Tietokoneohjelma??
Thomas
jälkeläisiin, pentueisiin, tilastoihin....
Ulla Mattila
Thomas <tuo...@world-online.no> kirjoitti
viestissä:ODZG5.1554$Vk6....@news.world-online.no...
> Tietääkö joku jonkun edullisen/ilmaisen tietokoneojelman sukutauluihin,
> jälkeläisiin, pentueisiin, tilastoihin....
>
>
Vitsikästä puuhaa, varsinkin ilman manuaalia ja ammattitaitoa. Mutta esim.
alkeellisia sukutauluja (3 polvea) olen saanut sillä aikaiseksi.
Heidi Ojanen
yksi softa.
Terv, Heidi
"Thomas" <tuo...@world-online.no> kirjoitti viestissä
news:ODZG5.1554$Vk6....@news.world-online.no...
Tapio Flemming
<umat...@saunalahti.fi> kirjoitti:
>Minä väkerrän tällä hetkellä tietokantaa koirista Microsoftin Accessilla.
>Vitsikästä puuhaa, varsinkin ilman manuaalia ja ammattitaitoa. Mutta esim.
>alkeellisia sukutauluja (3 polvea) olen saanut sillä aikaiseksi.
Onnea.
Minulla on Access-kannassa 36000 koiraa, tuhannen kilpailupäivää ja
...ööh... aika monta suoritusta - siis a la greyhound. Ei muuta, mutta
kun tuollaista on alkanut kokoamaan, niin duunille ei loppua näy.
Kokeilun ja erehdyksen tietä minäkin sitä opettelen. Nyt alkaa olla
taulut ja yhteydet ok, joten rakenteen kanssa ei enää tarvitse
tapella.
Sukutaulut tulevat viidessä polvessa, suuremmissa menee kone
polvilleen. Olen toteuttanut nuo kiljuunalla sisäkkäisellä kyselyllä,
kun taito ei vielä muuhun riitä :(
Nyt on pakko alkaa opettelemaan uutta, sillä sukutaulun rakentaminen
kestää nykyisellään melkein kymmenen minuuttia - joka lienee hivenen
pitkä aika...
Sukusiitoksia en ole edes yrittänyt saada sillä laskettua, vaan eipä
niistä ole mitään hyötyäkään - näkeehän ne jo silmilläkin.
"Tavallisen" harrastajan kannattaa ostaa joku valmis ohjelma, mutta
jos aikoo kerätä isompaa kantaa ja käyttää hivenen
"epästandardisempiä" kenttiä, niin tietokantasofta on ainoa valinta.
-Tapsa
Kati s
Heissan
Olen käyttänyt jo kauan menestyksekkäästi sukutaulu-ohjelmaa, jonka maksuna
on halaus seuraavalle vastaantulevalle dalmatiankoiralle - ei siis kovinkaan
kallis....
Ohjelma toimii (ainakin omalla koneellani) erinomaisesti ja sillä saa tehtyä
mm.sukutauluja omalle kotisivulle. Kaikki oman kotisivuni sukutaulut on
tehty sillä (http://www.kolumbus.fi/camelle) . Minulla meni herki että opin
käyttämään ohjelmaa, mutta nyt kaikki sujuu hienosti. Kertaakaan ohjelma ei
ole pettänyt.
Myös sukusiittoisuus prosentit onnistuu - kannattaa kokeilla !
Ohjelman voit ladata täältä:
http://www.geocities.com/willowind_dals/pedigree.html
Terv. Kati
Tuomo Matilainen
>Ohjelma toimii (ainakin omalla koneellani) erinomaisesti ja sillä saa tehtyä
>mm.sukutauluja omalle kotisivulle. Kaikki oman kotisivuni sukutaulut on
>tehty sillä (http://www.kolumbus.fi/camelle) . Minulla meni herki että opin
>käyttämään ohjelmaa, mutta nyt kaikki sujuu hienosti. Kertaakaan ohjelma ei
>ole pettänyt.
>Myös sukusiittoisuus prosentit onnistuu - kannattaa kokeilla !
Heräsi mielenkiinto noihin sukusiittoisuus hommiin, kun katsellessani
noita sukutauluja löysin sukutaulun, jossa kuudennessa polvessa löytyy
täsmälleen sama pari, eli olisko vanhemmat pikku-pikkuserkkuja?
Neljännestä polvesta uroksen puolelta löytyy serkukset, jotka ovat
em kuudennen sukupolven uroksen jälkeläisiä.
Nartunpuolelta löytyi narttu, jossa nartun "appiukko" oli oma isoisä.
Löytyykö näihin mitään nyrkkisääntöjä (mitä saa tehdä, mitä ei saa
tehdä)? Onko aiheesta kirjallisuutta (viitteitä)?
Miten sukusiittoisuusprosentit lasketaan?
Vaikuttaako sukusiittoisuusprosenttiin vaikkapa se että sisarukset
tekevät pentueen, vai lasketaanko prosentit pelkästään esi-isien
lukumäärän perusteella?
Mikä on hyvä arvo? Mikä on pahan arvon alaraja? Mihin pitäisi pyrkiä?
--
Tuomo
P.S. Se tutkimani sivu http://www.kolumbus.fi/camelle/Sukutpennititi.htm
Ulla Mattila
Tapio Flemming <j...@netti.fi> kirjoitti
viestissä:48lpus8b3klc0hdut...@4ax.com...
> ...ööh... aika monta suoritusta - siis a la greyhound
valmiiksi tallennettuna Kennelliitosta?
> Sukutaulut tulevat viidessä polvessa, suuremmissa menee kone
> polvilleen. Olen toteuttanut nuo kiljuunalla sisäkkäisellä kyselyllä,
> kun taito ei vielä muuhun riitä :(
Minä olen myös tehnyt sukutaulut sisäkkäisillä kyselyillä. Kysyin työpaikan
ohjelmointi- ja kaikkea sellaista asiatuntijalta vaihtoehtoista tapaa, ihan
ensimmäisenä ei tullut hänellekään mieleen, lupasi kyllä miettiä.
ulla
Liisa Sarakontu
>Heräsi mielenkiinto noihin sukusiittoisuus hommiin, kun katsellessani
>noita sukutauluja löysin sukutaulun, jossa kuudennessa polvessa löytyy
>täsmälleen sama pari, eli olisko vanhemmat pikku-pikkuserkkuja?
>Neljännestä polvesta uroksen puolelta löytyy serkukset, jotka ovat
>em kuudennen sukupolven uroksen jälkeläisiä.
Aivan tavallista. Harvassa on sukutauluja, joissa ei olisi toistuvia
nimiä viimeistään 5. - 6. polvissa. Ja jos taaksepäin pääsee, toitot
senkun lisääntyvät.
>Löytyykö näihin mitään nyrkkisääntöjä (mitä saa tehdä, mitä ei saa
>tehdä)?
Ei ole nyrkkisääntöä. Isä-tytär-, emo-poika- ja puolisisarparituksia
tehdään. Pienissä roduissa koska on pakko, isoissa koska halutaan
yrittää joidenkin hyvien ominaisuuksien vakiinnuttamista ja joskus
harvoin vahingossakin.
Olen kaivellut lappalaisrotujen sukutauluja parhaimmillaan jonnekin
15. polveen asti eli niin kauas kun rekisteröityjä koiria ylipäänsä
löytyy. Sama paljon käytetty uros saattaa ölytyä jopa toistasataa
kertaa sukutaulusta kun kaikki haarat käy kunnolla läpi, vaikka ihan
lähisukulaisparituksia ei ole tehty viimeiseen 7-8 sukupolveen.
>Onko aiheesta kirjallisuutta (viitteitä)?
On, totta mooses! Sen kummempia viitteitä ei nyt ole antaa, mutta lue
nyt vaikka ensin Robinsonin "Genetics for Dog Breeders" ja Willisin
mikäsenytolikaan, joku Dog Genetics tai sinnepäin.
>Miten sukusiittoisuusprosentit lasketaan?
Jos kukaan muu ei heitä urlia (kaava löytyy netistä useammastakin
paikasta, mulla vaan ei satu olemaan yhtään saittia jemmassa), yritän
kaivaa esille jostain terrierilehdestä aikoinaan kopioidun artikkelin
ja kopsaan sen tänne.
>Vaikuttaako sukusiittoisuusprosenttiin vaikkapa se että sisarukset
>tekevät pentueen, vai lasketaanko prosentit pelkästään esi-isien
>lukumäärän perusteella?
Totta kai vaikuttaa. Kaikki kohdat, joissa samat nimet löytyvät sekä
emon että isän takaa vaikuttavat yksilön prosenttiin. Mutta jos
parittaa keskenään umpisukusiitetyt koirat, jotka EIVÄT satu olemaan
sukua toisilleen, saa pennun sukusiitosprosentiksi nollan.
>Mikä on hyvä arvo?
Ei ole hyvää tai pahaa arvoa, ei ainakaan yksilön kohdalla. Mutta
koko rodulle on eduksi, jos keskimääräinen prosentti on alhainen,
sillä se tarkoittaa sitä, että rodulla on laaja geenipohja.
Liisa
Minna Koivu
> Jos kukaan muu ei heitä urlia (kaava löytyy netistä useammastakin
> paikasta, mulla vaan ei satu olemaan yhtään saittia jemmassa), yritän
> kaivaa esille jostain terrierilehdestä aikoinaan kopioidun artikkelin
> ja kopsaan sen tänne.
Tässäpä linkki Kennel Tuulenkuun (om. Salme Mujunen) erittäin hyviltä
kotisivuilta lytyvään sukusiitosprosentin laskeminen -artikkeliin:
http://www.co.jyu.fi/~geeni/sukusii.htm
Kannattaa myös tutustua tutkija Katariina Mäen kirjoittamaan artikkeliin
"Pienten populaatioiden jalostus", joka löytyy Snautseri-Pinserilehden
kotisivuilta:
http://personal.inet.fi/yhdistys/snautseri-pinseri/pienten.htm
Katariina Mäki esittää artikkelissaan, että jalostuksessa
sukusiitoskertoimen tulisi olla alle 6% (esim. serkusten parituksesa
sukusiitoskerroin on 6,25%).
Molemmilta sivuilta löytyy myös muita todella hyviä artikkeleita, jotka
sopivat kaikille kasvatukseta ja jalostuksesta kiinnostuneille vaikkei
lapinporokoiria, snautsereita tai pinsereitä harrastaisikaan.
--
- Minna -
http://www.pcuf.fi/~mkoivu/
Tapio Flemming
<umat...@saunalahti.fi> kirjoitti:
>> Minulla on Access-kannassa 36000 koiraa, tuhannen kilpailupäivää ja
>> ...ööh... aika monta suoritusta - siis a la greyhound
>Olet varmaan tallentanut tietoja muutaman minuutin :) Vai saitko tiedot
>valmiiksi tallennettuna Kennelliitosta?
En, kun tuo ei ole Kennelliiton alaista kilpailutoimintaa.
Mutta juu, aika monta kuppia kahvia ja askia tupakkaa on mennyt...
Tosin sen jälkeen kun oivalsin, että voinhan minä importata nuo tiedot
niin helpotti aika paljon. Eli kun suurin osa koirista ja tuloksista
on valmiiksi listoina, niin Wordin korvaa-toiminto sai työtä; sopiviin
väleihin puolipisteitä erottimiksi ja osa muutettiin muuten vaan
sopivampaan muotoon.
>Minä olen myös tehnyt sukutaulut sisäkkäisillä kyselyillä. Kysyin työpaikan
>ohjelmointi- ja kaikkea sellaista asiatuntijalta vaihtoehtoista tapaa, ihan
>ensimmäisenä ei tullut hänellekään mieleen, lupasi kyllä miettiä.
Vaatii hiukan koodia, eikä kuulemma edes pahan monimutkaista. Isä ja
emä siirretään siinä"kyselyssä" aina nimen paikalle, ja pyöritetään
niin kauan kunnes saadaa haluttu määrä sukupolvia tai koiran vanhempia
ei enää löydy.
Vaan kun ei osaa, huoh.
Olen katsellut noita netissä olevia ohjelmia, ja suurin osa on ihan
toimivia - ovat vain valitettavasti suunnattu lähinnä
näyttelyihmisille.
-Tapsa
Tuomo Matilainen
>On 18 Oct 2000 18:36:13 GMT, tu...@iki.fi (Tuomo Matilainen) wrote:
>
>>Heräsi mielenkiinto noihin sukusiittoisuus hommiin, kun katsellessani
>>noita sukutauluja löysin sukutaulun, jossa kuudennessa polvessa löytyy
>>täsmälleen sama pari, eli olisko vanhemmat pikku-pikkuserkkuja?
>>Neljännestä polvesta uroksen puolelta löytyy serkukset, jotka ovat
>>em kuudennen sukupolven uroksen jälkeläisiä.
>
>Aivan tavallista. Harvassa on sukutauluja, joissa ei olisi toistuvia
>nimiä viimeistään 5. - 6. polvissa. Ja jos taaksepäin pääsee, toitot
>senkun lisääntyvät.
Taitaa kauhuskenaarioini johtua amerikkalaisista hilliebilie vitseistä,
joissa koko suku on sisäsiittoista, vähähampaista ja keskimääräistä
tyhmempää.
>>Miten sukusiittoisuusprosentit lasketaan?
>
>Jos kukaan muu ei heitä urlia (kaava löytyy netistä useammastakin
>paikasta, mulla vaan ei satu olemaan yhtään saittia jemmassa), yritän
>kaivaa esille jostain terrierilehdestä aikoinaan kopioidun artikkelin
>ja kopsaan sen tänne.
Minna jo postasikin jo URL:n jossa nollalla kertomalla saadaan joku
nollasta poikkeava tulos. ;-) (juu se on typo tai ajatusvirhe, kyllä
laskut menevät siellä käsittääkseni kuitenkin oikein)
Mielenkiintoiselta vaikutti myös idea että vain 4 esi-isäpolvea
otetaan käsittelyyn.
>>Vaikuttaako sukusiittoisuusprosenttiin vaikkapa se että sisarukset
>>tekevät pentueen, vai lasketaanko prosentit pelkästään esi-isien
>>lukumäärän perusteella?
>
>Totta kai vaikuttaa. Kaikki kohdat, joissa samat nimet löytyvät sekä
>emon että isän takaa vaikuttavat yksilön prosenttiin. Mutta jos
>parittaa keskenään umpisukusiitetyt koirat, jotka EIVÄT satu olemaan
>sukua toisilleen, saa pennun sukusiitosprosentiksi nollan.
Kuka päättää missä kohtaa sukutaulu pätkäistään ja päätetään ettei koirat
ole sukua toisilleen?
Esim tapaus, jossa kaikki viidennen sukupolven 32 koiraa olisivat kaikki
täysiä sisaruksia (tuskin kuitenkaan samasta pentueesta ;-)), niin
jälkeläiset eivät olisi mitään sukua? Tuon URL:ssa mainitun esimerkin
mukaan ko sisaruksia voisi käyttää koko sukutaulussa, kunhan huolehtisi
että ne eivät ole sekä uroksen että naaraan puolella sukutaulua. Kahdesta
koirasta saisi siten tuotettua hirveän määrän koiria, jotka eivät ole
toisilleen mitään sukua???
Missä kohtaa mulla menee logiikkani kanssa vikaan?
--
Tuomo
Mia Salmi
>Kuka päättää missä kohtaa sukutaulu pätkäistään ja päätetään ettei koirat
>ole sukua toisilleen?
Ymmärtääkseni, jotta tuloksessa olisi suurtakaan järkeä, on kerroin
laskettava
ainakin 8 mielummin 10 sukupolven ajalta (käsittääkseni näin ainakin suurin
osa
ohjelmista tekee). Jos lähdetään kaivamaan rodun alku vuosiin on melko
varmaa
että sukutaulusta löytyy enää varsin harvoja nimiä. Tämä on "karmea" totuus
lähes
minkä tahansa rotuelikon kanssa. Toisaalta sukusiitoskertoimelle noilla 20.
polven
koirilla ei ole niin suurta merkitystä, siinä välissä on toivottavasti
kerennyt olla
montaa koiraa ja monia yhdistelmiä mahdollisesti monia mutaatioita, mitä
vaan.
Esim. linjaaminen koiraan johonkin 10 sukupolven taakse tuntuu aika
utopistiselta.
Paljon on kerennyt tapahtua välissä, eikä tuon yksilön geenejä kovin
helpolla
saada sieltä näkyviin.
Toisaalta jos ajatellaan sukusiitoskerrointa ja siihen mukaan otettavien
sukupolvien määrää hieman toiselta kannalta jalostuksessa.
Jos aletaan kaivamaan ja hyvin tiivisti tuijottamaan johki yli 10 sukupolven
taakse.
Eiköhän se sukupuu taas jossain vaiheessa (rodusta riippuen) mene sinne
samoihin koiriin. Mitä hyötyä on jalostusvalinnoissa siitä että tiedetään
että
nämä kaikki menee samoihin yksilöihin, sen nyt voi tietää muutenkin.
Tärkeämpää
on tietää mitä on tapahtunut viime sukupolvien aikana, ja juuri kyseisen
koiran "linjoissa", ja mikä on nyt tavoite.
>Esim tapaus, jossa kaikki viidennen sukupolven 32 koiraa olisivat kaikki
>täysiä sisaruksia (tuskin kuitenkaan samasta pentueesta ;-)), niin
>jälkeläiset eivät olisi mitään sukua? Tuon URL:ssa mainitun esimerkin
>mukaan ko sisaruksia voisi käyttää koko sukutaulussa, kunhan huolehtisi
>että ne eivät ole sekä uroksen että naaraan puolella sukutaulua. Kahdesta
>koirasta saisi siten tuotettua hirveän määrän koiria, jotka eivät ole
>toisilleen mitään sukua???
Tämä on aivan totta. Ja jos haluaa hyvinkin sukusiitetyn koiran kertoimen
näyttämään,
nätiltä voihan sen laskea vain emästä ja isästä (nämä tuskin ovat sama
yksilö) :))
Tuo kerroin ei tosiaan yksin kerro yhtään mitään. Sukutaulua täytyy pystyä
lukemaan
muutenkin. Hieman ristiriitaista tuon "katkaisukohdan" lisäksi on tosiaan se
että
kerroin on nolla kahdelle erittäin sukusiitetylle yksilölle, jotka on
sukusiitetty
eri taustoihin. No, ovathan ne kuitenkin täysi "outcross" toisilleen.
Tässäkin on
kuitenkin hyvä osata hieman lukea sukutaulua, ja ymmärtää mitä se kerroin
tarkoittaa.
>Missä kohtaa mulla menee logiikkani kanssa vikaan?
Ei missään. Asiat vain eivät ole niin yksin kertaisia että se kerroin
yksinään toisi
autuutta, etenkään jos se ei ole laskettu alkaen siitä päivästä kun rotua on
alettu
kehittää ja jalostaa. -Ja silloinkin sen merkitys tulisi ymmärtää. Kaikki
riippuu ihan
siitä mitä tuosta sukusiitoskertoimesta haluaa, ja mitä sen toivoo kertovan.
Ilman
lisäselvitystä sen muodotumisesta se ei kyllä kerro yhtään mitään.
Mia
Minna Koivu
> Minna jo postasikin jo URL:n jossa nollalla kertomalla saadaan joku
> nollasta poikkeava tulos. ;-) (juu se on typo tai ajatusvirhe,
Taitaa olla ajatusvirhe, koska kaavassa ei missään kohtaa pääse
kertomaan nollalla :)
> Mielenkiintoiselta vaikutti myös idea että vain 4 esi-isäpolvea
> otetaan käsittelyyn.
Tämä johtuu siitä että, useimmissa tapauksissa sukusiitosprosentit
rupeavat laskemaan niin pieniksi neljännen polven jälkeen, jotta niillä
olisi mitään merkitystä. Esimerkiksi, jos koiralla on viidennessä
polvessa sekä uroksen että naaraan puolella vain yksi yhteinen koira on
sukusiitosprosentti tällaisessa tapauksessa enää 0,195%.
Yleisesti ottaen kannattaa pitää mielessä, että sukusiitosprosentti on
vain teoreettinen arvo, jota käytetään arvioimaan kahdentuneiden geenien
määrää jälkeläisissä eli homotsygotian lisääntymistä. Todellista arvoa
ei sukusiitoskertoimen avulla voida selvittää. Seuraava esimerkki
valaisee tilannetta:
Poikaset perivät puolet geeneistään isältään ja toisen puolen äidiltään.
Jos toinen perii isältään vaikkapa geenin A, niin toinen voi periä
puolestaan geenin a, kun toinen perii geenin B, niin toinen vuorostaan
geenin b. Toki molemmat voivat periä isältään myös geenin A ja geenin B
tai A ja b tai a ja B jne jne. Teoreettisissa ääritapauksissa sisarukset
voivat olla genotyypiltään joko täysin identtisiä tai ei yhtään
identtisiä. Normaalitapauksissa sisarusten geenotyyppi on kuitenkin
jotain ääripäiden väliltä. Jos nyt parittaisimme pentueesta sisarukset
keskenään, niin teoriassa syntyvän poikueen sukusiitosprosentti on 25%
mutta todellisuudessa se voisi olla vaikka 0%, jos kumpikin käytetyistä
sisaruksista peri vanhemmiltaan eri geenit tai 100%, jos kumpikin
käytetyistä sisaruksista peri vanhemmiltaan juuri samat geenit.
Aivansana koko tässä sukusiitosprosentin laskennassa on juuri tuossa
homotsygotiassa. Haitalliset geenit ovat yleensä resessiivisiä. Kun
sukusiitosprosentti nousee, tarkoittaa se sitä, että kahdentuneiden
geenien (esim. AA tai bb jne) määrä lisäänty. Silloin myös nämä
haitalliset sairaudet voivat tulla esille, koska ne eivät peity enää
dominoivan alleelin vaikutuksen alle.
> Kuka päättää missä kohtaa sukutaulu pätkäistään ja päätetään ettei koirat
> ole sukua toisilleen?
Yleensä kai sukusiitosprosentin laskija itse tai mikäli eläinten sukua
ei enää tiedetä enempää taaksepäin :)
> Missä kohtaa mulla menee logiikkani kanssa vikaan?
Parhaiten koko homma aukeaa laskemalla sukusiitosprosenteja eri
yhdistelmille. Aluksi kannattaa laskea muutama helpompi tapaus ja sen
jälkeen voi sitten laskeskella monimutkaisemmistakin yhdistelmistä.
Viikonlopun harjoitustyöksi voisit vaikka ottaa ja laskea
sukusiitosprosentin esittämällesi viidensukupolven sisarparitus
probleemalle :) :) :)
Liisa Sarakontu
>Taitaa kauhuskenaarioini johtua amerikkalaisista hilliebilie vitseistä,
>joissa koko suku on sisäsiittoista, vähähampaista ja keskimääräistä
>tyhmempää.
Jokainen meistä, niin ihmisistä kuin koiristakin, kantaa perimässään
haitallisia, ehkä jopa letaaleja väistyviä geenejä. Lähisukulaisten
keskinäisissä parituksissa todennäköisyys, että joku tällainen
harvinaisuus kaksinkertaistuu ja putkahtaa esiin, on paljon suurempi
kuin silloin, kun täysin erisukuisia paritetaan.
Mutta jokainen koirarotu on jo suljettu (tai lähes suljettu) aika
suppea geenipooli, jolloin jokainen paritus on sukusiitosta jonkun
asteen mukaan ja väistyvät geenit tuplautuvat. Mutta koska rodun
sisällä esiintyvät sairausgeenit yleensä jo jossain määrin tunnetaan,
niitä osataan välttää ja parhaimmassa tapauksessa niitä voidaan
valikoivalla jalostuksella karsia pois.
Lisäksi koirilla on ihmiseen verrattuna se etu, että koira tekee
kerralla koko pentueen, ihminen vain yhden kersan. On ihan eri asteen
onnettomuus, kun se ainokainen on kehitysvammainen kuin että
kahdeksasta pennusta yksi tai kaksi on viallisia. On "varaa" karsia
huonot pois ja jättää hyvät kasvamaan.
Jatkuva tiukka sukusiitos (esim. labraeläinkannoilla) tuottaa sitten
kyllä yleensä omia ongelmiaan. Poikuekoko pienenee, elinvoima alenee.
Toisaalta, sitten taas voi käydä niin kuin kanadanhanhille
Pohjoismaissa. Jenkkilästä tuotiin aikoinaan vain muutama yksilö,
joiden jälkeläisiä koko nykyinen kanta on. Teoriassa veren lisää on
voinut tulla luonnollista kautta Atlantin yli tai erisukuisista
tarhakarkulaisista, mutta kuulemma DNA-testien mukaan esim. Turun
suuunnan kanta on toistensa kanssa lähes identtisiä. Ja silti ovat
terveitä, reippaita ja lisääntyvät hyvin. Eli onko tiukka sukusiitos
karsinutkin tässä tapauksessa useimmat huonot ominaisuudet pois?
>Mielenkiintoiselta vaikutti myös idea että vain 4 esi-isäpolvea
>otetaan käsittelyyn.
Näin ne taidetaan kai usein laskea, koska nelipolvisen sukutaulun saa
helposti käsiinsä ja isomman aineiston laskeminen käsin on kovin
työlästä. Rotukoirilla tämä ei mielestäni todellakaan riitä, vaan
olisi käytävä sukutauluja taaksepäin niihin kantakoiriin asti. Ja on
rotuja, joilla niitä on vain alun toistakymmentä (muistaakseni
dobermanni ja "alkuperäinen" basenji ovat ainakin näitä).
>Kahdesta
>koirasta saisi siten tuotettua hirveän määrän koiria, jotka eivät ole
>toisilleen mitään sukua???
"Teoriassa" eli siis tuolla nelipolvisella kaavalla joo, käytännössä
tietenkään ei. Paitsi parin tuhannen sukupolven päästä, kun matkan
varrella on tapahtunut sopivasti mutaatioita.
Kun mä lasken sukusiitoksia, en tästä syystä käytäkään näitä
virallisia laskukaavoja vaan käyn todella linjoja läpi niin kauas
taakse kuin pääsen ja katson, kuinka suurella prosenttimäärällä kukin
kantakoira vaikuttaa sukutaulussa. Toimii tietenkin vain, jos on
käytössä rodun mahdollisimman täydellinen tietokanta. Mulla on
semmoinen, ihan omatekemä, kummastakin kotimaisesta lappalaisrodusta.
Liisa
Anniina Mäklin
koiraa nettiin Pedigrees Online -sivulle http://www.online-pedigrees.com/ ,
sain siitä koko tietokannan itselleni ja käytän nyt iloisesti Pedigree
Software Program -ohjelmaa omalla koneellani. Tuon ohjelman saa ilmaiseksi
osoitteesta:
http://www.geocities.com/willowind_dals/pedigree.html
Ihan kaikkea ohjelman kapasiteettia en ole kokeillut, joten en voi
kommentoida sen kummemmin. Ihan helppokäyttöinen, kunhan pääsee jutusta
jyvälle. Ohjelmalla saa tulostettua sukutauluja, suunniteltua pentueita,
arvioitua sairastumisalttiuksia, seurattua kustannuksia jne. Käyhän
katsomassa, jos kiinnostaa vielä.
Anniina