kissa uudessa kodissa
siiri
maatiaiskissan, joka oli edelliselle omistajalle tullut el�inkodin
kautta. MS-tautia sairastava omistaja joutui siit� luopumaan, kun joutuu
hoitokotiin, jonne ei saa ottaa el�imi�.
Hellytt�v�� oli, ett� kun hain kissan ja otin sen syliini ovella, se
painoi p��ns� kainalooni kuin tiet�en, ett� nyt l�hdet��n lopullisesti.
Kisu on nyt parin p�iv�n ajan ollut �itini luona. N�ytt�� ja vaikuttaa
rauhalliselta, nukkuu p�yd�ll� ja �idin s�ngyss�, lattiallakin aivan
pitk�n��n, mutta nukkuu tosi paljon. Hiekkalaatikon on l�yt�nyt, ja
hieman sy�nytkin. T�n��n jopa v�h�n leikki l�yt�mill��n leikkihiirill�.
Ulkona on k�ynyt, mutta pel�styi pihan uusia ��ni� ja harakkaa, joka sen
s�ik�ytti.
Edellisell� omistajalla ei ole tottunut kovin silittelyyn eik� syliss�
olemiseen, mutta on muuten kuulemma seurallinen, haluaa olla tapahtumien
keskipisteess�.
Nyt kisu jostain syyst� s�hisee �idilleni, kun t�m� sit� l�hestyy (�idin
mielest� siten, kuin h�nen takanaan olisi joku, jolle el�in s�hisee). Ei
kuitenkaan l�hde karkuun, ja on nukkunut �idin vieress�.
Min� olen siell� k�ynyt ja suoraan mennyt "kisuun k�siksi" silittelem��n
ja paijailemaan (sied�tyst�), eik� minulle ole moista reaktiota.
Mist�h�n tuo s�hin� voisi johtua? Miten kissan saisi tottumaan
silittelyyn ja syliss� olemiseen ja hellittelyyn? N�it� �itini odottaa,
sill� h�nen el�m�ss��n ei juuri ole muita iloja.
Tuntuu, ett� hankalinta t�ss� on saada �iti sopeutumaan siihen, ett�
uusi kissa ei ole samanlainen kuin entinen, ja ett� se pit�� opettaa
talon tavoille, mik� vie oman aikansa.
Hyv�n kodin on kuitenkin saanut, hyv�n hoidon, isommat tilat, pihalla
oma juoksunaru ja piilopaikkoja, jatkuvan valvonnan alla kuitenkin, ja
ovella �iti "portsarina" p��st�m�ss� sis��n ja ulos kissan tahdon mukaan. =)
Pasi Pikkupeura
> Mistähän tuo sähinä voisi johtua? Miten kissan saisi tottumaan
> silittelyyn ja sylissä olemiseen ja hellittelyyn? Näitä äitini odottaa,
> sillä hänen elämässään ei juuri ole muita iloja.
Meillä oli samasta pesueesta kaksi kollia (tai edelleen on yksi), joista
toinen oli armoton sylikissa. Kiikkui vaikka lahjetta pitkin syliin, jos
ei huomiota muuten saanut.
Toinen taas ei voi sietää sylissä oloa. Jos itse makaa sohvalla, niin
joskus se saattaa tulla selkänojan päältä vatsan päälle köllimään, tai
rojahtaa aamiaispöydässä käden päälle, kun itse yrittää lukea lehteä,
mutta varsinaisesti sylissä se ei viihdy. Homma menee "painimiseksi".
Silittäminenkään ei voisi sitä vähempää kiinnostaa, mutta
rapsuttelusta, harjaamisesta, kampaamisesta ja varpailla tökkimisestä se
pitää.
Eli mitä yritin sanoa, niin kissoja(kaan) ei kannata yrittää muuttaa
vastaamaan omia haluja. Jos kissa ei tykkää olla sylissä, niin se ei
tykkää olla sylissä, ja varmasti sähähtää, jos sitä asialla toistuvasti
kiusataan. Mutta kyllä se siitä huolimatta voi sosiaalinen ja leikkisä
olla.