Pennun raivarit
default user
Talossa on 8-kuukautinen coton de tulear -uros. Eloisa, leikkisä, tervehtii vieraat ja vastaantulijat ylenpalttisen iloiseen tyyliin, toiset koirat otetaan säyseästi ja rauhallisesti vastaan. Sopivasti vahtikoiran mallia, vaikkakin haukkuu säästeliäästi.
Cotonimaisesta olemuksestaan huolimatta on koira muutaman kerran saanut lyhyen mutta nasakan 'raivarin', kahdesti on ihmisverta vuodatettu... Aluksi, kun kokemattomina yritettiin ottaa saalis suusta eikä uskottu hampaitten näyttelyä. 'Saaliin'puolustus on saatu aisoihin, ja otus pudottaa nykyisin saaliin omin toimin tai jättää kokonaan ottamatta, kun kuulee 'ei oteta'. Ruokaansa, lelujaan tai koiranluitaan koira ei ole puolustanut.
Pari raivaria on sattunut, kun makoilevaa otusta on aiottu nostaa syliin. Ylipäätään se ei tunnu tykkäävän makuultaan syliinnostosta, ja murahtelee useimmiten, mutta yleensä uskoo kun kielletään. Istualtaan tai jaloiltaan syliin otettuna se ei kommentoi. Viimeisin kohtaus iski, kun kumarruin paijailemaan silloin, kun se taisi olla uppiunessa.
Noista kahdesta kovemmasta puremistapauksesta on jäänyt hiukan paha maku, varmaan molemmille. Olen suutuksissani pistänyt koiran kenttään ja pitänyt siinä kunnes se rauhoittuu. Pelottavan näköinen se on ollut siinä pideltynä. Hirvittää ajatellakin tilannetta, jos kyseessä olisi iso rotu.
Onko mokomat aggressiot lainkaan normaaleja? Korostan ensimmäistä kappaletta, eli koira on muuten hyvin lapsi- ja ihmisrakas eikä arastele ihmisiä tai koiria.
Viime aikoina on turkki tahtonut takkuuntua kovasta hoidosta huolimatta, saattaisivatkohan takut vaivata? Turkin hoito on työlästä, kun ei otus millään pysyisi aloillaan...
Kuinkahan pitäisi menetellä? Onko kenttäänpano oikea tapa, vai pitäisikö vetää omat kädet irti vähin äänin?
Tilanteita voi tietysti välttää, mutta hiukan on sellainen tunne, että koira pitäisi voida ottaa syliin tai vaikkapa hoitaa sitä silloin kun itse tahtoo. Erinäisten kirjojen perusteella on koulukuntia aika erilaisia.
Onko joku, jota on oma koira purrut? Kuinka on selvitty?
Otus on tarkoitus laittaa koulunpenkille keväällä.
-ilu
Tiinanen
default user <ilkka....@POISTATAMAkaleva.fi> kirjoitti
viestissä:auob8.10288$zZ5.2...@news.kpnqwest.fi...
Aluksi, kun kokemattomina yritettiin ottaa saalis suusta eikä uskottu
hampaitten näyttelyä. 'Saaliin'puolustus on saatu aisoihin, ja otus pudottaa
nykyisin saaliin omin toimin tai jättää kokonaan ottamatta, kun kuulee 'ei
oteta'.
Pari raivaria on sattunut, kun makoilevaa otusta on aiottu nostaa syliin.
Ylipäätään se ei tunnu tykkäävän makuultaan syliinnostosta, ja murahtelee
useimmiten, mutta yleensä uskoo kun kielletään. Istualtaan tai jaloiltaan
syliin otettuna se ei kommentoi. Viimeisin kohtaus iski, kun kumarruin
paijailemaan silloin, kun se taisi olla uppiunessa.
Koira säikähti? Itse asiassa näin kävi meilläkin viikko sitten. Olin ollut
pari päivää poissa ja koira oli sillä aikaa lähtenyt viikonlopun viettoon
maalle. Oli se sitten siellä touhunnut ja väsynyt. Kun tulin illalla
matkalta se oli vähän että mitä sinä nyt tänne tulet ja aijaa, no ihan kiva
juttu, hypitään nyt vähän. Sitten kohta tyyppi otti ja simahti ja menin
silittämään. Koira siitä murahtelemaan ja pomppasi sijoiltaan mahdollisimman
kauaksi minusta. Kun kutsuin luokse se vaan nyhjötti paikallaan eikä tullut.
Periaatteen vuoksi jatkoin kutsumista. Koira meni jopa kiikkutuolin taakse
piiloon. Minä sen kun kutsuin ja jo komensin. Minun piiloon meneminenkään ei
houkutellut sitä luokse. Menin parin metrin päähän koirasta, se eikun vaan
murisee kiikkutuolin takana. Kävin murahtamassa metrin päässä. Kutsuin ja
koira tuli tosi allapäin luokse. Komensin maahan ja annoin olla hetken
hiljaa. Kiittelin. Yritin pitää sinä iltana kivaa koiran kanssa, jottei
sille jäisi ilkeä mieli. Koirani on nelivuotias, herkkä
bretoni-irlanninsetteri.
Yleensä tästä teidän tilanteestanne mulle tulee vaan ensimmäisenä mieleen,
ettei johtajuus ole täysin selvä. Tai sitten koira on kovin herkkäluontoinen
ja säikkyy teitäkin (niinkuin ilmeisesti omani säikkyi minua). Tarvitaan
oveluutta...
---
Tiina
Jorma Tikkanen
"default user" <ilkka....@POISTATAMAkaleva.fi> kirjoitti viestissä
>.
>
>Onko joku, jota on oma koira purrut? Kuinka on selvitty?
>
Minua on isompi koiramme purrut pari kertaa. Ne tapahtuivat silloin kun
koiralla oli pahin uhmaikä (reilu 1v.). Tilanteet olivat yleensä sellaisia
että koira oli tehnyt jotain kiellettyä ja sitten kun komensin sitä, ei
ensin tapahtunut mitään ja sitten koira näykkäsi parikertaa.
Nuo eivät mitään pahoja olleet, vaikka verta tulikin jonnin verran.
Kysymyksessä oli tilanne johtajuudesta. Tiedän että toimin itse osaksi
väärin, eli koiran muristessa nappasin niskavilloista kiinni ja heitin
koiran parvekkeelle. Mutta minun mielestäni koirani ei saa alkaa
elvistelemään tilanteessa jossa pitäisi totella. Ajattelin että jos koiran
olisi antanut olla, niin se olisi silloin voittanut.
Itseäni nuo tapaukset eivät haittaa, sillä syyt olivat minusta selviä. Ja
Poju on muuten sellainen koira että olen varma että se ei ketään muuta
purisi.
Tietysti syy voi olla esim siinä että koira on väsynyt. Viime juhannuksena
olimme mökillämme ja Poju siellä ravasi kokoajan vapaana. Kävimme
hiekkarannalla uimassa ja teimme lenkkejä. Kokoajan joku oli leikkimässä
Pojun kanssa. Toisena iltana kun menimme sisälle mökkiin, Poju painoi täysiä
sängyn alle etäisimpään nurkkaan. Laitoin sille iltapalaa ja kutsuin
syömään, mutta se ei suostunut tulemaan. No suostuttelin ja koitin
houkutella sitä pois sängyn alta, mutta se vain murisi. Pelästyin että sillä
on jokin hullusti (lasinpala tassussa tai jotain sellaista), koitin ojentaa
kättäni ottaakseni sen sieltä pois ja Poju puri minua. Sitten kiedoin peiton
käteni ympärille ja otin koiran väkisin pois sieltä sängyn alta (silloinkin
se koitti kovasti purra minua), silittelin sitä ja annoin makupaloja ja
tarkistin että kaikki oli hyvin. No sitten se rauhoittukin ja söi ruokansa
ja tuli ihan kauniisti sänygyn viereen nukkumaan.
Ja uskoisin että tuohon oli ainoana syynä se että koira oli todella väsynyt.
T:Jore
Katja
Hei!
On mahdollista, että koiraa sattuu johonkin, mutta en usko sen olevan
todennäköistä, mikäli koira joskus antaa nostaa ja joskus ei.
Kuulostaa enemmänkin siltä, että koirasi on perheenne pomo, joka sallii
halittelun
silloin kun sitä itseään huvittaa. Missään nimessä rähinöitä ei saa
jättää huomioimatta, oli kyseessä sitten iso tai pieni koira.
Itselläni on vajaan vuoden ikäinen setteri, joka muutama kuukausi sitten
ärähti
(ei siis purrut vaan murahti lyhyesti) minulle, kun komensin sitä
irrottamaan
hampaansa olohuoneen matosta. Otin sitä heti kuonosta kiinni ja pidin
tiukan kolmen minuutin puhuttelun. Eikä ole sen koommin hampaitaan
näyttänyt.
Koirallanne on ehkäpä murrosikä alkamassa, jolloin se saattaa kokeilla
perheenjä-
sentensä johtajuutta. Sille ei saisi antaa KERTAAKAAN periksi missään
asiassa; jos
on päätetty, että turkki hoidetaan nyt, se myös hoidetaan nyt (tai
vaihtoehtoisesti hoidetaan nyt ja itketään). Jos koira puree, kun sitä
nostetaan
makuulta, nahkahanskat käteen ja nostetaan uudestaan:) Täytyy tietysti
muistaa,
että koiraa kiitetään kun se tekee oikein.
Koulukunnista sen verran, että itse kannatan rankaisukeinona huomiotta
jättämistä.
Se ei kuitenkaan toimi, mikäli koiralla on jo johtajan elkeitä.
Tilannetta voisi verrata sellaiseen, jossa johtajasusi vahingossa
tönäisee nukkuvaa laumatoveria. Mikäli susi tässä tilanteessa puree
johtajaansa, se ei taatusti selviä tilanteesta ilman rankaisua.
Mikäli ette vielä ole aloittaneet koiran koulutusta ja aktivointia, se
olisi syytä aloittaa. Se lisää omistajan ja koiran luottamusta toisiinsa
ja valmistaa teitä
alkavaan kouluun. Mikäli tilanne ei kotikonstein parane,
koiraterapeutteja löytynee ympäri maata. He osaavat neuvoa
ongelmallisissa tilanteissa ja tekevät
tarvittaessa vaikkapa kotikäyntejä. (Turun seudulla esim. Janita
Leinonen
www.koiraterapeutti.net)
tsemppiä, kirjoittele miten tilanne edistyy :)
onnea toivottavat Katja ja Leevi-koira
Saara Raikaluoto
> default user wrote:
> >
> > Heip'
> >
> > Talossa on 8-kuukautinen coton de tulear -uros. Eloisa, leikkisä, tervehtii vieraat ja vastaantulijat ylenpalttisen iloiseen tyyliin, toiset koirat otetaan säyseästi ja rauhallisesti vastaan. Sopivasti vahtikoiran mallia, vaikkakin haukkuu säästeliäästi.
> >
> > Cotonimaisesta olemuksestaan huolimatta on koira muutaman kerran saanut lyhyen mutta nasakan 'raivarin', kahdesti on ihmisverta vuodatettu...
No mä ainakin aina huudan ja nipistän sitä pentuu jos se puree. Puren
ite takas! Kyl sen pitää oppii ettei emäntää purra!
salonen
kertovia ohjeitasi, Merja.
Kiitos !
"Merja Tornikoski" <Merja.Tornikoski@_removethis_Hut.Fi> kirjoitti viestissä
news:qy44rkg...@leka.hut.fi...
> "default user" <ilkka....@POISTATAMAkaleva.fi> writes:
> > Talossa on 8-kuukautinen coton de tulear -uros. Eloisa, leikkis=E4, =
> > ...
> > lyhyen mutta nasakan 'raivarin', kahdesti on ihmisverta vuodatettu... =
> > Aluksi, kun kokemattomina yritettiin ottaa saalis suusta eik=E4 uskottu
=
> > ...
> > Pari raivaria on sattunut, kun makoilevaa otusta on aiottu nostaa =
> > syliin. Ylip=E4=E4t=E4=E4n se ei tunnu tykk=E4=E4v=E4n makuultaan =
> > ...
> > Viimeisin kohtaus iski, kun kumarruin paijailemaan silloin, kun se
> > taisi olla uppiunessa.
>
> Ihan ensiksi tuohon viimeiseen: nukkuvaa koiraa, etenkin pentua, ei
> pitäisi koskaan häiritä. Siksi koiralla pitäisikin olla joku oma
> rauhallinen nukkumapaikka (kori tms.), johon se voi erityisen väsyneenä
> vetäytyä, ja siellä kukaan (etenkään lapset) eivät saa sitä häiritä.
> Jos nukkuva koira _täytyy_ herättää, niin kutsu sitä ensiksi nimeltä
> tai tee muuten jotakin, joka herättää sen (rapistele namipussia tms.).
>
> Nämä muut taas viittaavat siihen, että koira ei pidä / ei ole tottunut
> esim. nosteluun, ja on sen verran dominoiva tyyppi, että huomauttaa
> asiasta omalla tavallaan. Sitä ei pidä suvaita, mutta asia tulee taas
> kerran hoitaa lempeän päättäväisesti. Jos sillä "kenttään pistämisellä"
> tarkoitat koiran selättämistä, niin periaatteessa se on oikea tapa
> toimia silloin, kun tilanne on jo mennyt siihen pisteeseen, että koira
> tosiaankin yrittää purra tms.
>
> Tämä koiran alistaminen selättämällä tulee sitten tehdä oikein: koira
> kunnolla selälleen, pidät sen siinä siten, että itse katsot sitä
> silmiin (ja voit vähän irvistää, jos pokkkasi pitää), ja sitten kaksi
> tärkeätä asiaa: 1) koiraa ei saa päästää siitä pois, jos se rimpuilee
> (silloin se "voittaa"); 2) kun se rentoutuu täysin tai kääntää päänsä
> pois, sinun tulee päästää otteesi irti, koska silloin koira on siis
> alistunut, ja jos vielä jatkat painostamista, se ei enää tiedä, miten
> sen kuuluu toimia, ja joko esim. pissii alleen (submissiivinen tapaus,
> "olen jo niin alistunut kuin voin olla, eikö sekään riitä") tai
> yrittää uudestaan purra sinua ("alistuin jo, miksi se ei irrota, nyt
> henkeni on uhattuna ja pomo onkin näköjään sekopää, pakko purra"). Eli
> jos ei tuota osaa tehdä oikein, voi saada enemmän vahinkoa aikaiseksi
> (= lisätä koiran epäluottamusta). Aika monilta taitaa nimittäin jäädä
> huomaamatta se, koska koira oikeasti alistui, ja siirrytään suoraan
> vaiheeseen, jossa koira hädissään yrittää purra uudestaan, ja omistaja
> vain tuumaa "P***le kun on dominoiva koira, ei alistu sitten millään",
> vaikka se jo oikeasti taistelee henkensä edestä.
>
> > Onko mokomat aggressiot lainkaan normaaleja? Korostan ensimm=E4ist=E4 =
> > kappaletta, eli koira on muuten hyvin lapsi- ja ihmisrakas eik=E4 =
> > arastele ihmisi=E4 tai koiria.
>
> Juuei, jos koira on dominoivampaa sorttia eikä teillä ole laumajärjestys
> ihan selvillä, etenkin nyt kun se on murrosikäinen, tuollaiset tilanteet
> eivät ole tavattomia.
>
> > Kuinkahan pit=E4isi menetell=E4? Onko kentt=E4=E4npano oikea tapa, vai =
> > pit=E4isik=F6 vet=E4=E4 omat k=E4det irti v=E4hin =E4=E4nin?
>
> Jos koira murisee, mutta ei pure, paras olisi, että voisit olla itse
> mahdollisimman "cool" eli ei ainakaan hätkähtää sivuun tilanteesta,
> sano sille mieluumin terävä "EI!" ja jää siihen, missä olit (sitä ei
> silti tarvitse väkisin napata syliin juuri silloin, etenkin jos olet itse
> vähän epävarma otteissasi). Juuri nyt kannattaa välttää noita pahimpia
> tilanteita, ja ennemminkin aloittaa perusharjoitukset vähän helpommista
> asioista.
>
> Suosittelisin teille nyt innokasta tottelevaisuuskoulutusta ja
> laumajärjestyksen perusteiden harjoittelua. Eli jos olette menossa
> jonnekin koulutuksiin, niin hyvä juttu, mutta harjoituksia voi ja
> tuleekin tehdä myös kotona. Tärkeätä on muistaa, että sinä
> laumanjohtajana kontrolloit ruokailua, leikkimistä, ulkoilua yms., eli
> määrää itse, koska koira saa ruokansa (älä siis anna sen "vaatia"
> ruokaa itselleen), vaadi siltä vaikkapa muutama temppu (istu paikalla
> nätisti odottamassa lupaa syödä) ennen ruokailua, ja pidä huoli, että
> sinä eikä koira päätät, koska leikitte, menette lenkille, jne. Eli jos
> koira tulee tökkimään sinua tyyliin "rapsutapa vähän" tai lelu suussa
> kutsumaan leikkiin, voit nyt sanoa sille "ei nyt" ja jättää sen
> huomiotta, ja sitten jonkin ajan kuluttua _sinä_ kutsut sen luoksesi,
> ja sitten voitte leikkiä, halitella jne.
>
> Harjoittele hoitotoimenpiteitä vaikkapa päivittäin, mutta lyhyinä
> jaksoina. Muista kehua koiraa ja vaikkapa antaa sille makupala,
> kun se on nätisti, mutta älä koskaan anna sen itse karata tai rimpuilla
> karkuun. Eli pidä sitä lempeässä otteessa vaikkapa hanskat kädessä,
> juttele sille rauhallisesti, ja kun itse olet sitä mieltä, että nyt
> se on rauhallinen (olet vaikkapa saannut vähän turkkia kammattua, yhden
> kynnen leikattua, tms.) irrota otteesi, anna makupala, ja anna sille
> lupa mennä. Samalla tavoin voitte harjoitella nostamista yms., eli
> tee sitä ikäänkuin "temppu", jota harjoittelette vaihe vaiheelta,
> siten että koiraa kehutaan, kun se toimii oikein.
>
> Koirasi on sen verran nuori, että orastavan dominointiongelman
> korjaamisen ei pitäisi olla vaikeata eikä kestää kovin pitkään, kunhan
> aloitat heti, ja toimit itse fiksusti, eli omaksut ns. päättäväisen
> mutta lempeän johtajan roolin.
>
> merja
>
> --
> * Merja Tornikoski, Finland
*
> Email: Merja.Tornikoski@_removethis_Hut.Fi
> !! NOTE: To email me, remove the _removethis_ from my email address !!
Tink
"Merja Tornikoski" <Merja.Tornikoski@_removethis_Hut.Fi> wrote
> Koirasi on sen verran nuori, että orastavan dominointiongelman
> korjaamisen ei pitäisi olla vaikeata eikä kestää kovin pitkään, kunhan
> aloitat heti, ja toimit itse fiksusti, eli omaksut ns. päättäväisen
> mutta lempeän johtajan roolin.
Suosittelen todellakin tarttumaan hommaan ajoissa.
Meidän 2,5 urospoikamme ei ole koskaan purrut tms. mutta sille riittää se,
että se on väsynyt, jos sitä silloin silittää, se "urisee". Se ei ole
murinaa, vaan ikäänkuin pyyntö/vihjaus siihen, että se haluaisi olla
rauhassa. Jos satun painostamaan, se lähtee pois.
Mutta se, mistä se ei tykkää, on meikäläisen rapsutus siten, että se
heittäytyisi selälleen. Meillä taitaa olla jokin johtajuusongelma tms. koska
jos koira esim. heittäytyy selälleen ja alan rapsuttaa sitä, se ponkaisee
melkein heti pystyyn istumaan.
Koska luulisi kaikkien koirien tykkäävän rapsutuksesta, oletan, että tässä
meillä on jokin kommunikaatiokatkos..:-)
Tink
riku
> Meillä taitaa olla jokin johtajuusongelma tms. koska
> jos koira esim. heittäytyy selälleen ja alan rapsuttaa sitä, se ponkaisee
> melkein heti pystyyn istumaan.
No ei tuo välttämättä johdu johtajuusongelmasta. Oma cavalier-narttuni
ponkaisi aina istumaan kun silitin tai rapsutin sitä. Johtajuusongelmaa
meillä ei kuitenkaan ollut.
> Koska luulisi kaikkien koirien tykkäävän rapsutuksesta, oletan, että tässä
> meillä on jokin kommunikaatiokatkos..:-)
Kyllä minun koirani piti rapsutuksesta ja silittämisestä mutta
nousi kuitenkin aina istumaan silitettäessä. Saattoi kyllä pyytää
lisää rapsutusta ja silittämistä.
riku