Vs: Kokemuksia sitruunapannasta mäykyllä?
Johanna
mhaikara <Zmha...@cc.hut.fi> kirjoitti
viestissä:Y1qK6.24$cs3...@read2.inet.fi...
> Terve kaikille.
>
> En ole seurannut tätä ryhmää, joten sorry jos kysymykseni menee
> FAQ-osastolle.
>
> Meillä on karkeakarvainen mäyräkoirauros (7 vuotias), jolla on taipumus
> ulvoa kohtuullisen kantavalla äänellä elemettikerrostalossa kun olemme
> poissa. Useat naapurit ovat ruvenneet vihjailemaan että "tuo Kalle taitaa
> HIEMAN ulvoa".
>
> Kuulin, että sitruunapanta saattaisi auttaa - mikä se on.......
>
> Pikainen haku newsseistä sanalla: "sitruunapanta" valaisi asiaa:
> - Ruiskauttaa sitruunantuoksua, jos koira haukkuu.
> - Toimii toisilla - toisilla taas ei.
> - Maksaa 800,- - täyttöpullo 100,-
> - Jakaa mielipiteet puolesta ja vastaan.
> Korjatkaa, jos olen ymmärtänyt jotain väärin.
>
> Mihin hintaan sellaisia vuokrataan - missä?
> Toimiiko myös ulvomiseen?
> 'Sopiiko' mäyräkoiralle?
> Minkä merkkinen/mallinen olisi hyvä - mistä saa, mitä maksaa?
> Kuka/mikä myy Itä-Helsingin alueella (tai Helsingissä ylipäätään).
> Olisiko jollain myydä käytettynä - tarjouksia?
>
> Kiitos!
> Mika
> mhai...@cc.hut.fi
>
> P.S. Pliis, älkää neuvoko kouluttamaan koiraa - luuletteko että emme ole
> yrittäneet, yrittäneet ja yrittäneet.....
>
>
Meillä se toimi hyvin. Siis silloin kun se oli kaulassa... Koiramme kun
hoksasivat että silloin voi haukkua kun ei ole se panta kaulassa. Ulvomiseen
se ei kauheen hyvin tehoa, tai riippuen ulvonnasta. Jos se ulvominen on
todella voimakasta, niin sitten tepsii. Ja se on koirakohtaista, miten ne
reagoi sitruunasuihkeeseen, jotkut uskovat parista kerrasta, jotkut eivät
välitä tuon taivaallista vaikka sitruuna suihkuis kuinka!
Toinen vaihtoehto on sähköpanta. Se on halvempi ja toimii patterilla ja on
tarkoitettu samaan käyttöön kuin sitruunapantakin. Meillä on nykyään
sellainen yhden koiran syötyä sitruunapannan...
Sähköpanta reagoi koiran ääneen:
-panta "sanoo" eka piiip
-jos haukkuminen ei lopu, tulee pieni sähköisku
-jos ei auta sekään, tulee vähän isompi sähköisku
-jos ei auta vieläkään, tulee aina isompi ja isompi tälli
-yleensä koirat uskovat jo toisella tällillä pitää suunsa supussa
-ei sentäs anna mitään mielettömiä sähkövoltteja! ;)
Sähköstä ei kukaan koira pidä, joten sähköpanta on varmempi ratkaisu. Ottaa
äänen koiran kurkusta (sitruunapanta ottaa äänen voimakkuudesta), joten
uskon sen tehoavan myös ulvomiseen paremmin. =)
Helsingin hinnoista ja kaupoista en tiedä, mutta käyppä kyselemässä
eläinkaupoista, aika moni liike vuokraa niitä. Itse asustelen
keski-suomessa.
Kesäisin terkuin: Johanna & kaikenkarvaiset elukat
mhaikara
Sähköpanta kuulostaa käytännölliseltä - täytynee kokeilla.
Hyvää kesän jatkoa!
Mika
Arto Määttä
>Sähköpanta on sitten kielletty Suomen eläinsuojelulaissa, ihan vaan
>tiedoksi, jos ei tuo kuvaus vielä saanut omia aivoja tajuamaan,
>minkälaisesta värkistä on kyse:
Sähköpantahan ei oikein käytettynä ole sen vaarallisempi
koulutusvärkki kuin mikä tahansa muukaan vehje. Minä tosin
en koskaan jättäisi koiraa yksin automaattisen sähköpannan
kanssa. Mitäs sitten tehdään, jos panta menee rikki?
Pannan kieltäminen johtunee nimenomaan väärinkäytöstä. Sinänsä
se on surullista, mutta niinhän se aina on, että muutaman tyhmän
takia kärsivät fiksutkin.
--
Arto
mhaikara
> tiedoksi, jos ei tuo kuvaus vielä saanut omia aivoja tajuamaan,
> minkälaisesta värkistä on kyse:
>
Jaa... tuota en tosiaan tiennyt - ja sitruunapantako ei ole kielletty?
Minulla on neljä vaihtoehtoa:
1. sähköpanta
2. sitruunapanta (koiran herkin aisti on hajuaisti - arveluttaa sen kanssa
leikkiminen)
3. koiran eroahdistus-lääkkeet (pumppaan koiran täyteen rauhoittavia, kun
lähden pois)
4. vien piikille
Minkä sinä näistä valitsisit?
3. ja 4. ei tule kyseeseen - omasta mielestäni 1. on paras vaihtoehto.
Mika
mhaikara
Mikko J Partanen
> Minulla on neljä vaihtoehtoa:
> 1. sähköpanta
> 2. sitruunapanta (koiran herkin aisti on hajuaisti - arveluttaa sen kanssa
> leikkiminen)
> 3. koiran eroahdistus-lääkkeet (pumppaan koiran täyteen rauhoittavia, kun
> lähden pois)
> 4. vien piikille
>
> Minkä sinä näistä valitsisit?
>
Valitsisin vaihtoehdon numero 4. Pehmeä ja rauhallinen lasku ikuiseen
uneen. Muut tarjottavat vaihtoehdot kun ovat niin huonoja, että _koiran_
kannalta paras vaihtoehto on numero 4. Mutta heiiiiii, onhan se ihan
tyhmää katsoa tuota koiran kannalta tuota asiaa, eikös olekin? Kunhan
vain itsellä on hyvä mieli (epäilen kyllä vahvasti, tuleeko noiden
vaihtoehtojen 1-3 käytöstä kenellekään koiranomistajalle mielenrauha).
--
mikkojp
Patu
> >Sähköpanta on sitten kielletty Suomen eläinsuojelulaissa, ihan vaan
> >tiedoksi, jos ei tuo kuvaus vielä saanut omia aivoja tajuamaan,
> >minkälaisesta värkistä on kyse:
>
> Sähköpantahan ei oikein käytettynä ole sen vaarallisempi
> koulutusvärkki kuin mikä tahansa muukaan vehje. Minä tosin
> en koskaan jättäisi koiraa yksin automaattisen sähköpannan
> kanssa. Mitäs sitten tehdään, jos panta menee rikki?
>
> Pannan kieltäminen johtunee nimenomaan väärinkäytöstä. Sinänsä
> se on surullista, mutta niinhän se aina on, että muutaman tyhmän
> takia kärsivät fiksutkin.
>
> --
> Arto
Toinen asia, miksi se on kielletty on, että se on liian voimakas
koulutusväline ja vääristää jalostustyötä. Amerikassa sähköpanta
suurinpiirtein myydän pennun mukana välineenä, mitä ilman ei pärjää. Koirien
koulutettavuus onkin heikentynyt huomattavasti.
Sähköpannan historia on sekin mielenkiintoinen. Ensimmäisen sähköpannan
rakensivat amerikoissa red setter clubin pioneerit silloisen AKC:n johtajan
Herm Davidin johdolla. Irlanninsetterit oli tuolloin 50-luvulla menettäneet
amerikoissa lähes täysin käyttökoiraominaisuudet ja apua haettiin
tuontikoirilla, mutta myös siitoksilla englanninsetterin ja pointterin
kanssa. Koulutettavuus ei ymmärrettävästi ollut ensimmäinen haettava
ominaisuus, koska koirat piti ensin saada toimimaan muuten, joten "magic
wand" tuli keksityksi. Ne ensimmäiset viritelmä, eikä vielä 10 vuotta sitten
tehdyt vehkeet eivät olleet mitään pehmoversioita, vaan voltteja oli
rutkasti. Nykyiset ei juurikaan satuta ja tehoa voi säätää.
Kannatan kuitenkin Norjan ja Ruotsin mallin mukaista systeemiä, missä
sähköpanta on kielletty, mutta luvan saaneet kouluttajat saavat käyttää sitä
turvallisuuteen liittyvässä koulutuksessa kuten esimerkiksi hirvieläinten
tai jänisten jahtaamisen lopettamiseksi. Kuukausi sitten en kyseenalaistanut
Tanskassa yhtään kun nuorille settereille pantiin sähköpannat pellolla
(kielletty myös Tanskassa). Pelto näet rajoittui 6 kaistaiseen
moottoritiehen ja rusakoita ja peuroja oli runsaasti. Lapissakin koiran
porovapaus on pakollinen ominaisuus, eikä siinä aina kysellä mitä laki
sanoo, jos laki ja todellisuus eivät kohtaa.
Haukunestopantana en oikein suosittelisi.
mhaikara
> luultavasti näsäviisaana, jos sanon, että noiden sijasta opettaisin
> koiran olemaan hiljaa (tai vielä oikeammin: "olisin opettanut").
> Sanonpa sen kuitenkin.
En niinkään näsäviisaana vaan epäkorrektina ottaen huomioon viittaukset
aivoihini aikaisemmassa viestissäsi. Olen kyllä yrittänyt kouluttaa parhaan
taitoni mukaan siitä lähtien kun olen koiran kanssa elänyt.Yritin vain kysyä
neuvoja, kun en ole mikään koira-harrastaja. Koira nyt sattui tulemaan
perheeseen naimakaupan yhteydessä, ja varmaan arvaatkin kenen kontolle on
jäänyt siitä huolehtiminen.
> Sähkö- ja sitruunapanta ja eroahdistuslääkkeetkään eivät toimi
> yksinään, vaan koiraa pitää niitäkin käytettäessä opettaa yksinoloon,
> jotta ko. apukeinojen teho ei vähene ajan kanssa, ja jotta niistä
> voidaan pikku hiljaa luopua. Eroahdistuslääkkeetkään muuten eivät
> kuulemma toimi kuten perinteiset rauhoittavat lääkkeet, eli koira ei
> ole koko päivää huumetokkurassa, vaan ko. lääkkeet vastaavat lähinnä
> ihmisten masennuslääkkeitä eli poistavat nimenomaan sitä pahinta
> ahdistusta, jonka aikana koira opetetaan _perusteellisen_
> tottutamiseen perustuvan _koulutuksen_ avulla olemaan yksin hiljaa.
> Jos et siis aio lisätä listaasi tuota kohtaa 5., voit käydä koko listan
> läpi ykkösestä neloseen melko nopeasti.
Provosoiva viestini tuotti tulosta - heti 13 minuutin kuluttua tuli
ensimmäinen neuvo lopettaa koira. - varmaan tulee vielä monta lisää......
> Jos taas olet valmis oikeasti
> näkemään vaivaa ongelman ratkaisemiseksi, mutta et ole varma, mitä
> tehdä, aloita kysely vaikka EKK:n yhteydessä olevalta
ongelmakoiraklinikalta,
> eroahdistus on ilmeisesti ylivoimaisesti yleisin ongelma, jota siellä
> käsitellään.
>
> merja
Lopulta päästiin asiaan:
Mikä on EKK? (kuten sanoin en ole alan harrastaja)
Mika
Kellom{ki Pertti
> 2. sitruunapanta (koiran herkin aisti on hajuaisti - arveluttaa sen kanssa
> leikkiminen)
Olen usein miettinyt tätä argumenttia, enkä oikein usko
siihen. Monilla aisteilla, esimerkiksi kuulolla ja näöllä on tietty
toiminta-alue. Liian pientä ärsykettä ei havaita, ja liian suuri
ärsyke taas on epämiellyttävä tai saattaa jopa tehdä peruuttamatonta
vahinkoa aistinelimelle.
Toiminta-alueen ylä- ja alaraja eivät kuitenkaan ole sidoksissa
toisiinsa siten, että jos alaraja laskee niin myös yläraja välttämättä
laskisi. Esimerkiksi kissa näkee pimeässä paljon ihmistä paremmin,
mutta ei silti sokaistu auringonpaisteessa. Kyse on aistinelimen
dynamiikasta, joka on eri asia kuin sen herkkyys.
Hajuaisti poikkeaa vielä mm. kuulosta siten, että se ei ymmärtääkseni
vaurioidu lainkaan yhtä helposti, eikä siihen ainakaan omien
kokemusteni perusteella liity kipukynnystä. Ammoniakin haistelu
tietysti erikseen, mutta siinä puhutaan jo kudosvaurioista. En siis
usko, että sitruunapannassa käytetty liuos aiheuttaa koiralle kipua
tai muuta vahinkoa.
--
pertti
mhaikara
news:xfzr8xpfy...@arokyyhky.cs.tut.fi...
No koiran kannalta en voi tietää, mutta minulla ainakin maku- ja hajuaisti
on iän myötä on heikentynyt.
Arvailun varaan jää, johtuuko se vanhenemisesta vai siitä, että on tullut
syötyä kaiken maailman turkinpippureita ja pepperooneja.
Uskoisin että johtuu molemmista. Niinkuin itsekin jo totesit - Liian
voimakkaille ärsykkeille toistuvasti altituminen ei voi tehdä millekään
aistille hyvää.
Sähköiskuista ei ainakaan minulle ole ollut haittaa (itse en ainakaan sitä
huomaa :-), ehkä se on tottumiskysymys.
Mika
Patu
lukuunottamatta kouluttaa mitään, vaan koulutus on pakko tehdä ensin ilman
pantaa ja sen jälkeen vain "varmistaa" totteleminen sen käytöllä. Välineenä
se on aina negatiivinen vahvistaja, eli sillä voidaan ottaa pois tiettyä
käyttäytymistä, muttei vahvistaa mitään käyttäytymistä. Eli se myös johtaa
jalostusmateriaalin valintaan siihen suuntaan. Molemmat ovat faktoja, joita
ei sähköpantojen manuaaleissa kerrota. Myös se että kjoira melko soputuvana
elukkana oppii nopeasti ymmärtämään pannan ja sähköiskun yhteyden (collar
wise) ja siten monet joutuvat käyttämään pantaa tai ainakin samanlaista
mötikkää koiran kaulassa aina. Amerikoissa kyseisten laitteiden ympärille on
noussut kukoistava liiketoimintaverkosto, johon pantojen valmistajien
lisäksi kuuluvat "kouluttajagurut", ongelmakouluttajat (jotka sitten pantaa
"korrektisti" käyttämällä poistavat"epä-korrektin" käytön tuomat ongelmat)
yms.
Mutta esimerkiksi tuo aiemmin mainitsemani porovapaus voidaan vakioidussa
tilanteessa kouluttaa sillä hyvin nopeasti. Eli koira laitetaan
poroaitaukseen poron kanssa ja jos koira alkaa jahdata poroa sähköisku
annetaan täsmälleen sillä hetkellä kun koira KOSKETTAA poroa. Vaikutus
(syy-yhteys) on suora ja koiran saama mielikuva jokaiselle staattisia
sähköiskuja autoista yms välineistä saaneille omakohtaisesti tuttu.
Patu
Merja Tornikoski <Merja.Tornikoski@_removethis_Hut.Fi> kirjoitti
viestissä:qy4bsot...@kosh.hut.fi...
> "mhaikara" <Zmha...@cc.hut.fi> writes:
> > Sähköiskuista ei ainakaan minulle ole ollut haittaa (itse en ainakaan
sitä
> > huomaa :-), ehkä se on tottumiskysymys.
>
> Vielä pari sanaa siitä sähköpannasta, koska ilmeisesti ihmisillä on
> aika hatara käsitys siitä (sain aiheesta jo privaattimailiakin).
> Ihan ensiksi: en itse ole koskaan kokeillut minkäänlaista sähköpantaa,
> joten omat käsitykseni perustuvat kuitenkin myös kuulopuheisiin.
> (Sähköiskuja minäkin olen kyllä saanut, enkä ainkanaa verkkovirrasta
> erityisemmin nauttinut..)
>
> Sähköpantoja on olemassa ainakin kolmenlaisia, automaattisia, joita
> käytetään haukunestopantoina, kauko-ohjattavia, joissa ohjaaja
> (kouluttaja) painaa kauko-ohjauslaitteen nappia, kun haluaa antaa koiralle
> sähköiskun, ja "näkymätön aita"-tyyppisiä tietynlaisen anturin kanssa
> kommunikoivia. Kaikki sähköpannat ovat Suomessa kiellettyjä.
>
> USA:ssa noita kauko-ohjattavia sähköpantoja mainostetaan
> mm. koulutuskäyttöön "tekemään koirasta tottelevaisempi" jne.
> Vaikka pannan sähköiskun voikin säätää ilmeisesti hyvin heikoksi,
> pantaa käytetään _useimmiten_ ankarasti väärin, eli sähköisku annetaan
> koiralle väärään aikaan (samoin kuin monet perinteisessä kouluttamisessa
> antavat palautteen väärään aikaan, ja siitähän usein ne ongelmat ovatkin
> peräisin, joita sähköpannalla tai muilla radikaalimmilla menetelmillä
> sitten yritetään ratkoa, yhtä huonolla menestyksellä).
>
> Tyypillinen virhe olisi se, että koira saa tällin kun omistaja huutaa
> sitä nimeltä tai kun koira on jo pysähtynyt ja aikoo tulla luokse, tai
> tilanteessa, jossa koira muuten yhdistää tällin väärään asiaan,
> Ihmisille on myös ominaista kostonhimo, eli sähkärillä koiraa voidaan
> liian helposti rangaista tilanteissa, joissa se ei enää itse tajua,
> mistä rangaistus tuli (esim. koira on karannut ja tulee jo luokse,
> niin se saa tällin). Käytännössä siis sähköpanta on väline, jolla
> periaatteessa voitaisiin antaa koiralle oikea-aikainen rangaistus
> väärästä teosta kaukana koirasta, ja ns. oikein käytettynä pantaa ei
> pitäisikään joutua käyttämään kuin luokkaa yhden ainoan kerran. Koska
> todella harva ilmeisesti osaa ajoittaa toimintansa oikein ja koska
> pantaa on liian helppo käyttää myös totaalisesti väärin, sen käyttö on
> kielletty kaikilta, vaikka maailmassa varmaankin on kokeneita
> koirankouluttajia, jotka sitä pystyvät käyttämään oikein.
>
> Automaattisen pannan suurin ongelma on se, että omistaja kuvittelee
> haukkumisongelman kerrasta häviävän kunhan koiran kaulaan kietaisee
> sähköpannan, eikä siis tyypillisesti tee asian eteen mitään sen kummempaa.
> Lisäksi pannan käyttäytymistä ei pysty kontrolloimaan.
> Pahimmillaan sähköpanta toimii esim. seuraavasti: Omistaja lähtee töihin,
> eroahdistunut koira haukahtaa. Panta antaa koiralle sähköiskun. Koira
> ulvahtaa tuskasta. Panta reagoi ääneen antamalla koiralle kovemman
> sähköiskun. Koira ulisee tuskasta ja panta zäppäilee koiraa, joka
> peloissaan laskee alleen ja lamaantuu loppupäiväksi. Omistaja tulee
> kotiin eikä kuule koiran haukkuvan, mutta näkee eteisessä pissalammikon.
> "S**tanan rakki, nyt se ei haukkunut mutta osoitti mieltään kusemalla
> eteiseen", tuumii omistaja ja mätkii koiraa. On helppo arvata, kuinka
> mielellään koira seuraavana päivänä jää yksin kotiin...
>
> Se kolmas kategoria sähköpantoja, ainakin USA:ssa tunnettu nimellä
> "invisible fence" lähtee ajatuksesta, että koira saa sähköiskun
ylittäessään
> pihan rajalla olevan linjan, ja näin oppisi pihan rajat ilman aitaa.
> Ongelmana näissä on ennen kaikkea se, että systeemi on kaksisuuntainen,
> eli jos koira vaikkapa säntää kissajahtiin aidan läpi, se ei enää uskalla
> tulla kotipihalle.
>
> Itse en näe noille kahdelle jälkimmäiselle pantatyypille mitään
järjellistä
> käyttöä, eli ne ovat pelkästään apuvälineitä ihmisille, jotka eivät osaa
> tai viitsi yrittää kouluttaa koiraansa muilla tavoin, ja luultavasti eivät
> ole avuksi, pahimmillaan ovat koiran kannalta katastrofaalisen huonoja
> ratkaisuja. Kauko-ohjattava panta, jota periaatteessa voisi käyttää
> myös haukunestotarkoitukseen _valvotusti_ ja pihasta karkailuun
_valvotusti_
> on ideana parempi, mutta tavallisen ihmisen käytössä sekin luultavasti
> aina saa aikaan enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
>
> merja
>
> --
> * Merja Tornikoski, Finland
*
> Email: Merja.Tornikoski@_removethis_Hut.Fi
> !! NOTE: To email me, remove the _removethis_ from my email address !!
mhaikara
En aio ostaa sähköpantaa enkä sitruunapantaa. (en ole edes nähnyt moisia
vekottimia)
Muutto tässä taitaa olla muutenkin edessä: Eilen iltalenkillä koiramme
kimppuun hyökkäsi irrallaan oleva susikoiran näköinen otus, onneksi sain
kiskaistua mäyriksen sen hampaista ja pidettyä sen loitolla huutamalla kuin
palosireeni. Jouduin hätistelemään otusta muutaman minuutin, ennenkuin
ilmeisesti omistaja saapui paikalle, ja pyysi anteeksi sanomalla: "työnnä
sinä jätkä se mäyräkoira perseeseesi". Lähdin pois ja vein koiran lääkäriin
paikattavaksi. koska todennäköisesti olisin saanut turpaani itsekin.
Mitä teen? Rikosilmoituksenko?
Mikähän siinä on, että isolla koirilla menee vintti pimeäksi, kun ne näkevät
mäyräkoiran? Omalla asuinalueellani erityisesti susikoirat, dalmatialaiset,
ja "ne karvaiset, joista ei tiedä kumpi on etupää" eivät meinaa pysyä
nahoissaan kulkiessamme alle 30 metrin päästä ohi.
Mäyriksemme on erittäin rauhallinen, eikä rähjää. Äskeisen välikohtauksen
aikanakaan se ei päästänyt inahdustakaan, vaan katkoi kauhusta kankeana
sivusta. (niinhän se oma koira aina :-)
Tietenkään ei voi yleistää. Olen nähnyt myös hyvin koulutettuja em. rotujen
edustajia.
Suututtaa silti.
Mika
"Patu" <pa...@iwn.fi> wrote in message
news:bgvM6.120$R_3....@read2.inet.fi...
Jakke Lehtonen
<Merja.Tornikoski@_removethis_Hut.Fi> kirjoitti:
>sähköiskun, ja "näkymätön aita"-tyyppisiä tietynlaisen anturin kanssa
>kommunikoivia. Kaikki sähköpannat ovat Suomessa kiellettyjä.
"Aita-pantaa" ei luokiteltu Suomessa sähköpannaksi - vaikka se
tosiasiassa sellainen on.
Ainakin kaksi eläinkauppaa, Tampereella ja Helsingissä, myyvät sitä.
Ja kauppiaiden mukaan sisäasianministeriön päätöksellä ihan
laillisesti.
Tähän pieni disclaimeri: tiedot myyjiltä kuultuja ja ovat viime
kesältä.
>Se kolmas kategoria sähköpantoja, ainakin USA:ssa tunnettu nimellä
>"invisible fence" lähtee ajatuksesta, että koira saa sähköiskun ylittäessään
>pihan rajalla olevan linjan, ja näin oppisi pihan rajat ilman aitaa.
>Ongelmana näissä on ennen kaikkea se, että systeemi on kaksisuuntainen,
>eli jos koira vaikkapa säntää kissajahtiin aidan läpi, se ei enää uskalla
>tulla kotipihalle.
Olen nähnyt käytettävän kolmen eri koiran kanssa: labradorinnoutaja,
greyhound ja collie. Kaikki oppivat muutamasta kerrasta pysymään
portin "oikealla" puolella.
Mitään traumoja tai jälkikäyntejä ei ole havaittavissa.
Tosin nuo olivat keskitasoa kovempia yksilöitä, pahan pehmeä saattaisi
romahtaa totaalisesti ja kieltäytyä koskaan poistumasta tontilta.
>Itse en näe noille kahdelle jälkimmäiselle pantatyypille mitään järjellistä
>käyttöä, eli ne ovat pelkästään apuvälineitä ihmisille, jotka eivät osaa
>tai viitsi yrittää kouluttaa koiraansa muilla tavoin, ja luultavasti eivät
Haukunestona keksintö helvetistä, mutta muuten ok määrätyn tyyppiselle
koiralle määrätyissä asioissa osaavissa käsissä - eikä niihin kuulu
salamannopean irroituksen opettaminen purukoiralle :-/
Se on (olisi) kuitenkin erikoistyökalu, ei missään nimessä jokamiehen
väline. Valitettavasti totaalikielto johtui törkeistä
väärinkäytöksistä, kuten myös piikin kanssa - jota itse pidän aivan
sairaana keksintönä, olkoonkin että se ei ole läheskään niin julma
kuin mitä kukkahatut antavat ymmärtää. Piikin hyöty saadaan kuitenkin
huomattavasti mukavammin keinoin tehtyä.
Mutta kuten olet maininnut, niin kiellettyjä molemmat - sähkö ja
piikki. Joten siltä osin pohdiskelut niiden hyödyllisyydestä osaavissa
käsissä ovat aika akateemisia. Ainakin niin kauan kun ei käy
määrätyillä saku- ja dobberikentillä... :(
-Jakke
http://www.thebreaker.net/
artikkeleita Greyhound Racingistä
Carl.G.Bernamucci
noista kolmesta mainitsemastasi sähköisestä kidutusvälineestä on hän
kelvoton koiranomistaja taikka sitten hänellä on riittämättömästi aikaa
ollakseen koiranomistaja. Punkt-slut.
--
Viimeisimmät tieteelliset tutkimukset tukevat teoriaa jonka mukaan
suomestakin voisi löytyä älyllistä elämää.
The Washington Post
"Merja Tornikoski" <Merja.Tornikoski@_removethis_Hut.Fi> kirjoitti viestissä
news:qy4bsot...@kosh.hut.fi...
> "mhaikara" <Zmha...@cc.hut.fi> writes:
> > Sähköiskuista ei ainakaan minulle ole ollut haittaa (itse en ainakaan
sitä
> > huomaa :-), ehkä se on tottumiskysymys.
>
> Vielä pari sanaa siitä sähköpannasta, koska ilmeisesti ihmisillä on
> aika hatara käsitys siitä (sain aiheesta jo privaattimailiakin).
> Ihan ensiksi: en itse ole koskaan kokeillut minkäänlaista sähköpantaa,
> joten omat käsitykseni perustuvat kuitenkin myös kuulopuheisiin.
> (Sähköiskuja minäkin olen kyllä saanut, enkä ainkanaa verkkovirrasta
> erityisemmin nauttinut..)
>
> Sähköpantoja on olemassa ainakin kolmenlaisia, automaattisia, joita
> käytetään haukunestopantoina, kauko-ohjattavia, joissa ohjaaja
> (kouluttaja) painaa kauko-ohjauslaitteen nappia, kun haluaa antaa koiralle
> sähköiskun, ja "näkymätön aita"-tyyppisiä tietynlaisen anturin kanssa
> kommunikoivia. Kaikki sähköpannat ovat Suomessa kiellettyjä.
>
> Se kolmas kategoria sähköpantoja, ainakin USA:ssa tunnettu nimellä
> "invisible fence" lähtee ajatuksesta, että koira saa sähköiskun
ylittäessään
> pihan rajalla olevan linjan, ja näin oppisi pihan rajat ilman aitaa.
> Ongelmana näissä on ennen kaikkea se, että systeemi on kaksisuuntainen,
> eli jos koira vaikkapa säntää kissajahtiin aidan läpi, se ei enää uskalla
> tulla kotipihalle.
>
> Itse en näe noille kahdelle jälkimmäiselle pantatyypille mitään
järjellistä
> käyttöä, eli ne ovat pelkästään apuvälineitä ihmisille, jotka eivät osaa
> tai viitsi yrittää kouluttaa koiraansa muilla tavoin, ja luultavasti eivät
Carl.G.Bernamucci
sitruunapantaa sillä se ei ole mikään kidutus tai rankaisuväline.
--
Viimeisimmät tieteelliset tutkimukset tukevat teoriaa jonka mukaan
suomestakin voisi löytyä älyllistä elämää.
The Washington Post
"mhaikara" <Zmha...@cc.hut.fi> kirjoitti viestissä
news:rCKM6.33$Vg5....@read2.inet.fi...
Jakke Lehtonen
<olli_...@hotmail.com> kirjoitti:
>Älä luovuta liian helposti; sähköpannan voit unohtaa mutta sinuna kokeilisin
>sitruunapantaa sillä se ei ole mikään kidutus tai rankaisuväline.
Kidutus on suhteellinen käsite, paljaalla kädelläkin kidutus onnistuu
helposti. Ja laumaviettiselle koiralle perheen ulkopuolelle sulkeminen
saattaa olla sitä kaikkein pahinta kidutusta.
Sitruunapanta on rankaisuväline siinä kuin mikä tahansa pakotteeseen
perustuva tapa.
Merja on jo kirjoittanut tarpeeksi sitruunapannan hyödyistä, haitoista
ja käytöstä, joten ei siitä sen enempää.
-Jakke
"Greyhound on maailman nopein pystylähtijä. Nopeita lihassoluja sillä
on yli 95%" http://www.thebreaker.net/
Jakke Lehtonen
<olli_...@hotmail.com> kirjoitti:
>Oma mielipiteeni on se että jos koiranomistaja välttämättä tarvitsee jotakin
>noista kolmesta mainitsemastasi sähköisestä kidutusvälineestä on hän
>kelvoton koiranomistaja taikka sitten hänellä on riittämättömästi aikaa
>ollakseen koiranomistaja. Punkt-slut.
Miten sähköpanta (jos unohdetaan sen totaalikielto) eroaa vaikkapa
kuonokopasta, vedonestovaljaista tai kiristyskaulaimesta?
Työkalu siinä kuin muutkin. Työkalu _itsessään_ ei tee yhtään mitään -
eikä se ole hyvä tai paha, se vain on.
Työkalua käytetään _oikeassa_ paikassa, _oikeaan_ tarkoitukseen ja
käyttäjä saisi mielellään lisäksi _tietää_ ja _ymmärtää_ mitä tekee.
Olen nähnyt, miten pehmeän humaanilla naksuttimella koira on pilattu
täysin. Tiedän myös päinvastaisia tapauksia. Kummatkaan eivät johdu
naksusta, vaan siitä _miten_ ja _mihin_ sitä käytetään.
Koirat ovat erilaisia. Niiden luonteet, "älynlahjat", vietit ja
vaistot voivat olla kummasta ääripäästä aina keskiarvoon. Pelkän
välineen perusteella on turhaa arvioida koiranomistajan taitoja tai
kelvottomuutta - tarvitaan paljon enemmän taustatietoa.
Ja vaikka sähköä on käytetty rajusti väärin, niin on sillä pelastettu
koirien henkiäkin. Aivan kuin millä tahansa koulutusvälineellä.
-Jakke
Greyhound: http://www.thebreaker.net/
Beauceron: http://www.thebreaker.net/kennel/ruosteposki/
Patu
Carl.G.Bernamucci <olli_...@hotmail.com> kirjoitti
viestissä:9e2fsb$h78$1...@news.kolumbus.fi...
> Oma mielipiteeni on se että jos koiranomistaja välttämättä tarvitsee
jotakin
> noista kolmesta mainitsemastasi sähköisestä kidutusvälineestä on hän
> kelvoton koiranomistaja taikka sitten hänellä on riittämättömästi aikaa
> ollakseen koiranomistaja. Punkt-slut.
Ihan huomautuksena sähkäpantaa käyttävät ihmiset ovat yleensä niitä, jotka
eniten laittavat aikaa siihen koulukseen. Ne jotka eivät laita eivät tule
ajatelleeksikaan kyseistä välinettä:-))))
Patu
Kellom{ki Pertti
> Olen nähnyt, miten pehmeän humaanilla naksuttimella koira on pilattu
> täysin. Tiedän myös päinvastaisia tapauksia. Kummatkaan eivät johdu
> naksusta, vaan siitä _miten_ ja _mihin_ sitä käytetään.
Ihan uteliaisuudesta, miten se tapahtui? Koulutettiinko sillä vääriä
asioita, väärin vai mitä?
--
Pertti
Ruska
Merja Tornikoski wrote:
>Mäkättäjä-Merja haluaa kuitenkin vielä sanoa senkin, että ei se
>sitruunapantakaan yksinään tee koirasta hyvinkäyttäytyvää, ja
>pahimmillaan senkin käyttö voi ahdistaa koiraa (eli koiran mielestä on
>entistä epämiellyttävämpää jäädä yksin kotiin), tai koira oppii
>tietämään milloin sillä on sitruunapanta päällä ja milloin ei, tai
>vähän kovempi koira saattaa ensiksi haukkua pannan tyhjäksi (täyttö
>muistaakseni on aika kallista...) ja sitten nauttia elämästään ilman
>tuota kiusankappaletta, jne.
Meidän rotikalla oli jossain vaiheessa sellainen hepulivaihe, että saattoi
yhtäkkiä, yleensä yöllä alkaa haukkua ihan intona, eikä siihen tehonnut mikään
kielto, ei huomion kääntöyritykset eikä mitkään muutkaan. Sitruunapanta toi avun
hepuleihin, ja nykyisin koira vaikenee pahastakin haukkuhepulista, kun sille sanoo
taikasanan "sitruunapanta". Täyttöpulloja ei ole tarvinnut hankkia pitkään aikaan,
eikä panta edes toimi, kunhan on kirjahyllyssä näkyvillä... Voitte pitää meitä
laiskoina koiranomistajina, mutta kerrostalossa keskellä yötä tuollainen hepuli
oli pakko saada jollain konstilla loppumaan lyhyeen. "Tavalliseen haukkumiseen"
tehoaa ihan tavallinen hiljaa-komentokin, tai lause, että "ei tarvii vahtia". Ei
noita hepuleitakaan ole onneksi enää juurikaan tullut.
Ruska ja Papu
Johanna
kielletty. Eli sillä voi antaa sähköiskuja koiralle milloin huvittaa.
Tämä sähköpanta on tarkoitettu _vain_ haukun estämiseen eikä reagoi muuhun.
Ja on turvallinen!
T: Johanna
Merja Tornikoski <Merja.Tornikoski@_removethis_Hut.Fi> kirjoitti
viestissä:qy4ofsvdm...@kosh.hut.fi...
>
> > Sähköpanta kuulostaa käytännölliseltä - täytynee kokeilla.
>
> Sähköpanta on sitten kielletty Suomen eläinsuojelulaissa, ihan vaan
> tiedoksi, jos ei tuo kuvaus vielä saanut omia aivoja tajuamaan,
> minkälaisesta värkistä on kyse:
>
> > > Sähköpanta reagoi koiran ääneen:
> > > -panta "sanoo" eka piiip
> > > -jos haukkuminen ei lopu, tulee pieni sähköisku
> > > -jos ei auta sekään, tulee vähän isompi sähköisku
> > > -jos ei auta vieläkään, tulee aina isompi ja isompi tälli
> > > -yleensä koirat uskovat jo toisella tällillä pitää suunsa supussa
>
Jakke Lehtonen
kirjoitti:
Suurin ongelma oli väärässä käytössä. Omistaja antoi _aina_ makupalan
naksun jälkeen kutsuen koiran luokse.
Hän oli lukenut, että naksutellaan aina ja jokapaikassa, kun koira
pyrkii tekemään jotain haluttua. Mikä oli sinänsä ihan oikein. Mutta
kun tämä ruokkiminen ja luoksetulo aiheutti sen, että koira järjestään
keskeytti sen mitä oli tekemässä, eikä edes yrittänyt jatkaa
toimintaa. Siitä oli tullut Pavlovin koira, joka yhdisti naksun
ruokaan - ei palkinnoksi siitä mitä se oli tekemässä.
Tuo oli luonnollisesti yksinkertaistettu, ei se ollut noin
suoraviivainen. Toki se välillä yhdisti toiminnan ja naksun.
Kuten silloin, kun siltä yritettiin karsia ohikulkijoiden haukkumista.
Koira räksytti kun joku meni tontin ohi. Omistaja päätti vahvistaa
hiljaa oloa naksulla, aina kun koira ei haukkunut. Eli joka kerran,
kun koira veti henkeä niin tuli naksu. Ja eikös tämä peeveli tietysti
ruvennut vilkuilemaan omistajaansa, että jes, näin kuuluu tehdä.
Hullua haukkumista, onnellinen vilkaisu omistajaan joka antoi naksun,
ja kahta innokkaammin uudestaan haukkumaan.
Vika ei siis ollut välineessä, vaan sen käytössä.
-Jakke
"Greyhound kiihtyy parhaimmillaan 80km/h muutamalla loikalla"
http://www.thebreaker.net/
Patu
> Suurin ongelma oli väärässä käytössä. Omistaja antoi _aina_ makupalan
> naksun jälkeen kutsuen koiran luokse.
> Hän oli lukenut, että naksutellaan aina ja jokapaikassa, kun koira
> pyrkii tekemään jotain haluttua. Mikä oli sinänsä ihan oikein. Mutta
> kun tämä ruokkiminen ja luoksetulo aiheutti sen, että koira järjestään
> keskeytti sen mitä oli tekemässä, eikä edes yrittänyt jatkaa
> toimintaa. Siitä oli tullut Pavlovin koira, joka yhdisti naksun
> ruokaan - ei palkinnoksi siitä mitä se oli tekemässä.
>
> Tuo oli luonnollisesti yksinkertaistettu, ei se ollut noin
> suoraviivainen. Toki se välillä yhdisti toiminnan ja naksun.
> Kuten silloin, kun siltä yritettiin karsia ohikulkijoiden haukkumista.
> Koira räksytti kun joku meni tontin ohi. Omistaja päätti vahvistaa
> hiljaa oloa naksulla, aina kun koira ei haukkunut. Eli joka kerran,
> kun koira veti henkeä niin tuli naksu. Ja eikös tämä peeveli tietysti
> ruvennut vilkuilemaan omistajaansa, että jes, näin kuuluu tehdä.
> Hullua haukkumista, onnellinen vilkaisu omistajaan joka antoi naksun,
> ja kahta innokkaammin uudestaan haukkumaan.
>
> Vika ei siis ollut välineessä, vaan sen käytössä.
Joo on mullekkin tullut vastaan muutamia makupalaneurootikkoja, joiden
kouluttaminen johonkin järkevään on sen jälkeen jokseenkin mahdotonta ilman
pidempää "terapiaa". Tuo naksutin villitys oli minusta ihan typerä ja tuotti
oikeastaan vain lisää ongelmia (se perusfilosofia, jota sen kanssa
levitettiin ymmärrettiin väärin...vähän niinkun vapaa lasten kasvatus).
Koiria on iät ja ajat koulutettu samalla menetelmällä (välitön
palkitseminen) ilman että on pitänyt mennä kauppaan ostamaan jotakin
muovirihkamaa, josta lähtee ääni ja sen lisukkeiksi sitten opaskirjat. Minä
olen aina osannut päästä sana "hyvä" tai jonkin positiiviseen liittyvän
äänen suustani ilman kinderyllätys rihkamaa. Tosin lähtee sieltä
negatiivisiakin ääniä - tilanteen mukaan. Käytännössä tärkein käsky koiralle
on joku komento tai ääni mikä tarkoittaa "kesketä se mitä olet tekemässä
mitä hyvänsä se onkin" Se ei liity rangaistukseen vaan koiran oletettuun
laumanjäsenyyteen. Temppujen opettaminen on sitten asia erikseen ja siihen
saumaan tuo naksutinkin löi, tai oikeastaan siihen että ihmiset eivät osaa
viestiä koirilleen spontaanisti.
Patu
Jakke Lehtonen
>Joo on mullekkin tullut vastaan muutamia makupalaneurootikkoja, joiden
>kouluttaminen johonkin järkevään on sen jälkeen jokseenkin mahdotonta ilman
>pidempää "terapiaa". Tuo naksutin villitys oli minusta ihan typerä ja tuotti
>oikeastaan vain lisää ongelmia (se perusfilosofia, jota sen kanssa
>levitettiin ymmärrettiin väärin...vähän niinkun vapaa lasten kasvatus).
Olen käyttänyt erittäin harvoin ruokaa palkitsemiseen. Haluan, että
koira tekee jotain siksi että minä niin haluan - ei siksi että se
saisi sapuskaa.
Onhan koiria, jotka oppivat sapuskalla parhaiten. Mutta silti
tulkitsisin, että motivaatiossa on jotain jäänyt vajaaksi, jos ainoa
tapa saada koira toimimaan on varata mukaan kilo maksaa.
Toki roduissa (ja yksilöissä) on eroja. Heikolla laumavietillä ja
miellyttämisehalulla on ihan oikeasti vaikeaa saada koiraa
oivaltamaan.
Ja onhan se monesti se vähimmän vaivan tie. Greyhoundin
(tyypillisesti) laumavietti on nolla, eikä miellyttämistäkään
suuremmin löydy. Jo pelkän luoksetulon opettaminen vaatii sapuskaa.
Ajoviettisenä toki rättikin toimii useimmiten, mutta ruoka aina.
Beauceron taasen on erittäin vahvasti laumakoira, sitä on täysin
turhaa palkita ruualla.
Minulla on ollut vaikeuksia sisäistää naksutin. Minusta siinä
perusidealtaan aika simppeli juttu kierrätetään turhan monen mutkan
kautta. Enkä ole ihan vakuuttunut siitäkään, että onko kyyhkysten ja
dekfiinien koulutukseen tarkoitettu väline se paras vaihtoehto koiran
koulutuksessa.
Mutta jokainen tyylillään, ja pääasia lienee että jotain koiransa
kanssa puuhaa.
>Koiria on iät ja ajat koulutettu samalla menetelmällä (välitön
>palkitseminen) ilman että on pitänyt mennä kauppaan ostamaan jotakin
>muovirihkamaa, josta lähtee ääni ja sen lisukkeiksi sitten opaskirjat. Minä
>olen aina osannut päästä sana "hyvä" tai jonkin positiiviseen liittyvän
>äänen suustani ilman kinderyllätys rihkamaa.
Rahastus on nasta juttu ;)
Minä pidän turhina kaiken maailman koira-ihminen parisuhdekursseja ja
kaiken maailman aktivoi-koirasi-koko-päiväksi-tällä-ihme-vipstaakilla
keksintöjä.
Mutta näyttää siltä, että maalaisjärki on kadonnut täysin. Erittäin
perusasioista on tehty korkeampaa matematiikkaa, johon on käytävä
kalliit kurssit ja ostettava vielä kalliimpaa kirjallisuutta.
>saumaan tuo naksutinkin löi, tai oikeastaan siihen että ihmiset eivät osaa
>viestiä koirilleen spontaanisti.
Spontaanisti? Ihmiset eivät ilmeisesti osaa viestiä koirilleen enää
ollenkaan - tai sitten heidät on saatu uskomaan siihen.
Minusta kiitoksen/kiellon ajoitus on tärkeää ainoastaan uuden
opettamisessa - oikeastaan kun yritetään saada koira oivaltamaan mitä
halutaan. Sen jälkeen saa myöhästyä ihan hyvällä omalla tunnolla.
Koirilla kun ihan oikeasti on muisti ja jonkinasteinen syy-seuraus
ymmärrys siitä mitä ne ovat tekemässä. Sanovat viksut koirapsykologit
mitä tahansa ;)
Mutta ei minua kannata kuunnella. Käytän jopa erittäin
yksinkertaisille greyhoundeille erittäin epäjohdonmukaisesti erilaisia
komentoja (puhumattakaan että koirien kutsumanimi vaihtelee) samasta
asiasta. Puhumattakaan beauceron-raukoista, jotka ovat joutuneet
ymmärtämään normaalielämässä tilanneyhteydestä ja informatiivisesta
komennosta " nonnii" mitä niiltä halutaan.
Outoa. Mutta on toiminut.
Kellom{ki Pertti
> Minun mielestä se on se kaukosäätimellä toimiva koulutuspanta, joka on
> kielletty. Eli sillä voi antaa sähköiskuja koiralle milloin huvittaa.
> Tämä sähköpanta on tarkoitettu _vain_ haukun estämiseen eikä reagoi muuhun.
Minä en kuuna päivänä laittaisi koirani kaulaan laitetta joka
automaattisesti antaa sille tällejä. Jos rankaisun kautta halutaan
edetä, niin tehtäköön se edes niin, että joku oikeasti miettii koska
rankaistaan ja koska ei. Tekninen laite ei tätä harkintaa osaa tehdä,
vaan rankaisee yhtä lailla ikävissään haukkuvaa koiraa ja sellaista
jota esimerkiksi ampiainen pistää.
--
Pertti
Arto Määttä
>Tekninen laite ei tätä harkintaa osaa tehdä,
>vaan rankaisee yhtä lailla ikävissään haukkuvaa koiraa ja sellaista
>jota esimerkiksi ampiainen pistää.
Puhumattakaan siitä, että tekninen laite voi mennä rikki. Koirasta
on varmaan kiva, kun pihalla peruuttava kuorma-auto saa aikaan sen,
että tälliä tulee jatkuvasti.
--
Arto
Mika Väisänen
versiossa haukunrajoitinpannasta on kolme kolme eri toiminta asentoa
(kytkimen asentoa)
1 Koiran haukunta saa aikaan piippauksen, ei muuta.
2.Koiran haukunta saa aikaan piippauksen, ja jos koira jatkaa 30 sekunnin
sisällä haukkumista, panta antaa pienen efektin.
3. Sama kuin kohta 2, mutta efekti on voimakkaampi.
Sähköpanta siis muistuttaa piippauksella, "ettei nyt sovi haukkua", ja antaa
näin koiralle mahdollisuuden päästä rangaistuksetta. Sitruunapanta on taasen
ehdoton. Se antaa rangaistuksen välittömästi "erehdyksen" tapahduttua.
Sitruunapanta voi antaa myös rangaistuksen puhelimen soinnista, vieressä
olevan koiran haukunnasta jne. Sähköpannalla ei tätä ominaisuutta ole
havaittu.
Oma koiramme suorastaan rakastaa omaa ääntään, ja toisinaan on tilanteita,
jolloin sen ei soisi haukkuvan taukoamatta. Esim. meille tulee sellaisia
vieraita, että koiran on suotavaa olla häkissä (allergisia yms.) ja vaikka
grillaamme pihalla tai menemme kylään, jossa koiran on jäätävä ulos. Myös
agility harjoituksissa koiran odotellessa omaa vuoroaan tätä epätoivottua
käyttäytymistä ilmeni. Tälläisissä tilanteissa eivät auttaneet mitkään
konstit kuten huomiotta jättö, komentaminen, hiljaa
olemisesta/hiljenemisestä palkitseminen... vaan koira saattoi haukkua
tuntitolkulla.
Sähköpannan avulla koiramme ehdollistui juuri pantaan, kuten eräässä
viestissä todettiiin. Sähköefektiä (asento 2) tarvitsi pannassa käyttää vain
pari kertaa, ja sen jälkeen siirryimme pelkkään piippaukseen. Koira kyllä
muistaa mitä se piippaus tarkoittaa. Nykyään pannan ei tarvitse välttämättä
edes olla päällä, vaan sen kaulaan laitto on jo koiralle merkki siitä, että
nyt hiljaa. Pantaa emme ole käyttäneet jättäessämme koiran kotiin, tms
pitkäaikaisesti, vaan ainoastaa erikoistilanteissa.
Sähköpanta on ollut tavallaan vain yksi vaihe koulutuksessa, sillä nykyään
alkaa jo erikoistilanteissakin pärjäämään ilman pantaa. Koiraa piti käydä
kehumassa, kun se oli hiljaa, ja se ymmärsi kehut. Mitään kammoa koirallamme
ei pannasta tai haukkumisesta ole jäänyt, vaan se edelleen ilmaisee
haukkumalla vieraiden tulosta, ilosta leikkiessä tai kotiin tulostamme jne.
Se siis edelleen haukkuu silloin, kun sen pitääkin. "Tyhjänpäiväinen"
räkyttäminen on jäänyt vähälle.
Siihen eroahdistukseen ei kumminkaan haukunrajoitinpanta ole
tarkoituksenmukainen. Siitä kai tässä alun alkaen oli kysymys.
Ei me mitään alan asiantuntijoita olla, kunhan vähän kerroimme
kokemuksistamme.
Terveisin,
Mika, Kati ja suomenlapinkoira Masi
Arto Määttä kirjoitti viestissä ...
Arto Määttä
>Sähköpanta siis muistuttaa piippauksella, "ettei nyt sovi haukkua", ja antaa
>näin koiralle mahdollisuuden päästä rangaistuksetta. Sitruunapanta on taasen
>ehdoton. Se antaa rangaistuksen välittömästi "erehdyksen" tapahduttua.
Kokeilin aikoinaan omalle koiralleni sitruunapantaa. Ensimmäisen
kerran testasin sitä tietysti niin, että olin itse paikalla. En
sanoisi, että sitruunan suihkaus näytti rangaistukselta. Koira oli
lähinnä hämmästyneen oloinen, ja se alkoi etsimään hajun lähdettä.
>Sitruunapanta voi antaa myös rangaistuksen puhelimen soinnista, vieressä
>olevan koiran haukunnasta jne. Sähköpannalla ei tätä ominaisuutta ole
>havaittu.
Se siis mittaa äänen eri paikasta. Kuinka hyvin se reagoi ulvontaan.
Sitruunapantahan ei ulvontaan herkästi nappaa.
>Myös
>agility harjoituksissa koiran odotellessa omaa vuoroaan tätä epätoivottua
>käyttäytymistä ilmeni. Tälläisissä tilanteissa eivät auttaneet mitkään
>konstit kuten huomiotta jättö, komentaminen, hiljaa
>olemisesta/hiljenemisestä palkitseminen... vaan koira saattoi haukkua
>tuntitolkulla.
Olitte kuitenkin itse paikalla, kun pantaa käytettiin? Tuntuisi,
että silloin, jos ollaan koiran vieressä, ei pantaa tarvita, koska
muitakin komentamistapoja on. Käsitykseni mukaan sähköpanta on
parhaimmillaan silloin, kun koira on niin kaukana, että se ei enää
kuuntele komentoja.
>Siihen eroahdistukseen ei kumminkaan haukunrajoitinpanta ole
>tarkoituksenmukainen. Siitä kai tässä alun alkaen oli kysymys.
Ei varmaankaan. Ei eroahdistus sillä poistu, että koira saadaan
rangaistua hiljaiseksi.
--
Arto