Mitäpä koirista enemmän tietävät ovat mieltä tälläisesta pöperöstä mitä olen
tehnyt kotona koiruukselle, se itse on kyllä ihan hulluna k.o ruokaan mutta
olisi ihan kiva tietää että huttu on ravinto-ym. arvoltaan koiralle
terveellistä. Valmistan/syötän tuota koiralle n. kahden ,kolmen viikon
välein muutamana peräkkäisenä päivänä.Välillä olen pakastanutkin sitä.
Siis, mössö sisältää n. 1,5-2kg teurasperkeitä(myydään eläintenruoaksi
suoraan teurastamon myymälästä), eli sydäntä, maksaa ja kieltä. Pilkon ne
pieniksi palasiksi kattilaan. Seuraksi heitän vettä, porkkanaa, ohra- ja
riisisuurimoita, pari lihaliemikuutiota. Joskus olen saattanut viskata
mukaan pienen palan lanttuakin. Keittelen sörsseliä sitten tunnin verran.Ja
voi että hauvelille maistuu..hyvä ettei syö kuppiaan siinä sivussa!
T:Puuha-Pete
Juu, en syötäkään tuota soppaa kovin usein, olin tuosta tietoinenkin ettei
sisäelimiä saa kovin usein antaakaan. Koira söisi ihan mieluiten roiskeet
tietysti raakana mutten uskalla antaa niissä mahdollisesti olevien loisten
takia. Lihalientä olen uskaltanut laittaa siksi että joissakin koirien
ostoruuissakin on maininta suolasta, ja olen laskeskellut että koska tuota
mössöä on kuitenkin kohtuullisen suuri määrä, kaksi lihaliemikuutiota ei
liene haitaksi. Mutta tuskinpa tuo hurttana kritisoi vaikka jätän ne
seuraavasta satsista pois ;)
Kumma koira muuten, mitkään ns. kalliimmat merkkiruuat eivät kelpaa, tällä
hetkellä herkkua on Halpahalleista saatavat Real Dog- merkkiset
koiranmakkarat ja säilykkeet. Lähes kaikkea mahdollista on maistatettu ja
kyllä on aika kranttu, ainoastaan raksut, niitä se syö kaikkia merkistä
riippumatta. Taloudellisesti ajatteleva hauveli :)
Kiitos muuten tuosta suolavinkistä myrkkyjen varalta, pentu on siinä iässä
että kaikki menee suuhun mitä eteen tulee...
>Sitä suolaa ei sitten saa antaa kuin sen verran, että alkaa oksentamaan,
>noin teelusikallinen riittää isollekin koiralle.
Kaikella ystävyydellä, pikkuisen laittaisin nyt jäitä hattuun tässä
suola-asiassa.
Ei ole tullut kokeiltua mitä teelusikallinen suolaa raakana suuhun
aiheuttaa koiralle (meillä 30kg+), kun on tuo Ipeca keksitty
oksennuttamiseen. Suolalla kyllä on tuolla tavoin annosteltuna
oksettava vaikutus, mutta se on eri asiaa kuin ruokinta.
Suolan haittavaikutuksista puhuminen ihmisten kohdalla perustuu sen
pitkäaikaisiin vaikutuksiin jatkuvina yliannostuksina. Siis
vuosikymmenten aikana. Näin käytettynä suola kiistatta aiheuttaa
ihmisille verenkiertoelimistön sairauksia ja mitä muuta aiheuttaakaan.
Tästä näköjään vedetään yksinkertaistettu johtopäätös, että suola on
vähintään yhtä haitallistaellei haitallisempaa koiralle. Koira ei
kuitenkaan ole ihminen. Elinikää koiralla on se noin seitsemäs osa
ihmisen iästä, eikä sinä aikana koiralle ainakaan noita liiallisen
suolankäytön kroonisia haittavaikutuksia ehdi syntymään. Ei koiran
aineenvaihdunta sillä tavalla toimi. Suola varmuudella lisää ruuan
maittavuutta, luonnollisesti kohtuudella käytettynä. Meillä sitä on
huoletta laitettu koiran ruokaan aina kun on sellainen ruoka kyseessä,
eikä haittavaikutuksia ole toistaiseksi havaittu. Tosin tämä nykyinen
hurtta on vasta 10v ja terve kuin pukki, mutta ei ne aiemmatkaan
ainakaan suolaan kuolleet kuka 14 iässä ja kuka vähän ennen.
Isoon kattilalliseen annosteltuna tuo mainittu määrä suolaa (pari
liemikuutiota) ei vaikuta koiraan kyllä sitä eikä tätä, pidemmälläkään
käytöllä. korkeintaan ruuan maittavuus paranee. Jos joku on nyt
jyrkästi eri mieltä niin olen valmis keskustelemaan asiasta.
-Martti
--
E pur, si muove!
Ei per..., se on muovia!
Meidän Lilli-collie söi hyvin usein munuaisia ja kieliä. Välillä sitten
"rakeitakin".
--
Jouni Nordlund, netin länsiranta
Fiksut pärjää aina - finet.binaries.*
T:Puuha-Pete
p.s.Suola tappaa
> T:Puuha-Pete
Suolan puute tappaa... koirankin!
riku
Suola oksetusaineena on ok. Ei pelkästään helpon saatavuutensa takia, vaan
myös siksi, että sen vaikutus menee ohitse n. tunnissa. Myrkytystä ei
tarvitse pelätä, kun muistaa kohtuullisen annostuksen ja tarjota vettä
jälkeenpäin. Suurin osa suolastahan tulee oksennuksen myötä pois.
Ipeca vaikuttaa kauan, saa juosta puoli vuorokautta pihalla pahoinvoivan
ystävän kanssa!
-PirkkoT.
"Ana Ali" <eioo@eituu.köh> kirjoitti viestissä
news:405ee...@news.dnainternet.net...
Rauhallisesti nyt vaan.
On minulla PK-repussa muun ohella kaikki mitä koiran akuutti ensiapu
vaatii ja vähän enemmänkin. Viikonloppuna kyllä kulkee mukana,
lyhyemmillä keikoilla ei välttämättä.
En minä suolan käyttöä oksennuslääkkeenä ollut kyseenalaistamassa,
kyllähän se toimii jos saa vain menemään koiran kurkusta alas. Ei
nimittäin ole välttämättä niitä helpoimpia kikkoja jos koira tietää
mitä on tulossa eikä pidä ajatuksesta.
Suolassa on turha nähdä sellaisia mörköjä joita siinä ei ole.
Kultainen keskitie lienee hyvä kompromissi aika monessa asiassa.
Varmaa ainakin on, ettei täysin suolaton ruoka maistu yhtä hyvin kuin
sopivasti suolattu. Suolan käyttö ei automaattisesti ole järjetöntä
suolan käyttöä.
Minusta koiran ruokinnassa on hyvä lähestymistapa miettiä ensin, mitä
sudet syövät metsässä, eli lähinnä hirviä ja pienempiä nisäkkäitä ja
siitä miettiä moisen ruokavalion hyviä ja huonoja puolia. Kannattaa
esim. varoa hurahtamasta viikon ruokavaliomuotiin aina viimeisen
Koiramme-lehden mukaan. Ei voi samaan aikaan olla mahdollista, että
koiralle paras ruokavalio on Yrjölän puuro tai BARF koska ne edustavat
aika pitkälle asteikon ääripäitä. Jos minulta kysytään niin kumpikaan
ei kuullosta oikein hyvältä, vaikka kai noilla hengissä saattaa pysyä,
jollei joudu liian raskaisiin hommiin. Ihan puhtaaksiviljelty BARF
mahtaa pistää munuaiset vanhemmiten tosi koville, jos koira tekee
vähänkään töitä niin, että energiantarvettakin oikeasti löytyy.
Jep jep, mutta ei koira kyllä osaa suolaa kaivata jos ei siihen ole
tottunut!
> Minusta koiran ruokinnassa on hyvä lähestymistapa miettiä ensin, mitä
> sudet syövät metsässä, eli lähinnä hirviä ja pienempiä nisäkkäitä ja
> siitä miettiä moisen ruokavalion hyviä ja huonoja puolia.
Periaatteessa kyllä, mutta koira on kyllä jo niin kaukana sudesta
ruuansulatuselimistönsä tehokkuuden suhteen, että sillä ei voi suositella
barf ravinnon oikeellisuutta.
Kannattaa
> esim. varoa hurahtamasta viikon ruokavaliomuotiin aina viimeisen
> Koiramme-lehden mukaan. Ei voi samaan aikaan olla mahdollista, että
> koiralle paras ruokavalio on Yrjölän puuro tai BARF koska ne edustavat
> aika pitkälle asteikon ääripäitä.
Juu. Jos haluaa koiransa syövän luita ja raakaa lihaa, siihen pitää totuttaa
jo pikkupentuna ja ko ravintoa on saatava jatkuvasti. Lisänä voi silti (ja
pitääkin) antaa muutakin, ei koira pelkällä luulla elä. Lopultahan tuo
koiran kulutus määrittelee kuinka tuhtia evästä se tarvitsee.
-PirkkoT
Ei kiistellä siitä suolasta tämän enempää. Ollaan kuitenkin varmaan
yhtä mieltä siitä, ettei kohtuukäyttö ole vaarallista. Loppu on sitten
tapa- ja tottumiskysymys.
>> Minusta koiran ruokinnassa on hyvä lähestymistapa miettiä ensin, mitä
>> sudet syövät metsässä, eli lähinnä hirviä ja pienempiä nisäkkäitä ja
>> siitä miettiä moisen ruokavalion hyviä ja huonoja puolia.
>
>Periaatteessa kyllä, mutta koira on kyllä jo niin kaukana sudesta
>ruuansulatuselimistönsä tehokkuuden suhteen, että sillä ei voi suositella
>barf ravinnon oikeellisuutta.
Tuo aikaisempi toteamukseni oli tarkoitettu juuri tämän asian
esiintuomiseen.
Ensiksi: Jos nyt ajatellaan pelkkää evoluutiobiologiaa niin se
viimeisin tieto 130 000 vuoden yhteisestä taipaleesta on vielä lyhyt
jotta olennaista evoluutiota sellaisessa asiassa kuin elimistön
metaboliikassa olisi ehtinyt tapahtua. Valinta (ihmisen) on tietysti
vaikuttanut jotain, mutta yleensä kai valinta on kohdistunut aivan
muihin asioihin kuin ruokavalioon.
Toiseksi: Eivät sudet ole ollenkaan niin puhtaita lihansyöjiä kuin
esim kissat. Saaliseläimissä, erityisesti hirvessä on runsaasti
kasvisperäistä syötävää (niiden syömä ja osin sulattama kasvis) joka
kyllä kelpaa sudelle ja toimii hyvin. Näin ne saavat huomattavia
määriä esisulatettua kasvisravintoa.
>Juu. Jos haluaa koiransa syövän luita ja raakaa lihaa, siihen pitää totuttaa
>jo pikkupentuna ja ko ravintoa on saatava jatkuvasti. Lisänä voi silti (ja
>pitääkin) antaa muutakin, ei koira pelkällä luulla elä. Lopultahan tuo
>koiran kulutus määrittelee kuinka tuhtia evästä se tarvitsee.
Menemättä syvemmälle siihen, miten koira tulee totuttaa eri ruokiin,
minun pointtini BARF-ruokavaliossa oli tämä:
Koira tarvitsee energiaa kulutuksensa mukaan. Tämä lienee selvää.
Lihaisista luista löytyy kyllä energiaa, kunhan sitä lihaa on luissa
tarpeeksi. Pari asiaa vaan jää mietityttämään. BARF on lyhenne
sanoista Bones And Raw Food - "luita ja raakaa ruokaa". Lihaisista
luista saa proteiineja ja jonkin verran, mutta aika vähän rasvaa. Jos
ravinnon pääosa on tässä, ollaan metsässä. Netistä äkkiä löytyvät
BARF-saitit mainitsevat kyllä että koiralle syötetään muutakin raakaa
liha- ja kalaruokaa ja hyvä niin. Ei kuitenkaan tuoda mitenkään esille
kuinka energiansaannin tulisi jakautua eikä kivennäisten ja
hivenaineiden saannista ole liiemmälti puheita. Noiden suhteen raaka
lihadieetti ei ole tasapainossa.
Vahingollista tuossa on myös se, että jos energia lähtee olennaisesti
proteiinista (rasvatonta raakatavaraa), se käy munuaisten päälle.
Proteiinin hajoamistuotteena syntyy runsaasti ketoneja joiden poisto
jää munuaisten varaan. Ne voivat ylikuormittua etenkin vanhemmiten.
Kts esim:
http://www.vin.com/VINDBPub/SearchPB/Proceedings/PR05000/PR00170.htm
Ulkomuisti saattaa pettää, mutta munuaisvaurio oli USAlaisten koirien
kuolinsyytilastossa tosi korkealla, muistaakseni viidentenä kaikista.
Syynä mm. liika proteiinin saanti, toki muutkin syyt.
Energia lähtee turvallisemmin rasvasta ja niinpä rekikoirille
syötetään usein voita - jopa puoli kiloakin kerralla jossain
Iditarodin tuhannen mailin vedätyksessä. Toki noille koirille
syötetään myös lujasti proteiinia, mutta ei kaiken aikaa vaan lähinnä
kisassa turvamaan lihasten proteiinintarve kohonneessa
kuormituksessa.
Eli loppujen lopuksi: ei se määrä eikä laatu yksin vaan määrä ja laatu
yhdessä.
Ei kiistellä siitä suolasta tämän enempää. Ollaan kuitenkin varmaan
yhtä mieltä siitä, ettei kohtuukäyttö ole vaarallista. Loppu on sitten
tapa- ja tottumiskysymys.
>> Minusta koiran ruokinnassa on hyvä lähestymistapa miettiä ensin, mitä
>> sudet syövät metsässä, eli lähinnä hirviä ja pienempiä nisäkkäitä ja
>> siitä miettiä moisen ruokavalion hyviä ja huonoja puolia.
>
>Periaatteessa kyllä, mutta koira on kyllä jo niin kaukana sudesta
>ruuansulatuselimistönsä tehokkuuden suhteen, että sillä ei voi suositella
>barf ravinnon oikeellisuutta.
Tuo aikaisempi toteamukseni oli tarkoitettu juuri tämän asian
esiintuomiseen.
Ensiksi: Jos nyt ajatellaan pelkkää evoluutiobiologiaa niin se
viimeisin tieto 130 000 vuoden yhteisestä taipaleesta on vielä lyhyt
jotta olennaista evoluutiota sellaisessa asiassa kuin elimistön
metaboliikassa olisi ehtinyt tapahtua. Valinta (ihmisen) on tietysti
vaikuttanut jotain, mutta yleensä kai valinta on kohdistunut aivan
muihin asioihin kuin ruokavalioon.
Toiseksi: Eivät sudet ole ollenkaan niin puhtaita lihansyöjiä kuin
esim kissat. Saaliseläimissä, erityisesti hirvessä on runsaasti
kasvisperäistä syötävää (niiden syömä ja osin sulattama kasvis) joka
kyllä kelpaa sudelle ja toimii hyvin. Näin ne saavat huomattavia
määriä esisulatettua kasvisravintoa.
>Juu. Jos haluaa koiransa syövän luita ja raakaa lihaa, siihen pitää totuttaa
>jo pikkupentuna ja ko ravintoa on saatava jatkuvasti. Lisänä voi silti (ja
>pitääkin) antaa muutakin, ei koira pelkällä luulla elä. Lopultahan tuo
>koiran kulutus määrittelee kuinka tuhtia evästä se tarvitsee.
Menemättä syvemmälle siihen, miten koira tulee totuttaa eri ruokiin,
-Martti
"Ana Ali" <eioo@eituu.köh> kirjoitti viestissä
news:405ee...@news.dnainternet.net...
Meijän kuuskiloinen olio tykkää sitä enemmän mitä enemmän safkassa on
mausteita ja suolukkaa. Parasta herkkua ovat Hornet - tuliset kanan
siipipalat. Kanatavara ylipäätään maistuu ja tietysti suolattomanakin mitä
pyrin suosimaan.
Kaikki vartavasten koirille tuotetut 'soosipotut' eli ne hyytelöt menevät
harakoille - mitä kalliimpia sen varmemmin. Jotain raksuja menee perille
asti joskus muun herkkukaman seassa, että saa tarpeelliset vitamiinit.
Itse tehdyt sekoitukset on parhaita - esim. maksaa, kanaa, riisiä, ohraa,
porkkanaa, kananmunaa... Siittäpä paistelet piffejä. Ja vot' se tykkää... Ja
raksuja sekaan...
No niinpä, kyllähän jos ajattelee niin esimerkiksi maalla on iät ja ajat
syötetty koirille samaa ruokaa mitä ihmisetkin ovat syöneet, ja koirat ovat
olleet pitkäikäisiä ja hyväkuntoisia. Omien vanhempienikin koiruus eli
17,5-vuotiaaksi eikä se juurikaan sairastellut mitä nyt loppuaikanaan alkoi
vanhuuttaan oireilla. Koko ikänsä se söi samaa ruokaa mitä muutkin, mitä nyt
aina joskus sai "oikeaa" koiranruokaa. Välillä kyllä tuntuu että tuo koiran
ruokinta on mennyt vähän liiallisuuksiin...eiköhän tuo maalaisjärjen
käyttäminen tässäkin asiassa ole ihan kohdallaan. Koirakin osaa olla oikea
herkkupeppu, ja välillä käy kyllä ihan sääliksi koirat joille ei anneta
muuta kuin kuivamuonaa, tosin eivät kai ne osaa muuta kaivatakaan jos ovat
siihen tottuneet. Meillä kyllä nyt annetaan myös koiralle lähes kaikkea
kotiruokaa, raksut varmistanevat tarpeellisten vitamiinien saannin
> Meillä kyllä nyt annetaan myös koiralle lähes kaikkea
> kotiruokaa, raksut varmistanevat tarpeellisten vitamiinien saannin
Kannattaa antaa jotain vitamiini- hivenainevalmistetta lisukkeeksi.
Nappuloissa nuo vitamiinit sun muut on mitoitettu sen mukaan, että
nappulat ovat ainoa ruoka. Eli pitää miettiä kokonaisuutena mitä
ravintoaineita koira ruuastaan saa. Mutta kuten joku mainitsikin
terve järki riittää näissä asioissa.
riku
Jep, koiruukselle annetaan lisäksi päivittäin Keron LuustoMax-tabletteja
jotka sisältävät kaikki tarvittavat vermekset
Minunkin ensimmäinen koirani eli pitkän ja täysin terveen elämän puhtaalla
kotiruualla. Ei sille mitään tähteitä syötetty, mutta samaa ruokaa mitä
itsekin syötiin terästettynä lihalla ja elimillä joskus. Kuivaruuat eivät
tälle koiralle kelvanneet. Lääkärissä käytiin rokotusten lisäksi muutaman
korvatulehduksen takia ja hammaskiveä poistettiin joka toinen vuosi. Ja
mittariin kertyi liki 14 vuotta.
Toisaalta tämä koira ei ollut kovalla työllä, normaalit kotikoiran lenkit
(6-15km päivittäin).
Sen sijaan kun meillä oli kovaa työtä tekevä koira, ei sille selvästikään
kotiruoka riittänyt, vaan korkeaenerginen kuivaruoka pohjalla ja sen päälle
lihaa ym. Ja silti koira oli kun luuviulu, vaikka lihaksikas olikin.
-PirkkoT.