pyhä birma
anna-maija korjonen
Mä olen aivan rakastunut! Nähtyäni muutaman kuvan Pyhästä Birmasta ja
selailtuani läpi ainakin sata nettisaittia ko. kissasta olin aivan myyty.
Mulle kans!!
Kotona on jo vuoden vanha kotikissa neiti ja kaveria olen sille halunnut jo
pidemmän aikaa.
Paljonko Pyhä Birman pennut noin suurin piirtein maksaa?
Minkälaisia kokemuksia muilla on kyseisestä kissarodusta.
-Anna-Maija-
Milzu
"anna-maija korjonen" <anna-maij...@sonera.com> kirjoitti
viestissä:CizY8.163$sX3....@read2.inet.fi...
osti sen, oli luonnollisesti Suomen valuuttana markka :). Katin hinta oli
~4500 mk. Kati ei ole näyttelyyn kelpaava yksilö, joten sen sai halvemmalla.
Tätini ei halunnutkaan näyttelykissaa, rotukissan kylläkin. Luonteeltaan
Kati on kissamainen :). Eli toisin sanoen välillä villi, välillä taas
sohvalla makoileva laiskiainen.
Kooltaan Kati on keskikokoinen. Kun vertaa omaan maatiaiseemme, Kati on
matalampi, mutta pidempi. Käpälien koko on myös mahtava :).
Mulla ainakaan ei ole negatiivista sanottavaa kyseisestä rodusta :)!
Serkullani on myös pyhä birma, tosin se ei ole puhdasrotuinen (ei ole
tietoa, mitä toista rotua siinä on, mutta sillä ei ole valkoisia sukkia eikä
hansikkaita).
Kaunis rotuhan tuo birma on, hyvin kaunis :).
Katin kuvaa voi käydä vilkaisemassa meidän Laku-neitimme sivuilla
http://personal.inet.fi/koti/lustit/laku/
Katin kuva löytyy Lakun kavereita -otsikon alta.
Milzu
Kirsi Karhula
Milzu wrote:
> "anna-maija korjonen" <anna-maij...@sonera.com> kirjoitti
> viestissä:CizY8.163$sX3....@read2.inet.fi...
>
> > Minkälaisia kokemuksia muilla on kyseisestä kissarodusta.
> >
>
> Mulla ainakaan ei ole negatiivista sanottavaa kyseisestä rodusta :)!
> Serkullani on myös pyhä birma, tosin se ei ole puhdasrotuinen (ei ole
> tietoa, mitä toista rotua siinä on, mutta sillä ei ole valkoisia sukkia eikä
> hansikkaita).
Minun on sitten ihan pakko kommentoida tähän - näyttelyissä on tullut nähtyä
niitä ja ne huutaa siellä (toiset enemmän ja toiset vähemmän surkeasti) lähes
koko ajan, päinvastoin kuin monet muut rodut.
No kaikilla on omat suosikkinsa - tuo on vain pistänyt korviin(!)..
--
Kirsi
Milzu
"Kirsi Karhula" <kir...@jippii.AIEI.fi> kirjoitti
viestissä:3D32EA31...@jippii.AIEI.fi...
ainoastaan silloin, jos ne jää yksin ulkotarhaan. Muuten on hiljaisimpia
kissoja, joihin oon törmänny. Oma maatiainenkin juttelee enemmän :).
Sitäpaitsi en yhtään ihmettele, jos kissat huutaa näyttelyissä: huutaisit
varmaan itekin, jos pistettäis about 65x65 cm:n häkkiin jopa 9 tunnin
ajaksi!? Vaikka kissa näyttelyssä saattaakin huutaa, ei se todellakaan
tarkoita sitä, että kyseisen rodun edustajat ovat kotioloissakin äänekkäitä.
Kissaa ei kannata ottaa, jos sen juttelua ei kestä. Kissa kun ei osaa puhua
meidän ihmisten (välillä tuntuu, että maapallon ainoaa oikeaa) kieltä, sen
on käytettävä omaa kieltään, joka on mielestäni hyvin kaunis. Tämä sitten
taas on vain minun mielepiteeni :).
Milzu
Jari Vuoksenranta
news:CizY8.163$sX3....@read2.inet.fi:
> Paljonko Pyhä Birman pennut noin suurin piirtein maksaa?
Rotukissojen hinnat taitavat alkaa noin 500e:sta, mutta jos kelpaa
jo parin kolmen vuoden ikäinen (leikattu) kissa niin sellaisen voi
saada kasvattajilta edullisesti kun se on jo siirtänyt ominaisuuksiaan
seuraavalle sukupolvelle.
Eli jos vanhempi kisu kiinnostaa niin ota ihmeessä yhteyttä
kasvattajiin tai käy kyselemässä seuraavassa näyttelyssä.
Emmi
> Kissaa ei kannata ottaa, jos sen juttelua ei kestä. Kissa kun ei osaa
> puhua meidän ihmisten (välillä tuntuu, että maapallon ainoaa oikeaa)
> kieltä, sen on käytettävä omaa kieltään, joka on mielestäni hyvin
> kaunis. Tämä sitten taas on vain minun mielepiteeni :).
Totta. Ja lisäksi kissojen kieli on erittäin vaihtelevaa, jopa riippuen
kenelle se puhuu. Vanhempieni Samulin piti olla nätti ja kiltti... hehe.
Ärtyisä herra joka kuitenkin otti jostain syystä nuorimman siskoni
suosikikseen ja 'puhuikin' ihan eri tavalla hänelle kuin muille. Meille
muille se aina karjaisi jos halusi jotain mutta siskolle se vain miukaisi.
Ja sisko oli ensimmäinen jonka syliin se oma-aloitteisesti tuli.
Kun kasvoimme ja muutimme pois niin Samuli jäi vahtimaan nuorimmaista
siskoa. Jos hän tuli kotiin ennen klo 22, niin hyvä. Miumiumiu. Jos ei,
ja varsinkin jos kello oli yli puolenyön, niin meteli oli valmis.
NAAAAUUNAAAUUMAUUUUU.
Johon isäni totesi että hyvä kun joku sentään pitää vahtia :)
Kyllä me ihmisetkin opimme kommunikoimaan kissojen kanssa kunhan avaamme
aistimme. Saaralla on lukuisia eri ääntelytapoja ja ilmeitä naamasta,
hännästä ja koko olemuksesta alkaen. Kun seuraa ilmeitä, käytöstä ja
äännähdyksiä niin ei voi erehtyä - ellei se halua meikäläisen erehtyvän.
Tyytyväisen kissan koko olemus huokuu sitä - silmät puoliummessa, ehkä
kehrää, tassut piilossa ja selvästi hymyilee viikset sievästi poskia pitkin.
Semmoinen pörröinen.
Kissalla on muistaakseni naamassa paljon pieniä lihaksia jotka saavat sen
naamasta niin ilmeikkään. Ihan kuin ihmisellä.
Ehkä kissat sen takia pelottavat joitakin ihmisiä - naamasta näkyy. Ja
lisäksi tottelemattomuus. Voit komentaa, mutta et voi olla varma totteleeko
se - ehkä nyt, mutta entä huomenna?
E.
Jorma Tuomaala
nämä jo mainitut sukat/kiilat(yleensä).
Lemmikki tasoisen birman kyllä saa jo 2500-3000mk(eli jopa allekin sen
500?), mutta näyttely tasoisesta joutuu sitten maksamaan enemmän. Mutta kun
teille on siis tulossa varmaankin lemmikki tasoinen se maksaa tuon minun
mainitsemani summan. Meillä on yksi Birma ja kaksi Venäjän sinistä. Kissat
ovat yksilöitä, mutta meidän Birma neiti on kyllä maailman kiltein ja
hiljaisin kissa. Se ei mauu muutoin kuin aamulla jolloin sen on saatava
äidiltään päivittäinen hellyys annos. Toisaalta taas venäjän siniset
juttelevat paljonkin. Näyttelyistä on sanottava sen verran, että omistajan
tulisi tuntea kissansa ja kissoja ei tietysti tule viedä enää näyttelyyn jos
ne selvästikin sitä inhoavat. Mutta meidän venäjän siniset ovat sellaisia
esiintyjä luonteita, että ne suorastaan nauttivat saamastaan huomiosta
näyttelyissä.
Miikka Lehtonen
news:6JJY8.439$sX3....@read2.inet.fi...
> Totta. Ja lisäksi kissojen kieli on erittäin vaihtelevaa, jopa riippuen
> kenelle se puhuu. Vanhempieni Samulin piti olla nätti ja kiltti... hehe.
Sama juttu täällä. Meisseli, nuorin kissani, on varsinainen sumutorvi.
Itse kissa on pieni rääpäle, mutta ääntä tuosta lähtee. Lisäksi kissa on
niin kiintynyt minuun, että se seurailee minua kaikkialle. Jos lähden esim.
fillaroimaan jonnekin, kissa on syytä pistää lähdön ajaksi sisälle tai se
lähtee perään. Jos lähden "huomaamatta" johonkin (eli kissa ei näe läh-
töäni), se istuu huutamassa joko ikkunalaudalla tai rappusissa. Se myös
vastaa kun sille puhuu, tulee luokse huudettaessa ja viihtyy sylissä. Paras
kissa minkä olen koskaan omistanut.
riku
> Sama juttu täällä. Meisseli, nuorin kissani, on varsinainen sumutorvi.
> Itse kissa on pieni rääpäle, mutta ääntä tuosta lähtee. Lisäksi kissa on
> niin kiintynyt minuun, että se seurailee minua kaikkialle. Jos lähden esim.
> fillaroimaan jonnekin, kissa on syytä pistää lähdön ajaksi sisälle tai se
> lähtee perään. Jos lähden "huomaamatta" johonkin (eli kissa ei näe läh-
> töäni), se istuu huutamassa joko ikkunalaudalla tai rappusissa. Se myös
> vastaa kun sille puhuu, tulee luokse huudettaessa ja viihtyy sylissä. Paras
> kissa minkä olen koskaan omistanut.
Meilläkin oli 35 vuotta sitten kissa, joka seurasi isääni hänen
liikkuessaan talonmiehen tehtävissä. Siis seurasi vapaana kulkien
isääni tiiviisti. Talo sijaitsi Kulosaaressa moottoritien varressa
mutta ei ollut pelkoakaan, että kissa olisi lähtenyt omille teilleen.
Kissoja on moneksi! :>
riku
Anna-Maria Hyyppä
> > puhua meidän ihmisten (välillä tuntuu, että maapallon ainoaa oikeaa)
> > kieltä, sen on käytettävä omaa kieltään, joka on mielestäni hyvin
> > kaunis. Tämä sitten taas on vain minun mielepiteeni :).
Olettekos muuten kuulleet, että kissat ovat 'kehitelleet' naukumisen
ainoastaan kommunikoidakseen ihmisten kanssa? Kun asiaa oikein miettii niin
harvoinpa sitä kuulee esim. leijonien naukuvan keskenään luonto-ohjelmissa;
murahtelevat ja kurahtelevat toisilleen tyytyväisyyttään tai
tyytymättömyyttään. Samahan se on kotikissoillakin. Aikoinaan äidilläni oli
narttukissa joka jutteli jälkipolvelleen kurahtelemalla, oli sitten kyse
ensimmäisistä oppitunneista metsästyksen saloihin tai johdattelu
ruokakupille. Eivät kyllä pahemmin naukuneet toinen toisilleen..... :)
Anna-Maria.
Kirsi Karhula
Milzu wrote:
> "Kirsi Karhula" <kir...@jippii.AIEI.fi> kirjoitti
> viestissä:3D32EA31...@jippii.AIEI.fi...
>
> > Minun on sitten ihan pakko kommentoida tähän - näyttelyissä on tullut
> > nähtyä niitä ja ne huutaa siellä (toiset enemmän ja toiset vähemmän
> surkeasti)
> > lähes koko ajan, päinvastoin kuin monet muut rodut.
>
> Mun sitten taas on pakko kommentoida tähän: Mun tuntemat birmat huutaa
> ainoastaan silloin, jos ne jää yksin ulkotarhaan. Muuten on hiljaisimpia
> kissoja, joihin oon törmänny. Oma maatiainenkin juttelee enemmän :).
> Sitäpaitsi en yhtään ihmettele, jos kissat huutaa näyttelyissä: huutaisit
> varmaan itekin, jos pistettäis about 65x65 cm:n häkkiin jopa 9 tunnin
> ajaksi!? Vaikka kissa näyttelyssä saattaakin huutaa, ei se todellakaan
> tarkoita sitä, että kyseisen rodun edustajat ovat kotioloissakin äänekkäitä.
Tarkennuksena sanottakoon, että huutavat sen aikaa kun ovat arvosteltavina ja
ennenkuin päätyvät näyttelyhäkkiin. Häkissä ilmeisesti useimmiten rauhoittuvat
sen takia, kun häkissä on tuttuja ja turvallisia omia lököttelyalusia yms.
> Kissaa ei kannata ottaa, jos sen juttelua ei kestä. Kissa kun ei osaa puhua
> meidän ihmisten (välillä tuntuu, että maapallon ainoaa oikeaa) kieltä, sen
> on käytettävä omaa kieltään, joka on mielestäni hyvin kaunis. Tämä sitten
> taas on vain minun mielepiteeni :).
Juu, kyllä juttelun kestää, mutta ainakaan meitin kisu ei harrasta sellaista
huutamista ja kiljumista mitä useimmat pyhistä birmoista harrastavat
(näyttelyissä).
--
Kirsi
Ps. Kissaliiton sivuilta http://www.kissaliitto.fi/ kannattaa katsella josko
kotipaikkakunnalla järjestetään näyttelyitä niin voi paremmin tutustua
haluamaansa rotuun. Näyttelyissä taas saa kontakteja kasvattajiin ja monet
mainostavatkin tulevia pentueitaan ja jo syntyneitä pentuja. Kannattaa sopia
jonkun/useiden kasvattajien kanssa siitä, että voisi tulla tutustumaan heidän
kissoihinsa niin saa paremman kuvan rodusta - näyttelyissähän on ainoastaan yli
3kk vanhoja - pieniä pentuja on sitten kasvattajilla kotona.