Melonta rajantakaisessa Karjalassa?
Janne Pyykkö
Onko joku melonut vanhassa Suomen Karjalassa rajan takana?
Etsin 50-100 km pitkää reittiä Laatokasta pohjoiseen, 1-3 luokan koskia
saa olla, muutama vesistönylitys on okei, järviosuudet alle kolmasosan,
mahdollisimman erämainen, alku ja loppupäähän pääsee autolla tai max 5
km vaellusta kanoottien kanssa.
Haettu reitti on mielellään lähellä vanhaa Suojärven kuntaa, josta
sukuni peräisin. Suojokikin kelpaa, jos joku tietää sen kelpo
melottavaksi.
-Janne
Petri Maksimainen
Olen saanut sen käsityksen, että myös Venäjän puoleinen Jänisjoki olisi
melottavissa. Eli Jänisjoki laskee ensin Jänisjärveen ja Jänisjärvestä
Laatokkaan - kuten varmasti tiedät.
Koskiluokituksista Jänisjoen Venäjän puolella en tiedä. Ilmeisesti Karelin
Wild Guys niminen firma järjestää myös melonta- tai kumiveneretkiä Venäjän
puoleisella Jänisjoella.
Petri
P.S. Myös minun sukuni on lähtöisin Suojärveltä.
"Janne Pyykkö" <janne....@proha.com> wrote in message
news:janne.pyykko-E62C...@hiisi.inet.fi...
Lassi Hippeläinen
>
> Terve!
>
> Olen saanut sen käsityksen, että myös Venäjän puoleinen Jänisjoki olisi
> melottavissa. Eli Jänisjoki laskee ensin Jänisjärveen ja Jänisjärvestä
> Laatokkaan - kuten varmasti tiedät.
Eräät HKK:laiset meloivat sen joskus vuosia sitten
rajalta-rajalle-reitin jatkeeksi. Jänisjärvi on senverran iso, että he
ottivat merikajakit. Suomen puoleisilla jokiosuuksilla niihin sitten
kertyi hm... vammoja, joista seuranneen äänekkään ...keskustelun jälkeen
eräät taisivat erota seurasta.
Venäjän puolella on pari voimalaitosta, jotka aiheuttavat hankaluuksia.
Koskia ei pahemmin taida olla niiden voimalaitosten patojen takia.
-- Lassi
Jaakko
Lieksan melojissa on kavereita, jotka ovat aika meloneet
aika paljon Karjalan jokia, kylläkin aikomaasi pohjoisempana.
Meloin viime keväänä Lieksan melojien Pentti Ruokolaisen
kanssa Pongoma-järveltä samannimistä jokea Vienanmereen.
(Suomen puolella Hossa on suunnilleen samalla korkeudella.)
Matkapäiviä tuli 2+3, kilometrejä on vaikea sanoa, noin 120
- 180. Suurin osa koskista oli helppoja, pitkiä ja kivisiä.
Joki on vanha kauppa- ja uittojoki. Pari kohtaa piti ohittaa
maitse. Pari koskea oli inkkarilleni hiinä ja hiinä.
Jos lähdet ilman maksettua, paikallista opaspalvelua, niin
tarvitset silti luotettavan paikallisen apulaisen.
Jos et osaa venättä, niin paikallisen pitäisi osata suomea.
Idea on se, että ystäväsi vie sinut joelle, tuo autosi omaan
pihaansa turvaan ja hakee sinut sovitusta paikasta sovittuna
päivänä.
Kaiken, mitä tarvitset, lukuunottamatta votkaa, ota Suomesta
mukaan. Jos joki on lohijoki, voit todennäköisesti juoda sen
vettä. Pongomajoen vesi oli juomakelpoista, seutu on asumatonta.
Joet ovat erämaisuudestaan huolimatta paöljon kuljettuja,
tulipaikkoja löytyy. Leiriytyessä on syytä välttää
paikallisia juoppoporukoita. Parempi olisi reissata porukassa.
Touko- kesäkuun vaihde on vesien ja itikattomuuden kannalta
hyvä aika. Kevättulvat ovat tasaisempia kuin meidän
ojitetuissa ja peratuissa vesistöissä. Vrt. esim. Ruunaa,
jonka vedet tulevat Venäjän puoelta.
--
kirjoitti,
Jaakko
J. of a Tr
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kiinnostaako melonta? www.avokanootti.info
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Käy mansikassa: http://www.meridianx.fi/
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Koskimeloja Antti
Noin viisi vuotta sitten minä, muutamia Marjaniemen Melojien
koskiharrastajia ja yksi mainio Espoon Eskimo meloimme Kiviniemessä
(Nykyinen nimi on Losovo).
Reissu oli sikahauska. Vanhoista suomalaisista kartoista nähtiin joessa
kosken näköinen kohta ja käytiin melomassa, myöhemmin kotimaassa kuultiin,
että viisumi olisi kannattanut anoa myös niille seuduille joissa kävimme
melomassa.
Jotkut Imatralaiset melojat olivat meloneet enne meitä samoissa maisemissa.
Ja Suomi Meloo on kai melottu Vuokse pitkin, Laatokkaan joskus. Imatralaiset
kait yöpyivät leirintäalueella, kiviniemessä.
Oli sikahauska reissu, yövyttiin pienessä hotellissa, Kiviniemessä, ihan
kosken lähellä, oli turvallista.
Ajeltiin ympäriinsä ja nähtiin pieniä koskijokia, joita olisi ehkä hauska
meloa, ainakin korkean veden aikaan.
Kannattaa varmaan yrittää ottaa yhteyttä paikallisiin melojiin, tai
melontaseurohin, esim. Wiipurin kanoottiklubiin
Myös lieksan seudun koskiyrittäjät tuntevat kuulemma Venäjältä mainioita
jokireissuja.
Suojärven alueen karttoja saa suomesta.
Antti
tms.
Janne Pyykkö kirjoitti viestissä ...
>Moi,
>
>Onko joku melonut vanhassa Suomen Karjalassa rajan takana?
>
>Etsin 50-100 km pitkää reittiä Laatokasta pohjoiseen, 1-3 luokan koskia
>-Janne
Petri Maksimainen
usein tehty lasikuidusta?
Petri
Lauri Salama
"Janne Pyykkö" <janne....@proha.com> kirjoitti viestissä
news:janne.pyykko-E62C...@hiisi.inet.fi...
Kävin 3 vuotta sitten TV 2 kanssa melomassa Kostamuksen kansallispuistossa
Kivijoen.
25 km vastavirtaan ja sama takaisin.Retki on tullut muutaman kerran
teeveestä nimellä I.K Inhan vanavedessä,voivat lähettä sen uudestaan jos
pyydät.En lähtisi sille puolelle uudestaan sen verran hankalaa touhua,meillä
hoiti asiat silloin Tiina Pöllänen Kuhmosta tiedot löytyy varmasti netistä
Koskimeloja Antti
>Onko merkikajakkeja suunniteltu koskien laskemiseen? Eikös merikajakit ole
>usein tehty lasikuidusta?
>
>Petri
Ainakin ne Vuoksen kaksi viimeistä suurehkoa koskea (Kiviniemen (nyk.
Losovo) koski ja siitä alempana seuraava ennen Laatokkaa ovat sellaisia,
suurehkoja suht. syviä koskia, jotka voi mielestäni laskea merikajakilla,
keskeltä. Kiviniemen koskessa oli pari kiveä, oikealla rannalla,
rautatiesillan alla. Kivien ympräilla voi leikkiä koskikajakilla. En tosin
tiedä, mikä olisi tilanne ihan matalan veden aikaan, kajakin naarmuuntumisen
vaara on olemassa.
Antti
Lassi Hippeläinen
>
> Onko merkikajakkeja suunniteltu koskien laskemiseen? Eikös merikajakit ole
> usein tehty lasikuidusta?
>
> Petri
Ei ole, juuri siitä se meteli nousikin. Ne kun olivat seuran kalustoa...
-- Lassi
Erkki T. Nieminen
> >
> > Onko merkikajakkeja suunniteltu koskien laskemiseen? Eikös merikajakit ole
> > usein tehty lasikuidusta?
> >
> > Petri
>
> Ei ole, juuri siitä se meteli nousikin. Ne kun olivat seuran kalustoa...
Koskenlasku seuran merikajakilla on nähtävästi huonokuuloisten laji, ja
vain huonokuuloisille sopiva laji.
Sen sijaan se ei pidä paikkaansa, että lasikuitukajakki joutuisi
erityisen koville Inarinjaärvellä. Inarilla seuran lasikuitukajakki sen
kuin vaan paranee. Kunhan siitä huolehditaan kuin omasta, samoin kuin
merelläkin tehdään.
Erkki
Janne Pyykkö
Kiitos palautteesta sinulle ja muille vastanneille.
Venäjän käytäntöjen hankaluus sinänsä on tuttua kuten sekin että täytyy
luoda itselleen jonkinlainen verkosto sinne ennen reissua. Vuonna 2000
melottiin Petroskoin pohjoispuolella 100km Nelgomozerosta pikkujokia
Suna-joelle ja lopetettiin Girvasiin (suomalaisittain Hirvas). Mukana
oli tuttu petroskoilainen meloja.
Laatokan pohjoispuolen erämaissa en ole melonut. Nyt kun kysyin tältä
Petroskoin tutulta (joka sivumennen sanoen asuu nykyisin Ruotsissa eikä
lähde mukaan) vinkkejä, hän suositteli Shuja-jokea.
Pienen selvittelyn jälkeen mulla on 3 vaihtoehtoa:
1) Aloitetaan Suojärven laskujoesta eli Suojoelta. Se yhtyy pian
Shuja-jokeen, jota lasketaan kunnes tullaan Suojärvi-Petroskoi-tielle,
mennään tien ali ja jatketaan, kunnes tullaan uudestaan saman tien
viereen. Pituus 70-80 km.
2) Aloitetaan Shuja-joen alajuoksulta, lasketaan Petroskoin lähelle.
Mittaa reissulle kertyy aloituspaikasta riippuen 50-150 km.
3) Lasketaan Vuoksea joku pätkä. Tästä mulla ei ole kunnon karttoja.
Hommaa helpottaa sekin, että kalusto on kumikanootteja. Kulkevat
säkeissä. Ehkä tämä vielä ratkeaa, aikaa on miettiä kesäkuuhun...
-Janne
Anna L Lind
Uuteen Värtsilään, jossa paatit piti nostaa vesiltä ja panna siten
tullimuodollisuuksien jälkeen takaisin Jänisjokeen.
Rajanjälkeinen Jänisjoki oli muistaakseni tuollaista aivan tasaista
virtaa, ei koskia. Jänisjärvi on todella hieno, se on meteoriiittijärvi
ja sen kivilaadut sekä niiden muodot olivat aika erikoisia.
Jänisjärven alla on muistaakseni suomalaisten rakentama neulapato, pieni
kanto sen ylitse. Sitten on suurempi kanto-osuus jonkun vanhan
vesivoimalan ohi, jonka jälkeen voi taas laskea vettä myöten.
Muistaakseni sitten tulee leveähkö ja nopeasti putoava koskiosuus, jonka
jälkeen noin kilometri virtaamaa, kunnes pikkiriikkinen koski. Harlun
jälkeen kosket isonevat, mutta sinne emme menneet. Itse asiassa
siirryimme autoilla Laatokalle, kun osa niistä Harlun jälkeisistä
koskista on sellaisia kivikuiluja.
Laatokka oli todella hieno, sitä suosittelen, Sortavalan pohjoispuolella
on kivaa saaristoa, joka on jotenkin Lapin ja etelän välimaastosta,
vaihtelevia korkeuksia ja karua luontoa sekä yllättäviä lehtoja.
Osa meloi avokanooteilla. Itse meloin kyllä merikajakilla, mutta se ei
saanut naarmuakaan. Huutoa sen sijaan piisasi, naarmuttomuudesta
huolimatta (ks. Lassin seur. viesti). Mutta jos se on talon tapa se on
talon tapa.
all
PS - jänisjäven suomen puoleinen osa on kanssa todella hieno.