saksanpaimenkoiran korvat
Katja Halonen
Minulla on nyt 6 kuukautinen pentu. Toinen korva nousi pystyyn jo muutaman
kuukauden ikäisenä, mutta toinen vasta noin viisikuisena. Jälkimmäinen korva
pysyi pystyssä noin 3 viikkoa kunnes rupesi taas laskeutumaan ja on nyt ihan
"luppakorva". Kasvattajan mukaan korvien oireilun aiheuttaa se, että
hampaiden vaihtuminen vie elimistöstä kaiken kalkin. Raejuuston yms.
syöttäminen kuulemma on siihen aikaan tosi tärkeää. Hänen mukaansa korvan
pitäisi kyllä nousta vielä ylös. Mutta, mutta...
Onko kellään ollut samanlaisia ongelmia korvien suhteen? Ja jos on,
minkä ikäisenä koiralla on vielä ollut ongelmia niiden nousemisen suhteen.
Joku sanoi että hänen tuttavallaan on sakemanni jolla on ollut korvaongelmia
vielä noin vuoteen asti. Toivottavasti omallani tilanne selviäisi nopeammin.
Voikohan sakemannin korvia tukea millään lailla?
Katja plus poitsu:-)
erkki heikkinen
Korvien rustottumisestahan siinä on kyse. Kasvattajasi selitys on
"mielenkiintoinen".
Miten muiden pentujen korvat ovat nousseet, onko niillä vastaavia ilmiöitä.
Juttele suoraan pentujen omistajien kanssa ja sen jälkeen osaavan eläinlääkärin
kanssa.
Ja saksanpaimenkoiraliiton kautta pitäisi myös löytyä neuvoja.
Millaista ruokaa syötät koirallesi? Saako se kaikkea tarvitsemaansa?
ate
korva "heräs" kokonaan n.8kk iässä
ate
Satu Korhonen
>asvattajan mukaan korvien oireilun aiheuttaa se, että
>hampaiden vaihtuminen vie elimistöstä kaiken kalkin. Raejuuston yms.
>syöttäminen kuulemma on siihen aikaan tosi tärkeää. Hänen mukaansa korvan
>pitäisi kyllä nousta vielä ylös. Mutta, mutta...
Hei!
oman uroskoiramme (ei sakemanni) kasvattaja sanoi myös, että korvien
lerpattaminen johtuu hampaitten uusimisesta, leuan hermostot kuulemma
ovat samat kun korvissa (tms...). Korva lerputti muutaman viikon ja
oli myös hieman turvonnut, mutta nousi itsestään sitten pystyyn.
- kisu
Susanna-Sofia Sasha Keskinarkaus
> vielä noin vuoteen asti. Toivottavasti omallani tilanne selviäisi nopeammin.
> Voikohan sakemannin korvia tukea millään lailla?
Saksanpaimenkoiraekspertti en missään tapauksessa ole, mutta
kiinanharjakoirilla korvat ainakin teipataan pennusta asti
pystyyn niin pitkäksi aikaa että ne pysyy pystyssä.
Tosin tätäkin jotkut pitävät eläinrääkkäyksenä. Sillä miten
ne korvat teippaa, on yön ja päivän ero. Huonosti teipatut
ja hoidetut korvat johtavat helposti korvatulehduksiin ja
koiralla on jatkuvasti epämukava olo.
--
______________________________________________________
Susanna-Sofia Sasha Keskinarkaus +358-40-5124864,
sca...@cc.tut.fi, http://www.students.tut.fi/~scarlet
______________________________________________________
Aina kun pystymme tekemään ihmisiin vaikutuksen,
saamme vihamiehiä. Suosiossa pysyäkseen ihmisen
pitää olla keskinkertainen. Oscar Wilde
______________________________________________________
Markku Ryytty
Mutta eikö se olekin aika lutusen näköinen ?
Make
Katja Halonen kirjoitti viestissä <7d8bg5$dvn$1...@news.kolumbus.fi>...
Mika Thynell
> hampaiden vaihtuminen vie elimistöstä kaiken kalkin. Raejuuston yms.
> syöttäminen kuulemma on siihen aikaan tosi tärkeää. Hänen mukaansa korvan
Raejuustolla ei ole mitään merkitystä kalkin lähteenä. Koiran
elimistössä ratkaisevaa ei ole kalkin määrä vaan kalkin ja fosforin
oikea suhde. Raejuustossa tämä on aivan perseellään. Raejuusto on
koiralle tietty maukasta, mutta turha luulla, että sillä olisi jotain
merkitystä kalkin lähteenä.
--
MT
Katja Halonen
Poika on kyllä aivan hurmaava korvineen, mutta olisi kiva kun se olisi
aikuisena sellainen kuin olla pitää. Yhtä rakas se on silti, olipa pystyssä
yksi tai kaksi korvaa.
Katja:-)
Komu
Susanna-Sofia Sasha Keskinarkaus kirjoitti viestissä
<36F8E174...@proffa.cc.tut.fi>...
>>
> Saksanpaimenkoiraekspertti en missään tapauksessa ole, mutta
> kiinanharjakoirilla korvat ainakin teipataan pennusta asti
> pystyyn niin pitkäksi aikaa että ne pysyy pystyssä.
> >
>
Teipataanko niille myös turkki talveksi selkään ja sadepuku kesäksi?
Tonttulakki jouluksi?
Kyselee
Komu :O)
Markku Ryytty
Jenni Sivonen
Susanna-Sofia Sasha Keskinarkaus wrote in message
<36F8E174...@proffa.cc.tut.fi>...
>Katja Halonen wrote:
>
>> vielä noin vuoteen asti. Toivottavasti omallani tilanne selviäisi
nopeammin.
>> Voikohan sakemannin korvia tukea millään lailla?
>
> kiinanharjakoirilla korvat ainakin teipataan pennusta asti
> pystyyn niin pitkäksi aikaa että ne pysyy pystyssä.
Airedalenterrierilläni ongelma oli päinvastainen - korvat sojottivat
pystyssä eivätkä asettuneet millään terrierille ominaisiksi "kolmioiksi".
Eläinlääkäri liimasi korvat kärjistä koiran päähän kiinni ja aikanaan ne
asettuivatkin. Keino oli ihan hyvä, korvat sai puhdistettua helposti koska
liimaus oli hyvin pienellä alueella ja hauva ei tuntunut edes huomaavan
mitään erikoista korvissaan.
Lisää korvien kanssa ihmettelyä saimmekin sitten pitkäkarvaisen
saksanpaimenkoiramme kanssa, sillä kun myöskin on toinen korva hieman
lurpallaan. Se antaa sille kyllä mainion persoonallisen ilmeen, kun se on
hiukan hämillään sen korvat osoittavat hiukan takaviistoon ja näyttää kuin
sillä olisi lentäjänlakki päässä :))
Vaikka toinen korva onkin hiukan "väsynyt" toimii se kuitenkin ihan hyvin
tarvittaessa - eli kun hauva valpastuu (kun pihalla juoksee pupuja tai
telkkarissa on mielenkiintoinen ohjelma :) ).
Yst. terv.
JenniS
Katja Halonen
korvasta, ja kas kummaa, korva on nyt pystyssä.
Katja ;-)
Mikko J Partanen
>>Katja Halonen wrote:
>> Saksanpaimenkoiraekspertti en missään tapauksessa ole, mutta
>> kiinanharjakoirilla korvat ainakin teipataan pennusta asti
>> pystyyn niin pitkäksi aikaa että ne pysyy pystyssä.
>Jenni Sivonen wrote:
>Airedalenterrierilläni ongelma oli päinvastainen - korvat sojottivat
>pystyssä eivätkä asettuneet millään terrierille ominaisiksi "kolmioiksi".
>Eläinlääkäri liimasi korvat kärjistä koiran päähän kiinni ja aikanaan ne
>asettuivatkin. Keino oli ihan hyvä, korvat sai puhdistettua helposti koska
>liimaus oli hyvin pienellä alueella ja hauva ei tuntunut edes huomaavan
>mitään erikoista korvissaan.
Ei jumalation. Itsekin rotukoiran omistajana ihmettelen (ja halveksin)
kyllä varsin suuresti edellämainitun kaltaista toimintaa. Liimata
koiran korvat päähän kiinni!.
Ja kaikki vissiin vaan sen takia, että koira näyttää
hyvältä/rotumääritelmän mukaiselta. Voi taivas.
Jospa minäkin virittelisin koiraani hieman. Rotumääritelmän mukaan
korvat ovat "Kolmionmuotoiset, kärjistään hieman pyöristyneet,
korkealle kiinnittyneet, keskikokoiset. Lepotilassa poskenmyötäisesti
laskeutuvat." Jospa liimailisin korvia hieman, jotta ne
töröttäisivätkin pystyssä. Olisihan tuo tietysti rotumääritelmän
vastaista, mutta olisipahan ainakin erilainen kuin muut saman rodun
edustajat.
Tai entä sitten häntä. Rotumääritelmän mukaan "Tuuhea, vähintään
kintereeseen ulottuva, seistessä riippuva. Liikkuessa voi kohota
selkälinjan tasolle tai hieman sen yli." Kylläpä koirapuistossa
oltaisiin ihmeissään, kun tukisin pikaliimalla koiran hännän
viivasuoraksi.
Ehkäpä hieman tuossa kärjistän, mutta kyllä rotukoirien pitämiseen ja
ulkonäön vaalimiseen liittyy mielestäni liikaa em. asian kaltaisia
lieveilmiöitä. Muutaman kerran olen muistaakseni näyttelyssä käynyt ja
se riitti. Kyllähän jotkin ihmiset sanovat, että heidän koiransa
nauttii näyttelyssä olemisesta. Saattaa ollakin, mutta on vaikea
uskoa, että jokainen näyttelykoira nauttisi kehässä pyörimisestä ja
esiintymisestä pelkästään sen hyväksi, että emäntä/isäntä saa
mitaleita tms.
Kyllähän se tietysti lämmittää mieltä, kun oma ruffe saa kasan
mitaleita ja emäntää/isäntää kiitellään hyvästä työstä yms. mutta
toivottavasti ei unohdeta, että koirallakin on tunteet. Ei koira ole
mikään tunteeton esine, jota näyttelemällä saadaan arvostusta
osakseen. Ymmärrän toki,että on näyttelyillä on oma paikkansa
jalostustoiminnan osana, mutta kohtuus kaikessa. Jos on tarvetta saada
osakseen arvostusta jonkin toisen vaalimisesta, niin ostakaa auto tms
tunteeton esine ja esitelkää sitä.
Agility & muut liikunnalliset koiraharrastukset ovat taas aivan toinen
tapaus; esim. monta kertaa agilitykoira valitaan juuri rodulle
ominaisten agilityyn sopivien taipumusten vuoksi. Jolloin koira
todennäköisesti nauttii toiminnasta. Näyttelykoiriksi taas kelpaavat
ymmärtääkseni lähes kaikki terveet ja virheettömät rotukoirat. Mutta
onko kaikilla koirilla luontainen tarve poseerata ja esitellä itseään?
Enpä usko.
--
Mikko J Partanen
Katja Halonen
suuhuni on pantu. Se on jonkun toisen viestistä. Minä kyselin aivan
yksinkertaisesti vain neuvoja koirani korvan suhteen.
Ja loppujen lopuksi minulle sama millaiset koirani korvat ovat sillä
en antaisi sitä mistään hinnasta pois. En kysynyt neuvoja näyttelykoiraa
silmällä pitäen, sillä Cosmo ei suinkaan näyttelyyn ole menossa. Se oli
viimeinen pentu pentueessaan, koska siltä puuttuu kaksi etuhammasta.
Synnynnäinen virhe jolla ei ole mitään vaikutusta normaaliin elämään.
Korvista kirjoitin koska mielestäni pystykorvainen koira (luonnostaan
sellainen) pystyy kommunikoimaan ja seurustelemaan luontevammin toisten
koirien ja ihmisten kanssa, sillä sen mielialaa pystyy paremmin lukemaan
kuin luppakorvaisen. Itselläni on ollut myös luppakorvainen koira, joka oli
aivan ihana, mutta
vaikeammin luettava kuin entinen saksanpaimenkoiramme.
Ja olen kanssasi samaa mieltä näyttelyistä; niille on oma paikkansa mutta
itse kallistun koirani kanssa muunlaiseen harrastamiseen esim. tokoon ja
ehkä agilityyn.
Katja ja Cosmo
Satu
>Korvista kirjoitin koska mielestäni pystykorvainen koira (luonnostaan
>sellainen) pystyy kommunikoimaan ja seurustelemaan luontevammin toisten
>koirien ja ihmisten kanssa, sillä sen mielialaa pystyy paremmin lukemaan
>kuin luppakorvaisen.
Meillä on "laiskakorvainen" pystykorva (faaraokoira), jonka toinen
korva roikkui komeasti hänet saadessamme, ikää koiralla oli tuolloin 5
kk. Koira on nyt kolmivuotias ja pystyy halutessaan / tarpeen tullen
pitämään korvansa täysin pystyssä, vaikka yleensä korvat näyttävätkin
siltä, kuin jatkuvasti tuulisi tietyltä suunnalta :-) Ainoassa
näyttelyssäkin (tähän mennessä ainoassa) meni hyvin, juuri sen vuoksi
että molemmat korvat nousevat pystyyn tarpeen tullen.
Koirien välisessä kommunikoinnissa ja koiran kanssa seurustellessa
laiska korva ei ainakaan omamme kohdalla haittaa lainkaan. Enemmän
koirien välisessä kommunikaatiossa haittaa farkkumme vahva luulo
siitä, että _kaikki_ muut koirat ovat juuri häntä kaipaavia narttuja,
joille pitää virittää serenadit....
Satu.