kutina?
Annukka Pääjärvi
Vanhemmalla kissallamme on ollut jo pitkään outoja oireita. Häntä ikään kuin
alkaa hervottomasti kutittaa jostain päin turkkia. Aluksi näytti siltä, että
kutina olisi ollut takapäässä, mutta että kissa ei olisi ylettynyt sinne,
vaan nuoli itseään joka puolelta muualta. Silloin soitimme eläinlääkärille,
mutta eivät osanneet sanoa mitään syytä. Tämä on alkanut jo noin puoli
vuotta sitten. Sanoivat, että täytyy seurata tilannetta ja että ei kissa
siitä suuremmin kärsi kuitenkaan. Asia meitä kuitenkin vaivaa yhä ja
kysyimme asiaa uudemman kerran kesällä toiselta eläinlääkäriltä, mutta eipä
osannut hänkään sanoa, mistä olisi kyse. Kissamme saa näitä
"kutiamiskohtauksia" satunnaisesti. Joskus niitä tulee kaksi päivässä,
joskus voi mennä viikkokin, ettei häntä kutita ollenkaan. Tämän
satunnaisuuden vuoksi kissaa on ollut vaikea viedä lääkärille, koska
lääkärin pitäisi nähdä kun kutina iskee. Kun "kutituskohtaus" iskee, juoksee
kissa ympäri turkkiaan nuollen. Tilanne näyttää siltä, kuin häntä pistäisi
joku yhtäkkiää, kuin joku piikki, mutta piikin sijaintipaikka vaihtelee.
Kissa on madotettu ja täysin sisäkissa. Meillä on toinen kissa myöskin,
jolla ei näitä oireita ole, joten tämä vienee pohjan punkeilta ym.
eläimiltä. Kissa on muuten erinomaisessa kunnossa, voi hyvin, syö kunnolla,
turkki kiiltää ja ulosteetkin ovat normaaleja. Onko kokemusta vastaavasta
kenelläkään?
Annu
Matti Jokinen
> Kun "kutituskohtaus" iskee, juoksee
> kissa ympäri turkkiaan nuollen. Tilanne näyttää siltä, kuin häntä pistäisi
> joku yhtäkkiää, kuin joku piikki, mutta piikin sijaintipaikka vaihtelee.
Siskon kissalla on samantapaisia kohtauksia, mutta ne ovat hyvin lyhyitä.
Kissa säntää yhtäkkiä huoneen toiselle puolelle ikään kuin sitä olisi
purtu. Paikallinen eläinlääkäri kertoi, että kysymys on kissoilla esiin-
tyvästä neurologisesta häiriöstä. Kissa ilmeisesti tosiaan tuntee pis-
ton tai puraisun kaltaisen terävän kivun, ja tuntemus sijoittuu useimmi-
ten takapäähän, mutta voi esiintyä muuallakin. Kohtauksista ei tiettä-
västi ole kissalle varsinaista haittaa.
- Matti Jokinen
Annukka Pääjärvi
Kiitos vastauksestasi. Nuo siskosi kissan oireet kuulostavat hyvin
samantapaisilta. Oireet eivät tosiaan kestä kauaa, ehkä korkeintaa puoli
minuuttia tai minuutin, ei aina sitäkään ja ovat hyvin satunnaisia. Onkohan
tähän olemassa mitään hoitokeinoa vai tuleeko tilanne jatkumaan samanlaisena
aina?
Annu
"Matti Jokinen" <m...@alfirk.yob.utu.fi> kirjoitti
viestissä:sjvg5la...@kolibri.localdomain...
Matti Jokinen
> Onkohan tähän olemassa mitään hoitokeinoa vai tuleeko tilanne
> jatkumaan samanlaisena aina?
Käsittääkseni hoitoa ei ole, mutta kuten sanottu, vaiva on vain kiusal-
linen, ei ole varsinaista haitallinen. Ja kiusakin on onneksi lyhyt-
aikaista.
- Matti Jokinen
Matti Jokinen
> Onkohan tähän olemassa mitään hoitokeinoa vai tuleeko tilanne
> jatkumaan samanlaisena aina?
Käsittääkseni hoitoa ei ole, mutta koska kohtaukset ovat satunnaisia
ja lyhytkestoisia, kiusa lienee kissalle aika pieni.
- Matti Jokinen
Saaros
"Annukka Pääjärvi" <annukka....@sonera.inet.fi>
---
Meidänkin 15-vuotiaalla kissalla on samanlaisia "hepuleita" ja nekin
kestävät vajaa puoli minuuttia. En ole pitänyt niitä mitenkään
huolestuttavina.
Tarja
Annukka Pääjärvi
Hepulit ovat asia erikseen. Kaikki kissathan saavat hepuleita välillä ja
juoksevat paikasta toiseen, mutta nämä "kutinakohtaukset" ovat erilaisia,
sillä vaikuttaa tosiaan siltä, ikään kuin kissaa olisi joku purrut tai
pistänyt ja kissa on ärtyneen oloinen sen aikaa, kun "kohtaus" kestää.
Uskoisin, kuten Matti tuossa sanoi, että kyse on enemmänkin jostain
psyykkisestä/neurologisesta, koska mitään fyysistä pistoa tai piston
aihettajaa ei ole löytynyt.
Annukka
"Saaros" <tarja....@POISTA.kolumbus.fi> kirjoitti
viestissä:alauk3$ad0$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
Saaros
"Annukka Pääjärvi" <annukka....@sonera.inet.fi> kirjoitti
viestissä:blpe9.264$Mr1....@read2.inet.fi...
> Hepulit ovat asia erikseen. Kaikki kissathan saavat hepuleita
välillä ja
> juoksevat paikasta toiseen, mutta nämä "kutinakohtaukset" ovat
erilaisia,
> sillä vaikuttaa tosiaan siltä, ikään kuin kissaa olisi joku purrut
tai
> pistänyt ja kissa on ärtyneen oloinen sen aikaa, kun "kohtaus"
kestää.
---
Minäkin tarkoitin että kissani saa juuri tuollaisia hepuleita.
Tarja
Annukka Pääjärvi
kuulla, että meidän kisu ei ole ainoa, jolla moisia löytyy. Onko kissasi
poika vai tyttö Tarja? Entä onko leikattu? Olen miettinyt ajankohtaa,
milloin kissallamme alkoi nuo kohtaukset/hepulit ja minusta tuntuu, että ne
alkoivat noin kuukausi pari leikkauksen jälkeen. Kissani on poika. Mietin,
että olisiko tällä vaikutusta asiaan. Eläinlääkäri tosin kielsi asian.
"Saaros" <tarja....@POISTA.kolumbus.fi> kirjoitti
viestissä:alddu6$8lk$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
Saaros
Kissani on leikattu tyttö, leikkauksesta on vuosia mutta en jaksa
muistaa oliko noita "hepuleita" jo ennen leikkaustakin.
Tarja
Maarit Jokela
Minunkin kissallani Emmalla oli parina vuonna vastaavanlaisia kutinaoireita.
Ne tulivat aina heinäkuussa ja kestivät 1-3 päivää. Ensimmäisenä vuonna vein
kissan eläinlääkärille, kun kauhistutti katsoa, kun kissa juoksee itsensä
ihan läkähdyksiin. Mitään ihottumaa ei löytynyt. Kissa vain yhtäkkiä tunsi
jonkin pistoksen kyljessään (eri kohdissa), nuoli sitä kiukkuisesti ja kun
se ei auttanut, niin lähti juoksemaan sitä pakoon. Juoksua jatkui niin kauan
kunnes Emma väsähti ja alkoi läähättämään. Olo helpottui, kun otin Emman
syliin. Siinä sai vain olla vähän varuillaan, ettei se ponkaise sylistä
pois, kun uusi kutinakohtaus tuli. Emma oli todella hermostunut ja karvaa
lähti noiden parin päivän aikana ennemmän kuin vuoden aikana.
Syytä kutinaan ei löytynyt. Oli tosiaan outoa, että kohtaukset tulivat aina
heinäkuussa parina vuonna. Sen jälkeen vastaavaa ei ole enää esiintynyt.
Hermostollisia oireita minäkin epäilin. Toisena vaihtoehtona oli jonkin
huonekasvin syöminen/nuoleminen. Voisihan jokin myrkyllinen kasvikin
aiheuttaa outoa kutinaa.
t. Maarit
Seija T Elo
Kun "kutituskohtaus" iskee, juoksee
> kissa ympäri turkkiaan nuollen. Tilanne näyttää siltä, kuin häntä pistäisi
> joku yhtäkkiää, kuin joku piikki, mutta piikin sijaintipaikka vaihtelee.
Myös meidän toinen kissamme sai samantapaisen, mutta vakavamman tuntuisen
kohtauksen viisivuotiaana. Kesken syömisen se myös pelästyi jotain
näkymätöntä ja säntäsi vaatekaappiin, jossa pysytteli muutaman
päivän. Kissa oli selvästi kauhuissaan, ilmekin oli jotenkin sekopäinen
ja sydän hakkasi hurjasti, jos sitä kävi katsomassa. Annoimme sen olla
kaapissa, josta se poistui laatikolle vain yöllä tai kun ihmisiä ei ollut
paikalla. Parin päivän päästä se uskalsi hetken pyörähtää päivälläkin
kaapista. Nuolemis- ja säntäilykohtaukset jatkuivat yli viikon, mutta
selvästi lievenivät, eikä kissa enää mennyt joka kerta kaappiin.
Näitä hermoviaksi kutsumiamme kohtauksia, joissa kissa on kuin
kummituksen nähnyt, on tullut satunnaisesti hyvin lievinä versioina
aluksi useita kertoja vuodessa ja myöhemmin ei edes joka vuosi. Moneen
vuoteen ei ole ollut äkkinäistä nuolemista pahempia kohtauksia. Nyt
kissa on jo kolmetoista vuotta eikä mitään haittaa ole kissalle
toistaiseksi näistä jäänyt.
Seija
Taija Pirhonen
: Minunkin kissallani Emmalla oli parina vuonna vastaavanlaisia kutinaoireita.
: Ne tulivat aina heinäkuussa ja kestivät 1-3 päivää. Ensimmäisenä vuonna vein
: kissan eläinlääkärille, kun kauhistutti katsoa, kun kissa juoksee itsensä
: ihan läkähdyksiin. Mitään ihottumaa ei löytynyt. Kissa vain yhtäkkiä tunsi
: jonkin pistoksen kyljessään (eri kohdissa), nuoli sitä kiukkuisesti ja kun
: se ei auttanut, niin lähti juoksemaan sitä pakoon. Juoksua jatkui niin kauan
: kunnes Emma väsähti ja alkoi läähättämään. Olo helpottui, kun otin Emman
: syliin. Siinä sai vain olla vähän varuillaan, ettei se ponkaise sylistä
: pois, kun uusi kutinakohtaus tuli. Emma oli todella hermostunut ja karvaa
: lähti noiden parin päivän aikana ennemmän kuin vuoden aikana.
Tuosta tuli mieleen, että jos kyseessä on joku neurologinen juttu,
"valepistos", niin ehkä sellaisesta kärsivän kissan oloa voisi helpottaa
samalla tavalla kuin omaa kutinaa esim. itikanpuremasta. Pureman
raapiminenhan helpottaa sen takia, että siinä samalta alueelta tulee
toinen, voimakkaampi ärsytys, joka sitten peittää sen alkuperäisen
ärsytyksen allensa. Eli jospa kissaa erityisesti rapsuttaisi tms. tuosta
"pistoskohdasta", niin auttaisiko se?
Maarit Jokela
"valepistos", niin ehkä sellaisesta kärsivän kissan oloa voisi helpottaa
samalla tavalla kuin omaa kutinaa esim. itikanpuremasta. Pureman
raapiminenhan helpottaa sen takia, että siinä samalta alueelta tulee
toinen, voimakkaampi ärsytys, joka sitten peittää sen alkuperäisen
ärsytyksen allensa. Eli jospa kissaa erityisesti rapsuttaisi tms. tuosta
"pistoskohdasta", niin auttaisiko se? >
Oman kissani kohdalla kutina helpottui, kun piti Emmaa vain sylissä ja
silitti. Ei tarvinnut edes raapia. Sylissä pitämällä ja silittämällä sai
ehkäistyä sen ettei kissa juossut itseään ihan läkähdyksiin. Juoksemishommaa
oli ihan paha katsoa. Heti kun Emman laittoi lattialle niin kutina- &
juoksukohtaukset jatkuivat. Onneksi tilanne normalisoitui parissa päivässä.
Ja nyt on mennyt monta vuotta, eikä vastaavaa ole enää ilmennyt.
Maarit
Annukka Pääjärvi
kerta kaikkiaan olla jotain tällaisia kutiamiskohtauksia, joille ei oikein
selitystä tunnu löytyvän. Pääasia on, että ne eivät aiheuta mitään haittaa
kissalle. Ehkä niitä tosiaan voi verrata hyttysen pistokseen. Ärsyttävä,
mutta vaaraton.
Kutinapaikka ei ole yksi tietty kohta, joten sitä ei sillä tavalla pysty
rapsuttamaan. Olemme kyllä kokeilleet sitäkin arvaamalla kutinakohtia ja
pestykin on kohtia turkissa, joita kissa nuoli, mutta paikka vaihtelee
nopeasti, joten se on käytännössä mahdotonta. Jos vielä jolla kulla on
kokemuksia vastaavanlaisista, niin mielelläni luen lisääkin kirjoituksianne.
"Seija T Elo" <se...@cc.helsinki.fi> kirjoitti
viestissä:alhuvb$jes$1...@oravannahka.helsinki.fi...