Meidän perheessämme sattui vastaava tapaus kolmisen vuotta sitten. Perheemme
vanhin koira (dandiedinmontin terrieri - samanlainen pitkärunkoinen rotu
kuin corgi) Ruffe, 8v., loukkasi itsensä juostessaan parketilla. Takapää
halvaantui välittömästi, ja lääkärireissu oli edessä. Diagnoosi oli samainen
välilevyn luiskahdus ("mäyräkoirahalvaus") ja hoidoksi määrättiin lepoa,
kortisoni- ja B-vitamiiniruiskeita.
Aluksi tuntui, että lääkekuurista ei ole mitään apua, mutta parin viikon
sisällä oli jo havaittavissa pieniä parantumisen merkkejä: Ruffe pyrki
kävelemään itse, koitti nostaa aina jalkaa asioita tehdessään ja lähtipä
jopa kerran etujalkojensa varassa raahautuen naapuriin "kurittamaan" yhtä
koiraa. Parantuminen alkoi ensin oman sisukkaan luonteen palautumisesta, ja
jatkui sitten yrittämisestä johtuvan kuntoutumisen myötä takajalkoihin.
Mäyräkoirahalvaus- tapaukset ovat hyvin yksilöllisiä (tuttaviltamme
lopetettiin juuri samaan aikaan koira samasta syystä) ja kävelykyvyn
palautuminen vaatii paljon aikaa sekä omistajien lannistumattomuutta.
Ruffella meni kesä parantuessa tästä koettelemuksesta, mutta tämän jälkeen
Ruffe on elänyt jo kolme hyvin iloista ja touhukasta vuotta ja sama meno
jatkuu vieläkin, herralla on ikää jo 11 vuotta!
- Hanna Aho
Pasi <pasi.pi...@pp.inet.fi> wrote in message
news:Uqqi3.281$AF4...@read2.inet.fi...
> 6-vuotiaan corgityttöni selästä luiskahti välilevy sijoiltaan ja nyt ei
> takajalat kanna. Lääkäri määräsi kortisonia&B-vitamiinia ja lepoa.
Rtg-kuvia
> ei ole otettu. Tapauksesta on kohta viikko eikä koira edes yritä
jaloilleen.
> Kysymys kuuluu: onko muilla kokemuksia vastaavanlaisista tapauksista, mikä
> on paranemisennuste, MITÄ VOIN TEHDÄ KOIRANI HYVÄKSI? Tutut
koiranomistajat
> puhuvat lopettamisesta mutta olen kuullut että kuntoutuminen on
mahdollista.
> Neuvoja, omia kokemuksia, kiropraktikoiden osoitteita - kaikkea apua
> kaivataan!
>
Jos kieli kääntyy:
http://personal.inet.fi/cool/sll/
Sivustossa on halvaantuneen mäyräkoiran tarina kaikkine hoitokeinoineen yms.
Valitettavasti vain englanniksi - suomenkielinen versio ei tuntunut ketään
kiinnostavan joten poistin sen. Jos et saa sivuista selvää, ota yhteys
yksityisesti.
Perusohje:
4-6 viikkoa koppilepoa koiralle, itselle malttia ja kärsivällisyyttä.
Vanha koulussa opittu väite, että vaurioitunut hermo ei koskaan
korjaannu ei pidä paikkaansa - nämä asiat vaativat aikaa. Oma
mäykkyni nousi jaloilleen puoli vuotta halvaantumisen jälkeen.
Kuntoutuminen on mahdollista, mutta se vaatii paljon paneutumista.
Hoitaminen ei pelkästään riitä, tarvitaan myös "parantamista".
--sll
> 6-vuotiaan corgityttöni selästä luiskahti välilevy sijoiltaan ja nyt ei
> takajalat kanna. Lääkäri määräsi kortisonia&B-vitamiinia ja lepoa. Rtg-kuvia
> ei ole otettu. Tapauksesta on kohta viikko eikä koira edes yritä jaloilleen.
> Kysymys kuuluu: onko muilla kokemuksia vastaavanlaisista tapauksista, mikä
> on paranemisennuste, MITÄ VOIN TEHDÄ KOIRANI HYVÄKSI? Tutut koiranomistajat
> puhuvat lopettamisesta mutta olen kuullut että kuntoutuminen on mahdollista.
> Neuvoja, omia kokemuksia, kiropraktikoiden osoitteita - kaikkea apua
> kaivataan!
Älä nyt ainakaan koiraasi lopeta! Ja mene sellaiseen lääkäriin joka kuvaa
koirasi. En nimittäin usko että nykyisellä lääkärilläsi on röntgenkatsetta.
Kuvaamalla saa aina tarkempaa tietoa vaivan sijainnista ja laadusta,
kiropraktikkokin (jos sellaiselle olette menossa) halunnee nähdä kuvat.
Satu
Lemmikkitv:ssä oli juuri viime jaksossa tästä samasta asiasta pieni juttu.
Siinä puhuttiin
juuri tuosta kortisonista ja B-vitamiinista. Tämän lisäksi koiraa hoidettiin
akupunktiolla
hyvin tuloksin. Jakso on vielä nauhalla, joten jos kiinnostaa, voin katsoa
sen uudelleen
ja kerron sitten oliko vielä jotain tärkeää...
Sama juttu sattui meilläkin muutama vuosi sitten... Cockerimme "sai" myös
mäyräkoirahalvauksen. Santtu oli sillon jo n. 9v. eikä ennuste ollut
kovinkaan hyvä. Mutta yllättäen koira kuntoutui ihmeen nopeasti. Jo viikon
päästä se käveli, vähän horjuen ja huojuen, mutta käveli kuitenkin. Nyt
onnettomuudesta on kulunut muutama vuosi, ja koira voi hyvin, eikä vauhti
ole hidastunut tippaakaan. (Lähinnä tuntuu kun se vaan kasvais...) Eli
meillä kävi näin onnellisesti. Oli kuitenkin kamalaa katsella koiraa kun se
oli niin avuton. Pistää aina vähän miettimään mitä elämä oliskaan ilman
Santtua, joka kuitenkin on ollut mulla puolet elämästäni... :/ Mutta kaikkea
hyvää teille, ja älä luovuta vaan taistelkaa koiran kanssa yhdessä halvausta
vastaan ja voittakaa se. :)
t. Liisa ja Santtu
Osanottoni corgisi vaivaan (minullakin on muuten ollut corgi aiemmin). Ensi
töikseni sanon minäkin, että kannattaa ensin etsiä eläinlääkäri, joka tutkii
koirasi perusteellisesti. Helsingissä tällaisia välilevyvaivoihin
erikoistuneita ortopedeja ovat esim. Timo Talvio Etelä-Helsingin
Pieneläinklinikalta tai Per Axelsson MeVetistä. Molemmat näistä
eläinlääkäreistä ovat myös tehneet menestyksekkäästi lukuisia
välilevyleikkauksia. Jos olet pohjoisesta, Oulun Akuutissa on ortopedi Esa
Soppela. Nämä nyt ovat vain minun vajaat tietoni, varmasti muitakin hyviä
asiaan perehtyneitä eläinlääkäreitä löytyy. Leikkaus on vaikea, joten jos
sitä suositellaan, kannattaa olla varma, että viet koirasi asiaan
erikoistuneelle eläinlääkärille. Käytä tosiaan koirasi vielä ensin
eläinlääkärillä ennen kiropraktikon miettimistä.
Oma cavalierini kärsii juuri kivuliaasta iskiasvaivasta. Iskiashermon
puristus on hyvin tuskallinen, ja kun Otto oli sairastanut jo kolme
kuukautta, päätin turvautua kiropraktikkoon. Eläinlääkäri pystyi tarjoamaan
seuraavaksi vaihtoehdoksi ainoastaan leikkausta, josta toipuminen on hidasta
(tosin leikkauksen tulokset ovat yleensä todella hyvät).
Kävin Oton kanssa tänään eka kertaa kiropraktikolla, joka ensi töikseen
sanoi, että eipä ole paha tapaus, kun vielä käveleekin. Ilmeisesti hänellä
on käynyt halvaantuneitakin koiria. Kiropraktikko naksutteli Oton selkää
metallisella laitteella. Naksuttelu sattui Ottoon selvästi (tosin Otto on
tosi kipuherkkä). Kun hoito oli tehty, Otto nousi, ravisteli, ja ihmeekseni
sen takapää oli heti "vapaamman" oloinen. Vastaanotolle tullessa se käveli
tököttäen ja kävelytyylistäkin näki, että sillä oli tuskia. Lähtiessä
takapää liikkui sivusuunnassakin - liike, jota en ole nähnyt kuukausiin!
Kiropraktikko vielä sanoi, että varsinaiset tulokset näkee vasta toisen
hoitokerran jälkeen. Jos tuloksia ei silloin näy, pitää mennä uudestaan
eläinlääkärille. Tämän illan olen ihmetellyt Oton takapäätä, sillä nyt saan
koskettaa sitä ja silittää jopa sen takajalkoja. Viimeksi se antoi kunnolla
koskettaa takapäätään ennen vamman syntyä. Voit arvata, kuinka iloinen olen.
Voin kertoa tarkempia tuloksia puolentoista viikon päästä, kun hoito on ohi.
Kyseisen kiropraktikon yhteystiedot sain koiraseurani agilityaktiiveilta,
jotka ovat säännöllisesti käyttäneet koiraansa hänen vastaanotollaan. Tässä
ne ovat muillekin: Mats Holmström, puh. 040-5024973. Toivottavasti kukaan ei
pahastu, kun mainostan, mutta monilla koiraystävilläni on hyviä kokemuksia
tästä kiropraktikosta ja en haluaisi että menisit huonolle kiropraktikolle,
sillä niitäkin löytyy. Mats muuten hoitaa myös koirien omistajat samalla
hinnalla, jos on tarvetta. :-) Vastaanotto hänellä on Porvoossa ja Espoossa.
Toivottavasti saat vastauksestani apua. Kaikkea hyvää sinulle ja corgillesi!
Katri Alakuijala ja Otto-cavalier