Kissan kohtaus

[Juha Aaltonen]

Ihan mielenkiinnosta:

Toinen 6-vuotias leikattu poikakissani, Harde, sai lauantaina
kohtauksen. Pudotamätkähti mokoma kirjahyllystä, ja ihan toiseen malliin
kuin kissat yleensä, eli kyljelleen tosi kömpelön näköisenä. Olin juuri
puhelimessa äidin kanssa (wuss, wuss! kissoja ja äiti...), joten meni
muutama sekunti, ennekuin pääsin avuksi/katsomaan mikä oli tilanne. Tällä
välin kissa eti hoipertelemaan soffan taa piiloon.

Soffan takana katti ei pysynyt pystyssä, mutta yritti sekavana pyöriä
ympyrää. Nappasin sen syliin, eikä se vastustellut. Sylissä sen pää vippasi
puolelta toiselle eikä se näyttänyt olevan tässä maailmassa lainkaan
(senkään vertaa kuin yleensä). Kun pidin päätä paikoillaan, silmät
vipottivat puolelta toiselle pari kolme kertaa sekuntiin.

Parin minutin kuluttua kissa alkoi palata tajuihinsa, reagoi aluksi
puheeseeni ja alkoi lopulta kehrätäkin. Oli vaan ihan väsynyt ja kipeän
oloinen.

Tunnin sisään kohtaus uusi vielä kolmesti. Tässä vaiheessa olin jo
konsultoinut päivystävän eläinlääkärin kanssa (voi jessus, että tuolla
hetkellä tuntui hyvältä maksaa kunnallisveroa) joka toivotti tervetulleeksi
hoitoon, jahka oli saanut vieheen nielaisseen spanielin leikattua.

Kun kolme tuntia myöhemmin, kissan jo hiukan toivuttua, lääkäri soitteli,
että voisin tuoda sen hoitoon. Keskustelimme hetken ja päädyimme siihen,
ettei se ole tarpeen:

- jos kyseessä oli ruokamyrkytys, asia menee itsellään ohi
- jos kyseessä on maksasairaus, täytyy ottaa verikoe, joka taas ei ole
kovinkaan helposti mahdollista ilman ainakin kevyttä nukuttamista, joka taas
on vaarallista, sillä
- jos kyseessä on aivotärähdys, ei narkoosi ole hyvästä
- jos kyseessä on aivokasvain, sille ei kuitenkaan voi mitään...

Nyt tilanne on se, että Harde on yhä hiukan väsynyt, mutta syö, juo ja
leikkii jo normaalisti. 'Oma' eläinlääkäri (Harden, ei mun) tänään sitten
vinkkasi vain, että enää sitä ei selvitä millään ja verikoetta ei kannata
ottaa, ellei jokin vaivaa kissaa enempää (paitsi jos se on hyväksi mun
mielenterveydelleni).

Kellään vastaavaa kokemusta?

Juha Aa.

[Jaana Tirronen]

Hei vaan! Meidän Tyty on joskus saanut myös samantapaisen kohtauksen, tosin
lievemmässä muodossa. Arvelin sen maistaneen erästä juuri kotiin tuomaani
kukkaa, jonka ei tietääkseni pitänyt olla haitallinen kissoille. Jostain
syystä vain
Tyty reagoi kasviin kuitenkin. Onneksi kohtaus meni todella nopeasti ohi
eikä ole tullut uudelleen. Yleensähän kissa ei ainakaan toista kertaa
maista sellaista, mistä sille on tullut paha olo.
Epilepsiakohtaus voisi ehkä olla kyseessä, mutta toivottavasti tosiaan kyse
oli ohimenevästä jutusta.
Aurinkoista alkutalvea,
Jaana & Syltti ja Tyty ***

[Makela Mikko]

On 17 Nov 1998, Jaana Tirronen wrote:

> lievemmässä muodossa. Arvelin sen maistaneen erästä juuri kotiin tuomaani
> kukkaa, jonka ei tietääkseni pitänyt olla haitallinen kissoille. Jostain
> syystä vain
> Tyty reagoi kasviin kuitenkin. Onneksi kohtaus meni todella nopeasti ohi
> eikä ole tullut uudelleen. Yleensähän kissa ei ainakaan toista kertaa
> maista sellaista, mistä sille on tullut paha olo.

Ajattelin tassa kysaista etta tietaako joku enemman noista kasveista mitka
ovat haitallisia kissoille? Itselle ei ole tullut asia mieleen aikaisemmin
mutta koska minullakin on aika lailla viherkasvustoa + kissi niin olisi
kiva tietaa lisaa asiasta.

//Puuhis

[Anna-Leena Latikka]

Hei,

Internetistä löytyy ainakin oheinen lista kissalle haitallisista kasveista.
Tosin pitäisi tietää kasvien titeelliset nimet.
http://www.angelfire.com/ar/aruba1/plants.html

T:Anna-Leena

[Seija Jyrala]

Malaganvehka ja Viirivehka. (Tai ainakin toinen näistä, mutten muista
tarkemmin).

> Ajattelin tassa kysaista etta tietaako joku enemman noista kasveista mitka
> ovat haitallisia kissoille?
>

> //Puuhis

[Susanna Helin]

Tämä tulee nyt vähän myöhässä, kun en yleensä käy tässä ryhmässä
ihmettelemässä (pikemminkin oon koiraihmisiä ;-)

Hyvien ystävieni täysin terve, reipas, leikattu, täysin sisällä elelevä
uroskissa Roope sai samankaltaisen kohtauksen puolisen vuotta sitten
ollessaan n. 4-vuotias. Se putosi täysin hervottomana kyljelleen
sohvan selkänojalta, alkoi vapista (jollei muusta niin pelästyksestä), puri
pudotessaan kulmahampaansa läpi kielestään ja suusta tuli vaahtoa.
Roope-raukan kieli turposi puraisusta vielä niin, että se oli vähällä tukkia
nielun vallan ja tukehduttaa kissan. Kohtaus meni hetken päästä ohi, mutta
Roope oli toki järkyttynyt loppupäivän.

Kissa käytettiin peräti jossain yksityisellä pieneläinlääkärillä (Tampereella),
jossa testattiin epilepsiat, kasvaimet (ym... en muista mitä muuta). Mitään
ei löytynyt, kissa oli täysin terve kipeätä kieltä lukuunottamatta. Lääkäri
totesi myös, etteivät kissat periaatteessa koskaan pure kieleensä, joten
tosi raju kohtauksen täytyi olla. Vaahto johtui todennäköisesti kieleen
puraisusta, joka myös aiheutti jonkinlaisen tilapäisen kipushokin. Lääkäri
selitti tällaisen kohtauksen saattavan olla jonkinlainen uni-kohtaus, eli kissa
on jostain tuntemattomasta syystä ollut hyvin sikeässä unessa, tavallaan
lähtenyt
liikkeelle unissaan ja se ei edes pudotessaan ole herännyt ja siksi ei myöskään
osannut varoa lattialle mätkähtäessään omaa kieltään. Sen lääkärin mielestä
mitään ei voinut tehdä, eikä uskonut että kohtaus toistuisi. Kuten ei ainakaan
puoleen vuoteen ole toistunut.

Mun mielestä syytä huoleen on todella vasta sitten jos kohtauksia tulee lisää.

-Suski
--

Sent ooooooooooooooooooooooooooooooooooo
by: |"Life is what happens when | o
o |you're making other plans" | o
oooooooooooooooooooooooooooooooooo Suski

[Kryptonite]

Terve !

Kissallasi on todennäköisesti epilepsia. Siihen annetaan
yleensä lääkkeeksi Diapamia, mitä kissa sietää, yllättävää
kyllä, enemmän kuin ihminen.
Lääkityksen alussa se viikonpäivät vähän pökkyrässä, mutta
kyllä se siitä.
Muitakin valmisteita on, mutta yleensä "pameja" kokeillaan.

t. Misuli