Toinen, mikä kiinnostaa, on pyrstötiaiset. Niitä käy ruokintapaikalla 4-6
yksilöä noin 4 kertaa viikossa. Eli miten yleisiä ne ovat Mikkelin
korkeudella ja mikä olisi niiden mieliravintoa.
> Mitäköhän voisi tarjota puukiipijälle ravinnoksi. Kiipijä käy
> kyllä ruokintapaikalla (kaksi lintulautaa ja talipalloja omenapuun
> alla) ja useimmiten kiertää omenapuuta tai lintulaudan jalkaa,
> mutta luulisi, ettei omenapuun koloissakaan ravintoa riitä koko
> talveksi. Laudoilla on pelkästään auringonkukan siemeniä. Netistä
> löysin sen verran tietoa, että puukiipijän talvehtiminen on riski.
> Joten jos joku tietää pelastusvinkkejä, niin kiitoksia.
Kaikilla linnuilla talvehtiminen on riski. Puukiipijät talvehtivat
aivan yleisesti eikä niiden toimeentulosta ole tarvetta huolestua.
Puukiipijät ovat varsin selvästi eläinravinnon syöjiä. Niiden ohut ja
kaareva nokka jo osoittaa, että ne ovat sopeutuneet onkimaan puun
kuoren raoista kaikenlaisia pikkueläimiä, joita sieltä löytyy helposti
myös talvella.
Kuitenkin sillon tällöin puukiipijä ryhtyy käymään myös lintulaudalla.
Minulla ei ole kokemusta ja havaintoa siitä, mitä se silloin syö, mutta
sen nokalla ei luulisi ainakaan auringonkukan siemenistä saavan mitään
irti. Ehkä pehmeä kaura onnistuisi tai sitten on kyseessä pienemmiksi
paloiksi rikkoutuneet siemenet ja pähkinät.
> Toinen, mikä kiinnostaa, on pyrstötiaiset. Niitä käy
> ruokintapaikalla 4-6 yksilöä noin 4 kertaa viikossa. Eli miten
> yleisiä ne ovat Mikkelin korkeudella ja mikä olisi niiden
> mieliravintoa.
Jälleen minulla ei ole kokemusta pyrstiksistä lintulaudalla. Normaali
ravintohan on näilläkin pieneläimet, joita ne etsivät yleensä koivujen
oksiston latvaosista, mutta ne syövät myös jonkin verran
siemenravintoa.
--
Raimo Suonio, Hyvinkää, Finland
http://www.nic.fi/%7Ersuonio/
Oikeinkirjoitusohjeita news- ja web-kirjoittajille:
http://www.nic.fi/%7Ersuonio/oikeinkirjoitus/
Tähän oma havaintoni viime kevättalvelta: Turun Ruissalossa yksi
puukiipijä pomppi selvästi päämäärätietoisesti ruokinnalla, se vilisteli
hangen päällä kuin hiiri ison tali/siemenmötikän alla, poimi sieltä
ilmeisesti rasva- ja/tai siemenmuruja. Mihinkään isompaan
siemenmurskaukseen ei sen nokalla tosiaan kyetäkään.
Eli virittele ihan normaalia ruokintaa, puukiipijä sitten tulee jos on
tullakseen. Ei se kuitenkaan ihan tavanomaista liene, oma havikseni oli
ihka ensimmäinen kautta aikojen. Aikanaan talviruokittiin lintuja mökillä
Kakskerrassa monen monta vuotta, eikä siellä koskaan niitä ruokinnalla
näkynyt, vaikka niitä lähimetsissä olikin (ja on yhä).
Anssi
- opetelkaapa muuten tuntemaan puukiipijän laulu, sitä alkaa kuulla jo
kevättalvella: "tjitiitiiTIItiiTIITItiititjyit!" Se on siis reipas,
polveileva säe, joka päättyy tuohon selkeään "tjyit":iin. Helppo oppia
tuntemaan, sen myötä puukiipijähavikset lisääntyvät taatusti :)
Sinne omenapuun rungon koloihin ja rakoihin voi asetella rasvan palasia, ne
saattavat kiinnostaa puukiipijää. Talviruokinnan tarpeellisuudesta voidaan
olla monta mieltä, mutta mielenkiintoista noita lintuja on ruokintapaikalla
seurata. Miksi ei siis virittelisi kullekin lajille sopivasti evästä
tarjolle.
Kaj Luukko
http://www.ponttokamera.net/
Ystäväni ruokintapaikalla on jo vuosia käynyt parikin puukiipijää, ei tiedä
ovatko samoja yksilöitä, mutta kuitenkin.
Hän on sivellyt pehmeää rasvaa n. 25 cm paksuisen männyn runkoon ja tätä
puukiipijät ovat oppineet hyödyntämään.
samoin ne ovat Anssin mainitseman tapaan hyppineet maassa talipallosta
varisseita muruja noukkimassa. Eli rasvaa ne pystynevät kaarnan raoista
nokallaan irrottelemaan ja ehkä siirtävät tavan jälkeläisillekin.
Pyrstötiaiset ovat myös oppineet hyödyntämään talipallojen antia, useita
yksilöitä voi olla yhtä aikaa pallojen kimpussa ja rasvaa ne silloinkin
kaiketi siitä nokkivat. Siemensyöntiin nokka lienee liian hento.
Pyrstötiaisia on kuulemma tavattu eri puolilla Suomea ja ainakin
Kankaanpäässä viime talvena hippiäinenkin oli käynyt ruokinnalla
rasvapalloilla.
Terveisin Keijo T. Seppälä, Kauhajoki
"Petteri Kautonen" <petteri....@pp.inet.fi> kirjoitti
viestissä:abetf.319$3w6...@read3.inet.fi...
> Hän on sivellyt pehmeää rasvaa n. 25 cm paksuisen männyn runkoon ja tätä
> puukiipijät ovat oppineet hyödyntämään.
Juuri äsken kotipihalla (Tampereella) poikkesi puukiipijä rasvapötkön
kimpussa:
http://www.elisanet.fi/olli.kanerva/blogi/kuvat/20060107_puukiipija.jpg
Hyvin näytti maistuvan ja hyvin sai tavaraa irti ainakin nyt kun on leuto
ilma eikä rasva ole kamalan jäässä.
-Olli
--
Olli Kanerva
http://www.elisanet.fi/olli.kanerva/
> Juuri äsken kotipihalla (Tampereella) poikkesi puukiipijä rasvapötkön
> kimpussa:
>
> http://www.elisanet.fi/olli.kanerva/blogi/kuvat/20060107_puukiipija.jpg
>
> Hyvin näytti maistuvan ja hyvin sai tavaraa irti ainakin nyt kun on leuto
> ilma eikä rasva ole kamalan jäässä.
>
> -Olli
> --
> Olli Kanerva
> http://www.elisanet.fi/olli.kanerva/
Niimpä näkyy maistuvan!
Kyllä linnut oppivat hakemaan ravintoa mistä sitä helpoiten saavat. Mitä
uusia ruokailijoita vielä saammekaan vuosikymmenien kuluessa jo nyt käyvien
lisäksi? Varsinkin jos talvet lämpenevät. Se näkee ken elää.
Kiitos kuvasta, terveisin Kijo T. Seppälä