Laisajoen retkikertomus
Janne Pyykkö
Pistän tänne tiivistetysti kokemuksia Ruotsin Laisajoen (Laisälven)
latvoilta (lähellä Norjan rajaa, hiukka napapiirin alapuolella), jossa
oltiin viikko melomassa elokuun alussa. Jos jotakuta muutakin kohde
kiinnostaa.
Päätös mennä sinne johtui muutaman kriteerin yhdistymisestä:
- joesta oli kuvaus http://www.kanotguiden.com saitissa
- latvat tuntureilla, jossa laajat näkymät, ei metsiä
- tarpeeksi korkeuseroja, jotta samalla vois huiputtaa jonkun kukkulan
- kalastusmahdollisuus ja koskia saa olla
Välineenä jälleen kaksi kumikanoottia, yksi per ukko, joka takaa, että
suunnitelma onnistuu tavalla tai toisella (kumikanootteja voi siirrellä
säkeissä kuin rahtitavaraa).
Meno järjestyi autottomalle junalla Tornioon, Haaparannasta bussilla
Skellefteåån, josta tutun kyydillä Adolfströmiin, josta helikopterilla
yläjuoksulle niin pitkälle kuin oli järkevää lentää (kopteripalvelua voi
muuten ostaa Ruotsissa monesta paikasta, infoa mm.
http://www.fjallflygarna.se).
Melottu matka oli kaksiosainen: ensin 4 päivässä 40 km takaisin
Adolfströmiin (joki- ja koskimelontaa, kalastusluvat meillä oli vain
tälle osuudelle), sen jälkeen 2 päivässä 40 km Laisvalliin, jossa
järvenselkää, mutta myös koskia järvien väleillä. Laisvallista bussilla
paluu Suomeen Tornion kautta.
Korkeuserot olivat mahtavia. Kilometrin joen yläpuolelle kohoavalla
Svaipalla emme käyneet, mutta helpolla Tjäksalla kävimme (600m joen
yläpuolella, aivan Kungsledenin vieressä).
Ensimmäiset 10 km vesi oli puhtaampaa kuin missään. Saappaat pitivät
vedessä, kivien päällä ei ollut minkäänlaista levää, ei mitään (varmaan
vastaavia paikkoja on muuallakin, ei vaan ole mulle tullut vastaan).
Lakkaa notkui maastossa, kun käveli 200 metriä joelta syrjään.
Joki putosi alkumatkasta 3-6 m/km ja oli osittain pelkkää koskea lyhyin
suvannoin. Silti vain kaksi putousta piti kantaa ohi. Aikaa kului
laskuja suunnitellessa, mutta jarruttelu oli tarkoituskin, jotta ehti
kalastaa. Pari muutaman kilometrin pituista koskea mentiin paloissa --
piti vain löytää paikka, jossa ohjaa väkisin rantaan, josta lähtien
suunnittelee jatkon ja sitten taas laskee seuraavan pätkän. Vettä
roiskui kanoottiin ja saapaat jatkuvasti märät.
Toistuviin koskiin turtui ja usko omiin kykyihin kohosi ehkä liikaa.
Fjällforsenin alkuosa kaaduttiin molemmat (ensin kaveri, puolen tunnin
jälkeen minä). Jos tämä koski olisi ollut ensimmäisiä, laskematta olis
jäänyt. Kaatumiset tarttuivat filmillekin, josta alempana linkki.
Ei siinä kaatuessa kuinkaan käynyt, muutama sekunti kanootin alla,
seuraava pienempi pikkuputous ja sitten tasaista. Vettä oli koskessa
paljon emmekä kolhineet itseämme. Kaatokohta oli lopussa joten tiedossa
oli, ettei joudu pahimmassakaan tapauksessa virran vietäväksi kovin
pitkään. Materiaalisia tappioita tuli, mutta inhimillisessä
mittakaavassa pieniä.
Kalaa tuli alkumatkasta 40-50 taimenta, mutta valitettavan pikkuisia,
jotka viskoimme takaisin. Vain 3 oli syötäviä (suurin 0,8 kg), niistäkin
kaksi luiskahti takaisin jokeen, kun menin koskessa ympäri. Harria ei
Adolfströmin yläpuolelta saanut, koska eivät nouse alempana olevista
putouksista ylös.
Alun koskien jälkeen tuli tasaisia osuuksia, jota muutama ruotsalainen
meloi ylävirtaan. Yksi isompi porukka (ruotsalaisia ja suomalaisia) oli
vuokrannut kalamajan, joiden kanssa vaihdoimme kokemuksia. Muutenkin
parempi vaihtaa muutama sana autiossa erämaassa, se on turvatekijä.
Hyvä reissu, mutta tähän loppui mun kaipuu suurempiin koskiin, nämä
riittää.
Tässä linkki filmiin: http://www.brossco.fi/janne/image/laisalven.mpg
File on sitten 21.8 megaa (4 min 30 sek), joten jos moni sitä yrittää
ladata samaan aikaan, ei taida onnistua?
Terveisin,
-Janne
Rauno Miettinen
> Ensimmäiset 10 km vesi oli puhtaampaa kuin missään. Saappaat pitivät
> vedessä, kivien päällä ei ollut minkäänlaista levää, ei mitään (varmaan
> vastaavia paikkoja on muuallakin, ei vaan ole mulle tullut vastaan).
> Lakkaa notkui maastossa, kun käveli 200 metriä joelta syrjään.
Suomessa vastaavanlaista maisemaa Löytyy ainakin Lätäsenolta ja sen
latvajoilta
Toriseno Rommaeno Ja Poroeno. Poroeno on suurin latvajoki niistä jossa
vettä on normaalisti riittävästi, muut latvajoet on kuivia ja matalia.
Katsoin Filmin hienolta näytti maisemat ja kosket.
Mitkä kumikanootit teillä oli matkassa? en filmistä saanut sitä
selville.
Kaatumiset näytti aika hurjilta "varsinkin ilman kypärää"
>
>
Pekka Virkkunen
"Rauno Miettinen" <cap...@co.inet.fi> wrote in message
news:565073ee.0309...@posting.google.com...
> >
> > Ensimmäiset 10 km vesi oli puhtaampaa kuin missään. Saappaat pitivät
> > vedessä, kivien päällä ei ollut minkäänlaista levää, ei mitään (varmaan
> > vastaavia paikkoja on muuallakin, ei vaan ole mulle tullut vastaan).
> > Lakkaa notkui maastossa, kun käveli 200 metriä joelta syrjään.
>
> Suomessa vastaavanlaista maisemaa Löytyy ainakin Lätäsenolta ja sen
> latvajoilta
> Toriseno Rommaeno Ja Poroeno. Poroeno on suurin latvajoki niistä jossa
> vettä on normaalisti riittävästi, muut latvajoet on kuivia ja matalia.
> >
Paitsi, että Suomessa vedet ovat latvoja myöten limaiset ja leväiset, ei
pidä saapas kivillä.
Pekka
Rauno Miettinen
jaa olen useasti käynyt Torienolla ja Lätäsenolla kalassa/melomassa,
enkä kyllä muista, että kivien päällä olisi levää tai vesi jotenkin
limaista. Hyvin on saapaskin pitänyt. Näkyvyys vedessä on 5-10 metriä.
En kyllä erityisemmin asiaan ole kiinnittänyt huomiota.
Samaten en muista Levän tai Liman haitaneen hieman alempienkaan Lapin
alueiden jokia, kuten Ivalojoki, Lutto, Ounasjoki(alkupää.) No
kokemusta minulla ei olekaan Ulkomaiden joista. Vertailukohtana onkin
lähinnä jotkut Rovaniemen/Sodankylän korkeudella olevat joet, joissa
levää on niin paljon, ettei kiviä kunnolla erota. En muista, että
noissa pohjoislapin joissa olisi koskipaikoissa minkäänlaista silmin
havaittavaa kasvustoa.
Janne Pyykkö
Mulla itävaltalainen Grabner XR500. Malli ei käsittääkseni ole enää
myynnissä. Lähin vastaava on http://www.grabner-sports.at -> Products ->
Canoe Inflatables -> XR Trekking (=20cm pitempi kuin XR500).
Kaverilla oli tsekkiläisen Bear & Waterista ostettu Gumotex-tehtaan
Palava-malli.
Molempia voi mennä kaksikkoinakin.
> Kaatumiset näytti aika hurjilta "varsinkin ilman kypärää"
Niin. Tsekattiin kyllä tarkasti etukäteen, että vettä on riittävästi. Ja
että tämä putous oli kosken viimeinen paha paikka. (Tarkennukseksi
silti, etten mitenkään halua kannustaa ketään koskenlaskuun ilman
kypärää. En. Meillä oli yksinkertaisesti tuolla hetkellä liian kovat
luulot kyvyistämme. Hyvä, että oppi saatiin näinkin "pehmeästi".)
Varsinaisesti kaatumiset johtuivat väärästä reitinvalinnasta. Paras
linja olisi ollut ylhäältä katsoen 5-8 metriä oikealle. Mutta putouksen
yläpuolisen vasta-aallokon virtaukset yllättivät enkä pystynyt pitämään
linjaa. Linjan korjaus vasta-aallokossa, joka itsessään oli 3. luokan
koski, olivat mulle mahdottomia. Joten tulipa koettua ensi kertaa tunne,
jossa 10 sekuntia ennen putoukseen joutumista tiesin, että kaadun.
Terveisin,
-Janne
Jaakko
Varsinaisesti kaatumiset johtuivat väärästä reitinvalinnasta. Paras
> linja olisi ollut ylhäältä katsoen 5-8 metriä oikealle. Mutta putouksen
> yläpuolisen vasta-aallokon virtaukset yllättivät enkä pystynyt pitämään
> linjaa. Linjan korjaus vasta-aallokossa, joka itsessään oli 3. luokan
> koski, olivat mulle mahdottomia. Joten tulipa koettua ensi kertaa tunne,
> jossa 10 sekuntia ennen putoukseen joutumista tiesin, että kaadun.
>
> Terveisin,
> -Janne
Tänä keväänä opin viisaammiltani, että inkkarilla kannattaa
lähes aina tähdätä sisäkaarteen puolelle. Poikkeaa
kajakkimiesten yleisestä ohjeesta keskeltä ja kovaa.
Päävirrasta, saatikka uolkokaarteesta, ei ole helppo päästä
muualle, mutta sisäkaarteesta pääsee tarvittaesa helposti
keskivirtaan.
Jopa kosken aloitus reunan voi hahmottaa sisäkaarre-taktiikalla.
Yleensä alun kielen molemmissa reunoissa on ilkeä viistoaalto,
varsinkin ulkokaarteen puolella. Sen ohi kun pääsee livahtamaan,
niin siinä on yleensä akanvirta, jossa voi vielä pysähtyä ja
keskittyä jatkoon.
Hieno video.
Kypärät koskiin - mur :-[
--
kirjoitti,
Jaakko
o~
(____/____)
/
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Löydä itsesi inkkarista: www.avokanootti.info
Merkillistä asiaa löydät täältä:
http://www.meridianx.fi/Merkit/merkit.htm
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Tommy Ryytty
> Samaten en muista Levän tai Liman haitaneen hieman alempienkaan Lapin
> alueiden jokia, kuten Ivalojoki, Lutto, Ounasjoki(alkupää.)
Keväällä joet voivat vielä olla kohtuullisen puhtaita, mutta kyllä
viimeistään syksyn puolella ainakin Lemmenjoen alueen joet ovat paksun liman
peitossa. Ja kylläpä tuota levää tuntuu riittävän myös Enontekiön puolen
joissakin.
Tommy
Lasu
Lapille oudosti limottuneet ja rehevöityneet ja ruskeaa vaahtoa pukkaa
koskien alla rantaan. Kumma ettei niille kaivureille saa mitään kuria
edes kansallispuistossa.
Lasu
Rauno Miettinen
hmm.
Kyselin kaverilta jonka kanssa reissuja on kuljettu tuosta
levätilanteesta.
Kyllähän sitä levää siellä on, kumma etten itse muista ilmeiseti sitä
on kuitenkin niin vähän verrattuna pohjois-savon ja etelä-lapin
jokiin, ettei se kalastusta siinä määrin ole haitannut, vieheet on
pysyneet levastä puhtaina. Olemme Lapissa kulkeneet alkukesästä
juhannuksen seutuun, jolloin sitä ei ole ilmeisesti niin paljoa
ehtinyt kasvaa.