monni
Esa Temmes
levänpuhdistaja 60l akvaarioon? Entä onko akvaario tarpeeksi
suuri lippukirjoahvenpariskunnalle?
Esa Temmes
Juha Lehtinen
>Mikä monni olisi sopivan pieni, mutta hyvä
>levänpuhdistaja 60l akvaarioon? Entä onko akvaario tarpeeksi
>suuri lippukirjoahvenpariskunnalle?
Kyllä noi tavalliset partulit vain puhdistavat purkin tehokkaasti levästä,
jos ne vain ovat suhteellisen nuoria yksilöitä. Ne ovat halpoja eivätkä
kasva liian suuriksi 60 l altaaseen, sinne mahtuisi ehkä korkeintaan pari
kappaletta, mieluiten varmaan vain yksi. Muista imumonneista mulla ei ole
kokemuksia, mutta tavallisesti ne kasvavat vähän liian isoiksi tuon
kokoiseen purkkiin. Kirjoahvenasiantuntijat vastatkoon tuohon jälkimmäiseen
kysymykseesi.
Juha
juha.l...@pp8.inet.fi
http://personal.inet.fi/koti/juha.lehtinen
Maiju K Ruismaki
>Kyllä noi tavalliset partulit vain puhdistavat purkin tehokkaasti levästä,
>jos ne vain ovat suhteellisen nuoria yksilöitä. Ne ovat halpoja eivätkä
>kasva liian suuriksi 60 l altaaseen, sinne mahtuisi ehkä korkeintaan pari
>kappaletta, mieluiten varmaan vain yksi. Muista imumonneista mulla ei ole
Noh, noh. Kyllä tavalliset partamonnit kasvavat helposti 12-15 cm
pituisiksi ja siis aivan liian isoiksi 60 l altaaseen. Sain kerran
naaraan joka oli kasvanut tuon kokoisessa akvaariossa ja oli jäänyt
n. 8 cm mittaiseksi. Se raukka otti jatkuvasti turpiinsa vanhalta
isommalta naaraaltani ja jouduin lopulta lopettamaan sen. Näitä
säälittäviä kitukasvuisia tapauksia ei tarvita yhtään lisää, oli
sitten halpa kala tai ei. Partamonni ansaitsee arvostusta siinä
missä kalliimpikin kala.
Levänsyöjärapu tuntuu toimivan tehokkaasti pienessäkin akvaariossa.
--
-maisu- ma...@iki.fi
Liisa Sarakontu
> Mikä monni olisi sopivan pieni, mutta hyvä
> levänpuhdistaja 60l akvaarioon?
Ei oikeastaan mikään. Jos sinulla olisi isompikin akvaario, voisit
pitää partamonnin poikasta tässä ja siirtää sen sitten muutaman
kuukauden päästä isompaan. Nuolimonnit (Otocinclus) ovat pieniä,
mutte senverran herkkiä että niille tuskin pystyt järjestämään
60-litraisessa riittävän korkeaa vedenlaatua ja virtausta.
> Entä onko akvaario tarpeeksi
> suuri lippukirjoahvenpariskunnalle?
Ei missään tapauksessa. Älä suunnittele 60-litraiseen mitään yli
5-6 -senttisiä kaloja.
Liisa
Juha Lehtinen
>Noh, noh. Kyllä tavalliset partamonnit kasvavat helposti 12-15 cm
>pituisiksi ja siis aivan liian isoiksi 60 l altaaseen. Näitä
>säälittäviä kitukasvuisia tapauksia ei tarvita yhtään lisää, oli
>sitten halpa kala tai ei. Partamonni ansaitsee arvostusta siinä
>missä kalliimpikin kala.
Noh... eihän tässä partamonnia kukaan ole aliarvostanutkaan, pikemminkin
päinvastoin ja mitä suuremmalla syyllä! Tuo halpuuskin on tietysti aika
suhteellista: täällä Tampereella partuleiden hinnat pyörivät tuossa
kolmenkympin tienoilla, joten tuskinpa niitä nyt kukaan ihan huvikseen
ostelee.
Ja tuosta koosta: ainakaan minun 450-litraisessa hyvin ruokitussa ja
hoidetussa altaassani ei ole kuin yksi koiras kasvanut reilusti yli
10-senttiseksi, joten tuskinpa ne nyt aivan niin helposti tuohon
mainitsemaasi 15-senttiin yltävät. Tai sitten minulla on jotain
kääpiölajiketta... Naaraat tosin näyttävät joka tapauksessa jäävän
pienemmiksi kuin koiraat, mutta itsekään en tosin ole katsonut asialliseksi
laittaa (yhtä) partamonnia 100-litraista pienempään altaaseen.
Tuo "kitukasvuisuus" on muutenkin aika suhteellinen juttu, jos mietit miten
paljon akvaarioissa esim. pidetään "asiantuntevien harrastajien" toimesta
ns. arvostettuja lajeja, jotka luonnonvesissään kasvavat huomattavasti
suuremmiksi kuin akvaariossa. Yleensäkin tuntuu välillä vähän lapselliselta
kiistellä näistä muutamista kymmenistä tai sadoista litroista, kun
ajattelee, että esimerkiksi suuria kirjoahvenia, joilla kotivesissään on
about jalkapallokentän kokoinen reviiri ahdetaan muutaman sadan tai "jopa"
yli tuhannen litran kokoisiin "riittävän suurissa" purnukoihin. Ja entäpä
esimerkiksi haibarbi, joka luonnossa uiskentelee hyvin laajoissa vesistöissä
ja kasvaa siellä isommaksi kuin akvaariossa: onko tuommoinen vaikka
1000-litran purkki todellakin oikea paikka sille?
Akvaario on aina luonnoton kokonaisuus, siitä ei päästä mihinkään. Meidän
aquafiilien vain pitää yrittää luoda sinne mahdollisimman hyvät olosuhteet
kaloillemme elää ja lisääntyä.
Eli järjen käyttö on tietysti suotavaa, kun kaloja mitoittaa suhteessa
altaan kokoon ja päinvastoin. Mutta kaupunkilaisjärkeäkään (en ole maalta,
joten en puhu maalaisjärjestä!) ei sopisi unohtaa, kun asioita ajattelee
laajemmissa yhteyksissä eli nimenomaan akvaariobiotoopin ja luonnonvesien
väistämättömistä eroista käsin.
Vai mitä itse arvelet Maijuliini?
Ystävällisin aqua-terkuin: Juha
juha.l...@pp8.inet.fi
http://personal.inet.fi/koti/juha.lehtinen
Liisa Sarakontu
> Ja tuosta koosta: ainakaan minun 450-litraisessa hyvin ruokitussa ja
> hoidetussa altaassani ei ole kuin yksi koiras kasvanut reilusti yli
> 10-senttiseksi, joten tuskinpa ne nyt aivan niin helposti tuohon
> mainitsemaasi 15-senttiin yltävät. Tai sitten minulla on jotain
> kääpiölajiketta... Naaraat tosin näyttävät joka tapauksessa jäävän
Maatiaispartamonneja on noin ziljoonaa eri kantaa, joista osa hyvin
sisäsiittoisia. Eri kantojen välillä on eroaj mm. koossa, värisävyissä
ja koiraiden parran mallissa. Mulla on sekä Maisulta saatuja kaloja
että aivan toista kantaa edustavia maatiaisia. "Maisulaiset" koiraat
todella venähtivät hyvin lähelle 15 senttiä ja edesmennyt naaraskin oli
toistakymmentä senttiä pitkä. Nämä "toiskantalaiset" (koiras erään toisen
harrastajan kantaa, naaras Kobyliniltä) taas ovat paljon pienempiä:
koiras on niukasti päälle 10-senttinen, kuten isänsäkin oli, ja naaras
on vain seitsemisen senttiä. Ja kaikki ovat ihan samoja maatiaisia
kuitenkin.
Eli jos hankit kalan pienistä vanhemmista (jotka kuitenkin asuvat
riittävän kokoisessa pytyssä eivätkä siis ole kitukasvuisia), voit
odottaa skidienkin jäävän pieniksi mutta isojen vanhempien lapset
kasvavat isommiksi. Mutta jos kala on jostain liikkeestä etkä tunne
sen vanhempia, varaudu siihen että sillä on todella potentiaalia
tuohon 15 sentin maksimipituuteen.
> yli tuhannen litran kokoisiin "riittävän suurissa" purnukoihin. Ja entäpä
> esimerkiksi haibarbi, joka luonnossa uiskentelee hyvin laajoissa vesistöissä
> ja kasvaa siellä isommaksi kuin akvaariossa: onko tuommoinen vaikka
> 1000-litran purkki todellakin oikea paikka sille?
No siinä on laji, jota ei pitäisi pitää uima-allasta pienemmässä
vesimäärässä. Joku 6000 litraa ja 6 metriä ehkä olisi minimi.
Liisa
Juha Lehtinen
>Eli jos hankit kalan pienistä vanhemmista (jotka kuitenkin asuvat
>riittävän kokoisessa pytyssä eivätkä siis ole kitukasvuisia)
Kaipaisin vielä tietoja tuosta "kitukasvuisuus"-ilmiöstä: mitä se on, mitä
se merkitsee ja onko se todellakin niin kielteinen asia kuin sinä ja Maiju
annatte ymmärtää. Käsittääksenihän tuollaista ilmiötä esiintyy myös
luonnonoloissa, esimerkiksi kotimainen hauki kasvaa olosuhteiden mukaan eri
mittaiseksi eri vesistöissä. Eikö kyseessä siis ole mukautumiskykyisen lajin
hyödyllinen ominaisuus, jolla se voi sopeutua erilaisten elinolojen
vaatimuksiin?
Jos siis partamonni pienessä akvaariossa jää "kitukasvuiseksi" esimerkiksi
siksi, että levää on suhteellisen vähän syötäväksi ja tilaa on vähän,
kärsiikö se siitä? Mistä tietää, että se kärsii? Entä sellainen tavanomainen
laji kuin pusukala, joka luonnossa saattaa kasvaa 30 cm pitkäksi mutta jää
akvaariossa tietojeni mukaan vain 15-senttiseksi. Onko akvaario-pusukala
siis kitukasvuinen? Tai esimerkiksi saksipyrstö, joita itsellänikin on:
luonnossahan ne kasvavat lähes parikymmentäsenttisiksi, mutta akvaariossa
yli kymmensenttinen on jo iso. Syyllistynkö siis eläinrääkkäykseen, kun
pidän saksipyrstöjä? Olen myös antanut kertoa itselleni, että akvaariossa
kasvatetut kiekkokalat ovat yleensä jonkin verran pienempiä kuin
luonnonmuodot - eivät kai kiekkorinkiläiset ainakaan voi olla
eläinrääkkääjiä?
Nämä saattavat tuntua tyhmiltä kysymyksiltä, mutta asia kiinnostaa minua
vilpittömästi, ja siksi toivon vähän infoa asiasta?
Juha
Liisa Sarakontu
> Kaipaisin vielä tietoja tuosta "kitukasvuisuus"-ilmiöstä: mitä se on, mitä
> se merkitsee ja onko se todellakin niin kielteinen asia kuin sinä ja Maiju
> annatte ymmärtää. Käsittääksenihän tuollaista ilmiötä esiintyy myös
> luonnonoloissa, esimerkiksi kotimainen hauki kasvaa olosuhteiden mukaan eri
Tätä ilmenee luonnossa etenkin isohkojen ja keskikokoisten kalalajien
kohdalla. Mutta ratkaisevana erona (yleensä) on se, että luonnossa
rajoittavana tekijänä on ravinnon määrä, akvaariossa taas veden laatu
tai vääränlainen (mutta ei liian niukka!) ruokinta.
> Jos siis partamonni pienessä akvaariossa jää "kitukasvuiseksi" esimerkiksi
> siksi, että levää on suhteellisen vähän syötäväksi ja tilaa on vähän,
> kärsiikö se siitä? Mistä tietää, että se kärsii? Entä sellainen tavanomainen
Sanoisin, että se kärsii jos akvaarion koon takia vedenlaatu on surkeaa tai
jos tilaa on niin vähän, että kala ei mahdu kunnolla liikkumaan tai
ehkä edes kääntymään.
> laji kuin pusukala, joka luonnossa saattaa kasvaa 30 cm pitkäksi mutta jää
> akvaariossa tietojeni mukaan vain 15-senttiseksi. Onko akvaario-pusukala
> siis kitukasvuinen?
Olen nähnyt noin 20-senttisen pusukalan, ja sitä en sanoisi enää
kitukasvuiseksi. Niitä, jotka eivät juuri kymmentä senttiä ylitä
sensijaan sanoisin.
> Tai esimerkiksi saksipyrstö, joita itsellänikin on:
> luonnossahan ne kasvavat lähes parikymmentäsenttisiksi, mutta akvaariossa
> yli kymmensenttinen on jo iso. Syyllistynkö siis eläinrääkkäykseen, kun
Mistä lähteestä olet saanut tuon pituuden? Minun kirjani sanovat
15 senttiä, mikä tarkoittaa sitä että yli kymmensenttinen kala on
normaalisti kasvanut.
> pidän saksipyrstöjä? Olen myös antanut kertoa itselleni, että akvaariossa
> kasvatetut kiekkokalat ovat yleensä jonkin verran pienempiä kuin
> luonnonmuodot - eivät kai kiekkorinkiläiset ainakaan voi olla
> eläinrääkkääjiä?
Eikös kiekot päinvastoin kasva akvaariossa usein hyvinkin isoiksi?
Tällä lajilla tosin jalostus on muuttanut perimää jo aika lailla.
Liisa
Juha Lehtinen
>kitukasvuiseksi. Niitä, jotka eivät juuri kymmentä senttiä ylitä
>sensijaan sanoisin.
Missä se raja sitten oikein kulkee? Jos kerran luonnossa pusukala kasvaa 30
cm pituiseksi ja akvaariossa jää kolmannesta lyhyemmäksi, miksi se ei sitten
olekaan "kitukasvuinen"? Jos alle kymmensenttiseksi jäävä normaalisti
12-15-senttinen partamonni on "kitukasvuinen"?
>Mistä lähteestä olet saanut tuon (saksipyrstön) pituuden? Minun kirjani
sanovat
>15 senttiä, mikä tarkoittaa sitä että yli kymmensenttinen kala on
>normaalisti kasvanut.
Lähde on "Suuri akvaariokirja" toim. John Gilbert (WSOY), saatu
joululahjaksi isukilta ja äitiliiniltä vuonna 1973! (Huom, ennen kun joku
älähtää: olen toki tutustunut uuteenkin akvaariokirjallisuuteen!!!).
Kirjoittajina on englantilaisia asiantuntijoita, joten ei teksti varmaan
ihan potaskaa ole, joidenkin asioiden osalta tietysti jo vanhentunutta.
Särkikalojen osuuden on kirjoittanut Michael Thomas ja hän sanoo
saksipyrstöistä mm: "Malakan niemimaalta kotoisin oleva jatkuvasti suosittu
kala, joka siellä kasvaa 17-20 cm:n mittaiseksi, mutta akvaariossa sen
sijaan harvoin 7 cm pitemmäksi" (s. 136). Itselläni osa isoimmista on
todella ehkä 11-12-senttisiä, ehkä pitempiäkin, mutta muutama myöhemmin
hankittu on kyllä jäänyt alle 10-senttisiksi ja ne eivät tunnu kasvavan
millään (eivät varmaan enää kasvakaan). Olisivatko jotain
ala-/rinnakkaislajiketta (vrt. kiilakylki-pikkukiilakylki)? Kalat ovat
olleet samassa 450-litran altaassa, siis samoissa olosuhteissa ja ne uivat
sopuisasti parvessa, isot ja pienet yhdessä.
Miten niin muuten yli kymmensenttinen saksipyrstö on "normaalisti kasvanut",
jos sen luonnonpituus olisikin tuo 15 senttiä? Eikö samalla logiikalla alle
kymmensenttiseksi jäävä partamonni ole "ei-kitukasvuinen", vaikka sen
"normalipituus" olisikin 12-15 senttiä????
>Eikös kiekot päinvastoin kasva akvaariossa usein hyvinkin isoiksi?
>Tällä lajilla tosin jalostus on muuttanut perimää jo aika lailla.
Tuon tiedon akvaariokiekkojen pienemmyydestä sain tamperelaiselta
(mielestäni asiantuntevalta vaikka mikäpä minä olen ko. alaa arvioimaan!!!)
kiekkoharrastajalta. Itsellenikin tosin tuli mieleen tuo jalostuksen osuus.
Tosin akvaariopartistenkin perimä on sekoittunut ja muuttunut, niinkuin
aiemmin totesitkin.
Mutta nämäkin jutut vain osoittavat, että eivät asiat varmaan aina ole niin
yksiselitteisiä, mitä "vakaumuksen syvällä rintaäänellä" annetuissa
kommenteissa halutaan ilmituoda. Peruskysymys on tietysti se eettinen
ongelma, että mikä antaa ihmiselle oikeuden sulkea vapaissa luonnonvesissä
eläviä luontokappaleita pieniin lasilaatikoihin, olivatpa ne lasilaatikot
sitten "jopa" monen sadan tai tuhannenkin litran kokoisia. Sillä aina
akvaario-olosuhteet ovat loppujen lopuksi luonnottomia ja niiden antama tila
kaloille liian pieni. Joten en minä nyt niin kauheana syntinä osaisi sitä
pitää, jos joku laittaisi partamonnin vaikka 100-litraisen sijasta
60-litraiseen altaaseen, jos siellä vain on monnille sopiva sisustus,
tehokas suodatus, vettä vaihdetaan riittävästi ja säännöllisesti, muita
kaloja on vähän, ruokinta on järkevää jne.
Juha
Esa Temmes
Kiitoksia kaikista vastauksista, täytyy harkita kalastoa uudelleen.
Eräässä kirjassa tosin sanottiin, että lippukirjoahven kasvaisi 7cm
pitkäksi, eli
vain hitusen Liisan antamaa ylärajaa pitemmäksi....
Olisiko muita pieniä ja helppohoitoisia kirjoahvenia, mitä voisi näinkin
pieneen
tankkiin asuttaa?
Esa Temmes
Liisa Sarakontu
> Eräässä kirjassa tosin sanottiin, että lippukirjoahven kasvaisi 7cm
> pitkäksi, eli
Mun kirjani sanoo 8-10 senttiä, ja muistelen nähneeni noin
kymmensenttisiä koiraita jossain putiikissa.
> Olisiko muita pieniä ja helppohoitoisia kirjoahvenia, mitä voisi näinkin
> pieneen tankkiin asuttaa?
"Pieni" ja "helppohoitoinen" samassa paketissa... Jos tankki olisi
muutaman kymmentä litraa isompi, niin juuri tuo lippukirjo ja
paletti olisivat sopivia. Tämän kokoiseen kävisi joku Apistogramma,
mutta ne eivät ole aivan kaikista helpoimpia kaloja.
Suosittelen tässä tapauksessa mieluiten tuplasti isomman akvaarion
hankkimista, jolloin valinnanvaraa ahvenissa löytyisi tai sitten
kirjoahvenista luopumista tässä vaiheessa.
Tai sitten ehkä Tanganjika-pytyn laiitamista ja parin kotiloahvenen
hankkimista, mutta eivätköhän nekin viihdy paremmin hiukan isommassa.
Liisa
Liisa Sarakontu
> Missä se raja sitten oikein kulkee? Jos kerran luonnossa pusukala kasvaa 30
> cm pituiseksi ja akvaariossa jää kolmannesta lyhyemmäksi, miksi se ei sitten
> olekaan "kitukasvuinen"? Jos alle kymmensenttiseksi jäävä normaalisti
> 12-15-senttinen partamonni on "kitukasvuinen"?
Kitukasvuisuus on muutakin kuin pituus. Usein kalaa katsomalla voi
nähdä kitukasvuisuuden piirteitä: suhteettoman iso pää, epämuodostumia
esim. kiduskansissa tai evissä, epänormaali ruumiinmuoto jne.
Muista että kalat kasvavat koko ikänsä, eikä mitään varsinaista
todellista maksimipituutta ole itse asiassa olemassa. Pitäisi myös
tietää kuinka kirjallisuudessa mainittu pituus on alunperin saatu.
Usein tieteellisissä tutkimuksissa mainitaan jostain tietystä paikasta
pyydettyjen tietynlajisten kalayksilöiden pituudet, mutta yleensä otos
on hyvin pieni ja jos siihen sattuu yksi harvinaisen iso yksilö,
saattaa akvaariokirjan kirjoittaja tulkita asian väärin ja ilmoittaa
lajille turhan suuren pituuden.
Mutta no joo, kyllä 20-senttinen pusukala, joka on jo useita vuosia
vanha, on jossain määrin kitukasvuinen. Isommassa akvaariossa tai
paremmalla ruokinnalla se olisi saattanut kasvaa suuremmaksi.
> saksipyrstöistä mm: "Malakan niemimaalta kotoisin oleva jatkuvasti suosittu
> kala, joka siellä kasvaa 17-20 cm:n mittaiseksi, mutta akvaariossa sen
> sijaan harvoin 7 cm pitemmäksi" (s. 136). Itselläni osa isoimmista on
Pitäneepä käydä läpi muutkin kirjani, jos jossain niistä vaikka
mainittaisiin noin isoja lukuja. Laji on joka tapauksessa hyvin
laajalle levinnyt, ja koska eri alueiden saksipyrstöillä lienee pieniä
eroja värissä ja ruumiinmuodossa, niin miksi ei pituudessakin.
> millään (eivät varmaan enää kasvakaan). Olisivatko jotain
> ala-/rinnakkaislajiketta (vrt. kiilakylki-pikkukiilakylki)? Kalat ovat
Nämä kaksi taas ovat todellisia lajeja, Rasbora heteromorpha ja
R. espei, vaikka jälkimmäinen vanhemmassa kirjallisuudessa luetaankin
tavallisen kiilakyljen alalajiksi.
Liisa
Ville Hakonen
>suhteellista: täällä Tampereella partuleiden hinnat pyörivät tuossa
>kolmenkympin tienoilla, joten tuskinpa niitä nyt kukaan ihan huvikseen
>ostelee.
Täällä Jyväskylässa partiksia saa välillä kympillä, yleensä kuitenkin
kahdella, joten hiukka nää hinnat eroaa...
Ville
Juha Lehtinen
>Muista että kalat kasvavat koko ikänsä, eikä mitään varsinaista
>todellista maksimipituutta ole itse asiassa olemassa.
>Usein tieteellisissä tutkimuksissa mainitaan jostain tietystä paikasta
>pyydettyjen tietynlajisten kalayksilöiden pituudet, mutta yleensä otos
>on hyvin pieni ja jos siihen sattuu yksi harvinaisen iso yksilö,
>saattaa akvaariokirjan kirjoittaja tulkita asian väärin ja ilmoittaa
>lajille turhan suuren pituuden.
Niinpä. Luonnossa elävien kalojen todellista keskimittaa tai "normaalia"
pituutta on hankala määritellä, joten mistäpä otat mittapuun
"kitukasvuisuuden" määrittämiseksi, ainakin jos tuijotetaan sitä pelkkää
pituutta.
>Laji (saksipyrstö) on joka tapauksessa hyvin
>laajalle levinnyt, ja koska eri alueiden saksipyrstöillä lienee pieniä
>eroja värissä ja ruumiinmuodossa, niin miksi ei pituudessakin.
Luulen myös, että asia on näin. Tarkasti katsoen nämä minun
lyhytkasvuisemmat saksini ovat myös väritykseltään erilaisia kuin isot:
pyrstöevän kärjissä olevat vaaleat läiskät ovat selvästi himmeämmät ja
auringonvalon joskus heijastuessa sopivasti akvaarioon pienet näyttävät
vihreäsävyisiltä, isommat taas vivahtavat enemmänkin siniseen. Normaalissa
akvaariovalaistuksessahan saksit näyttävät vaalean hopeanhohtoisilta.
>Nämä kaksi (kiilakylki-pikkukiilakylki) taas ovat todellisia lajeja,
Rasbora heteromorpha ja
>R. espei, vaikka jälkimmäinen vanhemmassa kirjallisuudessa luetaankin
>tavallisen kiilakyljen alalajiksi.
Joo, anteeksi termikömmähdys, olen olen kyllä asian sisäistänyt ja itse
asiassa tuossa muinaisessa Gilbertin kirjassa nämä jo on erotettu omiksi
lajeikseen, tuolla R. espeillä ei vain siinä ole vielä suomenkielistä nimeä.
Kirjassa mainitaan myös, että todennäköisesti lajien välillä tapahtuu
luonnossa risteytymistä, en nyt muista onko uudemmassa kirjallisuudessa asia
tyrmätty vai vahvistettu.
Mutta kiitos mielenkiintoisista kommenteista ja tiedoista: asioiden laidat
selviävät yleensä varmimmin juuri dialogissa, ei monologissa - etenkin näin
tulkinnanvaraisen käsitteen ollessa kyseessä kuin on tämä "kitukasvuisuus".
Tämä juttuhan lähti rönsyilemään siitä, voiko 60-litraiseen astiaan asuttaa
partamonnia. Asiassa mua suivaannutti lähinnä se, että esim. maan ainoassa
harrastajalehdessä on toisinaan on ollut ihailuntäyteisiä juttuja
erityisharrastajista, jotka "yrityksen ja erehdyksen kautta" kasvattavat
jumalattoman suuria monninvonkaleita altaissaan - tosin ns. "suurissa"
sellaisissa. Jos sitten toisaalta aloittelevaa harrastajaa kielletään
laittamasta partamonnia 60-litraiseensa, homma haiskahtaa minusta
pahimmanlaatuiselta elitismiltä! Olisi muuten mielenkiintoista tietää,
kuinka paljon suuremmiksi nämä "arvostetut" isot (ja huippukalliit!) monnit
luonnossa kasvavat kuin akvaariossa - eli jäävät vankeudessa ainakin jossain
mielessä "kitukasvuisiksi"...
En todellakaan usko, että lähemmäs viisitoistasenttinenkään partamonni hyvin
hoidetussa 60-litraisessa kärsii sen enempää kuin vaikka 60-senttinen
panssaripäämonni suuressa pytyssä (jos sillä partulilla vain ei ole niitä
mainitsemiasi muita kitukasvuisuuden ominaispiirteitä). En halua tällä
esimerkillä ketään monniklubilaisia niskaani, minusta heidän harrasteensa on
ihan ok, mutta otinpahan asian esille ihan vertailun vuoksi.
Kyllä minäkin tässä ihan hiljan tenhouduin ajatuksesta hankkia joskus
haibarbeja, mutta kun sitten mietin ko. kalan kokoa ja barbikalojen
vilkkautta versus mahdollisuuteni uintitilan tarjoamiseen, päätin kyllä
ainakin ennen vaurastumistani luopua kaikesta lehtikalaa suuremmasta... Se
mainitsemasi uima-allas kun taitaisi olla ainoa oikeankokoinen...
Juha
PS. Toi kysymykseni kiilakyljen ja kardinaalitetran kudettamisesta ei ole
oikein ottanut tuulta, taitaa homma olla aika harvinaista???
Liisa Sarakontu
> Kirjassa mainitaan myös, että todennäköisesti lajien välillä tapahtuu
> luonnossa risteytymistä, en nyt muista onko uudemmassa kirjallisuudessa asia
> tyrmätty vai vahvistettu.
Enpä muista että missään minun kirjassani olisi mainintaa näiden
risteytymisestä puoleen tai toiseen. Mutta lajithan eivät yleensä
luonnossa spontaanisti risteydy keskenään (vaikka tapauksia toki
tunnetaan), mutta vankeudessa asia on usein toinen. Ja kun lajit
ovat samasta suvusta, niin ne todennäköisesti saavat aikaan
jonkinlaisia jälkeläisiä.
> PS. Toi kysymykseni kiilakyljen ja kardinaalitetran kudettamisesta ei ole
> oikein ottanut tuulta, taitaa homma olla aika harvinaista???
Muistaakseni Akvaarioliiton viljelylistojen mukaan kiilakylkeä on
Suomessa viljelty vain kerran (siis virallisesti, paperit täyttäen)
ja kardinaalitetraa ei koskaan. Joten tuskin tässä ryhmässä on kovin
monta kaveria jotka voisivat kertoa omia kokemuksiaan näiden lajien
lisääntymisestä.
Liisa
Maiju K Ruismaki
>Maiju K Ruismaki kirjoitti viestissä <7dfs15$f...@myntti.helsinki.fi>...
>Tuo "kitukasvuisuus" on muutenkin aika suhteellinen juttu, jos mietit miten
>paljon akvaarioissa esim. pidetään "asiantuntevien harrastajien" toimesta
>ns. arvostettuja lajeja, jotka luonnonvesissään kasvavat huomattavasti
>suuremmiksi kuin akvaariossa. Yleensäkin tuntuu välillä vähän lapselliselta
>kiistellä näistä muutamista kymmenistä tai sadoista litroista, kun
>ajattelee, että esimerkiksi suuria kirjoahvenia, joilla kotivesissään on
>about jalkapallokentän kokoinen reviiri ahdetaan muutaman sadan tai "jopa"
>yli tuhannen litran kokoisiin "riittävän suurissa" purnukoihin. Ja entäpä
>esimerkiksi haibarbi, joka luonnossa uiskentelee hyvin laajoissa vesistöissä
>ja kasvaa siellä isommaksi kuin akvaariossa: onko tuommoinen vaikka
>1000-litran purkki todellakin oikea paikka sille?
Ei ole oikea paikka, ei. Osa akvaariossa pidetyistäkin lajeista
on kuitenkin sellaisia joiden kotivesistöt tuhoutuvat hyvää vauhtia.
Mielestäni se oikeuttaa lajin säilyttämisen akvaariokantana ja
tiedon hankkimisen sellaisistakin lajeista jotka vielä eivät ole
vaarassa hävitä. Mutta hyvä tietysti olisi jos pienemmän altaan
omistaja keskittyisi vähään tilaan tyytyviin lajeihin.
Mitä tulee saksipyrstöihin, niin kyllä nekin akvaariossa kasvavat
ihan kiitettäviin mittoihin. Yritin kerran vuosia sitten löytää
kodin ostamani 250 l akvaarion mukana tulleille yksilöille joita
kukaan ei huolinut kun kuuli niiden olevan 13 cm kokoisia. Pusukala
taas saattaa akvaario-oloissa kärsiä jonkin ravintoaineen puutteesta,
sehän syö luonnossa planktonia. Toisaalta laji on kuulemma suosittu
ruokakala jota kasvatetaan syötäväksi lammikoissa. Tuskin emokaloiksi
on vuosisatojen kuluessa kaikkein piemimpiäkään yksilöitä valittu,
eli valinta on saattanut vaikuttaa suurentavaankin suuntaan.
>Eli järjen käyttö on tietysti suotavaa, kun kaloja mitoittaa suhteessa
>altaan kokoon ja päinvastoin. Mutta kaupunkilaisjärkeäkään (en ole maalta,
>joten en puhu maalaisjärjestä!) ei sopisi unohtaa, kun asioita ajattelee
>laajemmissa yhteyksissä eli nimenomaan akvaariobiotoopin ja luonnonvesien
>väistämättömistä eroista käsin.
>
>Vai mitä itse arvelet Maijuliini?
Maijuliini?! Phyi. Muistuta että potkaisen sua sääreen tuosta hyvästä
jos joskus näemme. Aku Ankassa oli muuten joskus surullinen lentävä
elefantti nimeltä Maijuli.
Luettuani tämän hieman raiteiltaan versoneen keskustelun jo kokonaan
ennenkuin vastasin tähän, olen edelleen sitä mieltä että hyvänä
nyrkkisääntönä voi pitää sitä vanhaa määrittelyä jonka mukaan kalalla
tulisi olla tilaa litroina kymmenen kertaa sen pituuden verran. Ainakin.
--
-maisu- ma...@iki.fi
Masi Hast
Moi!
Mun lukeman ja saamani infon perusteella helpoin (kääpiöahven)
Apistogramma laji olisi Apistogramma Cacatuoides (töyhtökääpiöahven). Se
ei ole hirveän nirso esim. veden ph:n suhteen... itse aion hankkia ihan
lähiäikoina pari cacatuoidesta..
Seuraavassa parit apisto-linkit (muutamia muitakin linkkejä löytyy jos
kiinn.):
http://www.thekrib.com/Apisto/
http://www.geocities.com/Heartland/Plains/7918/
Aina sitä jaksetaan jauhaa isomman akvaarion hankinnasta, käsittääkseni
kysyjä haki ratkaisua hänen olemassa olevaan 60 l akvaarioon... ei
kaikilla oo varaa, tilaa jne... aatellaan nyt tilannetta, että joku on
hankkinut juuri vaikka 60 l akvaarion ja kyselee siihen sopivia lajeja
ja heti manataaan, että hanki isompi akvaario, tolla ei tee "mitään"...
ei sopivaa, siinähän tulee sellanen tunne heti, että on tehny virheen ja
että ei tohon voi mitään hankkia, oispa isompi, pakko saada isompi jne
jne jne...
t.Masi...
PS: saispa isomman tankin :=)
Juha Lehtinen
>>Vai mitä itse arvelet Maijuliini?
>
>Maijuliini?! Phyi. Muistuta että potkaisen sua sääreen tuosta hyvästä
>jos joskus näemme.
No evvarmaan muistuta!
>Luettuani tämän hieman raiteiltaan versoneen keskustelun jo kokonaan
>ennenkuin vastasin tähän, olen edelleen sitä mieltä että hyvänä
>nyrkkisääntönä voi pitää sitä vanhaa määrittelyä jonka mukaan kalalla
>tulisi olla tilaa litroina kymmenen kertaa sen pituuden verran. Ainakin.
Näinhän se tietysti on ja tottakai olisi aina parempi, jos aloittelijakin
hankkisi suuremman pytyn, kun sen 60-l:n.
Juha
Liisa Sarakontu
> Mun lukeman ja saamani infon perusteella helpoin (kääpiöahven)
> Apistogramma laji olisi Apistogramma Cacatuoides (töyhtökääpiöahven). Se
En otaa kantaa sen helppouteen, mutta cacatuoides tuntuu olevan
tavallisin tällä hetkellä myynnissä oleva apisto ja se on ollut aika
yleinen jo jonkun aikaa. Viitannee siihen, että se on ainakin aika
helposti viljeltävissä.
> Aina sitä jaksetaan jauhaa isomman akvaarion hankinnasta, käsittääkseni
> kysyjä haki ratkaisua hänen olemassa olevaan 60 l akvaarioon... ei
Kysyjä ei hakenut mitä hyvänsä ratkaisua vaan nimenomaan ahventa olemassa-
olevaan akvaarioonsa.
> kaikilla oo varaa, tilaa jne... aatellaan nyt tilannetta, että joku on
> hankkinut juuri vaikka 60 l akvaarion ja kyselee siihen sopivia lajeja
> ja heti manataaan, että hanki isompi akvaario, tolla ei tee "mitään"...
Tekee 60-litraisella paljonkin, mutta eipä juuri kirjoahventen kanssa.
Liisa
Liisa Sarakontu
> ennenkuin vastasin tähän, olen edelleen sitä mieltä että hyvänä
> nyrkkisääntönä voi pitää sitä vanhaa määrittelyä jonka mukaan kalalla
> tulisi olla tilaa litroina kymmenen kertaa sen pituuden verran. Ainakin.
Se on hyvä sääntö. Vilkkaat, nopeat uimarit tarvitsevat kuitenkin
isomman, eli akvaarion pisimmän mitan pitäisi olla kymmenen kertaa
kalan pituus.
Liisa
Jake
Kävin eilen katsomassa Tampereen Stokan uutta akvaario-osastoa.
Altaisiin oli kivasti merkitty myytävien kalojen max. pituus
ja minimi akvaarion koko. Muuten homma oli kunnossa, mutta
siellä oli: tummaleväpleko, 50cm, min 250l. Ei taitais
mennä yhtään kaupaksi jos minimiksi ilmoitettais 500l.
--
# Jarkko Hyvarinen # http://www.students.tut.fi/~h150128/
# Facts and Lies are mine.
Masi Hast
>
> Masi Hast <masi...@fimit.mail.abb.com> writes:
>
> > Mun lukeman ja saamani infon perusteella helpoin (kääpiöahven)
> > Apistogramma laji olisi Apistogramma Cacatuoides (töyhtökääpiöahven). Se
>
> En otaa kantaa sen helppouteen, mutta cacatuoides tuntuu olevan
> tavallisin tällä hetkellä myynnissä oleva apisto ja se on ollut aika
> yleinen jo jonkun aikaa. Viitannee siihen, että se on ainakin aika
> helposti viljeltävissä.
No joo ei ole omakohtaisia kokemuksia sen helppoudesta myöskään, joten
suuremmin en voi ottaa myöskään siihen kantaa, mutta lukemani mukaan se
(A. Cacatuoides) ois suositeltavin aloittelijalle ja ehkä siis helpoin
kääpiöahvenlaji. Siis jos tohon akvaarioon kirjoahvenia haluaa, niin
suosittelen tutustumista kääpiöahveniin!!!
> Tekee 60-litraisella paljonkin, mutta eipä juuri kirjoahventen kanssa.
Paitsi kääpiöahventen kanssa!! :=)
t.Masi...
Maiju K Ruismaki
>Liisa Sarakontu <lsar...@gamma.hut.fi> writes:
>> ruis...@cc.helsinki.fi (Maiju K Ruismaki) writes:
>> > tulisi olla tilaa litroina kymmenen kertaa sen pituuden verran. Ainakin.
>>
>> Se on hyvä sääntö. Vilkkaat, nopeat uimarit tarvitsevat kuitenkin
>> isomman, eli akvaarion pisimmän mitan pitäisi olla kymmenen kertaa
>> kalan pituus.
Jep, lajin erityisvaatimukset tietysti pitää huomioida.
Itselläni on nyt kääpiönuoliaisia 63 l akvaariossa jonka
pisin sivu on 60 cm. Ne tuskin kasvavat yli kuusisenttisiksi
mutta uivat sen verran villisti että mielestäni niille pitäisi
mieluiten tarjota ainakin puolitoistametrinen uima-allas.
>siellä oli: tummaleväpleko, 50cm, min 250l. Ei taitais
>mennä yhtään kaupaksi jos minimiksi ilmoitettais 500l.
Juttelin eilen sen Ruoholahdessa olevan liikkeen omistajien
kanssa. Sanoivat että yllättävän paljon asiakkailla on suuria
akvaarioita joihin ostetaan komeita plekoja. Käykääpä muuten
tsekkaamassa vekkuli konnapartamonni Ancistrus ranunculus
tuossa liikkeessä (mitenkään mainostamatta; liikeessä on
kuulemma inventaario pääsiäispyhinä ja sanoivat että sitä
ennen voi saada parvikaloista alennuksia).
--
-maisu- ma...@iki.fi
Jouni Jaakkola
Juha Lehtinen <juha.l...@pp8.inet.fi> wrote in article
<uy4L2.107$6y....@read2.inet.fi>...
> Lähde on "Suuri akvaariokirja" toim. John Gilbert (WSOY), saatu
> Särkikalojen osuuden on kirjoittanut Michael Thomas ja hän sanoo
> saksipyrstöistä mm: "Malakan niemimaalta kotoisin oleva jatkuvasti
suosittu
> kala, joka siellä kasvaa 17-20 cm:n mittaiseksi, mutta akvaariossa sen
> sijaan harvoin 7 cm pitemmäksi" (s. 136). Itselläni osa isoimmista on
> todella ehkä 11-12-senttisiä, ehkä pitempiäkin, mutta muutama myöhemmin
> hankittu on kyllä jäänyt alle 10-senttisiksi ja ne eivät tunnu kasvavan
> millään (eivät varmaan enää kasvakaan). Olisivatko jotain
> ala-/rinnakkaislajiketta (vrt. kiilakylki-pikkukiilakylki)? Kalat ovat
>
>
Koiraat jäävät paljon, paljon pienemmiksi kuin naaraat. Olisipa
mielenkiintoista nähdä 20-senttinen saksipyrstö.
Jouni
Jouni Jaakkola
Juha Lehtinen <juha.l...@pp8.inet.fi> wrote in article
<OprL2.137$dW1...@read2.inet.fi>...
> PS. Toi kysymykseni kiilakyljen ja kardinaalitetran kudettamisesta ei ole
> oikein ottanut tuulta, taitaa homma olla aika harvinaista???
>
Joo.
Tiedän kiilakylkien lisääntyneen Töölössä, kasvipitoisesssa akvaariossa,
ilman erityistä hoitoa. Saivat siis hyvää perushoitoa, pakasteita jne.
Itselläni saman parven kalat kutivat seura-akvaariossa, mielestäni melko
hyvässä hoidossa mutta täydessä akvaariossa. Mäti tuli syötyä samantien.
Kardinaalista ei ole omia kokemuksia ja tiedän erään seurakaverin
lopettaneen, kun vaimo ei tykännyt 'haisevista likoeläinpurkeista'.
Avainkohtia lienevät nuoret emokalat, pehmeä, hapan vesi ja poikasille
paljon ruokaa. Kyllä tätäkin lisätään esim. Saksassa koko ajan harrastajien
toimesta.
Jouni
Ville Hakonen
muita kaloja. Itselläni töyhtöt eivät ole koskaan koskeneetkaan
hiutaleruokaan vaikka sitä aina silloin tällöin olen yrittänyt
tyrkyttääkin.
Kumpa niitä vaan sais täällä JKL:ssäkin useemmin...
Juha Lehtinen
Jouni Jaakkola kirjoitti viestissä <01be796d$613c71e0$0100007f@default>...
>Tiedän kiilakylkien lisääntyneen Töölössä, kasvipitoisesssa akvaariossa,
>ilman erityistä hoitoa. Saivat siis hyvää perushoitoa, pakasteita jne.
>Itselläni saman parven kalat kutivat seura-akvaariossa, mielestäni melko
>hyvässä hoidossa mutta täydessä akvaariossa. Mäti tuli syötyä samantien.
>Kardinaalista ei ole omia kokemuksia ja tiedän erään seurakaverin
>lopettaneen, kun vaimo ei tykännyt 'haisevista likoeläinpurkeista'.
>Avainkohtia lienevät nuoret emokalat, pehmeä, hapan vesi ja poikasille
>paljon ruokaa. Kyllä tätäkin lisätään esim. Saksassa koko ajan harrastajien
>toimesta.
Minullakin kiilakyljet ovat kuteneet samankaltaisissa oloissa sekä 450 että
100 -litran seura-akvaarioissa. Puolitoista viikkoa sitten siirsin aika
pieneksi (9kpl) kutistuneen parven (taudit vainosivat taannoin) uuteen
80-litraiseen ja siellä ne ovat "kuteneet" melkein koko ajan, mädin
purskahtamista en tosin tällä kertaa ole havainnut. Mutta ilmeisesti
tuoreehko happipitoinen vesi on stimuloinut. Kutemaan kiiliksen siis
nähtävästi saa aika pienin keinoin, veden laatu mädin kehittymiseen ja
kuoriutumiseen taitaakin sitten olla kriittisempi tekijä. Ja tietenkin
poikasten ruokinta.
Juha
Juha Lehtinen
Jouni Jaakkola kirjoitti viestissä <01be796c$4aa356c0$0100007f@default>...
>Olisipa
>mielenkiintoista nähdä 20-senttinen saksipyrstö.
Joo, mahtaisi olla aikamoinen silakki.
Juha