Huutava harmaapapukaija
martti takala
Yhdeksän kuukautinen harmaapapukaijamme Aku on huomannut että huutamalla
saa helposti huomiota. Huutaminen alkaa pahimmassa tapauksessa jo
kun Akulle kääntää selkänsä. Huuto lakkaa vasta joku menee sen luo.
Koska ihmisten elämään kuuluu tilanteita, joissa lintu ei voi olla
mukana (esim ruoan laitto), pitää sen olla välillä myös yksin.
Normaalisti meillä menee hyvin, Aku on matkustaa olkapäällä tai istuu
sylissä, mutta yksin jäädessään se aloittaa huutamisen.
Miten opettaa linnulle että näistäkin tilanteista selviää odottamalla
eikä huutamalla?
Töihin lähtö aamuisin sujuu myös hyvin, Aku jää kiltisti syömään omaan
häkkiinsä, mutta iltaisin ja viikonloppuisin kun se tietää että ihmiset
ovat kotona, se ei halua olla hetkeäkään yksin.
Ilmeisesti myös päivät sujuvat rauhallisesti, ainakaan naapurit eivät
ole valittaneet.
Selvästi Aku huutaa siksi että se kaipaa ihmisten seuraa. Tässä
iässä (9kk) sille varmaankin saisi vielä opetettua että huomion saa myös
muulla tavalla kuin huutamalla. Kertokaa miten opetan asian Akulle ?
Martti Takala
tuo...@stekt.oulu.fi.mil
martti takala <martti...@nmp.nokia.com> wrote:
> Selvästi Aku huutaa siksi että se kaipaa ihmisten seuraa. Tässä
> iässä (9kk) sille varmaankin saisi vielä opetettua että huomion saa myös
> muulla tavalla kuin huutamalla. Kertokaa miten opetan asian Akulle ?
Toimisiko vesiruisku? (huuto --> vettä)
-Tuoppi-
--
The fact that windows is one of the most popular ways to operate a computer
means that evolution has made a general fuckup and our race is doomed.
** All spam recycled to /dev/null by procmail **
Keijo K.
Herra jestas! Ei nyt ainakaan vesiruiskua koska se on normaali
hoitotoimenpide. Jos se opetetaan pelkäämään sitä, mites se normaali
suihkuttelu käy?
Tärkeää ongelmassa on se, että lintu ei saisi tahtoaan läpi huutamalla.
Eli aina kun se huutaa, ignore it! Tai sitten anna negatiivista
palautetta jollakin tavalla (moittiminen, häkin peitto viltillä tms.).
Yhtä tärkeää on myös se, että kun lintu on 'nätisti' se saisi
positiivista palautetta (rapsuttelua, paijaamista, ystävällisiä sanoja
tms.). Lisäksi linnun huomiota voisi yrittää kääntää pois
huutamisesta/yksinolosta vaikkapa jollakin lelulla (ei välttämättä
onnistu aina). Tätä palautetta tulisi antaa myös silloin kun lintu
ääntelee omistajan 'mieleisesti'. Toisaalta raja kaikelle sillä jo
eläinsuojelulaki määrää, että lajin lajinomaista ääntelyä ei saisi
tukahduttaa. Lisäksi jos linnulla ei ole näköyhteyttä ihmiseen, voi
'puhevälejä' pitää yllä vaikkapa viheltelemällä jolloin lintu toivon
mukaan huomaa, että se ei ole yksin vaikka isäntää ei olekaan
näköpiirissä.
Summa summarum, harmaapapukaijat ovat jääräpäisiä otuksia! Eli tuloksia
ei tule heti vaan pitkittäisen 'uuvutuksen' seurauksena.
Jaspis, Akun sisko, harrastaa samoja elkeitä mutta alkaa pikkuhiljaa
oppimaan, että huutaminen ei auta. Lisäksi keskutelemme viheltelemällä
jonkin verran.
Terveisin Maija A. ja Keijo K. ja Jaspis (kääk)
Satu Saarinen
In article <34D5D4...@nmp.nokia.com>,
martti takala <martti...@nmp.nokia.com> wrote:
>Normaalisti meillä menee hyvin, Aku on matkustaa olkapäällä tai istuu
>sylissä, mutta yksin jäädessään se aloittaa huutamisen.
>Miten opettaa linnulle että näistäkin tilanteista selviää odottamalla
>eikä huutamalla?
>Selvästi Aku huutaa siksi että se kaipaa ihmisten seuraa. Tässä
>iässä (9kk) sille varmaankin saisi vielä opetettua että huomion saa myös
>muulla tavalla kuin huutamalla. Kertokaa miten opetan asian Akulle ?
Ah, tämä ongelma on meille tuttuakin tutumpi. Ja jos siihen on joku näppärä
konsti olemassa, kertokaa *heti* minullekin.
No, ihan vakavasti ottaen, Vallu on kohta 6 v. harmaapapukaija ja edelleen
läheisriippuvainen: kun joku on sille seurana kaikki on hyvin (ehkä pieniä
ääniharjoituksia lukuunottamatta), mutta yksin jäätyään se alkaa kiljua. Ja
kuuden vuoden harjoittelulla se on oppinut mihin ääniin ihmiset varmasti
reagoivat - tahtoivat tai eivät. Samoin jos Vallu luulee olevansa yksin kotona,
ei kiljumiseen ole mitään aihetta vaan silloin voi ottaa torkut tai jutella
mukavia ihan itsekseen.
Joku jo ehdotti vesiruiskua, mutta voin kertoa ettei se toimi. Monien muiden
harmaapapukaijojen tapaan Vallu vihaa vettä, mutta rangaistuskeinona se ei
tehonnut - sen sijaan linnun suihkuun saaminen tuli vain vaikeammaksi.
Sitä paitsi rec.pets.birds -ryhmässä on oltu yleisesti sitä mieltä, että
papukaijojen kasvatukseen rangaistusmenetelmä ei sopisi.
Hyvältä voisi kuulostaa myös antaa linnun kiljua itsensä väsyksiin ja mennä
paikalle vasta kun se on hiljaa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Minun
kärsivällisyyteni ei siihen vain ole riittänyt, koska Vallu saattaa kiljua
helposti tunnin, jopa pari tauotta äänellä, joka toisessakin huoneessa saa
korvat soimaan ja hermot riekaleiksi. Linnulle huutaminen puolestaan on
pahasta, koska papukaijoijen mielestä kaikki niiden saama huomio on positii-
vista huomiota. Joten mitä jää jäljelle??? Meillä Vallu on joutunut hetkeksi
jäähylle pimeään huoneeseen. TIEDÄN, että se ei ole oikea tapa, eikä sillä ole
pysyvämpää vaikutusta, mutta lintu on hetken hiljaa (ei, vastoin yleisiä
oletuksia papukaijat eivät nuku aina ollessaan pimeässä, tai ole edes täysin
hipi-hiljaa) ja omistajat saavat hetken hermolepoa.
Täytyy myöntää, että ongelma ei enää meillä ole aivan niin paha kuin noin
vielä 3 - 4 vuotiaana, jolloin meteli alkoi *välittömästi* ihmisen kadottua
kulman taa. Nyt voi sanomalla linnulle "odota!" saada armonaikaa puolikin
minuttia. ;) Miten tämä sitten on saavutettu on lähinnä mysteeri. Kaipa se
lintu sittenkin jotain on oppinut. Ja osittain Vallu kyllä on saanut myös
tahtonsa läpi, sillä se kulkee nykyään aika pitkälti huoneesta toiseen ihmisten
mukana. Esim. keittiössä se yleensä istuu tyytyväisenä tuolin selkänojalla
katselemassa ruoanlaittoa tms. Mutta tämä ei tietenkään käy lentävälle
linnulle, sillä keittiö on silloin vaarallinen paikka ja ruoanlaittajan olkapää
varsinkin. Mutta siipien leikkaus onkin jo vallan toinen tarina.
Vastaukseni saattaa kuulostaa jostakusta lukijasta kovin kyyniseltä, mutta
haluan muistuttaa, että papukaijan kiljuminen on siitä kärsivässä perheessä
todellinen ongelma, joka pitäisi myös jokaisen papukaijaa lemmikikseen
haaveilevan ottaa huomioon. Toki papukaijan pidossa on paljon niitä hyviäkin
puolia, mutta valitettavasti papukaijakuumeen iskiessä kaikki huonot puolet,
joita niitäkin on paljon, unohtuvat turhan herkästi.
Mutta Martille ja Akulle hyvää jatkoa, ja onnea yrityksellenne!
-Satu
yys...@uta.fi
Oskari Westerholm
Satu Saarinen (yys...@uta.fi) wrote:
: Hyvältä voisi kuulostaa myös antaa linnun kiljua itsensä väsyksiin ja mennä
: paikalle vasta kun se on hiljaa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!
Ehdottomasti ei kannata kokeilla.
Meidan Saku (Polytelis anthopeplus) huusi joka paiva
kahden kuukauden ajan taukoamatta aamukahdeksasta kolmeen
iltapaivalla. Riippumatta siita oltiinko kotona vai ei.
Huuto lakkasi ainoastaan siksi, etta kolmen
aikaan tuli paivaunien aika ja sen jalkeen ruoka-aika.
Sen jalkeen kun Saku kotiutui ja tottui uusiin ihmisiin,
se on ollut todella viehattava ja mukava kaveri.
Niki-nymfillamme oli myos alussa kausia, jolloin se huusi kurkku
suorana aina, kun huoneesta poistuttiin. Metelointia sai
hiukan vahennettya seurustelemalla ahkerasti linnun ollessa
rauhallisempi.
Paasyy linnun huutamiseen ja muihinkin ongelmiin
on lahes aina se, etta silla ei ole tarpeeksi seuraa
ihmisista eika etenkaan omasta lajistaan.
Normaaliin jutusteluun kuulumaton huutaminen loppuu yleensa
valittomasti, kun lintu saa mieleisensa samanlajisen kaverin.
(pesimaaikana kylla meteloidaan ja paljon:)
Silloin silla on kaveri, jonka kanssa voi puuhata ja jutella,
eika jatkuvasti tarvitse yrittaa saada ihmisten huomiota osakseen.
Pareittain pidetyt linnut ovat muutenkin todella paljon
tyytyvaisempia oloonsa. Papukaijalla pitaisi aina olla
samanlajinen kaveri.
Sen jalkeen kun Saku ja Niki (jotka olivat alusta asti hyvia
ystavia keskenaan, vaikka ovatkin eri lajia)
saivat omanlajisensa kaverit, on lintujen elama ollut uskomattoman
paljon monipuolisempaa ja myos hiljaisempaa. Pystyn aivan
vaivatta vaikka lukemaan tenttiin samassa huoneessa,
eika yksikaan neljasta papukaijasta hairitse keskittymistani
kiljumalla korviahuumaavasti. Tavalliset jutteluaanet ja mahan
paalla hyppiminen eivat lintuihin tottunutta hairitse.
Muutenkin kannattaa jarjestaa lintujen olot ja ruoka mahdollisimman
hyviksi, monipuolisiksi ja virikkeellisiksi. Kiipeily- ja
leikkipaikkoja joka puolelle ja jos lintuja on pakko pitaa hakissa,
niin hakin on oltava niin iso kuin suinkin asuntoon mahtuu ja kotona
ollessa lintujen on mahdollisimman paljon saatava olla ulkona
hakistaan. Mieluummin vahintaan kokonainen huone lintujen kayttoon
ja hakit vain vara-asunnoksi esimerkiksi ikkunanpesun ajaksi.
Pienessa hakissa pidetylla linnulla ei ole muuta tekemista
kuin syominen. Vahemmastakin tulee ylipainoiseksi ja
nuppivikaiseksi.
Suihkuttamisesta sen verran, etta ainakin meilla
linnut tykkaavat enemman kylpea itse. Eli sopivankokoiseen
vatiin pari senttia vetta ja hiukan kauemmas vahtimaan,
ettei satu vahinkoja.
Niin kuin Ar'ojan Mika sanoo,
aran voi hyvinkin saada kymppitonnilla,
mutta talo sille maksaa vahintaan puoli miljoonaa.
Oskari Westerholm
=========================>wal...@niksula.cs.hut.fi<========================
Isot ihmiset eivat milloinkaan ymmarra mitaan itse,
ja lapsista on vasyttavaa selittaa heille alinomaan selvia asioita.
==================>http://www.niksula.cs.hut.fi/~walker/<==================
martti takala
Satu Saarinen wrote:
>...
> Joku jo ehdotti vesiruiskua, mutta voin kertoa ettei se toimi. Monien muiden
> harmaapapukaijojen tapaan Vallu vihaa vettä, mutta rangaistuskeinona se ei
> tehonnut - sen sijaan linnun suihkuun saaminen tuli vain vaikeammaksi.
> Sitä paitsi rec.pets.birds -ryhmässä on oltu yleisesti sitä mieltä, että
> papukaijojen kasvatukseen rangaistusmenetelmä ei sopisi.
Aku taas pitää suihkutuksesta, ainakin sen siivet heiluvat kovasti kun
sumutinpullosta sumutetaan vettä Akun päälle. Suora vesisuihku samasta
pullosta
olisi varmaan huono ajatus. Aiheuttasi hämmennystä, miksi pullosta
välillä
tulee mukava sumu ja joskus ikävä terävä suihku.
>...
> jäähylle pimeään huoneeseen. TIEDÄN, että se ei ole oikea tapa, eikä sillä ole
> pysyvämpää vaikutusta, mutta lintu on hetken hiljaa (ei, vastoin yleisiä
> oletuksia papukaijat eivät nuku aina ollessaan pimeässä, tai ole edes täysin
> hipi-hiljaa) ja omistajat saavat hetken hermolepoa.
>
Olemme joskus kokeilleet "pimeähoitoa" nymfipapukaijaan ja se näyttää
auttavan.
Nymfin ääni on kuitenkin niin pieni, ettei moista keinoa yleensä
käytetä.
Lintu vaikuttaa jopa tyytyväiseltä istuessa hämärässä kylpyhuoneessa
suihkuverhon tangolla.
Harmaapapukaija on liian iso ja painava moiseen paikkaan, eikä se seuran
kaipuuseen auttaisikaan.
> Vastaukseni saattaa kuulostaa jostakusta lukijasta kovin kyyniseltä, mutta
> haluan muistuttaa, että papukaijan kiljuminen on siitä kärsivässä perheessä
> todellinen ongelma, joka pitäisi myös jokaisen papukaijaa lemmikikseen
> haaveilevan ottaa huomioon. Toki papukaijan pidossa on paljon niitä hyviäkin
> puolia, mutta valitettavasti papukaijakuumeen iskiessä kaikki huonot puolet,
> joita niitäkin on paljon, unohtuvat turhan herkästi.
>
Kysyin asiasta maanantaina meluisan sunnuntai-illan jälkeen.
Maanantai-ilta oli
taas rauhallinen, Aku leikki omissa oloissaan ja huusi vain kun lelu
tipahti.
Ainakin nymfeistämme näkee että ne elävät hyvin voimakkaasti tietyn
vuorokausirytmin mukaan. Pitänee seurata johtuuko Akun huutaminen
viikonlopun poikkeavasta rytmistä.
Odotten muiden kommentteja ja opetusideoita.
Martti Takala.
ps. Terveiset Vallulle ja Sadulle.
tuo...@stekt.oulu.fi.mil
Keijo K. <joku....@tahan.fi> wrote:
> Herra jestas! Ei nyt ainakaan vesiruiskua koska se on normaali
> hoitotoimenpide. Jos se opetetaan pelkäämään sitä, mites se normaali
> suihkuttelu käy?
Hups - kissanomistajana tuo vedelläruiskuttelu mieltyy aina
negatiiviseksi palautteeksi. :-) Ei tullut mieleen että
jokin elikko moisesta voisi pitää.
Satu Saarinen
In article <34D6C439...@tahan.fi>, Keijo K. <joku....@tahan.fi> wrote:
>Tärkeää ongelmassa on se, että lintu ei saisi tahtoaan läpi huutamalla.
>Eli aina kun se huutaa, ignore it! Tai sitten anna negatiivista
>palautetta jollakin tavalla (moittiminen, häkin peitto viltillä tms.).
>Yhtä tärkeää on myös se, että kun lintu on 'nätisti' se saisi
>positiivista palautetta
Kuten edellisessä viestissäni jo yritin sanoa, negatiivinen palaute tai
rangaistukset eivät oikein sovi papukaijojen kasvattamiseen, koska ne yleensä
tulkitsevat kaiken saamansa palautteen positiiviseksi palautteeksi. Esim.
linnulle huutaminen ja käsien viuhtominen on parasta huomiota mitä kuvitella
saattaa! Rauhallinenkin moittiminen kostautuu, kun lintu toistaa ne kaikuna ;)
Mutta positiivinen palaute onkin tässä tapauksessa hyvin ongelmallista sillä
jos ihminen on samassa huoneessa linnun kanssa, mitään tarvetta meteliin ei
ole koska läsnäolo on positiivista sinänsä ja palkkion antaminen palkkiosta
ei auta itse ongelmaan. Jos taas olet poissa näkyvistä lintu kiljuu eikä
paikalle voi mennä (=palkkio). Joten jääkö jäljelle muuta kuin odottaa hetken
hiljaisuutta, jota voi joutua odottamaan _kauan_? Viimeksi viime viikolla
istuin tunnin keittiössä sormet korvissa odottamassa, että Vallu joko
vaikenisi pariksi sekunniksi tai edes *kerran* olisi kokeillut huomion
saamista jollain kivalla äänellä, esim. viheltelyllä tai halutessaan jopa
selvällä suomenkielellä. Mutta ei, lintu valitsi kiljumisen ja rähinä-äänet.
Myöskään jutteleminen näkösuojasta ei rauhoita tilannetta, kun rähinävaihde on
mennyt päälle.
>Toisaalta raja kaikelle sillä jo eläinsuojelulaki määrää, että lajin
>lajinomaista ääntelyä ei saisi tukahduttaa.
Heetkinen! Nythän ei ollut puhe linnun *mykistämisestä*! Harmaapapukaija on
älykäs eläin, jolla on useiden kymmenien erilaisten äänien valikoima
käytössään. En voi mitenkään kuvitella eläinrääkkäykseksi sitä, että yritän
poistaa käytöstä pahimpia rähinä-ääniä tai etten halua itseäni kiristettävän
niillä. Vallu harrastaa selvästi tuotekehittelyä ja ihmiskokeita: se
kokeilee millaisia ääniä se voi saada aikaan ja tarkkailee miten ihmiset
niihin reagoivat. Tähän asti kaikkein kauhein ääni on vibravihellyksestä
jalostettu voimakas kiljaisu/kirkaisu joka saa silmät pullistumaan päässä ja
tuottaa korvissa fyysistä kipua - ääni, jota varmasti hätkähtää vaikkei
haluaisikaan -> toivottu reaktio -> lisää tätä. Onneksi tämä on nyt korvautunut
ihan hauskalla poliisisireenin äänellä, joka tietysti tarpeeksi usein
toistettuna sekin ottaa päähän.
>Summa summarum, harmaapapukaijat ovat jääräpäisiä otuksia! Eli tuloksia
>ei tule heti vaan pitkittäisen 'uuvutuksen' seurauksena.
>Jaspis, Akun sisko, harrastaa samoja elkeitä mutta alkaa pikkuhiljaa
>oppimaan, että huutaminen ei auta. Lisäksi keskutelemme viheltelemällä
>jonkin verran.
>
>Terveisin Maija A. ja Keijo K. ja Jaspis (kääk)
ERRRRRittäin jääräpäisiä! ;) No, Aku ja Jaspis ovat vielä nuoria ja toivotta-
vasti vaikutuksille (=koulutukselle) vielä alttiimpia. Vaikka välillä minusta
kyllä on tuntunut, että asia on aivan päinvastoin, esim. nuorena Vallu ei
suostunut syömään auringonkukansiemenien lisäksi kuin omenaa ja juustoa, oli
mielummin vaikka nälässä. Nyt se sentään kokeilee kaikkea mitä sille pöydästä
annetaan (juu, ja kerjää kanssa), vaikkei vieläkään syö mitään vihreää...
In article <6b75ic$c74$1...@hiekkalaatikko.cs.hut.fi>,
Oskari Westerholm <wal...@niksula.hut.fi> wrote:
>Satu Saarinen (yys...@uta.fi) wrote:
>: Hyvältä voisi kuulostaa myös antaa linnun kiljua itsensä väsyksiin ja mennä
>: paikalle vasta kun se on hiljaa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!
>
> Ehdottomasti ei kannata kokeilla.
>
> Meidan Saku (Polytelis anthopeplus) huusi joka paiva
> kahden kuukauden ajan taukoamatta aamukahdeksasta kolmeen
> iltapaivalla. Riippumatta siita oltiinko kotona vai ei.
<snipsis>
> Sen jalkeen kun Saku kotiutui ja tottui uusiin ihmisiin,
> se on ollut todella viehattava ja mukava kaveri.
Minusta tässä on kyse aivan eri asiasta. Vallu on käsinkasvatettu ja tuli
meille 3 kk ikäisenä, joten kohta 6 vuoden aikana sen kyllä olisi pitänyt jo
tajuta, ettei sitä hylätä jos se jätetään pikku hetkiseksi yksin! Mistään
luottamuspulasta, tai minun on siis vaikea kuvitella asian johtuvan. Kyse on
nimenomaan liiallisesta(?) kiintymisestä, itsenäisyyden puutteesta, jota
todistaa sekin ettei metelöintiä harrasteta silloin kun Vallu on yksin kotona.
Pelkkää kiljumista meidän elämämme ei toki ole! Häkkiinsä suljettuna Vallu on
ainoastaan öisin ja silloin kun ketään ei ole kotona. Muuten Vallu istuu
pääasiassa polvella tai olkapäällä ja on useimmiten kuin pieni enkeli (jopa
koskematta ihanan värikkäisiin kirjontalankoihini!!) tai sitten kiipeily-
puussaan tai vapaaehtoisesti häkissään leikkimässä, syömässä, torkkumassa.
Rähinä alkaa siis vain kun se jää huoneeseen yksin, vaikka vain hetkeksi.
Mutta kuten sanottu, lähentymistä tässäkin asiassa on tapahtunut: lintu antaa
jo pikku hetken armonaikaa ja toisaalta me kuljetamme sitä entistäkin enemmän
mukanamme. Mutta *aina* lintua ei voi mukanaankaan pitää ja joskus sitä
haluaisi olla omassa kodissaankin ihan rauhassa -> ongelma.
-Satu
Veli-Matti Ahonen
On Mon, 2 Feb 1998, martti takala wrote:
> Selvästi Aku huutaa siksi että se kaipaa ihmisten seuraa. Tässä
> iässä (9kk) sille varmaankin saisi vielä opetettua että huomion saa myös
> muulla tavalla kuin huutamalla. Kertokaa miten opetan asian Akulle ?
Olettaen, että Aku on jatkossakin ilman papukaijaseuraa:
Marian ja Keller Breland kouluttivat positiiviseen vahvistamiseen
pohjautuvalla koulutusmenetelmällä ensimmäiset papukaijat 1950-luvun
alussa. Papukaijat herättivät suurta huomiota aikanaan ja Brelandien
käyttämä menetelmä mullisti lintukoulutuksen. Tänä päivänä nähtävissä
ammattimaisissa papukaijaesityksissä sovellelletaan samoja periaatteita,
mitä Brelandit käyttivät. (Bob ja Marian Bailey: Patient Like The
Chipmunks). Menetelmän perusteista on luettavissa artikkeli osoitteessa
http://www.setol.fi/~vma. Jos haluat opiskella vielä enemmän tämän
mielenkiintoisen menetelmän saloja, voit tilata Steve Martinin
papukaijojen kasvatukseen ja koulutukseen liittyviä nauhoja (saatavana
tietääkseni 4 erilaista). "Positive approach to parrot training" on
tilattavissa esim. osoitteen http://www.karenpryor.com kautta.
Koulutuksesta, myös papukaijoihin liittyen, voi keskustella suomeksi
omalla postituslistalla, jolle liitytään lähettämällä viesti osoitteeseen
v...@setol.fi. Amerikkalaisilla listoilla vastaavaa keskustelua käydään
click-l ja clicktrain-listoilla.
Ongelman ratkaisemiseksi on varmasti monta ratkaisua. Elegantti ratkaisu
saattaisi olla, että opetat kaijan rääkymään ongelmallisella tavalla
"käskystä". Palkitset siis jokaisen rääkäisyn, ja kun käytös on
vakiintunut eli kaija huutaa tietyllä tavalla saadakseen sinulta palkkion,
liität käytöksen yhteyteen jonkin ärsykkeen, mikä mahdollistaa palkkion,
esim. sanot "krääk" -> kaija huutaa -> palkitset kaijan. Jos kaija huutaa,
vaikka et ole sanonutkaan "krääk", ole piittaamatta siitä. Palkkio tulee
vain kun rääkäisy kuuluu sanottuasi "krääk". Kun kaijan odotus pitenee ja
pitenee sinulle tarjoutuu yhä usemapia tilaisuuksia palkita kaija hiljaa
olemisesta.
Jos onnistut opettamaan edellisen - pidä tehtävä aluksi hyvin
helppona - voit täyttää/merkitä ajan jolloin kaijalla ei ole
mahdollisuutta vahvisteeseen soittamalla esim. jotain
aivan lyhyttä kaijalle varattua ainutlaatuista biisiä
CD-levyltä luuppina, eli biisi alkaa alusta päätyttyään. Kaijan
täytyy lopulta kuunnella koko biisi kerran läpi saadakseen sinut sanomaan
"krääk" (tai saadakseen sinut tulemaan luokseen -- ja sanomaan "krääk").
Vähitellen voit antaa biisin pyöriä kaksi kertaa, sitten kolme ja tässä
vaiheessa alat satunnaistaa soittokertojen määrää. Nosta määrää hyvin
hitaasti, älä kiirehdi alussa. JOs CD-levylle on kaukosäädin, voit hoitaa
homman ehkä vaikka keittiöstä käsin: kun biisi lakkaa kuulumasta, kaija
valmistautuu rääkäisyyn, se vain odottaa saadakseen siihen sinulta luvan,
kuten on oppinut. Kaukosäätimellä voit tietysti myöhemmin keskeyttää
biisin ja pienen tauon jälkeen aloittaa sen yllättäen kaijan
pieneksi pettymykseksi uudestaan -- kaija ei koskaan tiedä milloin
biisi päättyy, ja milloin sinä annat sille mahdollisuuden rääkäistä.
Tässä pelissä on monta mahdollisuutta sinun puoleltasi mennä pieleen,
mutta siinäkin tapauksessa olet varmasti oppinut paljon linnun
käyttäytymisestä. Pelin muuntelumahdollisuuksia on myös monia. Alku on
ratkaiseva, jotta pelin yleensä on mahdollista käynnistyä.
Jos linnulle on ennen pelin aloittamista opetettu jokin
neutraali ärsyke, mikä aina edeltää positiivista vahvistetta (ruoka,
sinun seurasi,...), oppimista voidaan selvästi nopeuttaa. Voit sen avulla
tarkasti merkitä toivotun käytöksen (esim. hiljaa olemisen) vaikka olisit
keittiössä.
Virikkeeksi kirjoitti,
Veli-Matti Ahonen
P.S. Samaa periaatetta voi tietysti soveltaa monen muunkin sosiaalisen
lajin kanssa.
Kari Tiihonen
martti takala wrote in message <34D5D4...@nmp.nokia.com>...
>
>Miten opettaa linnulle että näistäkin tilanteista selviää odottamalla
>eikä huutamalla?
Meillä on Laku, 3 vuotias Kakadu.
Sanoisin, ja sanon kanssa :) että positiivinen asenne on yleensä
paras. Suorasta pahanteosta tai puremisesta voi ja pitääkin antaa
kunnolla kyytiä, mutta väkivaltainen pakottaminen ei varmasti ole
järkevää, vaikka saattaisi kyllä toimiakin.
Aloitimme välttämättömien opetusten sarjan heti Lakun saavuttua
meille noin 4kk ikäisenä. Ensimmäinen ja tärkeä asia sen vapauden
takaamiseksi oli häkkiin kakkiminen. Lattialle tipahtanut läjä aiheutti
heti valtavan hämmingin, melun, siivoamisen ja linnulle 'häkkiä'.
Saattaa kuulostaa äkkiä pahalta, mutta kun Laku nykyään kiipeää
aina itse häkkiin tarpeilleen sitä voi pitää vapaana aina kun olemme
kotona. Siis noin tunnin aamulla ja 6-8 tuntia illalla + viikonloput.
Tämä vaan noin vinkkinä, mutta aiheeseen...
'Pulina' on juttu erikseen (esim. puhelimessa puhuvan matkiminen),
mutta kääkkymistä selvän uhman ja vaatimisen edestä esiintyi myös.
Tämä katosi hupputempilla, eli häkkiä ja pimeää. Nykyään huutoa
seuraa lähinnä pölynimurin äänen vuoksi, en tosin tiedä miksi.
Välillä huudatan sitä itsekin, se tuntuu olevan Lakusta joskus tosi
kivaa rääkkyä ääni käheäksi. Ehkä se poistaa patoutumia... öisin
se on ihan hiljaa ja yksinään huutaminenkin katosi.
Miten tahansa, tärkeää varmaankin kuitenkin on taata myös
ihmisille kohtuulliset voimat elämiseen. Vaikka eläin joutuukin
joissain asioissa haluistaan tinkimään se ei maailmaa kaada.
Parhaimmillaan Laku nauttii elämästään selällään maaten vaimon
sylissä kuivatessa sitä hiustenkuivaajalla. Ei tarvii sukia ite. :)
t. Kari
RIKU +358-8-5652611 ja +358-40-5561982
> Kuten edellisessä viestissäni jo yritin sanoa, negatiivinen palaute tai
> rangaistukset eivät oikein sovi papukaijojen kasvattamiseen, koska ne yleensä
> tulkitsevat kaiken saamansa palautteen positiiviseksi palautteeksi. Esim.
> linnulle huutaminen ja käsien viuhtominen on parasta huomiota mitä kuvitella
> saattaa! Rauhallinenkin moittiminen kostautuu, kun lintu toistaa ne kaikuna ;)
> Mutta positiivinen palaute onkin tässä tapauksessa hyvin ongelmallista sillä
> jos ihminen on samassa huoneessa linnun kanssa, mitään tarvetta meteliin ei
> ole koska läsnäolo on positiivista sinänsä ja palkkion antaminen palkkiosta
> ei auta itse ongelmaan. Jos taas olet poissa näkyvistä lintu kiljuu eikä
> paikalle voi mennä (=palkkio). Joten jääkö jäljelle muuta kuin odottaa hetken
> hiljaisuutta, jota voi joutua odottamaan _kauan_? Viimeksi viime viikolla
> istuin tunnin keittiössä sormet korvissa odottamassa, että Vallu joko
> vaikenisi pariksi sekunniksi tai edes *kerran* olisi kokeillut huomion
> saamista jollain kivalla äänellä, esim. viheltelyllä tai halutessaan jopa
> selvällä suomenkielellä. Mutta ei, lintu valitsi kiljumisen ja rähinä-äänet.
> Myöskään jutteleminen näkösuojasta ei rauhoita tilannetta, kun rähinävaihde on
> mennyt päälle.
Auttaisiko asiaa se, ett{ linnun aloittaessa kiljuntansa l{htisi ulos
lyhyelle k{velylle? Lintuhan aikaisempien mailien mukaan lopettaa
kiljumisen yksin j{{dess{{n. Yksin{isyytt{ se ei ilmeisesti tulkitse
palkinnoksi vaan rangaistukseksi, joka on ilmeisesti jopa pahempi
kuin oleskelu eri huoneessa ihmisen kanssa?
riku
Martti Takala
Kari Tiihonen wrote:
> Aloitimme välttämättömien opetusten sarjan heti Lakun saavuttua
> meille noin 4kk ikäisenä. Ensimmäinen ja tärkeä asia sen vapauden
> takaamiseksi oli häkkiin kakkiminen. Lattialle tipahtanut läjä
> aiheutti
> heti valtavan hämmingin, melun, siivoamisen ja linnulle 'häkkiä'.
> Saattaa kuulostaa äkkiä pahalta, mutta kun Laku nykyään kiipeää
> aina itse häkkiin tarpeilleen sitä voi pitää vapaana aina kun olemme
> kotona. Siis noin tunnin aamulla ja 6-8 tuntia illalla + viikonloput.
> Tämä vaan noin vinkkinä, mutta aiheeseen...
>
Taisit mainitakkin (tai sitten joku muu) moisesta opetuksesta tässä
ryhmässä viime syksynä. Mun piti kysyä miten opetus tapahtuu, vaan
se taisi unohtua. Nyt on asiaa liian myöhäistä opettaa, sillä Aku oppi
asian
aivan itse. Ja koska se sai itse päättää tavan, se ei enää kaki omaan
häkkiinsä. Meidän hommaa helpottaa se, että tosi iso kasa tulee heti
kun Aku pääsee häkistä pois, nostamme vain linnun vakiopaikalle ja
kasa jää sinne. Aku on jo oppinut yrittämään ainakin pientä kasaa aina
kun se nostetaan ko. paikalle. Itse se ei vielä ymmärrä mennä sinne
vaan kasoja tulee muuallekkin ellemme ole muistaneet käyttää Akua
kakkapaikalla.
> 'Pulina' on juttu erikseen (esim. puhelimessa puhuvan matkiminen),
> mutta kääkkymistä selvän uhman ja vaatimisen edestä esiintyi myös.
> Tämä katosi hupputempilla, eli häkkiä ja pimeää. Nykyään huutoa
> seuraa lähinnä pölynimurin äänen vuoksi, en tosin tiedä miksi.
> Välillä huudatan sitä itsekin, se tuntuu olevan Lakusta joskus tosi
> kivaa rääkkyä ääni käheäksi. Ehkä se poistaa patoutumia... öisin
> se on ihan hiljaa ja yksinään huutaminenkin katosi.
Hupputemppua vaikeuttaa (ainakin meillä) se että huutaminen lakkaa
välittömästi kun linnun lähelle menee. Pimeään häkkiin saaminen ei
onnistu ennen kuin huutaminen on lakannut ja sillohan se on myöhäistä.
Ehkäpä tuota pitäsi kokella silloin kun Aku on valmiiksi häkissä.
Lajikumppaneista on meillä seuraava kokemus:
Viki-nymfimme on leimautunut voimakkaasti vaimooni Pirjoon. Se istui
Pirjon olkapäällä ja nipisteli nokallaan Pirjon kaulaa kerjäten
rapsutusta. Hommasimme Vikille lajikaverin (Saku), joka ilmeisesti on
samaa sukupuolta kuin Viki.
Ehkäpä rapsutuksen pyytäminen vähän väheni lajikumppanin myötä, mutta
myös uusi ääntä tuottava ilmiö ilmestyi:
Viki istuu Pirjon olkapäällä ja Aku minun sylissä, Saku huutaa
häkkinsä katolla yksinäisyyttä, koska se ei uskalla tulla muiden
mukaan.
> Miten tahansa, tärkeää varmaankin kuitenkin on taata myös
> ihmisille kohtuulliset voimat elämiseen. Vaikka eläin joutuukin
> joissain asioissa haluistaan tinkimään se ei maailmaa kaada.
> Parhaimmillaan Laku nauttii elämästään selällään maaten vaimon
> sylissä kuivatessa sitä hiustenkuivaajalla. Ei tarvii sukia ite. :)
>
Samaan tapaan meilläkin rentoudutaan, Aku makaa selällään ja pyytää
rapsutusta nokan alta ja vatsasta.
Viki-nymfi ei anna muiden kuin Pirjon rapsuttaa ,paitsi silloin kun
Pirjo ei ole paikalla.
Martti Takala
Kari Tiihonen
Martti Takala wrote in message <34E2FE6C...@nmp.nokia.com>...
>
>Taisit mainitakkin (tai sitten joku muu) moisesta opetuksesta tässä
>ryhmässä viime syksynä. Mun piti kysyä miten opetus tapahtuu, vaan
>se taisi unohtua.
Kyllähän minä sen tuossakin kerroin:
"Lattialle tipahtanut läjä aiheutti heti valtavan hämmingin,
melun, siivoamisen ja linnulle 'häkkiä'."
Kyllä se ymmärtää yhdistää nämä tapahtumat, vaikka niin ei ehkä heti
tapahdukaan. Jos joka taas ei tätä usko, voisi miettiä vaikka sitä, että
kun avaan jääkaapin Laku alkaa heti mäkättää, että anna jotain...
Asioita opitaan kyllä yhdistämään monellakin eri tavalla.
>Nyt on asiaa liian myöhäistä opettaa, sillä Aku oppi asian
>aivan itse. Ja koska se sai itse päättää tavan, se ei enää kaki omaan
>häkkiinsä.
Varmaan ikävää Akulle, jos se joutuu olemaan häkissä pitkään...?!
>Aku on jo oppinut yrittämään ainakin pientä kasaa aina
>kun se nostetaan ko. paikalle. Itse se ei vielä ymmärrä mennä sinne
>vaan kasoja tulee muuallekkin ellemme ole muistaneet käyttää Akua
>kakkapaikalla.
Just näin se toimii meilläkin, tosin Laku menee usein jo itsekin.
Kun viet sen kakkapaikalle, sano vielä jotain, vaikka 'kaki... kaki...'
niin se oppii yhdistämään tämänkin. Se nimittäin taas helpottaa
linnun ottamista pois ko. paikalta, jos se siellä sattuu olemaan.
Meillä kun se usin viihtyy häkin päällä aikaa viettämässä (orrella).
Näin 'tyhjennyksen' voi tehdä juuri sopivasti jos haet sen syliisi tms.
>Hupputemppua vaikeuttaa (ainakin meillä) se että huutaminen lakkaa
>välittömästi kun linnun lähelle menee. Pimeään häkkiin saaminen ei
>onnistu ennen kuin huutaminen on lakannut ja sillohan se on myöhäistä.
Öööh.. luuletko, ettei se osaa yhdistää näitä asioita? Tulihan se läjäkin
ennen, ennenkuin se oppi tekemään sen tiettyyn paikkaan. Mielestäni
sillä ei ole mitään merkitystä onko huutaminen loppunut vai ei. Taitaa
olla niin, että sinä yhdistät asia väärin; Aku oppii ajattelemaan, että jos
huudan, tuo tulee, laittaa häkkiin ja sammuttaa vielä valotkin.
> Viki-nymfimme on leimautunut voimakkaasti vaimooni Pirjoon. Se istui
>Pirjon olkapäällä ja nipisteli nokallaan Pirjon kaulaa kerjäten
>rapsutusta. Hommasimme Vikille lajikaverin (Saku), joka ilmeisesti on
>samaa sukupuolta kuin Viki.
No meillä on kanssa vähän ajateltu seuraa, mutta kun nuo penteleet
maksavat reilusti toista kymppiä (käsin Suomessa kasvatetut) niin ei
ainakaan vielä ole tällaista ratkaisua tehty. (Alba Kakadu)
>Viki istuu Pirjon olkapäällä ja Aku minun sylissä, Saku huutaa
>häkkinsä katolla yksinäisyyttä, koska se ei uskalla tulla muiden
>mukaan.
Varmaan tottumiskysymys. Meillä on koirakin ja kyllä niiden kesken oli
myös monenlaista ennenkuin tilanne on rauhoittunut. Täyttä keskinäistä
ymmärrystä ei vielä ole, eikä ehkä tulekaan, sillä koira on 14v ja Laku 3.
>Samaan tapaan meilläkin rentoudutaan, Aku makaa selällään ja pyytää
>rapsutusta nokan alta ja vatsasta.
Heh, joo, enpä ole luonnossa koskaan nähnyt selällään nukkuvaa lintua.
>Viki-nymfi ei anna muiden kuin Pirjon rapsuttaa ,paitsi silloin kun
>Pirjo ei ole paikalla.
Laku oli alunperin todella agressiivinen vieraita kohtaan. Se piti omasta
reviiristään tarkasti huolta, eli asunnostamme. Kun menimme kylään
kaikki oli hyvin, sillä tilanne oli aivan toinen. Nyt Laku on ollut muutamia
kertoja viikon ja ylikin 'lomalla', kun itse olemme olleet poissa. Tämä on
totuttanut sen hyvin muihin ihmiseen ja nykyään se ei enää yritä vieraiden
päälle, vaikka 95% tarkkkuudella vieläkin välttää kosketusta. Sitä voi
onnistua joku hieman rapsuttamaan, mutta kovin pian se tuntee olonsa
vaivautuneeksi ja siirtyy minun tai vaimoni läheisyyteen, olkapäälle tms.
Kyllä näiden kanssa kaikkea näkee... viimeksi Laku maisteli kiisseliä
(isohkosta) kulhosta ja huomaamattamme päätti nousta reunalle
seisomaan... nooh, kulhohan meinasi kaatua ja lintu sinne kokonaan.
Ei huomattu vieläkään. Sitten se matkusti (keittiöstä) lattialle, siitä
portaille ja kaiteiden välistä sohvan selkänojaa pitkin vaimon olkapäälle.
Noin puoli lintua kiisselissä. Ensimmäinen ravistus ja... :)
Mites teillä muuten tuo suihkussa käynti?
t. Kari
Martti Takala
Kari Tiihonen wrote:
> Martti Takala wrote in message <34E2FE6C...@nmp.nokia.com>...
> >
> >Nyt on asiaa liian myöhäistä opettaa, sillä Aku oppi asian
> >aivan itse. Ja koska se sai itse päättää tavan, se ei enää kaki omaan
>
> >häkkiinsä.
>
> Varmaan ikävää Akulle, jos se joutuu olemaan häkissä pitkään...?!
Niin on. Sen huomaa aamuisin, Akulla on kova kiire päästä häkistä.Kun
sen laskee kakkapaikalle, on käsi otettava *nopeasti* alta
pois.
Joskus se jopa "ähkäisee" suoritusta tehdessään.
> >Hupputemppua vaikeuttaa (ainakin meillä) se että huutaminen lakkaa
> >välittömästi kun linnun lähelle menee. Pimeään häkkiin saaminen ei
> >onnistu ennen kuin huutaminen on lakannut ja sillohan se on
> myöhäistä.
>
> Öööh.. luuletko, ettei se osaa yhdistää näitä asioita? Tulihan se
> läjäkin
> ennen, ennenkuin se oppi tekemään sen tiettyyn paikkaan. Mielestäni
> sillä ei ole mitään merkitystä onko huutaminen loppunut vai ei. Taitaa
>
> olla niin, että sinä yhdistät asia väärin; Aku oppii ajattelemaan,
> että jos
> huudan, tuo tulee, laittaa häkkiin ja sammuttaa vielä valotkin.
>
>
Pitänee yritää.
> No meillä on kanssa vähän ajateltu seuraa, mutta kun nuo penteleet
> maksavat reilusti toista kymppiä (käsin Suomessa kasvatetut) niin ei
> ainakaan vielä ole tällaista ratkaisua tehty. (Alba Kakadu)
Arvokkaitahan nuo isot käsinkasvatetut ovat, mutta parempi maksaa ja
saadakesy sylilintu kuin häkkilintu joka pelkää ihmistä.
(Käsin Suomessa kasvatettu Alba Kakadu; lienetkö hankkinut sen Kuopion
suunnalta)
> Laku oli alunperin todella agressiivinen vieraita kohtaan. Se piti
> omasta
> reviiristään tarkasti huolta, eli asunnostamme. Kun menimme kylään
> kaikki oli hyvin, sillä tilanne oli aivan toinen. Nyt Laku on ollut
> muutamia
> kertoja viikon ja ylikin 'lomalla', kun itse olemme olleet poissa.
> Tämä on
> totuttanut sen hyvin muihin ihmiseen ja nykyään se ei enää yritä
> vieraiden
> päälle, vaikka 95% tarkkkuudella vieläkin välttää kosketusta. Sitä voi
>
> onnistua joku hieman rapsuttamaan, mutta kovin pian se tuntee olonsa
> vaivautuneeksi ja siirtyy minun tai vaimoni läheisyyteen, olkapäälle
> tms.
>
Menitte kylään lintu mukana? Kyläpaikka pitää ainakin valita
huolella.Aku
ei sentään ole hyökännyt vieraiden päälle, vaikka varautuneelta
näyttääkin
vieraiden läsnäollessa. Olemme varoittaneet vieraitamme ettei heidän
kannata
käsitellä Aku samalla tavalla kuin me teemme. Vieraat uskovat asian
hyvin
nähtyään puoliksi syödyt keittiötuolimme, eivätkä uskalla Aku rapsuttaa
vaikka
se joskun sitä pyytääkin.Kun Aku oli ensimmäistä kertaa "vieraan"
hoidossa, se
heitti ruokakuppinsahäkkinsä lattialle, vesikuppikin oli lähelle lentää,
mutta
hoitaja ehti hätiin. Aku kuulemma yritti painaa jalalaan vesikuppia
takaisin
paikoilleen kun hoitaja tuli ihmettelemään meteliä.
> Mites teillä muuten tuo suihkussa käynti?
>
Aku saa suihkun sumutinpullosta. Hienojakoista lämmintä sumua.Yleensä se
pitää suihkutuksesta ja hakkaa siivillään ilmaa.
Sitä Aku ei halua ymmärtää että suihkutus pitää joskus lopettaa,
vaan haluaisi aina vain lisää vettä.
Varsinaiseen suihkuun en ole Aku vienyt. Kylppäri on Akusta pelottava
paikka,
äänet kaikuvat ja vesikin kohisee liian kovaa.
T: Martti
Monsoon
_todella hupaisia_ nämä teidän papukaijajutut!!!
enpä olisi kuvitellut, että yhdestä linnusta voi olla noooin paljon huvia!
kaverini harkitsee parhaillaan kilpikonnan hankkimista, miten voisin
käännyttää hänet hankkimaankin linnun?
mitkä kaijat oppivat "puhumaan"? mikä olisi aloittelijalle sopiva lintu?
onko kaikki linnut noin hirveen hintasia? ja mitä on tuo "käsinkasvatus"?
mitkä linnut tulevat toimeen mieluummin yksinään kuin lajitoverin kanssa?
(pliis älkää neuvoko kääntymään kirjaston puoleen, korttini on
jäädytetty...)
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
mon...@sgic.fi
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Kari Tiihonen kirjoitti viestissä <6db49a$sn0$1...@hiisi.inet.fi>...
>Martti Takala wrote in message <34F436B3...@nmp.nokia.com>...
>>
>>Niin on. Sen huomaa aamuisin, Akulla on kova kiire päästä häkistä.Kun
>>sen laskee kakkapaikalle, on käsi otettava *nopeasti* alta
>>pois. Joskus se jopa "ähkäisee" suoritusta tehdessään.
>
>Auh, tuo on kyllä huono juttu, jos se joutuu esim. koko yön pidättelemään.
>Lakulta 'suoritus' tulee tunnin/parin välein... hmmmm... auttaisikohan,
>jos sen oikean kakkapaikan veisi kokonaan pois?
>
clips
Kari Tiihonen
Monsoon wrote in message <6djl1m$e...@filon.sgic.fi>...
>_todella hupaisia_ nämä teidän papukaijajutut!!!
>enpä olisi kuvitellut, että yhdestä linnusta voi olla noooin paljon huvia!
>kaverini harkitsee parhaillaan kilpikonnan hankkimista, miten voisin
>käännyttää hänet hankkimaankin linnun?
Helposti varmaankin.
Ihan ensimmäiseksi lienee parasta muistuttaa, että pappari elää 50-100 vuotta.
Se ei ole kuin kesäkissa, tai marsu, eikä edes kuin koira. Se ei kuole ikinä.
Tosin ainahan eläimen voi antaa pois, mutta ainakin noin periaatteessa.
>mitkä kaijat oppivat "puhumaan"?
Intian kottarainen oppii tosi hyvin, pappareista esim. Jaco.
Puhuminen on toki huvittavaa muutamia kertoja kuultuna, mutta
kotioloissa samat tarinat uudelleen 50 vuoden ajan ei lupaa hyvää.
Lisäksi ne keksivät kivoja jippoja saadakseen lisää huomiota.
Jos ketään ei näy missään, esim. puhelimen matkiminen saa
ihmiset säntäilemään ympäriinsä. Ovikellokin on aika kiva. Jne.
Toinen asia on luonne, joka vaihtelee aivan kuten puhuisen oppiminen.
Kun meille valittiin lintua, päädyttiin Kakaduun sen ylivoimaisen
luonteen vuoksi. Se on todellakin aivan kuin yksi perheenjäsen ja
voin taata, ettei sitä pysty käsittämään näkemättä. Huono puoli on
se, että Kakadut ovat tavallaan puluja, ne tuhoavat kaiken eteensä
sattuvan. Siksi mekin varomme jättämästä lintua yksinään vapaaksi,
jolloin pian yläkertaan vievät puuportaat olisivat polttopuuta. Tästä
pääsee aika hyvin sanomalla EI kuten lapselle, mutta minkäs se
eläin luonteelleen voi... vielä hieman parempi valinta olisi ollut
xxx, mutta niitä ei ollut silloin saatavilla kuin tavallisina villeinä.
>mikä olisi aloittelijalle sopiva lintu?
Se riippuu niin paljosta... iso lintu tarvitsee ison häkin ja siis paljon
tilaa (Kakadulle esim. 100x150x150). Tosin tämä vaihtelee sen
mukaan kuinka usein sitä pidetään vapaana. Sitten tulee tietysti
hinta, halutaanko niitä ehkä kaksi, miten ne tulevat toimeen muiden
kotieläimien kanssa jne jne. Tosin lintu on erittäin halpa ja helppo
kotieläin, siemenet ovat ilmaisia ja pari päivää menee helposti yksin.
Palaan vielä tuohon ikään? Jos 'aloittelet vaikkapa' 50 vuotta elävällä
lajilla, niin millä sitten ajattelit sen jälkeen jatkaa? :-)
Papukaija ON erilainen kotieläin. Kanarialinnut erikseen.
>onko kaikki linnut noin hirveen hintasia?
Käsinkasvattaminen on työtä, villejä saa luonnosta pyytämällä.
Pyydetty lintu ei koskaan kesyynny täysin, sen ikää ei juurikaan
voi tietää tarkasti ja sen terveydestä ei ole tietoa. Sama koskee
myös usein 'käytettyjä' lintuja. Lisäksi pydetty lintu on kokenut
erittäin julman kohtalon, eikä sellaisen tukeminen ole järkevää.
>ja mitä on tuo "käsinkasvatus"?
Munittu muna yleensä haudotaan koneessa, ihminen syöttää
syntyneet noin 2 kuukautta ja sitten opettaa sen syömään itse.
Noin 4kk ikäisenä se on täysikasvuinen ja syö itse, ja voidaan
myydä tulevaan kotiinsa.
Tuo syöttäminen tapahtuu ensin tunnin, sitten kahden ja neljän
tunnin välein ympäri vuorokauden. Ei mitään helppoa, mutta
sitten ihminen on ystävä ja lintu luulee olevansa ihminen.
Ero pyydettyyn lintuu näkyy kilometrin päähän ja vähänkin
näistä ymmärtävä huomaan eron alle minuutissa. Muilta siihen
voi mennä jopa yli minuutti. :-)
Siis: käsin kasvatettu lintu on yleensä rengastettu, sillä on
syntymätodistus, se on täysin kesy ja luonteeltaan kuten
fysiikaltaankin terve, ja sen alkuperä on tiedossa. Tällainen
eläin on aina itse tyytyväisempi kuten omistajansakin.
>mitkä linnut tulevat toimeen mieluummin yksinään kuin
>lajitoverin kanssa?
Tätä pitäisi kysyä jo ammattilaiselta.
Jos joku haluaa matkustaa Outokumpuun katsomaan miten
ja kuka näitä erilaisia papukaijoja kasvattaa, niin mailatkaan.
Ei, se en ole minä, mutta sieltä lintuni hankin ja olen
erittäin tyytyväinen. Vakavissaan oleva ostaja on myös
tervetullut tapaamaan Kakaduamme.
Mutta varo: kaikki tämä uteliaisuus voi maksaa paljon... :-)
t. Kari
Otto J. Makela
"Kari Tiihonen" <Ka...@Icon.fi.remove> writes:
> Ihan ensimmäiseksi lienee parasta muistuttaa, että pappari elää 50-100 vuotta.
Eiköhän kuitenkin ~70 liene pisimpiä todettuja ikiä. Vanhaksi kuitenkin!
> Kun meille valittiin lintua, päädyttiin Kakaduun sen ylivoimaisen
> luonteen vuoksi. Se on todellakin aivan kuin yksi perheenjäsen ja
> voin taata, ettei sitä pysty käsittämään näkemättä. Huono puoli on
> se, että Kakadut ovat tavallaan puluja, ne tuhoavat kaiken eteensä
> sattuvan. Siksi mekin varomme jättämästä lintua yksinään vapaaksi,
> jolloin pian yläkertaan vievät puuportaat olisivat polttopuuta. Tästä
> pääsee aika hyvin sanomalla EI kuten lapselle, mutta minkäs se
> eläin luonteelleen voi... vielä hieman parempi valinta olisi ollut
> xxx, mutta niitä ei ollut silloin saatavilla kuin tavallisina villeinä.
Taisit unohtaa korvata xxx oikealla nimellä, joko muistit mikä se on?
Villejä ei kannattane ostaa koska 1) eivät taida koskaan kesyyntyä
samanlaisiksi kuin pienestä pitäen ihmiseen tottuneet 2) villejä
otuksia pyydystettäessä 80% menetykset otusten kuoleman takia matkalla
metsästä lemmikin omistajalle eivät ole tavattomia.
--
/* * * Otto J. Makela <ot...@cc.jyu.fi> * * * * * * * * * * * * * * * * */
/* Phone: +358 14 613 847, BBS: +358 14 211 562 (V.32bis/USR-HST,24h/d) */
/* Mail: Cygn.k.7 E 46/FIN-40100 Jyvaskyla/Finland, ICBM: 62.14N 25.44E */
/* * * Computers Rule 01001111 01001011 * * * * * * * * * * * * * * * * */
Kari Tiihonen
Niin, en siis tarkoittanut, etteivät kilpikonnat eläisi pitkään,
mutta niistä saatu seura on kyllä hieman eri luokkaa kuin
mitä papukaijat tarjoavat.
>Eiköhän kuitenkin ~70 liene pisimpiä todettuja ikiä. Vanhaksi kuitenkin!
Ei, kun Lontoon eläntarhassa joku täytti juuri 110v.
Tällainen Kakadu oli San Diegon eläintarhan maskottina
ja siitä tehtiin TV-ohjelma sen jäädessä 'eläkkeelle' juuri
70 vuotiaana. Ei vaikuttanut vielä mitenkään vanhalta.
>Taisit unohtaa korvata xxx oikealla nimellä, joko muistit mikä se on?
Oooh, heh, Molukki. Alba, tämä meidän on täysvalkoinen, siipien
alla hieman keltaista, Molukilla on lohenpuhaista hieman(!) koko
vartalossa ja selvästi töyhtössä. Kakaduhan nostaa päässään olevan
suuren töyhtön pystyyn kun tapahtuu jotain mielenkiintoista. Luulenpa,
että se vastaa lähinnä :-O ilmettä. :-)
Molukki on luonteeltaan kaikkein paras, mutta ei puhu juuri ollenkaan.
>Villejä ei kannattane ostaa koska 1) eivät taida koskaan kesyyntyä
>samanlaisiksi kuin pienestä pitäen ihmiseen tottuneet 2) villejä
>otuksia pyydystettäessä 80% menetykset otusten kuoleman takia matkalla
>metsästä lemmikin omistajalle eivät ole tavattomia.
Juuri näin.
t. Kari
Marika
Kari Tiihonen wrote:
>
> Niin, en siis tarkoittanut, etteivät kilpikonnat eläisi pitkään,
> mutta niistä saatu seura on kyllä hieman eri luokkaa kuin
> mitä papukaijat tarjoavat.
>
Juu, terraariossa pidettävät kilpparithan elelevät reippaasti yli
satavuotiaiksi.... puhumattakaan jostain galapagoksen
jättiläiskonnista... :-)
Mitään paijailtavia lemmikkejähän matelijat eivät ole, mutta hyvin
mielenkiintoisia seurattavia kylläkin. Riippuu tietysti ihan siitä, mitä
lemmikiltään haluaa, että mikä kannattaa valita, lintu vaiko konna...
vai jokin muu.
T. Marika
Kari Tiihonen
Marika wrote in message <34FDC1...@cc.tut.fi>...
>
>Mitään paijailtavia lemmikkejähän matelijat eivät ole, mutta hyvin
>mielenkiintoisia seurattavia kylläkin. Riippuu tietysti ihan siitä, mitä
>lemmikiltään haluaa, että mikä kannattaa valita, lintu vaiko konna...
>vai jokin muu.
Aivan, lemmikin valinta onkin todella henkilökohtaista, onhan siitä
yleensä aina kyse useamman vuoden kumppanuudesta. Uusia tosi
hauskoja eläimiä (esim. Gerbiilit) tulee hiljalleen meidänkin maahamme.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka lemmikki ostetaankin kaupasta
tai mistä tahansa muualta, siiten pitäisi voida ensin tutustua vaikka
jonkin toisen samanlaisen eläimen omistajan luona. Näin vältettäisiin
kesäkissa -ilmiö, eikä kaupallisuus pääsisi tekemään jekkuja.
Koira on aina tyypillinen kaikin puolin. Siinä yhdistyy myös kaikki
mahdolliset hankaluudet: iso, syö paljon, vaatii liikuntaa, ei voi olla
yksin pitkään, jne. Nämä olisi pakko ymmärtää etukäteen.
Intenet auttaa nykyään myös monessa ja siksi tässä linnusta
kiinnotuneille yksi vinkki: http://www2.upatsix.com/
t. Kari
Minna Piippo
On Thu, 5 Mar 1998, Kari Tiihonen wrote:
> Aivan, lemmikin valinta onkin todella henkilökohtaista, onhan siitä
> yleensä aina kyse useamman vuoden kumppanuudesta. Uusia tosi
> hauskoja eläimiä (esim. Gerbiilit) tulee hiljalleen meidänkin maahamme.
Aivan kovin uusi lemmikki gerbiili ei ole ;) Suomen Mongolian
Gerbiiliyhdistys ry, jonka alaisuuteen kuuluvat gerbiilit,
degut, perpallidukset, dubrasit sekä muut hyppymyyrät toimii jo viidettä
vuotta. Lemmikkinä gerbiiliä on jo pidettu reilut kymmenen vuotta. Meillä
Suomessa gerbiili ei ihan vielä uhkaa hamsterin johtoasemaa suosituimpana
pikkujyrsijänä, mutta esimerkiksi Englannissa gerbiili on jo suosituin
lemmikkijyrsijä.
Myös jyrsijöiden kohdalla on erittäin suositeltavaa ostaa oma lemmikki
hyväksytyltä Suomen Jyrsijäliitto ry:n alaiselta kasvattajalta. Näin
ostaja voi olla varma siitä, että eläin on terve ja hyväkuntoinen sekä
käsittelyyn tottunut ja varmasti juuri sitä sukupuolta kuin ostaja on
toivnut. Lisäksi eläimelle saa mukaan sukutaulun, josta selviää eläimen
virallinen laji, rotu ja väri.
Tässä vielä gerbiileistä ja deguista kiinnostuneille Suomen Mongolian
Gerbiiliyhdistys ry:n kotisivut
http://www.pcuf.fi/~mpiippo/gerba/smg/
- Minna -
mpi...@pcuf.fi
http://www.pcuf.fi/~mpiippo/
Martti Takala
Monsoon wrote:
> _todella hupaisia_ nämä teidän papukaijajutut!!!
> enpä olisi kuvitellut, että yhdestä linnusta voi olla noooin paljon
> huvia!
> kaverini harkitsee parhaillaan kilpikonnan hankkimista, miten voisin
> käännyttää hänet hankkimaankin linnun?
>
> mitkä kaijat oppivat "puhumaan"? mikä olisi aloittelijalle sopiva
> lintu?
> onko kaikki linnut noin hirveen hintasia? ja mitä on tuo
> "käsinkasvatus"?
> mitkä linnut tulevat toimeen mieluummin yksinään kuin lajitoverin
> kanssa?
Ehdottomasti paras aloittelijan "papukaija" on nymfipapukaija, joskus
myös
neitokakaduksi kutsuttu. Se on pitkäpyrstöinen, kokonaispituudeltaan
noin 30 cm.
Parhaiten sen tunnistaa töyhtösta ja punaisista poskista.
Hintakin on paljon mukavampi kuin isoilla kaijoilla, 300-500 mk taitaa
olla kohtullinen. Nymfit oppivat harvoin puhumaan, mutta viheltäviä
ääniä ne
matkivat.
Parhaan linnun saat kun ostat sen nuorena (<6kk) suoraan kasvattajalta.
Ennen kuin
ostat linnut, pyydä että kasvattaja ottaa sen kädelleen istumaan, ei
nyrkin sisään, vaan
niin että lintu itse vapaaehtoisesti istuu kädellä.
Älä usko jos myyjä väittää että villin linnun voi itse kesyttää. Tai
ehkä sen voi, mutta
siihen saattaa kulua parikymmentä vuotta.
Nymfin kasvattajia löytyy suomesta helposti, esim keltaisessa pörsissä
on usein
myytävänä nymfin _poikasia_.
Kaikille linnuille olisi parempi jos niillä olisi lajitoveri, mutta
silloin linnut eivät
tule yhtä kesyiksi kuin yksin elävät. Yksin elävä lintu tarvitseekin
ihmiseltä paljon
enemmän aikaa kuin lintupari.
Lintujen huonoja puolia on yletön paikkojen sotkeminen: Meillä yksi
harmaapapujaija
(eli jaco) ja kaksi nymfia saavat talon päivässä sellaiseen kuntoon,
johon minulta
poikamiesaikoina kului viikko (tyhjiä kaljapulloja lukuunottamatta).
T: Martti
Martti Takala
Kari Tiihonen wrote:
> usta tehdessään.
>
> Auh, tuo on kyllä huono juttu, jos se joutuu esim. koko yön
> pidättelemään.
> Lakulta 'suoritus' tulee tunnin/parin välein... hmmmm...
> auttaisikohan,
> jos sen oikean kakkapaikan veisi kokonaan pois?
En tiedä miksi Aku ei kaki "yleensä" häkkiinsä. Se odottaa kunnes
pääseehäkistä pois ja jos sitä ei heti viedä kakkapaikalle, kasa tulee
sitten muualle,
mutta häkin ulkopuolelle. Tietenkin joskus kasoja tulee myös häkkiin
mutta ei
kovin usein.
> Minulla häkki on sellainen, joka aukeaa myös päältä ylöspäin ja siihen
>
> voi laittaa poikkipuun, jonka päällä Laku tykkääkin olla, sillä
> korkealla
> on mukavampi olla. Siitä voi sitten kiivetä häkkiin syömään tai
> juomaan,
> tai tulla ulkokautta lattialle tai jopa lentää vähän matkaa. Tämä on
> myös
> kakkapaikka, jonne se yleensä(!) kiipeää itse tarpeen vaatiessa. Kun
> häkki on kiinni se laskettelee mistä hyvältä tuntuu.
Joo, korkealla on hyvä olla. Meillä häkin katto ei aukea, mutta
katollaon mukava
olla ja huudella ihmisille. Eikä katolla ollessa olla häkissä,
joten sieltä voi tehdä kunnon kasan ihmisten siivottavaksi.
Katolta voi kiivetä ison oven kautta häkkiin syömään tai sitten häkin
toista
seinää pitkin alas tuolille, josta on lyhyt hyppy syliin
rapsutettavaksi.
> Oen aina sanonut, että ero on seuraava: kun ojennan käteni lintua
> kohti
> niin kesy tulee heti luokse ja ville vetäytyy taaksepäin. Lähes kaikki
> linnut
> joita olen tavannut ovat villejä, käsinkasvatettuja ja hyvin pidettyjä
> on
> todella vähän. Mutta kylläpä kaikki vieraat ihmettelevätkin, että
> tuohan
> on mukavampi kuin koira/kissa ja helppohoitoisempikin. Ja 15.000,-.
Tuo taitaa päteä vain kun ihminen on linnulle tuttu. Ainakin
harmaapapukaijat
suhtautuvat vieraisiin sen verran epäluuloisesti että eivät aivan heti
ole
kädelle tulossa.
Kun haimme Akun kasvattajalta, näimme toisemme vasta toisen kerran.
Aluksi Aku katseli minua epäluuloisesti, mutta 10-15 minuutin kuluttua
uskaltautui
hakemaan kädestäni herkkupalan. Seuraavan 10 minuutin kuluttua olimme jo
kaverit ja Aku istui kädelläni.
Aku on käsinkasvatettu, hautomakoneen jälkeen kasvattaja syötti käsin
Akun ja sen kaksi sisarrusta.
Harmaat eivät ole yhtä kalliita kuin Kakadut, Akusta maksoimme vain 9000
mk.
Käsinkasvatettujen lintujen hinnat taitavat olla laskussa, koska
suomalaisia
kasvattajia on tullut lisää.
Eräs ystävämme osti Ruotsista "tarhassa kasvatetun" linnun. Hän kertoi
että
kahden kuukauden jälkeen lintu uskaltautui syömään kädestä, mutta ei
vielä
tullut kädelle.
Linnun helppohoitoisuudesta olen vähän erimieltä, pieni virhe linnun
hoidossa
voi kostautua pahasti.
> >(Käsin Suomessa kasvatettu Alba Kakadu; lienetkö hankkinut sen
> Kuopion
> >suunnalta)
>
> Outokummusta. Sieltä niitä saa lisääkin. Hitaasti. Tähänkin meni yli
> vuosi.
Mekin mietimme jossain vaihessa Kakadua, mutta päädyimme lopulta
Jacoon.Kuopion suunnalla on käsikasvattaja, joka kasvattaa mm. Alba
Kakaduita.
> Suurin ongelma onkin miten liikkua sen kanssa ulkona.
> Ei ole kivaa, jos se pelästyy jotain ja lentää hädissään karkuun.
Ulkona kannattaa olla todella varovainen. Kuulin kerran
papukaijasta,jonka
pikkulinnut kiusasivat lentoon ja ajoivat sen pois omalta reviiriltään.
> >Vieraat uskovat asian hyvin nähtyään puoliksi syödyt
> keittiötuolimme...
>
> Ehkä tässäkin pieni koulutus olisi vielä paikallaan. Kamalan sässäkän
> aiheutuminen tuolin puremisesta saa varmasti ajattelemaan seuraavalla
> kerralla, että kannattaako. Meillä tämä on myös ongelma, sillä
> pureminen
> on Kakadun ominaispiirre, siis kaikkea pitää kokeilla ja lopuksi
> rikkoa...
>
Koulutus jatkuu koko ajan, ja nykyään tehoaa jo terävä EI, mutta mäntyyn
tulee
niin helposti ja nopeasti pahat jäljet. Puruhaluihin meillä luonnon
oksia,
pajua ja koivua. Pajunoksat ovat mukavia koska ne saa helposti
silputtua, koivussa
onkin jo paljon enemmän haastetta.
> Otin aluksi Lakun mukaan kun menin itse suihkuun. Ja otan vieläkin
> joskus. Ei se siltikään varsinaisesta pesusta pidä, mutta sen jälkeen
> on
> todella kiva kun saa kuivatella hiustenkuivaajasta tai joskus seisoa
> pölynimurin poistoaukon kuuman ilman kohdalla siivet levällään.
Kokeilimme hiustenkuivaajaa kylvyssä käyneeseen Viki-nymfiin ja Vikihän
pitisiitä. Istui tyytyväisenä kädellä vaikka vanha kuivaajamme on melko
kova ääninen.
T: Martti
Kari Tiihonen
Martti Takala wrote in message <34FEB0DD...@nmp.nokia.com>...
>
>En tiedä miksi Aku ei kaki "yleensä" häkkiinsä.
Ehkä se haluaa pitää kämppänsä siistinä! :)
Ihmettelen vaan sitä, että kun senkin tarve päästää pienet
on varmasti useammin kuin kerran yössä, niin sille on
pakko kasautua melkoinen paine :) sinä aikana kunnes
vihdoin aamulla heräät ja päästät sen asioimaan...
>Tietenkin joskus kasoja tulee myös häkkiin
>mutta ei kovin usein.
Ehkä se oppii vielä. Opettamalla siis.
>Joo, korkealla on hyvä olla. Meillä häkin katto ei aukea
Se on muuten todella hyvä juttu häkissä. Helppo avata,
lintu viihtyy kun se on aika korkealla ja yleensä :) hätä
tulee siitä päästä näppärästi suoraan häkkiin.
>Tuo taitaa päteä vain kun ihminen on linnulle tuttu. Ainakin
>harmaapapukaijat suhtautuvat vieraisiin sen verran epäluuloisesti
>että eivät aivan heti ole kädelle tulossa.
Totta, tätä meilläkin tässä vasta opetellaan vieraiden kanssa.
Kyllä se aikaa jo heljalleen onnistumaan, mutta täydelliseen
hyväksymiseen menee vielä vuosia.
>Kun haimme Akun kasvattajalta, näimme toisemme vasta toisen kerran.
>Aluksi Aku katseli minua epäluuloisesti, mutta 10-15 minuutin kuluttua
>uskaltautui hakemaan kädestäni herkkupalan. Seuraavan 10 minuutin
>kuluttua olimme jo kaverit ja Aku istui kädelläni.
Laku oli taas tyytyväinen ihan mihin tahansa. Jokainen lähellä tuleva
oli oivallinen kohde rapsuttajaksi. Reviiriä se oppi pitämään vasta noin
6kk ikäisenä. Ja sitten siitä onkin ollut vaikea päästä eroon.
Miten muuten nostat Akun lattialta ylös? Lakun saa ylös laittamalla
sormen koukkuun, johon se laittaa nokan yläosan ja sitten vaan
nostetaan kuin koukusta. Toimii hyvin. Aluksi se piti aika kovaakin
kiinni, sitten hellemmin ja nykyään suu on kokonaan auki.
Tosi helppo juttu, ei tarvitse kumarrella. :)
>Aku on käsinkasvatettu, hautomakoneen jälkeen kasvattaja syötti käsin
>Akun ja sen kaksi sisarrusta.
Jep, ja tästä tulee myös hintaa, mutta se kannattaa.
>Harmaat eivät ole yhtä kalliita kuin Kakadut, Akusta maksoimme
>vain 9000 mk.
Tähän monet sanovat: vain?
>Käsinkasvatettujen lintujen hinnat taitavat olla laskussa, koska
>suomalaisia kasvattajia on tullut lisää.
Olen huomannut saman.
>Eräs ystävämme osti Ruotsista "tarhassa kasvatetun" linnun. Hän kertoi
>että kahden kuukauden jälkeen lintu uskaltautui syömään kädestä, mutta ei
>vielä tullut kädelle.
Jos saa ja haluaa halvan niin OK, mutta ajatellen niitä edessä olevia
vuosia haluaisin kyllä itse tietää mistä lintu on kotoisin, mitä se on
kokenut, onko se terve jne jne.
> Linnun helppohoitoisuudesta olen vähän erimieltä, pieni virhe linnun
>hoidossa voi kostautua pahasti.
Mitä meinaat?
>Mekin mietimme jossain vaihessa Kakadua, mutta päädyimme lopulta
>Jacoon.Kuopion suunnalla on käsikasvattaja, joka kasvattaa mm. Alba
>Kakaduita.
Jaco on tosi kiva sekin ja ehkä hieman rauhallisempikin.
>Ulkona kannattaa olla todella varovainen. Kuulin kerran
>papukaijasta,jonka pikkulinnut kiusasivat lentoon ja ajoivat sen
>pois omalta reviiriltään.
Riittää, että se pelästyy jotain, sitten se pelästyy omaa vauhtiansa,
seuraavaksi korkeutta ja sitten sitä että se on eksynyt. Sitten ollaakin
jo kaukana ja koti-ikävä olisi kamala. Vapaana oleva papukaija EI
lennä pois, se voi kyllä lentää, mutta palaa aina takaisin. Miamissa
on esim. Parrot Jungle (siinä Miami Vicen alussa ne Flamingot)
jossa suuri osa linnuista on ihan vapaana. Se on niiden koti.
Ei vaan oikein huvita ruveta kokeilemaan, tuleeko se arvokas
eläin tosiaankin takaisin vai ei... tällainen kouluttaminen onkin jo
sitten todella hankalaa ja vaatisi paljon tilaa ja rauhallisen paikan.
Miten kuljetat Akua ulkona? Kädellä? Jossain narussa?
>Koulutus jatkuu koko ajan, ja nykyään tehoaa jo terävä EI, mutta mäntyyn
>tulee niin helposti ja nopeasti pahat jäljet.
Juu, ihan sama ongelma on täälläkin.
>Puruhaluihin meillä luonnon oksia,
>pajua ja koivua. Pajunoksat ovat mukavia koska ne saa helposti
>silputtua, koivussa onkin jo paljon enemmän haastetta.
Häkin puut olivat (!) tiikkiä, mutta nekin alkavat olemaan loppu.
Luonnosta löytää kesällä aika hienoja tekeleitä, joita sitten aina
kerätään talvea varten, ja puruiksi vaan...
t. Kari
Susanna Öman
Kari Tiihonen wrote:
> Uusia tosi
> hauskoja eläimiä (esim. Gerbiilit) tulee hiljalleen meidänkin maahamme.
> t. Kari
Uusia...? Kyllä meilläoli gerbuja jo sillon,ku minäolin kymmenen
kieppeillä,eli yli 25 vuotta takaperin... Gerbut on kyllä mukavia, mutta
jyrsijöistä ehkä kaikkein uutterimpia toteuttamaan lajinimeään ;) ,häkki on
silppuna hetkessä. Tällä hetkellä meidän gerbut asustaakin
isossaakvaariossa,ja saavat tyytyä nakertamaan pahvia ja oksia.
t. Suska
Oskari Westerholm
Kari Tiihonen (Ka...@Icon.fi.remove) wrote:
: Miten kuljetat Akua ulkona? Kädellä? Jossain narussa?
Mika ihmeen hinku teilla on niita lintuja ulkona
kuljettaa muuten kuin hakissa? Ja mika pakko niita on
ylipaansa kuljetella muualle kuin elainlaakariin?
Kuulostaa pelkalta brassailunhalulta.
Ennemmin ja myohemmin, yleensa ennemmin, lintu saikahtaa
ja se on sen menoa.
Suomen luonnossa ei papukaija ela ja kotimaisista linnuista
poikkeava varitys ja olemus kiinnittaa todella nopeasti petolinnun
huomion.
Kaikenlaiset ketjut ovat ehdottomasti kiellettyja.
Ne eivat kesta ja ennen kaikkea yksikin saikahdys ketju
koivessa tekee linnusta ramman loppuiakseen.
Oskari
Satu Saarinen
In article <6dn6ut$nsj$1...@hiisi.inet.fi>,
Kari Tiihonen <Ka...@Icon.fi.remove> wrote:
>Martti Takala wrote in message <34FEB0DD...@nmp.nokia.com>...
>>
>>En tiedä miksi Aku ei kaki "yleensä" häkkiinsä.
>
>Ehkä se haluaa pitää kämppänsä siistinä! :)
>Ihmettelen vaan sitä, että kun senkin tarve päästää pienet
>on varmasti useammin kuin kerran yössä, niin sille on
>pakko kasautua melkoinen paine :) sinä aikana kunnes
>vihdoin aamulla heräät ja päästät sen asioimaan...
Vallu tekee ihan samoin kuin Aku, yrittää pitää häkkinsä siistinä. Tapa on
täysin sen itsensä keksimä, joten tuskin se näin käyttäytyisi, jos pidättele-
minen todella ottaisi koville. Nukkuessaan se ei koskaan käy "potalla" (=koodi-
sana) ja hyvän ja rauhallisen yöunen aikana tarvetta ei siten synny - aamuinen
latinki kyllä on sitäkin suurempi. Päivisin (yksin ollessaan) se myös yrittää
pidätellä, mutta asiat tehdään kyllä häkkiin kun hätä tulee. Samoin on olka-
pään laita: lintu yrittää pidätellä, mutta kun on tarve se yrittää kiivetä/
kiemurrella pois olkapäältä. Hölmöt omistajat vain eivät aina vinkkiä ymmärrä
ja vahinkojakin sattuu. Mutta jostain syystä polvelta ruikkiminen on Vallun
mielestä kuitenkin OK.
>>Joo, korkealla on hyvä olla. Meillä häkin katto ei aukea
>
>Se on muuten todella hyvä juttu häkissä. Helppo avata,
>lintu viihtyy kun se on aika korkealla ja yleensä :) hätä
>tulee siitä päästä näppärästi suoraan häkkiin.
Meillä ei juuri tule kattoa availtua, vaikka se avattavaa mallia onkin. Sen
sijaan häkin vieressä on suuri kiemurainen kiipeilypuu, johon pääsee loikaamaan
häkin katolta. Siitä on mukava katsella maailmanmenoa ja tarvittaessa kiivetä
takaisin häkkiin syömään ja juomaan.
>>Tuo taitaa päteä vain kun ihminen on linnulle tuttu. Ainakin
>>harmaapapukaijat suhtautuvat vieraisiin sen verran epäluuloisesti
>>että eivät aivan heti ole kädelle tulossa.
Juu, tähän käsinkasvatetun ja villin määritelmään minunkin piti puuttua. Vallu
on kyllä meille ja parille tutummalle ihmiselle täysin kesy, mutta tulepa itse
tuomaan kätesi lähelle! Vallu ensin väistää, sitten puraisee varoitukseksi ja
jollei vieläkään tehoa, puree LUJAA. Kakadut ovat ymmärtääkseni paljon seural-
lisempia vieraiden suhteen. Kuten eräskin sydämenmurskaaja kööpenhaminalaisessa
eläinkaupassa, loikkasi heti huoneeseen tultuamme olkapäälle ja nosti siipeä,
"rapsuta täältä, kiitos". Taisi muuten olla albakakadu sekin.
>>Harmaat eivät ole yhtä kalliita kuin Kakadut, Akusta maksoimme
>>vain 9000 mk.
>Tähän monet sanovat: vain?
>>Käsinkasvatettujen lintujen hinnat taitavat olla laskussa, koska
>>suomalaisia kasvattajia on tullut lisää.
Vain 9000 mk!? Näköjään. Kuusi vuotta sitten ei (tietääkseni) harmaapapukaijoja
Suomessa kasvattanut kukaan ja Vallukin tuli Ruotsista, suomalaisen kasvattajan
välittämänä, hinta 13000 mk...
>> Linnun helppohoitoisuudesta olen vähän erimieltä, pieni virhe linnun
>>hoidossa voi kostautua pahasti.
>
>Mitä meinaat?
Voi, pelkään että minulla on liiankin konkreettinen esimerkki. Vallu nimittäin
on sairaana jo toista viikkoa ja olen enemmän kuin huolissani. Syynä on
ilmeisesti vilustuminen, menin avaamaan ovea lintu olkäpäälläni, kylmällä
ilmalla. Sen ei _pitänyt_ ehtiä kylmettyä niin lyhyessä ajassa, mutta kaiketi
kuitenkin sai vetoa. Lääkärissäkin sitten käytiin, ja antibiootteja on yritetty
syödä heikolla menestyksellä. Lääkettä kun on niin pirun vaikea ollut saada
syötettyä määrättyä annosta, kaikki namiherkut on käyty läpi ja suuhun koitettu
tiputella -> namit jäävät syömättä ja lintu sylkee lääkkeen pois eikä se siis
ole tehonnut. Nyt otimme käyttöön järeämmät aseet ja vanhan kunnon letku-
ruiskuyhdistelmän, toivottavasti emme liian myöhään. Tänään meidän piti myös
mennä lääkäriin röntgeniä ja nieluviljelyä varten, mutta lääkäri hoksasi vasta
illalla soittaa ettei viljelyä voikaan perjantaisin ottaa, menee pilalle
viikonloppuna. Joten viljely siis vasta maanantaina ja tulokset ti-ke...
Jälkiviisas on helppo olla, mutta nyt tuntuu, että tässä on tehty aivan liian
monta pientä virhettä.
>>Ulkona kannattaa olla todella varovainen. Kuulin kerran
>>papukaijasta,jonka pikkulinnut kiusasivat lentoon ja ajoivat sen
>>pois omalta reviiriltään.
>Riittää, että se pelästyy jotain, sitten se pelästyy omaa vauhtiansa,
>seuraavaksi korkeutta ja sitten sitä että se on eksynyt. Sitten ollaakin
>jo kaukana ja koti-ikävä olisi kamala.
>Miten kuljetat Akua ulkona? Kädellä? Jossain narussa?
Ulkona papukaijan pitää olla aina joko häkissä tai siivet leikattuna!! Varsi-
naista karkuun lähtemisen tarvettahan niillä ei ole, mutta yksi säikähdys voi
lennättää linnun hukkaan pysyvästi. Tähän eivät kouluttamiset auta, homma voi
toimia hyvinkin vaikka vuosia, kunnes... Linnun ulkoiluttamisessa ei (yleensä?)
ole kyse mistään brassailunhalusta, kuten joku jo epäili. Kesällä on mukavaa
ottaa aurinkokylpyjä ja hengitellä raikasta ulkoilmaa ihan omalla pihalla. Tai
nipsiä pihlajasta (riittävän matalasta!) lehtiä ja oksia ja vaihtaa kuulumisia
pikkulintujen kanssa. Kyläreissuilla emme lintua juuri kuljettele, jollemme
itse sitten ole jäämässä yöksi tai lintu "päivähoitoon". Kesyä ja seurallista
lintua ei mielestäni pitäisi jättää yksin kuin *korkeintaan* vuorokaudeksi,
vaikka se ruoan puolesta ehkä pari päivää pärjäisikin. Varsinkin kun tuo
ruokakin tuntuu maittavan vain seurassa.
-Satu
yys...@uta.fi
Martti Takala
Satu Saarinen wrote:
Ole varoivainen sen lääkkeen kanssa, olen kuullut Jacosta joka
kuoliilmeisesti lääkkeeseen eikä lääkistystä vaativaan tautiin.
Meillä Oulussa on mukava lääkäri jolla itselläkin on Jaco ja muita isoja
lintuja. Nymfimme on saanut häneltä antibioottikuurin aina juomaveteen
sekoitetuna.
Vähän hirvittää ajatus laimentamattoman antibiootin antamisesta
linnulle, mutta
eiköhän lääkärinne ole asiansa osaava.
Hän varmaan myös tietää sen että laboratorioon on ilmoitettava että
sinne
toimitettava viljelynäyte on linnusta. Tämä siksi koska linnun
ruuminlämpö on
korkea, tavallisessa lämpötilassa viljeltäessä kasvavat väärät pöpöt.
PIKAISTA paranemista ja onnea teille.
T: Martti
Kari Tiihonen
> Mika ihmeen hinku teilla on niita lintuja ulkona
> kuljettaa muuten kuin hakissa? Ja mika pakko niita on
> ylipaansa kuljetella muualle kuin elainlaakariin?
> Kuulostaa pelkalta brassailunhalulta.
Toivottavasti sinulla ei ole eikä tule mitään kotieläintä.
t. Kari
Kari Tiihonen
Satu Saarinen wrote in message <6dokmf$ec8$1...@cc.tut.fi>...
>
>Samoin on olkapään laita: lintu yrittää pidätellä, mutta kun on tarve se yrittää kiivetä/
>kiemurrella pois olkapäältä. Hölmöt omistajat vain eivät aina vinkkiä ymmärrä
>ja vahinkojakin sattuu. Mutta jostain syystä polvelta ruikkiminen on Vallun
>mielestä kuitenkin OK.
Laku on jo ehtinyt oppia, että jos läjä tehdään muualle kuin häkkiin,
se kannattaa tehdä salaa, muuten tulee liika hässäkkää. Vaatteille
se ei ole tehnyt enää pitkään aikaan. Ainoa poikkeus on ehkä se jos
ollaan muualla kuin kotona, jolloin ympäristö on uutta tai jopa hieman
pelottavaa.
>Juu, tähän käsinkasvatetun ja villin määritelmään minunkin piti puuttua. Vallu
>on kyllä meille ja parille tutummalle ihmiselle täysin kesy, mutta tulepa itse
>tuomaan kätesi lähelle! Vallu ensin väistää, sitten puraisee varoitukseksi ja
>jollei vieläkään tehoa, puree LUJAA. Kakadut ovat ymmärtääkseni paljon seural-
>lisempia vieraiden suhteen.
Heh, Laku käyttäytyy hieman samoin. Sitä pitää lähestyä hitaasti ettei
tule yllätyksiä ja se ehtii hyvin nähdä mihin käsi on menossa. Sitten kun
tulee 'nyt riittää' vaihe, ensin tulee kääk! sitten se ottaa sormesta nokalla
kiinni, sitten puree hieman ja lopuksi lujaa. Pystyyhän se puremaan sormen
vaikka poikki, mutta ei koskaan ole kyllä jouduttu edes tilanteeseen, jossa
olisi tullut verta, joten kaipa siinä voimassa vieläkin on pari 'vaihdetta' jäljellä.
>Kuten eräskin sydämenmurskaaja kööpenhaminalaisessa
>eläinkaupassa, loikkasi heti huoneeseen tultuamme olkapäälle ja nosti siipeä,
>"rapsuta täältä, kiitos". Taisi muuten olla albakakadu sekin.
Samasta syystä olemmekin Lakua kuljettaneet mukana kyläillessämme.
Onhan se toki sillekin vaihtelua, ja ihmiset tykkäävät myös! Muutos on
myös huomattavissa, joten uskon että se oppii hyväksymään vieraatkin
vielä täysin, kunhan aikaa kuluu ja se näkee, etteivät ne ole vaarallisia.
>Vain 9000 mk!? Näköjään. Kuusi vuotta sitten ei (tietääkseni) harmaapapukaijoja
>Suomessa kasvattanut kukaan ja Vallukin tuli Ruotsista, suomalaisen kasvattajan
>välittämänä, hinta 13000 mk...
Auh! Laku maksoi 11.500,- kolme vuotta sitten kun hain sen. Oli 4kk vanha.
>Voi, pelkään että minulla on liiankin konkreettinen esimerkki. Vallu nimittäin
>on sairaana jo toista viikkoa ja olen enemmän kuin huolissani. Syynä on
>ilmeisesti vilustuminen, menin avaamaan ovea lintu olkäpäälläni, kylmällä
>ilmalla. Sen ei _pitänyt_ ehtiä kylmettyä niin lyhyessä ajassa, mutta kaiketi
>kuitenkin sai vetoa.
Hmmm... usein koiraa ulos viedessäni Laku haluaa mukaan (talvella!) ja
otan sen takin sisään. Siellä se matkustaa mitään sanomatta, eivätkä
muut koiranulkoiluttajat edes huomaa isohkoa kumpua povitaskun kohdalla.
Kylmää tulee toki välttää (trooppisilla eläimillä), mutta en oikein usko, että
pelkkä ovella käynti saisi sen vilustumaan. En tosin ole mikään asiantuntija,
mutta ainakin Laku on matkustanut kädellä autoon, naapuriin ja joskus
muutaman metrin kädellä koiran kanssa.
>Nyt otimme käyttöön järeämmät aseet ja vanhan kunnon letku-
>ruiskuyhdistelmän, toivottavasti emme liian myöhään.
Pieni pakko on joskus paikallaan. Mitenkäs kynsien leikkaaminen käy?
Kävi tuossa muutamia kuukausia sitten niin, että Lakulta oli jostain
syystä katkennu nokan päästä sen verran iso tai hassun mallinen pala,
että se vuoti verta. Papukaijassahan ei ole paljon verta, joten tällaisesta
voi tulla ongelma jos sitä ei saa pian tyrehtymään. No, pyyhkiminen ei
auttanut, joten se oli pakko ottaa syliin ja painaa nokan päätä peukalolla
5-10 minuuttia että se tyrehtyi. Toimi, eikä Laku ihme kyllä pannut
vastaankaan. Pitkä aika maata ihan paikallaan.
>Jälkiviisas on helppo olla, mutta nyt tuntuu, että tässä on tehty aivan liian
>monta pientä virhettä.
Got your point!
>Ulkona papukaijan pitää olla aina joko häkissä tai siivet leikattuna!! Varsi-
>naista karkuun lähtemisen tarvettahan niillä ei ole, mutta yksi säikähdys voi
>lennättää linnun hukkaan pysyvästi. Tähän eivät kouluttamiset auta, homma voi
>toimia hyvinkin vaikka vuosia, kunnes...
Lakulta on leikattu toinen(!) siipi, jolloin sen on hyvin vaikea lentää,
itseasiassa vaikeampi kuin jos toinenkin olisi leikattu yhtä paljon.
Sitten, kun siihen alkaa kasvaa taas kunnolla kantokykyä (1,5 vuotta)
leikkaamme toisen, noin vaihtelun vuoksi. Arvioisin sen lentokyvyksi
olkapäältä noin 10 metriä, rajusti räpytellen 30m.
Lentäminen on linnun luontainen kyky, eikä sitä saa rajoittaa liikaa.
Se tarvitsee siipien tukea esim. pudotessaan olkapäältä, vaihtaessaan
paikkaa tai halutessaan vain hullutella.
>Linnun ulkoiluttamisessa ei (yleensä?)
>ole kyse mistään brassailunhalusta, kuten joku jo epäili.
Toteuttakoon ideoitaan omiin lapsiinsa.
Laku on perheenjäsen.
>Kesällä on mukavaa
>ottaa aurinkokylpyjä ja hengitellä raikasta ulkoilmaa ihan omalla pihalla.
Kesällä meillä on pihalla ihan oma ja erillinen häkki tätä varten.
>Kyläreissuilla emme lintua juuri kuljettele, jollemme
>itse sitten ole jäämässä yöksi tai lintu "päivähoitoon".
Eivätkö ihmiset halua, että otatte sitä mukaan?
Lakua kysytään joka kerta, mutta harvemmin sitä otetaan.
>Kesyä ja seurallista lintua ei mielestäni pitäisi jättää
>yksin kuin *korkeintaan* vuorokaudeksi,
>vaikka se ruoan puolesta ehkä pari päivää pärjäisikin.
Just näin. Ongelma tällaisessa parin päivän poissaoloissa on
se ison häkin vieminen hoitajalle, kuka se sitten onkaan.
Laku on nyt 3 vuoden aikana joutunut olemaan kerran yhden
lauantaiaamu -> sunnuntai-ilta -pätkän yksin. Muuten se on
ollut vain noin 8 tunnin jaksoja yksin.
>Varsinkin kun tuo
>ruokakin tuntuu maittavan vain seurassa.
Hmm...?
t. Kari
Martti Takala
Kari Tiihonen wrote:
>
> Satu Saarinen wrote in message <6dokmf$ec8$1...@cc.tut.fi>...
> >
> >Samoin on olkapään laita: lintu yrittää pidätellä, mutta kun on tarve
> se yrittää kiivetä/
> >kiemurrella pois olkapäältä. Hölmöt omistajat vain eivät aina vinkkiä
> ymmärrä
> >ja vahinkojakin sattuu. Mutta jostain syystä polvelta ruikkiminen on
> Vallun
> >mielestä kuitenkin OK.
>
> Laku on jo ehtinyt oppia, että jos läjä tehdään muualle kuin häkkiin,
> se kannattaa tehdä salaa, muuten tulee liika hässäkkää. Vaatteille
> se ei ole tehnyt enää pitkään aikaan. Ainoa poikkeus on ehkä se jos
> ollaan muualla kuin kotona, jolloin ympäristö on uutta tai jopa hieman
> pelottavaa.
>
Me olemme yrittäneet torumista ja Akun viemistä kakkapaikalle,
vaan näkyvää tulosta ei ole vielä syntynyt. Tosin asiaa on
harjoiteltukkin
vasta noin puoli vuotta.
Akun käyttäminen kakkapaikalla silloin tällöin vähentää väärään
paikkoihin
tulea läjiä.
> Lakulta on leikattu toinen(!) siipi, jolloin sen on hyvin vaikea
> lentää,
> itseasiassa vaikeampi kuin jos toinenkin olisi leikattu yhtä paljon.
> Sitten, kun siihen alkaa kasvaa taas kunnolla kantokykyä (1,5 vuotta)
> leikkaamme toisen, noin vaihtelun vuoksi. Arvioisin sen lentokyvyksi
> olkapäältä noin 10 metriä, rajusti räpytellen 30m.
>
> Lentäminen on linnun luontainen kyky, eikä sitä saa rajoittaa liikaa.
> Se tarvitsee siipien tukea esim. pudotessaan olkapäältä, vaihtaessaan
> paikkaa tai halutessaan vain hullutella.
>
kummempaa kuin kynsien leikkaaminen.
Miten lentäminen sujuu kun vain toinen siipi on leikattu? Miten on
tasapainon laita lentäessä ?
Akulta on molemmista siivistä katkaistu muutama sulka. Lento onnistuu,
mutta korkeutta se ei onnistu lisäämään.
> >Linnun ulkoiluttamisessa ei (yleensä?)
> >ole kyse mistään brassailunhalusta, kuten joku jo epäili.
>
> >itse sitten ole jäämässä yöksi tai lintu "päivähoitoon".
>
Kesällä Aku voi kulkea mukanamme omassa pienessä kuljetushäkissä.
Häkki on tehty minkkiverkosta ja pohjana on peltinen kinkkuvati : )
Häkin koko on noin (kork*lev*syv) 60*40*30 cm. Eli lintu mahtuu
sinne ihan mukavasti. Tietenkään Akua ei voi jättää hetkeksikään yksin
pieneen häkkiin, vaan se on aina mukanamme.
Hyvä puoli häkissä on sen hinta, tarvikkeet noin 100 mk + yhden
päivän askartelu.
t. martti
Kari Tiihonen
Martti Takala wrote in message <3503BD40...@nmp.nokia.com>...
>
>Kerro tarkemmin hässäkästä!!
Kakka -> huutoa -> kaikki hyppäävät ylös -> melua (kiroilua) ->
linnulle 'häkkiä' -> siivoamista -> rauhoitus -> myöhemmin (!)
Laku taas ulos häkistä.
>Me olemme yrittäneet torumista ja Akun viemistä kakkapaikalle,
>vaan näkyvää tulosta ei ole vielä syntynyt. Tosin asiaa on
>harjoiteltukkin vasta noin puoli vuotta.
Muistaakseni Lakulta meni juuri puolisen vuotta. Älä luovuta!
>Akun käyttäminen kakkapaikalla silloin tällöin vähentää väärään
>paikkoihin tulea läjiä.
Yksi tärkeä pointti, kun viet Akun kakkapaikalle, on se, että linnun
kakittua se tulee ottaa sieltä myös pois, jolloin se mielestäni ymmärtää
paremmin homman jujun. Lakun kanssa menee nykyään 20 sekunttia
kun sen ottaa käteen, panee häkin päälle, asia hoituu ja lintu takaisin
katsomaan telkkaria.
>Siipien leikkaus kuulostaa pahalta, mutta eihän se oikein tehtynä ole
>kummempaa kuin kynsien leikkaaminen.
Ei todellakaan. Tunto on nolla, paitsi tietysti ihan tyvessä.
Ehkä hieman väärän kuvan antaa sanonta 'siipi leikattu', kun
vain sulat on leikattu. Eikä päästä, vaan siitä keskeltä.
>Miten lentäminen sujuu kun vain toinen siipi on leikattu?
Yllättävän hyvin. Itseasiassa se esim. liitää täysin suoraan ja
pitkään, jos vaan tilaa riittää. Mökillä meni 30m viivasuoraan.
Lattialla täysiä räpytellessä (ojentelua/leikkimistä) se tekee
tosi naurettavan näköistä ympyrää yrittäen pitää itseään
jaloilla suorassa... :-)
>Miten on tasapainon laita lentäessä ?
Pari iskua menee hyvin, mutta sitten homma sekoaa ja
tulee hätälasku. Se kyllä on oppinut hallitsemaan epätasapainon
aika hyvin ja lyhyellä matkalla sitä ei edes huomaa.
>Akulta on molemmista siivistä katkaistu muutama sulka.
>Lento onnistuu, mutta korkeutta se ei onnistu lisäämään.
Kun leikkaa molemmista joutuu leikkaamaan enemmän.
Laku lentää parhaiten silloin, kun toisestakin siivestä juuri
leikataan sulat ja toisessa ei ole vielä kaikki kunnossa.
Luulenpa, että jos leikkaisi molemmat kunnolla se lentäisi
taas ihan hyvin, tosin ei kamalan pitkään.
>Kesällä Aku voi kulkea mukanamme omassa pienessä kuljetushäkissä.
Meillä on kanssa erillinen pikkuhäkki kuljetuksia ja pikaisia
vierailuja varten. Parempi sekin kuin jättää yksin kotiin.
t. Kari
Kari Tiihonen
Minna Piippo wrote in message ...
>Aivan kovin uusi lemmikki gerbiili ei ole ;)
Juu, tämä meinasi jo unohtua. Se mitä tarkoitin oli Ferret,
eli suomalaisittain kaiketi Hilleri. Se on kuin hiiri, mutta
pidempi, tai kuin vaikka minkki, mutta paljon pienempi.
Tosi velkas ja utelias elukka. Vaikutti älykkäältäkin.
Näin Jenkeissä, täällä vain yhden kerran ja sekin vahingossa.
t. Kari