Endeavour 17 rimakajakki?
Markku Kalima
Tarkoitus olisi rakentaa kesäksi kajakki, ja itserakentajalle tuo
rima+epoksi tuntuu aika oivalta menetelmältä. Jos ja kun tuollaiseen
projektiin ryhtyy, olisi toki kiva, että valmis kajakki olisi myös
hyvä meloa. Kajakin pääasiallisin käyttö minulla olisi päivä- ja
viikonloppuretkeily.
Lainasin kirjastosta Ted Mooresin kirjan "Kayak Craft". Siinä
esitellään muutama kajakkimalli, ja annetaan niihin myös aika
kattavat datat, joiden perustella voinee helposti tehdä tarvittavat
piirustukset. Malleista "Endeavour 17"
(http://www.bearmountainboats.com/17-0EndeavourKayak.htm) sopisi
parhaiteen tarkoituksiini. Mahtaako kukaan kokeneempi meloja olla
moista rakentanut tai osaisiko edes arvioida ko. mallia mitenkään?
Ajatukseni on tehdä kajakin ydin kuusesta, ja petsata se tummaksi
(noin mahongin väriseksi) ennen epoksointia. Käsitykseni mukaan
petsauksen pitäisi kestää hyvin epoksin alla. Toimisiko ihan
tavallinen vesipetsi tähän tarkoitukseen hyvin?
Markku
IS
viestissä:1168801846.6...@51g2000cwl.googlegroups.com...
> Malleista "Endeavour 17"
> (http://www.bearmountainboats.com/17-0EndeavourKayak.htm) sopisi
> parhaiteen tarkoituksiini. Mahtaako kukaan kokeneempi meloja olla
> moista rakentanut tai osaisiko edes arvioida ko. mallia mitenkään?
Eipä ole moisesta kokemusta eikä kuvien perusteella arviointi ole kovin
helppoa. Ehkä jotain yleisluontoista voi kuitenkin sanoa.
5,2 m pitkä kajakki on keskimittainen, 60 cm leveä on hieman tyypillistä
meriretkikajakkia leveämpi ja tasaisella vedellä tn. hyvin vakaa.
Kantavuudeksi on mainittu 127 kg. Noiden mukaan soveltuisi ehkä parhaiten
(M- ) L-kokoisille melojille, miksei myös varsinkin ilman retkilastia myös
XL-kokoisille.
Spec sheetin kuvan perusteella näyttäisi olevan kajakiksi vähän korkea ja
yleisvaikutelma on muutenkin venemäinen. Suunnittelija on ehkä enemmän
venemiehiä tai ei ainakaan kovin kokenut meloja. Tuuli tarttuu korkeaan
runkoon helposti ja korkeus yhdistettynä leveyteen haittaa myös melomista ja
vaatii korkeammalla olevaa istuinta joka taas tekee kajakin kiikkerämmäksi.
Kaariprofiilien perusteella kajakki näyttäisi olevan aika tasapohjainen,
sellainen on tyynellä vakaa mutta aallokossa melko ikävä. Nykyisissä
merikajakeissa on pääsääntöisesti loiva V-pohja.
Luulisin että tuo sopisi parhaiten vähän meloneille suojaisille vesille
päivämelonnoille ja miksei muutaman päivän retkillekin. Peräsin siihen
luultavasti kannattaa laittaa, esim. Kajak Sportin Navigator on aika kätevä.
Jos itse rakentaisin kajakin niin katselisin esim. Guillemotin tai One Ocean
Kayaksin malleja:
http://www.guillemot-kayaks.com/guillemot/welcome
http://www.oneoceankayaks.com/Kayaks.htm
Ilkka
jaakko
Olen tutustunut inkkaripuolella rimakanootteihin. Viime kesänä eräs
ystävä hankki vanerikanootin. Lopputulos ja tekniikka ovat mielestäni
paljon parempia kuin rimakanootit. Olen aikoinaan purjehtinut
vastaavalla tavalla tehdyllä teräspurjeveneellä. Jonkun silmää kulmikas
muoto haittaa, mutta kun on venessä sisällä, ei sitä näe. :)
http://www.bearmountainboats.com/plywood_kayak_10.htm
http://oneoceankayaks.com/stitchglue/Stitch_Glue_Kits.htm
Tämä vain lisävaihtoehtona pohdintoihin.
--
kirjoitti,
Jaakko
o~
(___/___)
/
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
http://www.avokanootti.info/
http://www.meridianx.fi/jaakko/jaakko.html
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Toni
> Olen tutustunut inkkaripuolella rimakanootteihin. Viime kesänä eräs
> ystävä hankki vanerikanootin. Lopputulos ja tekniikka ovat mielestäni
> paljon parempia kuin rimakanootit. Olen aikoinaan purjehtinut
> vastaavalla tavalla tehdyllä teräspurjeveneellä. Jonkun silmää kulmikas
> muoto haittaa, mutta kun on venessä sisällä, ei sitä näe. :)
>
> http://www.bearmountainboats.com/plywood_kayak_10.htm
> http://oneoceankayaks.com/stitchglue/Stitch_Glue_Kits.htm
Yleisesti nämä S&G vaneri+epoksi+lasikuitu -kajakit ovat nopeampia
valmistaa kuin tuollainen rimavehje. Muoto on tietysti rajoittuneempi,
rimavehkeillä muoto voi olla paljon pyöreämpi. Riippuu sitten mistä
ulkonäöstä pitää. Vanerilevyistä rakennellessa pitää miettiä miten
vanerien saumakohdat "piilottaa" jos ei mustia rantuja halua näkyviin.
Rimarakenteella saa tehtyä myös hienoja kuvioita eri puulajisilla
rimoilla, mutta rakennusaika saattaapi sitten venähtää reilusti.
Rimoja ja vanerin sävytykseen kannattanee kysellä vielä ohjeet
epoksinvalmistajalta ettei tule ongelmia. Näyttävät nuo epoksikauppiaat
myyvän jotain sävytteitäkin epoksien mukaan, ehkäpä sellainen olisi
turvallinen vaihtoehto.
Lisää rimaohjeita;
http://www.guillemot-kayaks.com/guillemot/WoodenKayakPlans
http://www.thomassondesign.com/edoc/echoose.php
Guillemontista on myös ilmainen S&G versio (siis mitat, ei kunnon
rakennusohjeita). Kiire on kyllä rakentelulla jos kesällä pitäisi veteen
päästä.
Markku Kalima
IS wrote:
> "Markku Kalima" <mka...@pp.nic.fi> kirjoitti
> viestissä:1168801846.6...@51g2000cwl.googlegroups.com...
>
> > Malleista "Endeavour 17"
> > (http://www.bearmountainboats.com/17-0EndeavourKayak.htm) sopisi
> > parhaiteen tarkoituksiini. Mahtaako kukaan kokeneempi meloja olla
> > moista rakentanut tai osaisiko edes arvioida ko. mallia mitenkään?
>
> Eipä ole moisesta kokemusta eikä kuvien perusteella arviointi ole kovin
> helppoa. Ehkä jotain yleisluontoista voi kuitenkin sanoa.
>
> 5,2 m pitkä kajakki on keskimittainen, 60 cm leveä on hieman tyypillistä
> meriretkikajakkia leveämpi ja tasaisella vedellä tn. hyvin vakaa.
> Kantavuudeksi on mainittu 127 kg. Noiden mukaan soveltuisi ehkä parhaiten
> (M- ) L-kokoisille melojille, miksei myös varsinkin ilman retkilastia myös
> XL-kokoisille.
Nämä ovat aika paljon sitä mitä etsin. Tuo leveys (vakaus) on
hankalampi juttu, koska en ole kovin kokenut meloja. Eli tietty vakaus
on vain hyväksi, mutta ajan mittaan saattaa toki mieli muuttua. Kajak
Sportin Artisan oli vakaudeltaan aika sopivan tuntuinen, joskaan kovaan
allokkoon en sillä uskaltanut mennä. Hieman vakaampikaan ei olisi
aluksi pahitteeksi. Esim. kalastaminen kovin kiikkerästä kajakista on
aika hankalaa.
> Spec sheetin kuvan perusteella näyttäisi olevan kajakiksi vähän korkea ja
> yleisvaikutelma on muutenkin venemäinen. Suunnittelija on ehkä enemmän
> venemiehiä tai ei ainakaan kovin kokenut meloja. Tuuli tarttuu korkeaan
> runkoon helposti ja korkeus yhdistettynä leveyteen haittaa myös melomista ja
> vaatii korkeammalla olevaa istuinta joka taas tekee kajakin kiikkerämmäksi.
Toinen vaihtoehto minulla on ollut Ocean Kayakin Cape Ann
(http://www.oneoceankayaks.com/CAnntech.htm). Se on hieman pidempi,
liki yhtä leveä, mutta ainakin peräkannen osalta matalampi. Tosin
korkeat keula ja perä sekä pyöreä muoto, tekevät siitä vaikeamman
rakennettavan. Olisiko tuo malli sitten tuulivakaampi? Kuinka paljon
peräosan mataluus itse asiassa vaikuttaa tuuliherkkyyteen?
> Kaariprofiilien perusteella kajakki näyttäisi olevan aika tasapohjainen,
> sellainen on tyynellä vakaa mutta aallokossa melko ikävä. Nykyisissä
> merikajakeissa on pääsääntöisesti loiva V-pohja.
Mistä tuo johtuu? V-pohja on kai hieman suuntavakaampi, mutta eikö
tuota voi aika paljon kompensoida peräsimellä, evällä, tai
kölirimalla?
> Luulisin että tuo sopisi parhaiten vähän meloneille suojaisille vesille
> päivämelonnoille ja miksei muutaman päivän retkillekin. Peräsin siihen
> luultavasti kannattaa laittaa, esim. Kajak Sportin Navigator on aika kätevä.
>
> Jos itse rakentaisin kajakin niin katselisin esim. Guillemotin tai One Ocean
> Kayaksin malleja:
> http://www.guillemot-kayaks.com/guillemot/welcome
> http://www.oneoceankayaks.com/Kayaks.htm
Guillemotin kajakit tuntuivat olevan kautta linjan aika
avomerikäyttöön tehtyjä. Tarpeeni on kuitenkin 90% järvillä,
joten kovin merikelpoista en tarvitse.
Markku
Markku Kalima
Toni wrote:
> Yleisesti nämä S&G vaneri+epoksi+lasikuitu -kajakit ovat nopeampia
> valmistaa kuin tuollainen rimavehje. Muoto on tietysti rajoittuneempi,
> rimavehkeillä muoto voi olla paljon pyöreämpi. Riippuu sitten mistä
> ulkonäöstä pitää.
Päädyin ajatukseen rimakajakista pääosin ulkonäkösyistä. Siis
muoto on vapaampi ja "kuosi" itse valittavissa. Lasikuitu olisi toinen
vaihtoehto, mutta se vaatisi taas muotin. Niitäkin kai saa jostain
vuokrata. S&G kajakin kulmikas muoto ei minua oikein miellytä, vaikka
on epäilemättä helpommin rakennettava.
> Rimarakenteella saa tehtyä myös hienoja kuvioita eri puulajisilla
> rimoilla, mutta rakennusaika saattaapi sitten venähtää reilusti.
Muutamat lähteet mainitsevat 100-150 tuntia. Ei tuo mielestäni ole
kohtuuton aika hienosta puisen näköisestä kajakista. Varsinaisia
kuvioita tuskin teen, mutta mahonki yleisvärinä, ja jotain vaaleita
listoja olisi sopiva.
Markku
JuSa
> Muutamat lähteet mainitsevat 100-150 tuntia. Ei tuo mielestäni ole
> kohtuuton aika hienosta puisen näköisestä kajakista. Varsinaisia
> kuvioita tuskin teen, mutta mahonki yleisvärinä, ja jotain vaaleita
> listoja olisi sopiva.
>
> Markku
Olen rakentanut yhden rimakajakin, eli prosessi on tuttu. !00-150h on
optimistinen
arvio, joka voi päteä, jos on taitoa, menetelmä hallussa, hyvät
työkalut, hyvät
työtilat eikä tee isompia mokia, mitä on korjailtava.
Rima-epoksi-menetelmä
mahdollistaa kaikkien mokien jälkikorjauksen, jos ne huomaa ajoissa.
Siksi
hosuminen ja kiirehtiminen on vaarallista. On oltava aikaa tarkastella,
mittailla,
arvioida työn tulosta: "Onko kaikki vielä varmasti kunnossa? Runko
suora, liimaukset
onnistuneet, ym." Vasta-alkajaa minä ehdottaisin varaamaan aikaa
mielummin 300h
kuin 150h. Varmast siinä aina menee enemmän kuin on varautunut ja
rauhallisesti
tehdessä työn jälki on parempi. Mutta hyvä maku hommasta jäi, ja
kiinnostaisi aloittaa
itsekin uusi projekti.
- JuSa -
Markku Kalima
JuSa wrote:
> Markku Kalima wrote:
> Olen rakentanut yhden rimakajakin,
Teitkö omasta päästä vai piirustusten mukaan? Ts. olitko
tyytyväinen myös kajakin melontaominaisuuksiin?
> Vasta-alkajaa minä ehdottaisin varaamaan aikaa
> mielummin 300h
> kuin 150h.
Tuttu juttu. Murphyn laki sanoo, että työ venyy aina käytettävissä
olevan ajan mittaiseksi, että täytynee viritellä hieman deadlineja
ja pohtia aikataulujakin. Toisaalta kun on oma verstas, ei ole niin
kiire. Minulla on jo muutama iäisyysprojekti, joten niitäkään en
lisää halua.
Markku
ollis...@hotmail.com
valitsisin Cape Annin, onhan se sentään tyylikkään näköinen eikä
niin venemäinen kuin tuo toinen.
Olen tehnyt itselleni kaksi rimakajakkia ja kyllä tuo 300h on varsin
realistinen aika joka rakentamisessa kuluu. Kajakkieni mallit ovat
omasta päästä ja koska en ollut ensimmäiseen tyytyväinen rakensin
toisen ja se tuntuu oikein hyvältä.
Jälkimmäiseen värjäsin petsillä muutamia kapeita koristerimoja,
mutta vuosien mittaan väri on rimoista hävinnyt lähes olemattomiin.
Kannattaa tosiaan kysyä epoxin toimittajalta sitä, että minkälaisen
petsin voi epoxin alle laittaa, kaikki öljypohjaiset aineet taitavat
olla epoxille myrkkyä.
Oikeastaan tarkin ja huolellisuutta vaativin työ tuommoisessa
rimakajakin rakentamisessa on rakennuskehikon eli muotokaarien
asentaminen paikoilleen, homma täytyy tehdä millilleen sekä
kölilinjassa että myöskin kaarien korkeuksissa suhteessa toisiinsa.
Jos tässä työssä ei ole huolellinen, niin kajakista saattaa tulla
aika hankala melottava.
Markku Kalima kirjoitti:
IS
"Markku Kalima" <mka...@pp.nic.fi> kirjoitti
viestissä:1168872319.8...@11g2000cwr.googlegroups.com...
> Toinen vaihtoehto minulla on ollut Ocean Kayakin Cape Ann
> (http://www.oneoceankayaks.com/CAnntech.htm). Se on hieman pidempi,
> liki yhtä leveä, mutta ainakin peräkannen osalta matalampi. Tosin
> korkeat keula ja perä sekä pyöreä muoto, tekevät siitä vaikeamman
> rakennettavan. Olisiko tuo malli sitten tuulivakaampi? Kuinka paljon
> peräosan mataluus itse asiassa vaikuttaa tuuliherkkyyteen?
Kannen osalta Cape Ann matalampi ja lisäksi kansi on voimakkaasti
pyöristetty joka myös pienentää tuulenvastusta. Kajakkien
pitkittäistasapaino tuulen suhteen on pääsääntöisesti sellainen että keula
pyrkii kääntymään kohti tuulta. Jos takakansi on korkea ja parrasta ei ole
pyöristetty se edelleen voimistaa pyrkimystä kääntyä kohti tuulta.
Pyrkimystä kääntyä tuuleen kompensoidaan säätöevällä tai perän muotoilulla.
Esim. tuossa Endeavourin sivuprofiilissa näkyy hyvin miten peräosa (siis
vedenalainen osuus runkoa) jatkuu syvänä mahdollisimman pitkälle kun taas
keula on loiva. Cape Ann:n sivuprofiilihan on tässäkin kohtaa selvästi
erilainen.
Cape Ann:n pyöristetty kansi sekä matalampi ja kapeampi muotoilu helpottavat
myös melontaa olennaisesti.
> Mistä tuo johtuu? V-pohja on kai hieman suuntavakaampi, mutta eikö
> tuota voi aika paljon kompensoida peräsimellä, evällä, tai
> kölirimalla?
V-pohjan olennainen asia on aallokkokäyttäytyminen. Pelkistetysti
V-pohjainen kulkee pystyssä kun tasapohjainen kallistelee aallokon mukuna.
Asiaa havainnollistava kuva:
http://www.oneoceankayaks.com/kayakpick.htm# suunnillen sivun puolivälissä,
Advanced paddling -otsikon alla. Aallokko-ominaisuuksille on varmasti
käyttöä myös järvien selillä eikä pelkästään merellä.
Veikkaisin että Cape Ann on selkeästi parempi melottava, paremmin
käyttäytyvä ja helpompin hallittavissa kuin Endeavour. Itse laittaisin ehkä
Cape Ann:iin säätöevän, Endeavourissa olisi varmaan turvallisinta käyttää
peräsintä. Cape Ann on myös hyvin todennäköisesti selvästi vakaampi kuin
Artisan. Suunnittelijan kuvaus näyttää myös sopivan sopivan sinun tarpeisiin
aika hyvin:
http://www.oneoceankayaks.com/Kayaks.htm#sinanch
Ilkka
Timo Noko
> muoto on vapaampi ja "kuosi" itse valittavissa. Lasikuitu olisi toinen
> vaihtoehto, mutta se vaatisi taas muotin. Niitäkin kai saa jostain
Kandee toki muistaa, että "rimaepoksi" on lasikuitukajakki, jossa
alunperin kustannussyistä on osa materiaalista korvattu
huonommalla. Jos puu on mukana vain muodon vuoksi, niin kartonki on
ihan vastaava materiaali, joka on helpompi poistaa, kun muoto on
saavutettu.
Tuosta tulikin mieleen, että yhden taideliikkeen ikkunassa oli kivoja
epoksi-villalanka-ilmapalloja. Siis ilmapallon ympärille oli kierretty
villalankaa ja sitten pikkuhiljaa ripoteltu epoksia, niin että rakenne
on kestävä ja ilmapallo on voitu eliminoida. Tämä todistaa sen, että
alkuperäinen "muotti" voi olla mitä tahansa lähes olematonta, kunhan
jäykistäminen tapahtuu tarpeeksi varovasti.
Markku Kalima
Timo Noko wrote:
> Kandee toki muistaa, että "rimaepoksi" on lasikuitukajakki, jossa
> alunperin kustannussyistä on osa materiaalista korvattu
> huonommalla. Jos puu on mukana vain muodon vuoksi, niin kartonki on
> ihan vastaava materiaali, joka on helpompi poistaa, kun muoto on
> saavutettu.
Käsittääkseni puu ei ole mukana vain muodon vuoksi, vaan kyseessä
on ns. sandwich-rakenne. Eli kuoren jäykkyys syntyy kahdesta
jäykästä lasikuitukerroksesta, joita puuydin pitää hieman
erillään toisistaan. Rakenteella saavutetaan suuri jäykkyys painoon
nähden. Toinen syy puun käytölle on esteettinen - puu on kaunis
materiaali.
Markku
kanoottipurjehtija
Timo Noko wrote:
> On 2007-01-15, Markku Kalima <mka...@pp.nic.fi> wrote:
> > muoto on vapaampi ja "kuosi" itse valittavissa. Lasikuitu olisi toinen
> > vaihtoehto, mutta se vaatisi taas muotin. Niitäkin kai saa jostain
>
> Kandee toki muistaa, että "rimaepoksi" on lasikuitukajakki, jossa
> alunperin kustannussyistä on osa materiaalista korvattu
> huonommalla. Jos puu on mukana vain muodon vuoksi, niin kartonki on
> ihan vastaava materiaali, joka on helpompi poistaa, kun muoto on
> saavutettu.
Puu ei todellakaan ole vaan ulkomuodon vuoksi, vaan se on luja
materiaali ilman lasikuituakin. Miten muuten olisi vanhat puuveneet
pysyneet kasassa? Puu on painoonsa nähden kilpailukykyinen materiaali
lujuuden ja keveyden suhteen. Itse olen puusta tehnyt monenlaista, se
on helppo työstää ja edullistakin.
Tomi
Toni
> Käsittääkseni puu ei ole mukana vain muodon vuoksi, vaan kyseessä
> on ns. sandwich-rakenne. Eli kuoren jäykkyys syntyy kahdesta
> jäykästä lasikuitukerroksesta, joita puuydin pitää hieman
> erillään toisistaan. Rakenteella saavutetaan suuri jäykkyys painoon
> nähden.
Jep, tämä on se syy. Myös kevyitä muoveja voitaisiin käyttää komposiitin
runkokerroksena, mutta puu on melkeinpä parempaa.
Sellainen kommentti vielä tuohon disainiin, että vaikka alkuun kaipaakin
aloittelijalle tarkoitettua kajakkia, niin nopeastihan sitä taitoa tulee
eikä kajakin enää olisikaan tarve olla niin vakaa. Hiukan kiikkeräkin
kajakki on aloittelijalle ihan melottavissa kun ottaa aluksi mukaan
hiukan painolastia pohjalle.
Omat rakennelmat olivat juuri hyviä aloittelijalle, mutta nyt tuntuu
että vakautta on turhan paljon.
Markku Kalima
Toni wrote:
> Omat rakennelmat olivat juuri hyviä aloittelijalle, mutta nyt tuntuu
> että vakautta on turhan paljon.
Tarkoitatko, että tuo Endeavour olisi turhankin vakaa? Leveähän se
on, mutta osa leveydestä tulee kylkilistoista. joten rungon tehollinen
leveys lienee noin 58 cm.
Markku
jaakko
Mulla oli yhden kesän Lauri Hovin tekemä 15-jalkainen Stripperi-inkkari.
Vehje oli sosiaalisesti lahjakas: kun kanootti oli auton katolla,
tulivat sellaiset naapurit juttelemaan, jotka normaalisti eivät edes
tervehdi, että ompas kaunis puukanootti...
Suomi-Meloossa, yhdeltä vaihtopaikalta lähtiessä porukka ablodeerasi
ilta-auringissa lipuvaa puukanoottia.
Rimakanootti on pirun jäykkä ja ainakin inkkarissa se lisää selvästi
sekä kiihtyvyyttä että marssivauhtia, kun yhtään tehoa ei kulu kanootin
rungon letkutteluun.
Toisaalta runko kaikuu ja aallokossa se on jopa meluisa.
Jos minulla olisi vehje ollut pidempään, olisin asentanut siihen
muutaman basson kielen, sillä olisi voinut soittaa, sen verran hyvä
kaikupohja se oli.
Se kanootti veti [nais-]ihmisiä puoleensa kuin taikavoima.
Rumempia sai huitoa melalla etäämmäs. Jos ette usko, täällä on todiste!
http://www.avokanootti.info/html/nain_toimimme.html
:)
Toni
> Tarkoitatko, että tuo Endeavour olisi turhankin vakaa? Leveähän se
> on, mutta osa leveydestä tulee kylkilistoista. joten rungon tehollinen
> leveys lienee noin 58 cm.
En suoranaisesti, mutta sellainen mahdollisuus on olemassa. Eli sanoin
tuon vain huomioon otettavana seikkana. Ei tuo ainakaan mikään kiikkerä
kiulu taida olla. Tosin voihan sitten joskus tehdä toisen kajakin
vaikkapa vain kuntomelontaan...
Hankalaahan noiden eri suunnittelijoiden välillä on arvioida vakautta,
se mitä toinen kutsuu vakaaksi voi toiselle olla epävakaa.
ollis...@hotmail.com
pitempi mela. Jos olet oikeasti kiinnostunut melonnasta, etkä vain
mökkirannassa läpsyttelystä, niin suosittelen kaikesta
epävarmuudestasi huolimatta, että laitat itsellesi heti kunnon pelin.
Markku Kalima kirjoitti:
Markku Kalima
ollis...@hotmail.com wrote:
> Jos olet oikeasti kiinnostunut melonnasta, etkä vain
> mökkirannassa läpsyttelystä, niin suosittelen kaikesta
> epävarmuudestasi huolimatta, että laitat itsellesi heti kunnon pelin.
No sehän tässä koko kyselyssäni on juuri taustalla. En vain ihan
tiedä - ainakaan noin speksien tai piirustusten perusteella - mikä on
se kunnon peli.
Minua kiinnostaa pääosin vain retkimelonta. Ei siis sen kummempi
tekninen kikkailu, kun mitä käytännössä tarvitsee. Avomerelle en
aio lähteä, enkä myrskyyn, mutta tokihan aika ajoin tuuli voi
yllättää. Tähän mennessä olen melonut noin 10 m/s tuulessa
(Artisanilla) ja se vielä meni, mutta oli aika stressaavaa. Tosin
tuossa kajakissa ei ollut evää eikä peräsintä, joten sekin lienee
hieman syynä vaikeuteen.
Eli siis varsin helppoihin olosuhteisiin minä kajakkia etsin.
Toisaalta kun retkeily kiinnostaa, niin tavarankuljetus, kalastus ja
helpot rantautumismanööverit ovat myös tärkeitä huomioida.
Markku
Markku Kalima
IS wrote:
> Spec sheetin kuvan perusteella näyttäisi olevan kajakiksi vähän korkea ja
> yleisvaikutelma on muutenkin venemäinen. Suunnittelija on ehkä enemmän
> venemiehiä tai ei ainakaan kovin kokenut meloja. Tuuli tarttuu korkeaan
> runkoon helposti ja korkeus yhdistettynä leveyteen haittaa myös melomista ja
> vaatii korkeammalla olevaa istuinta joka taas tekee kajakin kiikkerämmäksi.
Tutkailin tuon kajakin mittoja hieman tarkemmin tuosta kirjasta, ja ei
se itse asiassa ole kovin korkea. Aukon etureunan kohdalla sisäkorkeus
on noin 300 mm ja takareunan kohdalla noin 280 mm. Takakansi on ehkä
hieman uusia merikajakkeja korkeampi, mutta etukansi ei.
Markku
IS
viestissä:1168995514.1...@q2g2000cwa.googlegroups.com...
> Tutkailin tuon kajakin mittoja hieman tarkemmin tuosta kirjasta, ja ei
> se itse asiassa ole kovin korkea. Aukon etureunan kohdalla sisäkorkeus
> on noin 300 mm ja takareunan kohdalla noin 280 mm. Takakansi on ehkä
> hieman uusia merikajakkeja korkeampi, mutta etukansi ei.
Aukon etureunan korkeudeksi tuo ei tosiaan ole liikaa, oikeastaan aivan
sopiva. Se mihin kiinnitin huomiota on että parraslinja, siis rungon ja
kannen taitekohta näyttää korkealta suhteessa muuhun kajakkiin. Mutta voihan
hyvin olla niinkin että netin linjapiirrokset ovat mittasuhteiltaan
vääristyneitä ja pdf on jokatapauksessa epäselvä.
Tietyissä mitoissa, kuten esim. leveys ja korkeus tai vaikka istuimen
korkeus, jo pienehkö 1-2 cm muutos voi vaikuttaa aika tavalla kajakin
tasapainoon ja melottavuuteen.
Eihän se Endeavourkaan varmaankaan huono ole, tuollainen sulavalinjainen ja
tasa/pyöreäpohjainen kajakki voi hyvin olla kevytkulkuinen ainakin hyvissä
olosuhteissa.
Tänne on koottu mittaja- ja muita tietoja kajakeista (tietojen tarkuuteen
kannattaa suhtautautua pienellä varauksella, useat valmistajat eivät ilmoita
kaikkia näitä tietoja):
http://www.kanu.de/nuke/downloads/Marketsurvey-SK1.pdf
(tuon lataaminen pitäisi onnistua ainakin niin että kopioi rivin selaimeen)
Ilkka
tapio.l...@helsinki.fi.invalid
> Guillemotin kajakit tuntuivat olevan kautta linjan aika
> avomerikäyttöön tehtyjä. Tarpeeni on kuitenkin 90% järvillä,
> joten kovin merikelpoista en tarvitse.
Tähän tahtoisin kommentoida, että (avo)merikajakki on mainio kapine
retkimelontaan myös järvillä, jos vaan ei olla koskeen menossa. Ja kukapa
nyt rimakajakkiaan siellä tahtoisikaan naarmuttaa.
-Tapio-
Erkki
Kyllä. Ilman muuta merikajakki sopii järvelle kuin järvelle, jos se
sopii Suomenlahdellekin. Suomenlahtihan on kuin iso järvi, kun sitä
katsotaan jonkin aaltoisen ja suolaisen meren suunnasta.
Erkki N.
Markku Kalima
Epäilemättä sopii. Tarkoitin, että monet (avo)merikäyttöön
tehdyt kajakin ominaisuudet ovat minulle turhia. Mm. korkeat keula ja
perä ovat vain vaikeita rakentaa ja aika turhia rauhallisilla vesillä
- vaikkakin hienon näköisiä.
Samoin on vakauden laita. Jos pitää valita hyvän alkuvakauden ja
hyvän aallokkokäytäytymisen välistä, painotan tällä hetkellä
ensimmäistä, unohtamatta kokonaan toista.
Guillemotilla on kyllä myös tällaisia malleja
(http://www.guillemot-kayaks.com/guillemot/node/28/draw), mutta en
tiedä miten ne eroavat tuosta Endeavourista - ehkä takakannen
mataluuden osalta.
Markku
tapio.l...@helsinki.fi.invalid
> Erkki wrote:
>> tapio.l...@helsinki.fi.invalid wrote:
>> > Markku Kalima <mka...@pp.nic.fi> wrote:
>> > Tähän tahtoisin kommentoida, että (avo)merikajakki on mainio kapine
>> > retkimelontaan myös järvillä, jos vaan ei olla koskeen menossa. Ja kukapa
>> > nyt rimakajakkiaan siellä tahtoisikaan naarmuttaa.
>> >
>> Kyllä. Ilman muuta merikajakki sopii järvelle kuin järvelle, jos se
>> sopii Suomenlahdellekin. Suomenlahtihan on kuin iso järvi, kun sitä
>> katsotaan jonkin aaltoisen ja suolaisen meren suunnasta.
> Epäilemättä sopii. Tarkoitin, että monet (avo)merikäyttöön
> tehdyt kajakin ominaisuudet ovat minulle turhia. Mm. korkeat keula ja
> perä ovat vain vaikeita rakentaa ja aika turhia rauhallisilla vesillä
> - vaikkakin hienon näköisiä.
> Samoin on vakauden laita. Jos pitää valita hyvän alkuvakauden ja
> hyvän aallokkokäytäytymisen välistä, painotan tällä hetkellä
> ensimmäistä, unohtamatta kokonaan toista.
Äh, tarkoitukseni oli sanoa, että (avo)merikajakki on ominaisuuksiltaan
varsin ihanteellinen myös järviretkikäyttöön. Korkea keula ja perä eivät
kuulu kaikkiin merikajakkeihin, joissain "grönlantilaismalleissa" on varsin
terävä ja aaltoja leikkaava keula, esimerkiksi. Ja kuten aiemmin on todettu,
niin hyvä alkuvakaus voi tuntua melontauran alussa mukavalta, mutta sitä
mukaa kun lantionkäyttö alkaa sujua, niin alkaa myös kaivata bähäisemmän
alkujäykkyyden mukanaan tuomaa hallittavuutta kajakkia kallistamalla.
-Tapio-
Erkki
> mukaa kun lantionkäyttö alkaa sujua, niin alkaa myös kaivata vähäisemmän
> alkujäykkyyden mukanaan tuomaa hallittavuutta kajakkia kallistamalla.
>
Koskapa myös järvessä on aaltoja, tuohon viimeiseen sisältyy, että
suurempi alkuvakaus joko vaatii vastaavasti enemmän lntion vääntövoimaa
pitämään kajakki vaakatasossa tai lantion taipumista aaltojen tahtiin
tasapainon säilyttämiseksi; tasapaino pysyy näiden molempien kautta.
Erkki
---
Mutta vaikka esim Nordkappin ominaisuuksia tarvitaan Suomenlahdella aika
harvoin, ja pienemmissä järvissä vielä harvemmin, niin V-mäisemmät ja
tasapohjaisemmat "helpot" paatit ovat siihen nähden useimmiten tappavan
tylsiä. Tappavat melontainnon parissa kesässä. Kyllä näin on :-)
---
Markku Kalima
tapio.l...@helsinki.fi.invalid wrote:
> Korkea keula ja perä eivät
> kuulu kaikkiin merikajakkeihin, joissain "grönlantilaismalleissa" on varsin
> terävä ja aaltoja leikkaava keula, esimerkiksi.
Kaikissa merikajakeissa ei tosiaan ole korkeaa keulaa (ja perää),
joten epäilemättä ilman niitäkin pärjää. Osaako kukaan sanoa
miksi grönlantilaiskajakkien keula on sellainen kun on? Mikä on
niiden tarkoitus?
Markku
jaakko
Veikkaan, että liittyy osin rakentamiseen. Loivasti kapeneva keula on
helpompi tehdä vahvaksi ja vesitiiviiksi kuin tylppä keula, vaikka
pojilla olikin siperialainen lehtikuusi kortilla.
Varmaan on sitten huomattu, että keula- ja peräulokkeet vakavoittavat
kulkua aallokossa ja nopeuden kasvaessa vesilinja ja runkonopeus
kasvavat. Pieni märkäpinta hitaassa liikkeessä lisää ketteryyttä ja
kiihtyyttä. Varmaan auttaa hyljettä jaagatessa.
tapio.l...@helsinki.fi.invalid
> Markku Kalima wrote:
>> tapio.l...@helsinki.fi.invalid wrote:
>>
>>> Korkea keula ja perä eivät
>>> kuulu kaikkiin merikajakkeihin, joissain "grönlantilaismalleissa" on varsin
>>> terävä ja aaltoja leikkaava keula, esimerkiksi.
>>
>> Kaikissa merikajakeissa ei tosiaan ole korkeaa keulaa (ja perää),
>> joten epäilemättä ilman niitäkin pärjää. Osaako kukaan sanoa
>> miksi grönlantilaiskajakkien keula on sellainen kun on? Mikä on
>> niiden tarkoitus?
>>
> helpompi tehdä vahvaksi ja vesitiiviiksi kuin tylppä keula, vaikka
> pojilla olikin siperialainen lehtikuusi kortilla.
Rakentaminen on varmaan yksi asia, aaltokäyttäytyminen toinen. Tätä on
voinut havainnoida vasta-aallokossa, kun olen melonut Bel-Amillani vaimon
Siriuksen kanssa rinnan. Siriuksen ylöskaarrettu keula nousee uuden aallon
päälle, ja pärskäyttää samalla roiskeet naamalle. Bel-Amin terävä keula
leikkaa aaltoon, joka sitten vyöryy kantta pitkin kunnes roiskahtaa
kansiköysistä ja aukkarin reunasta päin näköä...
-Tapio-
Toni
>
> Kaikissa merikajakeissa ei tosiaan ole korkeaa keulaa (ja perää),
> joten epäilemättä ilman niitäkin pärjää. Osaako kukaan sanoa
> miksi grönlantilaiskajakkien keula on sellainen kun on? Mikä on
> niiden tarkoitus?
Mitäköhän ominaisuutta keulasta ihmettelit? Jos puhutaan nyt useimmista
malleista, joilla grönlantilaiset jahtasivat hylkeitä suht avoimissa
vesissä, niin;
Niinkuin Jaakko ehtikin jo tarinoida, niin loivasti nousevat keula ja
perä antavat hienon "vastuskäyttäytymisen". Paikallaan vesilinja on
lyhyt josta muodostuu pieni märkäpinta ja siten pieni vastus hitaassa
vauhdissa. Nopeassa vauhdissa kajakista muodostuva aalto suurenee ja
pidentää vesilinjaa jolloin vastus on suuremmillakin nopeuksilla pieni.
Varsin nerokas systeemi.
Nämä kajakit ovat varsin matala tilavuuksisia, toisin sanoen parraslinja
on vain muutamia senttejä vedenpinnasta. Rakenne minimoi
materiaalitarpeen ja tuulen vaikutuksen. Pienestä tilavuudesta seuraa
myös se että kajakit menevät aika paljon aaltojen läpi, koska
kelluttavuutta ei ole. No, poikkeuksiakin löytyy, vaikkapa
http://www.traditionalkayaks.com/Kayakreplicas/KNK2050.html
Korkeat ja matalat peränhuiput sensijaan eivät ole saaneet selitystä.
Yleisesti vanhoissa malleissa perä nousi aika voimakkaastikin pystyyn,
joka oli varmasti vaikea rakentamisen kannalta. Selitykset ovatkin
olleet ulkonäköön perustuvia. Tuossa kuvassa näkyy eri perätyypit
vierekkäin;
http://www.traditionalkayaks.com/images/imagesGREENLAND/1076-BM.jpg
Kajakkimalleista vielä sen verran, että monen teollisen kajakin isänä
pidetään Igdlorssuit kajakkia joka tehtiin Grönlannissa Kenneth
Taylorille vuonna 1959. Sen muodoista sai alkunsa mm. Anas Acuta
-kajakki, joka on aika suora kopio alkukuvastaan.
Tässä omaa tarinaa mitä netistä on tullut vastaan. Ihan kaikki ei
välttämättä pidä paikkaansa, eli jos parempaa tietoa on niin kannattaa
selitellä. Ja yleistyksiä tuossa tehtiin rankasti, kajakithan olivat
aika erilaisia eri puolilla Grönlantia.
Markku Kalima
Toni wrote:
> Markku Kalima wrote:
> >
> > Kaikissa merikajakeissa ei tosiaan ole korkeaa keulaa (ja perää),
> > joten epäilemättä ilman niitäkin pärjää. Osaako kukaan sanoa
> > miksi grönlantilaiskajakkien keula on sellainen kun on? Mikä on
> > niiden tarkoitus?
>
> Mitäköhän ominaisuutta keulasta ihmettelit?
Juuri noita korkeita huippuja.
> Korkeat ja matalat peränhuiput sensijaan eivät ole saaneet selitystä.
> Yleisesti vanhoissa malleissa perä nousi aika voimakkaastikin pystyyn,
> joka oli varmasti vaikea rakentamisen kannalta. Selitykset ovatkin
> olleet ulkonäköön perustuvia.
Eräs teoria, minkä olen netistä lukenut, vihjaa että korkea keula
olisi tehty jäälle nousemisen helpottamiseksi. Toki syyt voivat olla
ihan ulkonäköjuttujakin. Ja eikö jollain heimolla ollut tapana
laittaa keulaan uskonnollisia kuviakin - siis noihin baidarkoihin.
Markku
Timo Noko
> Eräs teoria, minkä olen netistä lukenut, vihjaa että korkea keula
> olisi tehty jäälle nousemisen helpottamiseksi. Toki syyt voivat olla
> ihan ulkonäköjuttujakin. Ja eikö jollain heimolla ollut tapana
> laittaa keulaan uskonnollisia kuviakin - siis noihin baidarkoihin.
Nythän mää muistinkin, että Tyynellä Merellä purjeen kanssa
ranteenpaksuset Kelpit on melkoinen harmi. Keula saattaa mennä alta ja
vauhti pysähtyy kuin seinään. Isossa aallokossa ne tietysti vetää
veneen kokonaan upoksiin.
http://www.mortalspaces.com/illuminations/textureproject/texturejpgs/kelp.jpg
Josta tulikin mieleen, että Aleuuttien kajakeissa käytetty
ravunsaksinokka on pakko olla historiallinen väärinkäsitys. Siinä
muodossa, missä esmes Dyson sen esittää, rakenne on teknisesti täysin
älytön ja lisäksi mahoton levänkerääjä.
Jos unohdetaan huuhaa-hydrodynaamikkojen jankutukset kyseisen
ratkaisun vauhtia parantavasta vaikutuksesta, niin ainut mieleen
tuleva ratkaisu olisi virittää leukoihin rivi hainhampaita sopivasti
ristikkäin, jolloin leukojen väliin puristunut kelppi leikkautuisi
poikki.
Aleuuteilla kelppi ei kuitenkaan ole sellanen harmi kuin vaikka
Kanadan rannikolla ja niinpä sitten alkuperäinen kelppileikkuri on
jäänyt elämään pelkästään koriste-elementtinä.
Tätä teoriaa voisi perustella myös sillä ajatuksella, että rannikon
kajakkinomadit tai eskimot joutuivat väistymään isokokoisten
Haida-intiaanien ylivertaisen kulttuurin alta. Haidoilla oli nääs
15-metrisiä waltameriveneitä ja puutaloja ja ties mitä.
Toni
> Eräs teoria, minkä olen netistä lukenut, vihjaa että korkea keula
> olisi tehty jäälle nousemisen helpottamiseksi. Toki syyt voivat olla
> ihan ulkonäköjuttujakin. Ja eikö jollain heimolla ollut tapana
> laittaa keulaan uskonnollisia kuviakin - siis noihin baidarkoihin.
Jos jäälle pitäisi päästä helpommin, niin miksi tehdä perästä korkea ja
keulasta paljon matalampi?
Sellainenkin jäi muuten toteamatta että kyllä noissa keula- ja
peräylityksissä saadaan varmaan jonkun verran nostetta nousta aallon
päälle. Nimittänin monessa mallissa nuo kärjet ovat lähes suorakulmaisen
kolmion muotoisia. Tilavuus siis lisääntyy hyvin voimakkaasti veden
noustessa. Mutta jos alkupeäisessä mallissa ei paljon tilavuutta ole, ei
sitä hirveitä voi olla kajakin päissäkään.
Baidarkat taas menevät kokonaan aiheen ohi, Aleutit kun asustelivat
Alaskan suunnalla, eivät Grönlannissa. Baidarka-kajakit ovat myös hyvin
erilaisia, pyöreäpohjaisia, hiukan korkeampia ja päistään varsin erikoisia.
Toni
> Josta tulikin mieleen, että Aleuuttien kajakeissa käytetty
> ravunsaksinokka on pakko olla historiallinen väärinkäsitys. Siinä
> muodossa, missä esmes Dyson sen esittää, rakenne on teknisesti täysin
> älytön ja lisäksi mahoton levänkerääjä.
>
> Jos unohdetaan huuhaa-hydrodynaamikkojen jankutukset kyseisen
> ratkaisun vauhtia parantavasta vaikutuksesta, niin ainut mieleen
> tuleva ratkaisu olisi virittää leukoihin rivi hainhampaita sopivasti
> ristikkäin, jolloin leukojen väliin puristunut kelppi leikkautuisi
> poikki.
>
> Aleuuteilla kelppi ei kuitenkaan ole sellanen harmi kuin vaikka
> Kanadan rannikolla ja niinpä sitten alkuperäinen kelppileikkuri on
> jäänyt elämään pelkästään koriste-elementtinä.
Jaa-a, monessahan kajakissa tuo keula on tuollainen erikoinen, tosin en
tiedä miten asian Dyson esittää. Niissä malleissa joita olen itse
nähnyt, se pitkä ura voi olla kankaan alla, mutta keula voi olla tosiaan
tuollainen saksimainen. Joissain malleissa itse saksikin on paketoitu
kankaan sisään, tai saksessa on pieni puutikku estämässä levän
jumiutumisen tuohon koloon. Ehkäpä noissa malleissa kaikissa on ollut
jokin kalikka tai rätti joka sitten ajan myötä on tipahtanut pois.
Tarkkaa keulan rakennetta voi ola hiukka hankala saada selville, kun
joskus 1800-luvulla alettiin tekemään baidarkoita, joissa "saksi" nousee
kaarevasti ylös vedestä muodostaen suht "normaalin" keulan.
Timo Noko
Eiku dysonilla olikin tommonen kippara kärki:
http://www.flickr.com/photos/tellytom/97757118/in/set-72057594061975962/
Nytkun asiaa tarkemmin vielä ajattelen, jos minä olisin merisaukon
metsästäjä Dixonin salmessa, niin tekisin juuri nimenomaan umpihölmön
veden alle harottavan saksimaisen keulan ja virittäisin siihen
sahanterän väliin. Nimittäin saukot on mielellään Kelppien takana
suojassa haikaloilta. Kelpien yli ei voi meloa, koska paksuna mattona
ne kantaa niin hyvin, että niiden päällä voi kävellä. Leikkuuterällä
varustettu kajakki pääsisi aika salakavalasti harppuunaheiton päähän
noista iloisista merten hiirulaisista.
JuSa
Markku Kalima wrote:
> JuSa wrote:
> > Markku Kalima wrote:
>
> > Olen rakentanut yhden rimakajakin,
>
> Teitkö omasta päästä vai piirustusten mukaan? Ts. olitko
> tyytyväinen myös kajakin melontaominaisuuksiin?
>
Tein "omasta päästäni", melko huolellisen suunnittelun tuloksena.
Reunaehdot olivat vaikeat: pituusrajoite autotallin mukaan ja vaatimus
kahden hengen retkivarusteiden mukana kulkemisesta. Melontaominaisuudet
ovat kohtuulliset. Isoin vika on liian pieni "rocker", köli on lähes
suora. Koska pituus oli mahdollista olla vain 560cm, niin leveyttä on
80cm, mutta pohja ei ole kovin tasainen, eli selviää melko hyvin
aallokossa. Rockerin puute huonontaa surffiominaisuuksia jonkinverran.
Leveys ja korkeus johtivat siihen, että edessä istuva pienemmän
melojan penkkiä oli nostettava n. 15cm korkeuteen pohjasta, mutta itse
isona mielhenä istun takana pohjalla. Olen melonut kaksikollani kai n.
3000km valmistumisen jälkeen.
Mutta "vene" on siis kompromissi, "perheretkipaatti". Nyt melon
enimmäkseen yksiköllä, B&W Sea-Catillä (kaksikko on yhä mukana
kuvioissa). Mutta rimayksikkö, omaa designia, olisi upea juttu. Nyt
suunnittelun lähtökohtana olisi luontevasti Sea-Cat, mihin tekisin
harkittuja muutoksia.
- JuSa -
Markku Kalima
On Jan 24, 9:23 am, "JuSa" <jsade...@welho.com> wrote:
> Markku Kalima wrote:
> > Teitkö omasta päästä vai piirustusten mukaan?
>Tein "omasta päästäni", melko huolellisen suunnittelun tuloksena.
Itse olen nyt kallistumassa välimuotoon. Eli otan tuon Endeavourin
lähtokohdaksi ja teen siihen joitain muutoksia.
Madalsin takakantta vastaamaan "modernien" merikajakkien muotoa ja
päätin vaihtaa (optioina olevan) peräsimen säätöevään. Pohjan
muotoon en kajonnut, vaan luulen suunnitellun olevan riittävän hyvä
tarpeisiini. Kajakki on suht leveä (60 cm) ja pohjanmuodoltaan
perinteinen U-pohja. Kovassa allokossa ilmeisesti v-pohja olisi
parempi, mutta tarkoituksiini sopii hyvin tietty "mökkimäisyys".
Melomisen lisäksi kaipaan hyviä lillunta-, valokuvaus- ja
kalastusominaisuuksia.
Toisaalta olisi ollut kiva suunnitella oma kajakki ihan alusta asti,
jolloin lopputulos tulisi olemaan "elämyksellisempi" - sekä
hyvässä, että pahassa. Suunniteleminen ja teorioiden tutkiminen on
mielenkiintoista, ja jos ne saisi vielä siirrettyä käytäntöön,
voisi jopa olla ylpeä itsestään. Ehkäpä seuraava kajakki on jo
kokonaan omaa käsialaa, jahka kokemus hieman tästä karttuu.
Markku