Tetrat ja hammaskarpit seura-akvaariossa
Juha-Matti
kiinnittänyt erityisesti huomiota tiettyyn kirjoituksissa esiintyvään
ortodoksiaan eli "oikeaoppisuuteen", joka kuitenkin on mielestäni
perusteetonta. Useat kirjoittajat tuntuvat olevan sitä mieltä, että
Etelä-Amerikan tetrat ja synnyttävät hammaskarpit (miljoonakalat,
platyt jne.) eivät millään sovi samaan seura-akvaarioon. Ymmärrän
kyllä, mihin nämä ajatukset perustuvat. Useat akvaariokirjat
esittävät, että tetrat ovat lievästi happamien (pH 6-7) pehmeiden
vesien kaloja, taas hammaskarpit lievästi emäksisten (pH 7-8) kovemman
veden kaloja. Nämä olosuhteet ovat tietenkin tärkeitä, jos halutaan
kalojen jatkavan sukuaan, mikä on usein ympäristöriippuvaista, mutta
pitkän "hyvän" elämän pakollisia olosuhteita ne eivät suinkaan ole.
Biologina olen aina jaksanut hämmästellä eläinten (ja tottakai
ihmisenkin) sopeutumiskykyä. Kalat eivät tässä mielessä ole poikkeus,
ehkä päinvastoin, ne ovat yllättävän sopeutumiskykyisiä. Jos joku on
tullut viime aikoina seuranneeksi TV:stä Amazon-dokumenttia, jossa
myös kalat ovat päässeet parrasvaloihin, niin on nähnyt, että
luonnonolosuhteet alueen jokivesissä ovat erittäin vaihtelevat ja
välillä todella tukalat, suorastaan katastrofaaliset. Siellä
kuitenkin elää "superherkkänä" veden suhteen pidetty kiekkokala.
Luulen, että tässä asiassa akvaarioharrastajien perusongelma on, kuten
jokamiehellä yleensäkin, vääristynyt käsitys luonnosta. Luontoa
pidetään jotenkin tasapainoisena tai optimaalisena ympäristönä
kasveille ja eläimille. Tilanne on usein päinvastoin. Useat organismit
joutuvat koko ajan taistelemaan henkensä edestä muuttuvissa
olosuhteissa (vuodenajat, sade- ja kuivankauden vaihtelut, pedot
jne.). Luontoon verrattuna hyvin hoidettu akvaario on kaloille
paratiisi, vaikka olosuhteet eivät olisikaan täysin optimaaliset.
Tärkeintä on olosuhteiden tasaisuus. Jos akvaariossa on riittävä
suodatus, alhainen typpikuorma, hapekas vesi, tasainen pH-arvo väliltä
6,8-7,5 ja pehmeä tai keskikova vesi, niin näissä olosuhteissa
viettävät tetrat ja hammaskarpit tyytyväisinä yhteiseloa. Tämä on
muuten myös "Tropical Fish Hobbyist" -lehden kirjoittajien mielipide.
Asiasta saa, tottakai, olla eri mieltä, mutta olisi kiva kuulla
mielipiteelle myös järkevät perustelut.
Myönnän, että em. seura-akvaariossa syntyy helposti ongelmia, jos
hoito laiminlyödään ja pH putoaa, kuten valitettavan usein tuntuu
käyvän. Tällöin hammaskarpit kuolevat ensimmäiseksi. Myös ostettaessa
kaloja joistain liikkeistä, joissa hammaskarpit pidetään kovassa
emäksisessä vedessä, voi olla hankalaa sopeuttaa kalat yllä
mainittuihin arvoihin, mutta se on kuitenkin mahdollista, jos on
erillinen astia/pikku akvaario, jossa veden muutoksen voi tehdä usean
päivän aikana. Eli jos olet tunnollinen seura-akvaristi, vetesi pH on
tasaisesti 7 tienoilla ja typpikuorma vähäinen, voit aivan hyvällä
omatunnolla pitää molempia kalatyyppejä yhdessä. Hammaskarpeista molli
on suolan tarpeensa vuoksi tietenkin selvä poikkeus tästä joukosta.
J-M
Jukka Järvi
Juha-Matti wrote:
Klip.....
> Asiasta saa, tottakai, olla eri mieltä, mutta olisi kiva kuulla
> mielipiteelle myös järkevät perustelut.
> Myönnän, että em. seura-akvaariossa syntyy helposti ongelmia, jos
> hoito laiminlyödään ja pH putoaa, kuten valitettavan usein tuntuu
> käyvän. Tällöin hammaskarpit kuolevat ensimmäiseksi.
Eräs perusteluyritys voisi olla tämä:
Kalojen täytyy ponnistella sopeutuakseen niille vieraaseen
vesiympäristöön. Kestävämpien ja sopeutuvampien tietenkin
vähemmän, mutta kuitenkin. Sopeutumista ei saa ilmaiseksi,
vaan se pitää jollakin korvata. Tautien ja loisten vastustuskyky
on yksi näistä joista otetaan.
Luonnossa kalat elävät varsin suurissa vesimäärissä ja bakteereita
ja korkeampia taudinaiheuttajia on suhteellisesti _paljon_ vähemmän
kuin akvaarion ahtaissa oloissa. Luonnossa myös kalasto vaihtelee
jatkuvasti kunkin yksilön välittömässä läheisyydessä (vrt 100 litran
seura-akvaario asukkeineen).
Akvaariossa taudinaiheuttajilla on ihanteelliset leviämismahdollisuudet.
Normaali terve kala kykenee helposti vastustamaan akvaarion
bakteeri-invaasiota. Akvaarion vettähän voidaan verrata laimeaan
jäteveteen (kuka on halukas juomaan akvaarionsa vettä ruokajuomana?).
Jatkuvasti laimeassa jätevedessä elävät stressatut kalat ovat kyseessä.
Stressiä voimme vähentää mm. vedenlaatua parantamalla.
Lisäksi normaalilla seura-akvaristilla ei ole juuri hajuakaan kaloissaan
olevista loisista ja vedessä olevista potentiaalisista
taudinaiheuttajista.
Paitsi biologi myös kalapatologi ja limnologi
Jukka J.
--
Jukka J.
jarvij@*ei-spammia*dlc.fi
Poista [*ei-spammia*] spammin-esto vastatessasi
http://www.akvaariotieto.info/suomi/oscari.htm
Pekka Andersson
viihtyneet loistavasti yhdessä. Miekkikset tekivät jopa poikasiakin!
"
tiina saari
B) liiallisestä luottamuksesta akvaarioliikkeen tietämykseen.
Eli Kun asuimme Helsingissä niin siellä minulla oli kaksi akvaariota joista
toinen kuitenkin sitten alkoi vuotaa (nykyisessä asuin kunnassa).
Siirsin sitten miljoonakalat ( Joilla oli omassa akvaariossaan simpukan
kuoria ja valkeaa hiekkaa pitämässä kovuutta ylempänä.) samaan akvaarioon
inkkarien kanssa tarkoituksena korjata tämä toinen akvaario niin pian kuin
suinkin mahdollista.
Kummatkaan kalat eivät kuitenkaan viihtyneet kovin hyvin ja tutkitutin veden
sitten akvaarioliikeessä jossa
myyjä minulle sanoi että kovaa on ja ettei niillä arvoilla menesty muut kuin
hammaskarpit meillä.
Ja koska useammissa kirjoissa on lukenut että Inkkarit viihtyy kovemmassa
vedessä (joka oli kyllä yllätys minulle) kuin tetrat yleensä niin päätin ne
jättää samaan miljoonakalojen kanssa.
Miljoonakalat kuitenkin kärsivät vaikka myyjän puheiden mukaan niiden olisi
pitänyt menestyä joten olin kyllä aika ihmeissäni kun näin ei ollutkaan.
Ajattelinkin että olivat huonoa erää kunnes nyt sitten otin muutamia uusia
parin entisen kaveriksi mutta nekin alkoivat kärsiä. Joten
pöyhiä asiaa uudelleen ja se kova vesi paljastui nyt sitten hyvin
pehmeäksi.
Kuitenkin suurin syy kalojen huonoon vointiin oli tod. näk veden viileys
koska nyt kun lämpötila on noussut 25 asteeseen niin kalat ovat virkeitä ja
eläväisiä toisin kuin ennen.
(Helsingissä lämpötila oli aina 25-18 astetta ilman lämmittimiä.)
Sama viileys kai selittää sen että vesirutto kukoistaa mutta muut kasvit ei
joka myös jokunen aika sitten herätti ihmetystä ja epäilyjä siihen suuntaan
että vesi olisi kovaa.
Co2 oli myös mittausten mukana alhainen ja on ehkä syynä siihen että ph
akvaariossa nousee liki kahdeksaan vaikka hanavesi on n. 7.
(Oma päätelmäni)
En olisi hankkinut/ jättänyt samaan akvaarioon miljoonakaloja ja platyja jos
olisin tiennyt että vesi on noin pehmeää.
Nyt kun tiedän mitä nämä meidän putkissa virtaavat vedet todella on niin on
helpompi jo tehdä asian hyväksi jotakin. Siinä mielessä olen hyvin
tyytyväinen kun mysteeri on ratkennut.
Nyt sitten pitää vaan saada toinen akvaario kuntoon ja kasvit taas
kukoistamaan niin eiköhän se siitä sitten pikkuhiljaa helpota.
No, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Eli juosta on kyllä saanut monena
päivänä hankkimassa sitä sun tätä ja viemässä näyteitä.
Mustaa silikoniakin pitäisi vielä löytää (onkohan sellaista olemassakaan.)
kun on käsiteltävä se vuotava akvaario. Siinä on nimittäin nätit mustat
silikoni saumat eikä kehyksiä ollenkaan.
Mutta tästä lähtien en kyllä usko ihan mitä tahansa kauppiaatkaan väittää
ennen kuin itse tarkistan asian kirjasta.
Ja mitä kirjoihin tulee niin eipä niistäkään aina tiedä mihin uskoa kun yksi
opus sanoo yhtä ja toinen toista kalojen vaatimuksista.
Itse pidän eniten teoksesta jossa on selkeästi ph ja kovuus, lämpötila jne.
ihan numeroina taulukossa eikä vain jotain sinne päin.
Kiitos jos joku jaksoi lukea tämän jaarituksen nukahtamatta kesken höpinän
:)
Tiina
Jukka Järvi
Pekka Andersson wrote:
> Kiva että joku on tätä mieltä. Meillä ainakin tetrat ja miekkapyrstöt ovat
> viihtyneet loistavasti yhdessä. Miekkikset tekivät jopa poikasiakin!
Kerrotko nuo veden kovuusarvot ja happamuuden: KH ja GH sekä pH
Montakos kertaa tetrat ovat kuteneet
t.
JJ
Anne Kontula
Juha-Matti <jma...@hotmail.com> kirjoitti
viestissä:12a9fe3b.02030...@posting.google.com...
> Olen jonkin aikaa seurannut tämän keskustelufoorumin kirjoituksia ja
> kiinnittänyt erityisesti huomiota tiettyyn kirjoituksissa esiintyvään
> ortodoksiaan eli "oikeaoppisuuteen", joka kuitenkin on mielestäni
> perusteetonta. Useat kirjoittajat tuntuvat olevan sitä mieltä, että
> Etelä-Amerikan tetrat ja synnyttävät hammaskarpit (miljoonakalat,
> platyt jne.) eivät millään sovi samaan seura-akvaarioon.
Tämä on ihan käytännön sanelemaa. Vaikka, kuten itsekin tuolla jäljempänä
esität, _periaatteessa_ hyvinhoidetussa seura-akvaariossa neutraalin
tuntumassa olevassa pH:n ja keskikovassa vedessä voi pitää yhdessä joitain
synnyttäviä ja joitain tetroja, ei tilanne käytännössä kuitenkaan ole noin
ihanteellinen.
Ensinnäkin, kaikki synnyttävät viljellään Kaakkois-Aasiassa murtovedessä,
eivät vain mollit. Toisekseen, uskaltaisin väittää että harvoinpa sen
keskivertoseura-akvaarion vesi on noin "ihanteellista" (keskikovaa,
neutraalin tuntumassa), vaan totuus lienee reilusti happaman puolella ja
pehmeää. Tästä yhtälöstä sitten saadaankin lyhytikäiset synnyttävät
normaalissa seura-akvaariossa. Toki eläimet ovat hyvinkin sopeutuvaisia,
mutta onko sitten oikein pitää esim miekkapyrstöjä pehmeässä ja happamassa
vedessä, jossa ne ovat lyhytikäisiä ja jäävät kitukasvuisiksi.
Jos välttämättä halutaan pitää molempia samassa altaassa, täytyy asiaan
todella panostaa, eli: etsiä "kotimaistuneita" synnyttäviä, tottuneet jo
suolattomaan ja hieman pehmeämpään veteen, sekä lisäksi huolehtia että se
vesi tosiaan pysyy noissa kompromissiarvoissa. Ja sitten vielä valita
tetroista ne karaistuneimmat (onneksi tässä on valinnanvaraa...). En
jotenkin usko, että monikaan vaivautuu varsinkaan noita kahta ensinmainittua
seikkaa tekemään. Tuloksena sitten onkin nämä "kausikalat", jotka korvataan
uusilla säännöllisesti.
> Tärkeintä on olosuhteiden tasaisuus. Jos akvaariossa on riittävä
> suodatus, alhainen typpikuorma, hapekas vesi, tasainen pH-arvo väliltä
> 6,8-7,5 ja pehmeä tai keskikova vesi, niin näissä olosuhteissa
> viettävät tetrat ja hammaskarpit tyytyväisinä yhteiseloa.
Jeah, kyllä juuri näin, mutta kun se todellisuus valitettavasti ei ole näin
ihanteellinen, on minusta huomattavasti parempi antaa ensin "varman päälle"
perusohjeet, joista sitten taidon ja tiedon karttuessa voi poiketa.
> Myönnän, että em. seura-akvaariossa syntyy helposti ongelmia, jos
> hoito laiminlyödään ja pH putoaa, kuten valitettavan usein tuntuu
> käyvän. Tällöin hammaskarpit kuolevat ensimmäiseksi. Myös ostettaessa
> kaloja joistain liikkeistä, joissa hammaskarpit pidetään kovassa
> emäksisessä vedessä,
Tässähän nyt sitten sinäkin myönnät, että helppoa se ei ole. :-) Eikä
kukaan minun tietääkseni tuota yhdistämistä ihan mahdottomaksikaan ole
väittänyt, tai sanonut "eivät millään sovi samaan akvaarioon".
> voi olla hankalaa sopeuttaa kalat yllä
> mainittuihin arvoihin, mutta se on kuitenkin mahdollista, jos on
> erillinen astia/pikku akvaario, jossa veden muutoksen voi tehdä usean
> päivän aikana. Eli jos olet tunnollinen seura-akvaristi, vetesi pH on
> tasaisesti 7 tienoilla ja typpikuorma vähäinen, voit aivan hyvällä
> omatunnolla pitää molempia kalatyyppejä yhdessä.
Ja taas käsi sydämelle: kuinka monen luulet tosiaan näkevän vaivan??? Kun
lukee (ei vain tässä foorumissa) kyselyitä "miks mun platyt kuolee...??" voi
aivan päivänselvästi päätellä, että kyseessä eivät todellakaan ole
tunnolliset ja/tai kalojen vaatimuksista tai olosuhteiden
hyvyydestä/huonoudesta piittaavat akvaarioharrastajat.
> Hammaskarpeista molli
> on suolan tarpeensa vuoksi tietenkin selvä poikkeus tästä joukosta.
No minulla on kyllä suolattomia (reippaita ja pulskia) molleja. Totutin ne
suolattomaan veteen noin puolen vuoden aikana, muutama päivä ei todellakaan
auta. Vesi on toki kovaa, mutta pH vain hieman yli seiskan. Lajiakvaario,
tosin...
Ja Jukan vastauksessa oli tietennii vankkaa faktaa myös perusteluiksi tälle
suositukselle olla yhdistämättä tetroja ja synnyttäviä hammaskarppeja. Mutta
kuten sanottu, voihan senkin tehdä jos tietää mitä tekee.
-anne, kolmas piolooki :-)
Teemu Marjamäki
> Kiva että joku on tätä mieltä. Meillä ainakin tetrat ja miekkapyrstöt
ovat
> viihtyneet loistavasti yhdessä. Miekkikset tekivät jopa poikasiakin!
Hyvä. Osaatko kertoa jotain vesiarvoistasi? Ja
vedenvaihtorutiineistasi?
Kuten JJ asian ilmaisi, huonot vesiarvot heikentävät kalan
vastustuskykyä. Jos pehmeän veden kalaa pidetään kovahkossa vedessä, se
sairastuu herkemmin. Koska jokainen hoitaa akvaariotansa enemmän tai
vähemmän erilailla (vedenvaihdot, ruokinta...) ja kraanavesi on
erilaista (kovuus, nitraatit...) sekä kalamäärissä on paljonkin
vaihtelua, on parempi antaa turvallisia neuvoja. On turhaa veren
kaivamista nenästään yrittää pitää kovan- ja pehmeän veden kaloja
keskenään, jos se voidaan välttää. Kyllä jalankulkijakin saattaa selvitä
keskellä moottoritietä hortoilusta, mutta ei sitä silti voi kenellekään
suositella...
Teemu
--
Tämä viesti lähetettiin Fourtalk.net-palvelusta (http://fourtalk.net).
Liisa Sarakontu
news:a67lpf$n7u$1...@phys-news1.kolumbus.fi:
> tutkitutin veden sitten akvaarioliikeessä jossa
> myyjä minulle sanoi että kovaa on ja ettei niillä arvoilla menesty muut
> kuin hammaskarpit meillä.
Testiaineet vanhenevat ja muuttuvat epäluotettaviksi, toiset eivät ikinä
luotettavia olekaan, epähuomiossa testin voi tehdä väärin, veden
kuljetusastia muuttaa sen kemiaa jollain tavalla, tai sitten kauppiaan
käsitys "kovasta" on eri kuin monen muun käsitys. Tähän voi keksiä montakin
eri syytä, mutta valitettavaa että sinulle sattui käymään näin.
> Ja koska useammissa kirjoissa on lukenut että Inkkarit viihtyy
> kovemmassa vedessä (joka oli kyllä yllätys minulle) kuin tetrat
> yleensä niin päätin ne jättää samaan miljoonakalojen kanssa.
Juu totta on, inkkari on niitä kestävimpiä, helpoimpia ja vedenkemiasta
piittaamattomimpia. Mustatetra on toinen ja vanha kunnon lipputetra
("Norjan lippu") kolmas. Viimeksimainittu on lähes kokonaan kadonnut
markkinoilta koska repii kasvit ja tappelee. Mustatetrakin on melkoinen
näykkijä, mutta inkkari on kiltti ja vielä nätti. Ei ihme että löytyy
melkein joka kaupasta.
> (Helsingissä lämpötila oli aina 25-18 astetta ilman lämmittimiä.)
18 astetta on ihan liian vähän melkein kaikille kaloille, pientä hetkeä
lukuunottamatta. Sitä sietävät ongelmitta vain sellaiset lajit kuten
kultakala, paratiisikala ja kardinaalikala. Ennenvanhaan tuossakin lämmössä
pärjääviä oli enemmän kun harvat myyntikalat olivat kotimaista tuotantoa ja
edustivat kestävimpiä, Suomen silloisissa asunnoissa selviäviä kantoja.
Trooppisen akvaarion veden ei kannata antaa laskea alle 22 asteen, ja sekin
on liian alhainen luku monelle lämpimästä tykkäävälle.
> Nyt kun tiedän mitä nämä meidän putkissa virtaavat vedet todella on
> niin on helpompi jo tehdä asian hyväksi jotakin.
Hanaveden kemian selvittäminen tekee harrastuksen helpommaksi! Voi kunpa
kaikki lukisivat sinun juttusi ja uskoisivat tämän.
> Mustaa silikoniakin pitäisi vielä löytää (onkohan sellaista
> olemassakaan.) kun on käsiteltävä se vuotava akvaario. Siinä on
> nimittäin nätit mustat silikoni saumat eikä kehyksiä ollenkaan.
Semmoista kuulemma oli ennen vanhaan kaupoissa mutta ei meinaa löytyä enää.
> Mutta tästä lähtien en kyllä usko ihan mitä tahansa kauppiaatkaan
> väittää ennen kuin itse tarkistan asian kirjasta.
Valiettavasti näin se on tässä harrastuksessa. Hyviäkin kauppiaita löytyy,
mutta ei joka liikkeestä eikä joka paikkakunnalta.
> Itse pidän eniten teoksesta jossa on selkeästi ph ja kovuus, lämpötila
> jne. ihan numeroina taulukossa eikä vain jotain sinne päin.
No kyllä näiden lisäksi olisi kiva jos olisi ihanainen värikuva tai
parikin, ja muutaman kappaleen verran yleistä löpinää lajin hoidosta ja
viljelyn pääperiaatteet! Baensch Atlas rulettaa, siinä on nämä kaikki.
Muutama muukin täyttää ehdot, mutta häviää lajivalikoiman tai
luotettavuuden puolesta.
Liisa
Ville Kivisalmi
"Pekka Andersson" <pekka.a...@pp.inet.fi> kirjoitti
viestissä:rzIh8.213$oB2....@read2.inet.fi...
> Kiva että joku on tätä mieltä. Meillä ainakin tetrat ja miekkapyrstöt ovat
> viihtyneet loistavasti yhdessä. Miekkikset tekivät jopa poikasiakin!
Joku joskus tässä ryhmässä totesi viisaasti. Meni jotenkin näin "Jos joku
onnekas onnistuu ampumaan jousella omenan rikki kaverinsa pään päältä
satuttamatta kaveria, ei silti kannata välttämättä järjestää
jousella-ampumisnäytöstä seuraavilla lastenkutsuilla."
--
Ville Kivisalmi
st...@vip.fi
Myrkytystietokeskus puh. (09) 471 977
tiina saari
>
> > (Helsingissä lämpötila oli aina 25-18 astetta ilman lämmittimiä.)
Anteeksi. tarkoitin 25-28 astetta ja siksi ei ollut lämmitintäkään
entuudestaan.
Meillä on nyt asuntona semmoinen kylmä "hollitalli" että ei liene ihme että
vesikin oli kylmemmän puoleista ainakin talvisaikaan.
Tosin en asiaa tajunnut aikaisemmin
kun minulla on akvaariossa lämpömittarina sellainen tarraliuska johon
ilmeisimmin ei ole liikaa luottaminen.
Kaivoin sitten esiin "lasipuikon" jolla mittailen lämpötilaa kun teen
olutta.
Käsittääkseni se on hyvinkin tarkka mittari.
Tiina
Jukka Järvi
Pekka Andersson wrote:
> Kiva että joku on tätä mieltä. Meillä ainakin tetrat ja miekkapyrstöt ovat
> viihtyneet loistavasti yhdessä. Miekkikset tekivät jopa poikasiakin!
Maa- ja metsätalousministeriö puolestaan määrää näin:
"Akvaarion veden määrän, laadun, lämpötilan, vesipinta-alan ja veden
syvyyden on oltava sopivat ottaen huomioon kalalaji, kalojen koko ja
lukumäärä. Vettä on vaihdettava tai puhdistettava säännöllisesti siten,
että sen laatu pysyy hyvänä."
http://www.akvaariotieto.info/suomi/etiikka/maarays.htm
Juha-Matti
aiheeseen. Jäin vain miettimään sitä, että onko mainitsemiini
"kompromissiolosuhteisiin" sopeutuminen ja niissä eläminen oikeasti
minkäänlainen stressitekijä tetroille ja hammaskarpeille? Olematta
vähääkään Etelä- ja Keski-Amerikan alueen kalaston elinolosuhteiden
tuntija, sivistynyt arvaukseni on, että kyseiset kalat joutuvat paljon
kovemmalle omassa luonnollisessa elinympäristössään. Kirjoitukseni
idea oli siis, että vaikka esittämäni olosuhteet eivät ole optimit
näille kaloille, niin ne ovat kuitenkin riittävän lähellä optimia,
jotta eläminen niissä on näille kaloille todennäköisesti "helppo
nakki", ei "moottoritiellä hortoilua". Siten asialla ei olisi
esitettyä merkitystä kalojen sairastuvuuteenkaan, vaikka
ymmärrettävästi akvaario-olosuhteet voivat olla poikkeuksellisen
edullisia erilaisille taudinaiheuttajille. Lisäksi en pitäisi kalojen
lisääntymistä akvaariossa minään merkittävänä "viihtyvyys"
-kriteerinä, joka tulisi saavuttaa, koska asiaan liittynee myös
seikkoja, jotka eivät ole riippuvaisia vesiarvoista ja kalojen
"yleisestä" hyvinvoinnista. Positiivinen indikaattori viihtyvyydestä
lisääntyminen tietenkin on.
Olen samaa mieltä kirjoittajien kanssa siitä, että ohjeiden jakaminen
on ongelmallista tällä palstalla, koska lukijoita voi olla niin
monenlaisia. Tosiharrastajan ja tavallisen akvaariohuonekalun
"omistajan" välillä on todellakin jonkinmoinen tiedollinen että
taidollinen kuilu. Tiedän sen itse erittäin hyvin sillä metamorfoosini
akvaarion omistajasta asian harrastajaksi alkoi happokatastrofin myötä
vasta viime syksynä (ja on edelleen kesken) omistettuani
akvaariohuonekalun pariin eri otteeseen viimeisen 25 vuoden aikana.
Muuten, en tiennytkään, että mollit pärjäävät myös suolattomassa
vedessä. En itse uskaltaisi yrittää moista, mutta ehkä tuokin
esimerkki vain tukee esittämiäni näkökohtia.
J-M
Jukka Järvi
Juha-Matti wrote:
> Kiitän kaikkia kirjoittajia asiantuntevista kommenteista tähän
> aiheeseen. Jäin vain miettimään sitä, että onko mainitsemiini
> "kompromissiolosuhteisiin" sopeutuminen ja niissä eläminen oikeasti
> minkäänlainen stressitekijä tetroille ja hammaskarpeille?
En viitsi kirjoittaa ja perustella kaikkea uudelleen, mutta näihin voisi
tutustua:
http://www.akvaariotieto.info/suomi/ohjeita/seuraakv.htm
http://www.akvaariotieto.info/suomi/taudit/johdanto.htm#stressi
http://www.akvaariotieto.info/suomi/taudit/taudmuut.htm
Anne Kontula
> "kompromissiolosuhteisiin" sopeutuminen ja niissä eläminen oikeasti
> minkäänlainen stressitekijä tetroille ja hammaskarpeille?
Käsittääkseni ongelma ei niinkään ole se kompromissiolosuhteisiin
sopeutuminen, vaan se, että todellisuudessa niitä kompromissiolosuhteita ei
juurikaan ole, vaan vesi on reilusti pehmeää ja hapanta. Ja siihen vielä
sitten nitraatti 50-100 mg/l... Eipä oo synnyttävillä kivaa :-(
>Olematta
> vähääkään Etelä- ja Keski-Amerikan alueen kalaston elinolosuhteiden
> tuntija, sivistynyt arvaukseni on, että kyseiset kalat joutuvat paljon
> kovemmalle omassa luonnollisessa elinympäristössään.
No minä satuin jokunen vuosi käymään paikanpäälläkin parin kuukauden verran,
ja jopa näkemään livenä niitä kiekkobiotooppeja. Kuten Jukka sanoikin ei
luonnonolosuhteissa tapahtuvaa vaihtelua mitenkään voi verrata
akvaario-oloihin. Esim. sadekauden tuoma veden laadun (ja määrän :-)) muutos
ei tapahdu ihan yhdessä päivässä, ja vesi on kuitenkin aina pehmeää, hapanta
ja lämmintä tietyllä alueella. Yleensä nämä akvaarioissa pitämämme kalat
elävät aika suppealla pläntillä. Ja jokatapauksessa voivat halutessaan uida
viileämpään/lämpimämpään vesikerrokseen.
> Muuten, en tiennytkään, että mollit pärjäävät myös suolattomassa
> vedessä. En itse uskaltaisi yrittää moista, mutta ehkä tuokin
> esimerkki vain tukee esittämiäni näkökohtia.
Noniin, sitten niistä molleista: heitähän on eri lajeja, ja muistaakseni eri
lajejenkin elinalueet ulottuivat makeasta murtoveteen. Esiintyiköhän mikään
laji vain ja ainoastaan murtovedessä? Molli kestää näistä synnyttävistä siis
ehdottomasti huonoiten happamia ja pehmeitä vesiä, mutta se ei ole vain ja
ainoastaan murtovesilaji. Taisi vielä olla niin, että nuo suuremmat purje,
ja leveäevämollit olivat enempi suolaisen perään. Minulla sattuu olemaan
niitä aivan tavallisen mallisia ja noin platyn kokoisia mustamolleja. Niin
juu, lisääntyvät vielä ihan kiitettävästi ;-) Mutta en silti yhdistäisi
tetroja samaan altaaseen (pH seiskapuolen paikkeilla molemmat kovuudet
kymmenen...)
-anne
Mikko Hölttä
>vanha kunnon lipputetra
>on lähes kokonaan kadonnut
>markkinoilta koska repii kasvit ja tappelee.
>Mustatetrakin on melkoinen näykkijä,
En ole ihan samaa mieltä mustatetran osalta. Minä näitä pitänyt joku
tuhat vuotta monien eri seuralaisten kanssa enkä havainnut
ongelmakäyttäytymistä. Tietysti ne perusvaatimukset kalalla kuin
kalalla, eli parvi- sekä allaskoot ja piilopaikat, ensin kuntoon.
-Holzig-
Seija T Elo
> Pekka Andersson wrote:
>> Kiva että joku on tätä mieltä. Meillä ainakin tetrat ja miekkapyrstöt ovat
>> viihtyneet loistavasti yhdessä. Miekkikset tekivät jopa poikasiakin!
> Kerrotko nuo veden kovuusarvot ja happamuuden: KH ja GH sekä pH
> Montakos kertaa tetrat ovat kuteneet
Tämä on ehkä jo loppuunkäsitelty aihe, mutta olen ihmetellyt
kirjoittajien jyrkkyyttä ja ristiriitaisuutta. Esim. tetroja ja
miekkapyrstöjä ei millään hyväksytä samaan akvaarioon, ei vaikka ne
viihtyisivätkin. Suosittu syy on, että olot eivät voi olla molemmille
ideaaliset yhtä aikaa. Seuraavassa kappaleessa vedotaan, siihen että
eihän keskivertoakvaarionpitäjä kuitenkaan hoida vettä riittävästi ja
vesiarvot on mitä sattuu. Mitä silloin auttaa, vaikka
akvaariossa on vain yhtä sorttia kaloja, jos vesi jätetään hoitamatta?
Eiköhän kuitenkin ole niin, että hyvinhoidetussa seura-akvaariossa on
paremmat olot kuin yhden lajin hoitamattomassa. Puhdasoppiset voisivat
ehkä neuvoa, että akvaarioon ei kannata hankkia kuin viemärivedessäkin
viihtyviä kaloja, kun aina riittää ihmisiä, joilla vesi ei ole
ideaalista. Jos neuvoa halutaan varman päälle.
Anne Kontula
Seija T Elo <se...@cc.helsinki.fi> kirjoitti
viestissä:a6kilg$8ds$1...@oravannahka.helsinki.fi...
> kirjoittajien jyrkkyyttä ja ristiriitaisuutta. Esim. tetroja ja
> miekkapyrstöjä ei millään hyväksytä samaan akvaarioon, ei vaikka ne
> viihtyisivätkin. Suosittu syy on, että olot eivät voi olla molemmille
> ideaaliset yhtä aikaa. Seuraavassa kappaleessa vedotaan, siihen että
> eihän keskivertoakvaarionpitäjä kuitenkaan hoida vettä riittävästi ja
> vesiarvot on mitä sattuu. Mitä silloin auttaa, vaikka
> akvaariossa on vain yhtä sorttia kaloja, jos vesi jätetään hoitamatta?
No minä en näe mitään ristiriitaa tässä. Fakat ja lähtötilanne on, etteivät
olot voi olla molemmille ideaaliset yhtäaikaa, mutta _jos_ huom! _jos_
vesiolot pidetään siinä tiukassa kompromississa ja typpikuorma sun muut
stressitekijät aivan minimissään ja valitaan niitä kestävimpiä tetroja ja
synnyttäviä, voi homma toimiakin. Mutta tässä oli kuitenkin aika monta
ehtoa, eikö?
Ja tuohon "ei keskivertoakvaristi kuitenkaan hoida vettä riittävästi..."
tarkentaisin, että kun vettä ei vaihdeta riittävän usein, ruokitaan liikaa,
ja raanavesikin on jo valmiiksi pehmeää ja hapanta, tulos kyllä on se, että
tetrat ja muut happaman/pehmeän lajit kyllä kestävät sen
typpikuorman,(ovathan vesiarvot sinällään sopivat niille), mutta kovemman ja
emäksisen veden lajit eivät. Mikä tässä nyt oli niin ristiriitaista? Ehkä
sitten ilmaisin itseni epäselvästi tai jotain?
Valitettavasti taitaa olla niin, etteivät ne keskivertoakvaristit, tai
oikeammin akvaarionomistajat, tänne kirjoittele. Akvaristilla ehkä ymmärrän
että akvaariota "harrastetaan" ja kalojen viihtyvyyteen yritetään ainakin
panostaa, eikä vain korvata kuolleita uusilla sen enempää syitä miettimättä.
Tätä jälkimmäistä porukkaa tuskin kovastikaan kiinnostaa sopivatko heidän
punaiset kalansa yhteen niiden pienempien sinipunaisten kanssa... uusia saa
pikkurahalla :-(. Tänne tuntuu kuitenkin kaikesta huolimatta valikoituvan
niitä akvaristeja, tai ainakin akvaristeiksi aikovia, joita ainakin
periaatteessa kalojen elinvaatimukset kiinnostavat. Totuus on tuolla ulkona,
ei täällä ryhmässä :-)
-anne