tietyssä kulmassa edestä). Sopii hyvin aloittelijalle, mutta ihan
mielellään sillä vähän kokeneempikin heittää iltalenkkejä ja
treenailee eskimoita jne.

Tässä vielä erään Oasis-version arvostelu:

http://www.balticseapaddlers.com/kajakit/oasis2000.html

- Jari

On 20 syys, 17:10, "Pekka Roivainen"
<pekka.roivai...@lapinlahdenveto.fi> wrote:

Merja Tornikoski

unread,

Sep 22, 2007, 3:50:15 PM9/22/07

to

Markku Kalima <mka...@pp.nic.fi> writes:
> Kuin myös, mutta en usko että liian vaativa kajakki edesauttaa tuota
> oppimista. Monen muun harrastusen kohdalla on suositeltavaa aloittaa
> helpoilla välineillä ja edetä pikkuhiljaa kohti vaativia välineitä.
> Miksi melonta olisi tästä poikkeus?

Kommentoin nyt aika yleisellä tasolla, koska oma (ja sekin vielä
melko vaatimaton) melontakokemukseni on inkkarikaanooteista ja
kajakkikaksikosta.

Minusta tuollainen ohje on aina omalla tavallaan vähän vaarallinen,
koska siihen usein tuntuu sisältyyvän tietynlainen ennakko-oletus
aloittelijan ihmeen hitaasta oppimiskäyrästä, taikka sitten oletus
siitä, että ei se aloittelija oikeasti asiasta innostukaan.

Tuossa kääntöpuolena on se, että aloittelijalle annetaan käsiin
väline, jolla harrastaminen ei muutaman kokeilukerran jälkeen
ole aidosti kivaa eikä innosta oppimaan enemmän. Tai että
harrastus aloittelijan välineellä on kerta kaikkiaan jotakin
ihan muuta kuin oikeasti odotti ("Pikku-Pekka tahtoi
koiranpennun ja sai joululahjaksi muurahaisfarmin").

Esim. itselläni melontaharrastus olisi luultavasti jäänyt
johonkin katiskankokemisen tasolle, jos ensimmäinen kanoottini
olisi ollut sellainen painava kiulu, jolla ei jaksaisi
meloa pitkiä retkiä. Mieluummin otin vähän haastavamman
(mutta ei tietenkään mitään ylivaikeata!), jolla hyvissä
oloissa uskalsi heti lähteä kauemmas, huomasi että sillä on
kiva meloa uusiin maisemiin, ja samalla pystyi puolivahingossa
oppimaan uutta.

Itse väittäisin useammankin eri harrastuksen kokemuksella,
että potentiaalisesti tosissaan harrastavan on hyvä päästä
melko pian aloittamisen jälkeen käyttämään sellaista välinettä,
joka on aloittelijalle melko haastava, mutta silti vielä
käsiteltävissä. Eli ei tietenkään heti kättelyssä mitään
vaativinta mahdollista ammattilaisvehjettä, mutta ehkäpä
jonkinlainen "vähän edistyneemmän harrastajan" väline.
Silloin alkukaan ei ole vielä ihan kauhean vaikeata,
mutta toisaalta harrastuksesta innostuva saa jo melko
pian palkitsevia oppimiskokemuksia, ja harrastukseen
kyllästyminen parin kerran jälkeen tai ihan välitön välineiden
vaihdon tarve ei ole uhkana. Kyllä monet ovat valmiita
käyttämään uuteen harrastukseensa varsin paljonkin aikaa
ja vaivaa, jos se tuntuu mielekkäältä ja palkitsevalta.
Ja jos taas joku on sitä mieltä, että opettelu vähän
vaativammalla välineellä on liian hankalaa, hän ei luultavasti
olisi innostunut asiasta sillä kaikkein helpoimmallakaan.

merja

--
* Merja Tornikoski, Finland *

Markku Kalima

unread,

Sep 22, 2007, 5:27:59 PM9/22/07

to

On Sep 22, 10:50 pm, Merja Tornikoski <Merja_piste_Torniko...@Hut.Fi>
wrote:

> Minusta tuollainen ohje on aina omalla tavallaan vähän vaarallinen,
> koska siihen usein tuntuu sisältyyvän tietynlainen ennakko-oletus
> aloittelijan ihmeen hitaasta oppimiskäyrästä, taikka sitten oletus
> siitä, että ei se aloittelija oikeasti asiasta innostukaan.

Voin useamman eri lajin kokemuksella sanoa, että ihmisen oppimiskäyrä
on todellakin hidas. Ns. pseudo-oppimista, jossa osaa jonkun
manööverin suorittaa näennäisesti sääntöjen mukaisesti on helppo
esittää, mutta todellista osaamista, joka ilmenee vasta yht'äkkiä
eteen tulleessa tositilanteessa ei opi hetkessä. Se vaatii aikaa ja
rutiinin hankkimista tutuilla välineillä. (Tästä moottoripyöräily on
oiva esimerkki; suoraa tietä on helppo ajaa, mutta äkkinäinen kissan
väistö on jo ihan eri luokan juttu. Ja tuota väistöä ei opi
tehokkaalla huippupyörällä, vaan itselleen sopivalla, helpolla
pyörällä, jolla tulee ajeltua paljon erilaisissa tilanteissa.)

Minua närästää näissä melontakeskustelusissa erityisesti se, että
melonnasta tehdään jotenkin hirveän vaikean oloinen harrastus, ja
vasta käytyäsi oikeat kurssit (ja kumarrettuasi riittävän montaa
gurua) osaat kulkea kanootilla oikealla tavalla eteenpäin. Todellisuus
on kumminkin ihan toista.

Perusmelonta on hyvin helppoa, ja se onnistuu jokaiselta, joka sen
vain haluaa onnistuvan. Jos haluaa taistella ylikiikkerän kilpakajakin
kanssa, niin siitä vaan, mutta perusmelonnan, jolla pärjää sanotaan
alle 10 m/s tuulissa oppii millä vehkeellä vain. Vaativat olosuhteet
ovat toki erikseen, mutta niin ne ovat joka lajissa. Ja aloittelija ei
niitä kohtaa, ellei ole ihan täysi typerys.

> Tuossa kääntöpuolena on se, että aloittelijalle annetaan käsiin
> väline, jolla harrastaminen ei muutaman kokeilukerran jälkeen
> ole aidosti kivaa eikä innosta oppimaan enemmän. Tai että
> harrastus aloittelijan välineellä on kerta kaikkiaan jotakin
> ihan muuta kuin oikeasti odotti

Juuri näin saattaa käydä, kun hankkii aluksi liian vaativan välineen.
Siksi on hyvä aloittaa helpoilla välineillä ja vasta kun oikeasti
tietää mitä haluaa, siirtyä vaativimpiin. Liian kiikkerä tai ketterä
(=ei-suuntavakaa) kajakki on aloittelijan kannalta rasittava meloa
verrattuna helppoon ja suuntavakaaseen peruskajakkiin. Aika monille
kun on melomisen ja vesilläolon nautinto ensisijainen syy kajakin
hankintaan, ja oikeaoppisen melonnan tekninen osaaminen vasta
toissijainen.

> Esim. itselläni melontaharrastus olisi luultavasti jäänyt
> johonkin katiskankokemisen tasolle, jos ensimmäinen kanoottini
> olisi ollut sellainen painava kiulu, jolla ei jaksaisi
> meloa pitkiä retkiä.

Mutta silti näet, että kiikkerä kajakki, jolla keskittyminen menee
kajakin pystyssäpysymiseen olisi oiva oppimisväline?

Markku

Pekka Roivainen

unread,

Sep 23, 2007, 5:12:09 AM9/23/07

to

Kiitoksia kaikille vinkkejä antaneille. Olen tyyväinen, kun sain jopa
keskustelua aikaan viestiketjullani. Nyt alkaa olla jo vähän runsauden pulaa
kajakkivalinnassa, mutta eiköhän sieltä sopiva kajakki löydy. Lopulliseen
valintaan vaikuttaa vielä saatavuus, jota pitää alkaa nyt sitten pikkuhiljaa
kyselemään myyjäliikkeiltä..

Ensi keväänä sitten tietää, miten hankinta onnistui, kun synttärien aikaan
järvessä on jo varmasti jää. Mutta voin yrittää sitten kysellä ja vaikka
tännekin kertoa ensikokemuksia, jos jollakulla muullakin on ensikajakin
hankinta suunnitteilla.

Pekka R

Markku Kalima

unread,

Sep 23, 2007, 5:36:16 AM9/23/07

to

On Sep 23, 12:12 pm, "Pekka Roivainen"

<pekka.roivai...@lapinlahdenvetoPOISTA.fi> wrote:
> Lopulliseen
> valintaan vaikuttaa vielä saatavuus, jota pitää alkaa nyt sitten pikkuhiljaa
> kyselemään myyjäliikkeiltä..

Varovasti sitten siellä kaupoissa, ettei tartu melontakuume
itseesikin. Joudut ostamaan vielä kaksi kajakkia :)

Markku

Timo Korvola

unread,

Sep 23, 2007, 7:58:18 AM9/23/07

to

Markku Kalima <mka...@pp.nic.fi> writes:
> Minua närästää näissä melontakeskustelusissa erityisesti se, että
> melonnasta tehdään jotenkin hirveän vaikean oloinen harrastus, ja
> vasta käytyäsi oikeat kurssit (ja kumarrettuasi riittävän montaa
> gurua) osaat kulkea kanootilla oikealla tavalla eteenpäin.

Ota happosalpaajaa. Melonnan alkeiskurssit kestävät tyypillisesti
kolme arki-iltaa, ei siinä mitään hirveän vaikeita asioita opittaisi.

> Perusmelonta on hyvin helppoa, ja se onnistuu jokaiselta, joka sen
> vain haluaa onnistuvan.

Jotenkuten. Huomattavasti paremmin se onnistuu, jos joku kertoo
muutaman pikku vinkin niin, ettei ihan kaikkea tarvitse keksiä itse
kantapään kautta.

> Liian kiikkerä tai ketterä (=ei-suuntavakaa) kajakki on aloittelijan
> kannalta rasittava meloa verrattuna helppoon ja suuntavakaaseen
> peruskajakkiin.

Kiikkeryys ja suuntavakaushan kulkevat jossain määrin käsi kädessä:
molemmat saa aikaan terävälinjainen runko. Valinta on siis yleensä
joko ketterä ja kallistusvakaa tai suuntavakaa mutta
kiikkeränpuoleinen. Peruskajakit tuppaavat olemaan ensinmainittuja.

Keskusteluhan lähti liikkeelle siitä, että etsittiin sopivaa kajakkia
järville ja joille. Se on hiukan ristiriitainen tavoite, sillä joilla
arvostaisi ketteryyttä ja järvillä suuntavakautta. Sekin siis johtaa
kohti jonkinlaista kompromissiratkaisua.

> Mutta silti näet, että kiikkerä kajakki, jolla keskittyminen menee
> kajakin pystyssäpysymiseen olisi oiva oppimisväline?

Esimerkiksi tavanomainen merikajakki on oiva oppimisväline, jos
merimelontaa on tarkoitus ryhtyä harrastamaan. Joku Nordkapp voi olla
vähän turhan kiikkerä. Kyllähän mikä tahansa merikajakki tuntuu
varmasti ensikertalaisen alla kiikkerältä, mutta siihen tottuu varsin
nopeasti. Kajakkiin pääseminen ja maihin nouseminen tuottavat
aloittelijoille yleensä enemmän vaikeuksia kuin kajakissa pärjääminen.

Mutta alkuperäisen kysyjän olosuhteisiin merikajakki ei siis liene
paras valinta, vaan joku vähän ketterämpi voi olla parempi, jos jokia
meinaa koluta. Eikä tosiaankaan lasikuitua mihinkään rankempaan
koluamiseen.

--
Timo Korvola <URL:http://www.iki.fi/tkorvola>

jaakko | muskeliveneilijä

unread,

Sep 23, 2007, 10:03:49 AM9/23/07

to

Pekka Roivainen kirjoitti:

Osta mikä tahansa merkki-kajakki, kunhan se ei ole saajalle liian pieni.
Merkkivehkeen saa aina myytyä ja ostettua tilalle sellaisen, jolla
luulee nauttivansa melonnasta alkukokemusten jälkeen.

Materiaalillakaan ei ole väliä, lähinnä voisit miettiä, mikä on kevyt
käsitellä maissa. Jos kanootti on kolho kuivalla maalla, vie se
melonnasta fiilistä jo ennen kuin on veteen päästy.

Kaikki muu tulee aikanaan.

Ja avokanoottimelojana: osta Lindenin Solo-alumiini-inkkari.
Lahjan saaja ilahtuu varmasti! Alumiini-inkkari on miehinen unelma, jota
ei kehtaa itse toteuttaa. Siinä yhdistyy toisen maailmansodan
lentäjäsankaruus intiaaniromantiikkaan ja on huomattavasti halvempi kuin
Harley Davidson. :)

Jos heräsi pienikin epäilys - luota minuun.

--
kirjoitti,

Jaakko

o~
(___/___)
/

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
http://www.avokanootti.info/
http://www.meridianx.fi/jaakko/jaakko.html
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Merja Tornikoski

unread,

Sep 23, 2007, 12:57:52 PM9/23/07

to

Markku Kalima <mka...@pp.nic.fi> writes:
> melonnasta tehdään jotenkin hirveän vaikean oloinen harrastus, ja
> vasta käytyäsi oikeat kurssit (ja kumarrettuasi riittävän montaa
> gurua) osaat kulkea kanootilla oikealla tavalla eteenpäin.

Meitä närästää ilmeisestikin melko sama asia, mutta vähän
eri tavoin.

Minulla tuo närästys näkyy siinä, että en pidä ohjeesta
tyyliin "aloittelijan ei missään nimessä kannata harkitakaan
muuta kuin leveää, tukevaa ja suuntavakaata kanoottia", koska
jos olisin itse ostanut sellaisen (puhun nyt inkkareista), melonta
ei olisi kolahtanut harrastuksena läheskään siten kuin ostamillani
kanooteilla, ja harrastus olisi yksinkertaisesti jäänyt satunnaiseen
muutaman lyhyeen lenkkiin per kesä.

Eli jos kanootti olisi raskas käsitellä maissa ja vedessä, kulkisi
minun voimillani niin hitaasti, että muutamassa tunnissa pääsisin
luokkaa 10 km matkan ja ehkäpä olisin jo siitä umpiväsynyt, ja
tuulisessa säässä pakottaisi jäämään maihin, kun se ei tuntuisi
tottelevan ohjaustani, olisin luultavasti todennut, että eipä tuo
harrastus näköjään minua varten ollutkaan, ja alkanut tehdä jotakin
muuta. No ihan sama juttu luultavasti, jos olisin ostanut
superkiikkerän kilpakanootin, en minäkään järjettömiä haasteita tässä
vaiheessa kaipaa. Silti on mielekkäämpää aloittaa harrastaminen
mieluummin _hiukan_ liian vaikealla kuin liian helpolla
välineellä, koska edellisestä sentään tietää, että harjoittelun
pitäisi tilannetta parantaa, jälkimmäisessä taas, että harjoittelu
aiheuttaa luultavimmin vain *tutuskäyrän nousua.

Aika usein termi "aloittelijan varusteet" pitää sisällään
jonkunlaisen yhdistelmän varusteita, joista ei melko edullisen
hankintahinnan lisäksi ole oikein mitään iloa parin
kokeilukerran jälkeen. Ja toisaalta ainakin itse olen
sen verran tarkka rahoistani (ja kaiketi aika moni suomalainen
yleensäkin), että jo muutamien satojen eurojen investointi
on sellainen, että ihan vain muutaman kerran jälkeen ei oikein
ole pokkaa sanoa, että no tuo oli tuo aloittelijan setti,
en minä sitä enää tarvitse, ostanpa vähän paremman.
(Ja selitys, että vanhan voi aina myydä, on myöskin vähän
huono, koska sellaisesta voi olla kohtuuttomasti lisävaivaa.)

>> Esim. itselläni melontaharrastus olisi luultavasti jäänyt
>> johonkin katiskankokemisen tasolle, jos ensimmäinen kanoottini
>> olisi ollut sellainen painava kiulu, jolla ei jaksaisi
>> meloa pitkiä retkiä.
>
> Mutta silti näet, että kiikkerä kajakki, jolla keskittyminen menee
> kajakin pystyssäpysymiseen olisi oiva oppimisväline?

Tätä kinastelua on ehkä sikäli turha jatkaa, että en ole
eläessäni melonut kajakkiyksikköä, enkä oikeasti tiedä,
kuinka kolhoja "aloittelijan kajakit" ovat, tai toisaalta
kuinka mahdottomia aloittelijalle vähän edistyneempien harrastajien
kajakit ovat. Lähinnä omalla alkuperäisella kommentillani
tavoittelin sitä, että luultavasti tuosta välistäkin löytyy
jotakin, ns. vähän edistyneemmän harrastajan kajakki,
josta voisi olla iloa enemmänkin kuin ne pari ensimmäistä
kokeilukertaa, mutta jonka kanssa homma ei silti mene ihan
uimiseksi. Voi toki olla, että kajakeissa tuo skaala on
erilainen, tai että kajakeissa leveämmällä ja raskaammallakaan
homma ei tunnu tervanjuonnilta.

Toisaalta luotan kyllä myös tässä ryhmässä saataviin
tietoihin, eli jos kajakkipuolen neuvoja annetaan samalla
tarkkuudella kuin inkkareista (*), niin lukija ehkä pystyy
neuvojen perusteella itse tekemään valintansa päätettyyään
ensiksi itse, mitä suunnilleen on hakemassa.

(*) = tähän on pakko lisätä, että pois lukien se Jaakon
äskettäin mainitsema suositus Inkas-alumiinikanootista ;-)
No, ehkä tämä johtuu siitä, että en itse ole äijä enkä
edes viisikymppinen :-) :-)

jaakko | muskeliveneilijä

unread,

Sep 23, 2007, 12:58:36 PM9/23/07

to

jaakko | muskeliveneilijä kirjoitti:

Pieni muistikatkos se ruotsalainen alumiinikanootti on Linder sitä ei
näytä olevan puhtaana solona
http://www.linder.se/

jaakko | muskeliveneilijä

unread,

Sep 23, 2007, 1:20:35 PM9/23/07

to

Martti Pesonen kirjoitti:

> Tero Ahlqvist wrote:
>
>> Mutta lastiluukkujen kannalta Oasis voisi olla hyvä. Myös welhonpesän
>> nova navigatoria liikkuu pari kotivesillä eräällä vanhemmalla
>> pariskunnalla.
>

> Meidän seuralla on kumpiakin koulutus- ja vuokrakalustossa. Jos antaa
> Oasiksen tai samankaltaisen Cariben vähänkin kookkaammalle henkilölle, tämä
> kymmenen minuutin kuluttua alkaa valittaa jalkojen puutumista, koska polvi-
> ja jalkatilat ovat ahtaat. Tältä kannalta Nova Navigator on parempi, koska
> sen etukansi on korkeampi, jolloin jaloille jää enemmän tilaa. Vielä
> kookkaammille tarjotaan Robsonin Puffinia.
>
> Näitä evättömia kajakkeja eivät jotkut aloittelijat millään saa kulkemaan
> sivutuuleen. Niillä on kova pyrkimys kääntää keulaa tuuleen. Toisilla ei ole
> mitään ongelmaa suunnanpidossa. Jotkut saavat ne kotiinpäin tullessa
> kulkemaan kahdeksaa km/h, jolloin inkkarilla liikkuva saattaja joutuu
> lujille.
>
> Martti
>
>

Allekirjoitan Martin kommentit. Paimennettuani Martin tavoin ns.
safarimelotuksia, joissa lähinnä aloittelijat melovat kyseisillä
vehkeillä. Joidenkin käsissä Oasikset ja Caribet ovat kuin noiduttuja.
Teki meloja mitä tahansa, kanootti lähtee tuuleen ihan oman mielensä
mukaan. Joskus tultiin takaisin niin, että puskin kanootilla kajakkia
kylkeen kuin hinaaja laivaa. Toiset taas etenivät ongelmitta ja pienen
harjoittelun jälkeen reippaalla vauhdilla.

Kerran oli kouluttajamelonta, jossa seuramme kouluttajat pantiin noihin
Caribeihin ja Oasiksiin. Yllättäen Martti ja minä olimme inkkareilla
porukan keulilla. Moni totesikin, ettei toiste halua noilla peleillä
liikkua.

Toissakeväänä alkeiskurssille tuli noin viisikymppinen mies, joka oli
saanut kurssin syntymäpäivälähjaksi vaimoltaan. En tiedä, innostuiko
päivänsankari melontaan, mutta kurssista hän kyllä nautti.

Markku Kalima

unread,

Sep 23, 2007, 1:45:46 PM9/23/07

to

On Sep 23, 2:58 pm, Timo Korvola <tkorv...@elisanet.fi> wrote:

> Kiikkeryys ja suuntavakaushan kulkevat jossain määrin käsi kädessä:
> molemmat saa aikaan terävälinjainen runko. Valinta on siis yleensä
> joko ketterä ja kallistusvakaa tai suuntavakaa mutta
> kiikkeränpuoleinen. Peruskajakit tuppaavat olemaan ensinmainittuja.

Eivät ne nyt ihan käsikädessä kulje, kun kajakin kiikeryys johtuu
pääosin sen leveydestä ja suuntavakavuus taas pohjan muodosta ja
evistä.

Markku

Markku Kalima

unread,

Sep 23, 2007, 2:26:45 PM9/23/07

to

On Sep 23, 7:57 pm, Merja Tornikoski <Merja_piste_Torniko...@Hut.Fi>
wrote:

> Minulla tuo närästys näkyy siinä, että en pidä ohjeesta

> tyyliin "aloittelijan ei missään nimessä kannata harkitakaan
> muuta kuin leveää, tukevaa ja suuntavakaata kanoottia",

Tuo onkin tommoinen armeijatyylinen yleisohje, jolla pahinkin tunari
selviää hengissä. Ohjeen taustalla lienee joku pelko joutua
vastuuseen, jos joku kajakillaan hukkuu, ja se kertoo enemmän neuvon
antajan laiskuudesta kuin ammattitaidosta.

Minulle vuokrattiin (muka) aloittelijalle sopiva kajakki, Prijon Alz
(kai sama kuin Yukon), joka oli aivan superrasittava meloa metriäkään
suoraan. Sillä olisi kyllä homma loppunut alkuunsakin, enkä edes usko
että tuolla olisi juuri tekniikkaa oppinut, kun ei sitä viitisinyt
meloa. (Kääntyi koko ajan poikittain). vaihdoin sen Artisaniin, joka
oli taas hyvä meloa ja kulki suoraan, mutta taas aika kiikkerä. Aika
paljon huomiota meni sen pytyssä pitämiseen, ja nyt kun päädyin omaan
tein suosiolla hieman leveämmän (Artisan 56 cm, minun 60 cm).

> Silti on mielekkäämpää aloittaa harrastaminen
> mieluummin _hiukan_ liian vaikealla kuin liian helpolla
> välineellä, koska edellisestä sentään tietää, että harjoittelun
> pitäisi tilannetta parantaa, jälkimmäisessä taas, että harjoittelu
> aiheuttaa luultavimmin vain *tutuskäyrän nousua.

Periaatteessa olen samoilla linjoilla, mutta liian vaikea väline on se
joka lisää v-käyrän nousua, kun taas liian helppo tylsistyttää. Paljon
riippuu siitä, mikä on melojan lopullinen tavoite harrastukselleen,
lyhyet iltamelonnat kauniilla säällä, koskenlasku, vai ehkä pitkät ja
vaativat melontareissut tuulisissakin olosuhteissa. Tämän huomioinen
on mielestäni tärkeää, ja varusteet tulisi valita myös sen mukaan, ei
yksinomaan sen perusteella onko aloittelija vai edistyneempi.

> Aika usein termi "aloittelijan varusteet" pitää sisällään
> jonkunlaisen yhdistelmän varusteita, joista ei melko edullisen
> hankintahinnan lisäksi ole oikein mitään iloa parin
> kokeilukerran jälkeen.

Riippuu myös paljon, mistä ostaa. Jos ostaa alan kaupasta
asiantuntevalla opastukselle aloittelijalle sopivat välineet saanee
ihan eri tavaraa, kuin aloittelijan yleispaketti marketissa.

Toisaalta oppimistakin on kahdenlaista; sellaista joka tähtää jonkun
asian saamiseksi ns. selkärankaan ja joka edellyttää tuhansia
toistoja. Ja sitten on uusien asioiden omaksuminen. Näistä edellinen
käy paljon helpommin tutuilla ja helpoilla kuin kovin vaativilla
välineillä. Uusien juttujen oppimiseen taas haastava väline on
tehokkaampi. Melonta on mielestäni pääosin tuota selkärankaoppimista
ja siksi pidän helppoa kajakkia aluksi parempana.

> (Ja selitys, että vanhan voi aina myydä, on myöskin vähän
> huono, koska sellaisesta voi olla kohtuuttomasti lisävaivaa.)

Yritin etsiä viime vuonna käytettyä kajakkia, mutta niitä oli
yllättävän vähän kaupan.

> tai että kajakeissa leveämmällä ja raskaammallakaan
> homma ei tunnu tervanjuonnilta.

Mielestäni ei, koska vakavuus kasvaa nopeasti leveyden kasvaessa, kun
taas kulkuvastus ei kasva lainkaan yhtä jyrkästi. Oma 60 cm leveä
kajakkini kulkee suht. keveyllä melonnalla (siis sellaisella, jota
jaksaa useamman tunnin) helposti yli 6 km/h.

Markku

Martti Pesonen

unread,

Sep 23, 2007, 4:07:16 PM9/23/07

to

Timo Korvola wrote:

> Markku Kalima writes:
> > Minua närästää näissä melontakeskustelusissa erityisesti se, että
> > melonnasta tehdään jotenkin hirveän vaikean oloinen harrastus, ja
> > vasta käytyäsi oikeat kurssit (ja kumarrettuasi riittävän montaa
> > gurua) osaat kulkea kanootilla oikealla tavalla eteenpäin.

> Ota happosalpaajaa. Melonnan alkeiskurssit kestävät tyypillisesti
> kolme arki-iltaa, ei siinä mitään hirveän vaikeita asioita opittaisi.
>
> > Perusmelonta on hyvin helppoa, ja se onnistuu jokaiselta, joka sen
> > vain haluaa onnistuvan.
>
> Jotenkuten. Huomattavasti paremmin se onnistuu, jos joku kertoo
> muutaman pikku vinkin niin, ettei ihan kaikkea tarvitse keksiä itse
> kantapään kautta.

Kurssihan käydään usein jonkin melontaseuran puitteissa. Siellä on alkuun
tarjolla ehkä juuri noita Oasiksia ja Navigatoreita. Pointti on siinä, että
jatkossa seuralta saattaa löytyä monenlaista kalustoa melottavaksi ja
kokeiltavaksi, joten itse ei tarvitse heti lähteä investoimaan
tuntemattomaan.
Plus saa hyviä neuvoja tätä kalustoa jo tuntevilta. Ettei todellakaan
tarvitse
mennä kantapään kautta.

Martti

Tero Ahlqvist

unread,

Sep 24, 2007, 2:44:44 AM9/24/07

to

"Markku Kalima" <mka...@pp.nic.fi> wrote in message

news:1190540176....@57g2000hsv.googlegroups.com...

Kaksi?
Riittääkö jollekulle yksi kajakki? Tuo on suo, jossa ei ole
päätä :-)

-Tero-

PS. En jaksa toista postausta erikseen laittaa, niin kommentoidaan
tähän tuota kuumana käynyttä keskustelua. Täällä noviisi kysyy
neuvoja lahjakajakin ostamiseen. Lahjaan on yleensä budjetti. Jos
sen puitteissa pitää pysyä, on vaihtoehdot vähissä. Monet viitteet
mitä täällä on annettu, nostaisivat Oasiksen hintaan nähden budjettia
50% jopa ylikin. Käytetyn kärkkyminen käy hermoille, ja käytetyn
esineen antaminen lahjaksi ei kuulosta kaikista hyvältä.

Aina voi spekuloida, millä vehkeillä harrastus kannattaa aloittaa.
Itselleni lähestymistapa oli, että ostin noin tonnin maksavan
polyeteenikajakin, jonka muoto oli linjakas, ja jossain testissä
sitä oli puolella sanalla kehuttu. Tuo kajakki minulla on vieläkin
nyt kuuden vuoden päästä. Rinnalle on tullut koskari, kaksikko ja
pyöreäpohjainen Prijonin Beluga, jota en aloittelupaatiksi kenellekään
suosittelisi...

Yksi ikävimmistä asioista, mitä lahjan antajalle voi sanoa on, että
jos merkkikajakkia/merikajakkia ei ole varaa ostaa, niin ei kannata
ostaa mitään. Kajakki on hieno ja näyttävä lahjaidea. Noilla 700
euron hintaluokan vehkeillä moni plätkyttelee rauhallisissa vesissä
paremmasta tietämättä tyytyväisenä vuodesta toiseen. Jos nälkä
kasvaa syödessä, niin eipä käytettyä kajakkia kovin kauaa tarvi
kaupata, jos hinnan laittaa sopivaksi, jolloin saa käsirahan siihen
toteutettavaan unelmaansa.

Jos Oasiksesta on noilla safaripaimenilla huonoja kokemuksia, niin
kehotan sitten miettimään sitä Nova Navigatoria. Ainakin yksi
sellainen kulki meidän retkellämme vanhemman rouvan käsissä melko
kovassa aallokossakin muun seurueen verkkaista tahtia. Ei osannut
ainakaan valittaa, että kajakissa olisi ollut jotain vikaa.

Martti Pesonen

unread,

Sep 24, 2007, 3:04:08 AM9/24/07

to

"jaakko | muskeliveneilijä" wrote:

> Joidenkin käsissä Oasikset ja Caribet ovat kuin noiduttuja.
> Teki meloja mitä tahansa, kanootti lähtee tuuleen ihan oman mielensä
> mukaan. Joskus tultiin takaisin niin, että puskin kanootilla kajakkia
> kylkeen kuin hinaaja laivaa. Toiset taas etenivät ongelmitta ja pienen
> harjoittelun jälkeen reippaalla vauhdilla.

Vasta-alkajien lähtötasossa on todella hämmästyttäviä eroja. Kilometrin
melonnan jälkeen viimeiset saattavat olla puoli kilometriä perässä.
Korjattavaa löytyy istuma-asennosta ja melaotteesta alkaen. Toinen juttu on,
että korjauskehotus ei yleensä johda minkäänlaiseen muutokseen. On niin
paljon kaikkea huomioonotettavaa.

Tasapainoa on myös monenlaista. Toiset kelluvat kajakissa heti kuin
kotonaan, toiset tärisevät ja tutisevat kaatumisen partaalla.
Henkilökohtaisen painopisteen merkitys on huomattava. Bodarityyppiset miehet
sekä ylävartaloltaan muuten hyvin kehittyneet naiset ovat tyypillisiä
balanssiongelmaisia. Ensinmainituista löytyvät potentiaaliset kaatujat.
Jälkimmäiset jäävät sovinnolla rannalle kokeiltuaan kajakkiin istumista. He
tarvitsevat avustusta noustakseen takaisin laiturille. Siinä saattaa
avustaja vahingossa syyllistyä vääriin otteisiin.

Oma tyyli varmasti muotoutuu ilman opastustakin, mutta millainen? Yhtenä
päivänä katselin, kun iäkkäämpi meloja tuli Humallahden perukasta päin ja
suuntasi Soutustadikan editse kohti Taivallahtea navakassa myötätuulessa.
Melojalla oli allaan 80-luvun Ekku, ja melankäyttö näytti erikoiselta. Mela
kohtasi veden rystypuoli alaspäin kuin alatuessa ikään. Varovainen raapaisu
veteen lavan takareunalla oli ainoa eteenpäin vievä momentti. Suurempi
kuljettava voima oli tuuli. Matkanteko kesti kauan, ja sitä nauliutui
rannallaolija katsomaan kuin hypnoosissa.

Martti

ekin

unread,

Sep 24, 2007, 2:58:52 AM9/24/07

to

On 23 syys, 00:27, Markku Kalima <mkal...@pp.nic.fi> wrote:
>
> Minua närästää näissä melontakeskustelusissa erityisesti se, että
> melonnasta tehdään jotenkin hirveän vaikean oloinen harrastus, ja
> vasta käytyäsi oikeat kurssit (ja kumarrettuasi riittävän montaa
> gurua) osaat kulkea kanootilla oikealla tavalla eteenpäin. Todellisuus
> on kumminkin ihan toista.

Omasta kokemuksestani tiedän, että melontaseuran järjestämä
melontakurssi on pikemminkin oikotie onneen. Sinut opastetaan uuden
tuntemattoman harrastuksen pariin, niin että kurssin jälkeen voit
turavallisesti jatkaa omin päin tai seurassa niin pitlälle, ja siihen
suuntaan, kuin itse haluat.

Erkki

> Mutta silti näet, että kiikkerä kajakki, jolla keskittyminen menee
> kajakin pystyssäpysymiseen olisi oiva oppimisväline?

Jos kajakki on kiikkerän tuntuin ja pysyssä pysyminen vaatii melaa,
kannattaisi harjoitella turvallisella rannalla aallokossa ilman melaa.
Kyse on osittain asian oivaltamisesta, ei pelkästään tasapainosta.

>
> Markku

Toni

unread,

Sep 24, 2007, 3:55:56 AM9/24/07

to

jaakko | muskeliveneilijä wrote:
> vehkeillä. Joidenkin käsissä Oasikset ja Caribet ovat kuin noiduttuja.
> Teki meloja mitä tahansa, kanootti lähtee tuuleen ihan oman mielensä
> mukaan. Joskus tultiin takaisin niin, että puskin kanootilla kajakkia
> kylkeen kuin hinaaja laivaa.

Yksi keino, mikä on tullut huomattua vahingossa on blokata sitä tuulta.
Eli kokeneempi meloja meloo tuulen yläpuolella ja tässätapauksessa niin
että keula on autettavaa kajakkia jossain puolesa välissä. Tuuli ottaa
silloin enemmin autettavan kajakin keulaan ja kajakki pyrkii kääntymään
tuulesta poispäin. Saattaa olla tosin hankalaa kontrolloida, mutta
joskus on toiminut ihan ok.

> Vasta-alkajien lähtötasossa on todella hämmästyttäviä eroja. Kilometrin
> melonnan jälkeen viimeiset saattavat olla puoli kilometriä perässä.
> Korjattavaa löytyy istuma-asennosta ja melaotteesta alkaen. Toinen juttu on,
> että korjauskehotus ei yleensä johda minkäänlaiseen muutokseen. On niin
> paljon kaikkea huomioonotettavaa.

Vaikken vetäjä olekaan, niin joskus tulee melontalenkeillä
ensikertalaisia neuvottua. Tekniikan neuvominen tuntuu joskus turhalta,
kun kahden vedon jälkeen ne kädet on taas koukussa.

Tuossa yksi kouluttaja rapakon takaa laittoi juuri viestiä kun hän oli
vetämässä jotain kurssia "hiukan kokeineille" melojille. Ei siis
aloittelijoita ollut mukana. Illan lenkillä tapahtui 4 kaatumista. Yksi
kaatuneista ei enää jaksanut meloa takaisin, otettiin hinaukseen. Mies
kaatui sitten vielä hinauksessa vaikka melassa oli koko ajan kelluke
kiinni. Oli kuulemma vetäjillekin hiukka raskaampi keikka...

Markku Kalima

unread,

Sep 24, 2007, 4:39:33 AM9/24/07

to

On Sep 24, 10:04 am, "Martti Pesonen" <arkm...@hotmail.com> wrote:

> Oma tyyli varmasti muotoutuu ilman opastustakin, mutta millainen? Yhtenä
> päivänä katselin, kun iäkkäämpi meloja tuli Humallahden perukasta päin ja
> suuntasi Soutustadikan editse kohti Taivallahtea navakassa myötätuulessa.
> Melojalla oli allaan 80-luvun Ekku, ja melankäyttö näytti erikoiselta. Mela
> kohtasi veden rystypuoli alaspäin kuin alatuessa ikään. Varovainen raapaisu
> veteen lavan takareunalla oli ainoa eteenpäin vievä momentti. Suurempi
> kuljettava voima oli tuuli. Matkanteko kesti kauan, ja sitä nauliutui
> rannallaolija katsomaan kuin hypnoosissa.

Mielestäni on aika virheellistä tuollaisen yksittäisen esimerkin
nojalla päätellä, että ilman kursseja melontaa opiskeleva ei oppisi
toimivaa tekniikkaa. Kirjasto on täynnä hyviä alan kirjoja ja yhden
kahden illan kurssin hinnalla saa viikoksi kajakin vuokralle, vaikka
sinne mökille. Veikkaan, että tälläkin palstalla kirjoittelee aika
moni kursseja käymätön ja silti teknisesti pätevä meloja.

Opimmista on monenlaista. Toisille sopii parhaiten, että tekevät juuri
niin kuin neuvotaan ja toinen ääripää taas haluaa kokeilla asioita eri
tavoin ja oivaltaa itse, mistä on kyse.

Markku

ekin

unread,

Sep 24, 2007, 4:55:57 AM9/24/07

to

Juuri niin, ihmiset ovat yksilöitä: toisille sopii aakkosten opettelu
ennen lukuharrastuksen aloittamista ja toinen ääripää haluaa oppia
kaikki asiat omin päin omalla tavallaan alusta lähtien. Siitä ei
kuitenkaan ole haittaa, vaikka nyysseissä halukkaita ohjataan tiedon
lähteille, koska todelliset oman tiensä kulkijat eivät tieltä
hairahda.

Erkki

Toni

unread,

Sep 24, 2007, 5:47:25 AM9/24/07

to

Markku Kalima wrote:
> Eivät ne nyt ihan käsikädessä kulje, kun kajakin kiikeryys johtuu
> pääosin sen leveydestä ja suuntavakavuus taas pohjan muodosta ja
> evistä.

Pitihän tuo mennä koittamaan omalla grönlantilaiskajakkihässäkällä.
Tässä lukemia:
http://personal.inet.fi/koti/tonivee/GZ_vs_Beam.jpg

B on siis leveys ja BWL vesilinjan leveys 90 kilon kokonaismassalla ja
pystyssä. Asteet on kallistuskulmia.

Selvä tredihän tuossa on, mutta jos loppuvakautta ajatellaan, niin kyllä
aika paljon eroa tulee samallakin leveydellä. Ääripisteissä
leveydeltään 54 senttinen kajakki kaatuu helpommin kuin 45 senttinen.

Mikä itseasiassa ihmetyttää enempi on 5 asteen lukemat. Alkuvakaus
pitäisi mennä ihan vesilinjan leveyden mukaan, mutta on melkoinen ero
kun sama voima syntyy 42 ja 46 senttisellä vesilinjalla.

Täältähän tota juttua löytyy enempikin:
http://personal.inet.fi/koti/tonivee/KOG

Markku Kalima

unread,

Sep 24, 2007, 1:54:02 PM9/24/07

to

On Sep 24, 12:47 pm, Toni <u...@domain.invalid> wrote:
> Markku Kalima wrote:
> > Eivät ne nyt ihan käsikädessä kulje, kun kajakin kiikeryys johtuu
> > pääosin sen leveydestä ja suuntavakavuus taas pohjan muodosta ja
> > evistä.
>
> Pitihän tuo mennä koittamaan omalla grönlantilaiskajakkihässäkällä.
> Tässä lukemia:http://personal.inet.fi/koti/tonivee/GZ_vs_Beam.jpg

Nyt täytyy kyllä tunnustaa, etteivät nuo kuviot ihan auenneet.
Selitäpä hieman. Mikä on GZ?

> Selvä tredihän tuossa on, mutta jos loppuvakautta ajatellaan, niin kyllä
> aika paljon eroa tulee samallakin leveydellä. Ääripisteissä
> leveydeltään 54 senttinen kajakki kaatuu helpommin kuin 45 senttinen.

Eikö kajakin vakaus (tyynessä vedessä) ole suoraan sen painopisteen ja
nostepisteen välinen välimatkaero (righting arm?). Tästä seuraa, että
jos kajakin poikkileikkaus keskellä on likimain samanmuotoinen, niin
leveä on kapeaa vakaampi. Poikkileikkaus vaikuttaa lähinnä siihen,
miten tuo vakaus muuttuu kallistuksen muutuessa, ja käytännössä kaikki
nykyretkikajakit ovat samanmuotoisia, pyöreän U-pohjan ja tasapohjan
risteytyksiä.

Markku

Toni

unread,

Sep 24, 2007, 4:30:48 PM9/24/07

to

Markku Kalima wrote:
>> Pitihän tuo mennä koittamaan omalla grönlantilaiskajakkihässäkällä.
>> Tässä lukemia:http://personal.inet.fi/koti/tonivee/GZ_vs_Beam.jpg
>
> Nyt täytyy kyllä tunnustaa, etteivät nuo kuviot ihan auenneet.
> Selitäpä hieman. Mikä on GZ?

GZ on juuri tämä righting arm. Tässä tapauksessa yksikkönä metri.

>> Selvä tredihän tuossa on, mutta jos loppuvakautta ajatellaan, niin kyllä
>> aika paljon eroa tulee samallakin leveydellä. Ääripisteissä
>> leveydeltään 54 senttinen kajakki kaatuu helpommin kuin 45 senttinen.
>
> Eikö kajakin vakaus (tyynessä vedessä) ole suoraan sen painopisteen ja
> nostepisteen välinen välimatkaero (righting arm?). Tästä seuraa, että

Jep, juuri tuo on laskettuna noissa edellämainituissa käppyröissä.

> jos kajakin poikkileikkaus keskellä on likimain samanmuotoinen, niin
> leveä on kapeaa vakaampi. Poikkileikkaus vaikuttaa lähinnä siihen,
> miten tuo vakaus muuttuu kallistuksen muutuessa, ja käytännössä kaikki
> nykyretkikajakit ovat samanmuotoisia, pyöreän U-pohjan ja tasapohjan
> risteytyksiä.

No, on niitä V-pohjaisia, ja käyttävätpä jotkut valmistajat
grönlantilaishenkisesti kulmiakin kyljissä. Kajakkien muodot eivät voi
pysyä samoina jos leveyttä muutetaan, silloinhan myös uppouma muuttuu.
Kajakkien muoto ei siksi voi olla samanlainen eri leveyksisillä kajakeilla.

Käppyrät ovat vain esimerkkinä, ja itsellekin infoksi että eroja ihan
oikeasti löytyy. Oheisessa vertailussakin on suuri osa kajakeista
silmämääräisesti saman pohjamuodon omaavia. Oikaisuvoimaan, vakauteen
vaikuttaa hyvin suuresti kannen korkeus ja kajakin rungon
pituussuuntainen kaarevuus.

ekin

unread,

Sep 25, 2007, 2:36:29 AM9/25/07

to

On Sep 24, 11:30 pm, Toni <u...@domain.invalid> wrote:
> Markku Kalima wrote:
>

> Käppyrät ovat vain esimerkkinä, ja itsellekin infoksi että eroja ihan
> oikeasti löytyy. Oheisessa vertailussakin on suuri osa kajakeista
> silmämääräisesti saman pohjamuodon omaavia. Oikaisuvoimaan, vakauteen
> vaikuttaa hyvin suuresti kannen korkeus ja kajakin rungon
> pituussuuntainen kaarevuus.

Ainakin NK Jubileessa "rungon pituussuuntainen kaarevuus" on
merkittävä tekijä ääriasennoissa.

Näitä erilaisia mittoja silmäillessä etsin aina mainintaa mikä
vaikuttaa vaakauteen _aallokossa_. Kai se tuolla olisi löydettävissä,
jos osaisi. Ja mikä mitta eniten vaikuttaa siihen, että kajakki on
vakaa liikkeessä terävää aaltoa varten tai loivan aallon myötäisesti
tai virrassa.

Erkki

Tero Ahlqvist

unread,

Sep 25, 2007, 2:58:57 AM9/25/07

to

"Toni" <us...@domain.invalid> wrote in message
news:NILJi.68$4a5...@read3.inet.fi...

> Mikä itseasiassa ihmetyttää enempi on 5 asteen lukemat. Alkuvakaus pitäisi
> mennä ihan vesilinjan leveyden mukaan, mutta on melkoinen ero kun sama
> voima syntyy 42 ja 46 senttisellä vesilinjalla.

En ole ihan varma ymmärsinkö kaikkea noista graafeista saati selityksestäsi,
mutta mieleeni tuli oma U-pohjainen Prijon Belugani.

Jos mietitään sylinteriä, joka kelluisi vedessä siten, että sylinterin
pituusakseli olisi tasan veden pinnan tasalla. Tämän sylinterin
keikauttaminenhan tapahtuisi akselin ympäri, eikä mitään nostepistettä
pääsisi muodostumaan, eikö? Ja kaksi samanmassaista samoille hitaus-
momenteille mallinnettua erisäteistä sylinteriä käyttäytyisivät
samalla tavoin? Tässä erikoistapauksessa vesilinjan leveydellä ei siis
olisi merkitystä tuon sylinterin pyöräyttämiseen tarvittavan voiman
suhteen.

Nyt jos otetaan sopiva U-pohjainen kajakki, joka upotetaan sopivalla
lastilla veteen siten, että painopisteen alla laidat nousevat melko
pystysuoraan veden pinnan tasalla. Eikö tällöin nimenomaan pienillä
kulmilla tällainen kajakki ole hyvinkin kiikkerä, kun taas enemmän
kallistettaessa partaan kulma muodostuu kannattavammaksi? Eli jos
pohja on vesilinjan tasalla lähes pystysuorassa, ja vedenalainen osa
puolipyöreä, ei pienillä kulmilla "righting arm":ia kallistaessa ole?

Tuolla alussa mainitulla Belugalla on havaittu, että n.60-kiloiset
(arvio, naiset eivät paljon painostaan juttele...) melojat kokevat
sen alkuvakaana, koska kajakki ui ylempänä, ja vesilinjan seudulla
on pohjan 'tasaisempi' alue käytössä. Kun taas itse 90-kiloisena
olen Belugan kanssa syvemmällä, jolloin vesilinjan kohdalla pohjan
muoto on lähempänä pystysuoraa. Itse koen kajakin erittäin alku-
kiikkeränä, vaikka kajakin uidessa syvemmällä vesilinja on
leveämpi. Olenko täysin hakoteillä pohdinnoissani?

-Tero-

ekin

unread,

Sep 25, 2007, 3:20:04 AM9/25/07

to

On Sep 25, 9:58 am, "Tero Ahlqvist"
<tero.ahlqv...@eiroskaa.nokia.com.invalid> wrote:
> "Toni" <u...@domain.invalid> wrote in message

Minulle tuo ainakin on ihan uusi näkökulma, jota pitää mietiskellä
lisää. Mutta esim kijätkällä oli tukin päällä seistessään tukin koolla
isokin merkitys; isomman suurempi hitausmomentti vaikuttaa varmaankin
enemmän kuin kevytrunkoisen kajakin tapauksessa.

(Hienoa! Ai et mie pijän tästä tyylistä, joka avaa tiedon muillekin
kuin vain noille guruille, jotka jo kaiken muutenkin tietävät.)

Erkki

Erkki
>
> -Tero-

jaakko | muskeliveneilijä

unread,

Sep 25, 2007, 3:36:02 AM9/25/07

to

ekin kirjoitti:

Ajatuksia kanootin muodosta ja vähän materiaaleista.
Pätee aika pitkälle kajakkeihinkin.

Elliptisellä pohjalla tavoitellaan
- pientä märkäpintaa
- vähäisiä melontaominaisuuksien muutoksia kuormattuna
- melonnan keveyttä marssivauhdilla

V-pohja voi lisätä suuntavakavuutta, mutta enemmän v helpottaa kanootin
käsittelyä virran rajoissa ja aallokossa. Kanootti on helppo kallistaa
v:n lappeelle, josta sitten voi hienosäätää tilannetta.

V-pohja lisää märkäpintaa. Jos tämä on viisaasti toteutettu, niin v-tä
on vain jonkun matkaa keulasta ja perästä. Joka tapauksessa v:n
kölikulman ei tarvitse olla edes terävä.

Parrasta kohti levenevä kylki lisää loppujäykkyyttä ja toisaalta myös
tuulipintaa. Keulassa levennys pitää kanootin kuivempana.

Rungon pituussuuntainen kaarevuus = rocker avokanoottiterminä. Lisää
sekä ketteryyttä että melomisen keveyttä (nopeutta) marssivauhdissa.
Lyhyessä aallokossa, kaarevuus lisää vakavuutta ja hallittavuutta. Mulla
on sellainen kokemusperäinen mutu, että rocker hillitsee surffia. Se
alkaa jarruttaa, kun nopeus kasvaa. Surffinopeuksilla tulee aallon
pohjan vastavirtaan törmätessä ongelmia, jos nopeutta on liikaa.

Nuo ylläolevat kommentit koskevat kevytkulkuista ja loogisesti
käyttäytyvää retkikanoottia. Kun halutaan ainoastaan nopeutta, muuttuvat
parametrit tyystin. Poistetaan kaikki, mikä on hyvää retkilastissa ja
aallokossa, niin syntyy huippunopeuksilla kulkeva kanootti.

Omissa kanoottivalinnoissa tärkeitä tekijöitä ovat

- kevytkulkuisuus kuormattuna 6-7 km/t -nopeusalueella (=jäykkä runko)
- vähän märkäpintaa, vähän tuulipintaa, loppujäykkä
- kantava keula ja perä
- ketterä JA suuntavakaa (enemmän rockeria keulassa kuin perässä)
- säätöpenkki (ei liene mahdollinen kajakissa :))
- kevyt käsitellä maissa
- kaunis katsoa = puulaidat ja pienat, punotut rottinkipenkit

unread,

Sep 25, 2007, 4:04:57 AM9/25/07

to

ekin wrote:
> Ainakin NK Jubileessa "rungon pituussuuntainen kaarevuus" on
> merkittävä tekijä ääriasennoissa.

Näin se on useimmissa kajakeissa. Haluttua vakautta voidaan tehdä
monella tapaa, mutta kaarevuudella saadaan samalla sopivuutta
lyhyempäänkin aallokkoon ja ehkäpä kapeampaa ja nopeampaa vesilinjaa.
Tosin on siinä suunnittelussa paljon muutakin kuin vakautta, joten
ehkäpä on hiukka huono vetää tuollaista johtopäätöstä.

> Näitä erilaisia mittoja silmäillessä etsin aina mainintaa mikä
> vaikuttaa vaakauteen _aallokossa_. Kai se tuolla olisi löydettävissä,
> jos osaisi. Ja mikä mitta eniten vaikuttaa siihen, että kajakki on
> vakaa liikkeessä terävää aaltoa varten tai loivan aallon myötäisesti
> tai virrassa.

Jaa'a nuo on hyviä kysymyksiä.

Markku Kalima

unread,

Sep 25, 2007, 4:09:45 AM9/25/07

to

On Sep 25, 10:52 am, Markku Kalima <mkal...@pp.nic.fi> wrote:

> Ääritapauksessa, sylinterissä, se ei muutu
> lainkaan, joten mitään vakautta ei ole (paitsi massan hitausmomentti)

Lisäys vielä tuohon, että jos tuon sylinterin painopiste on sen
keskellä.

Jos taas tynnyrin sisälaitaan kiinnitetään paino, tulee siitäkin vakaa
tuon painopisteen muutoksen takia, kun sitä pyöritetään. Paino pyrkii
aina ala-asentoon, hieman kuin mopon rengasta tasapainotettaessa.

Markku

ekin

unread,

Sep 25, 2007, 4:46:40 AM9/25/07

to

On Sep 25, 11:04 am, Toni <u...@domain.invalid> wrote:
> ekin wrote:
> > Ainakin NK Jubileessa "rungon pituussuuntainen kaarevuus" on
> > merkittävä tekijä ääriasennoissa.
>
> Näin se on useimmissa kajakeissa. Haluttua vakautta voidaan tehdä
> monella tapaa, mutta kaarevuudella saadaan samalla sopivuutta
> lyhyempäänkin aallokkoon ja ehkäpä kapeampaa ja nopeampaa vesilinjaa.
> Tosin on siinä suunnittelussa paljon muutakin kuin vakautta, joten
> ehkäpä on hiukka huono vetää tuollaista johtopäätöstä.

En tiedä, mutta luulen, että Jubileessa pituussuntaisella
kaarevuudella on tekemistä sen kanssa, että paikaltaankin ehtii
kiihdyttää mukaan takaa tulevan aallon jo nostaessa perää. Se ei ole -
ilman isoja lihaksia - useimmilla retkikajakeilla ole mahdollista.

Erkki

unread,

Sep 26, 2007, 4:15:40 AM9/26/07

to

Tuo käppyrä on sivultani jossa on noita grönlantilaiskajakkeja.
http://personal.inet.fi/koti/tonivee/KOG

Esimerkinomaisesti siinä on kaksi kajakkia. #77 on erittäin kevyt meloa
alueella 5-7 km/h, #6 on taas yksi nopeimmista vertailun kajakeista.

Tuo #6, gmz-700, on muuten hyvin mielenkiintoinen disaini siltäpuolen
että se ei ole raskas melottava pienilläkään nopeuksilla. Itseasiassa
ko. kajakki on keskiarvoa liukkaampi 5.5 km/h nopeudesta alkaen.

Pulleista veneistä tuttu runkonopeuskäsite ei hetkauta kapeita ja pitkiä
kajakkeja, niissä tuo aallonmuodostusvastus ei nouse nin merkittäväksi
yli runko-nopeuksilla. Vaikkapa #6:sella suurin vastustekijä on koko
alueella (5-15 km/h) kitkavastus.

Teoreettisesti aallonmuodostusvastuksen ei kuulu noustakaan kattoon.
Muistaakseni aallonmuodostusvastuksen huippukohta on jotain 0.54 Fn tms
(jonkun verran yli runkonopeuden siis). Tässähän ei erillistä
aallonmuodostusvastusta oltu eritelty, "residual resistancessa" mukana
on noita muita pieniä vastuksia.

Laskelmat on tehty Michletillä, jonka oikeellisutta yli runkonopeuksissa
ei välttämättä kannata lähteä takaamaan. Liukumista onjelma ei ainakaan
osaa laskea.

Kanootit noin yleensä on aika paljon pulleampia, ja
aallonmuodostusvastus on niissä ratkaisevampi kun sille alueelle
mennään. Tavallisella kanootilla käyrä kääntyisi kohti kattoa
rajustikin. Tosin mikä estää tekemästä kanootille samanlaista pohjaa
kuin noilla kajakeilla? Ehkäpä ovat liian kiikkeriä sellaiseen melontaan.

unread,

Sep 26, 2007, 5:15:46 AM9/26/07

to

Toki näin, mutta arvioitaessa kajakin vakavuutta aloittelijalle, ei
melojan painopistekorjauksia tai melankäyttöä kannattane ottaa
huomioon, koska ne ovat vasta taidon tuomia apuja.

Markku

Martti Pesonen

unread,

Sep 26, 2007, 6:31:30 AM9/26/07

to

Toni wrote:

> Doddii, pitihän se vielä uudelleen laskea yksi kanootti tuohon mukaan.
> Malli on Malecite Bryan Hanselin tekemänä. Ja eipä siinäkään
> aallonmuodostus niin tappiin noussut kuin oletin, lähinnä suuri
> kitkavastus hidastaa koko nopeusalueella. Vesilinjan pituus on muuten
> sama kuin kog #77:sella, silti aallonmuodostus iskeee jo hitaammalla
> nopeudella.

> http://personal.inet.fi/koti/tonivee/Malecite_vs_KOG.jpg

Tuosta näkee esimerkiksi, että nopeuden nosto 7,5 km/h - 9 km/h vaatii
voiman kaksinkertaistamisen. Mielenkiintoista on residual resistancen jyrkkä
nousu 7 km/h kohdalla ja loiveneminen 10 km/h:n jälkeen. Siellähän sillä ei
tosin ole käytännön merkitystä, kun niihin nopeuksiin ei enää millään
lihaksilla pääse.

Käyrä lienee erilainen eri kuormituksilla. Kaksin melottaessa sama kanootti
ui syvemmällä kuin soolona. Tällöin märkäpinnan vastus on
kaksikkotapauksessa lähtökohtaisesti suurempi. Toisaalta voimaa on
käytettävissä tuplasti.

> Ainakin tulla kanootilla ymmärrän hyvin kallistamisen vaikutuksen
> märkäpintaan - enpähän saanut sitä vain laskettua kun Freeship ajattelee
> runkoa symmetrisenä. Mutta eikä kallistaminen ala kääntää kanoottia? Vai
> melotaanko sitä korkean laidan puolelta?

Kanoottihan on koko ajan kääntymässä, niin että symmetrialla ei ole niin
suurta merkitystä. Se voi vaikuttaa suuntaan tai toiseen. Melojan on
kumminkin käytettävä melaa siten, että suoraan mennään. Matalan laidan
puolelta homma toimii.

Martti

Rauli Rautavuori

unread,

Sep 26, 2007, 6:38:07 AM9/26/07

to

Tero Ahlqvist wrote:
> "Martti Pesonen" <ark...@hotmail.com> wrote in message
> news:46f75fc4$0$3192$39db...@news.song.fi...
>

>>Melojalla oli allaan 80-luvun Ekku, ja melankäyttö näytti erikoiselta.
>>Mela
>>kohtasi veden rystypuoli alaspäin kuin alatuessa ikään. Varovainen
>>raapaisu
>>veteen lavan takareunalla oli ainoa eteenpäin vievä momentti.
>

> Kuulostaa ihan yhdeltä vanhahkolta mieheltä, jota olen monena vuonna
> seurannut Suomi Meloossa.

Luulenpa, että tiedän kenestä on kyse. Kyseinen henkilö ei
taida Suomi Meloo -tapahtumaan osallistua. Muita Ekku-melojia
kuin tämän yhden en muista - ja "tekniikka" kuulostaa samalta.

Muissakin lajeissa kuin melonnassa voi kyllä nähdä jos
jonkinlaista itseopittua tekniikkaa. Ne ovat varmaankin
käyttäjänsä mielestä riittäviä - ne riittävät omiin
tarkoituksiin (tunnin lipuminen tyynessä saarten lomassa tms)
ja pitäköön kukin oman osaamistasonsa jos ei halua taitojaan
kehittää.

Sensijaan ei kannata ryhtyä väittämään, että oma "vähän sinne päin"
tekniikka (eteenpäinmelonnan tai esim ohjailutekniikka) olisi
yhtä tehokas tai parempi kuin lajille tyypillinen hyväksi
todettu tekniikka. Toki eri melojien välillä voi olla
vivahde-eroja, mutta se on eri asia kuin esim sylistä pelkästään
käsillä tapahtuvan melonnan rinnastaminen melonnan normaaliin
perustekniikkaan.

Kirjoittaa meloja joka voisi parantaa yhden jos toisen tekniikan
osaamistaan,
--
RR

Martti Pesonen

unread,

Sep 26, 2007, 6:42:25 AM9/26/07

to

Markku Kalima wrote: ..

> Martti Pesonen wrote:
>> Tähän kanootin pyrkimykseen meloja vastaa siirtämällä painopistettä
>> vartalonsa liikkein. Kajakissa se on ehkä rajoitetumpaa, mutta kanootilla
>> meloja pystyy polvipelillä ja sivusuuntaan liikkumalla vaikuttamaan
>> painopisteen asemaan kovastikin.

> Toki näin, mutta arvioitaessa kajakin vakavuutta aloittelijalle, ei
> melojan painopistekorjauksia tai melankäyttöä kannattane ottaa
> huomioon, koska ne ovat vasta taidon tuomia apuja.

Näin tietenkin on. Satunnaiset kallistelut korjataan vaistonvaraisesti
harjaantumisen myötä. Tarkoituksellinen kallellaan melominen on jatkuvassa
balanssissa menevä suoritus, joka onnistuu lähes aloittelijaltakin, kun
sijoittuu kanootissa sopivasti.

Martti

jaakko | muskeliveneilijä

unread,

Sep 26, 2007, 6:46:58 AM9/26/07

to

Martti Pesonen kirjoitti:

Olen tuota kallistamalla ohjaamista kokeillut melkein aina, kun otan vauhdissa
huikat. En ole yhdenkään kanoottini kohdalla huomannut mitään logiikkaa,
kallisti vehjettä kummalle puolelle tahansa. Yleensä kanootti vaan alkaa kaartaa
jommalle kummalle puolelle. Kajakin kapea banaaniolemus voi toimia toisin.

Rauli Rautavuori

unread,

Sep 26, 2007, 6:52:47 AM9/26/07

to

jaakko | muskeliveneilijä wrote:
>
> Olen tuota kallistamalla ohjaamista kokeillut melkein aina, kun otan
> vauhdissa huikat. En ole yhdenkään kanoottini kohdalla huomannut mitään
> logiikkaa, kallisti vehjettä kummalle puolelle tahansa.

Esimerkiksi se kanootti jolla meloit Suomen merenrannikon
käyttäytyy selkeästi samalla tavalla kuin kajakki eli
kaartaa kallistukseen nähden vastakkaiseen suuntaan (siis
ulkokaarteen puoleinen laita on alempana - täsmälleen
päinvastoin kuin virtaavaan veteen mennessä). Helppo ohjata
kallistamalla.

Tämä havainto neljän päivän koeajon perusteella.

Muitakin kallistamalla ohjattavia kanootteja olen kokeillut, mm.
MR Malecite, Wenonah Sundowner, MR Typhoon, jne.

--
RR

ekin

unread,

Sep 26, 2007, 7:04:43 AM9/26/07

to

On Sep 26, 1:38 pm, Rauli Rautavuori

<rauli.rautavu...@iki.piste.fi.invalid> wrote:
> Tero Ahlqvist wrote:

> > "Martti Pesonen" <arkm...@hotmail.com> wrote in message

> >news:46f75fc4$0$3192$39db...@news.song.fi...
>
> >>Melojalla oli allaan 80-luvun Ekku, ja melankäyttö näytti erikoiselta.
> >>Mela
> >>kohtasi veden rystypuoli alaspäin kuin alatuessa ikään. Varovainen
> >>raapaisu
> >>veteen lavan takareunalla oli ainoa eteenpäin vievä momentti.
>
> > Kuulostaa ihan yhdeltä vanhahkolta mieheltä, jota olen monena vuonna
> > seurannut Suomi Meloossa.
>
> Luulenpa, että tiedän kenestä on kyse. Kyseinen henkilö ei
> taida Suomi Meloo -tapahtumaan osallistua. Muita Ekku-melojia
> kuin tämän yhden en muista - ja "tekniikka" kuulostaa samalta.

Minä myös. Minusta hänellä on vaan turhan isot Lendal-lavat, joita hän
haluaa käyttää kevyesti. Toteuttaa sen viemällä lavan viistosti veteen
(eskimomelan kanssa kukaan ei ihmettelisi asiaa niin paljon). Jonkin
verran sellaiseen isolla lavalla keventämiseen "syyllistyy" monikin
retkimeloja. Jotka kaikki siitä huolimatta ovat ihan oikeita
retkimelojia, jotka melovat kanoottiaan ihan oikeasti. Samoin kuin
kaiken tasoisilla "hölkkääjillä" on täysi oikeus sanoa juoksevansa; ei
ketään sen vuoksi tarvitse vähätellä, että on olemassa toisenkinlaisia
- nopeita ja taitavia - juoksijoita ja melojia.

>
> Kirjoittaa meloja joka voisi parantaa yhden jos toisen tekniikan
> osaamistaan,

Minä ainakin osaan meloa ja juosta kykyihini nähden erinomaisesti.
Pyri samaan (c:

Erkki

Markku Kalima

unread,

Sep 26, 2007, 7:28:25 AM9/26/07

to

On Sep 26, 1:38 pm, Rauli Rautavuori
<rauli.rautavu...@iki.piste.fi.invalid> wrote:
> Tero Ahlqvist wrote:

> Sensijaan ei kannata ryhtyä väittämään, että oma "vähän sinne päin"
> tekniikka (eteenpäinmelonnan tai esim ohjailutekniikka) olisi
> yhtä tehokas tai parempi kuin lajille tyypillinen hyväksi
> todettu tekniikka.

Onhan myös se mahdollisuus että itse opiskelemalla oppii sen "oikean"
tekniikan, mutta niin että se soveltuu paremmin omalle kropalle. Esim.
itse olen viehättynyt juuri matalaan tyyliin ja ohutlapaiseen
grönlanninmelaan lähinnä käden kipeytymisen vuoksi, mutta tuo tyyli
toimii ihan hyvin myös euromelalla, jossa lapakulmaa voi säätää.

Ehkä tuo "virallinen" euromelatekniikka on myös kehitetty kilpailua
varten ja ei ehkä kaikilta osin hyvä pitkäkestoiseen retkimelontaan,
etenkään sellaiseen, jossa ei ole kiire.

Markku

Rauli Rautavuori

unread,

Sep 26, 2007, 7:36:10 AM9/26/07

to

Markku Kalima wrote:

Kuten sanottua, ei ole mitään virallista tekniikkaa, missään
urheilu/liikuntamuodossa. On typerää väittää että jokin oma
kehitelmä olisi parempi kuin yleisesti hyväksi havaittu,
ellei voi sitä todeksi osoittaa.

Taloudellisin tekniikka on taloudellisin myös retkeilyssä.
Mitä paremmin osaa hiihtää, sitä helpompaa on vaellushiihto
vaikka ahkion vetäminen hangessa aika kaukana latuhiihdosta
onkin.

Jos haluaa meloa eskimomelalla, kannattaa varmasti käyttää
eskimomelalle tyypillistä tekniikkaa. Se on varmasti jo
hyväksi todettu. Jos ajaa pyörällä, kannattaa pyörittää, ei
polkea, koska se on varmasti hyväksi ja taloudelliseksi
todettu tekniikka.

Itse kukin voi harrastaa haluamallaan tavalla - ja olla sitä
mieltä että oma tapa on itselle sopivin - siinä kaikki.

Jos kysyy neuvoja, pitää hyväksyä että niitä saa ja että
neuvojat neuvovat yleisesti hyviksi tunnettujen käytäntöjen
mukaisella tavalla.

unread,

Sep 26, 2007, 8:52:42 AM9/26/07

to

Martti Pesonen wrote:
...

>
>> http://personal.inet.fi/koti/tonivee/Malecite_vs_KOG.jpg
>
> Tuosta näkee esimerkiksi, että nopeuden nosto 7,5 km/h - 9 km/h vaatii
> voiman kaksinkertaistamisen. Mielenkiintoista on residual resistancen jyrkkä
> nousu 7 km/h kohdalla ja loiveneminen 10 km/h:n jälkeen. Siellähän sillä ei
> tosin ole käytännön merkitystä, kun niihin nopeuksiin ei enää millään
> lihaksilla pääse.

Jep, syytä en tosiaan tiedä, mutta aallonmuodostusvastuksella on tosiaan
huippuarvonsa, joten käyrät tasoittuvat kovemmilla nopeuksilla. Mutta,
pitää tosiaan muistaa että välttämättä nuo luvut eivät enää ole niin
kohdallaan laskennasta riippuen ja sitten toisaalta kajakissa trimmi
koittaa muuttua kovissa nopeuksissa erilaiseksi, joten siltäkin puolelta
syntyy eroja.

Ja pitää vielä huomata että vertailussa on tosiaan voima, ei teho.

> Käyrä lienee erilainen eri kuormituksilla. Kaksin melottaessa sama kanootti
> ui syvemmällä kuin soolona. Tällöin märkäpinnan vastus on
> kaksikkotapauksessa lähtökohtaisesti suurempi. Toisaalta voimaa on
> käytettävissä tuplasti.

Käytin 90kg uppoumaa, joka on kyllä tälle kanootille hiukkasen liian
pieni. Väittäisin että kaksin tuo kanootti on jo paljon "paremmassa"
syväyksessä märkäpinnan suhteen.

Kaksikkona, 171 kg uppoumalla, vastusarvot per meloja ovat noin 60%
yksikön vastaavista 8,5 km/h nopeuteen asti. Sen yli suhde nousee tuonne
80% tienoille.

Märkäpinnan aiheuttama kitkasvastus per meloja on kaksikkona on vain 59%
yksikön lukemasta - nopeudesta riippumatta. Siitä siis tuo
kokonaisvastuksen ero.

kanoottipurjehtija

unread,

Sep 26, 2007, 10:39:28 AM9/26/07

to

> Jep, syytä en tosiaan tiedä, mutta aallonmuodostusvastuksella on tosiaan
> huippuarvonsa, joten käyrät tasoittuvat kovemmilla nopeuksilla. Mutta,
> pitää tosiaan muistaa että välttämättä nuo luvut eivät enää ole niin
> kohdallaan laskennasta riippuen ja sitten toisaalta kajakissa trimmi
> koittaa muuttua kovissa nopeuksissa erilaiseksi, joten siltäkin puolelta
> syntyy eroja.

Tuo alkaa menemään plaanaukseksi. Purjekanooteilla siihen päästään
hyvissä olosuhteissa yleensä lyhyeksi aikaa.
Olen mitannut purjeilla nopeuksia 16 km/h Wenonah solo plussalla.
Arvata sopii pelottiko, se oli aika vaikea enää hallita.
Kuormaakin oli aika tavalla silloin veikkaisin ainakin 100 kg. Solo
plus on aika lähellä mitoiltaan Malesitea.

Tomi K-K

Markku Kalima

unread,

Sep 26, 2007, 1:45:13 PM9/26/07

to

On Sep 26, 3:44 pm, Merja Tornikoski <Merja_piste_Torniko...@Hut.Fi>
wrote:

> Mutta sitten on tietysti myös ne, joilla vuosien virheellisen
> tekniikan kautta tulee se fyysinen vaiva, joka estää oikean
> tekniikan käyttämisen... ;-)

Tai sitten niin, että "virallisesti" oikea tekniikka aiheuttaa
vammoja, kuten kilpamelontatyylinen voimakas ranteen kiertoliike
ranteen jännetupintulehduksia.

Minulla on kaksiosainen mela, jonka lapakulmaa voi portaatta säätää,
ja yli 60 asteen kulma on mielestäni jo epämiellyttävä meloa.
Tekniikkani meloa n. 40-50 asteen kulmalla lienee väärä, mutta paljon
mukavampi kuin sitä isompi. Ja kun tuolla tekniikalla kajakki
mukavasti kulkee, en koe tarvetta opetella melomaan 80 asteen melalla.

Markku

Martti Pesonen

unread,

Sep 26, 2007, 2:23:13 PM9/26/07

to

Rauli Rautavuori wrote:

> Tuli mieleeni, että mehän meloimme kanoottia kaksikkona.
> Ehkä soolona meloessa tuo kallistamalla ohjautuminen ei
> tule niin selkeästi esille, kun melalla tehtävät asiat
> vaikuttavat selvästi enemmän kanootin kulkusuunnan
> muutoksiin tai suunnnan pysyvyyteen.

Tuo oli terävä huomio. Soolokanootillahan pystyy melomaan melanpuoleista
sisäkaartoa kanootti kallistettuna kaarteeseen päin. Varsinkin jos käyttää
C-vetoa, joka käy kanootin alla. Suuntajäykällä kaksikolla kuten Typhoonilla
ainoa mahdollisuus kaartaa jyrkästi on kallistaminen kaarteesta poispäin.

Martti

Timo Korvola

unread,

Sep 26, 2007, 2:27:45 PM9/26/07

to

Markku Kalima <mka...@pp.nic.fi> writes:
> Minulla on kaksiosainen mela, jonka lapakulmaa voi portaatta säätää,
> ja yli 60 asteen kulma on mielestäni jo epämiellyttävä meloa.

Homma tuntuisi menevän suunnilleen niin, että mitä jyrkempi lapakulma,
sen pystympi tekniikka, jos ei halua kiertää rannetta. Kovassa
tuulessa sitä kuitenkin käyttää mieluummin vähän matalampia
melanvetoja, ettei tuuli nappaa ylälapaan.

--
Timo Korvola <URL:http://www.iki.fi/tkorvola>

Markku Kalima

unread,

Sep 26, 2007, 4:18:06 PM9/26/07

to

On Sep 26, 9:27 pm, Timo Korvola <tkorv...@elisanet.fi> wrote:

> Markku Kalima <mkal...@pp.nic.fi> writes:
> > Minulla on kaksiosainen mela, jonka lapakulmaa voi portaatta säätää,
> > ja yli 60 asteen kulma on mielestäni jo epämiellyttävä meloa.
>
> Homma tuntuisi menevän suunnilleen niin, että mitä jyrkempi lapakulma,
> sen pystympi tekniikka, jos ei halua kiertää rannetta. Kovassa
> tuulessa sitä kuitenkin käyttää mieluummin vähän matalampia
> melanvetoja, ettei tuuli nappaa ylälapaan.

Osa tuosta kiertoliikkeen tarpeesta näyttä tulevan ihan ihmisen
fysiikasta, eli pysyllä vedolla noin 30 astetta (oma arvio). Loppu
lienee jotain muuta, miksi lapakulmat ovat perinteisesti luokka 80-90
astetta. Osaisiko joku sanoa miksi näin?

Markku

kanoottipurjehtija

unread,

Sep 27, 2007, 1:28:19 AM9/27/07

to

Aikaisempia lapakulmia 80-90 perusteltiin tuulivastuksen
pienenemisellä. Nykyään 60 astetta lienee retkimeloissakin vakioarvo.
Monet kuten itsekkin käytän vielä tätäkin pienempiä kulmia. Minulla
kulmat on 40-50 astetta. Korvolan esittämään melakulman vaikutusta
pystyssä melomiseen en kyllä allekirjoita. Itse ainakin melon melko
pystyllä asennolla ja silti kulmat on alle 50 astetta.

Tomi K-K

ekin

unread,

Sep 27, 2007, 1:47:16 AM9/27/07

to

Jos mela on 2 metriä pitkä isolapainen se kiertyy varmaan pidemmälle
ja pystympään ja kulmaa tarvitaankin. Eli kulma melan ja melojan
mukaan. Ja käyttötarkoituksen: Koskessa käytetään alle kaksimetrisiä
meloja lähes nollalapakulmalla, kun aina ei ole aikaa asetella melaa
ja vetää mela pystyssä piiiitkään ja hartaasti. Vai voiko joku
tekniikkataituri väittää, että kyllä koskessakin 90 asteen
kuppimelalla kulkee parhaiten?

Minustakin kovassa kelissä tai pidemmän varren päässä tai retkellä
yleensäkin pienempi kuin 80 kulma on mukava. Esim retkelle passeli 218
pitkälle Sea-melalleni 60 astetta tuntuu sopivalta, nutta 222 pitkällä
kulmaa haluaisi jo hiukan pienemmäksi.

Erkki
motto: Se on helppoa kun sitä ei osaa (c:

Jyri

unread,

Sep 27, 2007, 1:57:01 AM9/27/07

to

>"Markku Kalima" <mka...@pp.nic.fi> wrote in message
> >news:1190828713.3...@w3g2000hsg.googlegroups.com...

>Tai sitten niin, että "virallisesti" oikea tekniikka aiheuttaa
>vammoja, kuten kilpamelontatyylinen voimakas ranteen kiertoliike
>ranteen jännetupintulehduksia.

Melan kierto ranteella ei ole jännetupin tulehduksen suurin aiheuttaja, vaan
liian tiukka melaote. Jos melasta puristaa liikaa, se aiheuttaa ranteeseen
vääntöliikkeen, varsinkin kun melan laittaa veteen edessä. Tämä liike on
suurempi tekijä jännetupin tulehduksen synnyssä.

Meloessa oteen melasta tulisi olla löysä, kuin mela olisi tehty herkästi
särkyvästä kiinalaisesta posliinista. Yläkäsi voi "työntää" lähes avoimena
ja alakäsi voi "vetää" pelkillä sormilla, tällöin melan varsi pääsee
kääntymään kämmenessä ja ei siten aiheuta vääntöä ranteeseen. Näin meloessa
myös käsivarsien ja ylävartalon jännitys pienenee, mikä johtaa pienempään
rasitukseen ja rennompaan lantion kiertoon ja sitä kautta vähempään
väsymiseen. Niin - ja rakot kämmenissä vähentyvät myös.

>Minulla on kaksiosainen mela, jonka lapakulmaa voi portaatta säätää,
>ja yli 60 asteen kulma on mielestäni jo epämiellyttävä meloa.
>Tekniikkani meloa n. 40-50 asteen kulmalla lienee väärä, mutta paljon
>mukavampi kuin sitä isompi. Ja kun tuolla tekniikalla kajakki
>mukavasti kulkee, en koe tarvetta opetella melomaan 80 asteen melalla.

Onneksi retkimelonnassa suuntaus on ollut pienempiin lapakulmiin. Yleisimmin
lapakulmat valmiissa meloissa on noin 60 asteen luokkaa (esim Lendal),
toisilla jopa vähemmän (esim 55 astetta Robsonilla). Suurien lapakulmien
perusteluna on monesti käytetty pienempää tuulivastusta yläkädessä, tiedä
häntä onko se oikea perustelu, koska lähes 90 asteen lapakulmilla voimakas
sivutuuli alkaakin olla jo todella hankala. Aloitin itse ysikymppisellä
melalla, ja nyt ei tulisi mieleenikään palata siihen.

Noin 60 asteen nurkilla kulma on varmaan aika hyvä kompromissi, koska sekä
sivutuulen että vastatuulen aiheuttamat vaikutukset ylempään lapaan ovat
pienemmät kuin 90:llä ja 0:lla. Melojan lantion kierto ja suhteellisen
suorat kädet luonnollisesti kiertävät lapaa vähän, joten todellinen melan
kierto ranteella jää suhteellisen pieneksi.

-Jyri-

Rauli Rautavuori

unread,

Sep 27, 2007, 2:18:54 AM9/27/07

to

kanoottipurjehtija wrote:
>
> Aikaisempia lapakulmia 80-90 perusteltiin tuulivastuksen
> pienenemisellä. Nykyään 60 astetta lienee retkimeloissakin vakioarvo.

Monella rata- ja maratonmelojallakin on nykyään noin 70 asteen
lapakulma. Perusteluna on, että sen kääntäminen on helpompaa.
Kuitenkin saavutetaan vielä kohtalainen etu ylemmän lavan
ilmanvastuksen (tuulipinnan) osalta. Muistaakseni joku on
sitä enemmän tai vähemmän vakavissaan tutkinutkin.

Täysin lapakulmattomalla melalla pystyllä tekniikalla melominen
on vaikeaa - sitä on tullut kyllä kokeiltua. Onko sopiva
lapakulma 40, 50 vai 70 astetta - siitä ei vaikuttaisi enää
olevan yhtenäistä käsitystä. Kai se on sitten sitä henkilökohtaista
variaatiota tekniikassa.

--
RR

Markku Kalima

unread,

Sep 27, 2007, 2:19:21 AM9/27/07

to

On Sep 27, 8:47 am, ekin <nieminen.er...@gmail.com> wrote:

> Jos mela on 2 metriä pitkä isolapainen se kiertyy varmaan pidemmälle
> ja pystympään ja kulmaa tarvitaankin. Eli kulma melan ja melojan
> mukaan.

Miten melan pituus vaikuttaa tuohon lapakulmaan?

Markku

Rauli Rautavuori

unread,

Sep 27, 2007, 2:42:00 AM9/27/07

to

Markku Kalima wrote:
>
> Miten melan pituus vaikuttaa tuohon lapakulmaan?

Jos mela on liian pitkä, on hyvin vaikeaa saada se veteen
riittävän pystyssä asennossa. Normaalistihan miehille, isoillekin,
riittää maksimissaan 215-220 cm pituinen mela. Noin 180 cm
pituiselle 215 cm on melko tavallinen melan pituus.

Jo aiemmin todettiin että luontaisen lapakulman kierron
määrä riippuu siitä, miten pystyssä mela veteen laitetaan.
Melan pystyyn laittamisen tärkein perustelu lienee vedon
saaminen mahdollisimman lähelle aluksen keskilinjaa, jolloin
välitettävän voiman aluksen kulkusuuntaa poikkeuttava osuus
on mahdollisimman pieni. Mutkittelu on epätaloudellista, sano.

--
RR

ekin

unread,

Sep 27, 2007, 2:44:19 AM9/27/07

to

On 26 syys, 23:18, Markku Kalima <mkal...@pp.nic.fi> wrote:

Kun vertaat noita niin huomioi siinä melan pituus. 2 metrin mela ei
edes ylety kunnolla veteen, jos sitä ei nosta pystyyn, ja kun sen
nosta, pitää ja voi kiertää pidemmälle, niin 30 asteen kulma on
silloin liian pieni.

Erkki

>
> Markku

IS

unread,

Sep 27, 2007, 3:00:38 AM9/27/07

to

"Jyri" <jyri.heil...@ssf.fi> kirjoitti
viestissä:iDHKi.229430$m53.1...@reader1.news.saunalahti.fi...

>
> Melan kierto ranteella ei ole jännetupin tulehduksen suurin aiheuttaja,
> vaan
> liian tiukka melaote. Jos melasta puristaa liikaa, se aiheuttaa ranteeseen
> vääntöliikkeen, varsinkin kun melan laittaa veteen edessä. Tämä liike on
> suurempi tekijä jännetupin tulehduksen synnyssä.

Olen Jyrin kanssa aivan samalla linjalla. Asiaa voi helposti kokeilla vaikka
päätteen ääressä niin että pitää kämmentä vaakasuorassa edessään niin että
rystyset ovat ylöspäin ja kämmen alaspäin. Pystysuunntaisella ranteen
koukistuksella käännetään melaa ja se kääntyy kohtuullisen luontevasti.
Sivusuuntainen kämmennen kääntö ranteesta tuntuu ainakin minulla hyvin
epäluontevalta.

> Meloessa oteen melasta tulisi olla löysä, kuin mela olisi tehty herkästi
> särkyvästä kiinalaisesta posliinista. Yläkäsi voi "työntää" lähes avoimena
> ja alakäsi voi "vetää" pelkillä sormilla, tällöin melan varsi pääsee
> kääntymään kämmenessä ja ei siten aiheuta vääntöä ranteeseen.

Eli melan varren puristaminen aiheuttaa em. vaakasuuntaisen väännön
ranteeseen mikä taas on suurin syyllinen jännetupin tulehduksiin kylmän
veden lisäksi. Mutkavartisen melan tarkoitus on nimenomaan vähentää
vaakasuuntaista vääntöä ranteisiin.

> Näin meloessa
> myös käsivarsien ja ylävartalon jännitys pienenee, mikä johtaa pienempään
> rasitukseen ja rennompaan lantion kiertoon ja sitä kautta vähempään
> väsymiseen. Niin - ja rakot kämmenissä vähentyvät myös.

Tuokin kannattaa lukea pariin kertaan.

Ilkka

Rauli Rautavuori

unread,

Sep 27, 2007, 3:01:08 AM9/27/07

to

Rauli Rautavuori wrote:
>
> Melan pystyyn laittamisen tärkein perustelu lienee vedon
> saaminen mahdollisimman lähelle aluksen keskilinjaa, jolloin
> välitettävän voiman aluksen kulkusuuntaa poikkeuttava osuus
> on mahdollisimman pieni. Mutkittelu on epätaloudellista, sano.

Ääriesimerkki tästä on melonta kanadalaiskanootilla (C-1).
Siinä veto pyritään tekemään niin, että melan lapa kulkee
osittain kanootin rungon alla, eli melan varren yläpää
saattaa olla vedon aikana etäämpänä kanootin keskilinjasta
kuin melan varren alapää.

Käsittääkseni tekniikkaa käytetään myös ns avokanoottimelonnassa.
Tai ne käyttävät, jotka osaavat.

--
RR

ekin

unread,

Sep 27, 2007, 3:01:23 AM9/27/07

to

On 27 syys, 09:18, Rauli Rautavuori

Onko itseohjautuvalla kuppimelalla enemmän tätä vaihteluvaraa kuin
aiemmilla suorilla lavoilla, jotka tarkemmin ehkä vaativa oikean
kulman?

Erkki

Rauli Rautavuori

unread,

Sep 27, 2007, 3:39:56 AM9/27/07

to

ekin wrote:
>
> Onko itseohjautuvalla kuppimelalla enemmän tätä vaihteluvaraa kuin
> aiemmilla suorilla lavoilla, jotka tarkemmin ehkä vaativa oikean
> kulman?

En ole varma ymmärsinkö. En tiedä. Olen kokeillut lusikkameloja
joissa on 45-70 asteen lapakulma. Oma melani on noin 50 asteen
kulmalla. Olen ajatellut hankkia kokeeksi Epicin Mid Wing -melan
säädettävällä varrella. Retkimelonnan koville vastatuuliosuuksille
lapakulman voisi säätää vaikka 90 asteeseen, muuten pitäisin
noin 50-60 astetta. (ja saahan Bracsaankin säätövarren)

Suorilla lavoilla olen melonut sekä 60-70 asteen että
90 asteen lapakulmalla (koskimela jäänmurtomelonnassa ..). En
ole varma, onko lusikkamelan ja suoralapaisen melan välillä
mitään merkittävää eroa tuossa suhteessa. Sopeutuminen melasta
toiseen tuntuu melko helpolta. Ainoa suurempi ero tulee
lusikkamelan itseohjautuvuudesta. Jos pitää lähteä esimerkiksi
melontakoulua ohjaamaan tavallinen mela kädessä, pitää meloa
jonkin matkaa ennenkuin tekniikka säätyy kyseiselle melalle.
Toisaalta, alle 60 asteen kulmaisilla tavallisilla meloilla
en ole melonut.

Eskimomelaa olen vain kokeillut, ja se varmasti on kokonaan oma
lukunsa. Tosin näin jossain Grönlannin eskimopyörähdys- ja
melontamestaruuskisoista otetun videopätkän jossa melotaan
1000 metriä eskimomeloilla ja -kajakeilla. Tekniikka on yllättävän
samanlainen kuin useimmille meistä tuttu pystyhkö tekniikka.
Ilmeisesti eskimot käyttivät (jostain syystä) erilaista
tekniikkaa risteilyvauhdissa ja kiiretilanteessa..

--
RR

Markku Kalima

unread,

Sep 27, 2007, 4:59:42 AM9/27/07

to

On Sep 27, 9:42 am, Rauli Rautavuori
<rauli.rautavu...@iki.piste.fi.invalid> wrote:

> Melan pystyyn laittamisen tärkein perustelu lienee vedon
> saaminen mahdollisimman lähelle aluksen keskilinjaa, jolloin
> välitettävän voiman aluksen kulkusuuntaa poikkeuttava osuus
> on mahdollisimman pieni. Mutkittelu on epätaloudellista, sano.

Eli tuossa on taustalla melonnan tehokkuus, joka tullee
kilpamelonnasta. Kysymys onkin juuri siitä onko kilpamelonta sopiva
referenssi retkimelontaa ajatellen.

Itse olen kokeillut sellaista tekniikkaa, että eskimomelalla melotaan
suht. alhaalta ja säätöevä laitetaan alas. Tämä evä estää kajakin
mutkittelun, vaikka vedot ovat suht. kaukana kajakin keskilinjasta.
Toki osa energiasta menee hukkaan, mutta lopputuloksen kajakki kyllä
kulkee mukavasti eteenpäin.

Jossain videoissa kyllä tuolla eskimomelalla melotaan likimain yhtä
pystystä kuin euromelalla, mutta olisiko tuossa kyse juuri tehokkuus/
rasittavuus -asiasta. Eli pysty tekniikka on tehokkaampi, mutta matala
miellyytävämpi.

Markku

Markku Kalima

unread,

Sep 27, 2007, 5:02:58 AM9/27/07

to

On Sep 27, 10:00 am, "IS" <ilkkapistesa...@ikipistefi.invalid> wrote:

> Eli melan varren puristaminen aiheuttaa em. vaakasuuntaisen väännön
> ranteeseen mikä taas on suurin syyllinen jännetupin tulehduksiin kylmän
> veden lisäksi. Mutkavartisen melan tarkoitus on nimenomaan vähentää
> vaakasuuntaista vääntöä ranteisiin.

Tuo kuulostaa varsin loogiselta. Löysällä otteella ranne ei väänny,
vaan sormet joustavat kun varsi kääntyy. Ehkä tuossa on myös yksi syy,
miksi pidän eskimomelaa miellyttävämpänä; sillä ei kuroteta niin kauas
eteen ja ranteen sivuttainen kiertyminen on vähäistä.

Markku

Rauli Rautavuori

unread,

Sep 27, 2007, 5:12:14 AM9/27/07

to

Markku Kalima wrote:
>
> Jossain videoissa kyllä tuolla eskimomelalla melotaan likimain yhtä
> pystystä kuin euromelalla, mutta olisiko tuossa kyse juuri tehokkuus/
> rasittavuus -asiasta. Eli pysty tekniikka on tehokkaampi, mutta matala
> miellyytävämpi.

Voihan se olla noin, etenkin jos ajattelemme eskimomelojen
syntytapaa. Jostain ajopuusta muotoiltu mela saattoi olla
kohtuullisen painava, eikä sitä hiipimisvauhtia hyljettä
lähestyessä ollut järkevää nostaa kovin pystyyn. Oikein
suurilapaisella nykymelalla on hankalaa meloa erittäin
hidasta retkivauhtia tavanomaisella tekniikalla, koska
melontarytmi muodostuu melko alhaiseksi jolloin melaa
joutuu suorastaan kannattelemaan vetojen välissä.

Nykymelan ongelmatiikkaan sopiva ratkaisu on lapojen pinta-alan
pienentäminen. Silloin rytmi pysyy sopivana eikä käsiä tarvitse
pudottaa alas. Umpipuisesta eskimomelasta en osaa sanoa.
Nykyaikainen hiilikuitumela taitaa painaa puolet pitkän
puumelan painosta. Retkimelonnassa vain jostain syystä käytetään
turhan suurilapaisia meloja. Itsekin melon retkikajakkia
samalla suurilapaisella lusikkamelalla jolla melon kilpa- ja
kuntokajakkeja, vaikka välillä kovassa vastatuulessa on
käynyt mielessä että retkimelontaan voisi olla vähän pienempi
mela.

--
RR

Markku Kalima

unread,

Sep 27, 2007, 5:33:54 AM9/27/07

to

On Sep 27, 12:12 pm, Rauli Rautavuori
<rauli.rautavu...@iki.piste.fi.invalid> wrote:

> Umpipuisesta eskimomelasta en osaa sanoa.
> Nykyaikainen hiilikuitumela taitaa painaa puolet pitkän
> puumelan painosta.

Vaan kyllä se nykytekniikka ryömii perinteisiinkin.

http://www.rollordrown.com/kayak/gstick.html, painoa jotain 840g (30
unssia).

Markku

Toni

unread,

Sep 27, 2007, 6:14:09 AM9/27/07

to

Nojaa, toi miun nykyinen tikku painaa kanssa suunnilleen saman, noin
850g. Eli ei kovin eksoottisia materiaaleja tarvita jos keveyttä lähtee
hakemaan - tosin meinaan tohonkin laittaa hiilikuitulankaa jäykisteeksi.

Onhan tuota miettinyt myös kevyen melan tekoa, mutta kun tapana on
käyttää tuota kajakkiin menossa ja muussa hakkaamisessa, niin ei ehkäpä
kannata ihan kevyisiin rakenteisiin mennä.

Ja tosiaan on se normaali länsi-grönlantilainen melontatyyli aika
pystyä, "sweep angle" kulma siellä 45 asteen tienoissa ja korkeampikin
kisamenossa. Selasin vanhoja valokuvia Grönlannista ja kyllä näyttäisi
niissäkin melonta olevan ihan reilulla kulmalla. Tosin tiedä sitten
miten noihin kuviin on poseerattu.

Vaikka noi tikut näyttää pieneltä, niin silti lavan pinta-alaa niissä on
ehkäpä näköä enempi. Äkkiseltään laskettuna ensimmäisellä melalla
pinta-ala on luokkaa 570cm^2 ja toisella 470cm^2. Pienemmälläkin on
pitoa oikeinkäytettynä enemmän kuin Ainsworthin K108 -melalla.

IS

unread,

Sep 27, 2007, 6:19:17 AM9/27/07

to

"Markku Kalima" <mka...@pp.nic.fi> kirjoitti

> Tuo kuulostaa varsin loogiselta. Löysällä otteella ranne ei väänny,
> vaan sormet joustavat kun varsi kääntyy. Ehkä tuossa on myös yksi syy,
> miksi pidän eskimomelaa miellyttävämpänä; sillä ei kuroteta niin kauas
> eteen ja ranteen sivuttainen kiertyminen on vähäistä.

Niin, eskimomelassa käytettävä kapea ote pienentää ranteen sivuttaista
vääntöä.

Ilkka

ekin

unread,

Sep 27, 2007, 6:28:02 AM9/27/07

to

On 27 syys, 10:39, Rauli Rautavuori

<rauli.rautavu...@iki.piste.fi.invalid> wrote:
> ekin wrote:
>
> > Onko itseohjautuvalla kuppimelalla enemmän tätä vaihteluvaraa kuin
> > aiemmilla suorilla lavoilla, jotka tarkemmin ehkä vaativa oikean
> > kulman?
>
> En ole varma ymmärsinkö. En tiedä.

Vastasit ihan hyvin siihen mitä yritin kysyä. Tarkoitin juuri
tehokasta melontaa, lenkillä tai peräti kilpailussa nykyisin
verrattuna muinaiseen aikaan ennen niitä lusikoita. Jos lusikkamelassa
ei ole ihmeempiä otepalkoja tms niin se nähtävästi hakeutuu ja
sopeutuu vedon aikana hyvään asentoon vaikka lavan ja varren kulmat
eivät olisi tismalleen kohdillaan. Senhän huomaa heti veteen viennin
jälkeen; että heti puree kiinni ja melontatehon kannalta kulmaa
tärkeämpi juttu onkin silloin saada lapa aloittamaan pari senttiä
edempää.

Erkki

>
> Eskimomelaa olen vain kokeillut, ja se varmasti on kokonaan oma
> lukunsa. Tosin näin jossain Grönlannin eskimopyörähdys- ja
> melontamestaruuskisoista otetun videopätkän jossa melotaan
> 1000 metriä eskimomeloilla ja -kajakeilla. Tekniikka on yllättävän
> samanlainen kuin useimmille meistä tuttu pystyhkö tekniikka.
> Ilmeisesti eskimot käyttivät (jostain syystä) erilaista
> tekniikkaa risteilyvauhdissa ja kiiretilanteessa..

Eskimot sen jo tiesivät että lyhyiltä etäisyyksiltä haetaan voimaa ja
otetaan kiinni hylkeitä ja vaimoja; pitkät matkat kuljetaan
rauhallisesti; mutta pitkässä kiireessä polttaa vaan sitä
tuikitarpeellista ruskeaa rasvaa. Esim merkkareiden 2 x 26 km kovalla
tahdilla melottuna luultavasti polttaa ison kasan rasvaa, vaikka
saaressa välillä tankkaisikin.

Erkki

ekin

unread,

Sep 27, 2007, 6:42:37 AM9/27/07

to

On 27 syys, 12:12, Rauli Rautavuori

<rauli.rautavu...@iki.piste.fi.invalid> wrote:
> joutuu suorastaan kannattelemaan vetojen välissä.
>
> Nykymelan ongelmatiikkaan sopiva ratkaisu on lapojen pinta-alan
> pienentäminen. Silloin rytmi pysyy sopivana eikä käsiä tarvitse
> pudottaa alas. Umpipuisesta eskimomelasta en osaa sanoa.
> Nykyaikainen hiilikuitumela taitaa painaa puolet pitkän
> puumelan painosta. Retkimelonnassa vain jostain syystä käytetään
> turhan suurilapaisia meloja.

Olen samaa mieltä. Mutta:

unread,

Sep 28, 2007, 1:39:57 AM9/28/07

to

Nämä kaksi viimeistä ovat mielestäni täyttä asiaa. Oteleveydestä
ajattelen vastaavasti, että se voi matalalla eskimotekniikalla olla
kapeakin jolloin kierto hieman pitenee ja kädet pääsevät vähemmällä,
niiden tehtäväksi jää enää yhdistää työn tekevä vartalo melaan. Mutta
eskimomelan oteleveys, jos mikä, on kunkin eskimon henk. koht. asia.

Erkki

Jyri

unread,

Sep 28, 2007, 2:05:22 AM9/28/07

to

On 27 syys, 20:39, Markku Kalima <mkal...@pp.nic.fi> wrote:

>
> Mielestäni tuo käden sivuttaisvääntö tulee siitä kun melan lapa kulkee
> kajakin keskilinjan suuntaisesti. Tällöin vetokäsi tekee suoran
> liikeen taakse, mutta melan varsi ei, vaan se kääntyy, jolloin ranteen
> on pakko taipua. Ts. kyynärvarren ja melanvarren välinen kulma
> muuttuu.
>
> Matalalla eskimotekniikalla (jos olen sen ymmärtänyt edes likimain
> oikein) veto tehdään hieman enemmän sivulle ja ranne liikkuu enemmän
> ympyrärataa (sivulle) kuin suoraa linjaa.

Minä pidän tätä melan pystyssä pitämistä ja melan kuljettamista kajakin
keskilinjan suuntaisena lähinnä kilpamelontaan sopivana. Ikävä kyllä tätä
pystyä tekniikkaa painotetaan liiaksi melonnan peruskursseilla, joiden
jälkeen sitten näkee paljon aloittelevia melojia, jotka horjuvat eteenpäin
pystyllä tekniikalla, liian pitkän melan, heikon vedon ja huonon tasapainon
kanssa rystyset verillä. :(

Melan käyttö vaihtelee ainakin retkimelonnassa huimasti: kun kiihdytetään
maksimivoimalla melan nousee pystympään, kuin hiljaa naatiskellessa.
Vastatuuleen mennessä käsiä pudotetaan alemmas, jotta tuulipinta pienenee,
ja korjaavissa melan vedoissa lapa kulkee vedessä mitä ihmeellisempia
kiemuroita. jne.

Melan tulee tehdä kohtuullisesti kaarta, jotta kuten Markku yllä sanoo
ranteen vääntö pysyy siedettävissä rajoissa voimavedon aikana. Mutta ennen
kaikkea tällöin mela antaa paremmin tukea tehokkaaseen alavartalon ja
jalkojen käyttöön. Jos melan kulma veteen nähden on liian pysty, ei siitä
yksinkertaisesti saa mitään tukea lantion kiertoon ja melonta menee väkisin
käsiin.

-Jyri-