Koskaan ei voi olla liian varovainen
Jouni Vikman
Meillä päällystettiin yksi tuoli uudella intianpuuvillakankaalla, josta
irtoili kivoja langanpätkiä Sepen mieliksi. Keräsimme parhaamme mukaan
irtolankoja roskiin, mutta kattipahkena oli onnistunut ilmeisesti itse
rispaamaan vartiotta jääneestä kankaasta itselleen uusia leluja.
Aamuyöstä tuli sitten ulvova herätys, ja sängyssä pyöri hysteerinen,
p*skalta haiseva katti. Hotkittu naru oli mennyt ruoansulatuselimistön läpi,
ja nyt kissan takapuolesta roikkui kakkahelminauha. Ylimääräiset roikkuvat
leikattiin pois ja kattiin vaihdettiin öljyt, eli tungettiin se täyteen
parafiiniöljyä.
Kissa on tosi säälittävän näköinen, kun se tietysti tappeli öljynjuottoa
vastaan ja sai osan pullon sisällöstä turkilleen. Lisäksi se kulkee
muutenkin apeana ja pysähtelee vähän väliä tutkimaan ärtynyttä takamustaan.
Sitten se on vielä kärmeissään minulle, kun en anna sen hinkata peppuaan
pöytäliinaan.
Haluaisin ajatella, että kokemus opettaisi Sepen olemaan nielemättä kaikkia
naruja, mutta se taitaa olla turha toivo.
Jahas, hiekkalaatikolla rapisee. Täytyy mennä katsomaan, onko öljy tehnyt
tehtävänsä...
Jouni
Kare Pietilä
> Aamuyöstä tuli sitten ulvova herätys, ja sängyssä pyöri hysteerinen,
> p*skalta haiseva katti. Hotkittu naru oli mennyt ruoansulatuselimistön läpi,
> ja nyt kissan takapuolesta roikkui kakkahelminauha. Ylimääräiset roikkuvat
> leikattiin pois ja kattiin vaihdettiin öljyt, eli tungettiin se täyteen
> parafiiniöljyä.
Meitin nyt jo edesmennyt Manu oli aika kuumana jäniksen varaosiin
(kuivatut korvat ja käpälät) ja yhtenä syksynä nakkasin kissalle
tutkittavaksi hirven korvan. Kissa istui korvan päällä ja niitä
järsimisen ääniä ja vaimeita läpsähdyksiä kuunneltiin sitten pari
tuntia, jonka jälkeen korvasta oli vain kanta jäljellä.
Joskus myöhemmin kiinnitin huomiota siihen, että kissa on istunut
paskiksessa jo ainakin tunnin ja menin katsomaan mikä rassukalla
oli hätänä. Tuotos muistutti tässäkin tapauksessa jonkinlaista
helminauhaa ja Manu päätti jokaisen pökäleen jälkeen pinnistellä
lisää, kun homma ei selvästikään ollut ohi.
Monta päivää kissa tuotti semmoisia hassun näköisiä "partasuteja".
Ilmeisesti hirvi ei kuullu kissan luontaiseen ravintoon, sillä
hirven karvat eivät todellakaan ehdi sulaa kissan elimistössä...
--
Byrgcn hgryvnf!
Jouni Vikman
> Jahas, hiekkalaatikolla rapisee. Täytyy mennä
> katsomaan, onko öljy tehnyt tehtävänsä...
Ei ollut öljy auttanut. Kun ei tänään aamullakaan tuntunut hiekkalaatikolla
tapahtuvan ja pääsiäispyhät lähestyvät, otin yhteyttä eläinlääkäriimme. Hän
sanoi, että mielenrauhan vuoksi kannattaisi käydä polilla. Hyppäsimme
taksiin ja ajoimme Malmille, missä eläinlääkäri katseli ja tunnusteli, että
ihan hyvävointiselta kissa vaikuttaa, vaikka kakkimista aristeleekin. Kysyi,
otetaanko varmuuden vuoksi röntgen, ja kun kerran sinne asti oli tultu, niin
pyysin ottamaan.
Otettiin yksi röntgen, otettiin toinen, ja kissa saman tien leikkaukseen.
Naru oli melko hyvin mennyt läpi, mutta oli mennessään vetänyt ohutsuolta
perässään sykkyrään niin, että sen etupuolelle oli muodostunut karvasta ja
ruoasta 7 cm pitkä tukos, joka poistettiin leikkauksessa. Paksusuoleen oli
kertynyt toinen tukos, joka lypsettiin peräsuoleen, koska paksusuolen avaus
olisi ollut melkoinen terveysriski.
Koko vatsa auki, tikkien peittona liimaside, tassu karvaton siitä missä
tippa on ollut kiinni, paha olo ja neljän lääkkeen kuuri päälle. Nyt Sepe
retkottaa lattialla kauluri kaulassa ja on surkea - mutta hengissä.
Enkä edelleenkään usko, etteikö se parannuttuaan söisi ensimmäistä lankaa,
joka eteen sattuu.
Jouni
taija.p...@poistaostama.helsinki.fi.invalid
: Otettiin yksi röntgen, otettiin toinen, ja kissa saman tien leikkaukseen.
: Naru oli melko hyvin mennyt läpi, mutta oli mennessään vetänyt ohutsuolta
: perässään sykkyrään niin, että sen etupuolelle oli muodostunut karvasta ja
: ruoasta 7 cm pitkä tukos, joka poistettiin leikkauksessa. Paksusuoleen oli
: kertynyt toinen tukos, joka lypsettiin peräsuoleen, koska paksusuolen avaus
: olisi ollut melkoinen terveysriski.
: Koko vatsa auki, tikkien peittona liimaside, tassu karvaton siitä missä
: tippa on ollut kiinni, paha olo ja neljän lääkkeen kuuri päälle. Nyt Sepe
: retkottaa lattialla kauluri kaulassa ja on surkea - mutta hengissä.
Jestas sentään! Toivottavasti pikku-polo kuitenkin tervehtyy nyt hoitoa
saatuaan. Vaarallisia nuo lankajutut...
--
+ taija.p...@poistaostama.helsinki.fi.INVALID +
Jouni Vikman
Niin, unohtui sanoa, että kaikki vinkit, joilla nyt voin estää koko vatsan
pituudelta tikattua, kauluria vihaavaa kissaa (=ei osaa kävellä askeltakaan
sen kanssa) loukkaamasta itseään, ovat tervetulleita.
Kuinka kauan leikkauksessa annetut kipulääkkeet vaikuttavat? Sepe leikattiin
puolilta päivin, ja saamani ohjeen mukaan saisin antaa kipulääkettä
ensimmäisen kerran vasta huomenaamulla - ja siltikin neuvoivat olemaan
antamatta, jos kissa ei aivan tuskaiselta näytä. Kuinkahan pystyn
kovettamaan mieleni, kun eläinlääkäriasemallakin nolasin itseni
purskahtamalla itkuun, kun tyhmää ilmaiskattia kannettiin leikkaussaliin...
:-(
Jouni
taija.p...@poistaostama.helsinki.fi.invalid
: Niin, unohtui sanoa, että kaikki vinkit, joilla nyt voin estää koko vatsan
: pituudelta tikattua, kauluria vihaavaa kissaa (=ei osaa kävellä askeltakaan
: sen kanssa) loukkaamasta itseään, ovat tervetulleita.
Jospa sen poikkeuksellisesti sulkisi yhteen huoneeseen (esim.
makkariin) jossa ei ole niin paljon paikkoja joille pomppia kuin
olkkarissa tai keittiössä ja laittaisi sapuskat ja tilapäishiekkiksen
sinne seuraksi? Jos se on kovasti pipi, niin ei se varmaan jaksa muuta
tehdä kuin nyhjätä siellä (sängyn alla?) ja jos taas on kovasti
hepulissa, niin siellä se ei toivottavasti pysty itseään kovin paljoa
telomaan, naukuu sitten enimmäkseen surkeasti tosin.
Kipulääkkeistä en tiedä mitään.
--
+ taija.p...@poistaostama.helsinki.fi.INVALID +
A.K.Arsniva
Sepelle lohtupusu *pus* Ja massuhaavalle nopeaa hyvää paranemista
toivottelen.
--
A.K.Arsniva
"Wittgenstein oli onnellisesti naimisissa,
mutta rva Wittgenstein ei ollut."
- Pekka Virtanen, 3.4.2004 s.huuhaa
Jouni Vikman
> Jestas sentään! Toivottavasti pikku-polo kuitenkin
> tervehtyy nyt hoitoa saatuaan. Vaarallisia nuo
> lankajutut...
Joo, ja niin kuin me yritimme olla varovaisia, kun meillä harrastetaan
paljon käsitöitä ja tunnemme Sepen taipumukset käsitellä lankaa kuin
spagettia. Vaan eipä auttanut, mistä tuo otsikkokin.
Harmittaa, kun en jo eilen vienyt kisua tutkittavaksi, vaikka oli sellainen
tutina, että kaikki ei ollut kunnossa. Mutta kun elukka oli muuten
seurallinen ja eläväinen ja ruokakin maittoi. Eikä tässä nyt enää oikein
jossittelu auta.
Jouni
Jouni Vikman
Sepen olo näyttää menevän nyt aaltoliikkeenä. Välillä (kuten nyt) maataan
aivan tokkurassa, välillä kohdistetaan kauluriin hirvittäviä raivonpuuskia.
Niiden aikana se on varmaan löytänyt jo kaikki kämpän kolot, joista kissan
pää menee, mutta kauluri ei. Töks.
> Jospa sen poikkeuksellisesti sulkisi yhteen huoneeseen
> (esim. makkariin) jossa ei ole niin paljon paikkoja joille
> pomppia kuin olkkarissa tai keittiössä ja laittaisi
> sapuskat ja tilapäishiekkiksen sinne seuraksi? Jos se on
> kovasti pipi, niin ei se varmaan jaksa muuta tehdä kuin
> nyhjätä siellä (sängyn alla?) ja jos taas on kovasti
> hepulissa, niin siellä se ei toivottavasti pysty itseään
> kovin paljoa telomaan, naukuu sitten enimmäkseen
> surkeasti tosin.
Täytyy tosiaan harkita. Vähän aikaa se kyllä on ihan jatkuvassa seurannassa,
joten paikalla ei ole niin väliä. Näyttää varmaan hassulta, kun iso äijä
kulkee kumarassa kissan perässä ja tukee sitä kummaltakin sivulta, kun se
hoipertelee pitkin kämppää pyhän raivon vallassa. Mutta katsotaan miltä
maailma näyttää, kunhan kipulääkkeen vaikutus alkaa loppua.
Jouni
Jouni Vikman
> Sepelle lohtupusu *pus* Ja massuhaavalle nopeaa
> hyvää paranemista toivottelen.
Kiitän jo nyt Sepen puolesta. Se ei tällä hetkellä oikein pysty
kohteliaisiin ilmaisuihin.
Mutta mikäli sillä on paranemiseen käytettävissä sama energia kuin kaulurin
vihaamiseen, niin eiköhän tässä hyvin käy.
Jouni
Marina
"Jouni Vikman" <jouni....@sonera.inet.fi> wrote
>
> Koko vatsa auki, tikkien peittona liimaside, tassu karvaton siitä missä
> tippa on ollut kiinni, paha olo ja neljän lääkkeen kuuri päälle. Nyt Sepe
> retkottaa lattialla kauluri kaulassa ja on surkea - mutta hengissä.
>
> Enkä edelleenkään usko, etteikö se parannuttuaan söisi ensimmäistä lankaa,
> joka eteen sattuu.
Auts! Toivottavasti poikaparka toipuu pian, ja toivotaan että on myös
oppinut, ettei lankoja kannata pureskella. Saattaa kyllä olla turha toivo.
--
Marina
Jouni Vikman
> Auts! Toivottavasti poikaparka toipuu pian, ja toivotaan
Toivotaan näin. Alku vaikuttaa lupaavalta. Ohjeissa lukee, että katin
pitäisi olla ekana päivänä lähinnä vuodepotilas, joka pitää auttaa
tarpeilleen ja takaisin. No, yksi vahinko Sepelle kävi, mutta muuten se on
itse horjunut vessaan. Se kyllä piti auttaa laatikon reunan yli (ja
varmistaa, ettei kauluri haukkaa hiekkaa). Sitten sille tehtiin matalasta
paperinsyöttökotelosta oma vessa, johon ei tarvitse kiivetä.
Lisäksi se on repinyt jo kahdesti kaulurin irti, joten korvasin
eläinlääkärin laittaman hennon kaulalenkin valjaista revityllä kunnon
nahkahihnalla.
Olen jo tehnyt ensimmäisen hoitovirheenkin. Ruokaa olisi saanut antaa vasta
12 h kuluttua leikkauksesta, mutta Sepelle ei sallittu vesi kelvannut (tai
se ei uskaltanut juoda kaulurin kanssa), joten sotkotin sille vedestä ja
toipilasruoasta ruokalusikallisen mössöä, jonka kisu söi hyvällä
ruokahalulla.
En myöskään ymmärrä paria ohjetta. Minun pitäisi antaa 1/5
oksennuksenestotabletti (Metopram) kahdesti päivässä, mutta ne ovat
minimaalisia, muutaman millin halkaisijaltaan olevia tabuja. On fyysisesti
mahdotonta saada tabletteja viiteen osaan. Niissä on kyllä halkaisuviiva
keskellä, pitäisiköhän ohjeessa lukea 1/2?
Sitten käsketään tarkkailla haavaa ja valella sitä antiseptisellä
liuoksella. Haavan päällä on kuitenkin liimaside, joka poistetaan 3-4 pvän
kuluttua. Ei kai minun sitä ennen tarvitse repiä sidettä kissan nahasta ja
turkista valelua varten ja yrittää saada sitä taas kiinni?
Olen vähän tumpelo, mutta onneksi ei ole koskaan aikaisemmin ollut kissojen
kanssa mitään näin vakavaa, että olisi pitänyt opetella.
> että on myös oppinut, ettei lankoja kannata pureskella.
> Saattaa kyllä olla turha toivo.
Turha toivo. Vai haluaako joku lyödä vetoa toisen vaihtoehdon puolesta?
Jouni
Marina
"Jouni Vikman" <jouni....@sonera.inet.fi> wrote
>
> En myöskään ymmärrä paria ohjetta. Minun pitäisi antaa 1/5
> oksennuksenestotabletti (Metopram) kahdesti päivässä, mutta ne ovat
> minimaalisia, muutaman millin halkaisijaltaan olevia tabuja. On fyysisesti
> mahdotonta saada tabletteja viiteen osaan. Niissä on kyllä halkaisuviiva
> keskellä, pitäisiköhän ohjeessa lukea 1/2?
>
Kyllä se 1/5 taitaa olla ihan oikein. Frank sai kerran kanssa
pahoinvointilääkettä, ja eläinlääkäri selitti, että se pieni pilleri (en
muista nimeä, saattoi olla samaa) on tarkoitettu ihmislapselle, ja kun
otetaan huomioon ihmisen ja kissan kokoero, niin se viidesosa on sitten
suunnilleen oikein. Hankalaahan se on kun ne on niin pieniä. Tein
muistaakseni niin, että murskasin koko pillerin ja otin siitä jauhosta
sitten n. suunnilleen viidesosan.
> Sitten käsketään tarkkailla haavaa ja valella sitä antiseptisellä
> liuoksella. Haavan päällä on kuitenkin liimaside, joka poistetaan 3-4 pvän
> kuluttua. Ei kai minun sitä ennen tarvitse repiä sidettä kissan nahasta ja
> turkista valelua varten ja yrittää saada sitä taas kiinni?
>
Ei varmaankaan. Kun olen itse ollut leikkauksissa, ei haavaan ole saanut
koskea ensimmäisten 24:n tunnin aikana, joskus on ollut pitempikin aika jos
on ollut kyse isommasta haavasta. Sen takiahan se kaulurikin on, ettei kissa
itse nuole haavaa ennenkuin se on kunnolla umpeutunut. Siitä on sitten kaksi
koulukuntaa, että pitäisikö se nuoleminen sallia sen jälkeen: toiset on sitä
mieltä että nuoleminen lisää tulehdusvaaraa, toiset että se edistää
paranemista. Tiedä häntä, mutta kun Frankillä oli kesällä paise kyljessä ja
nuoli sitä kovasti kun se oli puhjennut, niin se haava kyllä parani hienosti
(tosin minäkin puhdistin sitä Betadinella monta kertaa päivässä ja levitin
Terra-Polya päälle).
> Olen vähän tumpelo, mutta onneksi ei ole koskaan aikaisemmin ollut
kissojen
> kanssa mitään näin vakavaa, että olisi pitänyt opetella.
No nyt opit. :o) Toivottavasti et tarvitse näitä taitoja tulevaisuudessa.
>
> Turha toivo. Vai haluaako joku lyödä vetoa toisen vaihtoehdon puolesta?
Enpä taida haluta. :o)
--
Marina
Heidi Sipiläinen
> En myöskään ymmärrä paria ohjetta. Minun pitäisi antaa 1/5
> oksennuksenestotabletti (Metopram) kahdesti päivässä, mutta ne ovat
> minimaalisia, muutaman millin halkaisijaltaan olevia tabuja. On fyysisesti
> mahdotonta saada tabletteja viiteen osaan. Niissä on kyllä halkaisuviiva
> keskellä, pitäisiköhän ohjeessa lukea 1/2?
Tiedän tunteen...
Itselläni oli 1,7kg painava koira joka sairasti epilepsiaa. Sille kokeiltiin
useita erilaisia lääkkeitä jotka taisivat ainakin osa olla ihmisten
lääkkeitä. Tuon kokoiselle koiralle annostus oli juuri jotain 1/5 tablettia
pikkurillin kynnenpään kokoisista tableteista.
Pala paperia tabletin alle ja terävä veitsi.
Ensin halkaiset sen pillerin n. 2/5 ja 3/5 kokoiseksi ja siitä sitten lohkot
toisen puoliksi ja toisen kolmeen osaan. Ei ole helppoa ei, mutta nopealla
painalluksella ja pienellä harjoituksella sen sai kyllä palasiin =)
Harjoitus teki mestarin, itse harjoittelin useamman vuoden kunnes sitten
luovutttiin muutama vuosi sitten.
Paljon terveisiä Sepelle. Meiltä kotoa löytyy samanlainen lankahirmu joka
myös vetää naamariinsa kaiken mitä löytää..
Terveisin: Heidi
Jouni Vikman
> Kyllä se 1/5 taitaa olla ihan oikein. Frank sai kerran
> kanssa pahoinvointilääkettä, ja eläinlääkäri selitti, että se
> pieni pilleri (en muista nimeä, saattoi olla samaa) on
> tarkoitettu ihmislapselle, ja kun otetaan huomioon
> ihmisen ja kissan kokoero, niin se viidesosa on sitten
> suunnilleen oikein. Hankalaahan se on kun ne on niin
> pieniä. Tein muistaakseni niin, että murskasin koko
> pillerin ja otin siitä jauhosta sitten n. suunnilleen
> viidesosan.
Olet oikeassa, soitin aamulla päivystykseen ja tarkastin. Hyvä idea tuo
murskaus, täytyykin kokeilla sitä. Nyt vielä ohjeita antibiootin antamiseen.
Täällä ollaan jo ekana aamuna kädet verillä, kun lääke ei tahdo maistua.
Hajusta päätelleen mönjä ei voi olla hyvää, joten ei ihme, jos kissa
protestoi truutan työntämistä kurkkuun. Kädethän saa paikattua, eniten minua
huolestuttaa, että Sepe rimpuillessaan avaa haavansa.
Jouni
Jouni Vikman
> Paljon terveisiä Sepelle. Meiltä kotoa löytyy
> samanlainen lankahirmu joka myös vetää naamariinsa
> kaiken mitä löytää..
Kiitos terveisistä ja ohjeista!
Tajusin muuten juuri, että nuo pillerit ovat oksennuksenestolääkkeitä.
"Normaalilla" (jos sellaisia on) karvapalloja kakovalla kissalla ne varmaan
ovat paikallaan, mutta Sepe on koko pikku elämänsä aikana oksentanut kolme
kertaa. Karvapallot ovat menneet kiltisti läpi hiekkalaatikkoon. Luulen,
että vähän tarkkailen tilannetta, ja jos siltä näyttää, jätän tableteilla
kiusaamisen pois ohjeita aikaisemmin.
Jouni
Seppo
matolääkettä muista puhumattakaan. Kokeilkaahan meidän konstia: Jos lääkkeen
saa liuottaa vesitilkkaan, niin pienellä ruiskulla litku sitten kissan
kielen päälle tai perälle ja alas menee.
Tuntuu uskomattomalta, mutta matolääkkeen puolikkaat menee melkein
puhumalla.
Seppo
"Jouni Vikman" <jouni....@sonera.inet.fi> kirjoitti viestissä
news:EE6dc.60$Vx4...@read3.inet.fi...
Marjatta Ojala
Kannattanee nyt kuitenkin jonkin aikaa antaa oksennuksenestolääkitystä
jo pelkästään sen vuoksi, että oksentaminen (jos sellaista nyt jostain
syystä yht'äkiä tapahtuisi) tekisi todennäköisesti pahaa jälkeä
kisuparan vatsaontelon sisälle tehtyihin leikkaushaavoihin.
Ainakin ihmispotilaalla ison vatsaontelon sisäisen operaation jälkeen on
erittäin tarpeellista estää edes pelkät oksennuskakomiset
(refleksimäiset lihaskrampit, pistoksena peräpuikkona tai tablettina
annettavalla Primperan-lääkityksellä), koska voimakas vatsansisäisten
lihasten kouristuminen todennäköisesti vahingoittaa onteloon tehtyjä
ompeleita - vaikkei itse oksentamista tapahtuisikaan, niin sisäinen
verenvuoto on aina valtava riski !
En minä eläintenhoidosta vielä (onneksi) paljoakaan tiedä, mutta
ihmisten hoidosta jonkin verran (valitettavasti).
Kaikesta huolimatta parempaa pääsiäistä ja pikaista paranemista
pikkuiselle toipilaalle - kyllä kaikki hyvin menee, kun on kerran jo
noin huolehtivainen "isi" perään katsomassa !
Marjatta
E.C
kivasti helminauhana. Ruskea köntti, punaista narua 5 senttiä, ruskea
köntti....ei onnesta tullut tukosta. Ei oppinut kissa kuitenkaan mitään,
jostain syystä vieläkin käy kiinni naruun aina kuin vain saa
mahdollisuuden...
--
E.C
E.C
> huolestuttaa, että Sepe rimpuillessaan avaa haavansa.
>
> Jouni
>
>
Me olemma käärineet kissan ensiksi pyyhkeen sisään, kun on tarvinnut antaa
lääkkeitä. Tiukalle pakettiin (ei kuitenkaan liian tiukalle !!!!) niin
että tassut ja kaikki ovat pyyhkeen sisällä. Eivät toimenpiteestä pidä,
mutta eivät telo itseään eivätkä meitä...
--
E.C
Erkki Aalto
: Meitin kissapoika söi jouluna pakettinarua (lahjapaperi narua), tuli kakki
Tuttavan tuttavien kissa söi kanssa jouluna lahjapaperi'narua'. Koska
narun reunat olivat terävät, sitä ei uskallettu vetää ulos. Jotta
kissakaan ei sitä kiskoisi, se piti leikata pois aina sitä mukaa
kuin sitä tuli ulos. Olipahan rattoisa joulunaika.
--
Erkki 'Örkki' Aalto "Life is divided up into
Internet: Erkki...@Helsinki.FI the horrible and the miserable"
Snail: P.O. Box 64
FI-00014 University of Helsinki, Finland
Jouni Vikman
> Kannattanee nyt kuitenkin jonkin aikaa antaa
> oksennuksenestolääkitystä jo pelkästään sen vuoksi,
> että oksentaminen (jos sellaista nyt jostain syystä
> yht'äkiä tapahtuisi) tekisi todennäköisesti pahaa jälkeä
> kisuparan vatsaontelon sisälle tehtyihin
> leikkaushaavoihin.
Kiitos tiedosta. No, ei tuo kolme päivää kestävä oksennuslääkekiusa ole
mitään verrattuna kymmenen päivän antibioottikuuriin - kaulurin pitämisestä
puhumattakaan. Mikä siinä on, ettei lääkkeistä saada hyvän makuisia tai edes
mauttomia? "Oksennuksenestolääke maksapasteijassa" -temppu ei tepsi - tosin
se nyt oli aika epätoivoinen yritys muutenkin.
> Kaikesta huolimatta parempaa pääsiäistä ja pikaista
> paranemista pikkuiselle toipilaalle - kyllä kaikki hyvin
> menee, kun on kerran jo noin huolehtivainen "isi" perään
> katsomassa !
Kiitos. "Isi", heh heh. Itse asiassa eilen illalla, kun pesin Sepen
takamusta heräämistokkuravahingon vuoksi, ajattelin, että tällaista elämä
varmaan olisi, jos omia lapsia olisi siunaantunut. Paitsi että pyllyt
olisivat vähemmän karvaisia.
Jouni
taija.p...@poistaostama.helsinki.fi.invalid
: Kiitos tiedosta. No, ei tuo kolme päivää kestävä oksennuslääkekiusa ole
: mitään verrattuna kymmenen päivän antibioottikuuriin - kaulurin pitämisestä
: puhumattakaan. Mikä siinä on, ettei lääkkeistä saada hyvän makuisia tai edes
: mauttomia? "Oksennuksenestolääke maksapasteijassa" -temppu ei tepsi - tosin
: se nyt oli aika epätoivoinen yritys muutenkin.
Liisi sai muutama viikko takaperin amovet-kuurin (kai sekin oli jotain
antibioottia?), josta jo hoitaja sanoi, ettei se ole kovin pahan
makuista. Joten kun alun "mitä h*tiä tää on???" reaktiosta päästiin
yli, niin aika mukisematta sen lääkkeen sai spruitata hetulaan: kissi
vaan huopakääröön (niin ei sitten tulee kiihdytysjälkiä muihin
osapuoliin), selälleen ja lääkettä ruikkimaan. Kun kissi oli selällään,
ei lääke niin paljon valunut suusta ulos ja pitihän mirrin se niellä,
ettei henkeen olisi valunut.
Jos Sepe edes ylipäätään suostuu syömään mitään tuommoisia piilotettuja
"annosherkkuja", niin jospa sen jauhetun mömmön ensin sotkisi pieneen
maksapasteija palaseen ja sen jälkeen - puhtain käsin - voitelisi
maksapalleron voilla tms.?
Mistä tuli mieleen, että jos olisi oikein kaukokatseinen, niin syöttäisi
kissalleen jatkuvasti pikku palkkioina moisia "annosherkkuja"; sitten
kun olisi oikea tarve, niin mirri olisi jo valmiiksi nokka sojossa
herkkua odottamassa eikä välttämättä edes huomaisi, että nyt lastissa
meni jotain muutakin.
--
+ taija.p...@poistaostama.helsinki.fi.INVALID +
anne kontula
(Marjatta:)
> > paranemista pikkuiselle toipilaalle - kyllä kaikki hyvin
> > menee, kun on kerran jo noin huolehtivainen "isi" perään
> > katsomassa !
>
> Kiitos.
Siis samaa mieltä! Aivan mahtava lukea että tämä tarina päätyi onnellisesti!
Jotenkin tuntuu että Jouni on kyllä helmi kissanomistajien joukossa ;-),
pessimistisesti epäilen että moni kissa vastaavassa tilanteessa olisi
kuollut tuskiinsa kun omistaja ihmettelee mikähän sillä nyt on, ja kaipa se
tuosta tokenee, mur.
Kaulurivinkki: pystyykö sitä kustomoimaan hieman kapeammaksi sitä tötteröä??
Itse kerran tein niin kun lampunvarjostin oli tosiaan hirmu iso verrattuna
siihen kissan päähän. Muistaakseni puukolla/saksilla leikkelin siihen uusia
koloja tai jotain. Helpotti hieman liikkumista ja mm. hiekkiksellä käyntiä.
Kipulääkkeet ovat kissoilla aikamoisia "myrkkyjä" siinä mielessä, että
hajoavat elimistössä aika hitaasti ja vaikeasti. Siksi annostus on niin
pieni, ettei tule maksavaurioita...
Senppivä porukalle!
-annek
Jouni Vikman
> Liisi sai muutama viikko takaperin amovet-kuurin (kai
> sekin oli jotain antibioottia?), josta jo hoitaja sanoi, ettei
> se ole kovin pahan makuista.
Nimenomaan Amovetiä olen (yrittänyt) ruiskia Sepen kitusiin, mutta
minustakin se haisee niin pahalle, että jos joku yrittäisi minulle sitä
syöttää, niin tulisi tupen rapinat.
> Joten kun alun "mitä h*tiä tää on???" reaktiosta päästiin
Tämä taitaa olla Sepen "ongelma", se kun on erittäin itsenäinen katti.
Tai itsenäinen ja itsenäinen. Kyllä se vain niin on, että vaikka kissoja
kuinka pitää itsekseen toimeen tulevina elukoina, niin kyllä ne vaan niin
riippuvaisia meistä ihmisistä ovat.
> Mistä tuli mieleen, että jos olisi oikein kaukokatseinen,
> niin syöttäisi kissalleen jatkuvasti pikku palkkioina
> moisia "annosherkkuja"; sitten kun olisi oikea tarve, niin
Minä kun luulin, että kaikki kissanomistajat tekevät jo noin. ;-)
Jouni
Jouni Vikman
> meidän konstia: Jos lääkkeen saa liuottaa vesitilkkaan,
> niin pienellä ruiskulla litku sitten kissan kielen päälle tai
> perälle ja alas menee.
Ei mutta tuotahan voisikin kokeilla. Ensin tabletti murskaksi ja siitä
viidesosa veden kanssa ruiskuun. Ei tuossa lääkkeen käyttöohjeessa ainakaan
erikseen kielletä veteen sekoittamista.
Jouni
Jouni Vikman
Kiitos kauniista sanoista. Niin kuin haluaisinkin yhtyä niihin, niin täytyy
sanoa, että tämä varovaisuus on tullut kantapään kautta. Olen pari kertaa
päästänyt oksentelevan Abril-kisun turhan huonoon kuntoon tuuhean turkkinsa
sisällä ennen kuin olen saanut itsestäni irti soittaa eläinlääkärille.
Tämä on siis puhtaasti itsekästä toimintaa. Miksi minun pitäisi olla
huolissani kissasta, jos voin saada mielenrauhan sysäämällä huolen
eläinlääkärille, joka saa siitä rahaa? ;-)
> Kaulurivinkki: pystyykö sitä kustomoimaan hieman
> kapeammaksi sitä tötteröä??
Kaulurissa on kaksi eri säätömahdollisuutta. Laajemmassa Sepe näyttää siltä,
kuin se osallistuisi SETI-projektiin. Pelottaa ajatella, minkä muotoisille
eläimille se on tarkoitettu. Kapeampi on aika päänmyötäinen, mutta kissa saa
silti syötyä ja juotua. Systeemi vain tuntuu jotenkin löysältä; kissa
kävelee korvat luimussa, kun kauluri lepää päälaen varassa, ja jos se
kumartuu nuuhkimaan jotain, ensimmäisenä tökkää maahan kaulurin alareuna.
Tosi häiritsevää varsinkin hiekkalaatikolla! Mutta eipä tuota kai saisi
kireämmäksikään ilman kissan kuristumisvaaraa.
Viime yönä jäi nukkumiset vähän vähiin, kun Sepe yritti kaikin voimin
irrottaa kauluria. Sitten, kun tuli hiljaista, oli pakko nousta ylös
katsomaan oliko se onnistunut. Ja kun Sepe huomasi, että kämpässä on vielä
elämää, se aloitti uuden rimpuilun. Ja kierre oli valmis. Joskus kolmen
aikaan Sepe joko kyllästyi tai meikä ei enää kuullut mitään tästä
maailmasta. Paitsi että sitten Sepe halusi ehdottomasti peiton alle viereen.
Mikä ei tietenkään sitten ollut hyvä ajatus, kun kauluri oli tiellä. Toinen
kierre: päästä peiton alle, päästä pois peiton alta, päästä...
Mutta kun Sepe sitten lysähti sängylle kyljelleen ja pienen kaulurinreunan
alta rapsuttelun jälkeen alkoi hiljainen hyrinä, niin kyllä siinä sydän
sykähti.
Tänään Sepe tuntuu tyytyneen kohtaloonsa eikä juuri yritä repiä kauluria. Se
on lähinnä torkkunut koko päivän löydettyään hyvän tuen kaulurille joko
tyynyltä tai sylistä. Toivottavasti tuo runsas nukkuminen on hyvä merkki,
ohjeiden mukaan kissan pitäisi tänään olla jo suht normaali. Kipulääkkeitä
en ole antanut, kun kissa ei vaikuta tuskaisalta. Toisaalta se kyllä nukkuu
joko aivan litteänä vatsallaan tai sitten kyljellään hieman köyryssä, jalat
suorina, eikä kumpikaan ei ole sen normaaleja nukkumisasentoja. Eikä se ole
syönyt kovin paljon. :-(
Jouni
ari
news:mHfdc.284$Vx...@read3.inet.fi:
> tuskaisalta. Toisaalta se kyllä nukkuu joko aivan litteänä vatsallaan
> tai sitten kyljellään hieman köyryssä, jalat suorina, eikä kumpikaan
> ei ole sen normaaleja nukkumisasentoja. Eikä se ole syönyt kovin
> paljon. :-(
>
>
luulisin tuon olevan ihan normaalia noinkin ison leikkauksen jälkeen,
luonnollisesti katti etsii parhaan mahdollisen makuuasennon, sillä
varmaan ei maha ihan kivuton ole vielä vähään aikaan.
syömättömyyteenkin vois ajatella antibioottikuuria, ja tietysti, ei kissa
niin kauheasti kipeänä syö. mun katti aikoinaan oli leikkauksen jälkeen
paripäivää lähes syömättä.
onneksi kissat paranee aika äkkiä. täältä lähettää kans elmeri-kissa
terveisiä!
A_A
Jouni Vikman
Elmerille kiitokset terkuista!
> luulisin tuon olevan ihan normaalia noinkin ison
> leikkauksen jälkeen, luonnollisesti katti etsii parhaan
> mahdollisen makuuasennon, sillä varmaan ei maha ihan
> kivuton ole vielä vähään aikaan. syömättömyyteenkin
Joo, kyllä olen ajatellut ottaa tuon nukkumisen joka tapauksessa
positiiviselta kannalta asennosta riippumatta. Siinä luonto parantaa kissaa
levätessä.
> vois ajatella antibioottikuuria, ja tietysti, ei kissa
> niin kauheasti kipeänä syö. mun katti aikoinaan oli
> leikkauksen jälkeen paripäivää lähes syömättä.
Jee! Rikoin taas hoito-ohjetta ja helposti sulavan toipilasruoan sijaan
sekoitin Sepen normaalipurkkiruokaan vettä ja tarjoilin "sänkyyn". No sehän
maittoi! Sitten tietysti rohkaistuneena tein uuden satsin, johon murskasin
yhden Sepen suosikkiraksun ja rouhin oksennuksenestolääkettä. Sepe nuolaisi
kerran, katsoi minuun tyyliin "*ttu sä oot *ska jätkä", ja häipyi paikalta.
Mutta pääasia, että se suostui edes jotain syömään. Vettä en ole nähnyt sen
juovan koko leikkauksen jälkeen, joten aion vastedeskin pitää ruoan aika
märkänä.
Enää yksi inhottavuus tältä illalta, antibiootin syöttö, ja sitten
Sepe-rukka saa olla rauhassa aamuun asti. Mutta ei ihan vielä, koska
hyrinästä päätellen se on nyt ainakin vähän aikaa tyytyväinen oloonsa.
Täytyy välillä käydä hellimässä myös Abrilia, ettei se ihan vedä hernettä
nenuunsa, kun maailma pyörii hemmotellun tekosairaan ympärillä.
Jouni
Jouni Vikman
Päivän vinkki: Kun kissalle (tai itsellenne) määrätään lääkettä, lukekaa
lääkeseloste, älkääkä pelkästään lääkärin tekemää tiivistelmää. Olin jo
harkitsemassa oksennuksenestolääkkeeksi määrätyn Metopramin antamisen
lopettamista, kun kisu kerran ei oksentele, eikä lääke maita. Sitten tuli
tutkittua selostetta, jossa lukee, että oksennuksenesto on lähinnä
sivuvaikutus ja ennemmin se edistää ruoan kulkemista ruoansulatuselimistön
läpi. Melko tärkeää kissalle, jonka suoli on leikattu auki parista kohtaa!
Päivän vinkki 2: Älkää käyttäkö itseänne esimerkkinä kissalle siitä, miten
helppoa lääkkeen ottaminen on. Metopram maistuu aivan kamalalta!
Päivän kevennys: Mikä sanoo klingeli-klangeli-klong,
klingeli-klangeli-klong? Sepe kaulureineen keittiössä, jossa on
metallijalkainen pöytä ja sen alla neljä tuolia, joissa kussakin on neljä
metallijalkaa.
Jouni
Jouni Vikman
Muutama kuva pikku ressukasta:
http://www.kolumbus.fi/jouni.vikman/Sepe1.JPG
http://www.kolumbus.fi/jouni.vikman/Sepe2.JPG
http://www.kolumbus.fi/jouni.vikman/Sepe3.JPG
"Ettekö te nyt näe, että se feikkaa???!!!"
http://www.kolumbus.fi/jouni.vikman/Abril.JPG
Jouni
ari
@read3.inet.fi:
> Tervehdys
>
> Muutama kuva pikku ressukasta:
>
no, olipas ne hellyyttäviä kuvia. toisaalta olisi saanut tilanne olla
toinen... . ja toivotaan, että tämä oli sepen viimeinen kuvaussessio näissä
merkeissä.
pikaisia parenemisia.
anne kontula
> Kaulurissa on kaksi eri säätömahdollisuutta. Laajemmassa Sepe näyttää
siltä,
> kuin se osallistuisi SETI-projektiin. Pelottaa ajatella, minkä muotoisille
> eläimille se on tarkoitettu. Kapeampi on aika päänmyötäinen, mutta kissa
saa
> silti syötyä ja juotua. Systeemi vain tuntuu jotenkin löysältä; kissa
> kävelee korvat luimussa, kun kauluri lepää päälaen varassa, ja jos se
Mä taisin disainata meillä kauluria niin, että kun se kaulanympärys oli
sopivan tiukka, mutta tötsäosa sitten kauhean laaja, niin tein vain sinne
tötsäosan ulkoreunaan uudet kolot, tuloksena kapeampi töttero, ei niin
jäänyt jokaiseen pöydänjalkaan kiinni, eikä raapinut peitonalla _niin_
paljoa (kun sinnehän sitä oli päästävä tietysti nukkumaan, kauluria tai
ei...)
Onko teillä muuten läpinäkyvä se kauluri? Läpinäkyvä on tietty paljon
parempi kuin läpinäkymätön, tosin tuntuu että nuokin värkit ovat
suunniteltuja lähinnä koiria ajatellen >:-(
Pysyisiköhän leikkauspuku paremmin päällä? Semmoinen vartalosukka, jossa on
jaloille ja tietystikin päälle reiät? Aika kissakohtaista, jotkut tulevat
tuosta leikkauspuvusta(kin) ulos vilauksessa, jotkut pitävät mielummin pukua
kuin kauluria. Yleensä kyllä eka reaktio sukkapukuun on "apua olen
halvaantunut enkä voi liikkua!!!" Mutta sitten jossain vaiheessa kissariepu
vörnii kuitenkin jaloilleen...
-annek
Jouni Vikman
> Onko teillä muuten läpinäkyvä se kauluri? Läpinäkyvä
> on tietty paljon parempi kuin läpinäkymätön, tosin
Joo, tämä on läpinäkyvä. Laitoin pari kuvalinkkiä vähän aikaisemmin, ainakin
yhdessä kauluri näkyy hyvin, vaikka vaikuttaakin todellisuuteen nähden
turhan kookkaalta. Olen nyt parin päivän katsomisen jälkeen loppujen lopuksi
sittenkin aika tyytyväinen sen mittasuhteisiin. Kapeampi malli tuntuisi
varmaan tukalammalta, kun se olisi koko ajan jostain kohtaa päässä kiinni.
Nyt Sepe pystyy pitämään päätään sellaisessakin asennossa, että kevyt
kauluri on kokonaan kaulapannan varassa, eikä hökötys kosketa päätä.
> Pysyisiköhän leikkauspuku paremmin päällä?
> Semmoinen vartalosukka, jossa on jaloille ja tietystikin
> päälle reiät? Aika kissakohtaista, jotkut tulevat tuosta
> leikkauspuvusta(kin) ulos vilauksessa, jotkut pitävät
Sepen tuntien voin sanoa, että sukka ei pysyisi päällä pyöreää
minuuttiakaan. Sellainen ankerias meidän pikku poju on. Viivi-siskonsa on
ihan samanlainen.
> mielummin pukua kuin kauluria. Yleensä kyllä eka
> reaktio sukkapukuun on "apua olen halvaantunut enkä
> voi liikkua!!!" Mutta sitten jossain vaiheessa kissariepu
> vörnii kuitenkin jaloilleen...
Kuulostaa tutulta. Jopa valjaat aiheuttavat halvaantumisen - kunnes katti
tajuaa, että on ulkona, missä on vaikka mitä mielenkiintoista, jolloin niitä
ei edes huomaa. Välillä pitää tietysti osoittaa mieltä, jos narun päässä ei
saakaan kävellä ihan mihin ryteikköihin tahansa.
Kaulurinkaan kanssa ei käveleminen tahtonut alkuun onnistua. Nyt Sepe on jo
oppinut, miten sen kanssa hypätään jollekin tasolle ensin päätä hieman
taakse heittämällä, ettei alareuna tökkää mihinkään. Raukka näyttää nyt
alistuneen kohtaloonsa, joten en viitsi enää vaihtaa kiusanaihetta.
Jouni
Jouni Vikman
> toivotaan, että tämä oli sepen viimeinen kuvaussessio
> näissä merkeissä. pikaisia parenemisia.
Kiitos, toivotaan tosiaan, ettei tule toista tällaista tilannetta <koputtaa
puuta>. Tänään on ollut tosi hyvä päivä. Itse asiassa ilon aiheet alkoivat
jo kahden aikaan yöllä, kun hiekkalaatikkoon ilmestyi ensimmäinen iso asia
leikkauksen jälkeen. Kyllä täällä riemu repesi, kun leikatun suolen toiminta
tuli todistettua. Tuli myös mietittyä, että kissaihmisten ilon aiheet ovat
ihan erilaisia kuin "tavallisilla" ihmisillä, kun haisevat kikkarat
aiheuttavat hihkumista. ;-)
Onni jatkui muutenkin, kun kissa selvästi oli pirteämpi. Aikaisemman
raahautumisen sijaan kissa käveli häntä jo terhakasti pystyssä.
Suosikkileikkikalut saavat pään hieman kääntymään, ja yleensä kaikkeen
täysillä osallistuva työnjohtaja kävi jopa tarkistamassa, mitä kylppärissä
tapahtuu, kun suihkukaapin oveen vaihdettiin laakereita.
Päivällä oli vuorossa liimasiteen irrottaminen. Pari tuntia meni, kun isoa
liinaa liuotettiin spiritus fortiksella milli kerrallaan irti nahasta. Pari
kertaa nipisti ikävästi ja vähän aikaa meni kisun rauhoittamiseen. Mutta kun
side oli poissa, Sepe piristyi silmissä. Kävely sujui ihan eri malliin, ja
kiipeileminen alkoi taas miellyttää siinä määrin, että pari kertaa löi sydän
tyhjää, kun ääliötoipilas pomppi kaappien päälle.
Tänään loppuu myös pahan makuisen oksennuslääkkeen antaminen, joten elämä
suorastaan hymyilee. Tosin päivärutiineihin tulee vastedes suojattoman
haavan putsaaminen Betadinella. Saa nähdä, kuinka se käy.
Päivä on tainnut olla sen verran paljon uutta ja ihmeellistä sisältävä, että
nyt pitää taas levätä.
> http://www.netikka.net/ari.aho/elmeri.jpg
Onpa sporttisen oloinen veitikka!
Jouni
A.K.Arsniva
"Jouni Vikman" <jouni....@sonera.inet.fi> wrote:
> Kiitos, toivotaan tosiaan, ettei tule toista tällaista tilannetta <koputtaa
> puuta>. Tänään on ollut tosi hyvä päivä.
...clip...
> Päivä on tainnut olla sen verran paljon uutta ja ihmeellistä sisältävä, että
> nyt pitää taas levätä.
Ihana kuulla!!! Jee! Sepelle lisää toipumispusuja *pus* ja myös
Abrilille lohtupusu *pus*. Hienoja hetkiä teillä on nyt saatu viettää
:-))
--
A.K.Arsniva
"Wittgenstein oli onnellisesti naimisissa,
mutta rva Wittgenstein ei ollut."
- Pekka Virtanen, 3.4.2004 s.huuhaa
Jouni Vikman
> päivärutiineihin tulee vastedes suojattoman haavan
> putsaaminen Betadinella. Saa nähdä, kuinka se käy.
Ja hyvinhän se kävi. Ensin kissa hellittiin euforiseksi, jolloin se oli
helppo keikauttaa selälleen ja putsata haava. Kokeilin ensin vanutuppoja,
mutta ne menivät koviksi klönteiksi, kun niistä puristi ylimääräisen
laimennetun Betadinen. Siirryin käyttämään pumpulipuikkoja, jolla sutiminen
kävi kätevästi. Pari kertaa Sepe naukaisi, kun liotin ja sorkin jotain
rupeutuneempaa kohtaa. Muuten kisu taisi jopa hyristä hieman, kun vatsaa
tökki. Taitaa haavan kohtaa vähän kutittaa. Ainakin ajellun alueen reunojen
rapsuttaminen tuntuu miellyttävän.
Jouni
anne kontula
> taakse heittämällä, ettei alareuna tökkää mihinkään. Raukka näyttää nyt
> alistuneen kohtaloonsa, joten en viitsi enää vaihtaa kiusanaihetta.
Joo eipä kannatakaan, tuskin yksikään kissa ihan ensi minuutista lähtien on
että kauluri, jees, eipä tässä sitten mitään ;-). Meillä ei yksikään kissa
ole tuossa leikkauspuvussa pysynyt, Mellin kohdalla kyllästyin kun neljättä
kertaa sitä takaisin pujottelin (oli aina muklinut sen kaulanympärille,
siinä se sitten roikkui ruokalappuhenkisesti, huoh..). Rutina oli peräti
ehtinyt repiä sterilointitikkinsäkin melko ikävään kuntoon ensin
"pomminvarmasta" leikkauspuvusta keploteltuaan. Kumma kyllä Rutina ei tuosta
kaulurista ollut kovinkaan nyreissään, ihme! Leikki ja juoksenteli (ja
törmäili pöydänjalkoihin) lähes normaalisti.
Hyvä kun saitte sen pahimman kiusajaisen, liimasiteen, pois. Montako tikkiä
sieltä nyt sitten paljastui, koko mahan pituudelta?
-annek
Jouni Vikman
> Montako tikkiä sieltä nyt sitten paljastui, koko mahan
> pituudelta?
Jaa, enpä ollut tuota tullut tutkineeksi. No, ei se mitään, äsken taas
tupsutimme Betadinea massuun ja laskin tikit. En ole ihan varma, miten ne
oikeasti pitäisi laskea, mutta about 17 sellaista "silmukkaa" siellä oli.
Abril-raukka onnistuu aina kävelemään huoneeseen, kun koko maailma pyörii
Sepen ympärillä. Sen tyrmistynyt ilme on näkemisen arvoinen, kun se
henkisesti pyörittelee silmiään, että "j*malauta kuinka ne jaksaa tota
yhtä!". Sitten on turha vähään aikaan edes yrittää olla kaveria, Abril on
leppymätön marttyyri!
Jouni
riku
> Liisi sai muutama viikko takaperin amovet-kuurin (kai sekin oli jotain
> antibioottia?), josta jo hoitaja sanoi, ettei se ole kovin pahan
> makuista.
Taitaa vain haju olla makua oleellisempi tekijä... luulen ma?
Miten on kissan makuaisti? Ainakin koiralla makuaisti on aika
huono ja ruuankin suhteen haju on tärkeämpää kuin maku.
> Jos Sepe edes ylipäätään suostuu syömään mitään tuommoisia piilotettuja
> "annosherkkuja", niin jospa sen jauhetun mömmön ensin sotkisi pieneen
> maksapasteija palaseen ja sen jälkeen - puhtain käsin - voitelisi
> maksapalleron voilla tms.?
Näin saadaan sitä hajuakin heikommaksi, jos siis kädet pestään välillä.
riku
riku
> Pysyisiköhän leikkauspuku paremmin päällä? Semmoinen vartalosukka, jossa on
> jaloille ja tietystikin päälle reiät?
Lääkäri ompeli pienelle (10 kg) koiralleni vatsanahkaan kiinni
sideharsorullan estämään haavan nuolemista kun koiraltani leikattiin
tulehtunut kohtu pois. Toiselle koiralleni toinen lääkäri laittoi
tuollaisen vartalosukan, josta koirani pääsi ulos ensimmäisenä
yönä. Se oli tarttunut sängyn pohjaan. Vartalosukan sisällä oli
vain lapsen vaippa suojaamassa haavaa.
Koirat tuntuvat toipuvan kissoja nopeammin isoista leikkauksista.
Kumpikin koirani olivat seuraavana päivänä kuin mitään ei olisi
tapahtunut edellisenä päivänä.
riku
Jouni Vikman
Tänään on ollut yhden kissan onnenpäivä. Alku tosin ei ollut kovin
hääppöinen, kun Sepe tungettiin ilman aamiaista koppaan ja kuljetettiin taas
eläinlääkärille. Siellä eläinlääkäritäti nyppi vatsasta tikit pois, kun minä
roikotin kattia pystyssä kainaloista. Ihan pikkaisen nipisteli, mutta Sepe
kesti reippaasti ja operaatio oli nopeasti ohi. Haavakin oli niin hyvin
parantunut, ettei tarvitse enää mennä kontrollikäynnille.
Kotosalla maltoin odottaa muutaman tunnin, ennen kuin poistin kissalta
kaulurin. Eläinlääkäri oli sanonut, että niin voi tehdä vaikka heti, mutta
haavaa ei saisi ihan kamalasti alkaa ruopata. Ajattelin kuitenkin antaa
tikkien reikien vähän aikaa kuivua.
Kun kauluri oli irrotettu, Sepe oli vähän aikaa äimän käkenä. Koko kissa
nyki, kun se ihmetteli uutta avartunutta näköalaa. Kovasti se tykästyi, kun
rapsuttaminen onnistui ilman estettä. Ja siitähän riemu repesi, kun poskia
pystyi taas hieromaan esineisiin! Sepe ei tahtonut pysyä pystyssä, kun oli
niin kova hinku hinkata poskiaan kaikkeen lähietäisyydellä olevaan.
Viimeinen ilonaihe oli, kun nuoleminenkin onnistui! Nyt Sepe lekottelee
auringonpaisteessa ja nousee välillä nuolemaan pari viikkoa ilman huoltoa
(lukuunottamatta kotihoitajien kylvetyksiä ja harjauksia) ollutta turkkia.
Ovat nämä pari viikkoa varmaan olleet raskaita Sepelle, kun hoitajistakin on
imetty mehut, kuten alla olevasta voi päätellä.
Maria-täti:
http://www.kolumbus.fi/jouni.vikman/Maria.JPG
Jouni-setä:
http://www.kolumbus.fi/jouni.vikman/Jouni.JPG
Pertti-setä:
http://www.kolumbus.fi/jouni.vikman/Pertti.JPG
Harmi, ettemme ehtineet ottaa kuvaa valmiiksi univelkaisesta Jari-sedästä,
joka tuli Espanjasta asti Sepeä hoitamaan.
Sepen kosto:
http://www.kolumbus.fi/jouni.vikman/Kosto.JPG
Loppu hyvin, kaikki hyvin:
http://www.kolumbus.fi/jouni.vikman/Loppu.JPG
Jouni
Marina
"Jouni Vikman" <jouni....@sonera.inet.fi> wrote
>
> Tänään on ollut yhden kissan onnenpäivä.
Tosi kiva kuulla että kaikki on nyt hyvin! Kyllä nyt maittaa uni, sekä
hoivaajille että entiselle potilaalle. ;o)
--
Marina