Myydään shetlanninpaimenkoira
Elina
Eve pelkää lapsia, joten uuden perheen tulee olla lapseton. Hp. 500mk
/sopimus
Pikaiset yhteyden otot puh: 09-5669845
040-5085948
-- Ei maileja replynä!
**********************************************************************
Elina Seppälä
Opiskelijankatu 4 F 338
33720 Tampere
050-5670866
http://www.uta.fi/~es59100
**********************************************************************
Heidi
Elina kirjoitti viestissä <7f2jsu$dn9$1...@baker.cc.tut.fi>...
tullut piennen mieleenikään antaa koiriani pois lapsen syntyessä.
On todella hieno ratkaisu antaa muutenkin hermostunut koira vielä eteenpäin.
Ei tullut mieleen, että koira olisi saanut seurata vauvan kasvamista sivusta
todetakseen, etteivät kaikki lapset ole mörköjä?
Ei kun ulos talosta vaan, poissa silmistä, poissa mielestä.....!!!!!
>
Ville Kivisalmi
Heidi kirjoitti viestissä <7fana2$80a$1...@nntp.teliafi.net>...
>
>Elina kirjoitti viestissä <7f2jsu$dn9$1...@baker.cc.tut.fi>...
>>Myydään shelttinarttu "Eve" 4,5-vuotias perheen lisäyksen vuoksi.
>>Eve pelkää lapsia, joten uuden perheen tulee olla lapseton. Hp.
500mk
>>/sopimus
>Ja taas saa koira lähteä, kun lapsi syntyy perheeseen. Itselleni ei
olisi
>tullut piennen mieleenikään antaa koiriani pois lapsen syntyessä.
Elämässä on usein tehtävä ratkaisuja kahden hyvän asian välillä. Sitä
sanotaan lähestyms-lähestymis-konfliktiksi.
>On todella hieno ratkaisu antaa muutenkin hermostunut koira vielä
eteenpäin.
>Ei tullut mieleen, että koira olisi saanut seurata vauvan kasvamista
sivusta
>todetakseen, etteivät kaikki lapset ole mörköjä?
Jos omistajan mukaan koira pelkää lapsia, miksi sitä täytyisi silloin
pitää lapsien seurassa? Eikö uusi koti ole suoraan koiran kannalta
parempi ratkaisu, kuin että sitä ensin "kokeiltaisiin vielä kerran" ja
vasta sitten luovutettaisiin uuteen kotiin?
>Ei kun ulos talosta vaan, poissa silmistä, poissa mielestä.....!!!!!
Kirjoittaja ei puhunut mitään siitä, että haluaisi unohtaa tapahtuman
jälkeen koiransa täydellisesti.
Sinä, kuin sen enempää minäkään emme tarkemmin tiedä ko. henkilön
perheen ja koiran tilanteesta - miksi siis täytyy heti lähteä
tuomitsemaan ???
______________
VILLE KIVISALMI
st...@vip.fi
"Se joka ei tiedä mitään ja tietää, ettei tiedä mitään,
tietää enemmän, kuin se, joka ei tiedä mitään eikä
tiedä, ettei tiedä mitään"
Heidi
Ville Kivisalmi kirjoitti viestissä <37190...@news.vip.fi>...>>>/sopimus
>
>
>
>
>Elämässä on usein tehtävä ratkaisuja kahden hyvän asian välillä. Sitä
>sanotaan lähestyms-lähestymis-konfliktiksi.
>
>
>
>Jos omistajan mukaan koira pelkää lapsia, miksi sitä täytyisi silloin
>pitää lapsien seurassa? Eikö uusi koti ole suoraan koiran kannalta
>parempi ratkaisu, kuin että sitä ensin "kokeiltaisiin vielä kerran" ja
>vasta sitten luovutettaisiin uuteen kotiin?
>
>>Ei kun ulos talosta vaan, poissa silmistä, poissa mielestä.....!!!!!
>
>
>______________
>VILLE KIVISALMI
>st...@vip.fi
>>
>Onko siis ainoa ratkaisu koirien pelkotilojen hoitoon eristää se asiasta,
joka sitä pelottaa. Esim. jos koira pelkää miehiä, kaikki lähiseutujen
miehet pitää ampua tai jos koira pelkää ukkosta, muuttaa saharaan?
Normaalisti lapsi lähtee liikkeelle vasta runsaan puolen vuoden iässä. Tässä
ajassa koira ehtii taatusti tottua lapsen läsnäoloon kotona, varsinkin jos
sen annetaan tutustua lapseen rauhassa ja omia aikojaan hätyyttämättä sitä
pois lapsen luota "ettei tule basiliskoja"
Totuttelemisen voi loittaa jo odotusaikana antamalla koiran haistella ja
tutkia perheenlisäyksen myötä kotiin tulevia tavaroita, vaunuja, sänkyä ym.
Ja välillä tulee muistaa kehua ja hyvitellä koiraa eikä vain touhuta uuden
tulokkaan kanssa. Pieni vauva nukkuu vielä paljon ja tästä ajasta voi osan
käyttää koiran kanssa touhuamiseen samalla tavalla kuin ennen vauvan tuloa.
Pitää vain käyttää mielikuvitusta. Vauvan nukutus vaunuissa käy samalla kuin
koiran lenkitys, kunhan koiran totuttaa vaunuihin tai sitten ottaa vauvan ja
koiran autoon ja vauvan nukahdettua menee vaikka koirapuistoon (sellaiseen,
johon saa auton viereen) Itkuhälytin omistajan taskuun, niin voi huoletta
touhuta koiran kanssa parikin tuntia. Yritystä pitää olla, eikä vain
yksinkertaisesti panna koiraa ulos talosta, kun vauva tulee. Eihän kukaan
heitä esikoistaankaan ulos, kun kuopus syntyy. Ja onhan lapsista sentään
enemmän työtä kuin koirasta!!!
Ville Kivisalmi
>>Onko siis ainoa ratkaisu koirien pelkotilojen hoitoon eristää se
asiasta,
>joka sitä pelottaa.
Ei välttämättä. Kuten sanoin, emme tiedä taustoja asiasta tarkemmin,
vaikea siis mennä sanomaan mitään.
>touhuta koiran kanssa parikin tuntia. Yritystä pitää olla, eikä vain
>yksinkertaisesti panna koiraa ulos talosta, kun vauva tulee. Eihän
kukaan
>heitä esikoistaankaan ulos, kun kuopus syntyy. Ja onhan lapsista
sentään
>enemmän työtä kuin koirasta!!!
Saatat toisaalta olla oikeassakin.
Vaikka koirat ovat mukavia ja usein perheenjäseneen rinnastettavia
yksilöitä, näen kuitenkin mielenkiintoisena, että kykenet vertaamaan
työmäärää lapsen ja koiran välillä. On totta, että koiraa hankittaessa
tulee pohtia tuleva elämäntilanne tarkkaan, mutta silti uskoisin,
etteivät kaikki ihmiset päätyisi lapsensa kohdalla aborttiin sen
vuoksi että koira ei tule lasten kanssa toimeen.
Terhi Järvitalo
Heidi kirjoitti viestissä <7fcmmk$de9$1...@nntp.teliafi.net>...
>>Onko siis ainoa ratkaisu koirien pelkotilojen hoitoon eristää se asiasta,
>joka sitä pelottaa. Esim. jos koira pelkää miehiä, kaikki lähiseutujen
>miehet pitää ampua tai jos koira pelkää ukkosta, muuttaa saharaan?
>Normaalisti lapsi lähtee liikkeelle vasta runsaan puolen vuoden iässä.
Tässä
>ajassa koira ehtii taatusti tottua lapsen läsnäoloon kotona, varsinkin jos
>sen annetaan tutustua lapseen rauhassa ja omia aikojaan hätyyttämättä sitä
>pois lapsen luota "ettei tule basiliskoja"
Vaikea tosiaankin tuomita kun ei tiedä taustoja, kuten Villekin jo sanoi,
mutta mutta...kokemuksesta voin sanoa, että kun nuorelleparille on vauva
tulossa, niin alkaa jumalaton aivopesu kotieläimettömien sukulaisten ja
kumminkaimojen taholta. Kun päivästä toiseen ja kuukaudesta kolmanteen
kuuluu sitä samaa virttä: "Kyllä teidän on luovuttava tuosta hurtasta, kun
on vauva tulossa ja kaikkea...", niin kyllä vaikutuksille altis odottava
äiti pian uskoo ettei koira ja lapsi kuulu saman katon alle. No minua nyt ei
kukaan saanut käännytettyä, joten meillä on lapset ja koirat ja kissat
iloisessa sekasotkussa (ja huusholli myös), eikä se ketään asianomaista ole
haitannut. Sukulaisia kylläkin :-). Kyllä vanhempikin koira oppii
hyväksymään uuden perheenjäsenen, sehän on sen lauman luonnollista kasvua,
ei sen kummempaa.
t:Terhi
http://personal.inet.fi/koti/terhi.jarvitalo/akvaario.html
terhi.j...@pp.inet.fi
Marianne Ketelimäki
sellaiseen!
Ystäväni oli raskaana ollessaan sitä mieltä, että hän ei kissasta luovu,
mutta pelkäsi kuitenkin, miten uusi tulokas ja kolli kingi tulevat toimeen
keskenään. Pelkoa lisäsi myös vierailevat vauvat, joita kissa ei lainkaan
tuntunut hyväksyvän, vaan yritti käydä päälle...tosin mitään ei koskaan
päässyt tapahtumaan, sillä aikuiset olivat valppaina. Mutta kissa todellakin
tuntui olevan ei-lapsiystävällinen tapaus. Kun lapsi sitten syntyi ja
tuotiin kotiin, ei heti päässyt mitään ongelmia syntymään, sillä kissaa ei
makuuhuoneeseen päästetty. Mutta kun sitten koitti aika, että vauva ja kissa
kohtasivat lattialla telmiessään, ei mitään "kauheuksia" ole tapahtunut. Nyt
tyttö on jo yli vuoden, kissa antaa silittää yms. eikä vierasta yhtään! Jos
leikit käy sen mielestä liian rajuiksi, se lähtee pois huoneesta.
Olen kyllä sitä mieltä, että aina kannattaa yrittää! Kissa tai koira saattaa
tietysti pelätä lapsia ja niiden holtitonta liikehdintää ja otteita,
varsinkin jos ne eivät ole koskaan tottuneet lapsiin tai olleet tekemisissä
lasten kanssa. Kai mikä tai kuka tahansa tuossa tilanteessa tuntisi
epävarmuutta ja pelkoa. Kertarysäyksellä pelko saattaa vaikuttaa
ylivoimaiselta, mutta ajan kanssa siihen tottuu. Tiedän tapauksen, jossa
pelokas koira sai seurakseen vauvan, mutta ei aikaakaan, kun koira otti
asiakseen huolehtia vauvasta. Jos vauva alkoi itkeä, koira käveli
levottomana sen viereen ja sitten hakemaan vanhempia....
Marianne
Ville Kivisalmi
Merja Tornikoski kirjoitti viestissä ...
>"Ville Kivisalmi" <st...@vip.fi> writes:
>> On totta, että koiraa hankittaessa
>> tulee pohtia tuleva elämäntilanne tarkkaan, mutta silti uskoisin,
>> etteivät kaikki ihmiset päätyisi lapsensa kohdalla aborttiin sen
>> vuoksi että koira ei tule lasten kanssa toimeen.
>
Ei nyt niin kamalan typerä.
Henkilö, jonka sanomisia kommentoin, totesi: "Ja onhan lapsista
sentään enemmän työtä kuin koirasta!!!" Mielestäni ei kovin epätyperä
rinnastus, kun muistellaan henkilöä, joka on saamassa lapsen.
Mikäli haluaa olla "kunnon ihminen", eikä saa sopeutettua koiraansa
(tässä tapauksessa koiraa) uuteen tilanteeseen, pitäisikö tehdä
itsemurha että pysyy sujut itsensä kanssa vai kenties luopua
lapsesta/eläimestä/aviopuolisista/ tai mistä hitosta sitten onkaan
kyse.
Heidi
Ville Kivisalmi kirjoitti viestissä <371c8...@news.vip.fi>...
T:Heidi
>
Ville Kivisalmi
Heidi kirjoitti viestissä <7fibdj$cg4$1...@nntp.teliafi.net>...
>
>>Aina vain typerämpää, sanoisinko idioottimaista.
>T:Heidi
Ihan kuinka haluat.
Terhi
> >Ja taas saa koira lähteä, kun lapsi syntyy perheeseen. Itselleni ei olisi
> tullut piennen mieleenikään antaa koiriani pois lapsen syntyessä.
> Ei tullut mieleen, että koira olisi saanut seurata vauvan kasvamista sivusta
> todetakseen, etteivät kaikki lapset ole mörköjä?
Viime vuosina on saanut lehdistä surullisen paljon lukea, mitä kaikkea
voi tapahtua, jos koira ei ole tottunut olemaan lapsien kanssa. Koira saa
hampaillaan pahaa jälkeä aikaan ja ovatpa joskus "raadelleetkin"
lapsen. Koirat eivät ole yleensä olleet mitään luennevikaisia, ainoastaan
lapsiin tottumattomia. Eikös viimeinen tapaus ollut Suomessa tämä
dobermanni-tapaus tänä talvena?
Myös pienet koirat voivat purra vauvaa. Itselläni on sekä sheltti että
dobermanni, jotka eivät ole saaneet olla lasten kanssa tekemisissä.
Sheltillä on pentuajasta huonoja kokemuksia lapsista, joten en luota
siihen pienten lasten seurassa. Se kun niin helposti tulkitsee lasta
väärin ja mielellään "nappasee". Tälläisiä tilanteita ovat esimerkiksi kun
lapset tulevat silittämään koiraa ja kurottavat kättään ja sitten eivät
uskallakkaan silittää vaan vetävät käden nopeasti pois.
Tietenkään koiraa ei saa lempata ulos turhainpäiten. Mutta ehkät asiat
kannattaa todellakin laittaa tärkeysjärjestykseen ja toivottavasti
kaikille oma lapsi tulee ennen koiraa. Kyllä jokainen tuntee oman koiransa
ja itse en kyllä riskeeraisi pientä ihmishenkeä koiran takia, jonka tietää
olevan arvaamaton lasten kanssa. On aivan eri asia jo isompien lasten
kanssa, joita voi neuvoa kuinka käyttäytyä koiran seurassa, mutta
vastasyntynyt on eriasia.
T:Terhi
Heidi
Terhi kirjoitti viestissä ...
T:Terhi
Kertauksen vuoksi:
Vastasyntynyt nukkuu n. 16 tuntia vuorokaudessa, ei juokse koiraa kohti, ei
tarjoa kättä ja vedä sitä yllättäen pois, ei kaiva koiran silmiä, korvia tai
nenää. Vastasyntynyt on koiralle mitä mainioin kohde totutella lapseen väh.
ensimmäisen puoli vuotta, tietenkin valvotusti.
Vastasyntynyttä ei saa piilotella koiralta tai hätistellä koiraa pois vauvan
luota. Koira oppii elämään lapsen kanssa ja lapsi koiran kanssa jos edes
yrittää. Mikäli koira on ollut jonkinlainen lapsenkorvike, joka saa lähteä
kun aito versio saapuu, on alunperinkin hankittu koira ihan väärillä
perusteilla. Kenenkään ei ole koskaan pakko ottaa mitään eläintä, mutta jos
lemmikin ottaa, on siitä vastuussa koko sen elinajan. Ellei tällaista
vastuuta halua ottaa, Citymarketissakin on hyvä valikoima erilaisia
pehmoeläimiä.
T: Heidi
Ville Kivisalmi
Heidi kirjoitti viestissä <7fibdj$cg4$1...@nntp.teliafi.net>...
>>Aina vain typerämpää, sanoisinko idioottimaista.
>T:Heidi
Ja sinun mielestäsi ei ole lainkaan typerää todeta, että "lapsesta on
enemmän vaivaa, kuin koirasta" henkilölle, jonka perheeseen on tulossa
lapsi? Hohhoijaa!!!
(Jokaisella on tietenkin oma arvomaailmasa, siihen en viitsi enempää
puuttua.)
Terhi
> yrittää.
Ainahan voi yrittää, mutta voiko koskaan luottaa koiraan, joka on 4,5
edellistä vuotta käyttäytynyt epäluuloisesti lapsia kohtaan? Tiedän itse,
että sheltit ovat arkoja ja juuri nämä ns. pelkopurijat on kaikista
epäluotettavimpia. Voihan se olla, että ko. koira saataisiin kovan työn
jälkeen totutettuakin lapsiin, mistä sitä koskaan tietää. Mutta miksi
ottaa riskiä????? Ei koirat nyt niin ainutlaatuisia ole, lapset kylläkin.
Mikäli koira on ollut jonkinlainen lapsenkorvike, joka saa lähteä
> kun aito versio saapuu, on alunperinkin hankittu koira ihan väärillä
> perusteilla.
Onko se lapsenkorvike asia nyt niin kauheaa. Sellaisia koiria on ihmisten
seurana kuitenkin todella paljon (joko tiedostettuna tai
tiedostomattomana). Sitäpaitsi aina koiraa ottaessa ei
tiedä tulevaisuudesta ja uusista suurista muutoksista
kuten vauvasta. Tuttavapariskuntani yritti saada lasta lähes 20
vuotta ja kun loppujen lopuksi onnistuivat, niin koira sai lähteä. Se ei
tarkoita, että koiraa olisi hoidettu sitä ennen tai sen jälkeen
huonosti.Luultavasti koiralle uusi koti oli paras vaihtoehto. Siellä se sai
rajattoman huomion, kuten se oli aiemman 6 vuoden aikana tottunut (eikä
joutunut kilpailemaan siitä uuden tulokkaan kanssa).
Kenenkään ei ole koskaan pakko ottaa mitään eläintä, mutta jos
> lemmikin ottaa, on siitä vastuussa koko sen elinajan. Ellei tällaista
> vastuuta halua ottaa, Citymarketissakin on hyvä valikoima erilaisia
> pehmoeläimiä.
Sinun mielestäsi sheltin nykyiset omistajat ovat siis vastuuntunnottomia,
kun he etsivät uutta kotia sheltille. Hei haloo, ne ei ole lopettamassa
koiraa tai jättämässä sitä heitteille, vaan etsimässä uutta kotia
koiralle.
Tarkoitus ei ole mennä henkilökohtaisuuksiin, mutta onko sinulla itselläsi
lapsia? Minulla ei (Olen 22 v.), mutta toivottavasti joskus hamassa
tulevaisuudessa on (vielä ei todellakaan ajankohtaista). Silloin en
luultavasti itse luovu koiristani, mutten kyllä pysty tuomitsemaan muita.
Hienoa, ettei kaikki ole asioista samaa mieltä. Itse en pysty käsittämään
ihmisiä, jotka hankkivat koiran ja luopuvat sitten vaikka ajanpuutteen
vuoksi tai muun onnettoman selityksen vuoksi. Tekosyiksi en luokittele
tälläistä lapsipelkuri tapausta, vaikeaa allergiaa (aikuisten kyllä
pitäisi yleensä tietää ennen koiran ottamista, mutta lapsille puhkee
monesti yllättäin), yms
Ystävällisin terveisin
Terhi Kilpeläinen
Heidi
Ville Kivisalmi kirjoitti viestissä <371de...@news.vip.fi>...
raamatussakin.
Ville Kivisalmi
Heidi kirjoitti viestissä <7fl7h3$9to$1...@nntp.teliafi.net>...
>
>Ville Kivisalmi kirjoitti viestissä <371de...@news.vip.fi>...
>>
>>Heidi kirjoitti viestissä <7fibdj$cg4$1...@nntp.teliafi.net>...
>>>>Aina vain typerämpää, sanoisinko idioottimaista.
>>>T:Heidi
>>
>>
>>Ja sinun mielestäsi ei ole lainkaan typerää todeta, että "lapsesta
on
>>enemmän vaivaa, kuin koirasta" henkilölle, jonka perheeseen on
tulossa
>>lapsi? Hohhoijaa!!!
>>(Jokaisella on tietenkin oma arvomaailmasa, siihen en viitsi enempää
>>puuttua.)
>>
>>
>"Älä vastaa tyhmälle, ettet tulisi hänen kaltaisekseen", lukee jo
>raamatussakin.
En kysynytkään sitä.
Ikävää, ettet voi ottaa asiaan kantaa. Kiitti hei.
Heidi
Ei koirat nyt niin ainutlaatuisia ole, lapset kylläkin.
Jokainen elämä maan päällä on ainutlaatuinen, ja jokaisen olennon elämää
pitää kunnioittaa.
Jo ensimmäisessä viestissäni kerroin, ettei minulle olisi tullut
mieleenikään antaa koiriani (tai kissojani) pois lapsen syntyessä.
Minulla siis on tytär, joka on maailmani keskipiste. Lapseni on "joutunut"
elämään koko pienen ikänsä jos jonkinlaisten eläinten kanssa. Lapsi on
kasvanut elämään eläinten kanssa ja eläimet lapsen kanssa, sen suurempia
konflikteja ei ole koskaan tullut puolin eikä toisinkaan. Ongelmia ei ole
tullut myöskään vieraiden lasten kanssa. Kaikki lapset ovat ajattelevia
olentoja, jotka kyllä huomaavat, milloin joku eläin ei heistä välitä.
Kotona pitää aina olla joku sellainen paikka, jossa eläin, tässä tapauksessa
koira, saa olla rauhassa. Meillä se oli vanhempien makuuhuone. Pienikin
lapsi oppii nopeasti että sinne ei ole lupa mennä, jos vanhemmat ovat
järjestelmällisiä. Tyttären ollessa nyt 7-vuotias, hän opettaa samoja
pelisääntöjä nuoremmilleen.
Työhuoneessani on usein ihmisten hylkäämiä koiranpentuja ym. Porttien
ilmestyessä oviin, tietävät jopa omat eläimeni, että "mamman" työhuoneeseen
ei nyt pääse ilman valvontaa ja homma pelaa.
T:Heidi
Terhi
> Työhuoneessani on usein ihmisten hylkäämiä koiranpentuja yms.
Pointtihan oli juuri se, ettei nämä ihmiset ole hylkäämässä koiraa
kylmäverisesti vaan etsivät sille uutta kotia.
Tosiasia on, etteivät kaikki ihmiset osaa kouluttaa koiraa yhtä hyvin.
Vaikka sinä oletkin saanut oman koirasi totutettua menestyksekkäästi
lapseen, niin se ei tarkoita, että kaikki pystyvät (vaikka haluisivatkin).
Mitä mieltä olet näistä viimeisen parin vuoden aikana tapahtuneista
raatelutapauksista (staffi raateli vastasyntyneen vauvan vaunuihin, yms.
tapauksiin)? Luultavasti koirat ovat olleet ns. normaaleja, ihmiset eivät
vain osanneet käsitellä niitä. Miksi siis riskeeraamaan, jos tietää koiran
olevan arka?
Niin ja sitten tästä arkuudesta. Dobermannini tappaa armotta kaikki
siilit, kissat, linnut, yms. Shelttini ei tee niille mitään.
Silti luotan enemmän dobermanniini lasten seurassa, koska se on
vahvahermoisempi, eikä välitä ns. lasten aiheuttamista vääristä
uhkaavista signaaleista. Vähän aikaa sitten olin käymässä tuttavani
kotona, missä oli juurikävelemään oppinut lapsi. Kuinka ollakkaan lapsi
kompastui maassa makaavan dobermannini päälle ja tarttui sitä vielä
käsillään. Itse en kerennyt reagoida tilanteeseen oleenkaan, kaikki kävi
niin nopeasti. Onneksi dobermanni ei välittänyt ollenkaan vaan ainoastaan
väisti siitä sitten toiseen nurkkaan nukkumaan. Tiedän, että jos sama
tilanne olisi ollut sheltin kanssa, niin se olisi purrut peloissaan.
Eipä muuta...
T:Terhi, joka ei pidä ko. perhettä kylmänä koirien ostomyyntipaikkana
sinappikoneet sucks
> Heidi kirjoitti viestissä <7fibdj$cg4$1...@nntp.teliafi.net>...
> >>Aina vain typerämpää, sanoisinko idioottimaista.
> >T:Heidi
>
> Ja sinun mielestäsi ei ole lainkaan typerää todeta, että "lapsesta on
> enemmän vaivaa, kuin koirasta" henkilölle, jonka perheeseen on tulossa
> lapsi? Hohhoijaa!!!
> (Jokaisella on tietenkin oma arvomaailmasa, siihen en viitsi enempää
> puuttua.)
Minusta tuo on ihan asiallisesti sanottu, minusta koirat ovat paljon
kivempia kuin huutavat sinappikoneet.