19.4.2016, 0:32, Raimo Suonio kirjoitti:
> Itse MR2 virkkoi, noin nimesi:
>
>> En pysty edes katsomaan, mitä tuon ehdottamasi linkin takana on
>> tarjolla, fobiani on niin voimakas. Hädintuskin sain kuvan otettua
>> tuolla seinällä olevasta, ehkä siksi, että tuo oli melko
>> hidasliikkeinen eikä ollut niitä kaikkein kauheimpia
>> pikajuoksijoita, jotka joskus rantakallioilla aiheuttavat
>> paniikkihäiriön. Ja tämä ei ole vitsi. Elämä olisi paljon
>> helpompaa, jos ei olisi hämähäkkikammoa. Luonnossakin voisi rentoutua
>> kunnolla.
>
> No eipä hätää, ei se linkki auennutkaan. Skandit sotkivat jutun.
>
> Sinun kyllä kannattaisi siedätyshoitaa itseltäsi tuo fobia pois.
> Elämästä tulisi helpompaa. Ja ennen kuin sanot, että en tiedä miltä
> sinusta tuntuu ja helppoahan minun on sanoa, niin kuulehan tätä.
>
> Nuorena tunsin vastenmielisyyttä pitkäsäärisiä seinälukkeja kohtaan ja
> kun tutustuin vaaksiaisiin (kuin jättiläishyttynen), kammosin niitä.
> Muistan kun kämppääni kesäiltana eksyi vaaksiainen. Yritin metsästää
> sitä lyödäkseni sen lehdellä kuoliaaksi. Sydämeni hakkasi varmaan
> kahtasataa ja huohotin. Sain sen tapettua ja jotenkin siirrettyä ulos
> käsin koskematta. Mutta tunsin myös valtavaa syyllisyyttä.
>
> Siitä pitäen aloin totutella hyönteisten ja hämähäkkien käsittelyyn.
> Nykyään voin vallan mainiosti ottaa seinälukin tai vaaksiaisen
> varovasti kouraani ja viedä sen vahingoittumattomana ulos.
>
>
Pienempiä hämähäkkejä varten minulla on kippo ja harja ja parvekkeen ovi
valmiina auki, josta olen huitaissut ne ulos. Tuo huonehämähäkki oli
niin iso ja pelottava ja toisessa huoneessa kuin parvekkeen ovi ja en
siihen olisi "pitkällä kepilläkään koskenut", siksi ruiskutin sitä
Raidilla. Olen katsonut joistain luonto-ohjelmista kuinka simpanssit
synnynnnäisesti pelkäävät hämähäkkejä ja käärmeitä. Niiden asuinalueilla
on myrkyllisiä lajeja. Itse en kyllä pelkää käärmeitä, tai siis ainakin
varon, jos näyttää kyyltä, mutta kammoa se ei ole. Vaasan lähistöllä
olimme vadelmia poimimassa ja äkkiä rääkäisin kauhealla äänellä. Kaikki
juoksivat luokseni, kun luulivat, että kyy oli purrut. No ei, meinasin
vain kävellä kahden pusikon kautta, jonka läpi ristilukki oli tehnut
verkon. Pelkkä meinaaminen sai aikaan kauhureaktion. Iso, pullea
ristilukki!!! Sen jälkeen en ole enää ikinä käynyt marjassa tai
sienessä. Mökilläolokin on painajaista. Tämä fobia on raskasta ja
rajoittaa elämää, mutta en voisi kuvitellakaan mitään
hämähäkkisiedätyshoitoa, sydärin siitä saisi ;-)