valeraskaus ja narttu koiran leikkaus
Jan Tammisto
Haluaisin neuvoja ja käytännön vinkkejä koiran juoksusta ja valeraskaudesta.
Omistamme hiukan yli kolme vuotiaan sekarotuisen nartun (sakemannia,
suomenajokoiraa), joka on viimeisen vuoden ollut täysin hormooniensa
armoilla. Koiramme oli aikaisemmin iloinen, energinen ja seurallinen narttu,
nyt emme enää tiedä mikä se on. Noin kuukautta ennen juoksua alkaa "kireä
aika" joka kestää läpi juoksun (n kolme viikkoa) jolloin se on masentunut
ja kiukkuinen muille koirille.Viimeisten juoksujen loppu aikoina se on myös
yrittänyt "alistaa" eli astua perheemme kollikissaa sekä alle vuoden
ikäistä lasta. (Muuten koira tulee loistavasti toimeen tyttäremme kanssa ja
kohtuullisen hyvin myös kissojen kanssa.) Juoksun jälkeen alkaa raskausaika
jonka aikana koira on todella masentunut ja ajatukset liikkuvat ainoastaan
ruuassa. Muita koiria kohtaan se on joko täysin alistuva tai äreä. Raskauden
jälkeen tietysti synnytetään . Koira vaalii pentunaan vinkulelua eikä suostu
edes ulkoilemaan ilman sitä, ulkoilutilanteet ovat tällöin koiralle erittäin
stressaavia. Tämän rumban jälkeen koira on noin kaksi kuukautta ilmeisesti
oma itsensä, kunnes kaikki taas alkaa alusta... Voiko koira olla onnellinen
tälläisessä hormoonien mylleryksessä? Haluaisin kuulla kokemuksia
narttukoiran leikkaamisen vaikutuksesta luonteeseen, mielenrauhaan. Mitä käy
ennestään ahneelle ja lihomaan taipuvaiselle koiralle jos ruokahalu kasvaa
entisestään? Entä muut mahdollisuudet - pentujen teettäminen, lääkkeet,
hormoonit? Kiitos etukäteen vastauksista.
Pinja Sakki
MJ
auttaa asiaan, mutta leikkauttaminen varmastikin.
Viisaammat kertonevat noista hormonihoidoista ja
leikkauksen eduista, itse kerron vain valeraskaudesta.
Sanoit koirasi kantavan lelua aina pentunaan. Jos on
pyrkimyksenä saada valeraskaus pikaisesti ohi on
muistettava pari asiaa:
Lelut pois! Kylmästi ja armottomasta :-). Koiran ei saa
antaa hoivata pentuja.
Vähennä ruokaa, jos ruokahalu on kasvanut. Älä anna
syödä "pentujenkin" puolesta.
mervi koskinen
Tässä mielipide yleensä nartun leikkauttamisesta.
itselläni on kaksi koiraa, toinen vanha 13 vuotias cockeri ja toinen 2
vuotias westie, molemmat narttuja. Molemmilla oli juoksut kätevästi samaan
aikaan kunnes vanhempi koira ikäänkuin jätti juoksun päälle... no,
kohtutulehdushan siellä oli, mutta ikää oli 12 vuotta joten emme aikailleet
päätöksessä leikata koira. Ennen leikkausta koira vain nukkui ja oli kovin
haluton, heti leikkauksesta toivuttuaan koira piristyi silmin nähden,
intoutuu nykyäänkin vielä motivointipallosta! Nuorempi koira on tarkoitus
leikata lähi aikoina, kun emme aio pennuttaa sitäkään. Pääsee sekä omistaja
että koiraparka helpommalla kun ei tarvitse kärsiä juoksun haitoista... Eikä
ne pennut monesti koirasta rauhallisempaa, terveempää tms. tee.
Todennäköisesti mikäli ette halua pentuja, niin suosittelen leikkauttamaan
koiran, jolloin se voisi elää "normaalia" elämää eikä tarvitsisi huolehtia
olemattomista pennuista ja perheenkin elämä olisi helpompaa.
t:mervi
MJ <x...@xxx.xx> wrote in message news:8ame70$h9b$1...@news.kolumbus.fi...
Mia Salmi
Jan Tammisto wrote in message <8ambst$fdl$1...@news.kolumbus.fi>...
Haluaisin kuulla kokemuksia
>narttukoiran leikkaamisen vaikutuksesta luonteeseen, mielenrauhaan. Mitä
käy
>ennestään ahneelle ja lihomaan taipuvaiselle koiralle jos ruokahalu kasvaa
>entisestään?
Tapaamani leikatut nartut ovat olleet varsin energisiä ja iloisia, ainakin
enemmän kuin ennen leikkausta. Aiemmin masentuneesta ja kärttyisestä
rouvasta on tullut iloinen reipas tytön hupakko leikkauksen jälkeen.
Suosittelen lämpimästi. Leikkautus on kaikin puolin myös
nartun terveyden kannalta paras vaihtoehto; ei valeraskauksia, ei
märkäkohtu vaaraa, pienentää huomattavasti erinäisten nisä ja muiden
kasvaimien tuloa jne.
Koira ei liho siitä että se leikataa, se lihoo siitä mitä se syö ja minkä
verran. Ei sille tarvi antaa ruokaa niin paljoa kuin se olisi valmis
syömään.
Useat koirat söisivät itsensä vaikka hengiltä, jos niille annettaisiin niin
paljon ruokaa kuin haluavat syödä. Näet koirasi päivittäin ja voit seurata
sen painoa ja ulkoista vointia. Jos se lihoo, ruokaa annettaan vähemmän
tai kevyempää, jos laihtuu päinvastoin. Jos se kerjää ja varastelee ruokaa,
ei se johdu siitä että se on kuolemassa nälkään, vaan siitä että se pitää
ruoasta. Siitä täytyy kieltää ja opettaa se ettei se syö muuta kuin omia
eväitään. Koira ei kärsi siitä, ettei saa jatkuvasti makupaloja ja valtavia
herkkuruoka-aterioita. Ainakin paljon enemmän se kärsii siitä, että sen
nivelet eivät enää jaksa kantaa sen ylipainoa.
Entä muut mahdollisuudet - pentujen teettäminen, lääkkeet,
>hormoonit?
Pentujen teettäminen pelkästään sen takia, että se hetkeksi auttaisi
omaa koiraasi on mielestäni aika itsekästä. Sitten sinulla olisi joukko
pikkukoiria, joiden hyvinvoinnista olet niiden loppuelämän vastuussa...
sinähän ne tähän maailmaan olet tuottanut. Narttuasi se tuskin auttaisi
kuin sen yhden juoksun ajaksi. Mahdollisesti seuraava juoksu ja
valeraskaus pentujen jälkeen olisi entistä pahempi.
Hormooneja en suuremmalti osaisi suositella myöskään. En niistä
kovin paljoa tiedä, mutta ihan maalaisjärjellä ajatellen en itse innostuisi
ajatuksesta jatkuvasta hormoonien syöttämisestä koiralle. -En varsinkaan
jos leikkaaminenkin on vaihtoehto. Ja kaipa noilla hormooneilla on ne
samat haittavaikutukset kuin leikkamisella, jos leikkamisessa sellaisia
sitten
jollekin on ollut. Toisaalta, hormooneilla voi käsittääkseni "testata" miten
leikkaus vaikkuttaisi, ja mitä muutoksia aiheuttaa koirassasi. Jos
leikkauttaminen tuntuu kovin pelottavalta, keskustele tästä kokeilusta
eläinlääkärisi kanssa.
Terv,
Mia, jonka kanta ei varmaan jäänyt tällä palopuheella epäselväksi :)
P.S ... jos se kolli on todella vielä kolli, leikkaathan senkin samalla :)
Jukka Hernetkoski
>Haluaisin neuvoja ja käytännön vinkkejä koiran juoksusta ja
valeraskaudesta.
>Omistamme hiukan yli kolme vuotiaan sekarotuisen nartun (sakemannia,
>suomenajokoiraa), joka on viimeisen vuoden ollut täysin hormooniensa
>armoilla. Koiramme oli aikaisemmin iloinen, energinen ja seurallinen
narttu,
>nyt emme enää tiedä mikä se on. Noin kuukautta ennen juoksua alkaa "kireä
>aika" joka kestää läpi juoksun (n kolme viikkoa) jolloin se on
masentunut
>ja kiukkuinen muille koirille.Viimeisten juoksujen loppu aikoina se on
myös
>yrittänyt "alistaa" eli astua perheemme kollikissaa sekä alle vuoden
>ikäistä lasta. (Muuten koira tulee loistavasti toimeen tyttäremme kanssa ja
>kohtuullisen hyvin myös kissojen kanssa.) Juoksun jälkeen alkaa raskausaika
>jonka aikana koira on todella masentunut ja ajatukset liikkuvat ainoastaan
>ruuassa. Muita koiria kohtaan se on joko täysin alistuva tai äreä.
Raskauden
>jälkeen tietysti synnytetään . Koira vaalii pentunaan vinkulelua eikä
suostu
>edes ulkoilemaan ilman sitä, ulkoilutilanteet ovat tällöin koiralle
erittäin
>stressaavia. Tämän rumban jälkeen koira on noin kaksi kuukautta ilmeisesti
>oma itsensä, kunnes kaikki taas alkaa alusta... Voiko koira olla onnellinen
>narttukoiran leikkaamisen vaikutuksesta luonteeseen, mielenrauhaan. Mitä
käy
>ennestään ahneelle ja lihomaan taipuvaiselle koiralle jos ruokahalu kasvaa
>hormoonit? Kiitos etukäteen vastauksista.
>Pinja Sakki
>
Leikkautimme rottis-narttumme hieman ennen kolmatta syntämäpäiväänsä.
Koiralla oli havaittavissa samankaltaisia oireita molemmin puolin
juoksuaikoja, masentuneisuutta,
äreyttä, pentuhoivaa, etc.
Leikkauksen jälkeen koira on ollut ns. oma itsensä, leikkisä ja
hyväntuulinen. Suosittelen lämpimästi, jos
ette aio teettää pentuja.
Valeraskauden/pentuhoivan aikaan otimme lelut pois koiran saatavilta ja tätä
suosittelen teillekin.
Koiran lihominen on helppo estää, vähemmän ruokaa/enemmän liikuntaa.
En oikein ymmärrä ihmisiä, jotka kertovat koiransa olevan taipuvainen
lihomaan. Kaikki koirat
ovat taipuvaisia lihomaan, jos niiden antaa syödä oman mielensä mukaan.
Siksi emännän/isännän
velvollisuus on antaa lemmikilleen oikea määrä sapuskaa per päivä +
riittävästi liikuntaa.
--
t:Jukka
Mikko Virranniemi
Jukka Hernetkoski wrote in message ...
>En oikein ymmärrä ihmisiä, jotka kertovat koiransa olevan taipuvainen
>lihomaan. Kaikki koirat
>ovat taipuvaisia lihomaan, jos niiden antaa syödä oman mielensä mukaan.
>Siksi emännän/isännän
>velvollisuus on antaa lemmikilleen oikea määrä sapuskaa per päivä +
>riittävästi liikuntaa.
>
Olen eri mieltä tuosta koirien lihomisesta. Mun entinen belginarttu söi
kaiken mitä irti sai ja lihoi. Nykyinen belgi uros (edellisen pentu) saa
vapaasti syödä niin paljon kuin haluaa eikä ole lihonut.
-mikko
Kaisa Halme
kotona juuri leikatun nartun kipusiskona. Eli kokemukset
leikkauksesta ovat tuoreena käsillä. Seurauksista en
sen sijaan osaa puhua vielä mitään.
Seuraava on täysin käsittelemätöntä tajunnan virtaa, elämme
siis vielä leikkauksen jälkeisen toipumisen ensi päiviä, joten myöhemmin
osaisin kirjoittaa asiat ehkä tiivistetymmin:
Nartullani ei ollut vielä kohtutulehduksia, mutta sen emällä
on ollut ja voimakkaat valeraskaudet ja rajut juoksut viittasivat
siihen, että perimä voisi tuoda märkäkohdunkin vielä eteen.
En ole koskaan ajatellut teettää pentuja nartullani, eikä
se mielestäni olekaan olennaista tässä kysymyksessä. Olen nimittäin
ajatellut näin: valeraskaus on merkki hormonitoiminnan häiriöstä,
joka voi johtua huonosta perimästä, siksi koiran käyttö jalostuksessa
arveluttavaa. Jalostuksessa, kun ei saisi tuijottaa vain lonkkakuviin.
Maanantaina vein koiran leikattavaksi. VAlitsin hyvämaineisen
pieneläinklinikan, mutta sellaisen, jossa ei olla aikaisemmin käyty, jotta
saisin koiran edes sisälle. -> koira on hysteerinen jo eläinlääkärin
odotustilassa.
Olin mukana, kun koiraa rauhoitettiin. Sitten lähdin päiväksi luennoille.
Keskittymiskyky oli nolla, kun mietin leikkausta ja sitä, kun koira
herää yksin klinikalla. Siksi yritin mennä paikalle niin pian, että
herätessään koira näkee ensimmäisenä minut. Olin koko päivän huolesta
mykkyrällä ja olisin itsekin tarvinnut rauhoittavia.
Häkissä koira loikoili tokkuraisena, mutta heilautti häntäänsä, kun näki minut.
ei meinannut jaksaa nousta jalkeille, mutta kun viimein ponnisti, tunsi
takapäässä kovan kivun. Huusi karmivasti ja teki hätäpissat. Eläinlääkäri
antoi piikillä kotimatkaksi kivunlievitystä ja rauhoittavaa.
Perheen ainut auto on koko viikon poissa, joten kotimatkalle tilattiin taksi,
joka suostuu ottamaan kyytinsä koiran. Siitäkin huolimatta koira joutui
matkustamaan ahtaassa jalkatilassa. Kuski ei auttanut ovien avaamisessa.
Olen kahdeksannella kuulla raskaana ja kuskin valppaus ja palvelualttius
suoraan sanoen vitutti.
Kotiin neljänteen kerrokseen (ei hissiä) koira nousi sisulla.
Tokkuraisena se keräsi välillä pitkäänkin rohkeutta jatkaakseen matkaa.
Kotona koira nukahti ja se sai unessa kaulurin päähänsä. Herättyään koira
oli vuorokauden todella levoton. Kipu oli kova, joka kerta kun se yritti
nousta jalkeille. Siksi makasinkin lattialla patjoilla sen vieressä
ensimmäisen vuorokauden ja annoin sen nousta vasta, kun ei enää valittanut
kipua. Ekana iltana, kun rauhottavat ja lääkärin antama kivunlievitys
helpottivat koirasta tuli todella levoton. Se nyyhkytti neljä tuntia
yhtä soittoa. Rapsutusterapia rauhoitukseen ei antanut kuin pientä apua.
Yöllä koira etsi toista nukkumapaikaa. Törmäili kaulurinsa kanssa seiniin
ja yritti turhaan sängyn alle. Kävelin perässä tai edellä, sen mukaan kuin
ehdin, raivaamassa esteitä. Viimein nukahdin lattialle patjoille ja kun
aamulla heräsin oli koira myös siinä.
Se ei ole syönyt ja juonut vielä kertaakaan itse, vaan säännöllisin väliajoin
tarjoan vettä tai ruokaa. Ensimmäistä pissaa käytiin ulkona yrittämässä
pariin kertaan. Pitkä pissa ei hurjimmista odotuksista poiketen ollutkaan
kivuliasta. VArmuuden vuoksi mulla oli taskussa filmipurkissa kermaan
sekoitettua ketorinia, joka on vaikuttanut kipuun laukaisevasti minuutissa.
Toinen yö oli myös levoton. Koira herätti kolmelta leikkimään. Neljältä
sain sen rauhoittumaan, kun päästin sen kaulureineen peiton alle nukkumaan.
Nyt on sääret kaulurin viiltämillä haavoilla. Hetki sitten koira yritti hypätä
omalle sohvalleen ja parkaisi jälleen sydäntäsärkevästi.
Rankkaa tämä on ollut molemmille. Huomenna on yksi koitos edessä, kun
poistamme haavan päältä siteen. Seuraava koitos on eläinlääkärillä
tikkien poistattaminen.
En itse olisi jaksanut, jollen koko aikaa vakuuttelisi koiralle, että
parin viikon päästä tämä kurjuus on enää muisto ja että kaikki kärsimys
tähtää tulevaisuuden mukavampaan elämään.
Koira on ollut todella reipas ja luottaa täysin muhun. Kiitos nopeavaikutteisen
särkylääkkeen, koira yhdistää helpottavan olotilan tarjoilemiini
kerma-annoksiin. Kauluriinkaan se ei hermostu kuin pari kertaa päivässä.
Lääkäristä sain hyvät kotihoito-ohjeet ja onneksi kirjallisina, muuten
en olisi niitä muistanut.
Huomenna olisi yksi parin tunnin työkeikka, mutten taida päästä lähtemään,
ellen saa koiralle siksi aikaa hoitajaa.
Onneksi on ollut ihmisiä, joille soitella. Kun olen tehnyt etukäteen
mittavaa kartoitusta leikkauksen eduista ja haitoista, ei kukaan
maininnut tästä puristavasta tunteesta, kun joutuu seuraamaan koiran
kärsimyksiä sivusta. Nyt, kun soittelen samoille ihmisille, jotka
ovat vain kehuneet toimenpidettä, muistuu heillekin huonoja kokemuksia.
Koiran toipuminen ja tulevaisuus on ilmeisesti hiukan rotukohtaista.
Olen nähnyt kerran yhden leikatun irlanninsetterin, joka oli lihonnut
rotunsa edustajaksi tunnistamattomaksi. Sen turkki oli myös todella
huonossa kunnossa. Leikanneen lääkärin mukaan nämä ovat settereille
tyypillisiä, hormonitoiminnan muutoksesta johtuvia ongelmia, mutta antoi
ohjeet senkin varalle.
toivon ja luotan, että olen tehnyt oikean ratkaisun ja että kaikki
päättyy vielä hyvin. Aika kultaa taatusti huontkin muistot.
terv. Kaisa
berries
herkkuja tarjoan, se syö tietyn kiintiön ja that´s it. Eikä liho!!!!
Toista on pikku-Bsenji pennullani... Hypoteesi: jos sujautan sen 15 kg
ruokasäkkiin se söis sen tyhjäksi alle aika yksikön...ja halkeaisi.
Eli yksilölliset erot ja erot rotujen välillä voivat olla huomattavat.
Sanna-Maija
Mikko Virranniemi kirjoitti viestissä ...
Jukka Hernetkoski
>Sama juttu vanhaenglanninlammaskoirauroksellani (sana hirviö). Vaikka mitä
>herkkuja tarjoan, se syö tietyn kiintiön ja that´s it. Eikä liho!!!!
>Toista on pikku-Bsenji pennullani... Hypoteesi: jos sujautan sen 15 kg
>ruokasäkkiin se söis sen tyhjäksi alle aika yksikön...ja halkeaisi.
>Eli yksilölliset erot ja erot rotujen välillä voivat olla huomattavat.
>
>Sanna-Maija
>
Ok, ehkä yleistin liikaa, mutta asian ydin on se, että koirasi lihoo siitä
ruuasta
mitä sille annat. Ja jos lihomista tapahtuu, ruokaa on annettu liikaa ja
liikuntaa liian vähän.
--
t:Jukka
berries
....ainakin omalla kohdallani ;-)
Sanna-Maija
Jukka Hernetkoski kirjoitti viestissä
<6HKz4.1895$Ej5....@news.kpnqwest.fi>...
Mia Salmi
Mikko Virranniemi wrote in message ...
>
>Olen eri mieltä tuosta koirien lihomisesta. Mun entinen belginarttu söi
>kaiken mitä irti sai ja lihoi. Nykyinen belgi uros (edellisen pentu) saa
>vapaasti syödä niin paljon kuin haluaa eikä ole lihonut.
>
>-mikko
>
juu, on varmasti totta, että on yksilöllisiä eroja siinä kuinka perso koira
on. Vanhempieni saku on aina saanut syödä sen mitä on nälkä ollut,
ja koira on alkanut lihoa vasta yli 10 vuotiaana. Siihen asti näytti märkänä
lähinnä nälkiintyneeltä. (On pitkä karvainen veriso, joten laihuus ei
näkynyt turkin läpi).
Tässähän alunperin puhuttiin kuitenkin enemmin niin päin, että saako
ahneen koiran pysymään hoikkana, ja siitä olen kyllä yhä samaa mieltä
kuin Jukkakin. Yleensä nämä lausahdukset "koirani on taipuvainen
lihomaan", tulevat juuri puolustuksena siihen, että koira on paksu. Yksi
koiristani on tavattoman ahne ollut aina, leikkauksen jälkeen siitä tuli
tällainen "taipuvainen lihomaan". Eli energiaa ei kulu hormoonien
hyrräykseen, joten sitä kokonaisuudessaan kuluu vähemmän, vaikka
koira liikkuu. No, en kuitenkaan halua sen muutenkin rikkinäisten
lonkkien rasittuvan liikaa, joten ruokaa laitetaan sinne kuppiin vähemmän.
Ei olisi tullut mieleenikään antaa tämän otuksen syödä vapaasti ennen
leikkausta, eikä sen jälkeen. Ei se ole suuri vähennys ruoka-annoksen
koossa, jonka tuo leikkaus aiheutti, mutta sen verran kuitenkin, että
koira pysyy raameissaan. Sitten kun käy tapauksia kuten viime viikolla,
että se pääsee vetasemaan pari kiloa makkaraa kitaansa, sitten syödään
taas vähemmän viikon-kaksi. Heti siinä näkyy, kun se saa enemmän
ruokaa, mutta ei se mielestäni sitä tarkoita, että sen tarvisi olla
munkkipossu, joka päätyy vuoden-kahden päästä piikille terveyden
pettäessä.
Aivan varmasti on eroja koirien ahneudessa ja siinä minkä verran
kukin kuluttaa, mutta ei silti mene minulle läpi selityksenä koiran
lihavuudesta se, että se on taipuvainen lihomaan. Omistaja se on
kuitenkin, joka päättää tarjottavan ruoan määrän ja lenkkien
pituuden, ja nämä ovat ne seikat jotka vaikuttavat lihomiseen.
Mia
Ulla
Jukka Hernetkoski wrote:
> >Sanna-Maija
> >
>
> Ok, ehkä yleistin liikaa, mutta asian ydin on se, että koirasi lihoo siitä
> ruuasta
> mitä sille annat. Ja jos lihomista tapahtuu, ruokaa on annettu liikaa ja
> liikuntaa liian vähän.
>
>
> t:Jukka
Vanhempi labradorinarttuni leikattiin n. 1,5 vuotta sitten. Koira on nyt
melko pyylevä, hormoonitoiminnan muuttuminen saa kaiken ruuan muuttumaan
koirassa läskiksi.
Koira syö hyvin vähän suhteessa siihen, millaisia ruokamääriä siihen mätettiin
ennen leikkausta.
Ruokamäärää en oikein viitsisi enää vähentää: epäilen että samalla vähenee
syötyjen vitamiinien ja kivennäisten yms. tarpeellisen määrä. (tietysti ruokaa
voisi kokeilla vaihtaa jälleen kerran)
Ulla
Lotta Weckström
Kaisa Halme kirjoitti viestissä :
>Koiran toipuminen ja tulevaisuus on ilmeisesti hiukan rotukohtaista.
>Olen nähnyt kerran yhden leikatun irlanninsetterin, joka oli lihonnut
>rotunsa edustajaksi tunnistamattomaksi. Sen turkki oli myös todella
>huonossa kunnossa. Leikanneen lääkärin mukaan nämä ovat settereille
>tyypillisiä, hormonitoiminnan muutoksesta johtuvia ongelmia, mutta antoi
>ohjeet senkin varalle.
Myös cockereilla (varmaan muillakin spanieleilla) voi heittää hyvästit turkille jos kohtu leikataan. Vanhempieni koira leikattiin ja trimmaaminen on nyt yhtä tuskaa: ennen niin sileä ja kiiltävä selkäturkkikin kasvaa nyt tiheää ja tumppuista karvaa samalla tavalla kuin raajoihin ja mahan alle. Tiesin kyllä että turkki kärsii, mutta jos olisin tämän tiennyt, en olisi antanut leikata, koska koiran terveys ei (ainakaan silloin) sitä vaatinut. Vanha rouva raukka saa nyt kärsiä tuntikausien trimmaussessioista, kun ennen se niukkaturkkisena selvisi tunnin toimituksella :-(. Eikä ole koskaan enää entisenlainen kaunotar!!!!
Lotta
Sanna Tanskanen
Jukka Hernetkoski wrote:
>
> Koiran lihominen on helppo estää, vähemmän ruokaa/enemmän liikuntaa.
>
> En oikein ymmärrä ihmisiä, jotka kertovat koiransa olevan taipuvainen
> lihomaan. Kaikki koirat
> ovat taipuvaisia lihomaan, jos niiden antaa syödä oman mielensä mukaan.
> Siksi emännän/isännän
> velvollisuus on antaa lemmikilleen oikea määrä sapuskaa per päivä +
> riittävästi liikuntaa.
>
> --
>
> t:Jukka
Jutut ja pelot koirien lihomisesta steriloinnin jälkeen ovat kyllä ihan
ymmärrettäviä. Nartun tarvitsema energiamäärä vähenee selvästi, kun sen ei enää
tarvitse valmistella juoksua (siis ihan sisäisestikin, kohdun limakalvot yms.),
olen jostain lukenut, että energiantarve vähenisi kolmanneksen. Eli koira lihoo,
jos se saa syödä saman määrän kuin aiemmin. Tätä omistajat eivät taida oikein
oivaltaa, jos narttu on leikattu, niin ruuan määrää pitää selvästi vähentää.
Omilla neitokaisilleni olen tyrkäyttänyt muutaman kerran juoksunsiirtopiikin
(lisääntyivät vielä niiden jälkeen) ja sitten leikkautin ne n. viiden vuoden
iässä. Jouksunsiirtopiikki toimi ihan hyvin, mutta en suosittelisi jatkuvaan
käyttöön, sillä se lisää kohtutulehduksen riskiä (ja aiheuttaa siten myös
hermostuneisuutta omistajassa), leikkauta suosittelen, koirat reipastuivat,
masennuskaudet ja valeraskaudet hävisivät, elämä on kaikinpuolin helpompaa.
Leikkauksen riskinä on virtsanpidätysongelmat (n. 10% leikatuista) ja toinen
koiristani alkoi tiputella n. kaksi vuotta leikkauksen jälkeen (voipi kuulemma
vaikuttaa noinkin pitkällä viiveellä, toisaalta ikäkin voisi olla jo yksin
syynä) ja on nyt sen johdosta jatkuvalla lääkityksellä.
Sanna
Sanna Tanskanen
Ihan pakko kertoa omat kokemukset koirien leikkauksista. Leikkautin kaksi narttuani
samalla kertaa ja raahattuani ne kotiin (minulla oli ihan kiva taksikuski :)
seurailin niiden toipumista. Toinen, ahneempi, lähti heti horjuvilla jaloilla
keittiöön kerjäämään makupaloja välittämättä siitä, että törmäili kaulurilla
huonekaluihin. Sillä ei tuntunut olevan mitään kipuja ja koko juttu oli heti
kunnossa (vaikka onkin ollut aiemmin tosi kipuherkkä, verinäytettä otettaessakin on
huutanut kuin syötävä sika), toinen oli selvästi kipeä vuorokauden ja ei suostunut
pitämään kauluria (ei liikahtanutkaan se päässä), mutta sekin meni nopeasti ohi.
Tuttavani sen sijaan leikkautti narttunsa (turussa, ihan hyvänä pidettynä
eläilääkäriasemalla) ja siellä vähän mokailtiin, olivat ommelleet haavan pieleen ja
jättäneet tyran (siis suolisto pursui sopimattomaan paikkaan, ei kuitenkaan
silminäkyen selvästi). Koira vuosi tosi paljon ja oli erittäin kipeä, omistaja
soitti tietysti heti eläinlääkärille, joka sanoi, että kyllä se nyt vähän saa
vuotaa, vei seuraavana päivänä näytettäväksi ja taas vain vakuuteltiin, että kaikki
on kunnossa, koira leikattiin uudestaan vasta lähes viikon kuluttua, koska omistaja
vaatimalla vaati, hyvä, että selvisi hengissä. (no joo, varsinainen kauhukertomus)
Sanna
Jukka Hernetkoski
Merja Tornikoski wrote in message ...
>Aika hyvin sen paino on nyt pysynyt kurissa (reilu vuosi leikkauksesta),
>pieni lisäliha ei edes ollut pahitteeksi, koska aiemmin se oli
>todella luuviulu. Mutta aika pienestä näyttävät muutokset olevan
>kiinni, eli innokkaasti lenkkeillessämme tai esim. viime syksyisellä
>Norjan reissulla (vaelteltua vuorilla päivät pitkät) annoskokoa
Asiasta viidenteen, mitä koiralta edellytetään, jotta sen saa viedä rajan
yli Norjaan ?
Entä onko Ruotsin ja Norjan vaatimuksissa eroja (Ruotsin läpi Norjaan) ?
--
t:Jukka
Tom
"> Asiasta viidenteen, mitä koiralta edellytetään, jotta sen saa viedä rajan
> yli Norjaan ?
> Entä onko Ruotsin ja Norjan vaatimuksissa eroja (Ruotsin läpi Norjaan) ?
Ruotsin papereilla pääsee myös Norjaan. Juuri siellä käyneenä papereita ei
kysytty missään, ei Ruotsissa, saatika edes Norjan rajalla tullimies ei
viitsinyt tulla edes ulos kopistaan. Me sentään pysähdyimme ystävällisesti
ja ilmoitimme koirasta, ketään se ei kiinnostanut. Olisi voineet edes
vilkaista monen sadan markan papereita, edes minun mielikseni...
T. Suvi
Tom
Jep, oikein muistit kaikki paperit, ainoastaan unohdit, että koiran täytyy
olla tietysti tatuoitu tai sillä on oltava mikrosiru. No, sehän asia
tarkastetaan jo vasta-ainetestin oton yhteydessä,. Halusin vain sentakia
mainita, että jos niitä ei ole, tekee tatuointi sitten vielä lisää n.300-400
markkaa. Maahantuontilupa on todellakin pelkkää rahastusta, ja rokotukset,
varsinkin rabies, kannattaa pitää voimassa ja sehän tarkoittaa kerran
vuodessa rokottamista. Leptoa otin vain sen pakollisen yhden, olen kuullut
niin monia hurjia juttuja sen aihettamasta jälkiseuraamuksista, joten vähän
arvelutti jo tuon pakollisenkin ottaminen. Terveystodistus on voimassa 10
pv. jos matka jatkuu siitä yli, pitää sitten siellä paikan päällä hankkia
uusi todistus.
T. Suvi
RIKU +358-8-5652611 ja +358-40-5561982
> tälläisessä hormoonien mylleryksessä? Haluaisin kuulla kokemuksia
> narttukoiran leikkaamisen vaikutuksesta luonteeseen, mielenrauhaan. Mitä käy
> ennestään ahneelle ja lihomaan taipuvaiselle koiralle jos ruokahalu kasvaa
> entisestään? Entä muut mahdollisuudet - pentujen teettäminen, lääkkeet,
> hormoonit? Kiitos etukäteen vastauksista.
> Pinja Sakki
Itse olen joutunut leikkauttamaan kummankin Cavalier-narttuni
kohtutulehduksen takia. Kumpikin toipui leikkauksesta vuorokaudessa.
Mit{{n muutosta en kummankaan luonteessa havainnut. Toinen on
edelleen laiska (ei l{hde vapaaehtoisesti lenkille) ja v{h{n
ylipainoinen toinen taas vilkas ja leikkis{ vaikka on jo yhdeks{n
vuotias ja syd{nvaivainen.
Ensimm{inen leikkaus ja hoito maksoi noin 2500 markkaa kaikkineen
(Helsingiss{). Tulehdus p{{si pahaksi ennen kuin syy selvisi enk{
olisi kest{nyt en{{ seurata koiran k{rsimyksi{, joten leikkaus
tehtiin sunnuntaina. Toisen leikkaus ja hoito maksoi puolestaan
noin 1500 markkaa. Olettaisin, ett{ terveen koiran leikkaus ei
tule ihan noin paljon maksamaan. Itse varmistaisin, ett{ l{{k{rill{
on hoitaja leikkauksessa apuna. Olen kuullut, ett{ n{in ei aina ole?
riku
RIKU +358-8-5652611 ja +358-40-5561982
> Koiran toipuminen ja tulevaisuus on ilmeisesti hiukan rotukohtaista.
Jep taitaa k{rsimyksenne olla sielt{ pahimmasta p{{st{?
Minun Cavalierini valittivat kipua vain ensimm{isen{ iltana
ja y|n{. Seuraavana aamuna olivat kuin mit{{n ei olisi tapahtunut.
Toiselle koiralleni laitettiin verkkokangassukan sis{{n haavaa
vastaan vaippa. Ensimm{isen{ aamuna verkkokangassukka oli kadoksissa
ja l|ytyi my|hemmin takertuneena s{ngyn pohjaan. Koira ressukka oli
pujottautunut s{nkyyn tarttuneesta sukasta pois... sukka oli siis
aivan ehj{. Poistinkin sitten viritelm{n l{{k{rin luvalla, koska
koirani ei n{ytt{nyt kiinnitt{v{n mit{{n huomiota haavaan. Tyydyin
vain tarkkailemaan s{{nn|llisesti haavan kuntoa.
Toiselle koiralleni l{{k{ri ompeli ihoon kiinni haavan kohdalle
sideharsorullan, jonka sitten muutaman p{iv{n p{{st{ poistin itse.
Toinenkaan koirani ei kiinnitt{nyt mit{{n huomiota haavaan ja siin{
olevaan sideharsorullaan. En siis tarvinnut kummallakaan kerralla
edes kauluria. K{sitt{{kseni pienemm{t koirat toipuvatkin
kohtuleikkauksesta helpommin.
Kummallakin koirallani oli kohtutulehdus p{{ssyt pahaksi.
riku