Aloittelijat melomaan
Aki Tiilikainen
viiden päivän melontaretki. (2 miestä) Haluaisin tietoa vähän kaikesta
asiaan liittyvästä.....
- joki/järvi tai molemmat....
- kanootin vuokraus....
- sopivat päivämatkat...
- varusteet....
-yms.yms....
Emme ole kumpikaan meloneet aiemmin muuten kyllä olemme vesillä paljonkin.
Tarkoitus on päästä jonnekin pois ihmisten ilmoilta (mikäli se on vielä
mahdollista ;)) emmekä halua "valmiiksi purtua pakettia".
-Kiitos-
Jouko Kalevi Pettersson
>Tarkoituksenamme on tehdä v2000 touko-kesäkuun vaihteessa
>viiden päivän melontaretki.
>Emme ole kumpikaan meloneet aiemmin...
Tuossa on suunnitelman heikkous.
>Tarkoitus on päästä jonnekin pois ihmisten ilmoilta (mikäli se on vielä
>mahdollista ;)) emmekä halua "valmiiksi purtua pakettia".
Tämä voi tehdä retken todelliseksi katastrofiksi varsinkin pohjoisen
tulvavesillä.
Testatkaa varusteet kunnolla ennen lähtöä. Vuokratkaa muutama kanootti
ensin päivän retkille ja pysykää lähellä rantoja. Touko-kesäkuussa ve-
det ovat todella kylmiä. Säätäkää jalkatuet, istuimet, aukkopeitteet,
melontaliivit ym. kunnolla, muuten koko homma voi olla 'pain in the ass'
sananmukaisesti. Kanootti on valittava oman painon mukaan.
Päivämatkat löytyvät itsestään, kun alkuharjoittelut on tehty, kun oikea
melontarytmi löytyy ja kanootti alkaa kulkea jotakuinkin suoraan. Päivä-
matka voi olla 5 tai 50 kilometriä, mutta itse se on löydettävä. Räntäsa-
teessa vastatuuleen on aivan toista, kuin pienessä sivumyötäisessä. Jäl-
kimmäinen on tottumattomalle yleensä hankalinta. Raaka voima yleensä
vain pahentaa tilannetta.
En halua pelotella, kyllä melomaan oppii. Melontaseuroissa kolmen illan
harjoitusten jälkeen ihmiset päästetään omin päin merelle ja yhden kesän
jälkeen he ovat jo 'kokeneita', mutta harjoittelua ja pientä oivaltamista
se vaatii. Autoilijoillekin sattuu eniten onnettomuuksia kortin ekavuon-
na. Melonnassa on aina varauduttava yllätyksellisiin sääoloihin, vaikka
kauniilla säällä välineen hallinta tuntuisi olevan hallussa. Se on pal-
jon herkempi väline kuin vene.
--
Jouko Pettersson Internet: Jouko.Pe...@Helsinki.FI
Division of Biochemistry FAX: +358 9 191 59068
Department of Biosciences Phone: +358 9 191 59012
University of Helsinki http://www.helsinki.fi/~petterss/
Jaakko Mäkikylä
On hyvä käsikirja Melontaretkeilyyn Suomessa.
Kaikesta huolimatta suosittelen "valmista pakettia".
Valmiin paketin etuina on kunnon varusteet: vedenpitävät säiliöt
tavaroille, kypärät ja asialliset liivit.
Inkkarimelojana suosittelen tietysti intiaanikanoottia, johon mahdutte
molemmat. Ja jos sattuisitte kaatumaan, heittää inkkari melojan kyydistä
miltei automaattisesti.
Lieksan Jongunjoki on alapäästään sopiva harjoittelukohde. Sekä kalustoa
että neuvoja saa paikanpäältä. Keväällä joella on sen verran muitakin
kulkijoita, että jos käy hullusti, niin apua saa.
Jokea on aloittelijalle sopivasti pariksi-kolmeksi päiväksi ja jos
melonta maistuu, voi melontaa jatkaa järvimelontana pidempäänkin.
Joki on entinen uittojoki ja varsinkin alaosan kosket sekä helppoja
ennakkotarkastaa että laskea.
Jos olette pääkaupunkiseudulta, ottakaa yhteyttä esim. Espoon Eskimot
http://www.megalos.fi/~eses/core.html
-nimiseen melontaseuraan, heillä on tietämystä ja osaamista inkkareista.
o
terv, Jaakko (___\___)
\
Hannu Salo
on turvallisempaa aloittelijalle, melonnan opettelu varmasti helpompaa, kuin
kajakilla.
Reittejä löytyy melontareittioppaasta. Saarijärven reitti on aika hyvä.
Reitillä on vaihtelevaa vesistöä. Rautalammelta, pohjois-savosta löytyy myös
mielenkiintoisia reittejä, jotka ovat turvallisia. Pohjoisemmaksi tuskun
kannattaa mennä. Tuohon aikaan tulvivat vielä eteläisemmätkin vedet. Aikaa saa
kulumaan useitakin päiviä, jos päivämatkat eivät ole kovin pitkiä.
Itselläni ensimmäinen pitempi melontareitti oli Hetasta Leville. Siinä olikin
tekemistä, kun reitillä oli paljon koskia, enkä ennen ollut koskia laskenut.
Lisäksi lämpötila pysyi koko viikon alle 8 asteen lämpimän puolella. En
suosittele ekaksi reitiksi. Kokemuksen karttuessa suosittelen melomaan
ivalojoen. Siellä piisaa nähtävää ja koskia.
hannu
Aki Tiilikainen wrote:
> Tarkoituksenamme on tehdä v2000 touko-kesäkuun vaihteessa
> viiden päivän melontaretki. (2 miestä) Haluaisin tietoa vähän kaikesta
> asiaan liittyvästä.....
> - joki/järvi tai molemmat....
> - kanootin vuokraus....
> - sopivat päivämatkat...
> - varusteet....
> -yms.yms....
> Emme ole kumpikaan meloneet aiemmin muuten kyllä olemme vesillä paljonkin.
> Tarkoitus on päästä jonnekin pois ihmisten ilmoilta (mikäli se on vielä
> mahdollista ;)) emmekä halua "valmiiksi purtua pakettia".
> -Kiitos-
Eero Hiltunen
Hannu Salo wrote:
> Inkkaria suosittelen minäkin. Syy: tavaramäärästä ei tarvitse tinkiä, melonta
> on turvallisempaa aloittelijalle, melonnan opettelu varmasti helpompaa, kuin
> kajakilla.
Mielenkiintoista - minulla kun on juuri päinvastainen käsitys osasta noista
kohdista :-) Millä perusteella inkkari on turvallisempi ja helpompi opetella kuin
kuin kajakki ? (Tavaramäärä on toki suurempi ja pakkaaminen helpompaa kuin
kajakissa.)
Eero
Jaakko Mäkikylä
Koska viimeeksi joku hukkui inkkarilla?
Inkkari - kajakki on vähän kuin kinais kumpi on paremi biitlesit vai
rollarit.
Laitan tähän silti muutaman seikan:
Inkkaria voi meloa kuivana normaaleilla retkivarusteilla.
Inkkariin menoa ja poistumista ei tarvitse opetella.
Aukkopeitteistä, rannesuojista, jalkatukien säädöistä, tavaraluukkujen
tiiviyksistä ynnä muista vesipulloista ja kartoista verkkopusseissa ei
tarvitse huolehtia.
Inkkaria ei tarvitse valita soutajan koon mukaan.
Kahdelle riittä yksi inkkari.
Kajakkikaksikot tuppaavat olemaan turhan pitkiä koskipaikkoihin.
Voi antaa auringon paistaa jaloillekin
Inkkarin melonta-asentoa voi vaihtaa: välillä polvillaan, välillä
istuallaan.
Inkkari on yllättävän armelias melottava: ei tule hiertymiä, ei valu
vettä kainaloon ei tarvitse nousta rantaan edes pissalle, jos siltä
tuntuu.
Ļaakko ~;-)
Eero Hiltunen
tuo lista kertoo hyvin siitä, että inkkari lienee helpompi saada rannasta liikkeelle, pakata, meloa lyhyitä matkoja, päästä melomaan helpoissa olosuhteissa, meloa
tavallisisssa ulkoiluvaatteissa, kätevä pienissä vesistöissä yms. Se ei kuitenkaan mielestäni varsinaisesti kerro turvallisuudesta tai pitkän päivämatkan taittamisen
helppoudesta.
Tiedän tapauksia, että aloittelijat ovat kaatuneet inkkarilla (ja myös kajakilla) pienessä koskessa. Inkkarissakin on paras pakata tärkeät tavarat tiiviisti ja varmistaa,
että etteivät ne karkaa teille tietymättömille kaatuneesta kanootista. Lisäksi tulee tietää pystyvänsä uimaan rantaan tavallisissa vaatteissaan (mahdollisesti jäätävässä
vedessä).
Monet pitävät kajakkia helpompana pitää pystyssä isossa aallokossa tai kuohuvassa koskessa. Aloittelijalle "kuohuvan kosken" ei tarvitse olla kauhean iso ...
Inkkari on moneen tarkoitukseen oikein hyvä peli, mutta millä perusteella se olisi turvallisempi aloittelijalle kuin kajakki (yksikkö vs. yksikkö, mikseivät ne ole esim. yhtä
turvallisia/vaarallisia) ?
Eero
Jaakko Mäkikylä
Uskon, että kajakki on osaavissa käsissä isossakin aallokossa
turvallinen kulkupeli. Meriolosuhteissa iso aallokko edellyttää kovaa
tuulta. Kova tuuli taas pitää inkkarit rannassa...
Voin sanoa olevani kokenut inkkarimeloja ja nykyinen kalustoni
muistuttaa monessa suhteessa kajakkia. Silti jään kovalla tuulella
rannalle huomattavasti aikaisemmin kuin keskinkertainen retkimeloja
kajakilla.
Aloittelijalle on kulkupeli sitä turvallisempi, mitä kantavampi se on ja
tässä suhteessa inkkari vetää pidemmän korren.
--
Ïaakko ~;-)
Hannu Salo
ettei inkkariole kovinkaan kiikkerä verrattuna kajakkiin. Turvallisuutta on
mielestäni se, ettei inkkarista kovinkaan helposti löydä itseään melomassa pää
alaspäin. Eli inkkari kaatuessaan pudottaa automaattisesti melojan kyydistä. (mikäli
ei melo aukkopeitteen kanssa, ja tuskin silloinkaan, jos aukkopeite on päällä
inkkarissa). Tämähän on vaan minun mielipiteeni.
hannu
Anna Leena Lind
> Koska viimeeksi joku hukkui inkkarilla?
Kai se oli tällä vuosikymmenellä (96?) kun juuri pari aloittelijaa oli
Lapin tulvajoissa kipannut keväällä. Ruumis löytyikin sitten jo vasta
paljon myöhemmin. Käsitykseni mukaan kuolinsyy oli kylmettyminen.
all
Anna Leena Lind
Jaakko Mäkikylä
jaakko
Anna Leena Lind
>
> Nyt muistan minäkin... taisi olla saksalainen nainen.
Ehei, kyseessä oli kolme tai neljä suomalaista miestä, jotka potrasti
lähtivät koskien kuohuihin. Yksi menehtyi. Muistaakseni oli
turvallisuushakuisesti pukenut kaksi pelastusliiviä päällekkäin, mutta
ei sitten kai kyennyt uimaan rantaan. koska vesi oli
lumensulamislämpöistä (tai -kylmyistä) kävi kuten kävi.
Saksalaisnaisesta en tiedä, onhan sekin mahdollista.
> > > Koska viimeeksi joku hukkui inkkarilla?
> >
> > Kai se oli tällä vuosikymmenellä (96?) kun juuri pari aloittelijaa oli
> > Lapin tulvajoissa kipannut keväällä. Ruumis löytyikin sitten jo vasta
> > paljon myöhemmin. Käsitykseni mukaan kuolinsyy oli kylmettyminen.
> >
> > all
> > Anna Lee
all
Lassi Hippeläinen
> ... Turvallisuutta on
> mielestäni se, ettei inkkarista kovinkaan helposti löydä itseään melomassa pää
> alaspäin. Eli inkkari kaatuessaan pudottaa automaattisesti melojan kyydistä.
Harva kajakkikaan pitää sisällään. Yleensä kaatunut meloja on ulkona
ennenkuin tajuaa mitä tapahtui.
Mutta turvallisuudesta puhuttaessa pitäisi ensin määritellä missä
ympäristössä liikutaan. Joka julistaa inkkarin turvallisemmaksi,
julistaa merellä melomisen vaaralliseksi, vaikka ei sitä ääneen
sanokaan.
Kajakki vs. inkkari on suurinpiirtein sama kuin meri vs. joki. Kummassa
ympäristössä viihtyy paremmin määrittelee myös kaluston. Kokemus
rajoittaa vain, että kuinka pitkälle valitsemassaan ympäristössä voi
mennä.
-- Lassi
(Alkuperäiseen kysymykseen voi vastata, että vesi on siihen aikaan
vuodesta kylmää kaikkialla. Kannattaisi ottaa mukaan joku kokeneempi.)
Hannu Salo
Olen käsittänyt, että nyt puhutaan aloittelijoista, jotka eivät ennen ole meloneet.
Väittäisin vielä, että semmoinen immeinen oppii inkkarilla melomisen turvallisesti
varmasti nopeammin, kuin kajakkimelonnan. (mutu). Jos kyse on kahdesta kaverista,
jotka lähtevät ensimmäiselle melontareissulleen, niin minä istuttaisin heidät ensin
inkkarin kyytiin.
On totta, että inkkari sopii joelle paremmin, kuin järvelle tai merelle. Jotkut
tosin voivat meloa inkkarilla sielläkin.
Itse olen kymmenisen vuotta meloskellut inkkarilla jokia ja järviä. Mielelläni en
järvelle inkkarilla lähde. Mieluummin kajakilla. Koskia olen lasketellut ehkä
toistasataa kertaa. Olen kaatunutkin. Kaatuessa ei ehdi hirveästi tuumailemaan, että
mitä tekisi, kun on jo ulkona kanootista. Kajakista poistuminen eräissä malleissa
vaatii jonkinlaisia toimenpiteitä, joita ehkä aloittelija ei ehdi, tai älyä
paniikiltaan tehdä. Silloin voi olla vaarassa vaikka hukkua. Varmaankaan
inkkarihukkumisissa ei ole useammin itse kanootti ollut syypäänä melojan
hukkumiseen, kuin kajakkihukkumisissa (mutu).
Vaaransa on varmasti molemmissa härveleissä mutta mielestäni siitä ei saa alkaa
tappelemaan tälläisillä keskustelupalstoilla.
Parempi on, jos kunnioitamme toistemme mielipiteitä ja yritämme yksinkertaisesti
vastata omilla tavoillamme esitettyyn kysymykseen.
Mä oon kuitenkin oikeassa.... vitsi.. vitsi.
hannu
Lassi Hippeläinen wrote:Harva kajakkikaan pitää sisällään. Yleensä kaatunut meloja
on ulkona
> ennenkuin tajuaa mitä tapahtui.
>
> Mutta turvallisuudesta puhuttaessa pitäisi ensin määritellä missä
> ympäristössä liikutaan. Joka julistaa inkkarin turvallisemmaksi,
> julistaa merellä melomisen vaaralliseksi, vaikka ei sitä ääneen
> sanokaan.
>
> Kajakki vs. inkkari on suurinpiirtein sama kuin meri vs. joki. Kummassa
> ympäristössä viihtyy paremmin määrittelee myös kaluston. Kokemus
> rajoittaa vain, että kuinka pitkälle valitsemassaan ympäristössä voi
> mennä.
>
> -- Lassi
>
> (Alkuperäiseen kysymykseen voi vastata, että vesi on siihen aikaan
> vuodesta kylmää kaikkialla. Kannattaisi ottaa mukaan joku kokeneempi.)
Tuomas Vaarala
>No, itse olen ainakin huomannut melonnan opettelun helpommaksi inkkarilla
sen vuoksi,
>mielestäni se, ettei inkkarista kovinkaan helposti löydä itseään melomassa
pää
>alaspäin. Eli inkkari kaatuessaan pudottaa automaattisesti melojan
>ei melo aukkopeitteen kanssa, ja tuskin silloinkaan, jos aukkopeite on
päällä
>inkkarissa). Tämähän on vaan minun mielipiteeni.
Kajakilla melottaessa taas pää alaspäin melominen ei haittaa mitään, koska
voi pyörähtää
halutessaan melan avulla ylös, mikä taas inkkarilla ei onnistu. Aloittelijat
opettelevat useimmiten
ensimmäisenä eskimopyörähdyksen, joten ei kannata vedota siihen minään
erikoistaitona.
Inkkarilla jokainen kaatuminen johtaa uimiseen ja uiminen virtaavassa
vedessä on aina
potentiaalinen vaaratekijä. Kosken huilaaminen pää alaspäin jalat kajakissa
on turvallisempaa,
koska jalat eivät voi takertua pohjaan ja ylävartaloa/päätä suojaa liivit ja
kypärä.
Jos melotaan virtaavassa vedessä/aallokossa, jossa on mahdollisuus
kaatumiseen on kajakki
turvallisempi. IMHO.
Tuomas*
Hannu Salo
> voi pyörähtää
> halutessaan melan avulla ylös, mikä taas inkkarilla ei onnistu. Aloittelijat
> opettelevat useimmiten
> ensimmäisenä eskimopyörähdyksen, joten ei kannata vedota siihen minään
> erikoistaitona.
>
> Jaa'a, ei tuohon nyt voi oikein sanoa mitään.
>
> Inkkarilla jokainen kaatuminen johtaa uimiseen ja uiminen virtaavassa
> vedessä on aina
> potentiaalinen vaaratekijä. Kosken huilaaminen pää alaspäin jalat kajakissa
> on turvallisempaa,
> koska jalat eivät voi takertua pohjaan ja ylävartaloa/päätä suojaa liivit ja
> kypärä.
>
> Henkeä voi olla vähän vaikempi vetää, paitsi jos on kidukset.
>
> Jos melotaan virtaavassa vedessä/aallokossa, jossa on mahdollisuus
> kaatumiseen on kajakki
> turvallisempi. IMHO.
>
> Tuomas*
Se on sinun näkemyksesi ja kunnioitan sitä.
hannu
arsk
(hankkinut) ylennystä. Mutta...
havaintoja kun Annen kanssa melottiin kaksikolla, inkkarilla ja kahdella
yksiköllä. Tiedän ettei noita "ongelmia" friikit voi käsittää,
niistä suurin osa kun on korjattavissa helpostikin, mutta aloittelijalle
arkipäivää ainakin ensimmäisen viikon aikana.
Kaikissa kanooteissa ja kajakeissa on huomattavia merkki- ja mallikohtaisia
käyttäytymiseroja.
Kahdella yksiköllä:
+ erinomainen vapauden tunne
+ helppo meloa ja käännellä
- kiikkerä mennä kyytiin ja nousta pois
- Jököttävä "kiinteä" istuma asento, minulta kipeytyi selkä ja jalat
"hermostui"--> tottumattomuutta.
- Anne jäi helposti jälkeen ja minusta hitaasti melominen oli toisinaan
tuskastuttavaa.
Kaksikolla:
+ kulkee tarvittaessa reipasta vauhtia
+ vakaan tuntuinen
- melko kiikkerä kuitenkin mennä kyytiin ja nousta pois
- seurattava tahtia tai melat kolisee yhteen
- taaimmaisella on aina joku edessä rajoittamassa näköpiiriä
- kankea kääntymään--> peräsin helpottaa, mutta silti pitkänä hidas.
Inkkari:
+ erityisen helppo nousta kyytiin, nousta pois, lastata...verrattuna kajakkiin.
+ helppo istua, voi vaihdella asentoa
- keliarka, huteran tuntuinen aallokossa ja tuulessa kampee koko ajan
- työläämpi meloa
Kanoottipurjehdus, onko aiheesta mitään saittia olemassa kotimaista tai
ulkomaista?
Ja vielä kysymys: miten eskimokäännös tapahtuu kaksikolla?
Jukka Vaijärvi
> Mutta turvallisuudesta puhuttaessa pitäisi ensin määritellä missä
> ympäristössä liikutaan. Joka julistaa inkkarin turvallisemmaksi,
> julistaa merellä melomisen vaaralliseksi, vaikka ei sitä ääneen
> sanokaan.
>
> Kajakki vs. inkkari on suurinpiirtein sama kuin meri vs. joki.
Ilmeisesti sitten olen lähes edesvastuuton yksilö kun olen harrastellut
inkkariretkeilyä pääasiassa merellä, vieläpä välillä navakoissa tuulissa purjehtien.
Ongelmia saattaa syntyä pidemmissä ylityksissä, joissa palaa sen verran aikaa että
keli saattaa dramaattisesti muuttua - ennakoimalla voi ja pitää vähentää riskejä.
Syy siihen miksi inkkaroin merellä on etten omista autoa ja meri on sopivan lähellä
- se alkaa heti rantaviivasta ;-).
Jukka
Jaakko Mäkikylä
>
> Kajakilla melottaessa taas pää alaspäin melominen ei haittaa mitään, koska
> voi pyörähtää
> halutessaan melan avulla ylös, mikä taas inkkarilla ei onnistu. Aloittelijat
> opettelevat useimmiten
> ensimmäisenä eskimopyörähdyksen, joten ei kannata vedota siihen minään
> erikoistaitona.
>
Tiedoksi Tuomaalle: eskimokäännös onnistuu inkkarillakin.
Ïaakko ~;-)
Jaakko Mäkikylä
>
> Kanoottipurjehdus, onko aiheesta mitään saittia olemassa kotimaista tai
> ulkomaista?
Sipoossa on melontaseura, jossa tiedetään myös pursikanooteista. (=yksi
tietää) ei vaan tule seuran nimeä mieleen. On niillä kotisivut.
>
> Ja vielä kysymys: miten eskimokäännös tapahtuu kaksikolla?
>
Viime kuussa olin Tukholmassa Havskajakendagissa melomassa. Retken
kohokohta on, kun melojat tienaavat leivoksia tekemällä kolme
eskimokäännöstä putkeen.
Joukossa yksi heppu teki yksin kaksikolla eskimon etumelojan paikalta.
Ja perään toisen, jonka aikana, kajakin ollessa ylösalaisin, vaihtoi
taakse istumaan ja käänsi eskimon loppuun takapaikalta.
Olen siis nähnyt, että kaksikolla tehdään eskimo samalla tavalla kuin
yksikölläkin, mutta vain yhdellä melojalla...
--
Ïaakko ~;-)
Pertti Lehtinen
Periaatteessa ihan samalla tavalla kuin yksikölläkin. Noususuunta
pitää kyllä olla etukäteen sovittuna, jotta molemmat melojat kääntävät
samaan suuntaan. Ja melojien yhteispelin pitää sujua riittävän hyvin.
Jotkin kajakit kääntyvät jo pelkästään sillä, että etumeloja makaa
kannella matalana ja takameloja tekee voimakkaan käännöksen.
+pertti
---------
Pertti Lehtinen
http://www.kolumbus.fi/lehtis/pertti.htm
Lassi Hippeläinen
Ja vielä toinen tieto Tuomaalle: aloittelijat eivät opettele
ensimmäisenä eskimoa. Monet vuosia harrastaneetkaan eivät sitä osaa.
Jotkut ovat sen opetelleet hallissa, mutta täydessä retkivarustuksessa
ja kylmässä merivedessä se jää silti tekemättä. Hallissa opettelusta on
kyllä se hyöty, että kaatumisetkin vähenevät, kun oppii paremmin
hallitsemaan kajakkinsa.
Inkkarilla eskimo onnistuu aukkopeitteen, ilmapussien ja satulan kanssa.
Eivät liene kovin yleisiä varusteita.
-- Lassi
Jyrki
Lassi Hippeläinen <"lahippel$does-not-eat-canned-food"@ieee.org> kirjoitti
artikkelissa <383E6664...@ieee.org>...
Pitää vielä olla remmit. Pelkästään satulassa ei pysy. Tämä tietenkin
koskee avoimia inkkareita! (open C-1) katetut inkkarit ovat aivan eri asia.
Ja mikseivät aloittelijat opettele eskimoa? Ei pidä yleistää. Eskimo on
helppo, IV koskessa joskus hieman hankalampi.
>
Hannu Salo
opetella eskimokäännöksen ennen reissua. Jos eivät viitsi, ehdi tai jostain
muusta syystä eskimo jää opettelematta, niin sitten voisi vaikka suositella
inkkaria. Jos ovat nimittäin menossa joelle tai pienelle järvelle mutta ei
missään nimessä merelle, eikä koskiin koska siellä on niin vaarallista meloa
inkkarilla, vaikka jotkut niin tekevätkin.
nojoo.
hanu
Jyrki wrote:
> Lassi Hippeläinen <"lahippel$does-not-eat-canned-food"@ieee.org> kirjoitti
> artikkelissa <383E6664...@ieee.org>...
> > Jaakko Mäkikylä wrote:
> > >
> > > Tuomas Vaarala wrote:
> > > >
> > > > Kajakilla melottaessa taas pää alaspäin melominen ei haittaa mitään,
> koska
> > > > voi pyörähtää
> > > > halutessaan melan avulla ylös, mikä taas inkkarilla ei onnistu.
> Aloittelijat
> > > > opettelevat useimmiten
> > > > ensimmäisenä eskimopyörähdyksen, joten ei kannata vedota siihen
> minään
> > > > erikoistaitona.
> > > >
> > >
> > > Tiedoksi Tuomaalle: eskimokäännös onnistuu inkkarillakin.
> > >
> > > Ļaakko ~;-)
Tuomas Vaarala
>+ erinomainen vapauden tunne
>+ helppo meloa ja käännellä
>- kiikkerä mennä kyytiin ja nousta pois
>- Jököttävä "kiinteä" istuma asento, minulta kipeytyi selkä ja jalat
>"hermostui"--> tottumattomuutta.
Asento on kieltämättä pitemmän päälle puuduttava, eikä siihen
auta oikeastaan muu kuin lantionseudun venyttely ja keskivartalon
lihasten vahvistaminen. Pitemmällä matkalla on eduksi, jos jalkojen
asento pystyy vaihtelemaan melonnan aikana.
>Ja vielä kysymys: miten eskimokäännös tapahtuu kaksikolla?
Kokemusta ei ole, mutta ajoitushan siinä on tarkeintä, jos kaksi ihmistä
ihmistä toimii yhdessä. Itse kokeilisin siten, että toinen aloittaa eskimon
rauhallisella vedolla, jolloin toinen tuntee, että nyt lähtee ja suorittaa
vedon
ripeammin, jolloin lopullinen pyörähdys ylös tapahtuisi samaan aikaan.
Tuomas*
Tuomas Vaarala
>Tiedoksi Tuomaalle: eskimokäännös onnistuu inkkarillakin.
Varmasti onnistuu, mutta tuskin tavallisella retki-inkkarilla, jossa ei
ole ponttooneja tai aukkopeitteitä.
"Suoritin" kerran moisen manööverin inkkarilla kiutakönkaan alapuolisen
könkaan
alla, mutta pystyasentoon päästyäni kanootti oli täynnä vettä hyvin
epämelottava.
Tuomas*
Olli Kuhta
<jaakko....@meridian-x.fi> wrote:
>Vastauksia:
>
>>
>> Kanoottipurjehdus, onko aiheesta mitään saittia olemassa kotimaista tai
>> ulkomaista?
>
>Sipoossa on melontaseura, jossa tiedetään myös pursikanooteista. (=yksi
>tietää) ei vaan tule seuran nimeä mieleen. On niillä kotisivut.
>
>>
>> Ja vielä kysymys: miten eskimokäännös tapahtuu kaksikolla?
>>
Vaimon kanssa tehtiin matalassa vedessä koeeskimoita, kun aloittejoita
ollaan. Jos pohjasta saa tukea melalla, niin pystyin kääntämään meidät
molemmat ylös. Mutta useihan pohjaa ei juuri tapaa, joten hankalaa
se eskimo muuten oli tehdä, eli vaatii aika yhdenaikaisia
oikaisuliikkeitä....
OlliK
>
>Viime kuussa olin Tukholmassa Havskajakendagissa melomassa. Retken
>kohokohta on, kun melojat tienaavat leivoksia tekemällä kolme
>eskimokäännöstä putkeen.
>Joukossa yksi heppu teki yksin kaksikolla eskimon etumelojan paikalta.
>Ja perään toisen, jonka aikana, kajakin ollessa ylösalaisin, vaihtoi
>taakse istumaan ja käänsi eskimon loppuun takapaikalta.
>
>Olen siis nähnyt, että kaksikolla tehdään eskimo samalla tavalla kuin
>yksikölläkin, mutta vain yhdellä melojalla...
>
>--
>Ļaakko ~;-)
Timo Kiravuo
> > opettelevat useimmiten
> > ensimmäisenä eskimopyörähdyksen, joten ei kannata vedota siihen minään
Esikomopyörähdys on kyllä retkimelojien parissa erikoistaito, jonka vain
pieni osa osaa. Koskimelojien ja pooloa pelaavien kohdalla tilanne on toinen.
Harrastuksesta menee hupi, jos jokaisen lipan jälkeen joutuu tyhjentämään
kanootin.
Eskimopyörähdyksen opetteluun niin pitkälle, että siitä on hyötyä, vaaditaan
kymmeniä harjoituskertoja. Peruspyörähdyksen oppii kyllä muutamassa tunnissa,
mutta sitten kun koskessa kaatuu oikeasti, mela on väärässä paikassa ja
väärin päin. Siksi perusharjoitusta on jatkettava altaassa siten, että
kaverit kaatavat kanootin yllättäen jne. kunnes eskimo onnistuu aina
(väsyneenä, kanootti puolillaan vettä ja kahden ison ruman kaverin ravistelun
jälkeen).
> > potentiaalinen vaaratekijä. Kosken huilaaminen pää alaspäin jalat kajakissa
> > on turvallisempaa,
> > koska jalat eivät voi takertua pohjaan ja ylävartaloa/päätä suojaa liivit ja
> > kypärä.
Häh? Koskessa on yleensä kiviä ja riippuu tuurista minkä muotoinen tulee
vastaan ja mihin kohtaan kroppaa. Sokkona kanootin alapuolella roikkuen
koskea alas on kyllä suunnilleen tyhmintä mitä keksin. Liivit eivät peitä
koko kroppaa eivätkä suojaa teräviä kiviä vastaan. Useimmat melontakypärät
eivät suojaa kasvoja (en tiedä miksi, itse käytän jääkiekkokypärää, jossa on
kunnon kasvosuoja). Sokkona laskemisessa pahinta on kuitenkin riski juuttua
kiinni jonnekin, kanootista, päästä, käsistä... Normaaliasennossa (selällään,
jalat edellä) ilman kanoottia laskettaessa voi vähän katsoa minne on menossa
ja yrittää hallita matkaa.
> > Jos melotaan virtaavassa vedessä/aallokossa, jossa on mahdollisuus
> > kaatumiseen on kajakki turvallisempi. IMHO.
Enpä sanoisi tuota noin vahvasti. Riippuu aika paljon henkilöstä ja
kokemuksesta. Kajakissa painopiste on alempana, mutta inkkari polvilta
hallittuna on myös aika tukeva. Inkkari penkiltä hallittuna on hutera,
etenkin jos käyttää ilmatuentaa, kuten usein näkee ihmisten tekevän ennen
uintia. Isoaukkoisesta kajakista tulee ulos aika automaattisesti, jollei
erikseen pidä varaansa. Vanhanmallinen pullukka koskari ei kaadu ihan heti ja
on ketterä, joten sillä voi väistellä kiviä. Moderni pelipulkka voi
puolestaan yllättää kokemattoman. Inkkareitakin on erilaisia. Tasapohjainen
huoltoasemalta ostettu vaikuttaa rannassa erittäin tukevalta ja koskessa
kaatuu ensimmäiseen aaltoon.
Kokemattomalle suosittelisin kaikkien 1-luokkaa vaativimpien koskien
välttämistä tai kiertämistä kantaen. Mitä tulee inkkarin tai kajakin
valintaan, niin niiden erot ovat jo tulleet keskustelussa esille, molemmissa
on puolensa. Itse melon ainoastaan kajakilla, siihen kun olen tottunut, mutta
voisin hyvinkin mielelläni joskus kokeilla inkkaria rauhallisella
jokireitillä. Jos mukana olisi penskoja, ottaisin inkkarin ilman muuta.
kiravuo
Tuomas Vaarala
news:385508B1...@isu.net.sa...
> Esikomopyörähdys on kyllä retkimelojien parissa erikoistaito, jonka vain
> pieni osa osaa. Koskimelojien ja pooloa pelaavien kohdalla tilanne on
toinen.
> Harrastuksesta menee hupi, jos jokaisen lipan jälkeen joutuu tyhjentämään
> kanootin.
Olen koskimeloja, mutta jotenkin olen saanut sen käsityksen, että myös
retkimelojat
opettelevat eskimon. Retkimelojathan melovat usein varsin kaukana rannasta,
jolloin
toimiva eskimo on erinomainen henkivakuutus.
> Eskimopyörähdyksen opetteluun niin pitkälle, että siitä on hyötyä,
vaaditaan
> kymmeniä harjoituskertoja. Peruspyörähdyksen oppii kyllä muutamassa
tunnissa,
> mutta sitten kun koskessa kaatuu oikeasti, mela on väärässä paikassa ja
> väärin päin. Siksi perusharjoitusta on jatkettava altaassa siten, että
> kaverit kaatavat kanootin yllättäen jne. kunnes eskimo onnistuu aina
> (väsyneenä, kanootti puolillaan vettä ja kahden ison ruman kaverin
ravistelun
> jälkeen).
Tuo on kyllä tosi. Kyllähän jokainen jotenkin pääsee ylös, mutta 'bombproof'
eskimo koskessa
on jotain aivan toista. Itse pyörin Kemijoessa (melan kanssa ja ilman melaa)
niin kauan, että
pyörähdys tuntui luontevalta molemmille puolille, lisäksi harjottelin
eskimoa myös koskessa, kunnes
sain riittävän varmuuden. Hyvä eskimo antaa mukavasti itseluottamusta ja
tasapainoa melontaan.
> Häh? Koskessa on yleensä kiviä ja riippuu tuurista minkä muotoinen tulee
> vastaan ja mihin kohtaan kroppaa. Sokkona kanootin alapuolella roikkuen
> koskea alas on kyllä suunnilleen tyhmintä mitä keksin. Liivit eivät peitä
> koko kroppaa eivätkä suojaa teräviä kiviä vastaan. Useimmat melontakypärät
> eivät suojaa kasvoja (en tiedä miksi, itse käytän jääkiekkokypärää, jossa
on
> kunnon kasvosuoja). Sokkona laskemisessa pahinta on kuitenkin riski
juuttua
> kiinni jonnekin, kanootista, päästä, käsistä... Normaaliasennossa
(selällään,
> jalat edellä) ilman kanoottia laskettaessa voi vähän katsoa minne on menos
sa
> ja yrittää hallita matkaa.
Tavoitteena on päästä mahd. nopeasti ylös, mutta jos vesi ei ole aivan
tolkuttoman
matalaa, niin ei se pieni pääalaspäin huilaaminen tee mitään. Itse tunnen
oloni
huomattavasti turvallisemmaksi puolet vartalostani kajakin sisällä suojassa
kuin
kokonaan veden varassa. Lisäksi pää ei kovin helposti jää kiven väliin ja
kädetkin
on helpompi irroittaa. Jalat jos jää kiinni kiven väliin niin se on yleensä
menoa.
Hallittu koskessa uinti on suhteellisen turvallista, mutta siinä kestää
jonkin hetken
ennenkuin kajakista poistumisen jälkeen saavutetaan haluttu asento.
> on ketterä, joten sillä voi väistellä kiviä. Moderni pelipulkka voi
> puolestaan yllättää kokemattoman. Inkkareitakin on erilaisia.
Tasapohjainen
Kokemuksesta tuollainen pelipulkka voi olla todella häiläkkä melottava
kokeneellikin (Alien) ja monet erittäin kokeneet melojat pitävät joitain
malleja liian vaarallisen kunnon koskenlaskuun mm. liian vaativan eskimon
takia.
> Kokemattomalle suosittelisin kaikkien 1-luokkaa vaativimpien koskien
> välttämistä tai kiertämistä kantaen. Mitä tulee inkkarin tai kajakin
> valintaan, niin niiden erot ovat jo tulleet keskustelussa esille,
molemmissa
> on puolensa. Itse melon ainoastaan kajakilla, siihen kun olen tottunut,
mutta
> voisin hyvinkin mielelläni joskus kokeilla inkkaria rauhallisella
> jokireitillä. Jos mukana olisi penskoja, ottaisin inkkarin ilman muuta.
Tärkeintä on käyttää omaan harkintaa. Ei kannata mennä, jos vähänkin tuntee
itsensä epävarmasti. Jos meloo edes kuhtuullisesti niin rima rajunpiin
koskiin
laskee samalla kun omat taidot karttuvat ja välttää itseluottamusta
nakertavat
'tapahtumat'.
Tuomas*