petit brabancon ja griffon bruxellois
Heidi Partanen
Heippa hyvat koiraihmiset ja etenkin petit brabanconin ja griffon
bruxelloisin omistajat!
Voisitteko kertoa millaista on oikeasti elaa kyseisten otusten kanssa?
Sopeutuvatko ne elamaan kerrostalossa ja kissojen kanssa? Onko niilla
perinnollisia sairauksia? Haukkuvatko ne paljon? Mita maksaa griffonin
pentu? Tiedatteko kasvattajia Oulun laanista?
Olen jo kahlannut lapi kaikki rodusta loytamani nettisivut ja kirjaston
kirjat, mutta kaikki lisatieto on tervetullutta ja kertaus on aina
hyodyllista, ennen kuin sitten lopulta toteutan pitkaaikaisen haaveeni ja
hankin itselleni karvaisen pikkuystavan.
- Heidi
Heidi Sipiläinen
Meillä asuu 7-vuotias bruxellois pojukka Robi, joka kylläkin on rekisteröity
belgenä (oli pentuna aika musta).
Aivan jumalattoman ihana otus. Griffoneissa on sellainen piirre, että kun
kerran sellaisen hankkii ei ilman enää osaa olla =)
> Voisitteko kertoa millaista on oikeasti elaa kyseisten otusten kanssa?
Griffonin kanssa elämä on helppoa. Griffoni on iloinen, kiltti, ystävällinen
jne. koira. Meidän ukko ei osaa edes murista =)
Robi ei pelkää mitään eikä ketään. Joskus tuntuu, että aivot on jäänyt
saamatta kasvattajalta. Robi menee aina iloisesti häntää heiluttaen
haistelemaan muita koiria ja eläimiä, eikä ymmärrä ettei paras
tutustumistapa ole se, että hevostakin mennään ensimmäisenä turpaan
pusuttamaan. Se ei tunnu ymmärtävän, että jollain muulla ei välttämättä ole
yhtä avoin ja iloinen mieli.
On meidän lammaskin sitä kerran puskenut, mutta seuraavalla kerralla lampaan
nähdessään Robin häntä alkoi taas vispaamaan täysillä ja pusuttamaan olisi
pitänyt päästä.
Robi tuntuu olevan hirveän viisas, se tuntuu ymmärtävän puhetta ja eleitä.
Sen kanssa pärjää ihan yhtähyvin äänen kanssa kuin ilman. Ulkona se seuraa
katseella minua ja kun kädellä puolihuolimattomastikin osoittaa jonnekkin,
niin sinne suuntaan koira lähtee.
Se myös hermostuu kun minä esimerkiksi odotan vieraita. Vaikken itse huomaa
käyttäytyväni mitenkään erilailla, niin Robi kyllä hermostuu kovasti ja
juoksee ovelle ja takaisin pikkuisen ääntelehtien.
Robi on ollut helppo kouluttaa, se tykkää kovasti temppujen tekemisestä.
Sanotaan, ettei vanha koira opi uusia temppuja, ei pidä paikkaansa. Meillä
Robi oppii kokoajan kaikkea uutta, viimeisin on istuminen takapuolen päällä
tassut ilmassa. Seuraavaksi voisi opettaa hakemaan kaukosäätimen olohuoneen
pöydältä =)
> Sopeutuvatko ne elamaan kerrostalossa ja kissojen kanssa?
Asuimme 4 vuotta kerrostalossa Robin ja kahden kissan kanssa. Enpä voisi
sanoa, että olisi ikinä ollut mitään ongelmia. Nyt on eri kissa talossa ja
edelleenkään ei minkäänlaisia ongelmia. Ehkä meille on osunut mahtava koira
tai sitten kaikki griffonit ovat todella sellaisia ilopillereitä.
Ne griffonit joihin olen tutustunut, ovat olleet kyllä samanlaisia kun Robi.
Ehkä ainoa miinus griffonissa on haukkuminen. Robi harrasti sitä pienempänä
kun rapusta kuului ääniä. Haukkumisen sai kuitenkin helposti kouluttamalla
vähenemään ja nykyään Robi haukkuu harvoin. Ja omakotitalossa kun asutaan,
niin nyt haukkua saa että varkaat pysyisi loitolla =)
Ehkä ukko on myös vanhemmiten laiskistunut, koska nykyään se ei enää välitä
oudoistakaan äänistä.
Kun vaan pääsee peiton alle mamman viereen, niin siellä nukutaan vaikka
vuorokauden ympäri milliäkään liikahtamatta.
> Onko niilla perinnollisia sairauksia?
Tästä en osaa sanoa, toivottavasti joku osaa kertoa.
Robi on ollut aina todella terve, joten ainakaan meitä ei sellaiset ole
päässyt yllättämään.
Onnea hyvästä koiravalinnasta jos griffoniin päädyt. Kysele ihmeessä lisää,
jos haluat jotain vielä griffonin kanssa elämisestä kuulla.
Terveisin: Heidi
http://www.megabaud.fi/~heidis
Janne
Meille tuli reilu vuosi sitten kiinanharjakoiran kaveriksi 2.5 -vuotias
bruxelloispoika. Se sopeutui uuteen kotiin uskomattoman helposti, tietysti
oli ekan kuukauden aika apea, mutta mitään isompia ongelmia ei ollut. Oskari
on äärimmäisen kiltti ja rauhallinen, mutta leikkiessään ja muuten
innostuessaan kuin tuli ja leimaus. Lelut ja kepit saa ihan hirmuista
kyytiä.
Kerrostaloon muutosta ei kyllä tulisi mitään, sen verran haukkuherkkä Oskari
on. Vieraat yms. pitää haukkua alkuun perusteellisesti, mutta vihaisena en
ole Oskua koskaan nähnyt. "Pikkuveljen" jatkuvaa kohellustakin sietää hyvin,
mutta sanoo kyllä tarvittaessa viimeisen sanan.
Sairauksia tai oikeastaan vaivoja on lyttykuonoisuudesta johtuva kuorsaus ja
välillä innostuessa tuleva hyperventilaatio. Eli koira vetää ilmaa jotenkin
"väärin" ja pitää sellaista kovaäänistä snorklaamista, joka menee ohi kun
nappaa sieraimista kiinni ja pakottaa vetämään henkeä suun kautta.
Korvatulehduksiakin on, sekä erittäin herkkä vatsa, mutta nämä eivät kai ole
mitenkään erikoisesti juuri griffonien vaivoja.
Kaikenkaikkiaan erittäin aktiivinen, iloinen ja vilkas koira, joka vaatii
paljon huomiota ja seuraa. En oikein osaisi kuvitella miten Oskari pärjäisi
yksin ilman koirakaveria.
- Janne
"Heidi Partanen" <hpar...@tuomi.oulu.fi> wrote in message
news:9t69h8$8qp$1...@ousrvr3.oulu.fi...
riku
> Sairauksia tai oikeastaan vaivoja on lyttykuonoisuudesta johtuva kuorsaus ja
> välillä innostuessa tuleva hyperventilaatio. Eli koira vetää ilmaa jotenkin
> "väärin" ja pitää sellaista kovaäänistä snorklaamista, joka menee ohi kun
> nappaa sieraimista kiinni ja pakottaa vetämään henkeä suun kautta.
Samat vaivat ovat tuttuja cavaliereilla. Tuo snorklaus johtuu
kuulemma löysästä kitalaesta?
> Kaikenkaikkiaan erittäin aktiivinen, iloinen ja vilkas koira, joka vaatii
> paljon huomiota ja seuraa. En oikein osaisi kuvitella miten Oskari pärjäisi
> yksin ilman koirakaveria.
Jos ja kun ostan taas koiria itselleni, ostan nimenomaan
kaksi, jotta niillä on seuraa toisistaan. Kaksi koiraa
hoitaa samalla vaivalla kuin yhden mutta ne eivät tarvitse
huomiota ihan yhtä paljon kuin yksi koira.
riku